maanantai 28. joulukuuta 2015

Kuulumisia

Sulattelen tässä subuja. Jee. Joulu meni hyvin. Rauhallisesti. En oo mikään joulu ihminen niin en pitäny sitä ertyisen erityisenä päivänä. Rakkaan kanssa oltiin ja meillä oli muuttokin. Uus kämppä on kiva. Aluks en tykänny ajatuksesta mut nyt kun on kaikki laitettu niin kämppä on siisti. Oon virkannu paljon taas. Pitäis laittaa kuviakin niistä. Aaaarh ei nyt jaksa Oikeen mitään. Subutkin sulaa hitaasti.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Pelko

Huooh.. Tiistaina muutto. Ja ranne kipeenä. Ei jaksais mut on pakko. Onhan siinä muutossa kyllä hyvätkin puolensa. Enemän tilaa ja pääsee eroon ärsyttävästä naapurista. Tää kämppä on jo puolillaan laatikoita. Ankeeta jotenki. Ja mä myös pelkään. Pelkään että alan vielä joskus taas käyttää. Eikä se johdu himoista, niitä ei pahemmin edes ole. Se on vaan semmonen omituinen pelko. En halua enää palata siihen paskaan. Ihmettelen vaan et miks mä pelkään. Kun ei ole mitään viitteitä siitä että olis syytä pelätä. Kaikki on hyvin. Silti mä pelkään.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Ikävät muistot

Tuli mieleen yks ikävämpi tapaus. Erosin aikoinaan yhestä naisten hakkaajasta (taas kerran) mut eipä se elämä siitä helpottunu. Tämä kaveri kun alko vainoamaan mua. Se soitteli ja tekstaili uhkailuja ja jahtas mua pitkin kaupunkia. Monet kerrat pakenin sitä kauppoihin. Aina kun se sai mut kiinni niin hakkaamiseks se meni. Pakenin kerran sitä yhteen pienenpään kauppaan ja myyjä lukitsi oven. Se ei suostunu millään lähtee vaan oli väijyssä siinä oven takana. Soitin faijalle ja kytille, ne kävi ajamassa sen pois ja mä jatkoin matkaa. Se jätkä kuitenkin käänty takas ja tuli perässä. Juoksin taas karkuun ja just kun se oli saamassa mut kiinni, faija tuli paikalle ja käski mut autoon. Tää paskiainen oli just käymässä mun faijan kimppuun kun kytät onneks tulivat ja ottivat sen kiinni. Vittu, ei riittäny et mua satuttaa vaan piti käydä faijallekin vielä uhoamaan. Onneks kytät kuitenki ehti väliin. En tiedä miten oisin kestäny jos se ois tehny mun rakkaalle faijalle jotain. Vittu mikä jätkä. Täys raukka.
Kun oltiin vielä yhessä, Se kerran kävi hakkaa mua baarin pihassa. Siinä Se mua pieksi ja jokunen jätkä sit tuli siihen väliin. Kävivät joukolla exän kimppuun ja tämä anoo armoo ja huutaa mua apuun. Mikä jätkä Se Sellanen on joka ei uskalla muita hakata kun naisia ja kun siitä joutuu vastuuseen niin huutaa omaa uhriaan apuun täysin viattomana. Eikä Se hakkaaminen siihenkään loppunu. Taksi kun tuli niin ex pakeni sinne hyvinkin nopeesti ja menin sit minäkin. Siinä taksissa jo Se hakkaaminen jatku. Kuski yritti rauhotella mut ei. Koti pihassakin Se vielä mua hakkas. Potki, hakkas, väänteli, repi, hyppi päälläkin niin että rutina kuulu.Taksikuski oli onneks soittanu kytät ja ne taas kerran vei Tän hakkaajan mukanaan. Olin ihan veressä taas kerran. Kylkiluu murtununeena ja shokissa. Että tämmöstä paskaa muistu mieleen. Miten voi olla mahollista et mulla on ollu monta miestä jotka on hakannu mua? Miks niin moni on tehny niin? Mikä vittu mussa on vikana?

Fuck

Fuck. Ranne on paskana. Ja vielä oikeen käden ranne. Tämä on väärin!
Fuck. Näen unia huumeista. Miksi?
Fuck. Stressaan jo nyt tulevaa muuttoa joka vituttaa.
Fuck. Mieli ja keho on ihan uupunut vaikken olekaan itteeni rasittanu.
Fuck. Menneisyyden traumat kummittelee. Ikävät asiat palaa mieleen.
Fuck. Ois niin paljon hoidettavia asioita mut kun ei jaksa.
Fuck. Jotenkin vaan kaikki vituttaa.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Metsäretki

 Kävin rakkaan kanssa metsässä kävelyllä. Oikein kaunista seutua tää meidän lähimetsä. Tästä se retki alkaa.
 Innostuin ottaa kuvia kauniista luonnosta. Ja tulihan noita räpsittyä.
 En oo mikään mestari kuvaaja, mut tää puun kanto oli söpö! Siks kuvasin sen. Se on kuin pieni olio.
 Siellä metsässä tyyliin kaikkien puiden juuret oli tämmösiä et ne jatku pitkälle. Ihan ku verkko.

Puu on tainnu saada vähän osumaa.. Puu raukka.

 Ja polku jatkuu eteenpäin. Piiitkä matka..
 Tää on kyl tosi kaunis ja rauhallinen ympäristö.
 Tää puu on siisti. Jotenki noi halkeamat ja värit on mageita.
Koko plku kulkee tämmösen harjun päällä.
 Jätti-juuri!
 Metsä on rauhottava paikka. Tykkään. Se on tutkittu juttu et metsä rauhottaa ja piristää. Kannattaa kokeilla.
 Mitenkähän tämäkin paikka on muokkautunu tämmöseks..
Luonto on kyl kaunis paikka! Ja kuvatkin onnistu ihan jees.

Mielen liikkeitä

Eilen olin osoksilla ja yhen kaupan kassalla mulle alko juttelee yks blogin lukija :) Eka kerta kun näin kävi. Se tuntu mukavalta ja oli kiva nähdä miten innoissaan se lukija oli. Puhuttiin siinä tästä blogista ja siitä millasta palautetta saan. Palaute onkin ollu 80% positiivista mikä on ihme. Se lukijakin oli ilonen tästä mun nyky tilanteesta. Niin oon kyl mäkin. Mut oli kyl tosi kiva kun uskalti tulla juttelee. Tosiaan mulle saa tulla juttelee jos mut näkee.
Oon taas virkannu paljon. Nyt teen mattoo mustasta ja violetista. Alkaa olla noissa matoissa jo kaikki sateenkaren värit. Tavotteena on että koko kämppään tulee vaan ite tehtyjä mattoja. Oon ihan innoissani!
Joulukin on tulossa äääh. En oo mikään joulu ihminen. Enemmänkin koko joulu ahdistaa. Viime jouluna olin piri psykoosissa, nyt tuleekin sit eka selvä joulu. Viime jouluna olin rakkaan kaa kaverin luona ja siellä sit mulle pamahti psykoosi. Keräilin punasia metrin mittasia käärmeitä. Skitsoilin ihan vitusti. Koitin nukkuakin, mut ei siitä tullu mitään. Kun makasin sängyssä ja muut puhu joulukuusen ripustamisesta roikkumaan ulos niin mä olin ihan varma et ne aikoo laittaa mut ulos roikkumaan. Siitäkös sitten skitsahdin. Onneks rakas tajus mitä on meneillään ja rauhotteli mua. Kuulemma silmät kiilu siihen malliin et oli helppo arvata mun mielentila :D Mut tänä jouluna ei silmät kiilu psykoottisesti. En tiedä mitä teen jouluna, en oo suunnitellu mitään.
Muutenkaan en suunnittele tulevaa. Helpompaa on vaan mennä päivä kerrallaan. Jos mun pitäis suunnitella et mitä teen seuraavana päivänä niin ottasin siitä vaan turhia paineita. Oon tottunu menee päivän ja hetken kerrallaan ja niin teen jatkossakin.
Viime viikolla sain vuoden reseptin Elvansee kun käytiin rakaan kanssa stadissa ADHD-lääkärillä. Olenkin jo siitä tainnu kirjotella. Ei sit siitä enää enempää.
Rauhallinen elämä on mulle uutta. Tää seesteisyys on mukavaa mut myös kummallista. Oon niin tottunu kusessa olemiseen et tää normi arki herättää ihmetystä. Mut oon jo alkanu saada kiinni tästä paremmasta. Tykkään olla vaan näin, turhia miettimättä. Niin näköjään se elämä voi olla myös ihanaa.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Visuaalinen päivitys

 Otin muutaman uuden kuvan. Ilmeellä!

Meille tuli tossa viime viikolla uus juttu. Saatiin isompi kämppä. 17.12.2015 on muutto. Se kämppä oli ihan kiva ja se on tässä ihan vieressä. Mä vaan niin tykkään tästä pienestä yksiöstä. Mut meidän on pakko muuttaa kun vuokranantaja sano ettei täs voi asua kahta. Ihan tylsää. Muutetaan sit. On se sentäs isompi kämppä niin mahtuu paremmin. Oon jo suunnitellu sen sisustamistakin. Ja kun siel on tilaa niin mä saan vihdoinkin oman käsityö-taiteilija nurkan :)
 Mulle on sanottu et mä näytän nykysin paljon terveemmältä. Onko se totta?
Kävin eilen rakkaan kanssa stadissa päivän varotusajalla. Herättiin 5 aikaan ja Onnibussilla stadiin. Oli aika ADHD-lääkärille taas. Mä pelkäsin ihan vitusti et jotain menee pieleen. Aina, ihan aina kun on jotain tärkeetä niin mä pelkään et jotain ikävää sattuu. Oon siitä jopa ihan varma. Se on ärsyttävä tapa mulla. Mut joo, takas tohon stadin reissuun. Piti reseptit uusia. Just kun oltiin ettimäs sitä lääkäripaikkaa niin mä siinä melkein ovella jo menetin toivoni. Aloin jo hokee siinä ettei me löydetä sinne ja yhyy mikään ei onnistu. Sit se kuitenkin löyty. Lääkäri oli uus tuttavuus ja hyvin asiallinen. Se otti jopa hyvin neutraalisti ton mun menneisyydenkin kun kerroin siitä. Näytin sille mun ADHD-diagnoosinkin, eikä se ole yhtään epäpätevä niinkun päihdepolilla väittävät! Asiallinen diagnoosi se tänkin lääkärin mielestä oli. Ikinä en ole nähny kenenkään reagoivan noin asiallisesti siihen. Muutenkin oli hyvä käynti. Ymmärtäväinen lääkäri ja oikee lääkitys on hyvä juttu. Se lääkärikin oli ilonen kun kerroin et nyt on lääkitys kunnossa vihdoinkin. Sain sit vuoden respan Elvanse 70mg. Käynti tuli maksaa 120e per henkilö, mut oli se sen arvostakin. Ilman Elvansee mä en pystyis hallitsee elämääni.

http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/
Tuonne ilmestyi taas uutta!

Päivärytmi

Muutama lukija pyys mua kertomaan millanen mun päivärytmi on nyt ja millanen se oli sillon kun käytin. Joo-o. Vaikee juttu kun en käyttö aikoina en noudattanu mitään tiettyä rytmiä, mut laitan ajat silleen noin about.

Päivärytmi käyttö aikoina

12.00 Herätys ja aamupiikki ja aamulääkkeet
Kun olin kotona, aika kului niin että makoilin sängyssä. Joko notkuin tai luin.
12.30 Puhelinralli alkaa (aineet ilmestyy millon mihinkin aikaan, listaan sen mukaan miten oon kiskonu sillon kun kamaa on ollu valmiina)
Makoileminen jatkuu niin kauan kun joku ilmottaa että kamaa löytyy. Eräänlainen nistihorros päällä. Kun kamaa löytyy niin oon salamana liikkeellä.
14.00 Piikki ja mahdollinen ruokailu (karkilla elätin itseni)
En tosiaan syöny oikeen mitään muuta kun karkkia. niitäkään ei pahemmin tehny mieli. 
16.00 Piikki 
Näihin aikoihin saatto jo jaksaa lähtee liikkeelle jos oli menoo. Kavereita tuli nähtyä ja tuli myös pyörittyä eri paikossa.
18.00 Piikki
Iltaa kohti kirkastuu. Mitä enempi seteissä, sen parempi meininki. Monesti ilta jatku seuraavaan päiväänkin.
20.00 Piikki ja iltalääkkeet, ehkä taas karkkia (jos olin kotona)
Sillon kun oli hyvä meno niin mua ei tähän aikaan kotoo löytäny. Olin tosi usein huolen aiheena kun mua ei iltasin/öisin kämpillä näkyny enkä vastaillu puhelimeenkaan usein.
22.00 Piikki 
Näihin aikoihin jos olin himassa, aloin yleensä kattoo telkkarista jotain rikos sarjoja tai leffoja.
24.00 Nukkumaan (jos ehtii)
Ei mikään tarkka aika. Kamasta riippuen illat ja yöt oli mun meno aikaa. Jos taas olin kotona niin sit kävin näihin aikoihin nukkuu.

Päivärytmi nykysin

9.00 Herätys
Näihin aikoihin herään joka aamu. Koska on pakko. Lääkkeiden haku niin siks on noustava. Muuten nukkusin pitkään.
9.30 Lähtö hakemaan lääkkeet
Käyn hakee sairaalalta subut ja hoitokodilta (missä ennen asuin) Elvanset. 
10.30 Ruokailu
Tähän aikaan syödään tuolla hoitokodilla. Yleensä syön pelkkiä ananaksia ja lihaa. Oon tosi tosi nirso.
11.00 Takas kotiin
Kotona alotan sit hommat eli virkkaan, kirjotan blogia, piirrän, soitan syntikkaa.. 
15-16.00 Hyytyminen ja ruokailu
Näihin aikoihin alkaa lääkkeiden paras vaikutus laantua. Alkaa hyytyminen ja alan yleensä sit lukemaan. Kun on ruoka niin syön aina hyvin pieniä annoksia pastaa, pizzaa tai salaattia.
19.30 Iltalääkkeet
Aika alkaa rauhottumaan. Jatkan vielä lukemista.
21.00 Nukkumaan
On käytävä aikasin nukkuu kun oon tottunu nukkuu yli 12 tuntia jaa amulla on pakko herätä aikasin kun on lääkkeiden haku.


Siinä mun päivärytmit. Sillon kun käytin niin en noudattanu mitään tarkkoja aikoja (paitsi piikin kanssa) ja nyt kun niitä noudatan niin on kyl paljon mielekkäämpää olla. Elämä tuntuu jotenkin tärkeemmältä. Mitä tästä opimme? On tärkeää pitää päivärytmi!

torstai 3. joulukuuta 2015

Kuulumisia

Heräsin jo viideltä tänään. Ollaan rakkaan kanssa matkalla Helsinkiin ADHD-lääkärille. Sain eilen kotilääkkeet. Jonkin aikaa mielessä pyöri piikki, mut tulin siihen tulokseen että en piikitä. En koe saavani siitä enää mitään kiksejä. Jotenkin se vaan inhotti. Tää on aika hyvä muutos. On ihan normaalia et tollasia ajatuksia tulee käyttäjälle. Mut tuo Kyl oli mulle yllätys et miten inhottavalta jo pelkkä ajatus tuntu. Edistystä perkele. Oon koko matkan kirjottanu mun TrippiKirjaan. Se on Sellanen pieni päiväkirja. Sen nimi on TrippiKirja siks kun Se kulkee aina mukana. Sinne sit kirjottelen ajatuksiani. Se on ihan hyvä et pystyy kirjottaa siellä missä onkaan jos iskee jotain mieleen. Lukasin tossa aika koomista paskaa meikäläisestä. Oli oikein anonyymi! Hänen mielestä mä puhun paskaa. Hänen mielestä mä narkkaan edelleen. Pikkusenko repesin xD Haha. Ja Yks valitti kun en julkassut hänen paskakommenttiaan. Mulla on tässä blogissa apinasuodatin. Kaikkee turhaa paskaa mun ei tarvi julkaista. Kyllä mä niitä paskakommenttejakin tietty julkasen, mut rajansa kaikella!

A-vitamiini

Mä en ymmärrä miks amfetamiinia pidetään huonona lääkkeenä. Amfetamiinilääkitys muutti mun elämän niin paljon paremmaks. Ei enää katukamaa. Mieliala on hyvä. Elämä on tasottunu paljon. Eli ADHD on hoidossa ja sen myötä elämäkin parani. Oon onnellinen. Mä tarviin lääkkeeni ihan niinkun sydänvikanen tarvii sydänlääkkeensä. ADHD on neurologinen sairaus joka vaatii hoitoa jos haluaa elämänsä kuntoon. Se on sairaus siinä missä muutkin. Mut sitäpä vaan ei tahdota oikein hoitaa. Ja siinä on Yks suuri tekijä siihen et päihdeongelma rehottaa. Paras lääke ADHD:n hoitoon on amfetamiini. Samoin masennukseen. Sitä vaan ei käytetä. Mielummin syötetään potilaille sellasia myrkkyjä et potilas saa kemiallisen lobotomian ja hirveet sivuvaikutukset. Onhan sivuvaikutuksia pirisäkin, mut ei (ainakaan mulla) niin pahoja kuin masennuslääkkeissä. Eikä Se lamauta niin et valuu kuola poskella, päinvastoin Se piristää ja kohottaa mielialaa. Se on tutkittu juttu et piri auttaa depikseenkin parhaiten. Miks sitä ei sit käytetä? No, koska Se on amfetamiinia. Vaarallista! HUI!! Huumeeksi luokiteltuna hyvästä lääkkeestä tulikin paha lääke. Ja miten paljon Se paha ja vaarallinen lääke on muakin auttanu. Ilman Elvansee en olis saanu elämääni näin hyvin kuntoon. Vai onko Se muka sattumaa etten oo retkahdellu sen jälkeen kun Elvanse alotettiin? Enpä usko. Oon varma siitä et mäkin saan jotain paska kommentteja siitä et syön amfetamiini lääkettä ADHD:n hoitoon ja siks olen muka huumeiden käyttäjä. Juupajuu.

torstai 26. marraskuuta 2015

Sälää

http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/   
Tuonne tuli taas uutta sälää. 3 erilaista huivia.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Outoa elämää

Onpas nyt ollu oudon rauhallista oleminen. En ole oikeen tottunu tuohon rauhallisuuteen. Se on outoa. Välillä vähän toivoisin jännitystä elämään. Mut en kyl sellasta jänitystä mitä narkkaaminen aiheutti. Se ei ole edes vaihtoehto. Enemmänki ajattelin jotain harrastusta. Mut en kyl tiedä yhtään et millanen harrastus ois hyvä mulle. On tää vaan outoo. Rauhallinen oleminen. Rutiinit. Arki. Aivan uutta mulle. Mukavaa tää kuitenki on. Paljon mukavampaa kuin ne päivät jolloin vaan lojuin millon missäkin ihan tutkalla. Oon saanu aikaseks aika paljon taas kaikkee. Oon virkannu ihan älyttömästi. Kämppäkin on siisti. Fiiliskin on hyvä. On se vaan niin outoo tää tämmönen elämä. On on on.

Päässä kuuluu sipinää ja kuiskailua ja sunnuntaisin musiikkia kun toukkien huuliharppuorkesteri soittaa.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Vuosi 2010 - Jennan ajatuksia

Jenna Karjalainen
Löysin yhden vanhan tekstin vuodelta 2010. Epätoivo näkyy selvästi. Samoin kyllästyminen ja pelko. Silti en sillon osannu kuvitella toisenlaista maailmaa, se tuntu niin kaukaiselta ja epätodelliselta.. Ja nyt se on totta.
 
 joo mä olen jenna ja olen narkomaani. kaikkihan sen tietää,enkä häpee kertoo sitä. mä oon vetäny nyt 10v. taas kerran oon joutunu toteamaan itsekseni ettei täs oo mitään järkee. sitä eka kiskotaan siks et menis sekasin,sit huomaa liian myöhään et oho,nyt sitä ollaankin koukussa. sit vedetään siks et pysys terveenä,todellisuuden ja vierotusoireiden pakeneminen jatkuu ja jatkuu. sitä tuntee olonsa normaaliks vaan aineissa. selvänä olo on ihan hirveetä,pelottaa,outoa,uutta. mä toissayönä näin mielessäni niin selvästi sen päihdepolil olevan "huumeiden käyttäjien sairastuminen ja toipuminen" seinäjulisteen. ja siinä oli 2 suuntaa,parantuminen ja jatkuva oravanpyörä joka lopulta vie kuolemaan,tavalla tai toisella. se sai mut toivomaan et tää kaikki ois vaan painajaista ja mä toivoin ihan saatanasti et saisin jostain niin paljon voimii ja tahtoo et pystysin lopettaa tän ennen  kun on liian myöhästä. mä niin toivoin et pystysin olee ilman,et saisin niin kovan tahdonvoiman et pystysin kieltäytyy aineista. vielä mä en oo niin vahva,mut mä pikkuhiljaa yritän saada vahvistettuu itteeni. mä en haluu kuolla viel,mul on elämä edes. parempi elämä. mut mitä se on? mä en muista millast se "normaalielämä" on. sitä et tehään ruokaa joka päivä ja siivotaan,käydään ulkona päivittäin,harrastetaan jotain..? ihan outoo mulle. kuulostaakin niin oudolta. noin tavalliset asiat.. samal se myös pelottaa. lopettaminen pelottaa. vierotusoireet,vierotukseen meno,irti pääseminen.. mitäs sit kun on päässy irti? mitä sen tilalle? onko se sit vaan pelkkää taisteluu haluja ja himoja vastaan? onko se sen helpomaa kun tämä? terveellisempää ainakin. mut millon mä oon siihen valmis? tuunko mä ikinä olee siihen valmis? toivottavasti. ei kaikki voi tapahtuu hetkessä. lopettaminen on niin iso prosessi. ois niin kiva kun vois sanoo rehellisesti faijalle ja kaikille muille et "nyt mä oon ollu jo 5 päivää selvänä". en muista millon oisin niin kauan ollu. pisin putki selvänä täs 12 viikon aikana on ollu 2 päivää. kerran selvänä refloissa mä sanoin faijalle puhelimes et "oon ollu tänää ihan selvänä ja kyl tuntuu hirveeltä" ja vittu mitkä kiksit mä siit sain. tuli ihan saatanan hyvä fiilis. kerrankin puhuin totta. sillon viimeks mä olin ylpee itestäni,ja sitä on jo aikaa. ja aina kun näkee läheisii sitä yrittää olla silleen etei ne tajuis et on vetäny. se tuntuu hirveen pahalle. kyllähän ne on huomannu et millon on pupillit ihan lautaset,millon taas ihan neulankärjet. ja vaik kuvittelee käyttäytyvänsä normaalisti,ei se oo sitä normaalii käytöstä mitä selvänä ois. vittumaista. mä niin vihaan tätä. vituttaa tää viha-rakkaussuhde aineisiin. mul on viel pitkä matka siihen et pystysin sanoo "EI". en mä viel oo lopettanu ees,mä vasta mietin. mä alan olla niin kyllästyny näihin ainaisiin olojen hakemisiin,älyttömään narkkaamiseen,refloihin.. kaikkeen. ehkä viel joskus mä voin sanoo et mä OLIN narkkari. toivottavasti.

Hulttioytön Blogin facebook ryhmä

Noniin! Kaikke face tyypit ohoi! Tein tässä ryhmän blogin lukijoille tonne faceen https://www.facebook.com/groups/942372915798493/  <-- Sinne vaan ketä kiinnostaa.

torstai 19. marraskuuta 2015

Lukijoiden haastattelu

Tein haastattelun parille lukijalle. Välillä on heidänkin vuoro avautua :) Kiitos Mylmalle ja Maria M:lle! :)
 
1.Miten löysit blogin?
Mylma 1. Löysin blogin googlailemalla ihan umpimähkää ja törmäsin siihen ja kiinnostuin heti.
Maria M. 1. Löysin blogisi vauva.fi aihe vapaa - keskustelupalstalta.
2. Mitä alussa ajttelit blogista?
Mylma 2. Aihe ei järkyttänyt minua sinällään mutta varsinkin alussa ahdistuin siitä, että hyväksikäytön ja koulukiusaamisen takia Jenna tutustui huumeisiin kun oli ihan lapsi vielä.

Jäin koukkuun (hehe) tarinaan ja halusin tietää enemmän siitä miten kaikki alkoi ja missä pisteessä Jenna on nyt. Suorapuheisuus ja rehellisyys teki minuun vaikutuksen.

Maria M.2. Kun alussa luin keskusteluja sinusta ja blogistasi, ajattelin että mikäköhän huuhaa tyyppi siellä kirjoittelee, sitten kun avasin blogisi, se alkoi vaikuttamaan jännittävältä ja mielenkiintoiselta, rupesin lukemaan sitä ja jäin "koukkuun" . :)

3. Mitä ajattelet nyt blogista?
 
Mylma 3.Blogi on edelleen yhtä kiinnostava kun aiemminkin mutta Jenna on kehittynyt huimasti kirjoittajana (tai sitten on vaan helpompi kirjoittaa selvin päin J ) ja sitä on helpompi seurata. Suurin juttu on kuitenkin se että jenna on onnistunut kääntämään elämänsä ihan täysin! Jenna on saanut oikean ADHD lääkkeen ja käy korvaushoidossa, ei ole tullut retkahduksia ja Jenna on löytänyt elämäänsä uutta merkitystä. Siitä on tosi kivaa lukea. Go Jenna!!

Maria M. 3. Ajattelen blogista edelleen samoin, jännittävä ja mielenkiintoinen!

4. Miten blogi on vaikuttanut sinuun ja ajatuksiisi? 
Mylma 4. Isoveljeni alkoi huumeiden käytön noin 15vuotiaana, olin silloin itse 10 v ja sain (ja saan) todella läheltä seurata sitä sekä tutustua kaikkeen (paskaan) mitä huumeet tuo tulleessaan. Blogin tekstit tuntuu usein hyvin tutuilta eikä suoruudessaankaan järkytä mutta jollakin tapaa silti herättää ajatuksia. Tietysti se, että jenna on päässyt kuiville antaa minulle toivoa että veljeni myös joskus onnistuisi siinä..

Maria M. 4. Blogi ei ole sinällään vaikuttanut minuun ja ajatuksiini mitenkään, koska olen ennen sinuakin tuntenut muutamia huumeidenkäyttäjiä ja alamaailman ihmisiä, joten se meno on siltä osin tuttua..

5. Miksi luet blogia? 
Mylma 5.Tykkään siitä ettei Jenna yritä peitellä tai sillä tavalla häpeä sitä mitä on ollut/mitä on tehnyt ja mitä nyt on. Totta kai on varmasti sata asiaa joita hän häpeää menneisyydestään ja toivoo ettei olisi tehnyt niitä mutta uskaltaa kertoa niistä silti. Huumeidenkäyttö on niin tabu ja häpeällinen asia meidän yhteyskunnassa edelleen että huumeidenkäyttäjän omaiset tai käyttäjä itse ei aina edes kehtaa hakea apua tai kertoa ongelmistaan muille.

Maria M. 5. Luen blogia mielenkiintoisuuden takia ja kun minulla on tylsää niin silloin on esimerkiksi kiva lueskella joitakin blogeja vaikkapa!

6. Mitä mieltä olet bloggarista?
 
Mylma 6.Bloggari on rohkea sisukas tyttö joka vielä tulee pääsemään pitkälle elämässä <3

Maria M. 6. Jenna vaikuttaa oikeen mukavalta nuorelta naiselta, jolla on oma persoonallinen tyylinsä. :)
 
7. Mitä mieltä olet blogin aiheesta? 
Mylma 7.  Aiheet ovat kiinnostavia, henkilökohtaisia, ajankohtaisia ja ajatuksia herätteleviä

Maria M. 7. Blogin aihe on erittäin tärkeä!!! Musta on rohkeaa että uskallat tuoda tälläsiä aiheita esille, yleensä kun tällästä aihetta pidetään vähän "tabuna" ja ajatellaan että päihdeongelmaisten tulisi hävetä itseään ja pysyä vain siellä omassa kolossaan päivän valolta piilossa.. Mitä ei todellakaan tarvitse tehdä!!

8. Oletko lukenut koko blogin? Jos et niin mihin asti?
 

Mylma 8. Olen tainnut lukea sen kokonaan :)

Maria M. 8. En ole lukenut blogia kokonaan, olen käynyt blogia vilkaisemassa aina sillon tällöin, mutta nyt olen lukenut tähän asti uusimpaan postaukseesi saakka eli: Weturi lehti projekti, 10.11.2015.

9. Mihin suuntaan blogi on kehittynyt?
 

Mylma 9. Asiat mistä Jenna kirjoittaa on tasaisesti ollut yhtä kiinnostavia, kielellisesti blogi on mennyt parempaan suuntaan.

Maria M. 9. Blogi on pysynyt minusta aika samanlaisena, mutta jos on pakko jotain vastata niin HYVÄÄN. :)

10. Mikä on parasta blogissa? 
Mylma 10. Blogissa parasta on se, että se on rehellinen, antaa uutta näkökulmaa ja että kaikessa se jollakin oudolla tavalla onnistuu olemaan elämän myönteinen kaiken kurjan keskellä.

Maria M. 10. Parasta blogissa on kirjoitustaidot! Jenna osaa kirjoittaa todella hyvin postauksia!

11. Mikä huonointa? 

Mylma 11. Huonointa on se että tekstin ja taustan väri sekä fontti tekee siitä välillä vaikealukuiseksi.

Maria M. 11. Ei ole oikeastaan mitään huonoa sanottavaa. :)

12. Onko mielipiteesi huumeidenkäyttäjistä muuttunut blogin myötä? Miten? 

Mylma 12.Ei ole muuttunut kovinkaan paljon.

Maria M. 12. Ei ole muuttunut, huumeidenkäyttäjiä, alkoholisteja kuin sekakäyttäjiäkin olen pitänyt ihmisinä aina siinä missä muitakin..
 
13. Mitä haluaisit sanoa bloggarille?
 

Mylma 13. Toivon todella paljon että jaksat tsempata eteenpäin ja pystyisit elämään ilman huumeita. Olet vielä tosi nuori ja sinulla on koko elämä edessä, älä anna himoille periksi. Tulee vielä monta ylä- ja alamäkeä mutta elämä on vaan paljon siistimpää selvin päin J Muista olla armollinen itsellesi, olet käynyt helvetin läpi ja katso miten pitkälle olet silti päässyt.

Maria M. 13. Jenna, pidä tämän hetkisestä polustasi kiinni ja pysy sitkeästi jatkossakin erossa huumeista! Kun muistelet mennyttä elämää, tajuat varmasti suuremmassa mittakaavassa ettei se ollut mitenkään hyvää tai hienoa.. Huumeet saattaa hetkeksi taata hyvän olotilan, mutta se olo mikä niiden käytöstä tulee jälkeen päin on miljoona kertaa pahempi... Ja luin yhdestä postauksestasi kun sanoit ettei sinusta olisi äidiksi. Tiedät kyllä varmasti mihin susta on ja mitä elämältäsi haluat, mutta sen neuvon kuitenkin sinulle antaisin näin lapsirakkaana ihmisenä, että jos sinä vauvan olisit muuten tahtonut jos sulla elämässäsi ei olisi näitä kaikkia ongelmia ollut, niin enpä luovuttais vielä sen unelman suhteen... ;) sun toipuminen on nyt hyvässä vauhdissa ja et tiedä mikä olosi on esimerkiksi 4-vuoden päästä? Jos homma jatkuu yhtä hyvää rataa kuin tähänkin asti... Saatatkin tuntea 30-vuotiaana tai sen jälkeen, että susta olisikin äidiksi! Monista päihdeongelmaisista/entisistä rikollisista on tullut myöhemmin hyviä vanhempia ja jos on mielenterveysongelmia, ei nekään välttämättä estä vanhemmuutta, pääasia on että se mielisairaus on saatu tasapainoon.. Eli älä kiellä joitakin unelmia, jos sinulla niitä on, kuuntele rauhassa kehoasi ja mieltäsi ja katso mikä tilanne on vuosien päästä, koska sinulla on aikaa...! :) saattaa myös työkyky palautua ja saatat löytääkin jonkun unelmaammatin mitä haluaisit lähteä opiskelemaan tai tekemään... :) mieti mikä voisi olla sellainen. Mielekäs työ pitää elämän myös virkeämpänä ja sut vielä paremmin poissa huonoilta teiltä!

14. Entä muille lukijoille?
 

Mylma 14. Älkää tuomitko ketään ennen kun tiedät heidän (koko) tarinansa.

Maria M. 14. Muille lukijoille haluaisin sanoa sen verran, että älkää tuomitko päihdeongelmaisia/rikollisia niin kovalla kädellä! Osahan täällä ymmärtää ja puolustaa Jennaa, mikä on tosi hienoa, mut sit on liian paljon yleisestikin tässä elämässä ihmisiä jotka ovat valmiita lyömään lyötyjä ja tuomitsemaan liian kovasti ihmiset joilla on jo valmiiksi ongelmia..... ! Mistä sellainen on kotosin? Perseestä minun mielestä. Mun omaan luonteeseen kuuluu piirteet: ymmärtäväisyys, avoimuus ja empaattisuus... Ehkä minä sen takia löydän mielestäni/sydämestäni sijaa myös päihdeongelmaisille ja rikollisille. Tiedän että jotkut ihmiset tässä vaiheessa buuaa minulle ja pitää tyhmänä, mutta rehellisesti haluan kuitenkin haastaa teidät kaikki ajattelemaan asioita, vaikka uskon myös sen että en voi kaikkien persoonallisuuksia ja mielipiteitä muuttaa... Monesti vaan ihmiset, joilla on päihdeongelmia ja rikollinen tausta, niin on ollut jo lapsuudesta lähtien ongelmia esimerkiksi kotona, päihdeongelmaiset vanhemmat ja väkivaltaa... Niin onko se mikään ihmekkään jos lapsi tai nuori menee kanssa sekaisin ja rupeaa pelehtimään esimerkiksi huumeiden kanssa??? Kun ei ole tasapainoista kotia, ei rajoja, ei rakkautta, ei kasvatusta.. Niin miten sellaisen pienen ihmisen pitäisi osata käyttäytyä yhtä fiksusti kuin aikuinen ja osata kiertää huumeet ja rikollisuus vielä kaukaa ? Helposti tuommosessa sekavassa elämän viidakossa eksyy lapsi/nuori ja lähtee sitten huonoille poluille... En minä myöskään oo sinisilmänen, kyllä mä tiedän että esimerkiksi nämä narkkarit tekevät paljon pahaa myös muille ihmisille! On väkivaltaista velanperintää tai muutenkin väkivaltaa, saatetaan puukolla uhkailla vaikka kaupan kassaa kun ollaan niin perkeleen sekaisin.......... Enkä minä väkivaltaa hyväksy ulkopuolisia ihmisiä kohtaan!!! Mutta tähän täytyisi löytää joku sovitteleva ratkaisu, jotta kaikilla olisi hyvä olla ja yks minun mielestä on sellanen, että jos jollakin ihmisellä on päihdeongelma ja ongelmia rikollisuuden kanssa, eikä se enää pitkään aikaan oo ollu mitenkään siistiä.. ja tällä ihmisellä on myös erittäin paha olla ja hän haluaisi niistä ongelmistaan ulos... Niin enpä minä ainakaan lähtis tarjoamaan köyttä, että meeppä tuosta narun jatkoks, vaan positiivisella tavalla haluaisin auttaa tätä ihmistä nousemaan takaisin jaloilleen ja kun ihmisellä on ollut rankkaa, tietty se joutuu ite tekee sen työn et pääsee sieltä kuopasta ylös, mutta ei se ole kellekään pahitteeksi että on tukevia käsiä siinä ympärillä... Ihmisellä on aina paremmat mahdollisuudet selvitä vaikeuksistaan, kun on tukevia käsiä ympärillään, kuin että joutuisi täysin yksin taistelemaan ! Näin se vaan on. Narkomaani ja rikollinen ansaitsee myös apua ja kun tämä ihminen on saatu tuettua takaisin normaalin elämän kirjoihin ja työelämään, hän voi korvata terapian ihmisille joita hän on satuttanut... Valitettavasti elämä ei mene aina kuin satukirjoissa, viattomiakin ihmisiä sattuu, eikä se ole oikein mutta siitä pitää pyrkiä eteenpäin... ja kaikki me ihmiset tehdään myöskin virheitä, ne virheet on vaan erilaisia... Kukaan ei silti ole virheetön, tämä pitäisi muistaa..... !!! Näin ollen, meillä jokaisella ihmisellä on oikeus nousta sieltä virheistämme, saada taas kiinni hyvästä elämästä, eikä tarvitse mennä narun jatkoksi..... Narun jatkoksi joutaa ehkä sitten, jos on riistänyt toiselta ihmiseltä kylmäverisesti hengen, eli kyse ei ole ollut mistään itsepuolustuksesta. Sitä asiaa ei voi oikein enää mitenkään sovitella kun toinen ihminen ei enää elä, silloin vois ajatella periaatteella että antaa armon käydä oikeudesta ja elämä elämästä. Mutta siinähän jos vaan uhkailee toista puukolla, ei kuitenkaan riistetä kenenkään elämää... Joten tätä narkkariakin voi uhkailla takasin sitten puukolla niin tilit on tasattu ja terapiarahat päälle maksettu, ei siinä enempää voi. Tälläistä on elämä, aina ei mee nallekarkit tasan. Toivottavasti jokainen nyt ymmärsi kuitenkin ajatusteni pointin, eli ei lyödä lyötyä, jokainen meistä tekee virheitä ja autetaan toisiamme nousemaan sitten sieltä suosta ylös, koska kukaan ihminen ei oo lähtökohtaisesti paha ja kun lapsi syntyy, niin se on kuin valkoinen lakana johon elämä maalaa sitten jälkensä ja ruttunsa.

Mua ärsyttää myös, kun aina sanotaan, et narkkari ite on aiheuttanu sen päihdeongelmansa! No niinhän se on, ellei kukaan väkisin kaada pillereitä kurkusta alas ja tökkää huumeita suoneen.. Mutta onko se ihan täysin kuitenkaan keskeneräsen lapsen/ala-ikäisen teinin valinta, jos kotiolot on huonot ja ei rakasteta, anneta rajoja, niin jos lapsi tai nuori lähtee sitten huumeiden ja rikoksen polulle niin onko se täysin tämän ihmisen itsensä vika... No ei tietenkään ole, vanhemmat ovat vastuussa keskenkasvuisesta ihmisestä !!! ja sitten jos heiltä se kasvattaminen ei onnistu, niin jonkun muun täytyy hoitaa sitten se... Asioilla on syy ja seuraus suhteet. Päihdeongelma on myös sairaus, ihan siinä missä diabeteskin tai sydän ja verisuoni taudit... Otetaan taas esimerkki: Jos ihminen on erittäin liikalihava, syö joka päivä jotain hese mättöä ja berliininmunkkeja, ei harrasta liikuntaa, niin sit jos hän sairastuu diabetekseen niin kyllä se on ihan oma vika et on päästäny ittensä tuohon kuntoon ja että ei elä terveellisesti... ! Kummasti se lihava ihminen kuitenkin saa enemmän pään silittelyä, kuin mitä narkomaani... Vaikka on edelleen kans sairastuttanu ite ittensä, omaa tyhmyyttään. Voin vaikka väittää, et pitkällä ajalla on ihan yhtä epäterveellistä syödä hesburger ruokaa ja berliinin munkkeja joka päivä, kuin käyttää päihteitä joka päivä... Meillä on myös onneksi hyvä oikeus/terveydenhuolto järjestelmä, joka langettaa päihdeongelmaisille rikoksistaan tehdyt tuomiot ja antaa myös terveyden hoitoon apua tarvittaessa, tietysti aina nämä asiat ei toteudu niin kuin pitäisi, mutta kuitenkin... pääasia että toteutuu ainakin jossain määrin ja ainahan sitä toteutettavuutta voidaan parantaa, jos ihmiset oikeasti niin haluaa tapahtuvan. Suomi on suht tasapainonen maa ja toivon että ihmiset saavat täällä jatkossakin apua, vielä parannettuna, jos se elämä syystä tai toisesta lähtee keltä tahansa raiteiltaan... Vaikka myöskään ei ois huonot kotiolot, silti sortuis kokeilemaan nuorena ihmisenä huumeita, jäis niihin koukkuun, nii ei se ole sen kummempaa kuin kokeilla alkoholia ja tulla myöhemmin alkoholistiksi, nuorena helposti uteliaisuudestakin kokeilee kaikkea mikä on kiellettyä, eikä täysin käsitä niitä seurauksia mitä siitä voi tulla... Silloin meidän tulee tukea taas toinen toistamme ja auttaa ylös päin niitä ihmisiä jotka ovat pudonneet sinne kuoppaan, ettei tapahtuis se pahin mahdollinen, elämä loppuis turhasta syystä liian aikaisin! :/

Itse en ole käyttänyt huumeita, eikä mulla ole minkäänlaista päihdeongelmaa, mutta nämä olivat minun mielipiteitä tähän haastatteluun. Haluan vielä muistuttaa kaikkia, että pysykäähän erossa huumeista ja kaidalla tiellä! :)

Mikä blogin teksti koskettaa eniten? Miksi? 

Mylma 15. En osaa nimetä yhtä tiettyä tekstiä, suurin osa koskettaa tavalla tai toisella.

Maria M. 15. Eniten blogissasi minua koskettaa teksti, missä kerrot kuinka ex-miehesi pahoinpitelee sinua ja pitää vankina. Miten kukaan voi tehdä noin, rakastamalleen ihmiselle!?

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Lukijan kysymyksiä

 Vastaan tässä yhden lukijan kysymyksiin.

1. Olet ilmeisesti ollut aina uskossa? Millainen suhde sinulla on Jumalaan ja miten sen koet vaikuttaneen elämääsi? 
Olen ollut. Ilman uskoa en olis tässä. Siitä on ollu iso apu.
2. Sanoit jossain vaiheessa, että haluat valkoisen hääpuvun. Miksi kuitenkin lopulta päädyit tummaan?
Ei löytyny hyvää valkoista.
3. Pystyisitkö / haluaisitko avata rikostaustaasi? Kiinnostaisi tietää rikosten taustoista ja myös tuomioista. 
Voin avata, mut kaikkee en kerro, nolottaa. Kirjottelen sitten kun pystyn. Ei oo helppoo avautua.
4. Oletko käynyt koulua peruskoulun jälkeen? Haluaisitko opiskella? 
En ja en.
5. Oletko ollut missään vaiheessa asunnoton? 
Oon ollu ja se oli ihan hirveetä. Olin katkolla kun tuli häätö. Menetin koko omaisuuteni kiitos exäni ja kun karkasin katkolta ei enää ollukaan kotia mihin palata. sitä kesti puolisen vuotta ainakin ennen kun sain kämpän.
6. Millainen on miehesi tausta?
10v kuivilla.
7. Haluatteko tai oletteko suunnitelleet lapsia? 
NEVER!!
8. Jos saat lapsia, miten aiot suhtautua heidän menemisiinsä ja tekemisiin? Esim sallisitko pilven polton?
En saa lapsia.
9. Miten löysit virkkaamisen ja oletko saanut paljon myytyä tuotteitasi?
Olin metadoni korvaushoidossa kun alotin virkkaamisen. Olin sellasessa käsityöryhmässä kun innostuin sit virkkaamaan. Onhan noita töitä tullu myytyä ja oon ihan antanu lahjaksikin niitä. Tälläkin hetkellä ois pari tyyppiä tilaustöitä vailla. Hankin jo langatkin yhteen työhön. Eli homma etenee.
10. Mistä pidät eniten ulkonäössäsi ja mistä vähiten?
Eniten.. erotun joukosta, siitä tykkään. Vähiten tykkään pisto arvista, hampaiden kunnosta (paskana!), viiltoarvista, pahoinpitelyvammoista.. Näitä riittää.
11. Millaista koulukiusaamisesi oli? Olen itsekin koulukiusattu, jonka vuoksi kiinnostaa tietää.
Rankkaa. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Kerran jopa koittivat saada mua tekee itsemurhan. Yrittivät saada mut hyppää kerrostalon katolta huutelemalla "hyppää susi hyppää". Aina porukalla ne mua kiusas, ei ne yksin uskaltanu.
12. Oletko itse kiusannut ketään koulussa?
En.
13. Oletko ollut tekemisissä kiusaajiesi kanssa myöhemmin?
Joihinkin oon sattumalta törmänny. Osa on jatkanu sitä vielä tässä iässä. Eivät oo kasvaneet näköjään.. Ja osa on pyytäny anteeks ja jopa puolustanu mua.
14. Oletko ollut koukussa muuhun, kuin huumeisiin?
Tupakka, imppaaminen, alkoholi..
15. Pelkäätkö, että avoimuudestasi esim täällä blogissa voisi olla haittaa myöhemmin tulevaisuudessa? 
Jaa-a. Sen näkee sit.
16. Lukeeko läheiset / sukulaiset blogiasi?
Kyllä osa lukee. Muutama sukulainen ja kaverit.
17. Oletko aina asunut Pieksämäellä ja onko aikeita muuttaa joskus pois?
Oon asunu muuallakin mut en pitkä aikoja. Tällä hetkellä ei oo aikomusta muuttaa pois.
18. Millaisia pysyviä vaurioita sinulle on tullut huumeiden käytöstä?
Pää on pehmenny jonkin verran. Fyysinen kunto on huono.
19. Mitä sanoisit nyt miehelle, joka tarjosi sinulle huumeita ollessasi 11-vuotias, jos voisit sanoa mitä tahansa? 
Se on kuollu. Mut jos voisin jotain sanoo niin sanosin et "oliko kiva koukuttaa mut ja käyttää vielä hyväks vitun paska! Pilasit mun elämän. Olin idiootti kun luotin suhun. Oli ihan oikein et sut tapettiin, sait ansios mukaan."
20. Ja vielä viimeinen kysymys, luuletko laitosten pahentaneen vai parantaneen tilannettasi ollessasi nuori?
Ne on vaan pahentanu mun tilannetta. Yks katkopaikka oli kyl kiva, mut eipä siitäkään kyl apua ollu. Homma kun lähtee itsestä, ei kukaan voi lopettaa toisen puolesta. Laitokset ois voinu auttaa, mut se ois vaatinu sitä et mä oisin itekin ollu tosissani.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Riippuvuus

Miten voi rakastaa ja vihata jotain samaan aikaan? Muistan vieläkin kaikki ne vedot joita vetelin itkien. Silti piti painaa mäntä pohjaan. Ja bädäm hetken helpotus ja pian edessä sama tuska. Rakastin aineita. Vihasin aineita. Miten se on mahdollista? Aina sama tuska piikillä ja sit helpotus joka ei kauan kestä. Aamu alko piikillä. Sit hirvee puhelinralli ja armoton odotus että pääsee vetämään. Joka päivä sama ralli. Kaikki vitun vuodet. Mikään muu ei merkinny kun piikki. Kaikki pyöri sen ympärillä. Sen eteen teki mitä vaan. Aina kun sai kamaa kaikki oli hyvin. Tai niin mä luulin. Helvettiä se oli. Kuvittele että joku toimii sun puolesta, päättää mitä teet. Se joku on riippuvuus. Se tekee sut sairaaks. Muuttaa sut aivan toiseksi tyypiksi. Se ohjaa jokaista toimintaa. Mikään muu ei merkitse kuin aineet. Se on hirveetä. Koko todellisuus vääristyy. Helvetti on irti. Mut siitä voi päästä eroon. Sen voi oikeesti voittaa. Kaikki lähtee itsestä. Kukaan muu ei sitä voi tehdä. Oma tahto on tärkeintä siinä että pääsee eroon. Monta vuotta mä kuvittelin et mul on tahtoo. Vaan ei ollu. Ei riittävästi. Mun piti mennä niin pohjalle kuin mahdollista ennen kun tuli se oikee tahto. Piti kokee kaikki mahdollinen paska ennen kun tahtoo tuli. Viha-rakkaussuhde on muuttunu. Enää on vaan viha. Välillä riippuvuus yrittää saada mut valtaansa. Enkä mä anna sen onnistua. Se on ohi. Enää en palaa siihen helvettiin. Jatkan taistelua.

Lehtijuttu

Eilen ilmesty Savon Sanomat ja Sunnuntaisuomalainen lehtiliitteessä juttu meikäläisestä. Blogissakin eilen kävi 22713 kävijää. Jutusta tuli tosi asiallinen. Siinä kerrotaan mun Blogista, mun huumeriippuvuudesta ja nykytilanteesta. Myös ADHD asiat otettiin esille. Päihteiden käyttö EI ole este ADHD-lääkitykselle. Kunpa vaan kaikki päihdealan ihmisetkin tajuais asian. Varsinkin lääkärit. Hyvä että asiasta sentään puhutaan. Kiitos toimittajalle ja kuvaajalle hyvästä jutusta! Oli mukava asioida heidän kanssaan. Juttu ei ollu mikään mässäilyjuttu vaan linja pysyi asiallisena. Paljon parempaa tekstiä kuin eräissä fucking juorulehdissä. http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/jenna-karjalainen-on-elanyt-puolet-elamastaan-narkkarina-nyt-han-kertoo-siita-blogissaan/2173178?pwbi=d7fb45822fed1e1a6b88cbf4e1f440b8

tiistai 10. marraskuuta 2015

Weturi lehti projekti

Tässä uusin Weturi lehti no8 jonka tekemisessä olin mukana. Mua pyydettiin mukaan tekee tätä lehtee tän blogin ansiosta ja musta tuli sit tän lehden toimittaja. Lehden löytää netistä http://toimipaikka.a-klinikka.fi/vinkki/materiaalipankki/veturi-lehti     (tämä osa ei ole vielä ilmestynyt sivulle, mutta ilmestyy kyllä aikanaan) ja lehden voi myös tilata. Asiallinen lehti joka keskittyy huumeidenkäyttäjien asioihin. Kannattaa tutustua!
 Tässä on meikäläisen kirjottama juttu jossa käyn läpi eri vaiheet huumeiden aloituksesta ongelmakäyttöön ja toipumiseen. Käyn aiheet läpi ja myös kerron omista kokemuksista.
 Mun piirtämä kuva pääs myös lehteen.
 Tässä jutussa kerron suht lyhyesti eri tekijöistä jotka johti mut käyttämään aineita. Koulukiusaaminen, häiriökäyttäytyminen, masennus, ADHD, hyväksikäyttö.. Himo joka lopulta tuhoaa ja vie KAIKEN.
Mun kirjottamat biisin sanat.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Haaste lukijoille

Mä haluisin tehdä sellasen tekstin missä haastattelen paria lukijaa. Lukijat sais kertoo mitä mieltä ovat blogistani, miten se on vaikuttanut lukijaan, miks sitä lukee, jne.. Haastattelisin lukijoita sähköpostin kautta. Anonyyminä voi tietenkin olla jos haluaa. Kaikki halukkaat ilmoittautukaa lähettämällä mulle sähköpostia. Olisin kiitollinen.
jenna.harju89@hotmail.com

lauantai 7. marraskuuta 2015

Muutos

Mua kyllä ihmetyttää kun ei oo vieläkään ollu syysmasennusta. Nyt on eka syksy kun ei oo armotonta depistä. Oon ihmeissäni. Ehkä yks syy siihen on toi mun ADHD-lääkitys. Elvanse (Lisdexamfetamiini) pitää mielialan tasaisena. Kun se lääke mulla alotettiin, siitä eteenpäin mul on menny helvetin hyvin. Muutos näkyy. Oon paljon paremmassa kunnossa psyykkisesti ja fyysisestikin eron huomaa. Sitä moni on sanonu. En oo retkahtanu kertaakaan ton lääkityksen aikana. Oon ollu maaliskuusta asti ilman retkahduksia. En oo koskaan ennen pystyny samaan. 9kk! Huh huh, en oo ikinä ollu kuivilla näin kauan.. Jos oisin saanu lääkityksen jo 13-vuotiaana (kun ADHD todettiin psykiatrisella) niin tuskin ois menny asiat niin päin vittua kuin ne meni. Ja millanen muutos tässä on tapahtunu korvaushoidon ja ton ADHD-lääkkeen myötä. Mä oon ihan toinen ihminen. En elä enää siinä hirveessä maailmassa. En kaipaa siitä mitään. Se on jo nähty. Liian nähty. Onneks se on ohi. Traumoja ja vammoja on jääny paljon, mut niiden kaa oppii kyl elämään. Välillä on vaikee uskoo tätä nykyhetkee todeks. Ihmettelen usein et miten tää on mahdollista. Huumehimotkin on vähentyny, eikä ne ole enää läheskään niin voimakkaita kuin alussa. Yks päivä oli kyl retkahdus aika lähellä. Kaveri soitti ja oli puhetta et nähtäis. Sillon iski pitkästä aikaa kovat kamahimot ja se tuntu jopa fyysisesti. Onneks sit en nähny sitä vaan kävin nukkuu. Vaikka oli himot, selvisin niistä ja just niiden himojen avulla mä tajusin mitä teen. Eka ajattelin et joo, kai sitä voi ottaa tän kerran. Sit mieleen muistu kaikki se helvetti. Muutin mieleni. Joskus ikävistäkin tunteista voi olla apua. Näköjään.

torstai 5. marraskuuta 2015

Persevedot pelastaa OY MAINOS

 -PERSEVEDOT PELASTAA OY MAINOS-


Onko ruiskusi ruosteessa? Ovatko suonesi paskana? Etkö saa osumaa? 
EI HÄTÄÄ! 
Olemme vihdoinkin keksineet mainion vaihtoehdon. Älä enää hukkaa aikaasi suonien etsimiseen, käytä sen sijaan persettäsi! 
UUTUUS! PERSEVEDOT! 
Persevedot pelastaa! Käytä uutta teknologiaamme ja unohda pistojäljet!
1. Väsää vedot tavalliseen tapaan.
2. Vedä aine ruuttaan
3. Jätä piikki pois
4. Työnnä ruutta peseeseen ja paina mäntä pohjaan!
Vaikutus on nopea ainutlaatusten limakalvojen ansoista. Helppo ja nopeakäyttöinen vaihtoehto turhauttavaan tykitykseen. Ei jätä jälkiä! Älä enää pelkää piikittämisestä tulevia ongelmia vaan ota käyttöön Persevedot!







keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kuulumisia

Täs on taas tullu yks uus projekti kiitos tän blogin. Pääsen radiohaastatteluun. Siitä tulee noin tunnin mittanen juttu missä mä kerron korvaushoidosta. Pääsen kertomaan miten mua kohdellaan päihdepolilla. Siellä on ollu aika paljon väärinkohtelua. Tänäänkin. Eikä ole eka kerta. Se päihdepolin lääkäri on helvetin vittumainen. Sillä on jotain henkilökohtaista mua kohtaan. Oon tehny jo yhen valituksen missä myös vaadin että lääkäri vaihtuu, mut MITÄÄN ei tapahtunu. Mun on nyt tehtävä toinen valitus. Mua on kiristetty ilman syytä, uhkailtu myös, mun ADHD-lääkärille on valehdeltu, mua ei oteta todesta, keksitään tarpeettomia tutkimuksia jotka on tehnty jo aikaa sitten, ei uskota et mul on ADHD-diagnoosi (vaikka näytin sen!) eikä uskota että olen ollu kuivilla vaikka käyn seuloissa, enkä saa edes omia tietojani, enkä saa kotilääkkeitä (vaikka mun ois pitäny saada ne jo kesäkuussa). Siinä nyt muutama virhe. Toivottavasti ne alkais kohdella mua asiallisemmin jatkossa. Mä nimittäin kerron kaiken yksityiskohtaisesti siinä haastattelussa. Tuo ADHD asia ei edes kuulu päihdepolin lääkärille. Mulla on jo ADHD-lääkäri, mulla on ADHD-diagnoosi ja hyvä ADHD-lääkitys. Asia on siis kunnossa. Ja silti pitää vatvoo sitä päihdepolilla. Vittu mitä ajanhukkaa. Että tämmöstä on kohtelu pieksämäen päihdepolilla!

lauantai 31. lokakuuta 2015

Vuosi bloggaamista

Oon nyt kirjottanu tätä blogia vuoden. Yli puol miljoonaa kävijää 1 vuoden aikana. Se on semmonen määrä mitä en käsitä. Ja miten paljon apua tästä onkaan mulle ollu. Niin moni on tukenu, ymmärtäny ja tsempannu mua eteenpäin. Oon ilonen. Oon saanu monta uutta kaveria joiden kaa on ollu tosi mukava kirjotella sähköpostia. En ois ikinä uskonu et Tää blogi menestyy näin hyvin ja miten paljon olenkaan saanu uusia projekteja Tän ansiosta. On mua haukuttukin. Jopa jotkut on toivonu mun kuolemaakin, mut negatiivinen palaute on kuitenkin ollu vähäistä. Suurin osa kommenteista on ollu positiivisia. Niin moni on ilonen mun puolesta ja toivoo mulle hyvää. Se merkitsee mulle paljon. Kaikki ne kannustavat kommentit on auttanu mua pysyy kuivilla ja oon saanu niistä uskoa itseeni. Se on ollu iso apu. On ollu myös kiva saada sellasiakin kommentteja joissa lukijat kysyy neuvoa ja kertovat elämästään. On ollu mukava koittaa olla avuks, tukee ja jakaa asioita sähköpostissa. Toivottavasti musta on ollu hyötyäkin. Kovasti arvostan lukijoitani jotka jaksaa tsempata ja neuvoo. Se on suuri tuki. Moni on kehunu mua ihmisenä ja Se on saanu mut arvostaa itteeni enemmän. Vuosi sit mä vielä vedin aineita kaksin käsin. Tän vuoden aikana oon päässy irti, oppinu uusia asioita, saanu tukea, apua ymmärrystä ja oon oppinu itsestänikin paljon. Eteenpäin mua on auttanu Tän blogin kirjpttaminen, lukijoiden tuki, oma rakas ja muut läheiset. Ja tietty oma tahto. Vuos sit sitä tahtoa ei ollu, mut kuluneen vuoden aikana Se on tullu jostakin. Siihen tahtoon on monta tekijää. Vihdoinkin voin sanoo rehellisesti et mulla menee hiton hyvin. On mahtavaa kun voi sanoo sen rehellisesti vihdoinkin. Kiitos lukijat! Teidän korvaamaton tuki on mulle iso asia. Te ootte auttanu mua pysyy kuivilla, taistelemaan ja opettaneet mulle paljon siitä millasta on huumeeton elämä ja huumeeton Jenna. Kiitos tuestanne! Ja paskanjauhajat: i don't care. Turhaan louskutatte, se on vaan ajanhukkaa.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Överit



Muistu tässä mieleen yhet ekstaasi överit. Paritkin. Olin kämpillä ja kaveri otti yhteyttä. Essoja. Menin sinne ja rätkäsin essot hihaan. Alko hirvee vapina, sydän hakkas hulluna, tuli epämääräsiä liikkeitä ja eikun vessaan laattaamaan. Tuo tila oli mulle jo tuttu, mut essojen kanssa saa aina pelätä. Monet kerrat painoin mäntää pohjaan hirveen pelon vallassa ja rukoilin etten kuolis. Silti piti painaa mäntä pohjaan. Noh, nää överit pelotti. Jähmetyin paikalleni tunnustelemaan oloja. Silmät oli ihan mustat ja kaverikin totes että tais mennä vähän yli. Siinä sitä oltiin taas. Laattaaminen jatku. Jonkin aikaa siinä tutkittiin tilannetta. Sit olo hyvin vähän parani, huomasin et en ehkä kuolekaan ja uskalsin sit lähtee. Jo pihaan päästyäni mä oksensin taas. Siinä tuli vielä joku tyyppikin vastaan ja katto paheksuvasti. Kadulla kävellessä soitin kaverille (ihan varmuudeks et jos kuolen ni tietää mun sijainnin) ja hölötin siinä kulkiessani. Liikennevaloissa piti taas oksentaa ja sit otinkin suunnan sisustuskauppaan. What the fuck?? Kysyin myyjältä hyvin oudolla lapsen äänellä et "onko täällä niitä tapetteja?". En vieläkään tiedä mitä tapetteja mä kaipasin. Myyjäkin ihmetteli mun vapisevaa olemusta mut silti näytti missä tapetit on. Juoksin ulos. Laattasin. Kaveri puhelimes ihmetteli et mitä helvettiä mä säädän. Kun tietäs. Pääsin sit vihdoinkin kaverin luokse ja se laitto mut sänkypotilaaks. Överit meni pikkuhiljaa ohi. Mielessä kyllä pyöri aikasemmin tapahtunu essomyrkytys joka oli viedä multa hengen. Rännitin jo ties kuinka monetta essoo sinä päivänä ja sit se jonkin ajan päästä iski. Mä luulin et ne oli horkat, mut se oli jotain vitun paljon pahempaa. Kramppeja, kouristuksia, vapinaa, saatanalliset kivut, kova kuume.. Ei voinu kun huutaa. Oli niin kovat tuskat etten voinu kun maata täristen sohvalla helvetillisissä oloissa. Horkat jäi kepeesti kakkoseks siinä tilassa. En onneks ollu yksin. Kaveri hiero mun jalkoja ja selkää ja anto mulle pari rivaa (Rivatril) ja ne todennäkösesti pelasti mun hengen. Noin tunnin päästä alko olo vähän helpottaa. Uskosin että ne rivat todella jeesas. Myöhemmin sain kuulla että se oli ilmeisesti ollu myrkytystila. Oireet täsmäs. Oli kuulemma ihme et olin selvinny. Essoista ei koskaan voi tietää. Vaikka ne ois samaa satsii, ne voi olla täysin erivahvusia. Niistä ei tiedä mitä kaikkee paskaa niissä on. Niitä ei koskaan pitäis rännittää. Se on helvetin vaarallista. En suosittele kenellekään.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Linkki

http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/   <-- Tuonne!


Pitkästä aikaa päivitin tuon blogin. Pari uutta juttua.




Luonnossa

 Kävin metsässä kävelyllä eilen. Oli kyllä rentouttavaa ja mukavaa. Jännää miten luonto rauhottaa mielen. Viimeks kun rämmin metsässä juoksin sillon kyttiä karkuun ja koirahan mut kiinni sai. Nyt oli paremmin aikaa keskittyä ympäristöön. Oon kyl oikeesti muuttunu kun oon alkanu kiinnittää huomiota ympäristööni. Luonto on kaunis.
Pari päivää sit tuli pelastettua etana. se oli joutunu asfaltille ja oli kuoleman hädässä siinä kuivalla asfaltilla. Mä sen onneks huomasin ja mies sit nappas sen ja vietiin se takas nurmikolle. Se oli söpö etana. Oon huomannu monia söpöjä asioita luonnossa. Naakat. ne on niiiin söpöjä <3 Seuraan niitä aina kun nään niitä ja juttelen niille. Moni naakka on selvästi ihmetelly kun mä oon niille jutellu. Sen ihmetyksen näkee niistä. Söpöö. Ja se on söpöö kun ne vipeltää. Lehdet vaan lentää kun ne ettii maasta ruokaa. Koomista. Ne heittelee niitä :D Ne tekee paljon hassuja ja söpöjä juttuja. Niitä on tosi kiva seurata.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Elämästä

Elämästä.....
 Mitä se on?

Elämä on kova huume. (Se tappaa meidät kaikki)
 Vaikka olenkin ollut monet kerrat hyvin lähellä kuolemaa, silti sitä pelkään. Mikä siinä pelottaa? Onko se sitä kun ei tiedä mitä siitä seuraa ja miten se tapahtuu? Kipu? Pelko? 

Elämä on kuoleman odotushuone.
 Koskaan ei tiedä millon se tulee. Sitä voi vain odottaa. Ja sen odottaminenkin pelottaa. Silti ei voi kuin odottaa.

Elämä on sarja psykooseja.
 Kun todellisuus vääristyy, mieli saa uuden ulottuvuuden. Asiat tajuaa eri tavalla. Psykoosin jälkeen on uudestisyntynyt.

En ole koskaan paennut tai vihannut elämää, vaan ihmisten luomaa käsitystä siitä.
 Miten muut voi edes kuvitella tietävänsä mitä mä käyn läpi? Ei ne muut elä mun elämää. Ja silti ne kuvittelee tietävänsä jotain mun elämästä. Minä koen ne asiat, ei ne. Minä teen ne asiat, ei ne. Minä näen ne asiat, ei ne. Minä tunnen ne asiat, ei ne. Se mitä minä koen, teen, näen ja tunnen on vain minun elämäni. 

Elämä kulkee ohi, kun sitä tarkkailee yhteiskunnan kalterihäkistä. Kultaiset kalterit saavat häkki-ihmisen rauhoittumaan.
 Olenko häkki-ihminen? Kyllä. Me kaikki olemme. yhteiskunta meitä pompottaa ja vakoilee. Missään ei ole yksin, ne tietää missä sä olet, kelle soitat, missä sivuilla surffaat jne. Se on vankeutta kun ei ole omaa vapautta.

Kuinka pääsisin ulos pääni sisälle luodusta häkistä kohtaamaan Itse Elämän?
 Uskallanko edes kohdata sitä?

Elämä tappaa meitä.
 Se on elämän syvin tarkoitus. Elämä on pahuutta.

Elämä viiltää kuin veitsi.Ketäpä se ei olis viiltänyt? Kun listaa hyvät ja huonot kokemukset, huomaa että enemmän on niitä ikäviä kokemuksia. Mitä on traumat? Mä olen trauma.

Elämä on pelkkä sana, jonka sanomalla luulemme olevamme elossa.
 Toiset luulee elävänsä kun niistä lähtee meteliä. Jotkut luulee elävänsä kun ne muistetaan. Jotkut luulee elävänsä kun ne huomataan. jotkut luulee alävänsä kun ne omistaa. jotkut luulee elävänsä kun ne satuttaa.

E L Ä M Ä; viisi kirjainta ja yksi sana. So what?
 E - Epätoivoinen
L - Levoton
Ä - Älytön
M - Mieletön
Ä - Ääliömäinen

Elämä on kärsimystä. Kärsimys johtuu elämän halusta.  
 Hyvä vihje, huono ohje. 

Kiitos elämän lahjasta äiti ja isä! Kai käsitätte, että vittuilen nyt.
 Silti elämää pitää arvostaa vaikka se monesti satuttaa.

torstai 22. lokakuuta 2015

Traumat

Mä oon huomannu muutamia ikäviä juttuja. Terveydentilassani. Mua pyörryttää aina kun nousen, päänsärkyä on tosi usein, päähän on tullu pysyviä kuhmuja, niitä on ympäri päätä.. Huonovointisuutta, muistikatkoksia.. Eikä ne johdu aineista, se mulle kerrottiin. Vaan tekijä on hakkaja ex miehet. Ihan kun ei psyykkiset traumat riittäis. Mulle on tullu myös fyysisiä seurauksia väkivallasta. Pysyviä. Vammoja. Niin moni mies on mua hakannu ettei jaksa laskee, mut pahin oli edellinen pitkä aikanen suhde. Siitä oonkin jo kertonu. Se ei tyytyny hakkaamaan, se kidutti. Tajuttomanakin ollessani se hakkas, potki, repi.. Sen tarkotus ei ollu satuttaa vaan tuhota mut. Sairas narsisti. Mä muistan vieläkin sen hullun katseen kun se yritti tukehduttaa mut. Ja sama katse joka nautti mun kuristamisesta. Se todellakin nautti mun kiduttamisesta. Se melkein onnistu tappaa mut 2 kertaa 3 päivän sisällä. Koko vitun 3 päivää se kidutti mua ja otteet vaan paheni. En päässy pakoon kun vasta kolmantena päivänä ja sillonkin siinä ja siinä pääsin pakoon. Se kuristi multa vyöllä tajun kankaalle. Vittu se katse.. En ikinä unohda sitä hirveetä katsetta. Kun mä heräsin, se oli löysänny vyötä ja sain sanottua sille "muista kuka olet, miks sä haluut tappaa kihlattus?" ja se otti vyön pois ja nous mun päältä. Lähin sit juoksee ovelle ja se nappas mua hiuksista. Sille jäi hirvee tuppo käteen kun pakokauhussa revin itteni irti. Vieläkin on päässä sellanen kohta mihin ei hiuksia oo kasvanu. Soitin naapurin ovikelloo ja se pelasti mut. Mun puhelin oli sen kusipään piilossa ja vasta naapuri soitti kytät. Onneks selvisin hengissä. Joka kerta kun se mua hakkas se oli brutaalimpi. En ikinä unohda sitä hullun katsetta sen silmissä kun se mua kidutti. Ja psyykkiset traumat ei riitä, piti jättää pysyviä vammoja. Vittu kun oisin tajunnu edes pyytää korvauksia aina kun oli käräjät pahoinpitelyistä. Mä en tehny ikinä edes ilmotusta vaan kytät teki aina kun olin niin veressä ja paskana. Ja se myös raiskas mut monta kertaa mun nukkuessa koomaani pois. Kerto vaan aina jälkeenpäin ihan kun ei mitään. "Panin sua muuten yölä kun nukuit" Kiitos. Mä päästin sen liian helpolla. Vittu mä olen idiootti. Se oli aivopessy mut. "Et pärjää ilman mua." "Sä rakastat mua niin paljon..." "Sulla on vain mut." "En hakkaa enää ikinä rakas." ym paskaa. Mikään ei pitäny paikkaansa. Onneks vihdoinkin sit tajusin sen ennen kun oli liian myöhästä. Mut silti se selvis liian vähällä. Ja aina seuraavana päivänä se teki itestään uhrin. Syytteli itteesä ja itki niin et piti päätä silittää. Ja kenellähän ne mustelmat, murtumat, kivut, haavat, pelot, häpeä, tuska ja viha oikeesti oli? Silti mä olin hiljaa. Koko jätkä oli yks vitun valhe. Kaikki oli feikkiä ja totuus hirvittävä. Tyypillinen narsisti. Kiitos silloisen metadoni hoidon (eka korvaushoito oli metadonilla, tää toinen ja nykynen korvaushoito on subulla) että pääsin hänestä eroon. Kaduttaa että edes aikoinaan käänsin pääni sitä kohti, se ei ois sitäkään ansainnu.

Loppukevennys
Pari kaveria tuli kerran taas "kouluttamaan" sitä kun niille oli selvinny et se oli taas hakannu mut. Ne vei sen ulos, käski riisumaan ja laittovat talutushihnaan. Sielä se konttas hihnassa ympäri kaupunkia ja haukku kuin koira. 

tiistai 20. lokakuuta 2015

Kiusaamisesta

Mua kiusattiin koko se aika mitä kävin koulua. Miksi? Mä uskalsin jo sillon olla sitä mitä olen. Mustat vatteet, musiikkimaku, tykkään susista, huumeiden käyttö, erotuin joukosta ja sekös niitä vitutti. Joka päivä mua haukuttiin, uhattiin väkivalalla, käytettiin väkivaltaa, ahdisteltiin, seurattiin.. Vittu kiusattiin! Siks kun en ollu sitä samaa massaa mitä ne oli. Uskalsin olla oma itteni niistä huolimatta.
5-luokalla yritin ekan kerran itsaria. Muutama kiusaaja kiusas mua ja pakenin kerrostalon katolle. Ne huus alhaalla "hyppää susi, hyppää!". Kaikin tavoin yllyttivät mua itsemurhaan. Tervettä?? Halusko ne oikeesti nähdä mut maahan liiskaantuneena? Suolet pihalla jne. Ne perkeleet melkein sai mut hyppäämään. Kytät kerkes mut kuitenkin ottaa kiinni. Sairausloman jälkeen palasin kouluun ja kiusaaminen jatku vaan pahempana. "Ei se uskalla edes tappaa itteään" ym paskaa. Pulpetteihin tuli itsemurhakehoituksia, tappouhkauksia ja haukkuja. Huutelu jatku pahempana. Myös fyysinen puoli meni pahemmaks. Edes kouluajan ulkopuolella en ollu turvassa. Kerrankin mut heitettiin järveen. Missä tahansa olinkin, joku oli kiusaamassa myös.
Haukkumista.
Hakkaamista.
Uhkailua.
Pelottelua.
Seuraamista.
Ahdistelua. (jopa seksuaalista)
Paskan jauhamista.
..Kaikkea.
Ja sitä teki vielä niin moni. Lähes koko koulu vihas mua. Eikä lopulta ollu yhtäkään kaveria. Miten musta tuli niin vihattu? oon vaan aina ollu sitä mitä olen. Oma itseni. Onko se syy kiusata? Ei ainakaan kenenkään terveen syy. Muutenkin niiden toiminta kerto sen miten sairaita ne oli. Ja kiusaajat väittää että kiusattu on sairas. Oon mä sairas, mut mun ei oo tarvinnu alentua tollaseen toimintaan. Ja tollasen toiminnan jälkeen kyllä on sairas. Kiusaajat ei edes tajua miten vakavasta asiasta on kyse. Ne sai mut melkein tappaa itteni. Moni kiusattu on siinä onnistunukin. Kiusaajat ei tajua sitä tuskaa minkä ne kiusatuille aiheuttaa ja mitä siitä voi seurata. Kouluammuskelu. Itsemurha. Sekoaminen. Päihdeongelma. Kuulostaako pikkujutulta? Kiusaajat tuhoaa kiusatun tavalla tai toisella.
Mäkin olen suunnitellu kouluammuskelua. En sitä aio toteuttaa enää. Ei se mitään hyödyttäis enää. Vaikka olenkin katkera ja vihainen. Haluisin kostaa. Vihaan niitä. Jos joku mun kiusaajista lukee tätä tekstiä niin toivottavasti tuntee edes katumusta ja miettii mitä mulle on teoillaan aiheuttanu. Ne paskiaiset tuhos minut. Toivottavasti ovat tyytyväisiä tekoonsa ja valmiita kestämään seuraukset.

Diagnoosit

F90.0 Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD)
F32.2 Vakava masennus
F41.01 Vaikea-asteinen paniikkihäiriö
F10-19.2 Päihderiippuvuus
F41.1 Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
F60.3 Epävakaa persoonallisuushäiriö
F11.2 Opioidien riippuvuusoireyhtymä
F91.1 Epäsosiaalinen käytöshäiriö
F43.1 Traumaperäinen stressireaktio
R45.5 Vihamielisyys
F10.2 Riippuvuusoireyhtymä

Kaukana terveestä. Vitun moniongelmainen.

Joku


Miten joku on voinu muka nähdä mut paikassa missä en ole koskaan ollu? Miten joku voi väittää tuntevansa mut vaikka ei ole koskaan mua nähnytkään? Miten joku voi vielä keksiä päästään asioita joita muka olen tehnyt? Pitääkö se joku minua aivan idioottina? Ihan kun en tietäis missä olen millonkin ollut, kenen kanssa ja mitä oon tehnyt. Vaikka olenkin ollu sekasin, mä kyllä muistasin jos sen jonkun väittämät jutut pitäis paikkansa, sen verran erikoisia juttuja ne oli. Se joku haluaa mustamaalata mua, enkä tajua miksi. Kyseessä on kaupunki jota en tunne, ja jossa en ole liikkunut viimeisen 10 vuoden aikana kun 3 kertaa. Ne kerrat on ollu talvella vaikka se joku puhuu selvästi kesästä. Ja se joku on muka näny mut tekemässä mitä kummallisempia asioita jotka sotii vastaan mun periaatteita. Ja kuvittelee tuntevansa mut. Paikassa jossa en ole koskaan ollutkaan! Asioita joita en ole tehnyt! Ihmettelen tätä juttua suuresti. Miksi se joku keksii tollasta? Vai onko se sekottanu mut johonkin toiseen? Mä kyllä oon sen näkönen ettei mua oikein voi sekottaa keneenkään muuhun. Se joku selvästi haluaa mustamaalata mua. Vielä noin typerillä jutuilla jotka muka on totta. Mut ei ole. Mä kyllä tiedän mikä on totta ja mikä ei, en oo vielä niin päästäni pehmenny että tollanen kusetus menis läpi. Ihmetelen vaan koko juttua. Miksi minä?