tag:blogger.com,1999:blog-30874027451184362962024-03-12T16:41:32.764+02:00Hulttiotytön BlogiKuolemanvarjon laaksosta elävien kirjoihin. Toipuvan addiktin tarina.
Paistaa se päivä ruiskukasaankin!Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.comBlogger575125tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-19953760815758284582024-03-12T16:40:00.001+02:002024-03-12T16:40:48.260+02:00Rajojen asettamista<p> Olen viime aikoina joutunut vetämään rajoja, mikä on hyvä asia, vaikka siitä onkin seurannut myös harmia. Muutama viikko sitten yksi tuttava päätti mun selän takana kysymättä lainkaan minulta, että me pidetään yhteisnäyttely. Yhtenä päivänä tämä tyyppi alkoi puhua minulle jostain päivämäärästä, ja mä kysyin, mitä silloin tapahtuu. "No se meidän yhteisnäyttely on silloin!", tyyppi huudahti ikään kuin minun olisi pitänyt jo tietää se. Vastasin: "Minulta ei ole kysytty mitään enkä ole tiennyt koko asiasta." Hän sanoi vain: "No nyt tiedät!" ja alkoi vouhottaa yhteisnäyttelystä, jonka olisi pitänyt olla itsestäänselvyys minulle. </p><p>Kun sitten mietin, että mitä töitä saattaisin sinne tuoda, hän halusi saman tien jättää mun tärkeimmät työt pois. Viime aikoina olen piirtänyt jo 7 valmista piirrustuskirjaa, ja kahdeksas on jo tulossa. Niistä on tykätty tähän mennessä valtavasti ja ihmiset ovat ihastelleet kiinnostuneina mun piirrustuskirjoja. Niitä selvästi arvostetaan, mutta silti tämä tyyppi halusi jättää ne pois. "Ei oteta sinne mitään kirjoja!" hän sanoi, ja kun vastustin, hän selvästi ärtyi siitä. Sitten hän sanoi: "Tehdään yhteinen kirja!" Totesin, että se veisi aivan liikaa aikaa, mutta hänen mielestään se oli mahtava idea ja hän suhtautui minuun kuin typerykseen, koska en innostunut siitä. </p><p>Kun hän sitten kirjoitti minulle ylös näyttelyn päivämäärän, paperiin tuli kaikkiaan kolme eri päivämäärää. Homma alkoi mennä aivan liian sekavaksi, ja sanoin siitä. "Ei tässä mitään sekavaa ole!" hän totesi ja teki homman vieläkin vaikeammaksi alkamalla muuttamaan päivämääriä. Siinä vaiheessa hän oli jo niin ärtynyt, että otin etäisyyttä häneen. Aloin itsekin olla ärtynyt tilanteeseen, ja minusta tuntui pahalta, kun hän ei ollut edes kysynyt minulta, haluanko minä yhteisnäyttelyä ja pystynkö siihen osallistumaan. Sovimme palaavamme asiaan, mutta se jäi vaivaamaan minua. Minua suututti, kun hän ei ollut kysynyt minun tahtoani, vaan päätti puolestani sen, mihin osallistun. Sekin ärsytti, kun hän halusi jättää tärkeimmät työni pois. Asiaa miettiessäni tulin siihen tulokseen, etten halua osallistua näyttelyyn, johon en saisi itse edes valita töitäni. </p><p>Koska minun tahtoni oli kokonaan ohitettu, tahtoni alkoi vastustaa koko asiaa. En halunnut osallistua johonkin tahtoni vastaisesti. </p><p>Kaiken olisi kuitenkin pitänyt mennä kuten hän haluaa, ja minun olisi vain pitänyt olla joku jees jees tyyppi, jolla ei ole omaa tahtoa ja jolle kaikki sopii. Ei onnistu minulta. Vatvoin asiaa viikon ja lopulta uskaltauduin sanomaan hänelle suorat sanat tekstiviestillä. En voinut tehdä sitä kasvokkain, koska hän ei olisi kuunnellut minua kuitenkaan vaan olisi keskeyttänyt minut ja jyrännyt minut. Niinpä ilmaisin asiani asiallisesti ja rehellisesti tekstarilla. Kirjoitin hänelle näin:</p><p><br /></p><p>"Moi! Mä olen miettinyt sitä näyttely asiaa. Ongelma on siinä, etten ole siinä mukana omasta vapaasta tahdostani. Sä päätit siitä minun puolesta mun selän takana etkä kysynyt ollenkaan minulta, mitä mieltä minä asiasta olen. Sulle oli kuin itsestään selvää, että minulta ei tarvitse edes kysyä. Homma lähti siis käyntiin hieman väärällä tavalla. </p><p>Ei varmaan sinustakaan olisi mukavaa, jos minä päättäisin sun selän takana, mihin sä osallistut. En tekisi niin, koska se ei ole oikein.</p><p>Ja kun mietin, mitä töitä sinne olisin mahdollisesti voinut tuoda, sä halusit heti alkuun jättää mun tärkeimmät työt pois, eli ne mun piirrustuskirjat, joista on tykätty valtavasti tähän mennessä. </p><p>Niiden sijaan meidän olisi pitänyt alkaa tehdä yhteistä kirjaa, mihin minulla ei ole aikaa tällä hetkellä. Ja kun olin eri mieltä, tulit heti ärtyneeksi. Mun pitäisi siis vain olla joku jees jees tyyppi, jonka tahtoa ei huomioida.</p><p>Jos en edes voisi tuoda mun tärkeimpiä töitä, ei mun ole järkeä osallistua. Kuitenkin kaiken pitäisi mennä niin kuin sinä haluat ja mun näkökulmaa ei otettaisi huomioon. Siitä tulisi aivan liian uuvuttavaa minulle. </p><p>Olisi ollut reilua ensin kysyä minulta, mitä mieltä minä asiasta olen, ennen kuin lähdet sopimaan mitään. Koska homma lähti jo alkuun liikkeelle väärällä tavalla, pelkään, että lopputulos kusee. Siksi olen aika skeptinen asian suhteen"</p><p>Ja tietenkin hän suuttui. Hän sanoi: "Ei minultakaan kysytty mitään sun viime näyttelystä. Käskettiin vain ottamaan kuvat pois. Mutta unohdetaan koko yhteisnäyttely." Eihän tuo ole mikään syy olla kysymättä minulta, haluanko pitää yhteisen näyttelyn. Kuulosti siltä, että hän oli kateellinen siitä, että minun näyttely tuli hänen näyttelynsä tilalle. Hän ei omista sitä näyttelytilaa, joten häneltä ei tarvinnut kysyä lupaa minun näyttelyyn, joka tuli hänen pitkään siellä olleen näyttelyn tilalle. Hän ilmeisesti koki tämän loukkauksena, ja nyt hän syyllisti siitä minua. Vaikuttaa siltä, että hän olisi vain halunnut ratsastaa maineellani,
koska näyttelyni oli hyvin menestynyt. Ikään kuin minun olisi pitänyt
korvata hänelle se, että näyttelyni tuli hänen näyttelynsä tilalle
antamalla hänen ratsastaa maineellani. Ja kun näyttelyni oli pystytetty, hän itse halusi välttämättä kuvata mun töitä, vaikka olin sanonut hänelle, että kuvattiin työt jo Mediapajan porukan kanssa. Hän sanoi minulle: "Sulla on kamera, kuvaa ite työs! Minä en kuvaa enää yhtäkään! Kiva kun pilasit mun pyhän." En ollut edes pyytänyt häntä kuvaamaan töitäni, ja nyt hän syyllisti minua siitäkin. Lisäksi minusta tuli pyhän pilaaja. Vastasin hänelle: </p><p>"Ei tarvitse suuttua. Se ei ole tässä tilanteessa lainkaan aikuismaista. Toivoin, että olisit ymmärtänyt pointtini, mutta sen sijaan suutuit aiheetta. Tarkoitukseni ei ollut pilata pyhääsi, vaan olla rehellinen."</p><p>Hän vastasi: "Sinäkö saat määrätä sen, mistä voin suuttua. Jätä minut rauhaan ja siunausta sinulle." </p><p>Hän siis suuttui kuin kakara vain, koska olin rehellinen ja puolustin rajojani! Jos toinen suuttuu tuollaisesta, se ei ole oikein. Itse hän pilasi pyhänsä suuttumalla siitä, että olin vain rehellinen. Hän oli jo ehtinyt kehuskella ympäri kaupunkia tulevasta yhteisnäyttelystä, ja nyt se olikin peruttu. Eikä vika ollut minun. Hän itse lähti liikkeelle väärällä tavalla. Jos hän olisi kysynyt minulta, haluanko pitää yhteisen näyttelyn, olisin saattanut suostua. Mutta koska minulta ei edes kysytty, en voinut suostua sellaiseen, mihin tahtoni ei ole päässyt mukaan. </p><p>Oli vain oikein, että puolustin rajojani ja olin rehellinen. Jos toinen suuttuu siitä, se ei ole minun ongelma. Hän vain yritti vierittää oman syyllisyytensä minun niskoille, ja siksi minä jäin miettimään, olenko minä tässä se väärintekijä. Tulin siihen tulokseen, etten ole. Tämän jälkeen tämä tyyppi on ollut kuin ei tuntisikaan minua, on paennut nopeasti paikalta kun ollaan törmätty, eikä hän ole enää sanonut sanallakaan mitään peruuntuneesta yhteisnäyttelystä. Hänen mielestään peruuntuminen on tietenkin minun syy, mutta hän itse perui sen, kun sanoin hänelle asiat rehellisesti, asiallisesti ja suoraan. Hänen on turha syyttää minua näyttelyn peruuntumisesta. </p><p>Olen vain helpottunut, kun puolustin rajojani enkä suostunut tähän juttuun. Olisi ollut väärin itseäni kohtaan suostua, koska samalla olisin joutunut antamaan toisen polkea tahtoani ja päättää puolestani jopa sen, mitä töitä sinne olisin ottanut. Minun ei tarvitse suostua sellaiseen. Jos jo heti alkuun hän halusi jättää tärkeimmät työni pois, ei näyttelyn pitämisessä olisi ollut mitään järkeä. Vaikka rehellisyydestäni seurasikin harmia ja lapsellista raivoa, toimin silti oikein. Mitä järkeä minun edes olisi ollut osallistua, kun minulla ei olisi ollut lainkaan päätäntävaltaa? Hän olisi päättänyt kaikesta ja olisi samalla ratsastanut minun töilläni ja maineellani. En tahdo sellaista. Hankkikoon itse maineensa, minun ei kuulu omaani hänelle antaa. </p><p>Enkä olisi pystynyt olemaan mikään tahdoton jees jees tyyppi, jolle kaikki käy, joka kiltisti alistuu toisen maaniseen päsmäröintiin. Se olisi ollut aivan liian sekavaa ja se olisi aivan varmasti uuvuttanut minut. Onneksi olen vihdoinkin oppinut pitämään puoleni ja puolustamaan rajojani! Vaikka siitä voikin seurata harmia, se on silti oikein. En suostu enää siihen, että rajojani rikotaan. Kenenkään ei tarvitse suostua sellaiseen. <br /></p><p>Ja jos joku ei hyväksy rajojani, se on hänen ongelmansa. </p><p><br /></p><p><br /></p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-39828647179401152912024-01-27T19:55:00.000+02:002024-01-27T19:55:45.948+02:00Energiavaras uuvuttaa ihmissuhteet<p>Sain luettua yhden mielenkiintoisen kirjan, ja kirjaa lukiessani kirjoitin ylös lainauksia. Ajattelin laittaa tänne tekstejä tästä kirjasta ja käsitellä asiaa vaihtelun vuoksi näin. <b>Tervetuloa Hulttiksen Traumaprojektiin! </b></p><p>Yleensä kirjoitan lukupäiväkirjaa käsin, mutta nyt tein sen koneella. Sitten tuli mieleen, että voisin laittaa lukupäiväkirjani tänne blogiin. Lainaukset on kursivoitu. Ja aihe on mielenkiintoinen. Tää aihe kun varmasti koskee monia ihmisiä. Josko tästä voisi olla hyötyä myös muille. Toivon näin.<b><i> </i>Energiavarkaita kun on joka lähtöön. Vaikka sama ihminen ei ole kaikille aina energiavaras, ei hätää! Jokaiselle varmasti löytyy oma energiavarkaansa. </b><br /></p><p><i> </i></p><p><i><b>Jos ympärillämme olevat ihmiset eivät anna energiaa yhtä paljon kuin ottavat, syntyy epätasapaino</b>. Tällaiseen tilanteeseen joutunut henkilö ei ymmärrä, mitä hänelle on tapahtunut, mutta hänessä viriää pahan olon tunne, jonka käsitteleminen vie paljon psyykkistä energiaa. </i></p><p>- Niinpä. <b>Antivastavuoroisuus on uuvuttavaa.</b> Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, että he riistävät toisilta voimat aivan huomaamatta ja salakavalasti. Tuskin energiavaras tietoisesti toisilta voimia vie, mutta hänen käytöksensä on vain yksinkertaisesti hiton uuvuttavaa.<b> Hän vain ottaa, mutta ei osaa antaa. Ja sellainen vie antajalta voimat.</b> Eikä sitä itsekään aluksi tajua, mistä on kyse. Sitä vain alkaa olla todella uuvuksissa ja harmissaan siitä, kun vastavuoroisuus ei toimi. <b>Se hämmentää, kun joutuu kohtaamaan ihmisen, joka ei kykene vastavuoroisuuteen.</b> Ajan myötä se alkaa suututtaa. Toinenhan käyttää vain hyväkseen.<b> Emotionaalinen hyväksikäyttö ja kaltoinkohtelu sopii kuvaamaan energiavarkaan toimintaa.</b></p><p><b> </b><br /></p><p><i><b>Energiavarkaat ovat ihmisiä, jotka purkavat hankalat tunteensa muihin helpottaakseen omaa oloaan ja saadakseen siten energiaa. </b></i></p><p><i><b>Aina ei ole helppo huomata, milloin energiavaras siirtää sisäisiä ristiriitojaan ympäristöön, joten on tärkeää kyetä erottamaan käyttäytymisen takana piilevät mekanismit mahdollisimman selkeästi.</b> </i></p><p>- Sepä se. On vaikeaa havaita energiavarkaan haitallista toimintaa. Mutta ajan myötä hänen käyttäytymisestään on löydettävissä tietynlaisia toimintakaavoja. <b>Usein energiavarkaat projisoivat omat vaikeutensa ja huonot puolensa toisiin.</b> Ja sekin on todella vastenmielistä ja raskasta. <b>Pahimmillaan projektion kohde alkaa toteuttaa toisen projektioita<i> </i>omassa elämässään ja menettää itsensä.</b> Kuka haluaisi sellaista? Minä ainakaan en tahdo muuttua toisen projektioiden kaltaiseksi. En todellakaan tahdo kantaa toisen heikkouksia ja huonoja puolia! Omissakin on riittävästi.<br /></p><p><i><br /></i></p><p><i><b>Projektiossa henkilö siirtää epätoivottuja kielteisiä asenteitaan ja pahaa oloaan muihin keventääkseen omaa taakkaansa ja pahaa oloaan.</b> Energiavaras ei halua myöntää omia virheitään ja heikkouksiaan vaan haluaa nähdä itsessään vain hyvää. </i></p><p><i><b>Häntä ohjaavat vanhat käyttäytymismallit, joiden vuoksi hän käyttää hyväkseen muiden ihmisten energiaa. Käyttäytymisellään hän saa aikaan tilanteita ja suhteita, joissa antaminen ja ottaminen eivät ole tasapainossa. </b></i></p><p><i><b>Energiavaras kieltää uhkaavat sisäiset tunteensa ja on jatkuvasti puolustuskannalla välttyäkseen kohtaamasta itseään. </b></i></p><p><i>Hän vähättelee vastapuolta tekemällä aiheettomia ikäviä ja kriittisiä huomautuksia. <b>Useimmiten hänen tarkoituksenaan on vähätellä muita näyttäytyäkseen itse mahtavammalta ja saadakseen yliotteen</b>. Hän levittää pahaa oloa ympärilleen. </i></p><p><i><b>Näin energiavaras lataa itseensä energiaa, kun taas hänen kohteekseen joutunut heikkenee ja tuntee väsymystä, mikä sitoo psyykkistä energiaa. </b></i></p><p><i>Pahan olon tunteet vaikuttavat usein käsittämättömiltä, eikä pahoin voiva henkilö ymmärrä, kuinka tilanne on syntynyt, <b>vaan tuntee epämääräisesti, että jotain on vialla. </b></i></p><p><i>Koska energiavarkaan toiminta johtuu siitä, että hän haluaa saada valtaa ja muut alistumaan, tilannetta on vaikea selvittää sanoin ja perusteluin. </i></p><p><b>- Energiavaras toimii siis haitallisesti ja kieltäytyy kohtaamasta itseään rehellisesti. </b>Eihän hänessä voi olla mitään vikaa! <b>Vika on toisissa, varsinkin niissä, jotka näkevät energiavarkaan haitallisen toiminnan läpi.</b> Onhan se helpompaa projisoida omat vikansa toisiin kuin kohdata ne itse. Sellainen käytös on raukkamaista ja toisia alentavaa. <b>Tehdään toisesta omien ongelmien ja omien vikojen likasanko, johon voi tyhjentää kaiken paskan itsestään. Näin on helpompaa paeta todellisuutta. Mutta se tehdään toisen ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella! </b>Energiavaras alentaa toisia voidakseen kokea ylemmyyttä. Minustakin piti yrittää tehdä hirveän heikko ja hauras, jotta toinen voisi kokea olevansa minun yläpuolella. Todellisuudessa se, joka korottaa itseään alentamalla muita, on itse alhainen ja heikko. <b>Terveen ja vahvan ihmisen ei tarvitse toimia noin, koska hän tiedostaa, että jokainen on samalla viivalla, yhtälailla arvokas ja tärkeä omana itsenään.</b> Tätä energiavarkaat eivät pysty hyväksymään. Heidän täytyy olla muita parempia, muuten heidän hauras egonsa hajoaa. Tai jos he eivät voi olla muita parempia, sitten heidän täytyy olla muita huonompia. <b>Samalla viivalla oleminen ei yksinkertaisesti onnistu, koska silloinhan energiavaras ei olisi yhtään sen erityisempi kuin muutkaan.</b><br /></p><p><br /></p><p><i><b>Projektio on valtakäyttäytymistä, johon voi liittyä hyvin voimallisia torjuttuja tunteita, usein vihaa ja suuttumusta.</b> Sanallisesti ilmaistut projektiot sisältävät voimakkaan tunnelatauksen ja osuessaan ympärillä oleviin ihmisiin satuttavat näitä haavoittaen, loukaten ja pahastuttaen. <b>Vastapuoleen osuvat sanat - jotka voivat olla piikkejä tai avointa kritiikkiä - ovat kuin ohjuksia ja symboloivat kielteistä psyykkistä energiavirtaa, jonka projisoiva henkilö kohdistaa muihin.</b> Kielteisen projektion maalitauluksi joutunut aistii vihan usein fyysisesti. </i></p><p><b>- On inhottavaa joutua projektion kohteeksi. Se on niin haavoittavaa ja vääristää omaa kuvaa itsestään.</b> Minäkin olen saanut kuulla olevani juuri sellainen, kuin energiavaras itse on. Muistutan kuulemma huomattavasti hänen narsistista vanhempaansa, vaikka todellisuudessa en ole lainkaan hänen kaltaisensa. <b>Minusta on lisäksi tehty väkisin henkisesti sairas ihminen ja mielenterveyteni ja todellisuudentajuni on kyseenalaistettu</b> <b>vain, koska näen toisessa asioita, joita hän itse ei halua nähdä.</b> Koska hän on sairas, sitten minunkin täytyy olla. Projisoiva henkilö suhtautuu minuun kuin olisin todella pelottava ja vaarallinen ihminen, vaikka en ole kertakaan kohdellut häntä huonosti, en edes vihaisena! Hän pelkää suhteettoman paljon minua ja tunteitani, ikään kuin tunteeni olisivat jotenkin vääriä ja luonnottomia. Olen kuin pelottava mörkö. Siitä tulee sellainen kuva, kuin minussa olisi jotain vaarallista ja luonnotonta. <b>Vaikka luulisi, että tämä tyyppi kyllä tuntee minut ja tietää, etten ole toisia kaltoinkohteleva paskiainen.</b> Minua ei ole aiheellista pelätä.</p><p><br /></p><p><i><b>Jos energiavaras on vaarassa joutua vastakkain ympäristönsä kanssa, hän suojautuu puolustusmekanismien ja kieltämisen paksujen muurien taakse.</b> <b>Niinpä energianantajan ei kannata odottaa, että hän pystyisi selvittämään ongelmia ja ristiriitoja energiavarkaan kanssa.</b> Energiavaras kääntää aina kaiken omaksi ja tekojensa puolustukseksi ja kieltäytyy tunnustamista omaa syyllisyyttään. </i></p><p>- Niinpä. On turhaa yrittää selvittää asioita sellaisen ihmisen kanssa, joka kieltäytyy kohtaamasta todellsuutta sellaisena kuin se on. Energiavaras vain kaunistelee tekojaan ja kääntää asiat aina parhain päin itsensä kannalta. <b>Eikä hän aidosti kykene kohtaamaan ja kuuntelemaan vastapuolta, koska hän on niin voimakkaassa kieltämisen tilassa. </b>Hän uskottelee itselleen, että toisen täytyy olla väärässä. Eihän hänen toimintansa voi olla niin haitallista kuin toinen sanoo. Ja näin itsepetos vain jatkuu eikä hän ota toista vakavasti.</p><p><i> <br /></i></p><p><i><b>Ihminen ei ole kehittynyt vastuulliseksi aikuiseksi, jos hän kantaa vanhoja kielteisiä kokemuksia sisällään ja sallii itsensä siirtää ne muiden kannettavaksi silloin, kun sisäinen paine kasvaa liikaa. Hän ei näe todellisuutta vaan kuvittelee, miten asiat ovat. </b></i></p><p><i><b>Energiaa vievän ihmisen puolustusmuurit ovat usein korkeat, ja hän käy sisäistä keskustelua, joka lopulta aina vahvistaa hänen päätelmänsä, että toinen on väärässä.</b> Hän tekee asian yksinkertaiseksi itselleen projisoimalla ongelmiaan, sen sijaan että työstäsi niitä sisällään. </i></p><p>- Nimenomaan.<b> Vastuulliset ja tasapainoiset ihmiset eivät koe tarvetta projisoida asioita toisiin.</b> He kun kykenevät kohtaamaan omat vikansa ja puutteensa ja ylipäätään todellisuuden rehellisesti. <b>Heillä ei ole tarvetta pettää itseään eikä siirtää vikojaan muiden kannettavaksi. He ottavat vastuun itsestään ja elämästään. Energiavarkaat eivät tähän kykene.</b> Vastuuta paetaan kieltämällä tosiasiat ja vääristellään omaa haitallista toimintaa niin, että vika onkin toisessa. Näin toimiva ei näe todellisuutta sellaisena kuin se on. Ja se on surullista. <b>Energiavarkaan elämä menee hukkaan itsepetoksen ja projektion harhamaailmassa.</b></p><p><b> </b><br /></p><p><b><i>Vaikka voimme pahoin kokiessamme, ettei meitä kunnioiteta, on muistettava, että tilanne kertoo pelkästään energiavarkaasta eikä meistä itsestämme. </i></b></p><p>- Juuri niin. <b>Ihminen ilmaisee persoonallisuuttaan omalla käytöksellään, ja kun ihminen kohtelee toisia sairailla tavoilla, se kertoo, että hänen persoonallisuutensa on sairas.</b> Terveillä ihmisillä ei ole tarvetta kohdella toisia sairailla tavoilla. Terve ihminen kykenee kunnioittamaan toisia ja kohtelemaan heitä asiallisesti. <b>Vain sairaat ihmiset kohtelevat toisia sairailla tavoilla.</b> Ja sellainen haavoittaa ja kauan jatkuessaan alkaa vituttaa ankarasti. Sehän kertoo, ettei minua kunnioiteta eikä arvosteta, kun minua kohdellaan kaltoin sairailla tavoilla. Toistuvasti vieläpä. <b>Vaikka energiavarkaan käytös onkin haavoittavaa ja loukkaavaa, se ei kerro minusta, vaan energiavarkaasta itsestään.<i> <br /></i></b></p><p><b><i><br /></i></b></p><p><i>Energiavaras tuntee päässeensä voitolle, kun on näennäisesti etulyöntiasemassa ja kun vastapuoli menettää voimia.<b> Käyttäytymällä näin ja korostamalla itseään hän suhtautuu välinpitämättömästi ympäristönsä tarpeisiin ja mielipiteisiin. Hän myös vääristelee totuutta eikä halua nähdä omaa osuuttaan ongelmissa.</b></i></p><p><i><b>Energiavaras voi laiminlyödä monella tavalla</b>: Hän ei ole kuulevinaan, mitä toinen sanoo, tai hän ei reagoi lainkaan, eikä vastapuoli saa minkäänlaista vastausta ja jää näkymättömäksi.<b> Energiavarkaan strategioihin kuuluu myös jatkuva toisen puheiden kyseenalaistaminen</b> - hän asettuu vastahankaan, oikuttelee ja suhtautuu kaikkeen kielteisesti. <b>Vastapuoli ei tule nähdyksi eikä ymmärretyksi.</b></i></p><p>- Välinpitämättömyys toisten tunteita ja tarpeita kohtaan kuvaa hyvin energiavarasta. Samoin tuo, että energiavaras vääristelee totuutta eikä halua nähdä omaa osuuttaan ongelmissa. Hän vain kaunistelee asiat itselleen sopiviksi ja ajattelee, että "eihän tässä nyt voi olla kyse mistään kovin vakavasta", vaikka hän on juuri kohdellut toista kaltoin ja alkanut taas kerran laiminlyödä tätä emotionaalisesti. <b>Toisen tunteilla ei yksinkertaisesti ole hänelle mitään merkitystä. Sen hän osoitaa omalla toiminnallaan. </b>Jos toisen tunteet olisivat hänelle merkityksellisiä, hän ei haavoittaisi toista yhä uudestaan eikä pakenisi vastuutaan.<br /></p><p><i> </i></p><p><i><b>Energiavarkaalle ominainen käyttäytyminen on seurausta henkilön kokemasta puutteellisesta huolenpidosta lapsuudessa. Kun perustarpeita ei ole tyydytetty lapsuudessa, energianviejäksi kasvava päätti - tiedostamattaan tai tietoisesti - jo varhain, että "mitä minä en ole saanut, sen minä otan". Hänellä voi myös olla sisäinen halu maksaa vanhat vääryydet takaisin</b>. Kostonhimo voi ilmetä esimerkiksi toiveena alistaa ja omistaa muut. Omistushalu ei kuitenkaan ole rakkauden vaan kypsymättömyyden merkki. </i></p><p><i>Lapsuuden aikaiset puutteet ovat myös sellaisen käyttäytymisen taustalla, jossa henkilön toiveena on saada muut kokemaan itsensä arvottomiksi -<b> yhtä arvottomiksi kuin hän sisimmässään kokee itsensä.</b></i></p><p><i>Kun häntä lapsena loukattiin, hänessä alkoi itää kelpaamattomuuden tunne. <b>Aikuisena hän sitten haluaa kostaa loukkaamalla itse muita ja näin altistaa ympärillään olevat ihmiset samalle alentavalle kohtelulle, jota hän itse joutui pienenä kestämään.</b> Hän saa aikaan tilanteita, joiden seurauksena muut ihmiset suuttuvat ja antavat hänelle syyn päästää vihansa valloilleen. </i></p><p><i><b>Hän purkaa sisäistä jännitettään henkilöihin, joilla ei ole pienintäkään osaa näin syntyvissä ristiriitatilanteissa. </b></i></p><p>- Juuri tätä on toistamispakko. Se on tiedostamatonta toimintaa, jossa toistetaan jotain lapsuudesta saatua mallia. Kun on lapsena joutunut kaltoinkohdelluksi, aikuisena aletaankin kohtelemaan muita kaltoin.<b> Energiavaras kohtelee toisia kaltoin samalla tavalla kuin häntä lapsena kohdeltiin. Näin hän kostaa viattomille omaa kärsimystään. Hän laittaa pahan kiertoon. Hän toistaa niitä tilanteita, joissa itse joutui kärsimään ja nyt hän vuorostaan on se, joka laittaa toiset kärsimään. Uhrista on tullut kaltoinkohtelija. </b>Paskamaisista olosuhteista kasvaa paskamaisesti toimivia ihmisiä. Mutta paskamaisista olosuhteista voi kasvaa myös niitä, jotka eivät tahdo toimia paskamaisesti toisia kohtaan. <b>He eivät halua laittaa pahaa kiertoon, koska eivät toivo kenellekään sellaista kärsimystä, jota on itse joutunut kokemaan.</b> Yhtälailla paskamaisista olosuhteista tulee niitä, jotka laittavat pahan kiertoon ja niitä, jotka eivät tahdo laittaa pahaa kiertoon. Mistä tämä johtuu, en tiedä. Ehkä se on yksilöllistä. Ehkä jotkut paskamaisissa oloissa kasvaneet eivät vain halua kohdella toisia paskamaisesti. <b>Mutta on selvää, että ne, jotka kaltoinkohtelevat toisia, ovat olleet lapsena itse kaltoinkohtelun uhreja. Uhreilla on taipumus luoda uusia uhreja, valitettavasti.</b> Mutta kaikki uhrit eivät tee niin. Miksi? Olisi kiinnostavaa tietää, mistä tämä johtuu. Miksi osasta tulee kaltoinkohtelijoita ja osasta ei? Olenhan minäkin joutunut kokemaan vaikka minkälaista kaltoinkohtelua ja väkivaltaa, mutta silti en tahdo kohdella toisia kaltoin enkä väkivaltaisesti. En todellakaan tahdo aiheuttaa kenellekään sellaista kärsimystä, mitä itse olen joutunut kokemaan. <b>Se olisi hyödytöntä ja hiton haitallista. Eikä se korjaisi menneitä vääryyksiä, se aiheuttaisi vain uusia vääryyksiä. </b>Sellainen olisi turhaa. <b>Kaiken kaikkiaan toisten kaltoinkohtelu on TURHAA!</b><br /></p><p><br /></p><p><b><i>Energiavaras ei huomaa, että vastapuoli kärsii, sillä hän kykenee huolehtimaan ainoastaan itsestään. Puutteellisen empatiansa takia hän ei ymmärrä, että hänen läheisyydessään olevien elämä käy vaikeaksi kestää. </i></b></p><p><i><b>Varsin tavallista on, että energiavaras käyttää kanssaihmisiään kuuntelijoina ja minuutensa pönkittäjinä.</b> Puutteellisen eläytymiskykynsä takia häntä harvoin kiinnostaa, miten muilla menee tai mitä mieltä he ovat asioista. <b>Hän johdattaa keskustelun nopeasti takaisin itseensä ja kertoo vuolaasti itsestään. Hän vie kaiken tilan eivätkä muut tule kuulluksi.</b> Hän tuntee saaneensa vahvistusta ja virkistyneensä - itse asiassa yksisuuntaisesta - keskustelusta, joka on käyty täysin hänen ehdoillaan. <b>Kuuntelija menettää paljon voimia, kun hän ei tule kuulluksi eikä pääse esiin. Jokainen haluaa, että keskustelukumppani on aidosti läsnä ja osoittaa olevansa kiinnostunut. Energiavaras ei tähän kykene. </b></i></p><p>- Todellakin tällainen on tuttua. <b>Minä olen joutunut olemaan se ainainen kuuntelija ja itse en ole tullut kuulluksi</b>. Kun olen yrittänyt puhua omista asioistani, pian keskustelu siirtyy takaisin energiavarkaaseen itseensä. <b>Ja kun tällaista yksipuolista keskustelua kestää pitkään, olen sen jälkeen aivan tyhjä ja hiton uuvuksissa. Kaikki voimani on viety muutamassa tunnissa.</b> Olen kuunnellut ja tukenut, mutta kun itse olisin tarvinnut kuuntelijaa ja tukea, vastaus oli: "En ole mikään terapeutti" ja sitten asia siirtyykin jälleen toiseen, joka imee minulta kaikki voimat ja vie kaiken henkisen tilan niin, etten saa tilaa olla edes omassa kodissani. <b>Hän on tullut luokseni kuin terapeutin vastaanotolle hyvin levottomana ja purkautunut niskaani kuin tulivuori.</b> Tunnevyörytys on ollut valtavaa ja minä jäin sen kaiken alle. Hän usein toistaa samoja asioita, jotka hän on sanonut aikaisemminkin jo monta kertaa. Pääasia, että aihe koskee häntä.<b> Keskustelu on todellakin käyty hänen ehdoillaan eikä minulle ole jäänyt lainkaan tilaa.</b> Hän on varmaan ollut erittäin tyytyväinen ja helpottunut tämän "kohtaamisen" jälkeen. <b>Itse taas en ole tullut kuulluksi enkä kohdatuksi, ja lisäksi olen menettänyt kaikki voimani ja energiani. Ja näin on käynyt kerta toisensa jälkeen. </b>Olen puhunut asiasta, ja nyt hän jo yrittää edes kuunnella, mutta vieläkään kuuntelu ei ole aitoa kuuntelemista, vaan hän ennemminkin vain odottaa malttamattomana pääsevänsä taas ääneen. <b>Ja niin minun sanomani asiat menevät ohi.</b> Aivan sama, kunhan vain hänen äänensä saa kuulua. Usein en saa edes kunnolla aloitettua asiaani, kun minut jo keskeytetään ja aihe siirretään toisaalle, energiavarkaaseen itseensä tietenkin. <b>Kun pitäisi käsitellä minun asiaa, hän alkaakin kertoa jostain omasta samankaltaisesta kokemuksesta tai sitten hän alkaa pitämään luentoa siitä asiasta, josta yritin kertoa, ikään kuin olisi aiheen asiantuntija. Enkä saa kerrottua asiaa loppuun.</b> Tai sitten hän yrittää päättää puolestani, mistä minun asiasta tulisi puhua. <b>Hän ehdottaa minulle aihetta siitä, mitä minun asiaa voitaisi käsitellä. Mutta eihän se ole oikeaa keskustelua, jos en itse saa päättää, mistä haluan puhua.</b> Aiheen ehdottamisen sijasta olisi järkevämpää kysyä: "Mistä sinä haluaisit keskustella?" <b>Silloin saisin sen tilan, jota keskusteluun tarvitaan. </b>Saisin tuoda esiin sitä mitä itse haluan, en sitä mitä toinen haluaa. Vaikka kuinka yrittäisin tuoda esiin omia asioitani, aihe siirtyy usein hyvin nopeasti takaisin energiavarkaaseen. <b>Normaaliin kesksuteluun ei kuulu se, että vain toinen ohjaa keskustelua ja keskustelu käydään vain toisen ehdoilla. </b>Se ei ole vastavuoroista keskustelua, jossa molemmat tulisivat kuulluksi. Koska en itse tule kuulluksi, en minäkään jaksa enää kuunnella. <b>Olen jo liikaakin tuhlannut empatiaani toiseen, joka ei itse kykene kohtaamaan minua vastavuoroisesti eikä eläytymään siihen, mitä toiselle yritän kertoa. Hänen ajatuksensa pyörivät vain hänen itsensä ympärillä, eikä minulle ole tilaa.</b> Yksipuolinen keskustelu vain uuvuttaa, eikä kukaan jaksa sellaista kauan. On luonnollista, että jos ihminen ei itse tule kuulluksi, hän menettää halunsa kuunnella toista. <br /></p><p><br /></p><p><i><b>Energiavarkaille on tunnusomaista myös se, että he osaavat puolustautua nopeasti ja vapauttaa itsensä syyllisyydestä.</b> He näkevät toisten heikot kohdat ja löytävät ripeästi oikeat sanat sekä seikat, jotka vievät heiltä vastuun. <b>Vastapuoli häkeltyy ja joutuu nielemään mielipahansa, tai sitten kokee syyllisyyttä, jolloin energiavaras on onnistunut tarkoitusperissään, siis oman syyllisyytensä siirtämisessä jonkun toisen kannettavaksi.</b> Tällaiseen toisten jyräämiseen liittyy itsekorostusta. <b>Tällä tavoin käyttäytyvät henkilöt eivät tunne syyllisyyttä, sillä heillä on vahvat torjuntamekanismit ja he harvoin käsittävät oman osuutensa ristiriitatilanteissa. </b></i></p><p><i><b>Vaikka puutteet omassa lapsuudessa selittäisivätkin energiavarkaan menettelyä, kukaan ei voi kuitenkaan vapautua vastuusta vahingoittaessaan muita.</b></i></p><p><i>Energiavarkaan käyttäytymisen aiheuttavat hänen omat puutteensa. <b>Muiden syyttäminen ja uhriksi tekeytymunen viittaavat hänen omaan kehittymättömyyteensä, ja muuttuakseen hänen on tutkittava itseään ja mallejaan. </b>Tämän tiedon ansiosta voimme ymmärtää, että emme itse ole näytelmän päähenkilö, vaan kysymys on täysin energiavarkaasta itsestään. Hänen kantamaansa mallia ei voi hajoittaa kukaan muu kuin hän itse. </i></p><p><b>- Todellakin, kukaan ei voi vapautua vastuusta haavoittaessaan toisia.</b> On turha yrittää puolustella haavoittavaa toimintaansa vaikealla lapsuudella ja milloin milläkin. <b>Sekin on vain yksi tapa kieltää oma vastuu. </b>Vaikka kuinka yrittäisi kieltää oman osuutensa, vääristellä ja kaunistella omaa toimintaansa, tekeytyä uhriksi, vajota itsesäälidraamaan, vierittää syyllisyyden toisen niskoille, mikään näistä ei poista tekijän vastuuta omasta haavoittavasta toiminnastaan.<b> Näin toimimalla hän vain jatkaa toisen haavoittamista</b>, ja se on alhaista ja väärin. Vastuuta ei voi paeta loputtomiin. <b>Niin kauan, kun ihminen pakenee vastuuta, hän ei voi kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi ihmiseksi.</b></p><p><br /></p><p><i><b>Ihmisellä on oikeus saada kunnioitusta ja vastustaa sellaista, mikä haavoittaa ja loukkaa häntä. Kaikki ovat arvokkaita eikä kenelläkään ole oikeutta kohdella toisia huonosti. </b></i></p><p>- Nimenomaan!<i> </i><b>Kenenkään ei tarvitse sietää paskamaista kohtelua. Eikä kenelläkään ole oikeutta kohdella toisia paskamaisesti. </b>Paskamainen kohtelu kertoo vain sen tekijästä. Ja se, joka kohtelee toisia huonosti, ei osaa kunnioittaa toisia. <b>On vain oikein suuttua huonosta kohtelusta ja paljastaa se. Muuten sama haavoittava toiminta jatkuu. </b><br /></p><p><b> </b><br /></p><p><i>Jos käännämme selkämme energiavarkaalle, hän tuntee usein itsensä hylätyksi ja ryhtyy mielistelemään, jolloin meidän on oltava vahvoja ja tietoisia käynnissä olevasta pelistä, ja tarjottava hänelle vastusta. Pystymme suojelemaan omia rajojamme ja puolustamaan oukeutta omiin tunteisiimme. </i></p><p>- On syytäkin kokea itsensä hylätyksi, kun toinen on joutunut ottamaan etäisyyttä energiavarkaaseen. Hän on sen omalla haavoittavalla toiminnallaan aiheuttanut.<b> On luonnollista, että kun joku kohtelee toista huonosti, toinen joutuu ottamaan etäisyyttä, ettei saisi enempää haavoja.</b></p><p><i> <br /></i></p><p><i><b>Meidän on mahdollista erottaa itsessämme ja muissa oleva aitous, jos hankimme tietoa siitä, mikä elämäämme ohjaa.</b> Kun ulkoinen ja sisäinen sulautuvat yhteen, voivat sanat ja teot käydä yksiin. <b>Ihmisestä tulee rehellisempi itseään ja läheisiään kohtaan, ja hän kykenee helpommin näkemään ja tuntemaan, ovatko muut vuorostaan hänelle rehellisiä.</b> Jos hän avautuu sisimmälleen, hän saa käyttöönsä siellä olevaa tietoa sekä monia vastauksia. Jos ihminen antaa aidon minuutensa johdattaa itseään, hän alkaa elää itse omaa elämäänsä. Hänestä tulee se ihminen, joksi hänet on tarkoitettu. </i></p><p>- Näin on! <b>Rehellisyys itselle kannattaa, koska silloin voi olla rehellinen myös toisille.</b> Ja olla aito, se on ihan parasta. Voi olla rohkeasti oma aito itsensä ja nähdä myös toiset aidosti ja rehellisesti. Itsetuntemus kannattaa ja on todellakin vaivan arvoista. Se auttaa meitä ymmärtämään niin itseämme kuin myös toisia. <b>Silloin näkee asiat ja ihmiset sellaisina kuin ne ovat, eikä sellaisina kuin kuvittelee niiden olevan. </b>On paljon helpompaa ja mukavampaa elää rehellisenä ja aitona, kuin elää itsepetoksessa ja valheessa. Itsepetos johtaa vain voimakkaampaan itsepetokseen ja lopulta henkiseen tuhoutumiseen. Yhden valheen jälkeen tarvitaan lisää valheita pettelemään totuutta ja pian elämä onkin yhtä valheiden verkkoa. <b>Valheessa eläminen vääristää lopulta kaiken.</b><br /></p><p><br /></p><p><i><b>Psyykkiset ristiriidat voi ratkaista, jos haluaa täydestä sydämestä työstää tuskallisen asian herättämää vastarintaa. </b></i></p><p><i>Merkityksellisen keskustelun avulla - jolloin henkilö saa tilaisuuden reflektoida tunteitaan ja järjestellä niitä - sielun eri osien välille syntyy dynamiikkaa eli liikettä. <b>Itsereflektio johtaa muutokseen, mikä voi tapahtua ainoastaan, jos henkilö on rehellinen itselleen ja haluaa ymmärtää psyykensä eri puolia. </b></i></p><p><i><b>Tullakseen eheäksi ihmisen on luovuttava projektioistaan palauttamalla itsensä ulkopuolelle ja toisten harteille siirretty asia minään - sisäiseen ytimeemme. </b></i></p><p>- Nimenomaan. <b>Niin kauan kun ihminen jatkaa itsensä pettämistä ja vikojensa projisointia toisten niskoille, hän ei voi muuttua.</b> Voin kuvitella, kuinka kipeä totuus itsestä energiavarkaalle voi olla. Nähdä oma narstistinen toimintansa ja vääristynyt persoonansa kaikessa kauheudessaan - se on varmasti kamalaa. Mutta siitä huolimatta se kannattaa. Muuten muutosta ei tapahdu.<b> Vaikka totuus itsestä onkin usein tuskallinen, on se silti kohtaamisen arvoinen. Jos siis haluaa muuttaa omaa haitallista käytöstään ja kohdella toisia kunnioittavasti eikä kaltoin.</b></p><p><b> </b><br /></p><p><i>Hyvä suhde vanhempiin on vahvan minän perusta. <b>Jos vanhemmat kuitenkin kohtelevat lasta välinpitämättömästi, lapsi oppii pidättelemään taitavasti tunteitaan ja kadottaa kykynsä olla välittömässä ja spontaanissa yhteydessä omaan tunnemaailmaansa.</b> Todellinen persoonallisuus ja aidot tunteet hautautuvat silloin syvälle ja voivat jäädä koko elämän ajaksi piiloon keinotekoisten elämä valheiden alle. Tällainen lapsi yrittää aikuisena saada kaiken, mitä hän ei saanut vanhemmiltaan, esimerkiksi ihailua ja hyväksyntää, ja haluaa muiden ihmisten näkevän hänet. <b>Hänen käyttäytymisestään kehittyy liiallisen narsistista, mikä tekee hänestä itsekeskeisen.</b> Tämä tarve voimistuu entisestään, jos henkilö ei sisäisesti koe kelpaavansa. </i></p><p><i><b>Voimakkaasti narsistisesta henkilöstä tulee usein energiavaras.</b> Narsistin kuvitelmamaailmassa muut ihmiset ovat olemassa hänen vuokseen, ja heidän on kaiken aikaa määrä vahvistaa todeksi hänen toimiaan - <b>olla hänen jatkeitaan.<br /></b></i></p><p><i>Ylimielinen henkilö pelkää menettävänsä naamionsa ja tulevansa hylätyksi. <b>Tunteet on tukahdutettu, koska itsekeskeinen henkilö ei halua tuntea niitä omikseen.</b> <b>Kyky surra on vakavasti häiriintynyt, samoin kyky eläytyä toisen ihmisen kärsimykseen.</b> Seurauksena on, että henkilö kohdistaa huomion itseensä ja hänen on vaikea olla yhteydessä muihin ihmisiin. <b>Hän ei halua paneutua muiden tuntemuksiin,</b> joten hän ei anna muille vastakaikua eikä lämpöä. </i></p><p><i>Narsistinen ihminen pitää lähtökohtanaan aina omia ajatuksiaan ja tunteitaan ja uskoo, että muut ajattelevat ja tuntevat samalla tavoin. <b>Hän ei näe muiden ihmisten erityisyyttä eikä identiteettiä. Narsismin vastakohta on kyky nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat ja erottaa tämä objektiivisempi kuva omien toiveiden ja tarpeiden luomasta kuvitelmasta. </b></i></p><p><i><b>Itsekeskeisesti käyttäytyvät henkilöt eivät ota huomioon muiden etuja vaan ovat täysin omien etujensa ohjailtavissa. Silti on tavallista, että tällainen henkilö sanoo pitävänsä muista.</b> Hänellä on kuitenkin tiettyjä ennalta omaksuttuja mielipiteitä muista, mikä kaventaa näkökulmaa. </i></p><p><i>- </i>Ainahan sitä voi sanoa pitävänsä toisista, mutta teot puhuvat enemmän kuin sanat. <b>Jos ihminen kohtelee toista yhä uudestaan huonosti, se kertoo, ettei hän välitä aidosti toisen tunteista. </b>Energiavaras ei kykene näkemään toista erillisenä persoonana, mikä johtaa siihen, että toisesta tulee vain hänen jatkeensa. Hän kuvittelee tietävänsä, millainen toinen on ja mitä toinen tuntee.<b> Ja kun hän kaltoinkohtelee toista, hän vähättelee toisen tunteita. Hän ei kykene näkemään rehellisesti toisen tuskaa eikä muita tunteita, eikä varsinkaan kohtaamaan niitä.</b></p><p><b><i> <br /></i></b></p><p><i><b>Narsistiselta henkilöltä puuttuu myös kyky nähdä oma osuutensa tapahtumista ja vastata tekojensa seurauksista.</b> He eivät pysty erottamaan minää ympäristöstä, ja koska heillä ei ole yhteyttä aitoihin tunteisiinsa, he eivät myöskään ymmärrä, mikä tapahtuu pelkästään heidän sisällään ja mikä kuuluu muille. </i></p><p><i><b>Koska he eivät ole aidosti kiinnostuneita muista, he ovat kykenemättömiä todellisiin ihmissuhteisiin ja elävät emotionaalisesti tyhjää elämää. </b></i></p><p><i>Ristiriitatilanteissa he eivät koskaan halua kuunnella omantunnon ääntä - heidän tahtonsa täytyy voittaa. <b>Itsekeskeinen henkilö vierittää syyn aina toisten niskoille ja kääntää mahdolliset syyllisyyden tunteet muihin ihmisiin. Sillä tavoin hän siirtää omat vikansa ja puutteensa toiseen henkilöön tunteakseen itsensä täysin virheettömäksi. </b></i></p><p><i>Narsisteilla on myös sellainen piirre, että he eivät koskaan ota kysymällä selviää muiden elämästä, koska he tietävät jo omassa kuvitelmamaailmassaan, millainen toinen henkilö on ja mitä hänelle kuuluu. Siten muut joutuvat tuntemaan itsensä epäonnistuneiksi, kun heidän panostaan ei lasketa.<b> Koska energiavaras on kyvytön olemaan yhteydessä muihin ja eläytymään heidän maailmaansa, hänellä ei ole mitään aihetta kysyä "miltä sinusta tuntuu?" tai "mitä mieltä sinä olet?"</b> </i></p><p><b><i>Narsistisen kohtelun uhriksi joutunut kokee, että hänen puheitaan ei oteta vastaan, ja keskustelu on mykkää ja tyhjää. Häntä ei oteta vakavasti. Narsistisesti itsekeskeisen ihmisen kanssa ei voi koskaan syntyä kumpaakin osapuolta rikastuttavaa kanssakäymistä, jossa molemmat antavat ja saavat. </i></b></p><p>- Todellakin minusta on tuntunut siltä, ettei puheitani oteta vakavasti ja keskustelu on mykkää itseään toistavaa turhauttavaa kaavaa, joka ei johda muutokseen. <b>Minua ei oteta vakavasti. Tuskaani ei oteta vakavasti. Selitellään ja kaunistellaan, vähätellään ja vääristellään. Manipuloidaan itsesäälillä ja yritetään syyllistää vetämällä uhrin viitta ylle. Tehdäänkin minusta se pahantekijä.</b> Alkaa tuntua turhalta sanoa enää mitään, kun olen toistanut samat asiat jo monta<b><i> </i></b>kertaa aiemminkin, mutta silti sama narsistinen toiminta on vain jatkunut<b><i> </i></b>eri muodoissaan.<b> Ollaan olevinaan niin pahoillaan ja pyydellään anteeksi, vaikka ei sitä oikeasti tarkoiteta.</b> Koska jos ihminen on aidosti pahoillaan, silloin hän myös tekee kaikkensa parantaakseen tapansa. <b>Aidosti katuva ihminen ei tahdo enää toistaa virheitään. Aitoon anteeksipyyntöön sisältyy myös oman toiminnan muuttaminen.</b> Jos toiminta ei muutu, pahoittelu on pelkkää sanahelinää ja yritys näytellä katuvaa. <br /></p><p><b><i><br /></i></b></p><p><i><b>On naiivia uskoa, että narsistin vaikutusvallan alle joutunut ihminen voisi tuhoutumatta olla sellainen kuin on.</b> <b>Narsistin tiedostamaton käsitys on, että toinen on hänen jatkeensa.</b> Koskaan toinen ei saa olla narsistia parempi. Aitoa vuorovaikutusta ei synny, narsistin tarpeet asetetaan etusijalle ja hän odottaa saavansa tahtonsa läpi kaikissa tilanteissa. Ellei näin käy, narsisti löytää aina jonkun, jota syyttää. </i></p><p><i><b>Emme saa antaa harhauttaa itseämme näennäisellä ystävällisyydellä ja teennäisen hyvillä tarkoituksella, kun todellisuudessa narsisti vain käyttää meitä hyväkseen ja tekee meille pahaa. </b></i></p><p>- Olen tuhoutunut jo liikaakin. <b>Kun toinen pitää minua omien projektioidensa, vääristymiensä ja ongelmiensa likasankona, siinä väkisinkin tuhoutuu. Varsinkin kun haavoittava toiminta on jatkunut pitkään.</b> Tahdon pysyä omana aitona itsenäni, enkä tahdo, että kukaan pitää minua jatkeenaan. En tahdo enää saada enempää haavoja. Olen täysin kyllästynyt emiotionaaliseen hyväksikäyttöön ja kaltoinkohteluun. Minun ei tarvitse sietää sellaista! Koska kaltoinkohtelua on jatkunut jo tähänkin asti, en enää uskalla edes toivoa, että se loppuisi. Niin monet kerrat minulle on lupailtu muutosta ja teeskennelty sitä, mutta todellisuudessa haavoittaminen on vain jatkunut. <b>On vaikea pitää sellaista ihmistä aitona ystävänä, joka kohtelee toistuvasti huonosti. Minun ei kuulu uhrata omaa hyvinvointiani myrkylliseen ystävyyteen. En tahdo myrkyttyä enempää.</b><br /></p><p><br /></p><p><i>Ymmärtämällä syvemmin omia tunteitamme ja saamalla yhteyden tunteisiimme voimme tuntea aitoa myötätuntoa muita kohtaan. <b>Itsestään etäällä olevat ihmiset ovat myös itsekkäämpiä. Ennen kuin ihminen voi ymmärtää jotakuta toista ja päästä hänen lähelleen, hänen on tiedettävä, kuka hän itse on. </b></i></p><p>- Kuinka tunteensa tukahduttanut, itselleen tahallisen sokea, itseään pettävä, itsekäs ihminen voisi tuntea aitoa myötätuntoa? Se on mahdotonta. <b>Jos ihminen ei tunne edes itseään, kuinka hän voisi ymmärtää toisia? Ei mitenkään. </b>Hänen kuvitelmansa myötätunnosta ja toisten ymmärtämisestä ovat yhtä petollisia kuin hän itse itselleen on. Se on pelkkää valheellista myötätuntoa, ei aitoa.<b> Aito myötätunto kohtaa toisen samalta viivalta, toisen ehdoilla ja eläytyy toisen tunteisiin, ei omiinsa. </b>Aito myötätunto kuuntelee ja antaa toiselle tilaa olla vapaasti, kertoa asiansa eikä ala saman tien puhumaan omista asioistaan.<b> </b>Tämä on energiavarkaalle mahdottomuus.<b> Jos ihminen on tukahduttanut omat tunteensa, hän ei kykene eläytymään toisten tunteisiin. </b><i><b> </b></i></p><p><i><b><br /></b></i></p><p><i>Niin kauan kuin ihminen toistaa alkuperäistä malliaan ja on sen ohjailtavana, hän ei seuraa omaa minäänsä. Hän pääsee selville itsensä eri puolista näkemällä menneisyydestään periytyvät mallit ja käsittämällä, mitä hän toistaa. <b>Psyyke ei voi eheytyä, ellei kielteistä puolta liitetä osaksi henkilön persoonallisuutta. </b></i></p><p><i>Kun tutkitaan menneisyyden tapahtumia, tarkoituksena on, että ihminen ymmärtäisi paremmin nykyhetken käyttäytymistään. Omien vanhempien toiminta on psykoterapeuttisesta näkökulmasta kiinnostavaa vain siksi, että se usein jatkuu ja vaikuttaa ihmisen toimintaan vielä aikuisena. <b>Jos ihminen pääsee tutustumaan lapsuudessaan vahingollisesti vaikuttaneisiin ilmiöihin, hän voi myös hajoittaa mallin. Muutokset parempaan ovat mahdollisia vain silloin, kun henkilö on paikallistanut ongelmat. </b></i></p><p><i>Lapselle suojamekanismit ovat välttämättömiä,<b> mutta aikuisena samat mekanismit estävät häntä näkemästä todellisuutta.</b> Jos ihminen jämähtää lapsuuskäsityksiinsä, hän ei voi kehittyä kypsäksi aikuiseksi persoonaksi. </i></p><p><i><b>Kieltämisellä ihminen pyrkii ummistamaan silmänsä todellisuudelta ja kieltäytyy näkemästä sitä.</b> <b>Näin kieltäjä pakenee omaa käyttäytymistään ja epämiellyttävää totuutta vääristelemällä, valehtelemalla ja rakentamalla erilaisia enemmän tai vähemmän todennäköisiä selityksiä. Myös asioiden selittäminen parhain päin, paranteleminen ja kaunisteleminen ovat kieltämistä. </b></i></p><p>- Juuri näin elämäni energiavaras toimii. Pakonomaisen toistuvasti ja kaavamaisesti. <b>Kun otan asiallisesti esiin hänen haavoittavan toimintansa, hän ensin tietenkin kieltää sen kokonaan.</b> "Ei pidä paikkaansa!" Ei se ollut noin, minä olen (muka taas) väärässä. Kun edelleen jatkan hänen toimintansa kuvaamista, enkä hyväksy sen kieltämistä, koska se on valehtelua, hän joutuu lopulta myöntämään sen. <b>(Mutta tuskin hän itse sitä aidosti myöntää itselleen.)</b> Ja sitten alkaa selittely, asioiden kaunistelu ja vääristely. Alkaa itsesäälidraama ja valtava tunnevyörytys. <b>Hän tekeytyy uhriksi ja yrittää tehdä minusta pahantekijän. </b>Hän siis manipuloi minua.<b> Vaikka antaisin kuinka asiallista kritiikkiä, hän ei sitä kestä, vaan romahtaa ja vierittää syyllisyytensä minun niskoille itsesäälidraamallaan. Ja niin keskustelu on turhaa.</b> Hänellä ei näytä olevan aikomustakaan ottaa selvää toistamastaan kaavasta eikä lopettaa turhien puolustusmekanismiensa käyttöä. <b>Niinpä asiallinen keskustelu ja muutos ovat täysi mahdottomuus.</b> Ja siksi minun on pidettävä etäisyys tähän henkilöön. <b>Hän on jo liikaakin myrkyttänyt minua, enkä halua kuolla henkisesti tuohon myrkkyyn. Tahdon säilyttää minuuteni enkä muuttua energiavarkaan kaltaiseksi.<br /></b></p><p><br /></p><p><i><b>Toistamispakkoon sisältyy käyttäytymistä, jota toistamme sokeasti ja automaattisesti, ajattelematta ja vanhasta tottumuksesta.</b> Pyrkimyksenä on, että tiedostamattoman lähettämät toistuvat signaalit havahduttaisivat meidät tiedostamaan mallejamme, jolloin voisimme muuttaa niitä. </i></p><p><i><b>Ihminen, joka ei kykene tuntemaan tunteitaan aidosti, on tuomittu ilmentämään niitä ulkoisessa käyttäytymisessään. </b></i></p><p><i><b>Jos väärennämme todellisuutta ja kaunistelemme pimeitä puoliamme, emme kehity. </b></i></p><p>- Jep. Toistamispakko on perseestä, ja minua inhottaa, kun olen joutunut toisen ihmisen toistamispakon kohteeksi. <b>Minusta on tehty sijaiskärsijä hänen toistamaansa draamaan, jossa hänestä on tullut kaltoinkohtelija, joka purkaa minuun kaiken paskan sisältään.</b> Eikä hän edes suostu kohtaamaan tätä tosiasiaa. Hän vain jatkaa todellisuuden vääristelyä ja itsepetosta.<b> Kaiken kaikkiaan todellisuuden vääristely on turhaa. Se ei muuta todellisuutta miksikään, mutta vääristää ihmistä itseään. </b>Ja se näkyy myös hänen käytöksessään. </p><p><br /></p><p><i><b>Hylätessään itsensä ihminen sitoo itsensä vanhempiinsa, koska hän ei ole koskaan työstänyt heihin liittyviä tunteitaan. </b>Hän ei koskaan kasva aikuiseksi, joka kykenisi katsomaan omia vanhempiaan toisen aikuisen näkökulmasta vaan hän jää suhteessa heihin joko tarvitsevaksi tai vihaavaksi lapseksi, joka keski-iässäkin vielä odottaa äitiä tyydyttämään tarpeensa. </i></p><p><b><i>Jos emme uskalla nähdä vanhempamme sellaisina kuin he ovat, niin hyvässä kuin pahassakin, meille kehittyy virheellinen ja vääristynyt kuva paitsi itsestämme myös muista. </i></b></p><p><b><i>Silloin ihminen näkee vanhempiensa ominaisuuksia muissa ihmisissä ja toistaa läheisten ihmisten kanssa vanhaa rooliaan. </i></b></p><p><i>Energiavaras ei siis ole kyennyt vapautumaan vanhemmistaan ja hänen sisällään on käynnissä jatkuva kamppailu.<b> Koska hän ei kykene näkemään itseään erillisenä yksilönä, hän ei kykene tuntemaan aitoa rakkautta.</b> Jos hänen persoonallisuuttaan on loukattu lapsena, samat tunteet heräävät hänessä samankaltaisissa tilanteissa. Hän kääntää tunteet itsestä ulospäin ja suuntaa ne muihin. </i></p><p><i><b>Ulospäin oireilevalla, lapsena huonosti kohdellulla henkilöllä on sisäinen pakko haavoittaa muita ja kostaa vanhoja vääryyksiä. </b></i></p><p>- Niinpä. Todellakin on näyttänyt siltä, että tällä ihmisellä olisi sisäinen pakko haavoittaa minua. Niin usein hän on sitä tehnyt.<b> </b>Hyvin pakonomaisesti ja kaavamaisesti.<b> Hän tiedostamattaan kostaa minulle menneisyytensä vääryyksiä. Täysin turhaan ja aiheetta.</b> En ole ansainnut sellaista kohtelua! <br /></p><p><br /></p><p><i><b>Jos yritämme tehdä pimeästä puolestamme valoisan ottamatta selvää sen sisällöstä, emme koskaan kasva kypsäksi ja tietoiseksi ihmiseksi.</b></i></p><p><i><b>Mitä heikompi ihminen on, sitä enemmän hän projisoi.</b> <b>Nöyryyttäessään ja haavoitaessaan muita hän kokee eräänlaista tyydytystä ja nauttii saamastaan yliotteesta. Lapsena he olivat uhreja, mutta aikuisina he ovat aktiivisia ja niskan päällä. </b> </i></p><p><i>Energiavarkailla on suunnattoman vahva pyrkimys saada tahtonsa läpi. Se ilmenee siten, että he ylireagoivat ympärillään tapahtuviin asioihin ja suuttuvat herkästi nujertaen jonkun - useimmiten läheisen ihmisen. </i></p><p>- Mikähän siinäkin on, kun energiavarkaat haavoittavat juuri heille läheisiä ihmisiä? Luulisi, että mitä läheisempi joku on, sitä enemmän häntä arvostaa, eikä missään nimessä tahdo kohdella toista kaltoin. <b>Ne, jotka satuttavat läheisiään, ovat päästäneet pimeän puolensa valloilleen.</b> He kostavat alitajuisesti kokemiaan vääryyksiä niille, joista heidän tulisi välittää ja pitää huolta. He kostavat kokemiaan vääryyksiä täysin asiaan osattomille, viattomille läheisilleen.<b> Ja jos ihminen ei ole edes tietoinen pimeästä puolestaan tai kieltää sen olemassaolon, sitä vahvemmin se ottaa ihmisessä vallan. </b></p><p><br /></p><p><i><b>On tervettä pitää etäisyyttä niihin, jotka haavoittavat meitä tai tekevät meille pahaa.</b> Jos meitä kohdellaan välinpitämättömästi, voimme kääntyä ja lähteä toiseen suuntaan. <b>Itsesuojeluvaiston ilmauksena viha saattaa olla myönteinen asia: </b>sen ansiosta voimme suojautua ja asettaa rajoja ja siihen jokaisella on oikeus, kunhan sillä ei vahingoiteta ketään. </i></p><p>- Nimenomaan. <b>Kun joku satuttaa minua, on täysin luonnollista, että koen siitä vihaa.</b> Viha auttaa asettamaan rajat ja puolustautumaan kaltoinkohtelua vastaan. Itseään täytyy voida suojella haavoittavilta ihmisiltä. Ja kun haavoittamista kestää pitkään, se toistuu yhä uudestaan, myös viha sisimmässä kasvaa. Kun tulee aina vain uusia haavoja, myös ne vanhat haavat muistuttavat olemassaolostaan. Tottakai haavoittaminen suututtaa, varsinkin kun se toistuu. <b>Jo pelkkä kaltoinkohtelijan näkeminen aktivoi aivoissa niitä alueita, jotka herättävät vihan tunteita.</b> Olen huomannut tämän itsekin. On luonnollista, että meissä herää vihan tunteita kaltoinkohtelijoitamme kohtaan. Viha auttaa meitä suojelemaan itseämme ja tekemään selväksi sen, että minuahan ei kohdella huonosti. <b>Ei siis ole väärin kokea vihaa siitä, kun on joutunut kaltoinkohdelluksi.</b> Viha on tärkeää käsitellä, ettei se jäisi päälle eikä aiheuttaisi katkeroitumista. En todellakaan tahdo katkeroitua jonkun raukkamaisesti käyttäytyvän tyypin takia. <b>Katkeruus ei hyödytä mitään. Se vain pahentaa asiaa. Niinpä työstän tunteitani ja pysyn valinnassani antaa anteeksi, tuntui miltä tuntui.</b> Anteeksianto ei tietenkään tee tyhjäksi tapahtuneita vääryyksiä eikä se tarkoita sitäkään, että tarvitsisi jatkossa sietää paskamaista kohtelua. <b>Annan anteeksi, jotta voisin vapautua kokemastani kaltoinkohtelusta ja jatkaa elämääni ilman katkeroitumista.</b> Vaikka se on vaikeaa, pysyn valinnassani antaa anteeksi. Tunteet seuraavat valintaa sitten myöhemmin. <b>Ongelmallista vain on se, että edellisen haavoittamisen aiheuttamat tunteet eivät ole ehtineet kunnolla laantua, kun taas tulee uusia haavoja. Se vaikeuttaa anteeksiannon prosessiani.</b> Silti käsittelen tunteitani ja työstän kokemuksiani. Juuri siksi kirjoitan tälläkin hetkellä.<br /></p><p><br /></p><p><i><b>Itseään ulkopuolisena pitävä empaattinen henkilö voi olla liian avulias, ja hänen hyvyyttään käyttävät hyväksi ne, jotka haluavat valtaa ja jotka ovat valmiita maksattamaan kokemiaan vääryyksiä muilla.</b> Voitontunne täyttää energiavarkaan, kun hän saa jonkun mukautumaan tahtoonsa. Hänen tunteenpurkauksensa helpottavat hänen oloaan, samalla kun hän halveksii toista osapuolta siitä, että tämä suostuu poljettavaksi puolustautumatta. </i></p><p><i><b>Energiavarkaan uhriksi joutuneen on ymmärrettävä, ettei hän ole tapahtumista vastuussa ja että hän saa kertoa mielipiteensä suoraan.</b> </i></p><p>- Tämä on niin totta minun kohdallani. Olen empaatikko ja liian kiltti. Minulla on voimakas halu auttaa toisia. Minulla taitaa olla jokin auttamissyndrooma, josta minun on päästävä eroon. <b>Koska olen itse saanut kokea valtavan muutoksen ja saanut elämäni kuntoon, tahtoisin auttaa toisiakin lähtemään muutoksen tielle ja saamaan elämänsä kuntoon. Mutta valitettavasti kaikki eivät tahdo muuttua.</b> Enkä voi siihen ketään pakottaa. Kun on itse muuttunut, silloin uskoo, että muutos on mahdollista muillekin. Ja onhan se. Mutta jos ihminen ei halua muuttua, sitten ei voi mitään. <b>Liiallinen ystävällisyyteni ja voimakas empaattisuuteeni ovat hyviä ominaisuuksia, mutta jotkut käyttävät niitä helposti hyväkseen.</b> Ja koska olen niin hemmetin herkkä ja hyväuskoinen hölmö, minua on helppo kohdella kaltoin. En tahdo luopua näistä ominaisuuksista, enkä tahdo tukahduttaa herkkyyttäni, mutta minun on löydettävä keinot suojella itseäni hyväksikäytöltä ja kaltoinkohtelulta. Vaikka energiavarkaan paskamainen käytös ei olekaan minun syytäni, minun on tiedostettava ja tunnistettava itsessäni ne asiat, joita energiavaras käyttää hyväkseen ja toimittava jatkossa niin, ettei hyväksikäyttö enää onnistu ja etten joutuisi enää kaltoinkohdelluksi. <b>Emotionaalinen kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö ovat aivan yhtä pahoja tekoja kuin fyysinen kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö. Ehkä jopa pahempia, koska emotionaalinen kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö haavoittavat ihmisen sisintä ja traumatisoivat jopa pahemmin kuin fyysinen väkivalta ja hyväksikäyttö.</b> Minä en suostu enää sietämään minkäänlaista kaltoinkohtelua enkä hyväksikäyttöä, ja sen olen tehnyt selväksi monet kerrat. Silti typerä hyväuskoisuuteni antaa helposti uuden mahdollisuuden, kun kaltoinkohtelija lupailee parantaa tapansa. Toivoni siitä, että toinen muuttuisi, on liian vahva. Ehkä on parempi luopua tuosta toivosta ja samoin myös hyväuskoisuudestani. Tiedän, että jotkut ihmiset pystyvät tekemään hirveyksiä toisille, ja sellaisilta minun täytyy suojautua. Ja kyllä toistuva haavoittaminen ja katteettomat lupaukset ovat jo saaneet minut aika kyyniseksi. Ja ehkä hyvä niin.<br /></p><p><i><br /></i></p><p><i><b>Jos ihmissuhteissa uskalletaan näyttää tunteet, ongelmia ei paeta, vaan ne käsitellään luonnollisella tavalla.</b> Jos taas syviä tunteita pelätään eikä niistä haluta puhua, syntyviä konflikteja on vaikea ratkaista. </i></p><p><i><b>Energiavaras tunnistaa joukosta vaistomaisesti sen, joka kääntää tunteensa sisäänpäin. Hän syyttää vastoinkäymisistään energianantajaa, joka joutuu siten hyväksikäytetyksi ja menettää energiaansa. </b></i></p><p><i><b>Kielteisistä malleista tulee rasittavia ja vahingollisia, ja niitä toistetaan kerta toisensa jälkeen, kunnes ne on työstetty ja on mahdollista nähdä todellisuus - sekä sen huonot että hyvät puolet. </b></i></p><p>- Niinpä. Mutta entä jos toinen ei halua työstää kielteisiä mallejaan eikä nähdä todellisuutta ja itseään sellaisina kuin ne ovat? Niin kauan kun ihminen pettää itseään eikä tahdo nähdä eikä kohdata asioita rehellisesti, on mahdotonta parantaa tapojaan ja muuttua. <b>Ja tämän turhan itsepetoksen vuoksi muut joutuvat kärsimään. Toisesta ihmisestä tulee hänen pahan olonsa säiliö, hänen vikojensa ja ongelmiensa kantaja, johon energiavaras siirtää kaiken, mitä ei uskalla kohdata itsessään. Ja tämä tuhoaa ja vääristää tuon toisen arvokasta persoonaa ja identiteettiä. </b>Kun ihminen ei kykene tarkastelemaan omia tekojaan ja pimeää puoltaan, hän siirtää ne toisiin. <b>Ihminen etäännyttää itsensä patologisella tavalla epämiellyttävistä persoonallisuudenpiirteistään ja siirtää ne toisten kannettavaksi.</b> Tätä on projektio. Ja kun ristiriitoja ilmenee, energiavaras syyttää toista osapuolta omista heikkouksistaan ja huonoista puolistaan. Hän siirtää ne toiseen.<b> Jos hänellä olisi riittävä itsetuntemus, hänen pitäisi ennemminkin soimata itseään.</b><br /></p><p><br /></p><p><i><b>Kateus ilmenee muun muassa haluna vahingoittaa ja tuhota; kateuden kohdetta on loukattava.</b> Kateus voi ilmetä myös haluttomuutena nähdä sitä, että toisella menee hyvin. <b>Kateellinen voi suhtautua toiseen piittaamattomasti tai välinpitämättömästi</b> ja olla haluton jakamaan mitään myönteistä toisen kanssa. <b>Käyttäytymisen takana on pelko, että toinen on parempi tai että hänen asemansa jotenkin paranee.</b> Kateellinen on koko ajan varpaillaan ja vahtii, ettei toinen saa - aineellisella tai tunnetasolla - mitään, mitä hänkään ei saa. </i></p><p><i>Kateus näyttäytyy usein ilkeytenä. <b>Kateellinen projisoi sisintään esittämällä epäoikeudenmukaisia syytöksiä ja valheellisia vihjauksia.</b> Tällaisten hyökkäysten kohteen on vaikea ymmärtää tilannetta. <b>Kateellinen tuo pimeää puoltaan esiin siinä uskossa, että saa sen näin katoamaan.</b> Tällä tavalla energiavaras ilmaisee haluavansa kantaa mahdollisimman vähän. <b>Hänen käyttäytymisensä luo ylemmyyttä, ja sen kohteena oleva luulee itseään ongelman syyksi uskoen, että hän itse on ilkeä ja kelvoton joutuessaan jatkuvasti hyökkäysten kohteeksi. </b></i></p><p><i>Joutuessaan turvattomaan asemaan ja alttiiksi voimakkaille syytöksille kateuden kohde uskoo helposti, että hänen täytyy vastata seurauksista ja maksaa jonkinlainen velka päästäkseen kärsimyksestä. <b>Vastuu kuuluu kuitenkin vain sille, joka projisoi kateuttaan. </b></i></p><p><i><b>Tällaisessa käyttäytymisessä on piirteitä narsismista</b>: kateellista ihmistä ajavat ahneus ja kyltymätön halu olla aina paras. Hän löytää kateutensa kohteesta jatkuvasti kielteisiä puolia ja aliarvioi siten tämän lahjoja ja hyviä ominaisuuksia. Hänen tavoittelemansa seikka pistää koko ajan silmään, ja kateus voi olla niin voimakasta, että se muuttuu sadismiksi. </i></p><p><i><b>Osoittaessaan kateuttaan ihminen riisuu naamionsa ja päästää pimeän puolensa esiin.</b> Usein kateellinen henkilö paljastaa itsensä halveksimalla jotakuta toista. Kun haluttu asia osoittautuu saavuttamattomaksi, hän yrittää saada sen näyttämään vähemmän arvokkaalta ja tavoiteltavalta. <b>Mitätöimällä hän lieventää omia pettymyksen ja riittämättömyyden tunteitaan. </b></i></p><p><i><b>Jos hän kuitenkin kykenee hyväksymään itsensä ja elämänsä, hän voi päästä eroon itsekkyydestä, joka herkästi laukaisee kateuden. </b></i></p><p>- Usein energiavaras on kateellinen kohteelleen monista asioista. Ja se näkyy myös hänen toiminnassaan. <b>Kateus estää toisen aidon kohtaamisen ja tukemisen.</b> Jos toinen saa jotain, mitä kateellinen haluaa, se täytyy kieltää ja mitätöidä.<b> Kun kateutta herättävä asia tulee esiin, kateellisen mieli muuttuu mustaksi, eikä mikään tahdo onnistua. Hänen olemuksensa valtaa negatiivisuus.</b> Hän saattaa purkaa turhautumistaan kohdistamalla vihansa lähimpänä oleviin esineisiin tai ihmisiin. Kateellinen pyrkii kieltämään ja unohtamaan kaiken, mistä kokee kateutta toista kohtaan. Mutta kun kateutta herättävä asia tulee esiin, kateellinen reagoi siihen negatiivisesti, tai ei reagoi lainkaan. <b>Sekin on yksi keino, ettei reagoi ollenkaan, mikä on toisen saaman hyvän mitätöimistä ja kieltämistä. Hän ei aidosti pysty iloitsemaan toisen hyvästä, jonka tahtoisi saada itselleen. </b>Jos hän reagoi kateutta herättävään asiaan, hän saattaa varastaa kaiken huomion vain ja ainoastaan itselleen. Tämä tapahtuu väkisin ja väkinäisesti. <b>Hänen on vietävä huomio ja nostettava esiin omia asioitaan, että hän voisi kokea olevansa kateuden kohteen yläpuolella.</b> Tämä taas häiritsee toisia. <b>Kateellinen ei pysty myöntämään kateuttaan, vaikka se paistaa hänestä ulospäin selvästi. </b>Hän kieltää kateuden ja samalla kateus saa lisää valtaa hänessä. Ja tämä näkyy siinä, kuinka hän kateuden kohdetta kohtelee. Toisen täytyisi olla yhtä sairas kuin hänkin on, eikä toinen saisi missään nimessä olla vahvempi eikä parempi. <b>Siksi energiavaras yrittää tehdä kohteestaan väkisin itseään heikomman ja huonomman. Energiavaras korottaa itsensä automaattisesti toisen yläpuolelle, ja sen kyllä huomaa ja tuntee.</b> Hän myös projisoi toiseen omia vikojaan ja huonoja puoliaan. Minuakin on kohdeltu kuin helposti särkyvää astiaa, joka voi hajota mistä tahansa. Minuun on suhtauduttu kuin olisin todella heikko ja hauras. Vaikka todellisuudessa olen henkisesti vahvempi, ja juuri tätä energiavaras ei kykene hyväksymään. Minuun on myös suhtauduttu kuin olisin jotenkin todella vaarallinen ja pelottava.<b> Hän on pelännyt minua kuin mitäkin pahantekijää, vaikka luulisi, että hän tietäisi, ettei minulla ole tapana kohdella toisia paskamaisesti, ei edes vihaisena. Hän siis projisoi oman vaarallisuutensa minuun, koska ei kykene kohtaamaan sitä itsessään.</b> Hän on väkisin yrittänyt vääristää asiat niin, että minä tässä olisinkin se pahantekijä ja syyllinen. Hän siis yrittää siirtää syyllisyytensäkin minun niskoille, toistuvasti. Minusta on myös yritetty väkisin tehdä henkisesti sairas ihminen manipulaation avulla ja minuun on projisoitu kaikenlaista paskaa, jota energiavaras ei tahdo nähdä itsessään eikä kantaa itse. <b>Olen ollut kuin mikäkin likasanko, johon hän on tyhjentänyt kaiken paskan sisältään.</b> Jatkuva projisointi on hyvin haitallista. En suostu enää vastaanottamaan hänen projektioitaan. <b>En tahdo muuttua sellaiseksi, mitä hän on projisoinut minuun. Kantakoon itse vikansa ja huonot puolensa. Vain heikot ihmiset projisoivat toisiin vikojaan ja puutteitaan.</b><br /></p><p><i><br /></i></p><p><i><b>Ihmiset pettyvät aina suhteessaan kateellisiin ihmisiin toivoessaan, että nämä kohtelevat muita samalla tavoin kuin heitä kohdellaan.</b> Kateelliset ovat liian vaativia pyrkimyksessään saada vihdoin se, mitä he eivät lapsena saaneet -<b> he haluavat tyydyttää nälkäänsä toisten kustannuksella.</b> Tällainen primitiivinen suhtautuminen merkitsee, että ihminen haluaa vain saada itselleen mutta hänen on vaikea antaa itsestään muille. </i></p><p><i><b>Kuten on nähty, paljon vaativille ihmisille annettu hyvä katoaa jälkiä jättämättä.</b></i></p><p><i>Kateellisen ihmisen kehitys on pysähtynyt, koska kateus estää häntä ymmärtämästä itseään.</i></p><p><i><b>Kun antava osapuoli luovuttaa energiaansa saamatta mitään itselleen, hän on lopulta käyttänyt voimansa ja on todella pettynyt ja vihainen, koska häntä ei ole kohdeltu rakastavasti ja myötätuntoisesti. </b></i></p><p>- Todellakin. Vastavuoroisuuden puuttuminen herättää luonnollisesti vihaa. Varsinkin kun sitä jatkuu kauan ja antaja uupuu ja palaa loppuun. <b>Olen uupumukseen asti ollut se ainainen antaja ja lopulta kyllästyin olemaan antaja, joka ei saa mitään takaisin, varsinkaan emotionaalisella tasolla. Niinpä en enää anna itsestäni juuri mitään.</b> Tähänkin asti energiavarkaan toiminta on ollut emotionaalista riistoa, joka aiheestakin herättää vihaa ja pettymystä. Joten miksi minäkään antaisin itsestäni mitään, kun en saa kuitenkaan mitään takaisin? Kun huomaa, ettei toinen toimikaan vastavuoroisesti, siitä luonnollisesti pettyy ja suuttuu. <b>Tulee voimakas kokemus hyväksikäytetytksi joutumisesta, ja sitähän se on ollutkin.</b><br /></p><p><i> </i></p><p><i><br /></i></p><p><i><b>Kaksoisviesteissä sanotaan yhtä ja tehdään toista.</b> Kaksoisviestinnässä viestin lähettäjän puhe, ruumiin kieli ja toiminta eivät vastaa toisiaan. Viestin lähettäjällä on täysin erilainen näkökulma kuin vastaanottajalla, joka ei tiedä, miten reagoisi. </i></p><p><i><b>Kun sanat ja teot eivät vastaa toisiaan, ihminen voi tuntea itsensä huijatuksi ja hämmentyneeksi. Seurauksena on, että on vaikeaa erottaa, mikä on aitoa ja mikä epäaitoa. </b></i></p><p><i>Mistä sitten tiedämme, milloin ihminen on luotettava?<b> Ei ainakaan hänen sanoistaan. Meidän on opittava kuuntelemaan ihmisen tekoja.</b> <b>Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, voi olla varma, että tällainen ihminen ei ole turvallinen.</b> Luotettava ihminen on sellainen, jonka lähellä on hyvä olla. Tämä on yleensä hyvin pätevä mittari. </i></p><p>- On vittumaista, kun ihminen sanoo yhtä ja tekee toista. Eihän sellaiseen ihmiseen voi luottaa lainkaan. Kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, minä kuuntelen enemmän tekoja. <b>Teot puhuvat enemmän kuin sanat. Varsinkin jos ne ovat ristiriidassa keskenään. Ihminen ilmentää persoonaansa käyttäytymisellään, ja siksi on parempi kuunnella enemmän tekoja kuin sanoja. Sanoa voi aina ihan mitä vaan, mutta teot puhuvat puolestaan. </b>Ihmisen sisäiset ristiriidat näkyvät hänen sanoissaan ja teoissaan. Hän sanoo yhtä ja tekee toista, eikä välttämättä itsekään sitä tajua. Hän voi sanoa pitävänsä toisesta paljon, mutta samalla haavoittaa toista teoillaan. Hän voi väittää arvostavansa toista, mutta samalla kohdella häntä välinpitämättömästi. Tällainen sanojen ja tekojen ristiriita tekee ihmisen epäluotettavaksi, eikä hänen lähellään ole hyvä olla. <b>Kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, silloin sanat menettävät merkityksensä. Toisen puheisiin ei voi luottaa, kun teot puhuvat toista kieltä.<br /></b></p><p><b><i><br /></i></b></p><p><i>Sisäistävän käyttäytymisen omaksunut henkilö on usein energianataja, ja hän mukautuu ja keskittyy muiden kärsimyksiin. <b>Ulospäin oireileva henkilö puolestaan on energiavaras, joka keskittyy omaan kärsimykseensä ja on kiinnostuneempi siitä, että tulee itse nähdyksi kuin että näkisi itse muita.</b> Kun hän projisoi sisäisiä ristiriitojaan toiseen, hänen tavoitteenaan on vain ratkaista omat ongelmansa siirtämällä ne jonkun muun kannettavaksi.<b> Hän ei halua nähdä todellisuutta vaan tulkitsee asioita virheellisesti. </b></i></p><p><i><b>-</b></i> Aivan selvästi minä olen energianantaja. <b>Keskityn usein muiden kärsimyksiin omieni kustannuksella. Kannan myös toisten taakkoja. </b>Annan itsestäni täysillä, ehkä liiankin avoimesti. Minun pitää oppia vetämään rajat omalle avoimuudelleni ja empatialleni. <b>Minun ei kuulu kantaa toisten taakkoja, omissakin on riittävästi painoa. </b>Yksi ihminen ei voi kantaa kahden ihmisen taakkaa. Minun tulee osoittaa empatiaa myös itseäni kohtaan ja huolehtia itsestäni. <b>Koska jos en itse voi hyvin, silloin en voi auttaa toisia. </b>Jos menetän voimani, se tietenkin harmittaa. En tahdo jakaa energiaani tuosta vain kaikille. Tarvitsen sitä itsekin. Ja se ei ole väärää itsekkyyttä. <b>Ei ole väärää itsekkyyttä pitää huolta itsestään. Koska kun voin hyvin, pystyn paremmin auttamaan ja tukemaan toisia. </b><br /></p><p><i><b> <br /></b></i></p><p><i>Saattaa olla hyvin tuskallista nähdä todellisuus sellaisena kuin se on.</i></p><p><i><b>Ihminen pilkkoo mieluummin todellisuuden ja tulee sokeaksi sille. Usein tällaiset ikävät asiat tulevat kuitenkin esiin projisoidussa muodossa ja monesti johonkuhun muuhun suunnattuna. </b></i></p><p><i><b>Tällaista käyttäytymistä voidaan luonnehtia narsistiseksi. Ihminen on täynnä itseään ja hänen itsekeskeisyytensä estää häntä ymmärtämästä toisten tunteita. </b></i></p><p><i><b>Saattaa tuntua toivottomalta yrittää päästä yhteyteen itsekeskeisten ihmisten kanssa, sillä he työntävät oman syyllisyytensä pois itsestään ja tuntevat helpotusta aiheuttaessaan toisille kärsimystä.</b> Tämä estää heitä saamasta tietoa omasta persoonastaan, eikä heidän sielunelämässään tapahdu kehitystä. <b> </b></i></p><p><i><b>Itsekeskeiset ihmiset elävät toisten energian varassa, samalla kun heidän sisäinen vastarintansa totuuden näkemistä kohtaan vain kasvaa. </b></i></p><p>- Todellakin tuntuu toivottomalta yrittää päästä yhteyteen itsekeskeisen ihmisen kanssa. Se ei vain onnistu, ja silti minä yritän. <b>Ja minä, joka keskityn liikaa toisiin, annan kaikkeni ja eläydyn täysillä heidän kokemuksiinsa ja kärsimyksiinsä, jään usein itse tyhjäksi ja kohtaamatta.</b> Lisäksi saan niskoilleni toisen huonot puolet, ongelmat, viat, vastuun, syyllisyyden ja uuvun tuon raskaan taakan alle. Kaverini satuttaa minua toistuvasti narsistisella käytöksellään. <b>Ja kun yritän puhua asiallisesti hänen huonosta käytöksestään, syntyy hirveä kriisi eli paskamyrsky, jonka energiavaras saa aikaan ja lopulta hän pakenee, koska ei kestä kohdata todellisuutta.</b> Eikä energiavaras välitä vähääkään siitä, kun hän jättää minut tuon tuosta itse aiheuttamansa paskamyrskyn keskelle tuollaisen hirveän taakan kanssa! Hän katkaisee yhteydenpidon sanaakaan sanomatta ja saattaa olla päiväkausia niin kuin minua ja paskamyrskyä ei olisi olemassakaan. Minä taas uuvun enstisestään tuon selvittämättömän sotkun keskellä. Eikä sillä näytä olevan mitään merkitystä hänelle. Jos olisi, hän tuskin toimisi noin. <b>Hän ei edes kykene käsittämään, miltä minusta tuntuu, vaikka yritän sitä selittää. Hän vain toteaa, ettei voi tietää, miltä minusta tuntuu ja niin tunteeni jäävät kohtaamatta, eihän niitä voi edes ymmärtää.</b> Hän vain jatkaa ja toistaa samaa paskamaista kaavaansa loputtomiin. Ja se taas on minulle todella uuvuttavaa. <br /></p><p><i><br /></i></p><p><i>Energian viemisestä viestivä käyttäytyminen voi vaikuttaa kielteisesti koko työpaikkaan, jonne viihtyvyys palaa usein vasta sitten, kun ongelma tuodaan päivänvaloon ja energiavarkaan käyttäytymiseen puututaan. </i></p><p><i><b>Energiavaras itse saa toisilta viemästään energiasta lisää potkua, kun taas hänen kohteeseen joutunut tuntee olonsa selittämättömän väsyneeksi, surulliseksi ja toimintakyvyttömäksi; tunnereaktio tulee usein vasta jälkeenpäin. On tärkeää tiedostaa tilanne ja ymmärtää, että syy tapahtuneeseen ei ole itsessä. </b></i></p><p><i><b>Energiavarkailla on usein valmis kuva muista, mikä voi olla hyvin rasittavaa, sillä heitä ei vähääkään kiinnosta ottaa selvää, millainen toinen henkilö todellisuudessa on. Hän loukkaa toista sanoillaan nakertaakseen tämän itseluottamusta.</b> Tarkoituksena on herättää pelkoa tulossa olevaa hyökkäystä tai purkausta kohtaan. Itse asiassa kuitenkin energiavaras itse tuntee itsensä uhatuksi, joten hänen toimintansa on ristiriitaista. </i></p><p><i><b>Energiavaras saattaa olla työtoverilleen kateellinen ja käyttäytyä narsistisesti, mihin kuuluu usein kaksoisviestintää.</b> Energiavaras näyttää usein päällepäin mukavalta, <b>mutta tunnetasolla hän ei näe muita ihmisiä paitsi silloin, kun he täyttävät hänen tarpeensa ja osoittavat hänelle huomiota.</b> Hän ei kuuntele muita, toimii hienovaraisesti kavalasti ja hallitsee itsensä hyvin, mikä on työtoverille äärimmäisen rasittavaa, ja hänen voimansa ehtyvätkin päivä päivältä. </i></p><p><i><b>Tiedostamalla syyt ongelmiin on mahdollista tarttua.</b> Keskeistä on ymmärtää, että energiavarkaalla on voimakas itsekorostuksen tarve, joka voi lamauttaa koko työyhteisön. <b>Ratkaisemattomat ristiriidat voivat aiheuttaa uupumusta ja lamauttaa energianatajan. Ongelmat voivat jatkua pitkään ja niiden uhriksi joutunut saattaa ajautua uupumuskierteeseen</b>. Energiavarkaan kanssa työskentely voi olla niin rasittavaa, että lopulta henkilö luhistuu voimiensa ehtyessä. </i></p><p><i>- </i>Todellakin olen uupumuskierteessä. Olin siinä jo ennen energiavarkaan tapaamista, mutta hänen tapaamisensa jälkeen uupumuskierteeni on vain pahentunut. <b>Vähän väliä olen palanut loppuun selvittämättömien ristiriitojen ja toistuvan haavoittamisen vuoksi. </b>Voimani ovat ehtyneet ja olen usein huomannut, kuika energiavarkaan läsnäolo on riistänyt voimani. Hän ikään kuin imee minusta voimat ollessaan lähelläni. Toiminta ei selvästikään ole tietoista, mutta se ei tee siitä vähemmän väärää. Tätä ei onneksi tapahdu joka kerta, mutta liian usein kuitenkin. Olen itsekin hämmentynyt ja ihmeissäni siitä kun voimani riistetään. <b>Voimani vain katoavat, ja se on outoa. Energiavaras taas on hyvin energinen ja voimissaan (mitä hän usein ei ole ollut ennen kuin on ollut lähelläni) ja minä taas väsyn ja menetän mielenkiintoni asioihin.</b> Se masentaa ja harmittaa. En tiedä, millaista on elää toiselta varastetuilla voimilla, mutta ilmeisesti siinä on joku mielekkyys, kun sitä kuitenkin tapahtuu. <b>Ja koska tämä kaikki tapahtuu tiedostamattomasti, asiaa ei voi korjata ennen kuin tulee tietoiseksi siitä, miksi ja miten kyseinen toiminta tapahtuu. Vasta kun on jostakin tietoinen, asiaan voi vaikuttaa.</b></p><p><br /></p><p><i><b>Koska energiavarkaan kanssa ei voi kommunikoida eikä hänellä ole halua ymmärtää, kaikki keinot ovat tehottomia.</b> </i></p><p><b><i>Itse asia saattaa vääristyä ja keskustelun varsinainen aihe jäädä taka-alalle. Eri mieltä ollut jää lopulta yksin ja hänestä tehdään syntipukki. </i></b></p><p><i><b>Lukkiutuneet tilanteet johtuvat usein itsekeskeisen energiavarkaan käyttäytymisestä, joka on tehtävä näkyväksi ja käsiteltävä erittäin vakavana asiana. </b></i></p><p><i><b>-</b></i> Juuri siksi kirjoitan, että energiavarkaan haitallinen toiminta tulisi näkyväksi ja sitä käsiteltäisi erittäin vakavana asiana. Energiavaras itse on tähän mennessä vain vähätellyt toimintansa haitallisuutta tai kieltänyt sen kokonaan. Ja minusta on<i><b> </b></i>tehty se pahantekijä ja syyllinen. <b>Minua ei ole otettu vakavasti ja tuskani on mitätöity. Haitallinen toiminta on tuotava päivänvaloon, jotta se voisi loppua.</b> Sitä on käsiteltävä, ja toivon todella, että energiavaras vihdoinkin pystyisi siihen. Ymmärrän hyvin, että totuus itsestä on pelottava ja vaikea kohdata, mutta jos sitä ei kohtaa, sama haavoittava käytös vain jatkuu. <br /></p><p><i><b> <br /></b></i></p><p><i><b>Vain energiavaras voi muuttaa omaa käyttäytymistään. </b>Myös hänen kohteekseen joutunut voi muuttaa asennoitumistaan ja suhtautumistaan kieltäytymällä enää asettumasta energiavarkaan projektioiden heijastuspinnaksi. <b>On muistettava, että kateus, pahansuopuus ja liiallinen itsekorostuksen tarve ovat aina näitä piirteitä osoittavan henkilön puutteita. </b></i></p><p><i><b>Mitä heikompi minuus, sitä voimakkaampia ovat projektiot. </b></i></p><p><b>- Julkaisen kaverini luvalla hänen haitallisen toimintakaavansa. </b>Tällainen kaava on hyvin tyypillistä energiavarkaille, vaikka siinä voi olla eri muotoja. <b>Perusosat ovat haavoittaminen, kieltäminen ja manipulointi, syyllisyyden vierittäminen toisen niskoille, vastuun pakeneminen ja hylkääminen.</b> Kaverini itse pyysi minua kirjoittamaan haitallisen toimintakaavansa selkeästi numeroituun järjestykseen, jotta hän voisi nähdä ja ymmärtää toimintaansa minua kohtaan.<b> Välillä nämä voivat olla päällekkäisiäkin, mutta kaava on sama. </b>On hyvä, että hän vihdoinkin haluaa itsekin nähdä sen, kuinka hän minua kohtaan toimii. </p><p><br /></p><p><b>Kaverini haavoittava kaava on tällainen:</b></p><p><b>1. Tyyntä ennen myrskyä</b><br /></p><p>Kaikki ok, meillä on hauskaa. Mutta sitten. Yllättäen ja puun takaa jotain ikävää alkaa tapahtua. <b>Haitallisen käyttäytymisen muodot ovat moninaisia,</b> ja pyrin kuvaamaan tässä joitakin niistä. Varsinkin niitä vakavimpia toimintatapoja.<br /></p><p><b>2. Haavoittava hyökkäys</b><br /></p><p><b>Hän haavoittaa minua narsistisella käytöksellään tavalla tai toisella. Usein ilman minulle selkeää syytä.</b> Hän projisoi minuun jotain, mikä ei minuun kuulu, vaan kuuluu hänelle itselleen, mutta hän ei kestä kohdata sitä itsessään. Ja tämä tietenkin loukkaa minua. <b>Hän kohtelee minua alentuvasti, ikään kuin saadakseen minut näyttämään projektionsa kaltaiselta. </b>Hän korottaa itsensä minun yläpuolelle ja yrittää tehdä minusta itseään heikomman ja huonomman. Hän myös vyöryttää minua omilla ongelmillaan eikä jaksa kuunnella minua aidosti. Minun tulisi olla aina se, joka kuuntelee. <b>Hän tekee minusta ongelmiensa ja vikojensa likasangon ja kohtelee minua sen mukaisesti.</b> Tai hän alkaa manipuloida minua, koska näen hänessä jotain, mitä hän ei itse halua nähdä. Viimeisin temppu oli kyseenalaistaa mielenterveyteni ja todellisuudentajuni. <b>Samalla hän yritti tehdä minusta yhtä sairaan kuin hän itse on. </b>Minä tässä olenkin se henkisesti sairas ihminen, onhan minulla kompleksinen PTSD. Se siis muka tarkoittaa, että olen yhtä sairas kuin hän, vaikka todellisuudessa PTSD ja persoonallisuushäiriö/minävaurio ovat kaksi eri asiaa.<b> </b>Kerrankin sain kuulla, että minä tässä muka olen se, joka muistuttaa <b>huomattavasti</b> hänen narsistista vanhempaansa.<b> Tai sitten hän loukkaa minua kohtelemalla minua itsekkäästi ja emotionaalisesti kaltoin.</b> Minun tunteeni ja asiani on ohitettu lukemattomat kerrat. Minun asiani eivät ole yhtä tärkeitä kuin hänen asiansa. Lopulta mittani tulee täyteen henkisen kaltoinkohtelun jatkuessa, ja minun on pakko sanoa siitä. Saatan yrittää sietää sitä jonkin aikaa, mutta kun haavoittava toiminta jatkuu, mittani täyttyy, luonnollisesti. <b>Satuttamisen keinot ovat monet, mutta tärkein on tässä kohtaa se kaava, jonka mukaan hän toimii.</b><br /></p><p><b>3. Kieltäminen ja kaunistelu</b><br /></p><p>Kriisi alkaa, kun otan asian esiin ja annan hänelle <b>asiallista</b> kritiikkiä. Sanon asiat rehellisesti niin kuin olen ne nähnyt ja kokenut. <b>Ja juuri totuuteen pyrkivää ihmistä on helppo satuttaa.</b> Sanon suoraan, kuinka hän on toiminut ja miten olen hänen haitallisen toimintansa kokenut. Mutta hän kieltää kaiken. <b>Kun kieltää toisen näkökulman, silloin kieltää toisen todellisuuden. </b>Vaikka olisin kuinka asiallinen, silti paskamyrsky nousee. <b>Hän ei kestä minkäänlaista kritiikkiä ja hajoaa kappaleiksi. </b>Hän saattaa yrittää sivuuttaa asian tai kieltää kaiken ja alkaa kaunistella tekojaan. <b>Hän ei siis kykene vastaanottamaan sanojani vaan torjuu ne täysin. </b>Ja niin näkemykseni ja kokemukseni mitätöidään ja kielletään.<b> Usein hän kääntää aiheen minuun alkamalla kritisoida minua aiheettomasti. Ja näin alkuperäinen asia jää taka-alalle, ja se on tarkoituskin.</b><br /></p><p><b>4. Itsesäälidraama ja tunnevyörytys</b><br /></p><p><b>Itsesäälidraama ja tunnevuörytys alkavat, jossa minua manipuloidaan itsesäälillä ja käännetään asia ympäri niin, että minä olenkin se pahantekijä ja hän uhri.</b> Hän kääntää asian päälaelleen ja niin todellinen asia jää sivuun. <b>Tässä vaiheessa hän usein loukkaa minua vielä lisää.</b> Onhan se loukkaavaa, kun minusta tehdäänkin se pahantekijä.<b> Hän projisoi omat vikansa minuun ja tekee minusta sen syyllisen</b>. Hän selittelee omaa toimintaansa aina hyvin samoilla sanoilla <b>ja vierittää syyllisyyttä minun niskoille</b>. <b>Hän on vain uhri, joka ei voi itselleen mitään.</b> Voi häntä raukkaa! Säälikää häntä! Itsesäälillä manipulointi kuulostaa rivien välistä tältä: "Voi minua raukkaa! Olen niin kamala! Katso nyt, mitä sait minut tuntemaan, kun annoit minulle kritiikkiä! Hauras egoni vajoaa maan rakoon, ja se on sinun syysi! On sinun vikasi, että tunnen näin! Kehtasitkin alkaa krtitisoida minua! Sinä tässä olet se syyllinen ja pahantekijä!" Tietenkään hän ei sano tätä suoraan, mutta rivien välistä viesti on selvä. <b>Keskustelu on siis hyödytöntä, koska hän ei kykene juttelemaan asiallisesti.</b> Itsesäälillä varustettu tunnevyörytys on rasittavaa kuultavaa. Salakavala manipulointi on uuvuttavaa. Hän valittaa ja syyttää lapsuuttaan, vanhempiaan, koulua, opettajia ja milloin mitäkin. <b>Hän ei siis kykene ottamaan vastuuta toiminnastaan.</b> Samalla hän vierittää omaa syyllisyyttään minun niskoille itsesäälillä ja joskus suoralla syyttämisellä. <b>Alan kokea aiheetta syyllisyyttä siitä, että edes annoin asiallista kritiikkiä. On kuin minä tässä olisinkin se pahantekijä.</b> Lopulta voin niin pahoin, etten jaksa keskustella tai sitten hän haluaa lopettaa keskustelun<b> ja lupailee palata asiaan myöhemmin. Mutta hän ei tee niin. </b>Niinpä tilanne jää auki.</p><p><b>5. Ollaan kuin mikään ei olisi vialla</b><br /></p><p>Varsinkin tämä kohta on usein päällekkäisenä muiden kohtien kanssa. <b>Hän on töissä olevinaan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja välttelee asiasta puhumista.</b> Tämä taas näyttää minusta siltä, ettei hän välitä paskaakaan minulle aiheuttamastaan tuskasta. <b>Hän kykenee olemaan kuin mikään ei olisi vialla, vaikka on loukannut minua syvästi. </b>Näyttää siltä, ettei hänen omatuntonsa soimaa häntä lainkaan. Hyvin tyypillistä narsistista toimintaa, joka antaa ymmärtää, ettei toiselle aiheutettu paha tunnu tekijässään miltään. <b>Välinpitämättömyys suojelee syyllisyydeltä.<br /></b></p><p><b>6. Hylkääminen ja vastuun pakeneminen</b><br /></p><p>Hän lopettaa sanaakaan sanomatta yhteydenpidon päiväkausiksi, pakenee vastuun ottamista ja asian selvittämistä, mikä suututtaa ja loukkaa minua entisestään.<b> Asia jää auki päiväkausiksi ja minä uuvun sen vuoksi. Selvittämättömät ristiriidat ovat valtavan uuvuttavia, ja on helvetillistä jäädä yksin sen kaiken keskelle</b>, ikään kuin toista ei voisi vähempää kiinnostaa korjata tilannetta. <b>Hän vain on ja elelee kuin ongelmaa ei olisikaan.</b> <b>EVVK. </b>Hän saattaa lähteä hauskanpitoon ja viettää aikaa muiden ystävien kanssa täysin tietoisena siitä, että on jättänyt minut yksin itse aiheuttamansa sotkun keskelle. <b>Hänen mielestään asia ei edes ole niin vakava, joten mikäs tässä on eläessä. Ilmeisesti omatunto ei soimaa häntä ja hän tekee tämän kaiken hyvällä omallatunnolla. </b>Minua kohtaan tämä tosin on hyvin julmaa. <b>Hän on tuosta vain hylännyt minut itse aiheuttamansa paskamyrskyn keskelle, eikä tee elettäkään korjatakseen asiaa. </b>Hänen välinpitämättömyytensä hämmentää minua ja on vaikea käsittää, miksi hän tekee minulle näin.<b> Hän jättää vastuun omasta sotkustaan minun niskoille, ikään kuin sen, jota on haavoitettu, pitäisi korjata asiat. Hän ei pyri oma-aloitteisesti selvittämään asiaa, vaan jättää aina aloitteen ja vastuun minulle. </b>Itse hän on kuin mitään ongelmaa ei olisikaan, kuin minua ei olisikaan ja jättää minut yksin mätänemään paskan keskelle, jonka hän on päälleni viskannut. <b>On todella raukkamaista jättää ystävä yksin itse aiheuttamansa paskamyrskyn keskelle ja paeta itse vastuuta päiväkausiksi. Hän siis hylkää minut. </b>Usein hän puolustelee tätä sillä, että minut on liian pelottavaa kohdata, vaikka en ole kertaakaan kohdellut häntä kaltoin enkä ilkeästi. <b>Pelkokin on yksi keino vaikean asian pakenemiseen, mutta samalla se osoittaa suurta epäkypsyyttä. </b>Vastuullinen aikuinen ei jättäisi ystävää yksin aiheuttamansa sotkun keskelle, vaan tekisi kaikkensa korjatakseen aiheuttamansa sotkun.<br /></p><p><b>7. Loukatun aiheeton pelkääminen ja muutoksen lupailu</b><br /></p><p>Kun lopulta sanon tästä hänelle (yleensä minä olen se, joka ottaa ensimmäisenä yhteyttä, mikä kertoo, ettei häntä kiinnosta itse alkaa selvittämään asiaa), <b>sama itsesäälidraama jatkuu ja samat selitykset toistuvat. Samoin manipulointi jatkuu. Hän antaa ymmärtää, että minä olen todella pelottava, kun olen (aiheestakin) vihainen. Hän ei uskalla kohdata minua, niin vaarallisena hän minua (aiheetta) pitää.</b> Luulisi, että hän tuntisi minut ja tietäisi, etten ole toisia kaltoinkohteleva paskiainen, en edes vihaisena. Vaikka olisinkin vihainen, pyrin olemaan niin asiallinen kuin vain voin, ja tuoda esiin hänen haitallisen toimintansa, joka on muodostunut jo kaksoisloukkaukseksi. <b>Ensin hän haavoittaa, sitten hän pakenee ja jättää minut yksin itse aiheuttamansa sotkun keskelle.</b> Tietenkin se loukkaa entistäkin enemmän. Turhautuneena yritän selvittää asiaa, joka on piinannut minua jo kauan. Tässä vaiheessa olen jo helvetin uuvuksissa. Tuon jälleen asiallisesti esiin hänen haavoittavan toimintansa ja kerron, kuinka pahalta se minusta on tuntunut. <b>Edelleen kuulostaa siltä, ettei hän ota sanomaani aidosti tosissaan.</b> Hän vähättelee ja kaunistelee toimintaansa edelleen ja samat selitykset toistuvat yhä uudestaan. Samalla hän myös vähättelee minun tunteitani. Myös itsesäälissä rypeminen jatkuu. Hän kyllä osittain myöntää virheensä ja toteaa, että olen oikeassa, <b>mutta sisimmässään hän ei vaikuta sitä aidosti uskovan. Hän ei vieläkään halua nähdä toimintaansa rehellisesti. </b>Hän tekeytyy tietämättömäksi raukaksi, joka ei ymmärrä, miksi toimii kuten toimii. Yhä uudestaan hän esittää samat kysymykset, joihin annan samat vastaukset.<b> Minä taas en saa vastauksia kysymyksiin, joita hänelle esitän. </b>Useimmiten vastaus kysymyksiini on: "En tiedä."<b> </b>Hän ei edes vaivaudu ajattelemaan käytöstään syvällisemmin. <b>Hän kuitenkin väittää ymmärtäneensä (edes osittain), lupailee muutosta ja pyytelee anteeksi, mutta saattaa silti toistaa kohdan 6 uudestaan, eli jälleen kerran paeta asian selvittämistä ja vastuun ottamista.</b> Anteeksipyynnötkään eivät siis ole aitoja, koska haitallinen toiminta jatkuu.<br /></p><p><b>8. Jonkinlainen sovinto</b><br /></p><p>Lopulta saamme jotenkin keskusteltua asiasta, mutta <b>vielä tässäkin vaiheessa hän usein pakenee todellisuutta järjettömältä kuulostavaan toiveajatteluun ja niin itse asia jää sivuun.</b> Hän esimerkiksi voivottelee, että kunpa olisi olemassa jokin nappi, jota miljoona kertaa painamalla hän saisi tehtyä kaiken tyhjäksi ja poistettua haavani. (Veikkaan, että jos tuollainen nappi olisi olemassa, hän ei jaksaisi painaa sitä edes 10 000 kertaa.) Tai sitten hän toivoo, ettei maailmassa olisi pahuutta lainkaan, mikä on täysin epärealistista ja vastoin todellisuutta.<b> Tai sitten hän toivoo, ettei enää koskaan haavoittaisi minua, vaikka hän ei todellisuudessa edes halua nähdä omaa haavoittavaa toimintaansa, saati muuttaa sitä. </b>Tai sitten hän toivoo, että hänen menneisyytensä olisi ollut toisenlainen, mutta sekin on turhaa, koska mennyttä ei voi muuttaa, vain nykyiseen toimintaansa hän voi vaikuttaa, mutta ei sitä tee paetessaan toiveajatteluun. Käymme joka kerta läpi samaa keskustelua hyvin samoilla sanoilla. Minä olen jo totaalisen kyllästynyt itseni toistamiseen, varsinkin kun sanomani ei mene perille. <b>Hän ei kykene kohtaamaan itse asiaa. </b>Edelleen hän vähättelee ongelmiensa laatua ja syvyyttä, samoin käytöksensä haitallisuutta minua kohtaan.<b> Hän ei halua nähdä totuutta. Silti hän väittää ymmärtävänsä ja lupailee muutosta mutta jonkin ajan kuluttua sama kuvio toistuu.</b> Siitä huolimatta hän väittää jo nyt muuttuneensa ja yrittää todistella sitä monin tavoin (ikään kuin niin syvään juurtuneet käytösmallit muuttuisivat hetkessä). Hän siis pettää minua ja itseään. <b>Hyvin nopeasti hän palaa samaan tuttuun vanhaan haitalliseen toimintamalliinsa ja jatkaa itsepetostaan.</b> <b>Myöskään minä ja minun tunteeni eivät tule kuulluksi eikä kohdatuksi.</b> Minun tunteeni ja kokemukseni jäävät toistuvasti taka-alalle, vaikka yritänkin niistä puhua. Kun yritän puhua tunteistani ja kokemuksistani, hän vastaa puhumalla itsestään. Keskustelun painopiste on jatkuvasti vain hänessä ja hänen ongelmissaan. <b>Minun näkemykseni ja tunteeni sivuutetaan toistuvasti. Hän ei kykene asettumaan minun asemaani ja kohtaamaan tunteitani.</b> Silti ollaan kuin kaikki olisi taas ok, vaikka minä voin pahoin, koska en tule kuulluksi enkä kohdatuksi tunteissani. Ja niin sama kaava jatkuu ja palaamme kohtaan 1. Ja pian olemmekin taas kohdassa 2 ja sama kuvio toistuu toistumistaan... <br /></p><p><i><br /></i></p><p><i><b>Tavallisesti haluamme kehittyä yhdessä jonkun kanssa ja rikastuttaa toistemme olemassaoloa emmekä pilata toistemme elämää ja vahingoittaa toisiamme. </b>Rakkauden täydellinen vastakohta on se, kun joku käyttää toista ihmistä omiin tarkoituksiinsa. Energiavaras toimii näin. </i></p><p><i>Meillä täytyy olla oikeus erottaa se, mikä on hyvää ja rakkaudellista siitä, mikä on pahaa ja epäkunnioittavaa. </i></p><p><i>Aidot ja vastavuoroiset suhteet rakentuvat sen varaan, että molemmat osapuolet näkevät ja ymmärtävät oman menneisyytensä. </i></p><p><i><b>Jos torjumme tuhoavan ja meihin kielteisesti vaikuttaneen puolen itsestämme, identiteettimme kärsii.</b></i></p><p><i><b>Puolet totuudesta jää uupumaan, ja olemme luultavasti vielä kaukana itsestämme sekä aidoista ihmissuhteista.</b> </i></p><p><i>Vastaparien välille syntyy yhteys ja saavutamme psyykkisen tasapainon ja tyytyväisyyden, kun liitämme kielletyt ja torjutut osat persoonaamme. </i></p><p><i>Mitä enemmän oivallamme itsestänme, sitä vahvemmaksi tulemme sisäisesti emmekä tarvitse jatkuvasti ulkopuolista vahvistusta. <b>Päästyämme lähelle itseämme meillä on paremmat mahdollisuudet päästä lähelle muita</b>, jos he ovat vastaanottavaisia. </i></p><p><i><b>Ymmärtääksemme toista ja siten myös kyetäksemme rakastamaan meidän on osattava asettua lähimmäisemme asemaan.</b> Hyville suhteille on ominaista myötätunto ja se, että molemmat osapuolet tekevät parhaansa suhteen eteen. Toinen ei voi yksinään saada aikaan hyvää suhdetta, vaan täytyy olla molemminpuolista tahtoa kokea yhteyttä sekä kulkea kohti samoja tavoitteita.</i></p><p><i>- </i>Tähän väliin täytyy sanoa, että myötätunto ja sääli ovat kaksi eri asiaa. <b>Sääli säälii ja suree toista toisen yläpuolelta, ei kohtaa toista samalta viivalta, kuten myötätunto tekee. </b>Sääli kuvittelee, millainen toisen tilanne mahtaa olla, myötätunto näkee ja kuulee, millainen toisen tilanne oikeasti on. Aito myötätunto eläytyy toisen kokemukseen ja tunteisiin, sääli taas surkuttelee sitä, miten kuvittelee toisen asioiden olevan. <b>Sääli alentaa toisen ja tekee toisesta surkean, myötätunto tekee toisesta arvokkaan persoonan ja kohtaa tämän tasavertaisesti.</b><i> </i></p><p><i><br /></i></p><p><i><b>Oleellista on kunnioittaa toista osapuolta ja suhtautua häneen vakavasti sekä huolehtia siitä, että sanat ja teot ovat sopusoinnussa, niin että kaksoisviestit eivät hämmennä vastapuolta.</b></i></p><p><i>Ihmisen on mahdotonta vetää puoleensa rakastavaa henkilöä, jos hänellä ei ole yhteyttä omaan itseensä. <b>Jos hän hylkää projektionsa ja näkee itsensä totuudenmukaisemmassa valossa, hän voi löytää ihmisen, jota hän voi rakastaa ehdoitta.</b></i></p><p>- Jos ihminen ei tunne itseään, kuinka ihmeessä hän voisi ymmärtää toisia? <b>Jos ihminen on tukahduttanut tunteensa, kuinka hän voisi ymmärtää toisen tunteita ja asettua hänen asemaansa? Empatiakyky on vaurioitunut, kun on joutunut tukahduttamaan tunteitaan.</b> Ei siis ole ihme, ettei energiavaras kykene asettumaan toisen asemaan ja kokemaan aitoa myötätuntoa.<b> Hän ehkä ymmärtää myötätunnon tiedon tasolla, mutta tunteen tasolla myötätunto ei toimi, koska omat tunteet on tukahdutettu. </b>Siksi energiavaras kykenee haavoittamaan toisia eikä tunnu ymmärtävän, miltä se toisista tuntuu. <b>Niin kauan kun hän ei pysty asettumaan toisen asemaan, nähdä asioita toisen näkökulmasta, ymmärtää toisen tunteita ja myötäelää niitä, hän ei kykene terveeseen ihmissuhteeseen. </b>Tähän kyetäkseen hänen tulisi työstää ja kohdata omat tukahdutetut tunteensa. Mutta se on usein niin työlästä, kivuliasta ja pelottavaa, että sitä mieluummin pakenee. Ja niin ihminen itse estää oman kasvunsa.<br /></p><p><br /></p><p><i><b>Energiavaras siis vapautta itsensä menneisyyden kielteisestä painolastista projisoimalla sen toiseen ihmiseen, joka ei ymmärrä, mistä on kysymys, eikä sen vuoksi kykene puolustautumaan ja asettamaan rajoja.</b> Jos energiavaras on juuttunut lapsuusperheensä malleihin ja on siis osa niitä, hän kantaa työstämättömiä tunteita sisällään. </i></p><p><i><b>Siirtämällä syyn jonkun muun harteille hän pääsee vastuustaan, vahvistaa oikeassa olemisen tunnettaan ja kokee itsensä vapautetuksi. Hän poistaa niskoiltaan tunteet, joita hän ei kestä, ja saa samalla valtaansa niiden vastaanottajan. </b></i></p><p>- Mitä vapautumista se on, kun sysää omat vikansa ja ongelmansa toisten niskoille? Se on raukkamaista ja erittäin haitallista.<b> Ei kenenkään kuulu kantaa<i> </i>toisen vikoja ja ongelmia, jokainen kantakoon ne itse.</b> Projisointi ei vapauta ihmistä vastuustaan eikä poista ihmisen ongelmia. Se vain lisää niitä. Myös oman syyllisyyden siirtäminen toisten niskoille on törkeää ja raukkamaista. <b>Vastuullinen ihminen kantaa syyllisyytensä itse ja ottaa teoistaan vastuun. </b>Hän ei vieritä syitä muiden niskoille, vaan tekee kaikkensa korjatakseen aiheuttamansa vääryydet. <br /></p><p><br /></p><p><i>Heidän oma aggressionsa estää heitä tekemästä hyvää toisille. Suuttumusta voidaan näyttää monin tavoin, esimerkiksi passiivisuudella, saituudella, hiljaisuudella, välinpitämättömyydellä tai kiinnostuksen puutteella.<b> Voimakkaasta aggressiota kärsivä henkilö hyökkää helposti muiden kimppuun, jotta ei itse luhistuisi. Hän lyö sanoilla.</b></i></p><p><i>Silloin hänen omat jännitteensä laukeavat ja raivonpurkaus tuottaa hetken helpotuksen. </i></p><p><i>Hyökkäyksen kohde kokee voimakasta pahan olon tunnetta, joka on hämmentävä, koska sen alkuperää on vaikea jäljittää. </i></p><p><b>- Tätä on narsistinen loukkaus.</b> Kun hauras itsetunto saa kolauksen, raivo nousee pintaan ja tapahtuu hyökkäys, jossa toista satutetaan kostoksi. <b>Usein narsistinen loukkaus on sellainen, että se voi tulla mistä tahansa, jopa täysin aiheetta, ja siitä jäädään kantamaan kaunaa.</b> Jokin vain sattuu kolauttamaan haurasta egoa, ja niin valheellinen minäkuva on vaarassa romahtaa. Jotta asian voisi "korjata", täytyy iskeä takaisin ja haavoittaa toista vielä pahemmin.<b> Usein hyökkäyksen kohde saa kuulla olevansa juuri sellainen kuin energiavaras itse todellisuudessa on. </b>Ja vaikka hyökkäys on jo tehty, silti siitä jää helposti kantamaan kaunaa. Asia saattaa olla aivan mitätön pikkujuttu, mutta narsistisen loukkauksen kokeneelle siitä muodostuu suuri kaunan aihe.<br /></p><p><i><br /></i></p><p><i><b>Onnellisen ja tyydyttävän elämän edellytys on, että osaamme kuunnella itseämme ja muita.</b> Jos kukaan ei kuuntele meitä, tunnemme helposti olevamme hukassa ja näkymättömiä. <b>Halu olla läsnä ja osoittaa kiinnostusta on todiste rakkaudesta, ja kuuntelemalla laajennamme keskustelukumppanimme elintilaa. </b>Kun vastapuoli kuuntelee tarkkaavaisesti, saa kiinni ajatuksistamme ja <b>kyselee lisää ryhtymättä heti puhumaan itsestään ja tekemättä vertailuja omaan elämäänsä, koemme että meidät kohdataan tunnetasolla ja välillemme syntyy suhde.</b></i></p><p><i><b>On tärkeää, että se, mitä sanomme, löytää kaikupohjaa vastapuolessa ja että hän todellakin miettii, mitä olemme sanoneet, eikä käytä sitä vain ponnahduslautana päästäkseen puhumaan itsestään. </b></i></p><p>- Nimenomaan. <b>On raivostuttavaa yrittää keskustella ihmisen kanssa, joka ei osaa kuunnella. </b>Kun yritän kertoa jotain asiaa, minut keskeytetään usein. Joudun usein sanomaan: "Anna minun puhua loppuun". <b>Joskus sanomani torjutaan jo ennen kuin olen saanut sanottua asiani loppuun. </b>Välillä ollaan kuuntelevinaan, mutta todellisuudessa vain odotetaan, että pääsee itse ääneen ja sitten aletaan vertailemaan kertomaani omaan elämään, kerrotaan jokin vastaavankaltainen kokemus <b>ja pian aihe onkin siirtynyt minun asiasta takaisin häneen itseensä. Minun asiani jäävät toistuvasti taka-alalle.</b> Kaverini harvoin esittää minulle kysymyksiä, mikä antaa sellaisen kuvan, ettei asiani aidosti kiinnosta. Tai sitten hän kuvittelee tietävänsä, miten asia on. <b>On jatkuvasti sellainen tunne, ettei minun asioillani ole yhtä paljon merkitystä kuin hänen asioillaan. Keskustelumme aiheet liittyvät eniten häneen ja hänen asioihinsa. Minä en tule kuulluksi enkä kohdatuksi. <br /></b></p><p><br /></p><p><i><b>Kielteinen teko tai kielteinen asenne voi turmella yhteisön, ystävyyden tai rakkaussuhteen. Sellainen teko on enemmän tai vähemmän vapaaehtoinen. Ihminen kantaa teostaan vastuun vapaaehtoisuuden asteen mukaan. </b></i></p><p><i>Terve syyllisyys auttaa meitä kantamaan vastuumme ja korjaamaan ne asiat, joissa koemme toimineemme väärin. </i></p><p><i><b>Jos ihmisellä ei ole luonnollista syyllisyyden tunnetta, hän voi tehdä mitä vain tuntematta huonoa omaatuntoa, esimerkiksi käyttää hyväksi muita, olla ilkeä, manipuloida, loukata tai kohdella toisia välinpitämättömästi. </b></i></p><p><i>Hänellä ei ole yhteyttä tunne-elämäänsä, vaan hän on erillään empaattisista tunteistaan. </i></p><p><i><b>Tämä osoittaa, millaista sotkua omia kielteisiä tunteitaan karttava henkilö - energiavaras - saa aikaan suhteessa. </b></i></p><p>- Niinpä. <b>Haitallinen käyttäytyminen on aina oma valinta, ja se valinta johtaa tuhoon. </b>Ihminen itse ohjaa omaa toimintaansa, eikä siitä voi syyttää ketään toista. Jos satuttaa toista, siitä on kannettava myös vastuu. Ja toisen satuttamisen kuuluisi tuntua pahalta. Siitä pitäisi tulla paha mieli ja huono omatunto. Mutta jos ei tule, jokin on pahasti pielessä. Jos omatunto kolkuttaisikin, asiaa kuitenkin pyritään vain vähättelemään. Eihän toiselle aiheutettu tuska voi olla niin vakavaa...<br /></p><p><br /></p><p><i>Nainen oli tavannut henkilön, joka ei ollut ratkaissut sisäisiä ristiriitojaan <b>vaan projisoi ne itsensä ulkopuolelle ja joka halusi tuntea itsensä tärkeimmäksi ja vahvimmaksi tekemällä toisesta heikon ja hauraan. </b></i></p><p><i>Mies etsi hänestä jatkuvasti vikoja,<b> eikä kuunnellut lainkaan, mitä hän olisi halunnut sanoa.</b> <b>Miehen energiakentässä oli menneisyyden jäänteinä torjuttuja ja tuhoisia tunteita, joita hän ei tunnistanut osaksi itseään tai pyrkinyt selvittämään, vaan sälytti ne naisen kannettavaksi.</b> Mies ryhtyi kamppailemaan naista vastaan, kun hänen oikeastaan olisi pitänyt vapauttaa itsensä vanhemmiltaan saamansa mallin kielteisistä puolista. </i></p><p><i>"<b>Hän sälytti kaiken niskaani ja syyllisyyden tunteeni olivat valtavan raskaita kantaa. </b>Epämääräiset väärinkäsitykset ja hänen arvaamaton käytöksensä johtivat siihen, että olin lopulta aivan neuvoton. <b>Oloni oli lyijynraskas ja voimani vähissä. Tuntui kuin hän tukahduttaisi minut.</b> Hämmentyneenä aloin syytellä itseäni ja epäillä minäkuvaani. </i></p><p><i>Vähättelemällä ja arvostelemalla minua ja huomauttamalla epäolennaisista tai paikkansapitämättömistä asioista hän suurenteli huonoja puoliani ja sai hyvät puoleni kutistumaan olemattomiin. <b>Minusta tuli hyvin epävarma ja tunsin olevani häntä huonompi. Hän loukkasi ja haavoitti minua päästäkseen eroon sisäisistä jännitteistään. </b></i></p><p><i><b>Hän ajatteli vain itseään eikä kyennyt koskaan ymmärtämään minua tai asettumaan asemaani.</b> Hän ei edes huomannut reaktioitani, niin uppoutunut hän oli itseensä. </i></p><p><i><b>Jos olimme eri mieltä, hän käänsi sen aina jollain tavalla minua vastaan.</b> <b>Lopulta pidin asiat sisälläni, jotka olisin spontaanisti halunnut hänelle sanoa</b>, sillä tiesin, että ristiriitatilanteissa hän kääntäisi kaiken minua vastaan.<b> Hän purki pahaa oloaan minuun hienovaraisesti</b> sekä aivan avoimesti.<b> Hänessä ei näkynyt merkkiäkään aidosta empatiasta, moraalisesta kypsyydestä tai vastuuntunnosta."</b></i></p><p>- Kuulostaa hyvinkin tutulta. <b>Minustakin piti tehdä todella heikko, hauras ja sairas, etten vain olisi parempi. Vaikka eihän mikään tee minusta muita parempaa.</b> Silti minut täytyi alentaa. Energiavarkaan käytöksestä näki ja aisti, että hän oli korottanut itsensä minun yläpuolelle, etten vain olisi häntä parempi. Mutta enhän minä edes ole parempi, vaan tahdon olla samalla viivalla kaikkien kanssa. <b>Tasavertaisuutta minä tavoittelen. Mutta minusta tulikin likasanko, johon voi tyhjentää kaiken paskan itsestään.</b> Olin ainainen kuuntelija, ainainen antaja, ja toinen vain otti, otti ja otti. Ja niin minä paloin loppuun.<b> Ja lopulta sulkeuduin ja muutuin hiljaiseksi energiavarkaan läsnäollessa. Koska sanojani ei aiemminkaan ole otettu vakavasti, miksi enää sanoa mitään? </b>Ja koska sanomiani asioita, varsinkin heikkouksiani, vielä saatetaan käyttää aseena minua vastaan, silloin on parempi vaieta. <br /></p><p><br /></p><p><i>"Yritin jatkuvasti ratkaista ristiriitojamme, mutta se ei onnistunut. Lopulta tunsin, että mittani tuli täyteen hänen syyttelyään - halusin päättää suhteen enkä enää halunnut myöntyä. </i></p><p><i>Koska hän ei halunnut koskaan hävitä vaan halusi aina olla niskan päällä, <b>hän käänsi koko tilanteen päälaelleen: minä syytinkin häntä ja sain hänet tuntemaan syyllisyyttä. Hänen mielestään nimenomaan minun piti tuntea huonoa omaatuntoa, sillä hänhän oli syytön! </b></i></p><p><i><b>Hän koki vähäisimmänkim puolustautumisen persoonallisuutensa arvosteluksi.</b> Joskus hän jopa alkoi itkeä korostaakseen, kuinka ilkeä olin ollut. <b>Mitä tahansa sanoinkin, hän sai asian näyttämään siltä, että syy oli minussa ja häntä täytyi sääliä. </b></i></p><p><i><b>Tuntui kuin minut olisi ahdistettu nurkkaan. Hän käänsi todellisuuden päälaelleen </b>ja päädyimme tilanteeseen, joka oli murtaa minut kokonaan. <b>Kiistämismallinsa avulla hän pystyi valehtelemaan ja vääristelemään kaiken, kunhan lopputulos oli hänelle edullinen. </b>Hän selviytyi kaikesta aina siirtämällä suuttumuksensa ja pahan tuulisuutensa minun kannettavaksi." </i></p><p><i>"<b>Häpesin, kun hän teki minulle pahaa. Tunsin itseni huonoksi ja kelvottomaksi ja olin suunnattoman väsynyt, lähes voimaton</b>. Hänen perustuksensa olisivat järkkyneet, jos olisi osoittautunut, että vika olikin hänessä. </i></p><p><i>"Hän ei kyennyt päästämään muita ihmisiä lähelleen; vasta jos heistä oli hänelle jotain hyötyä, heistä tuli merkityksellisiä. Hän siis käytti ihmisiä hyväkseen. <b>Hän suhtautui minuunkin siten, että minun piti ottaa kantaakseni se, mitä hän ei halunnut itsessään tunnustaa. Hän ei halunnut ottaa vastuuta. Meistä kahdesta hän oli ainoa, joka sai suhteesta jotain, koska minä kannoin hänen kuormansa. </b></i></p><p><i>Ymmärsin, että suojellakseni itseäni ja säilyttääkseni edes osan energiastani minun oli noustava puolustamaan itseäni. </i></p><p><b><i>Ajattelin: "Olet suuri egoisti - sinut on paljastettu. En halua enää kantaa taakkaasi. Sinun syyllisyytesi on omalla vastuullasi. Minä olen syytön sinun tekoihisi." </i></b></p><p><i>Tajusin vihdoinkin, ettei hänen kanssaan pystynyt rakentamaan hyvää suhdetta." </i></p><p>- Mikähän siinäkin on, että kaltoinkohtelun kohde kokee häpeää siitä, kun toinen haavoittaa ja häpäisee itse itsensä omalla toiminnallaan? <b>Ei sen kuulu hävetä, jota on satutettu. Häpeä kuuluu aina sille, joka haavoittaa toista.</b> Ja on vain oikein sanoa siitä ja paljastaa haavoittava käytös. Muutenhan se vain saisi jatkua kaikessa rauhassa. <b>Minä en siedä enää minkäänlaista kaltoinkohtelua. Jos minua satutetaan, sanon siitä suoraan. Ja saan olla myös vihainen. Huono kohtelu herättää luonnollisesti vihaa. Jos en saisi olla edes vihainen, se olisi kohtuuton vaatimus. </b>On vain tervettä kokea vihaa siitä, kun minua kohdellaan väärin.<b> </b>Viha on kuin ystävä, joka kertoo, että nyt minua on kohdeltu huonosti. Vihan avulla voin laittaa rajat kaltoinkohtelulle. Minun ei kuulu tukahduttaa vihaani, vaan minun on voitava ilmaista vihaani rakentavasti. <b>En voi olla kokonainen enkä aito, jos en saa olla koskaan vihainen. Minun kuuluu voida olla oma itseni myös vihaisena.</b><br /></p><p><br /></p><p><i><b>Mies oli lohkonut persoonallisuutensa: hän näki itsessään vain hyvät puolet ja nainen puolestaan sai kantaa hänen huonot puolensa. Projisoimalla virheensä ja puutteensa ja tekemällä naisesta syyllisen hän suojeli itseään omalta haavoittuvuudeltaan ja heikkoudeltaan.</b> Hän vähätteli naista, joten antaminen ja ottaminen ei ollut heidän suhteessaan mahdollista. </i></p><p><i>Voidakseen pitää yllä myönteistä kuvaa itsestään hänen oli pakko siirtää sisälleen patoutinut raivo jonnekin muualle.<b> Raivo johtui siitä, etteivät hänen vanhempansa olleet ymmärtäneet, kuka hän oli, eivätkä ottaneet todesta hänen tunteitaan.</b> Hänen vanhempansa eivät olleet halunneet puhua vaan lakaisivat kaiken maton alle. Emotionaalisesti latautuneissa tilanteissa he vaikenivat täysin. He eivät olleet henkisesti läsnä, sillä he eivät olleet ratkaisseet sisäisiä ristiriitojaan vaan antoivat ne hänen kannettavakseen.<b> Hän puolestaan ei ollut osannut tiedostaa niiden aiheuttamaa turhautumista eikä ottaa siitä vastuuta. </b></i></p><p><i><b>Koska hän oireili ulospäin, hän työnsi aikuisena kaikki sisäiset ristiriitansa naiselle - naisesta tuli ristiriitojen kantaja toistamismallissa, jota mies ei ollut onnistunut purkamaan.</b> Hän kuvitteli valheellisesti, että hän ratkaisi vanhemmistaan johtuvan ongelman, <b>vaikka todellisuudessa ei tapahtunut muuta kuin että nainen menetti voimansa ja jäi kaiken taakan alle yksin. </b></i></p><p><i>Tällä tavoin hän toisti oman lapsuuskotinsa malleja. </i></p><p><b><i>Nyt vain hänestä oli tullut kaltoinkohtelija ja viattomasta naisesta sijaiskärsijä, johon hän sai purkaa kaiken. </i></b></p><p><b>- Minustakin on tullut sijaiskärsijä draamaan, jota kaverini toistaa.</b> Hän tiedostamattomasti kostaa minulle lapsuutensa vääryyksiä, joihin minulla ei ole minkäänlaista osaa.<b> Joudun kärsimään syyttömänä, aiheetta ja täysin turhaan. </b>Vaikka olen kohdellut häntä hyvin, olen hyväksynyt hänet sellaisena kuin hän on, olen uupumukseen asti kuunnellut hänen ongelmiaan, kantanut hänen ongelmiaan ja huonoja puoliaan, olen tehnyt parhaani ollakseni hänen tukenaan, silti hän haavoittaa minua ja kohtelee emotionaalisesti kaltoin. <b>Olen ollut likasanko ja sijaiskärsijä täysin ilman omaa syytäni. Enää en suostu siihen.</b> Koska olen liian kiltti ja empaattinen, minua on helppo käyttää hyväksi. Nyt siihen tulee loppu. Enää en siedä sellaista toimintaa. <br /></p><p><b><br /></b></p><p><i>Kun kohtaamme raivomme ja pelkomme, haluamme suunnata tunteemme niitä kohti, jotka ovat aiheuttaneet meille tuskaa.<b> Tunnetta ei saa kääntää sisäänpäin, sillä se voi muuttua masennukseksi, mutta ei myöskään ulospäin, sillä se saattaa vaikuttaa kielteisesti johonkin syyttömään lähimmäiseen. Se pitää palauttaa sinne, minne se kuuluukin. </b></i></p><p><i>"<b>Hän oli käyttänyt minua projektioidensa vastaanottajana ja kääntänyt syyllisyyden minuun.</b> Hän oli saanut minut kokemaan itseni epäonnistuneeksi ja kelvottomaksi, ja sain itsestäni epätodellisen kuvan.</i></p><p><i>Olin elänyt toistamismallissa, josta minun oli päästävä irti nähdäkseni itseni sellaisena kuin oikeasti olin.<b> Mikään siitä, mitä hän minun päälleni oli kaatanut, ei pitänyt paikkaansa. Hän oli vapautunut vioistaan ja puutteistaan minun kustannuksellani, ja minä olin kääntänyt vihani sisäänpäin sillä seurauksella, että moitin jatkuvasti itseäni.</b> En ollut nähnyt ongelman ydintä vaan olin sulkenut tunteeni sisääni, koska pelkäsin niiden jäävän kuulematta.<b> Tunteeni torjuttiin eikä niitä otettu todesta. Vihani ei koskaan päässyt purkautumaan, vaan tukahdutin sen." </b></i></p><p>- Näin on käynyt minullekin. <b>En ole voinut ilmaista vihaa normaalisti, koska energiavaras ei kestäisi kohdata sitä.</b> Hän romahtaisi, kuten hän on sanonut. Vihani on muka niin hirveän pelottavaa ja vaarallista. <b>Niinpä olen joutunut kääntämään sen sisäänpäin ja tukahduttamaan sen. Ja se taas aiheuttaa minulle lisää ikävyyksiä. Pahimmillaan voin masentua ja jopa sairastua.</b> Minussa on paljon käsittelemätöntä ja kohtaamatonta vihaa. Olen yrittänyt sitä käsitellä yksin, mutta se on vaikeaa. <b>On kuin minua saisi kohdella paskamaisesti, mutta en saisi olla siitä vihainen. Minun vain pitäisi tyynesti ottaa kaikki paska vastaan ja olla kuin mikään ei olisi vialla. Se ei onnistu!</b> On kohtuutonta odottaa, että voisin olla kuin mikään ei olisi vialla toistuvasta narsistisesta käyttäytymisestä huolimatta. <b>Totta hemmetissä minulla on oikeus olla vihainen, kun minua kohdellaan huonosti! </b></p><p><b> </b><br /></p><p><i>"<b>Minun on pelastettava itseni ilmaisemalla tunteeni sen sijaan että piiloudun. </b>Suhteestamme tuli kestämätön. <b>Vahingollinen käyttäytyminen voi jatkua loputtomiin, ellei sitä pysäytetä asettamalla sille selvät rajat.</b>" </i></p><p>- Nimenomaan. Vahingollinen käytös ei lopu, ellei sitä paljasteta ja sille aseteta rajoja. Kenenkään ei kuulu joutua sietämään huonoa kohtelua. <b>On hyvä muistaa, että vahingollinen käytös ei ole oma vika, vaan sen vika, joka vahingollisesti käyttäytyy. Sellainen toiminta kertoo paljon hänestä, joka käyttäytyy vahingollisesti.</b> Se kertoo vain hänestä, ei toiminnan kohteesta. Ja kun kohtaa haavoittavaa käytöstä, siitä kuuluukin olla vihainen. Viha auttaa asettamaan rajoja ja sen avulla voi tehdä selväksi, että minua ei saa kohdella paskamaisesti. <b>Paskamaisesti käyttäytyvän pitäisi pystyä kohtaamaan tekojensa seuraukset, eli haavoitetun viha, muun muassa.</b> Kun tekee jotain, on oltava valmis myös kohtaamaan tekojensa seuraukset.</p><p><br /></p><p><i><b>Jos päätämme elää näkemättä tiedostamattomia mallejamme ja erilaisia puolustusstrategioitamme, menetämme jotakin perustavaa laatua olevaa.</b> Elämästä tulee tylsää, eikä mitään tapahdu, jos ihminen ei halua kasvaa ja oivaltaa itsestään uusia asioita. Jos meillä ei ole yhteyttä aitoon minäämme, elämä voi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä. </i></p><p><i><b>Todellisuudessa ongelmia aiheuttavat nimenomaan ne asiat, joita ei käsitellä ja oteta esille. Se luo energiavarkaalle väylän toteuttaa käyttäytymistään ja keinon välttyä kantamasta vastuuta pinnan alla ohjailevista tunteistaan. </b></i></p><p><i><b>Toisen ihmisen sääliminen on hänen vähättelemistään.</b> On helpompi kestää oma surunsa ja vihansa, jos näkee muut heikkoina. </i></p><p><i>Jos säälimme henkilöä, joka kohtelee meitä huonosti, käännämme syyn tapahtuneesta itseemme. </i></p><p><i><b>Jos kieltäydymme kantamasta tunteita, joista energiavaras yrittää päästä eroon, hän joutuu itse tarttumaan niihin ja voi silloin myös kasvaa henkisesti. Hän joutuu itse vastaamaan tekojensa seurauksista ja omista projektioistaan päästäkseen eteenpäin. </b></i></p><p><i><b>Totuutta omasta itsestään on katsottava silmiin, jotta voisi nähdä todellisuuden sellaisena kuin se on ja on ollut. </b></i></p><p><b>- Jos ihminen ei halua kohdata totuutta itsestään, hän valitsee itsepetoksen. </b>Mitä elämää sellainen on, jossa petetään itseä ja toisia? Koska kun ihminen pettää itseään, hän väkisinkin pettää myös toisia. Tällainen ihminen ei ole luotettava.<b> Pahimmillaan hänen itsepetoksensa vääristää hänen lähellään olevien omaa identiteettiä,</b> koska hän projisoi omat vikansa ja huonot puolensa toisiin. Niin kauan kun hän ei kestä kohdata totuutta itsestään, hän jatkaa projisointia. <b>Siksi näin käyttäytyvän ihmisen lähellä ei ole hyvä olla. Projisointi on henkistä väkivaltaa, jota kenenkään ei tarvitse sietää.</b> Kenenkään ei kuulu joutua kantamaan toisen ihmisen vikoja, ongelmia ja huonoja puolia. Pahimmillaan projektion kohde alkaa toteuttaa näitä häneen projisoituja piirteitä omassa elämässään. <b>Ja tietenkin se vääristää projektion kohteen identiteetin joksikin, mitä se ei todellakaan ole. Hän pahimmillaan menettää oman aidon itsensä toisen projektioiden takia.</b> Kenenkään ei kuuluisi joutua kokemaan sellaista. <br /></p><p><br /></p><p><i>Ihmisen on tärkeää ymmärtää, miten tärkeää on suojata itseään energian menetykseltä. <b>Hänelle kasvaa vahva vakaumus, ettei kukaan enää saa imeä hänen voimiaan ja saada siitä potkua elämäänsä, samalla kun hän itse nujertuu olemattomiin. </b></i></p><p><i>Tasapainoinen ihminen pystyy pitämään oman persoonansa erillään muista. <b>Hänen on mahdollista nähdä itsensä ja mallinsa sekä vastaavasti myös muiden ihmisten toimintatavat aikuisen näkökulmasta.</b> <b>Hän näkee ihmisten puolustusmekanismien taakse, ei tuomitakseen tai asettuakseen heidän yläpuolelleen, vaan yksinkertaisesti nähdäkseen heidät sellaisina kuin he oikeasti ovat. </b></i></p><p><b>- Itselleen rehellinen ihminen kykenee näkemään itsensä ja toiset sellaisina kuin he ovat.</b> Ja kun on tutustunut itseensä, saanut itsetuntemusta, käsitellyt menneisyyttään ja tullut tietoiseksi omista toimintamalleista, silloin pystyy näkemään myös toiset sellaisina kuin he ovat ja tunnistamaan heidän toimintamallinsa. <b>Eikä silloin ole tarvetta projisoida eikä haavoittaa toisia. Eikä varsinkaan ole tarvetta tuomita toisia eikä korottaa itseään toisten yläpuolelle. Pystyy kohtaamaan muut tasavertaisina. Ja se on hyvä lähtökohta ihmissuhteille. </b></p><p><b><br /></b></p><p><i><b>Sellainen menneisyys, jota tietoisuuden valo ei ole läpäissyt, pitää ihmistä vankinaan.</b> Jotain täytyy tapahtua, jotta ihminen kehittyisi ja ymmärtäisi, että hän toistaa vanhoja lapsuudenaikaisia tunteitaan. </i></p><p><i><b>Narsismin kielteinen puoli johtaa silkkaan itsekeskeisyyteen ja sellaiseen käyttäytymiseen, joka tekee ihmisten todelliset kohtaamiset mahdottomiksi. </b></i></p><p><i>Mitä voimakkaampaa ihmisen kielteinen narsismi on, sitä vääristyneempi on hänen todellisuuskäsityksensä. </i></p><p><i><b>Jotta ihmissuhde toimisi, projisoivan osapuolen pitäisi ymmärtää, mitä hän sälyttää toisen kannettavaksi. </b></i></p><p><i>Projektiot on nostettava päivänvaloon, sillä muutoin totuus hämärtyy emmekä löydä itseämme. </i></p><p><b><i>Kun projektiosta luovutaan, ihmiset saavat uuden hahmon, ja voimme nähdä heidät sellaisina kuin he ovat. </i></b></p><p><b>- Narsistinen minävaurio pohjautuu vääristyneeseen minuuteen, joka on itsepetosta. Ja kun siihen on kasvanut pienestä pitäen, tämä vääristymä on hyvin syvään juurtunut. </b>Siitä on vaikea päästä eroon, koska siitä on tullut osa omaa identiteettiä.<b> Vääristymästä ja itsepetoksesta on tullut ihmisen "totuus".</b> Ihminen ei näe itseään eikä toisia rehellisesti. <b>Ja koska hän ei kykene näkemään itseään rehellisesti, hänellä on voimakas tarve projisoida omat ongelmansa, vikansa ja puutteensa muiden niskoille. Tämä taas vääristää hänen kuvaansa toisista ja toisten kuvaa itsestään. </b>Projektioista olisi tultava tietoiseksi, jotta niistä voisi luopua. Olisi vain reilua toisia kohtaan pitää omat ongelmansa, vikansa ja puutteensa itsellään, eikä siirtää niitä toisten kannettavaksi. <b>Toisilla on omatkin ongelmansa, vikansa ja puutteensa kannettavanaan, ja jos joku vielä siirtää omat ongelmansa, vikansa ja puutteensa toisten kannettavaksi, taakka käy sietämättömän raskaaksi.</b> Kenenkään ei kuulu kantaa kahden ihmisen taakkaa. On raukkamaista siirtää omia vikojaan toisten kannettavaksi. Aikuinen ihminen kykenee kantamaan omat vikansa itse. <br /></p><p><b><i><br /></i></b></p><p><i><b>Koska olin syytön siihen, että suhteemme oli sellainen kuin oli, minun ei tarvitse hävetä toisen ihmisen käyttäytymistä.</b> Kukaan ei voi hyvittää jonkun toisen syyllisyyttä. </i></p><p><i><b>Ihmisen on välttämätöntä selvittää itselleen asioiden todellinen laita ja oivaltaa totuus, jotta hän tietäisi, kuka hän oikeasti on. </b></i></p><p><i><b>Kun ihminen ei uskalla nähdä totuutta itsestään, hän pakenee todellisuutta ja muokkaa sen omien kuvitelmiensa kaltaiseksi. </b></i></p><p><i><b>Joku muu läheinen saa kannettavakseen hänen torjutut tunteensa, jolloin ongelmat siirtyvät nykyisyyteen. Tällaiset tyypilliset energiavarkaat haluavat tehdä muista näkymättömiä ja saada heidät tuntemaan itsensä arvottomiksi - yhtä arvottomiksi kuin he lapsena itsensä tunsivat. </b></i></p><p><i>He yhdistävät tunteensa henkilöön, jolla ei ole mitään osuutta asiaan, ja vievät hänen energiansa. </i></p><p><i>On vaikeaa elää ihmisen kanssa, joka ei ole päässyt irti hallitsevista vanhemmistaan.<b> Niin kauan kuin hän ei ole vapautunut vanhemmistaan, hän elää heidän elämäänsä ja kasaa vihansa jokaisen kumppaninsa harteille.</b> <b>Hän hakee hyvitystä heidän kauttaan, kaivaa maata heidän jalkojensa alta ja haluaa murtaa heidät saadakseen itse vallan. </b>Suhteen osapuolet eivät koskaan kohtaa aidosti. Vaarana on, että jokainen vastaantuleva saa tällaiselta henkilöltä vain sen, mihin tämä on tyytymätön suhteessa vanhempiinsa. </i></p><p><i><b>Jos hän ei työstä asiaa, kukaan ei ajan oloon jaksa elää hänen kanssaan.</b></i></p><p><b><i>Yhteiselo tällaisen ihmisen kanssa vie tavattomasti voimia, ja toisen osapuolen onkin kysyttävä itseltään, haluaako hän todellakin kantaa jonkun toisen kuormaa. </i></b></p><p>- Minä en ainakaan aio kantaa toisten kuormia enkä suostua olemaan projektioiden kohde ja likasanko, johon kaikki paska itsestä tyhjennetään.<b> On todella uuvuttavaa olla sellaisen ihmisen surassa, joka ei ole käsitellyt menneisyyttään ja siirtää omat vikansa ja puutteensa toisten niskoille.</b> Sellainen ihminen toimii itsekeskeisyydestä käsin, eikä hän kykene huomioimaan toisia aidosti. Hän käyttäytyy lapsellisesti ja haavoittaa toisia omalla narsistisella toiminnallaan. Ihmissuhde tällaisen ihmisen kanssa ei perustu vastavuoroisuuteen, vaan antivastavuoroisuuteen. Se taas johtaa toisen emotionaaliseen hyväksikäyttöön ja kaltoinkohteluun. <b>Jos hän ei suostu kohtaamaan itseään rehellisesti ja käsittelemään ongelmansa, ei hänen kanssaan voi olla saamatta yhä vain lisää haavoja. Eikä kenenkään tarvitse olla sellaisen ihmisen kanssa, joka haavoittaa toistuvasti.<br /></b></p><p><b> </b><br /></p><p><i>"Kun vihdoin aloin ottaa itseni todesta ja luottaa näkemääni, minulle valkeni, että kaikki ihmiset eivät ole läpeensä hyviä. <b>Päinvastoin, joillakin on hyvin tuhoava puoli, ja he nauttivat toisten hallitsemisesta ja vahingoittamisesta. Koska heillä ei ole yhteyttä tunteisiinsa, heillä ei ole yhteyttä elämäänkään."</b></i></p><p><i><b>Valitettavasti ihminen ei kehity ja kypsy, jos hän välttelee sisällään olevien vaikeiden asioiden kohtaamista.</b></i></p><p><i><b>Jos ihminen kieltää pimeän puolensa olemassaolon, hän etääntyy yhä kauemmas itsestään eikä kanna vastuutaan. Hän elää tiedostamatonta elämää täysin sokeana itsensä ja tekojensa suhteen, eikä hänellä ole haluakaan tulla tietoiseksi.</b></i></p><p><i>On liian tuskallista nähdä totuus ja todellisuus ja kohdata itsensä. </i></p><p>- On surullista, jos ihminen ei halua tulla tietoiseksi itsestään.<b> Mitä järkeä edes on elää itselleen sokeana, toistaa haitallisia toimintamalleja automaattisesti ja tajuamatta itsekään omaa toimintaansa? Niin elävä ihminen on vaarallinen. Jos hän ei itsekään tiedosta omaa toimintaansa, hän vain jatkaa toisten haavoittamista eikä ota edes vastuuta toiminnastaan.</b> Mutta tiedostamaton haitallinen toiminta on yhtälailla paha asia kuin tietoinen haitallinen toiminta. <b>Se ei tee siitä yhtään vähemmän vahingoittavaa. Ihmisellä on vastuu niin tietoisesta kuin myös tiedostamattomasta toiminnastaan. Vaikka olisi kuinka sokea itselleen, se ei poista vastuuta.</b> <b>Ihminen voi olla itsepetoksen tai harhakuvitelmien vallassa, ja hän on siitä itse vastuussa.</b> Ja niin kauan kun ihminen ei halua kohdata itseään ja välttellee vaikeiden asioiden kohtaamista, hän ei voi kasvaa eikä muuttua. Hän jää keskenkasvuiseksi narsistisesti käyttäytyväksi kakaraksi, joka ei osaa ottaa muita huomioon. <b>Ja niin kauan kun hän kieltää pimeän puolensa, se pitää häntä vallassaan, ja niin narsistinen käytös vain jatkuu.</b></p><p><br /></p><p><i><b>"Hän loukkasi minua samalla tavoin kuin häntä itseään oli loukattu, mutta hän ei tunnistanut mallia eikä tuntenut syyllisyyttä. Hän kosti vanhoja vääryyksiä minulle. Loukkaaminen ei kuitenkaan oikeuta toisen loukkaamista. Jokaisen täytyy kantaa teoistaan vastuu."</b></i></p><p>- Todellakin yhdyn täysin tähän lauseeseen. <i><b> </b></i>Vaikka olisi kokenut kuinka ikäviä asioita, se ei oikeuta haavoittamaan toisia. Eikä se oikeuta myöskään tekemään toisesta oman pahan olonsa ja omien huonojen puoliensa säiliötä. <br /></p><p><br /></p><p><i>"<b>Tajusin lopulta, että hän oli käyttänyt minua hyväkseen vahvistaakseen minäkuvaansa.</b> Jos hän olisi ollut kiltti, hän olisi välittänyt ja huolehtinut minusta, mutta hän näyttikin ilkeämmän puolensa ja haavoitti minua häpeilemättä. Hän ei tunnustanut käyttäytyvänsä huonosti ja vieritti aina kaiken syyn minun niskoilleni."</i></p><p><i>"<b>Kun huomautin hänelle, että hän loukkasi minua, hän kielsi ja torjui kaiken ja panikin syyn minun niskoilleni.</b> Tuntui siltä kuin minut olisi tuomittu kuulematta ja antamatta mahdollisuutta puolustautua. <b>En ymmärtänyt hänen käytöstään, koska käyttäydyn itse täysin eri tavalla." </b></i></p><p><i><b>Projektiot on lähetettävä bumerangina takaisin lähettäjälleen, mikä tapahtuu puolustautumalla ja kieltäytymällä ottamasta vastaan toisen kuormia.</b></i></p><p><i>"<b>En enää uskaltanut luottaa hänen puheisiinsa, sillä pelkäsin, ettei mikään muuttuisi kuitenkaan.</b> <b>Kokemukseni perusteella tiesin, ettei meillä voisi koskaan olla läheistä suhdetta, ellei hän luopuisi haitallisista malleistaan. </b></i></p><p><i>Kaiken kokemani jälkeen en nähnyt mitään merkkejä siitä, etten joutuisi jatkossakin ottamaan vastaan hänen projektioitaan ja petollisuuttaan. </i></p><p><i><b>Koska hän ei tuntenut lainkaan itseään, sillä ei ollut mitään merkitystä, että hän lupasi parantaa tapansa ja alkaa tehdä töitä itsensä kanssa." </b></i></p><p>- Ei ole ihme, että minäkin olen tullut aika kyyniseksi kaverini muutospuheiden suhteen. Niin monta kertaa hän on minua haavoittanut ja luvannut muutosta, mutta haavoittaminen on vain jatkunut. <b>Ja koska hänen toimintamallinsa ovat niin syvään juurtuneita, minun on turha edes odottaa, että hän muuttuisi.</b> Ei ainakaan lähiaikoina. <b>Vaatii vuosikausien työtä päästä niin syvään juurtuneista haitallisista toimintamalleista, joita on paljon. Ja koska hän on vielä niin sokea itselleen, haitallisten mallien muuttaminen on mahdotonta.</b> Niin kauan kun ei itse näe sitä, mitä tarvitsisi muuttaa, mitään ei voi muuttaa. Jotta jotain voisi muuttaa, olisi ensin tiedostettava muutoksen tarve ja nähtävä oma haitallinen toimintansa ja persoonansa vääristymät. Ja sitten tarvittaisi vielä motivaatiota muutokseen. Jos ei ole omaa tahtoa mukana, muutos on mahdoton. Ei sitä kukaan muu voi tehdä toisen puolesta. <b>Ihmisen on haluttava itse muuttua ja oltava siihen aidosti motivoitunut, eikä vain valehdella toisille, että haluaa muuttua, vaikka todellisuudessa hän vain jatkaa haitallista toimintaansa. On turha hokea haluavansa muuttua, jos ei jaksa nähdä vaivaa muutoksensa eteen.</b> Eikä muutos todellakaan tapahdu hetkessä. Se vaatii paljon aikaa ja työtä. Ja ennen kaikkea omaa tahtoa ja kykyä nähdä itsensä rehellisesti. <br /></p><p><i><br /></i></p><p><i><b>Suhteen on tarkoitus olla vastavuoroinen. Siihen pääsemiseksi molemmilta osapuolilta vaaditaan kykyä itsereflektioon ja rohkeutta nähdä omat pimeät puolet. </b></i></p><p>- Nimenomaan.<b> Jos ihminen ei kykene itsereflektioon eikä näe omia pimeitä puoliaan, hän projisoi ne toisiin</b><i><b>. </b></i>Ja se taas tekee projektioiden kohteen olemisesta hyvin hankalaa. On inhottavaa joutua kantamaan toisen vikoja ja huonoja puolia. <b>Se vääristää ja tuhoaa projektion kohteen minuutta.</b> Samoin vastavuoroisuuden puuttuminen tekee ihmissuhteesta uuvuttavan hyväksikäyttösuhteen. <b>Eikä sellaista voi kutsua terveeksi ihmissuhteeksi. </b><b><i> <br /></i></b></p><p><i><b> </b></i></p><p><i><b>Jos meihin on istutettu käyttäytymismalleja, ne täytyy tiedostaa, jotta emme toistaisi niitä aikuisina.</b> Mallit voivat koostua useista torjunta- ja puolustuskereoksista, jotka estävät meitä solmimista hyviä, läheisiä suhteita muihin. </i></p><p><i><b>Menneisyyden kokemusten ja muistojen työstäminen aikuisena on välttämätöntä - vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta - jotta pystyisimme elämään tervettä ja toimivaa elämää. </b></i></p><p><i>Itsensä lähelle pääseminen vaatii työtä, ja siihen ovat valmiita ainoastaan ne, jotka ovat riittävän rohkeita, jotka haluavat kasvaa ja kehittyä ja jotka arvostavat elämää riittävästi.</i></p><p><i>Saattaa välillä tuntua lannistavalta, että niillä, jotka todella tarvitsisivat terapiaa, siis energiavarkailla, ei useimmiten ole itsessään paranemistyön aloittamiseen tarvittavaa perusvoimaa. <b>Heidän puolustuksessa on liian lujaa tekoa. </b></i></p><p><i>Itsestään ja sisimmässään voimakkaasti tietoisella ihmisellä ei ole tarvetta ottaa vastaan eikä itse projisoida kielteisiä tunteita, vaan hän kantaa vastuun omasta käyttäytymisestään. </i></p><p><b><i>Energiavaras sitä vastoin ei ota vastuuta kielteisistä puolestaan ja estää siten oman kehityksensä. </i></b></p><p><b><i>Hän projisoi sisäisiä ristiriitojaan kaiken aikaa muihin ja tuhoutuu lopulta henkisesti. </i></b></p><p><b>- On vaikeaa olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka ei näe itseään totuudenmukaisesti.</b> Jatkuva haavoittaminen ja narsistinen käytös on tähänkin mennessä aiheuttanut minulle hyvin inhottavia haavoja. <b>En voi luottaa haavoittajaan, enkä voi olla vapautuneesti oma itseni hänen seurassaan. Hänen läsnäolonsa kaventaa olemistani merkittävästi.</b> Olen hiljainen ja varautunut, vitutusmöykky oireilee ja haavoittavat tapahtumat pyörivät mielessä. On ahdistavaa ja vaikeaa olla haavoittajan seurassa, vaikka hän ei sillä hetkellä minua edes haavoittaisi. Hänen haitallinen toimintansa on jättänyt minuun jälkensä. <b>Koska hän on toistuvasti minua satuttanut, en tietenkään uskalla enää olla vapautunut enkä oma herkkä ja aito itseni hänen seurassaan. Ja se taas tuntuu minusta todella vastenmieliseltä, koska tahtoisin voida olla vapaasti oma aito ja herkkä itseni.</b> Hänen seurassaan en enää siihen pysty, koska kun olin oma aito ja herkkä itseni hänen seurassaan, hän onnistui haavoittamaan minua syvemmin ja käyttämään emotionaalisesti hyväkseen. Vieläpä toistuvasti. <b>Ja kun haavoja on tullut vähän väliä lisää, olen joutunut sulkeutumaan ja vetäytymään, piilottamaan herkkyyteni ja suojelemaan aitouttani uusilta iskuilta.</b> Olen joutunut rakentamaan ympärilleni muurin ja piilottamaan itseni sen sisälle. Se taas ei ole minulle hyväksi, kun en voi olla enää vapaasti oma aito itseni hänen seurassaan. Suojamuurien taakse vetäytyminen tuntuu pahalta, vaikka se on välttämätöntä. Sen ei pitäisi olla välttämätöntä, koska terveissä ihmissuhteissa saa ja voi olla vapaasti oma itsensä ilman toistuvaa haavoittamista ja emotionaalista riistoa. Kuten yksi työkaverini sanoi: <b>"Vain sairas ihminen satuttaisi Hulttista." </b>Hän sanoi totuuden. Ei sellaisella ihmisellä ole kaikki kunnossa, joka haavoittaa toisia. Terveillä ihmisillä ei yleensä ole tarvetta satuttaa toisia. <b>Sairaat ihmiset levittävät sairauttaan ympäristöönsä haavoittamalla toisia.</b><br /></p><p><i><br /></i></p><p><i><b>Jos hyvinvointi perustuu torjuntoihin ja kieltämiseen, ympäristö joutuu useimmiten maksamaan siitä. Läheinen saa tuta sen, minkä asianomainen torjuu ja kieltää itsessään. </b>Tällainen henkilö näyttää elävän mielekkäästi, mutta ympäristö joutuu ottamaan vastaan hänen projektionsa - eli hänen ongelmansa. </i></p><p>- Minäkin olen joutunut maksamaan kalliin ja tuskaisen hinnan siitä, kun energiavaras torjuu ja kieltää kielteisiä puoliaan. Minusta on tullut niiden kantaja ja sijaiskärsijä hänen toistamismallilleen. Olen saanut haavoja haavojen päälle, mikä taas on antanut minulle hyvin ikävän kuvan hänestä, joka kohtelee minua kaltoin. <b>Omalla sairaalla toiminnallaan hän ilmentää itseään. Tekomme puhuvat puolestaan ja kertovat meistä usein paljon enemmän kuin sanat. <i> <br /></i></b></p><p><i> </i></p><p><i>Kypsinä aikuisina haluamme nähdä itseämme ja menneisyyttämme koskevan todellisuuden kokonaisvaltaisesti. <b>Meidän on päästävä mahdollisimman lähelle totuutta saadaksemme takaisin oman identiteettimme.</b> </i></p><p><i>Samalla hetkellä kun ihminen alkaa kohdistaa huomiota siihen osaan persoonallisuuttaan, joka on ollut kätkettynä ja torjuttuna, hän on matkalla kohti psyyken järjestäytynyttä keskusta ja kokonaisuutta, sen minäksi sanottua osaa. </i></p><p><b><i>Energiavaras haluaa mieluummin käydä muiden kimppuun kuin nähdä ja tunnustaa omat puutteensa. Tällä voi olla tuhoisat vaikutukset hänen ympärillään oleviin ihmisiin. </i></b></p><p>- Niinpä. Itsekeskeinen ihminen ei halua nähdä omia vikojaan ja vääristymiään, vaan sysää ne toisten niskoille ja viimeiseen asti kieltää niiden olemassaolon itsessään. <b>Hän ei suostu myöskään näkemään sitä tuhoa ja tuskaa, mitä hänen toimintansa toisille aiheuttaa. Toisten tunteet ja kokemukset ovat toissijaisia. </b>Koska hän ei ole saanut rakkautta, hän ei kykene rakastamaan toisia. Hän näkee tiedostamattaan toiset vain omien tyydyttämättä jääneiden tarpeidensa kautta. Hän näkee toisissa vain sen, mitä he voisivat hänelle antaa. <b>Vaikka hän kykeneekin tekemään toisille myös hyvää, hän usein tekee sitä todistellakseen itselleen olevansa hyvä ihminen. </b>Hyvän tekemisen lähtökohta ei ole toisessa vaan itsessä. Hän hakee jatkuvasti hyväksyntää ja rakkautta, koska hänen sisimmässään oleva tyhjiö huutaa saada rakkautta ja hyväksyntää. Hänen tarpeensa ovat pohjattomia, eikä mikään määrä rakkautta ja hyväksyntää tunnu riittävän. Aina on vain saatava lisää, imettävä toiset tyhjiin. <b>Hän puolestaan ei osaa antaa muille itsestään emotionaalisesti mitään, koska hänellä ei ole mitään annettavaa. Tämä tekee hänestä emotionaalisen vampyyrin ja itsekkään riistäjän. </b>Toiminta ilman aitoa välittämistä, lojaalisuuttaja toisen ihmisen kunnioittamista on valheellista niin itseä kuin toisiakin kohtaan. Kun toista ei osata ottaa huomioon toista eikä osata asettua toisen asemaan, ihminen on jäänyt itsekkyytensä vankilaan ja kadottanut kykynsä empatiaan. Ja juuri siksi hän kykenee kohtelemaan toisia kaltoin.<br /></p><p><b><i><br /></i></b></p><p><i><b>Totuus itsestämme ja aikaisemmista kokemuksistamme vaikuttaa rakentavasti ja tasapainottaa psyykeä, kun taas niistä valehteleminen ja vaikeneminen vaikuttavat hajoittavasti. </b></i></p><p><i><b>Niin kauan kuin elämme projektioiden harhassa ja toistamme jotain pakonomaisesti, emme pysty etenemään kehityksessämme. </b></i></p><p><i>Menneisyyden työstämättömät tunnemuistot ohjaavat meitä joka päivä.</i></p><p><i><b>Niin kauan kuin tämä tapahtuu tiedostamattomasti, on vaarana, että siirrämme tunteitamme ja ristiriitojamme jonkun ympärillämme olevan kannettavaksi.</b> Näin menneisyyteen ja nykyisyyteen kuuluvat henkilöt menevät mielessämme sekaisin, emmekä voi nähdä muita totuudenmukaisesti. <b>Kuvamme toisista vääristyy, kun projisoimme omat vikamme toisiin. </b></i></p><p>- Juuri noin siinä käy. <b>Tiedostamaton toiminta on todella salakavalaa, varsinkin kun ihminen kieltää kokonaan kyseisen tiedostamattoman toiminnan tai ajatusmallit.</b> Ihminen vain toimii haitallisesti täysin sokeana itselleen ja sysää omat vikansa ja ongelmansa toisten kannettavaksi. <b>Jos tästä hänelle sanotaan, hän ei usko sanojaa eikä ota tätä vakavasti. Ja niin hän jatkaa haitallista toimintaansa.</b> Projisointi on henkistä väkivaltaa, joka vääristää kohdettaan salakavalasti. Vaikka toiminta olisikin tiedostamatonta, se on silti henkistä väkivaltaa siinä missä tietoinenkin projisointi on.<b> Ja kun ihminen siirtää omia vikojaan, ongelmiaan ja vääristymiään toisen kannettavaksi, hän tekee toisesta oman itsensä jatkeen. Hän kohtelee toista myös sen mukaisesti.</b> Hän on tietävinään ja olettaa, mitä toisen mielessä on ja mitä toinen haluaa. Hän myös kuvittelee tietävänsä, miten toinen jaksaa, <b>ja haluaa väkisin nähdä toisen itseään heikompana, sairaampana ja huonovointisempana. Koska jos toinen ei sitä ole, hänestä tulee uhka. Eihän muut saa voida paremmin kuin hän!</b> Vaikka toinen voisi oikeasti hyvin ja sanoisi siitä, hän ei halua uskoa tätä, vaan edelleen pitäytyy siinä valheellisessa kuvitelmassa, että toinen on häntä sairaampi, heikompi ja voi huonommin kuin hän.<b> Ja jos hän omin silmin näkee toisen voivan itseään paremmin, hän salaa kadehtii tätä ja kokee tämän uhkaksi. Pahimmillaan hän saattaa saada toisen voimaan huonommin.</b> Toisen hyvä on mitätöitävä. Tämäkin toiminta tuskin on tietoista, mikä tekee valheesta luopumisesta vaikeaa. <b>Ei sellaisesta valheesta voi luopua, jota ei tiedosta ja tunnista valheeksi. Valhe täytyy ensin tunnistaa ja tunnustaa, ennen kuin sen voi hylätä. </b><br /></p><p><i><br /></i></p><p><i><b>Jos ihminen haluaa ymmärtää omia projektioitaan ja päästä niistä eroon, hänen täytyy tavoittaa se tunne, joka hänessä herää, kun hän ylireagoi.</b> Tunteesta katoaa lataus, kun ymmärrämme sen alkuperän eikä meidän ole enää pakko toistaa sitä. Sitä kautta tietoisuutemme lisääntyy ja kasvamme sisäisesti. Ymmärrys johtaa myös siihen, ettemme enää antaudu yhtä helposti muiden projektioiden kohteeksi. Osaamme puolustautua energiavarkaita vastaan ja lähettää projektiot takaisin sinne, minne ne kuuluvat. </i></p><p><i><b>Mitä vähemmän ihminen tiedostaa, sitä enemmän hän projisoi.</b> Projektiot voivat olla myös itsesyytöksiä ja nousta omasta minästä. <b>Meistä tuntuu, että meitä kritisoidaan ulkopuolelta, mutta kuvaa sävyttävätkin omat aggressiomme ja pelkomme.</b> Kysymyksessä on sisäinen tunne, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten muut meidät näkevät. </i></p><p><i><b>Heti kun luovumme omasta projektiostamme, muut ihmiset muuttuvat silmissämme. Siten näemme selvemmin sen, millaisia muut ovat - kykenemme ymmärtämään muiden ihmisten todellisen olemuksen. Vasta silloin he näyttäytyvät meille sellaisina kuin he todellisuudessa ovat. </b></i></p><p>- Olen usein joutunut sellaisen sanallisen projektion kohteeksi, jossa toinen vääristelee sanojani ja siirtää omia ajatuksiaan ja tunteitaan minuun. Saan kuulla olevani aivan toista mieltä kuin oikeasti olen. <b>Todellisuudessa hän itse moittii ja haukkuu itseään, mutta väittää minun tekevän niin.</b> Minä muka pidän häntä tyhmänä, narsistina ja milloin minäkin. Vaikka en olisi edes maininnut kyseisiä sanoja, hän siirtää ne minun sanoiksi. Näin sanomani muuttuu täysin muuksi kuin olin tarkoittanut. <b>Hän on tahallaan tulkinnut väärin sanojani ja siirtänyt omia ajatuksiaan ja tunteitaan minun niskoille. Kun näin käy, keskustelua ei ole järkevää jatkaa, koska alkuperäinen viestini vääristetään joksikin, mitä se ei ole ollut.</b> Kun toinen tahallaan tulkitsee sanojani väärin, sanojeni todellinen merkitys katoaa, ja niinpä en tule kuulluksi enkä ymmärretyksi. <b>Vaikka en olisi sanonut yhtäkään ilkeää sanaa, toinen jostain syystä "löytää" ilkeitä sanoja, jotka todellisuudessa tulevat hänen omasta mielestään. Koska hän ei kestä sitä, että ajattelee itsestään niin, ikävät ajatukset projisoidaan minun ajatuksiksi.</b> Ja se taas vääristää hänen kuvaansa minusta. On hemmetin vaikeaa yrittää keskustella näin toimivan ihmisen kanssa. <b>Vaikka olisin kuinka asiallinen, hän vääristää sanomani asiattomaksi ja ilkeämieliseksi. Se on loukkaavaa ja erittäin haitallista. On parempi vaikka pysyä hiljaa, ettei joutuisi väärintulkintojen kohteeksi.</b><br /></p><p><i><br /></i></p><p><i>Tiedostamaton toistamiskäyttäytyminen tarkoittaa sitä, että pinnan alla meissä vaikuttaa erilaisia ilmiöitä, jotka vaikeuttavat elämäämme. <b>Meillä on sisäinen pakko toistaa ristiriitoja, kunnes niistä tulee tietoisia. Siihen asti minää ohjailee menneisyys - toistamme jotain mallia emmekä elä omaa elämäämme. </b></i></p><p><i>On tärkeää yrittää löytää itsensä tästä ennalta määrätystä mallista ja hajoittaa se. </i></p><p><i><b>Ellemme tiedä, mikä käyttäytymistämme ohjailee, olemme voimattomia elämämme suhteen. </b></i></p><p>- Niinpä. Niin kauan kun ihminen ei tiedosta omaa käyttäytymistään, hän on omien yllykkeidensä orja ja toimii haitallisesti täysin sokeana itselleen. Ja niin muut joutuvat hänen toistamispakkonsa kohteeksi. <b>Ihmisellä, joka ei ole käsitellyt menneisyyttään, on alitajuinen pakko kohdella toisia niin kuin häntä itseään on kohdeltu. Tämä ilmenee usein läheisissä ihmissuhteissa. </b>Niin kauan kun hän pysyy sokeana itselleen, hän ei voi muuttaa toimintaansa eikä kasvaa. Ja kun totuus tulee liian lähelle, sitä on hyvin vaikea kohdata, joten ihminen mieluummin hyökkää ja pakenee kuin näkee totuuden itsestään. <b>Kun ihminen pakenee totuutta itsestään, hän ei kykene ottamaan itsestään ja käytöksestään vastuuta ja häneltä puuttuu rehellinen itseilmaisu. </b>Pakeneminen johtuu pelosta, joka voi ilmetä vihana sitä kohtaan, joka tuo totuuden esiin ja pitää sitä esillä. Hän kokee tarvetta haavoittaa toista, ja usein niin tekeekin. <b>Hän saattaa kohdella toista välinpitämättömästi, mikä on välittämisen vastakohta. Tähän liittyy usein emotionaalinen kaltoinkohtelu ja laiminlyönti. </b>Hän saattaa mököttää ja pitää mykkäkoulua. Hän saattaa kieltää sen, mitä toinen yrittää sanoa ja välttelee keskustelua. Ollaan kuin ongelmaa ei olisikaan, ja niin pakeneminen jatkuu. Tai sitten hän hyökkää totuutta esillä pitävän kimppuun ja haavoittaa tätä lisää. <b>Hän turvautuu projektioon ja tekee toisesta sen pahantekijän, koska ei uskalla itse kohdata omaa pahuuttaan. Vika onkin tuossa toisessa, ei hänessä.</b> Hän saattaa myös turvautua selittelyyn ja toimintansa kaunisteluun puolustellakseen haitallista toimintaansa. Selittely ei ole sama asia kuin perusteleminen, eikä selittely johda muutokseen eikä vastuun ottamiseen. Hän saattaa olla ilkeä toista kohtaan, vähätellä asiaa ja mitätöidä toisen sanoman ja kokeman tuskan, joka johtuu hänen omasta käytöksestään. <b>Näin hän kieltää toisen todellisuuden.</b> Hän saattaa myös korottaa itsensä toisen yläpuolelle ja yrittää nostaa omaa arvoaan suhteessa toiseen. Hän haluaa olla toista parempi, vaikka väkisin. Todellisuudessa oma arvo ei muutu miksikään edes omassa mielessä. <b>Hän yrittää kompensoida omaa huonouden kokemustaan korottamalla itsensä toisen yläpuolelle. Näin hänen ei tarvitse ottaa toisen sanoja vakavasti.</b> Hän saattaa myös antaa totuutta esillä pitävästä vääristetyn kuvan toisille tämän selän takana. <b>Hän yrittää tehdä toisesta pahantekijän muidenkin silmissä. Tai sitten hän tekeytyy uhriksi ja vajoaa itsesääliin. Samalla itsesääli ja uhrina oleminen ovat keinoja manipuloida toista ja saada toinen kokemaan syyllisyyttä, vaikka todellisuudessa syyllisyys kuuluisi hänelle itselleen.</b> Mikään näistä ei ole toimiva keino asioiden käsittelyyn. Päinvastoin ne tuhoavat vuorovaikutusta ja ihmissuhdetta. <b>Jokainen näistä toimintamalleista haavoittaa toista lisää, ja tietenkin toisen on otettava etäisyyttä suojellakseen itseään uusilta haavoilta. </b><br /></p><p><i><br /></i></p><p><i><b>Jos noudatamme elämässämme toistamismallia, olemme jostain syystä torjuneet osia persoonallisuudestamme.</b> Sellainen vie paljon energiaa, koska voimamme on pitkälti sidottu alitajuntaan pitämään torjunnat ja suojamekanismit aloillaan. <b>Elämässä mikään ei oikein suju kunnolla ennen kuin ryhdymme selvittämään toistamismalliamme ja hajoitamme sen.</b> Vasta silloin ymmärrämme, mistä paha olomme kumpuaa. </i></p><p><i>Vastarinta voi olla voimakasta.</i></p><p><i><b>Epämiellyttävältä totuudelta suljetaan helposti simät, ja puolustuksemme tarkoutus on estää meitä löytämästä sisintämme.</b></i></p><p><i><b>Totuuden näkeminen voi olla kivuliasta ja herättää ahdistusta, joten ripustaudumme mieluummin itsepetokseen, toiveajatteluun ja kaunisteluun, ja juutumme mieluusti vanhoihin malleihin. </b></i></p><p><i><b>Jos kuitenkin jatkuvasti toistamme jotain opittua käyttäytymistä ennalta määrätyn mallin mukaan, olemme vaarassa tuhlata koko elämämme ja tuhota myös toisten elämän.</b></i></p><p><i><b>Tällöin ihminen huijaa itseään ja jatkaa piintyneen, kielteisen ja itsetuhoisen mallin toistamista.</b> </i></p><p>- Toistamispakko aiheuttaa paljon tuhoa ihmiselle itselleen ja sen kohteeksi joutuville. Niin kauan kun ihminen sulkee silmänsä ikävältä totuudelta, hänen haavoittava toimintansa jatkuu. <b>Vaikka totuus itsestä on usein hyvin kivulias, se on silti kohtaamisen arvoinen. Ja kun sen uskaltaa kohdata, se ei enää olekaan niin pelottava kuin aiemmin oli. Silloin pystyy näkemään ja ymmärtämään itsepetoksen turhuuden.</b> Kun pystyy hyväksymään omat pimeät ja valoisat puolensa, silloin voi elää omana aitona itsenään. Niin kauan kun ihminen ei hyväksy eikä halua nähdä pimeää puoltaan, hän elää teeskentelyn ja epäaitouden kautta, ja siirtää ei-toivotut piirteensä toisiin. <b>Hän vääristää siis myös muiden persoonallisuutta itsepetoksellaan ja projektioillaan, mikä on vakava rikos toisia kohtaan.</b> Kenelläkään ei ole oikeutta vääristää toisen ihmisen arvokasta persoonallisuutta. Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä näkemään itsensä rehellisesti, eikä hänellä ole tarvetta projisoida huonoja puoliaan toisiin. Aikuinen ihminen ottaa vastuun itsestään, elämästään, teoistaan ja sanoistaan. <br /></p><p><i><br /></i></p><p><i><b>Jotkut taas antavat jonkun läheisensä kantaa kielteiset tunteensa ja oikeuttavat sillä tavoin itseihannointinsa - he voivat tuntea itsensä hyviksi ja tyytyväisiksi ja toisen huonoksi. </b>Tällainen valtakäyttäytyminen on energiavarkaalle tunnusomaista: hän voi hyvin, jos saa hallita jotakuta toista. <b>Hänen kohteekseen joutunut sen sijaan menettää elänänilonsa.</b></i></p><p>- Elämäni on kaventunut merkittävästi energiavarkaan haitallisen käytöksen vuoksi. <b>Projektiot ovat tuhonneet ja vääristäneet minuuttani, ja olen alkanut jo pelätä olevani itse se pahantekijä. </b>On työlästä yritää vastustaa toistuvaa projisointia. Se kun usein tapahtuu tiedostamatta ja ilman sanoja. Yhtäkkiä vaan alkaa tuntea asioita, jotka eivät kuulu itselle. Senkin tunnistaminen, mikä ei kuulu itselle, ei ole helppoa. Siksi usein projektiot<b> </b>osuvat ja uppoavat kohteeseensa. Muistan kerrankin, kun olin kahdestaan energiavarkaan kanssa, ja aloin aivan yllättäen ja aiheetta tuntea olevani maailman huonoin ja kamalin ihminen. Siinä hetkessä tunnistin, ettei tämä kuulu minuun, ja lähetin projektion takaisin omistajalleen. Sanoin siitä hänelle suoraan<b>. </b>Kun annan hänelle asiallista palautetta, hän kääntää sen sellaiseksi, kuin minä tekisin hänelle suurtakin vääryyttä. <b>Hän kieltää sanomani yhä uudestaan ja kääntää sen päälaelleen, ikään kuin minä loukkaisin häntä tahallani, vaikka en olisikaan sanonut yhtäkään ilkeämielistä sanaa.</b> Olen epäillyt itseäni ja miettinyt, että minäkö tässä olenkin se henkisesti sairas ihminen. Välillä on vaikea erottaa, mikä kuuluu minuun ja mikä ei. <b>Olen menettämässä itseni.</b> Ja en todellakaan tahdo menettää itseäni!<b> Olen ollut toisen likasanko ja jatke, vaikka olenkin pyrkinyt pitämään kiinni omasta erillisyydestäni ja identiteetistäni. Koska huono kohtelu on jatkunut jo vuosia, väkisinkin minussa ilmenee vaurioita ja tuhoa.</b> Näen painajaisia eneriavarkaasta ja vatvon jatkuvasti hänen haitallista toimintaansa. On kuin olisin menettänyt omat ajatuksenikin. Koska hän toistuvasti haavoittaa minua, eikä asioita ole saatu kunnolla käsiteltyä, ne väkisinkin pyörivät mielessä. <b>En ole enää aikoihin pystynyt olemaan vapautuneesti oma aito itseni energiavarkaan seurassa. Olen joutunut muuttumaan harmaaksi kiveksi ja piiloutumaan paksun muurin taakse.</b> Tämä taas tuottaa minulle tuskaa, koska haluaisin pystyä olemaan vapaasti oma aito ja herkkä itseni tilanteesta riippumatta. <i><b> </b></i>Olen mennyt vain pahemmin rikki ja traumatisoitunut emotionaalisesta kaltoinkohtelusta ja hyväksikäytöstä. <b>Taistelen saadakseni itseni vapaaksi projektioista ja pidän kiinni rajoistani. Enää en suostu kaltoinkohteluun. Enkä suostu olemaan kenenkään jatke. </b></p><p><b>- Jos ihminen ei ole eriytynyt vanhemmistaan terveellä tavalla, ei hän kykene näkemään toistenkaan erillisyyttä, vaan toisista tulee tämän jatkeita.</b> Tämä tapahtuu alitajuisesti ja tiedostamatta. Toisiin ihmisiin suhtautumisen perusteet pohjautuvat lapsuudenaikaisiin ihmissuhteisiin. <b>Varhaiset ihmissuhteemme ovat tulevien ihmissuhteidemme prototyyppejä.</b> Niistä saadut myönteiset ja kielteiset kokemukset tallentuvat ihmisen muistiin pysyviksi itseä ja muita koskeviksi käsityksiksi. Nämä käsitykset taas ohjaavat ihmisen toimintaa, havaitsemista, tulkintaa, käyttäytymistä ja tunnereaktioita myöhemmissä ihmissuhteissa. Juuri tämän takia olisi tärkeää käsitellä oma menneisyytensä ja opetella uusia tapoja vanhojen haitallisten tapojen tilalle. Jos ei lapsena saanut olla erillinen eikä aito, ei se onnistu aikuisenakaan. <b>Jos lapsen piti olla vanhempien jatke ja elää heidän mielivaltaisten toimintamalliensa armoilla, lapsi oppii itsekin toimimaan näin. Varsinkin, jos lapsella ei ole ollut yhtäkään tervettä aikuista lähipiirissään, joka olisi hyväksynyt hänet ja antanut hänelle terveen mallin, hän väistämättä oppii vääristyneet mallit vanhemmiltaan ja jatkaa niiden toistamista omassa elämässään.</b> Ja jos lapsi ei ole pystynyt eriytymään vanhemmistaan terveellä tavalla, hän näkee alitajuisesti toiset jatkeenaan. Hän ei kykene näkemään toisen ihmisen erillisyyttä, vaan näkee hänet vääristyneesti, koska myös hänen persoonallisuutensa on vääristynyt lapsuuden sairaiden olosuhteiden vuoksi.<br /></p><p><i><b> </b></i></p><p><i><b>Ihmisten välille syntyvät ristiriidat voidaan selvittää, jos jokainen pystyy näkemään varjopuolensa eikä elä puolustustaistelussa, jonka tarkoituksena on tiedostamattomasti kostaa vanhoja vääryyksiä.</b> Tämä edellyttää, että kaikki osapuolet kykenevät näkemään osuutensa asiassa, sen sijaan että syyttelevät muita. </i></p><p><i><b>Kenenkään ei tarvitse juuttua vahingolliseen käyttäytymiseen ikuisiksi ajoiksi. </b>Voimme saada hyvän elämän, vaikka meillä olisi ollut vaikeaa. <b>Edellytyksenä on, ettemme petä itseämme emmekä elä valheessa.</b> Jos tunnemme itsemme, voimme katsoa muitakin ihmisiä toisenlaisin, rehellisemmin silmin. Silloin meidän on helpompi tulkita muiden käyttäytymistä ja pysyä tasapainossa. </i></p><p>- Juuri niin.<b> Ihminen voi muuttaa omaa toimintaansa.</b> On vain ja ainoastaan itsestä kiinni, jääkö haitallisiin toimintamalleihin ja jatkaa toisten satuttamista, vai muuttaako omaa toimintaansa terveempään suuntaan. <b>Ihminen ei voi syyttää toiminnastaan ketään muuta kuin itseään. Muutos on aina vain omalla vastuulla.</b> Kukaan muu ei voi muuttaa toista, vain ihminen itse pystyy muuttamaan itseään. Ja siihen tarvitaan motivaatiota, tahtoa ja halu luopua itsepetoksesta. Jos näitä ei aidosti ole, eli ihminen ei vieläkään halua nähdä haitallisen toimintansa vaarallisuutta, silloin ihminen jää itseään pettäväksi keskenkasvuiseksi aikuiseksi kakaraksi, jonka lähellä oleminen on erittäin vaarallista toisille. </p><p><br /></p><p>Vielä tähän lopuksi:<br /></p><p><b><i>Haluamme, että</i></b></p><p><b><i>- meidät nähdään sellaisina kuin olemme</i></b></p><p><b><i>- meitä kuunnellaan</i></b></p><p><b><i>- meitä ymmärretään ja meidät kohdataan</i></b></p><p><b><i>- meidät otetaan todesta</i></b></p><p><b><i>- meitä kunnioitetaan</i></b></p><p><b><i>- voimme tuntea läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta.</i></b></p><p>Näitä jokainen tarvitsee ja näin minäkin pyrin toimimaan toisia kohtaan. <b>Jos nämä eivät toteudu jossakin ihmissuhteessa, silloin kyseinen ihmissuhde on sairas ja myrkyllinen.</b> Silloin on hyvä miettiä, kannattaako tällaiseen ihmissuhteeseen jäädä. </p><p>Tässä oli tämä helvetin pitkä teksti. Pahoittelen tekstin pituutta. Tää taitaa olla koko blogin pisin teksti. Saatoin siis tehdä juuri ennätyksen. Koska kyseessä on lukupäiväkirja, olen tallentanut tähän tärkeitä kohtia koko kirjasta. Ja sitten laittanut mukaan myös omia ajatuksia sun muuta. Ajoittain ilmaisen itseäni aika voimakkain sanoin, välillä vihakin nousi pintaan asioita käsitellessä. Ehkä se on vain hyvä juttu. Pystyin tätä kautta käsittelemään vihaani rakentavasti. Aikaakin tähän meni vietävästi. Toivottavasti tästä olisi edes jotain hyötyä. <b>Pysytään lujana eikä anneta energiavarkaiden riistää voimiamme!</b> Pidetään puolemme reilusti ja lujasti, terveellä jämäkkyydellä. <b>Ja muistetaan, että jos joku kohtelee meitä huonosti, se kertoo vain hänestä itsestään, joka meitä huonosti kohtelee. Itse hän häpäisee itsensä toiminnallaan, joten meidän ei kuulu kantaa toisen häpeää.</b> Eikä myöskään kenenkään toisen vikoja, huonoja puolia, vääristymiä, tunteita eikä ongelmia. <b>Pysytään omana itsenämme, eikä anneta kenenkään tuhota arvokasta persoonaamme!</b></p><p><b> </b><br /></p><p>Ystävällisin terveisin Hulttis</p><p><br /></p><p>Lähteet: </p><p>Energiavaras uuvuttaa ihmissuhteet</p><p>Ingalill Roos<br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p> </p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-91666079216957504932024-01-01T19:17:00.002+02:002024-01-01T22:55:20.519+02:00Hyvän uuden vuoden teksti<p>Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijani!🥳 Kiitos, että olette lukeneet tekstejäni ja kommentoineet niitä! On aina mielenkiintoista lukea teidän kommentteja ja vastailla niihin. Ja on ollut mielenkiintoista myös kirjoittaa tätä blogia. Kiitos, että seuraatte Hulttiotytön Blogia! Teen parhaani jatkossakin. </p><p><br /></p><p>Tämä vuosi on mennyt taas kerran todella nopeasti. Alkuvuodesta minulla oli Monstera Madness -taidenäyttely, jossa oli peikonlehtiä taiteen eri muodoissa. Töitä oli ainakin 88, jos oikein muistan. Näyttelystä meni töitäkin kaupaksi. Pääsin myös samoihin aikoihin esiintymään erään toisen näyttelyn avajaisiin. Soitin omia sävellyksiäni ja musiikkini sai aikaan kunnon joukkohurmion.😁 Kaikki olivat ihan WAU-elämyksissä ja nauttivat ja hämmästelivät sävellyksiäni. Halusivat vielä, että soitan lisää, ja minähän soitin. Ihmiset tykkäsi aivan valtavasti ja olin itsekin ihan ihmeissäni siitä, millainen vaikutus sävellyksilläni on suurempaan ihmisjoukkoon. Se oli jännittävä ja hauska kokemus. </p><p>Taiteen tekeminen on ollut minulle jokapäiväistä terapiaa. Keväällä oli taas suruaika kuolleiden käyttäjäkavereiden muistolle. Joka kerta kun minulla tulee uusi vuosi täyteen uutta elämää, samalla nousee pintaan suru niistä, jotka eivät sieltä selvinneet. Surun vallassa tein sitten sävellyksen kuolleiden käyttäjäkavereiden muistolle. Sävellyksestä tuli hitti.😃 Olen päässyt soittamaan sen useissa eri tilaisuuksissa. Siitä on tykätty kovasti. Ihmiset ovat itkeneet ja liikuttuneet sävellyksestä, eikä ihme. Sellaisia ne Hulttiksen sävellykset on. Koskettavia.🥲 Ja hyvä niin. </p><p>Olen myös kirjoittanut kirjaa aika lailla, on jo yli 130 sivua tekstiä, ja olen vieläkin huumehelvetin ajoissa.😵💫 Alan olla jo lähellä sitä aikaa, kun pääsin korvaushoitoon vuoden 2013 lopussa. Senkin jälkeen narkkaaminen jatkui, vaikka yritin tosissani pysyä erossa aineista. Sellaista se oli vielä silloin, ennen ADHD-lääkityksen saamista. On ollut todella rankkaa kirjoittaa kirjaa todella rankasta elämästä, jonka olen itse elänyt.😵 Onneksi olen saanut kirjaan huumoria mukaan. Huumori on usein mustaa, mutta se sopii parhaiten tähän tarinaan. Huumorista huolimatta on ollut rankkaa kirjoittaa. Välillä jään jumiin ja on vaikeuksia jatkaa. Kai se kuuluu asiaan. Välillä joutuu pitämään taukoa, koska asioita joutuu prosessoimaan ja käsittelemään. En tiedä vielä, koska kirja on valmis. Siihen menee vielä varmasti paljon aikaa. Enkä aseta itselleni mitään aikarajoja, että saan rauhassa kirjoittaa. Kiire on luovuuden tappaja ja minä en halua kiirettä elämääni. Rauhasta käsin on paras edetä. </p><p>Olen myös piirtänyt peikonlehtiä kuin mielipuoli. Olen piirtämässä jo seitsemättä piirrustuskirjaa täyteen peikonlehtiä.👻 Enkä ole vieläkään kyllästynyt!🤪 Niiden piirtäminen ja värittäminen on niin terapeuttista, ja myös työskentelyäni läheltä seuranneet ovat kokeneet touhuiluni terapeuttisena. Myös sitä on moni hämmästellyt, kuinka nopeasti saan aikaan taidetta. Luovuus ryöppyää minusta kuin luonnonvoima, eikä sitä voi pysäyttää. Minä vain teen ja toimin, hyvin intensiivisesti ja vauhdilla.😅 Nyt käytössä ovat olleet geelikynät ja niillä olen saanut aikaan kiinnostavia väriyhdistelmiä ja kokeiluja. Harmillista vain on, kun geelikynät loppuu niin nopeasti. Olen tilannut useita pakkauksia lisää niitä, ja onneksi niitä saa hankittua kohtalaisen edullisesti netistä. Olen myös maalannut akryylimaaleilla ja vesiväreillä. Nyt olen maalaamassa akryylimaaleilla taulua, jossa on susi peikonlehtien keskellä. Kaksi suuresti rakastamaani asiaa yhdessä taulussa. On muuten vaikea. Susi ja peikonlehdet. Siinä on haastetta.🧐 Taulu on vielä kesken, mutta teen sen kyllä valmiiksi. </p><p>Kesä oli kuuma ja meni hetkessä. Otin rennosti ja yritin välttää uutta The Grande Finalea helteessä ja myös sitä ennen ja sen jälkeen. Välillä on uupumus hiipinyt salakavalasti elämään, eikä ihme.🤬 Kun tulee paskamyrskyjä ja muuta stressiä, se vie voimat, varsinkin kun voimia vievät tilanteet toistuvat toistumistaan. Koska en tahdo enää palaa loppuun, olen parhaani mukaan yrittänyt kuunnella kehoani ja välttää uuvuttavia tilanteita ja ihmisiä. Ja tietenkin olen myös levännyt. Senkin oppiminen on vienyt vuosia, mutta onneksi lepääminen alkaa jo onnistua. Koska jos ei lepää, ei jaksa tehdä taidetta eikä olla tekemisissä kenenkään kanssa. Enkä jaksa enää olla jatkuvasti uuvuksissa.</p><p>Tänä syksynä pääsin pitämään käsityö ja taideryhmää seurakunnassa. Idea syntyi siitä, kun moni seurakunnan vanhus on varmasti yksinäinen ja kaipaa virikkeitä ja seuraa. Ryhmän nimi on Inspiraation kukoistus.🤗 Kun päätettiin, että alan syksyllä pitämään tätä ryhmää, moni odotti sitä innolla. Ja kun ryhmä alkoi, seurakunnan vanhat rouvat ja monet muut, nuoremmatkin, ovat käyneet ryhmässä uskollisesti. Ja meillä on ollut todella hauskaa siellä!😁 Ollaan juteltu ja tehty kuka mitäkin käsityötä ja taidetta. Olen maalannut seurakunnan ikkunoihin peikonlehtiä, maalannut taulua ja viimeisin työ oli virkkaamaani peikonlehtihuivi, josta tuli iso. Luulin huivin jäävän lopullisesti kesken, mutta kun ryhmässä seurasin vanhojen rouvien käsitöiden tekoa, inspiraatio virkkaamiseen syttyi ja vei minut mennessään.🤭 Ja nyt huivi on valmis ja seuraava virkkaustyö on jo alkanut. Olen tehnyt myös makrameeta paljon tänä vuonna, mutta nyt on virkkaamisen vuoro. Vaihtelu virkistää. </p><p>Olen myös päässyt esiintymään seurakuntiin tämän vuoden aikana useampaankin otteeseen. Olen kertonut tarinaani ja laulanut omia laulujani. Niistä on tykätty paljon.🥰 Vaikka edelleen jännitän kovasti esiintymistä, silti se on sujunut ihan hyvin. Ainakin yleisö on tykännyt paljon ja olen saanut hyvää palautetta jokaisesta esiintymisestä. Mikähän siinäkin on, että edelleen arastelen laulamista? Jotenkin se on niin henkilökohtaista ja myös mun laulut ovat henkilökohtaisia. Kun siinä antaa itsensä täysin ja avoimesti, on hyvin haavoittuva.🥺 Mutta se on myös vahvuutta, kun uskaltaa olla aito ja haavoittuva. </p><p>Syksyllä minut kutsuttiin pitämään näyttelyä Pieksämäen Via Dia kahvilaan. Siellä se näyttely vieläkin on, ainakin hetken aikaa ja siitä löytyy video YouTubesta Jenna Karjalaisen nimellä. Sieltä löytyy myös video Monstera Madness näyttelystä ja mun sävellyksistä. Joulukuussa pystytettiin taidenäyttely myös Pieksämäen One Way seurakunnan kellaritilaan. Siellä on töitä useammalta taiteilijalta. Minulta siellä on makrameetöitä ja peikonlehtimaalauksia sellaisessa hauskassa pömpelissä, jonka nimesin peikonlehtipömpeliksi. Näyttelystä on tulossa lehtijuttu Pieksämäen lehteen. Jännittävää! Tämän vuoden aikana minulla on siis ollut jo 3 taidenäyttelyä. Siistiä!😄</p><p>Vaikeuksia tuotti tänä vuonna eniten hankalat ihmissuhteet ja syksyllä yhtäkkiä tullut Elvansen toimituskatko. Saatavuusongelmat tuhosi varmasti monen ADHD:n elämän.😬 Pelkäsin itsekin jääväni ilman lääkkeitä ja mielessä kävi kauhukuvia retkahtamisesta. Olisin aivan varmasti retkahtanut, jos olisin joutunut olemaan ilman lääkkeitä.😱 Minä olin kuitenkin onnekas, kun lääkitys riitti juuri ja juuri koko toimituskatkon ajan. Silti tuli suuria vaikeuksia, kun yhdeltä toiselta läheiseltä loppui lääkkeet. Hänen elämänsä hankaloitui merkittävästi ja se vaikutti negatiivisesti myös minuun. Yritin parhaani mukaan auttaa, mutta enhän minä sille mitään voinut, kun lääkkeitä ei saanut. Onneksi lääkäri auttoi lopulta ja vaikka olikin vaikeaa, siitä selvittiin ja toimituskatko päättyi marraskuussa. Siitä vaan jäi pieni pelko päälle. Eihän tuollaista pitäisi tapahtua. Nyt kun niin kävi, pelkään käydä apteekissa. Olisi kauheaa, jos yhtäkkiä vaan ei saisikaan elintärkeitä lääkkeitä. Ne, joilla ei ole ADHD, tuskin ymmärtävät, kuinka tärkeää sen hoitaminen on. Ja jos sitä ei hoideta, monen ADHD:n elämä menee pilalle. Minäkin olisin todennäköisesti lähtenyt narkkaamaan, jos olisin joutunut olemaan ilman lääkitystä.😮💨 Onneksi en joutunut, enkä todellakaan tahdo enää palata huumehelvettiin! Se on vihoviimeinen juttu. Siitä huolimatta pelkään edelleen retkahtamista. Ehkä se on vain tervettä pelkoa. </p><p>Huvittavaa on, että alun perin tästä blogista piti tulla varoittava esimerkki, mutta sitten kävikin niin, että tästä tulikin myös toivoa tuova blogi. Jos toivoton tapaus voi saada elämänsä kuntoon, niin se on mahdollista kaikille muillekin. Olen valtavan kiitollinen, että pääsin pois huumehelvetistä ja sain elämäni kuntoon. Toivon samaa sydämestäni jokaiselle, joka taistelee päihdeongelman kanssa. Jos minä selvisin sieltä, minä, jonka pitäisi olla kuollut ja täysin avun ulottumattomissa, niin kyllä sieltä voi selvitä aivan kuka tahansa!😊 Kun löytää oikean avun ja tahdon lopettaa, se on mahdollista. Kunpa tämä tuleva vuosi toisi mukanaan paljon hyvää ja kaunista. Varmasti tulee myös vaikeuksia ja haasteita, mutta vaikka niitä ei voi estää, voi valita sen, kuinka niihin suhtautuu. Aion pysyä lujana jatkossakin ja tehdä paljon taidetta eri muodoissaan, kohdata ihmisiä ja olla oma aito ja outo itseni. Silloin pystyn parhaiten saamaan aikaan hyvää muiden elämässä.☺️ </p><p>Aion myös pitää etäisyyttä niihin ihmisiin, jotka aiheuttavat kriisejä ja uuvuttavat minua. Minun ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka haavoittavat minua. En kaipaa enempää haavoja enkä kriisejä. En yksinkertaisesti jaksa enää sellaista energiaa riistävää toimintaa.😡 Ja koska nytkin minut jätettiin yksin toisen itse aiheuttaman paskamyrskyn keskelle, se ei jättänyt minulle muuta vaihtoehtoa kuin lakata välittämästä. Oli pakko sanoutua irti koko jutusta. Muuten olisin uupunut täysin. Vedän selkeät rajat ja pidän energiavarkaat loitolla. Koska tiedän, että olen liian kiltti ja siksi helposti hyväksikäytettävissä, suojelen itseäni asettamalla rajoja ja pitämällä etäisyyden niihin ihmisiin, jotka uuvuttavat minut ja haavoittavat minua. Kenenkään ei tarvitse sietää paskamaista kohtelua!😠 Kun ihminen haavoittaa omalla käytöksellään toista yhä uudestaan, hän osoittaa samalla sen, millainen hän oikeasti on. Sellaisten haavoittavien tyyppien kanssa on vaarallista olla tekemisissä. Ja kun kuvioon astuu vielä manipulointi, kyse on hyvin vakavasta asiasta. Hänen oma toimintansa todistaa, ja on todistanut monet kerrat, etten ole väärässä. Katsoisi ennemmin peiliin kuin alkaisi manipuloida minua. Olen välillä vieläkin epäillyt omaa mielenterveyttäni, koska se vähän aikaa sitten kyseenalaistettiin ja minusta tehtiin väkisin henkisesti sairas ihminen. Ja kun kyselin kaikilta minut hyvin tuntevilta ihmisiltä, että olenko heidän mielestään henkisesti sairas, he hämmästyivät kysymystä ja totesivat, että "Et todellakaan ole!" Heidän mielestään oli törkeää leimata minut sellaiseksi. Mutta silti välillä epäilen itseäni, mielenterveyttäni ja todellisuudentajuani, vaikka terapeuttini ja läheisteni mielestä se on aiheetonta. Ja niin oli aiheetonta sekin, että mielenterveyteni ja todellisuudentajuni kyseenalaistettiin ja minusta tehtiin henkisesti sairas ihminen.🤬 Siihen ei ollut minkäänlaista aihetta! Mutta koska kyseenalaistaja ei kestä kohdata totuutta itsestään, oli helpompi kyseenalaistaa minun mielenterveys ja todellisuudentaju, kuin kohdata asioita sellaisina kuin ne ovat. Ja tämä aiheutti minulle aivan liikaa paskaa ja tuskaa. Eläköön sitten itsepetoksessa, jos kerran haluaa. Ei ole minun ongelma. </p><p>Taas lähti vuodatus käyntiin. Ikäviäkin asioita joutuu käsittelemään, mutta alan olla jo niin täynnä tätä paskaa, että haluaisin ajatella ja käsitellä aivan muita asioita. Koska olen niin herkkä, haavoitun myös helposti. Mutta luulisi, että ketä tahansa suututtaisi ja haavoittaisi kyseinen narsistinen toiminta. Varsinkin kun se toistuu ja toistuu. Ja koska se toistuu, minun on parempi pysyä kaukana sellaisista ihmisistä, jotka toistavat haavoittavaa käytöstään. Kenenkään ei tarvitse sietää minkäänlaista kaltoinkohtelua! </p><p>Noniin. Ehkä tämä oli tässä. Mietiskelin kulunutta vuotta useamman päivän ajan ja koostin muistoistani tekstin. Ei ainakaan nyt tule mieleen mitään muuta lisättävää. Hulttis kiittää ja kuittaa. Ja palaa taas asiaan.🤪</p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-4136691815673080592023-12-25T15:57:00.001+02:002023-12-25T15:57:13.513+02:00Nyt hemmetti vieköön riittää!<p>Mitä järkeä on yrittää keskustella sokean kanssa, joka ei halua nähdä? </p><p>Ei yhtään mitään. </p><p>Se on turhaa.</p><p>Itselleen sokea ihminen haluaisi, että toinen olisi yhtä sairas ja sokea kuin hänkin, koska muuten tämä toinen on uhka. </p><p>Siksi toisesta on tehtävä sairas vaikka väkisin. Koska kun toinen on terveempi, hän näkee jotain, mitä sokea ei halua nähdä itsessään: hänen toistuvan narsistisen käytöksensä, joka haavoittaa toista osapuolta yhä uudestaan. </p><p>Ja tässä tapauksessa se haavoittunut osapuoli olen minä. En jaksa enää sietää toistuvaa haavoittamista. En jaksa enää sietää toistuvaa narsistista käytöstä, joka myrkyttää minua. Minun ei kuulu sietää sellaista. </p><p>Eikä minun tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka haavoittavat minua yhä uudestaan. </p><p>Tietenkin haavoittaja väittää, että ei hän tahallaan, kyseessä on jälleen kerran vahinko. </p><p>Niinpä niin.</p><p>Aina vain muka vahingossa hän haavoittaa minua ja kohtelee kaltoin. </p><p>Just joo. </p><p>Juuri noin narsistisesti käyttäytyvät ihmiset puhuvat. Heidän haavoittavat toimintansa on aina yhtä suurta vahinkoa. He eivät muka ikinä satuta toisia tahallaan! Kaikki on vain yhtä suurta, toistuvaa vahinkoa. Näin heidän ei tarvitse ottaa vastuuta toiminnastaan, eikä nähdä sitä sellaisena kuin se todellisuudessa on. Ja niin jatketaan samaa paskamaista toimintaa. Paetaan vastuuta ja kielletään todellisuus toisen ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella. </p><p>Tällaisilla ihmisillä on voimakas kieltämisen tila päällä. He eivät kykene näkemään totuutta itsestään, ja siksi he vääristelevät, vähättelevät, selittelevät ja pehmentävät tekojaan. Kaikki selvitellään parhain päin ja väännetään asia niin kieroon, että sitä onkin itse se uhri. Pahimmillaan syyllistetään sitä, jota itse on loukannut. Aloitetaan hirveä itsesäälidraama, jonka avulla syyllistetään sitä, jota itse loukkasi. Kehtaakin vielä kritisoida! "Voi minua raukkaa! Katso nyt, mitä sait minut tuntemaan! On sinun syy, että voin näin pahoin!" Ja näin todellinen asia jää käsittelemättä. Eikä loukatun sanoja enää tarvitse ottaa vakavasti. Näppärää. </p><p>Sama kuvio toistuu samalla kaavalla kerta toisensa jälkeen. Tehdään siitä syyllinen, joka antaa asiallista kritiikkiä haitallisen käytöksen vuoksi. Ja itse vedetään uhrin viitta ylle ja vajotaan itsesääliin. Manipuloidaan toista ja projisoidaan omat viat toiseen. Kunhan vain asiaa ei tarvitse selvittää, kaikki keinot sallitaan! Yritetään yhä uudestaan vältellä asian selvittämistä ja jätetään keskustelu kesken. Paetaan ennemmin itsepetokseen kuin kohdataan totuus. Ja kun totuus meinaa tulla liian lähelle, sitten paetaan sitä ihmistä, joka totuuden sanoo. Samalla hänet jätetään yksin sotkun kanssa, jonka narsistinen käytös aiheutti. Jälleen kerran. </p><p>Niin kauan kuin kieltäminen ja itsensä pettäminen jatkuvat, muutosta ei tapahdu. </p><p><br /></p><p>Näin toimivan ihmisen sanat ja teot ovat pahasti ristiriidassa. Puhutaan yhtä ja tehdään toista. </p><p>Tämäkin kaveri väittää, että arvostaa minua enemmän kuin ketään muuta ystävää. </p><p>Mutta silti hän kohtelee minua kuin ei arvostaisi minua lainkaan. Toistuvasti vieläpä! </p><p>Hän sanoo myös, ettei tahdo satuttaa minua ja väittää haluavansa minulle pelkkää hyvää. </p><p>Mutta silti hän satuttaa minua yhä uudestaan ja kohtelee minua kaltoin. Missä on hyvä tahto? Teot eivät sitä ainakaan ilmennä.</p><p>Hän sanoo, että haluaa ottaa vastuun käytöksestään eikä enää toista virheitään. </p><p>Mutta yhä vain hän toistaa virheitään, haavoittaa minua ja kun vastuun ottamisen aika tulee, hän katoaa kuin pieru Saharaan. </p><p>Hän sanoo yhtä ja tekee toista. </p><p>Kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, sanat menettävät merkityksensä, koska teot puhuvat enemmän kuin sanat. Ihminen voi sanoa mitä tahansa, mutta teot puhuvat puolestaan. </p><p>On turha luottaa sanoihin, kun teot puhuvat toista kieltä. Ja kun ihmisen sanat ja teot ovat ristiriidassa keskenään, hän ei todellakaan ole turvallista eikä luotettavaa seuraa. Vaikka hän kuinka hokisi haluavansa toiselle hyvää, hänen satuttavat tekonsa osoittavat todellisuuden. Jos ihminen haluaisi aidosti hyvää toiselle, ei hän silloin kokisi minkäänlaista tarvetta satuttaa toista. </p><p>Mutta kun ihminen ei ole kohdannut pimeää puoltaan eikä ole käsitellyt menneisyyttään, hänellä on pakottava tarve satuttaa toisia. </p><p>Hänellä on toistamispakko, jonka vallassa hän toimii sokeasti ja arvaamatta. Usein hän ei sitä itse edes tiedosta. Hän vain toimii, satuttaa ja haavoittaa toisia, ja kokee siitä vielä salaista mielihyvää, jota tuskin edes myöntää itselleen. Miksi hän muuten toisia satuttaisi, jos hän ei saisi siitä itselleen jotain helpotusta? </p><p>Kun ihminen kieltää pimeän puolensa, se ottaa hänessä vallan. Ja vaikka toinen kuinka yrittäisi kertoa, kuinka hänen toimintansa satuttaa, tämä vain jatkaa haavoittavaa toimintaansa ja uskottelee itselleen, ettei ole niin sairas kuin oikeasti on. </p><p>Tätä on itsepetos ja tahallinen sokeus.</p><p>Ja tämän vuoksi muut joutuvat kärsimään.</p><p>Hän ei kykene näkemään sitä, mikä haavoitetulle on ilmeistä: hän kohtelee toista narsistisesti kaltoin ja käyttää tätä emotionaalisesti hyväkseen. Ja tällainen toiminta traumatisoi kohdettaan, varsinkin pitkään jatkuessaan. Ja vaikka tästäkin sanotaan, mikään ei muutu. Toisen kärsimys on toissijaista. Narsistisesti käyttäytyvä ei kykene näkemään toisen tuskaa, koska on niin täynnä itseään. </p><p>Edelleen haavoittaja kieltää todellisuuden ja näkee, että vika on toisessa. Toisen täytyy olla väärässä, ei hän voi olla sellainen kuin toinen sanoo. Vaikka toisella on häntä rikkonut haavoittava toiminta todisteena. Haavoittajan oma käytös puhuu puolestaan. Mutta sitä hän ei halua nähdä. Hän vähättelee toimintaansa toisen tuskan kustannuksella. Eihän vika voi olla hänessä. </p><p>Hän mieluummin jopa kyseenalaistaa haavoitetun mielenterveyden ja todellisuudentajun, kuin suostuisi näkemään ikävää totuutta. Ja näin hän aiheuttaa vain lisää tuskaa toiselle. Hänen on tehtävä haavoitetusta yhtä sairas kuin hän itse on. Ettei haavoitettu vain voisi olla oikeassa. Mutta hänen oma narsistinen toimintansa todistaa, ettei haavoitettu ole väärässä. </p><p>Hänen on turha yrittää manipuloida toista. Toiminta on ollut jatkuvaa ja usein toistuvaa, sitä ei voi enää kutsua vahingoksi. Kun narsistinen käytös on toistuvaa, kyse on patologisoituneesta toiminnasta. Siinä on nähtävissä toistuva haitallinen kaava. Haavoittaja ei vain halua nähdä omaa vääristynyttä käytöstään. Ja kun hän ei pysty tätä kohtaamaan, haavoittaja jättää uhrinsa yksin aiheuttamansa paskamyrskyn keskelle. Jälleen kerran. </p><p>Vaikka oli luvannut, ettei tee enää niin. </p><p>Jälleen kerran yksi katteeton lupaus on petetty ja loukattu osapuoli on jätetty yksin inhottavaan tilanteeseen. Sama kuvio yhä vain toistuu. </p><p>Tällaiset ristiriidat ovat uuvuttavia. Varsinkin, kun ne jätetään selvittämättä. Selvittämättömät ristiriidat voivat ajaa yksin jätetyn uupumuskierteeseen ja loppuunpalamiseen. On helvetillistä piinaa olla viikkotolkulla selvittämättömän paskamyrskyn keskellä, jonka toinen on itse aiheuttanut. Eikä hän tee elettäkään selvittääkseen asiaa, vaan pakenee yhä uudestaan. Minua se vaivaa jatkuvasti ja aiheuttaa valtavaa stressiä ja henkistä piinaa. Ja selvittämätön sekasotku uuvuttaa varmasti, mitä pidempään se jätetään selvittämättä. </p><p>Mutta mitä tekee paskamyrskyn aiheuttaja?</p><p>Ei yhtään mitään! On kuin mitään ongelmaa ei olisikaan! Hän pakenee koko asiaa, lähtee pitämään hauskaa ja viettämään aikaa muiden ystävien kanssa. Hän laittaa kaiken muun etusijalle, ettei hänen tarvitsisi selvittää aiheuttamansa sotkua ja kohdata ikävää totuutta. Eikä häntä näytä vähääkään kiinnostavan, miltä sotkun keskelle jätetystä loukatusta ystävästä tuntuu. Ja näin ystävä, jota hän niin kovasti on väittänyt arvostavansa, on jätetty yksin inhottavan sotkun keskelle kuin häntä ei olisi olemassakaan. Joten se siitä arvostamisesta. </p><p>Ei kukaan, joka oikeasti arvostaa toista, tekisi toiselle näin. </p><p>Aito ystävä ei toimisi näin. Aito ystävä ei pystyisi jättämään toista itse aiheutetun paskamyrskyn keskelle. Aito ystävä selvittäisi tilanteen niin pian kuin mahdollista, koska hänelle ystävän tunteet merkitsevät paljon, eikä hän halua aiheuttaa toiselle niin mittavaa tuskaa, joka johtaa väistämättä uupumukseen. Aito ystävä tekisi kaikkensa korjatakseen tilanteen. Hän ei pakenisi, vaan ottaisi vastuun ja korjaisi tilanteen. </p><p>Jos aidosti arvostaa toista, silloin häntä ei kohdella kuin tätä ei olisi olemassakaan, kuin koko hemmetin sotkua ei olisi olemassakaan. Mutta itsekäs ihminen tekee niin, koska hän ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan eikä näytä kykenevän empatiaan senkään vertaa, että tajuaisi, kuinka törkeää ja julmaa hänen toimintansa toista kohtaan on. Kuinka se satuttaa ja uuvuttaa toisen ihmisen pysyessään pitkään selvittämättä. Vain välinpitämätön ihminen kykenee tällaiseen. Ja kun asiaa yrittää selvittää, hän pakenee yhä uudestaan milloin milläkin verukkeella! </p><p>Rauha, rauha! Vaikka rauhaa ei olekaan.</p><p>On jo hyvin selvää, ettei näin toimivaa ihmistä voi pitää aitona ystävänä. Hän kun toimii juuri päinvastoin kuin aito ystävä toimisi.</p><p>Eikä minun tarvitse sietää tällaista kohtelua! Koska minua on kohdeltu toistuvasti välinpitämättömästi, myös minä aion jatkossa olla välinpitämätön näin toimivaa tyyppiä kohtaan. Kenenkään ei tarvitse sietää paskamaista kohtelua! Mittani on täynnä. </p><p>Vaikka kaveri oli luvannut, ettei enää tekisi näin, silti hän teki näin. Taas kerran. Olin hölmö, kun suostuin antamaan hänelle vielä yhden mahdollisuuden, kuten hän viimeksi pyysi. Hän viimeksi lupasi, ettei enää jätä minua yksin aiheuttamiensa sotkujen keskelle. Ja silti hän teki niin! Se lupaus on petetty ja haavoja on tullut jo tätäkin ennen ihan liikaa. Nyt hän on mahdollisuutensa käyttänyt. </p><p>Minun oli pakko irtisanoutua tästä "ystävyydestä", ettei se enempää haavoittaisi minua. Ja etten uupuisi tuon raskaan taakan alle, jonka kaveri jätti jälleen kerran minulle. Minun ei kuulu kantaa hänen vastuutaan eikä selvittää hänen sotkujaan. Hoitakoon velvollisuutensa itse! </p><p>En voi enää välittää, koska se veisi viimeisetkin voimani. En jaksa enää tuota selvittämättä jätettyä sekasotkua, jota en ole itse aiheuttanut. Eikä hän edes yritä sitä korjata. Hän ei antanut minulle muuta mahdollisuutta kuin lakata välittämästä. Koska hän ei tahdo korjata sotkujaan, en minäkään voi enkä jaksa enää välittää. Terveys siinä vain menisi. </p><p>Siksi en välitä enää paskaakaan, koska asiaan ei tulla saamaan selvyyttä kuitenkaan. Olen irtisanonut itseni tästä, koska häntäkään ei kiinnosta.</p><p>Niin kauan kuin kaveri ei halua nähdä ikävää todellisuutta ja jatkaa itsensä pettämistä, asiaa ei voi selvittää. Pettäköön sitten itseään ja jääköön tahallisen sokeaksi. Pysyköön sokeana hautaan asti! Jos ei tahdo nähdä, ei tarvitse nähdä. Olkoon sitten sokea. Mutta silloin minun on pidettävä etäisyys, etten saisi enempää haavoja. Eikä ole minun tehtäväni yrittää saada toista näkemään, varsinkaan, kun hän ei edes halua nähdä. Minun ei tarvitse ottaa enempää haavoja vastaan. Ja niitä tulisi aivan varmasti, jos jatkaisin tätä vinoutunutta ihmissuhdetta. En jaksa enempää haavoja! </p><p>Rajansa kaikella. Myös raukkamaisuudella. Ainakin pitäisi olla, mutta näyttää siltä, ettei raukkamaisuudella ole rajoja tässä tapauksessa.</p><p>Ainiin, olen sanonut tämänkin jo monta kertaa aikaisemmin. Sama paskamainen kaava tuottaa samoja sanoja, jotka tuskin koskaan tulevat kuulluksi hänelle, joka tuota haitallista kaavaa toistaa. </p><p><br /></p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-61399264272669148532023-11-20T16:06:00.004+02:002023-11-20T16:06:38.273+02:00Linkki Hulttiksen todistuspuheeseen<p><a href="https://m.youtube.com/watch?v=3-jNYm0gXaE&t=1364s&pp=ygUcUGlla3PDpG3DpGVuIHZhcGFhc2V1cmFrdW50YQ%3D%3D" target="_blank">https://m.youtube.com/watch?v=3-jNYm0gXaE&t=1364s&pp=ygUcUGlla3PDpG3DpGVuIHZhcGFhc2V1cmFrdW50YQ%3D%3D</a> </p><p><br /></p><p>Noniin. Sain vihdoinkin aikaiseksi laittaa tännekin linkin isänpäivänä 12.11.2023 pidetystä seurakunnan tilaisuudesta, johon minut ja faija kutsuttiin kertomaan tarinamme. Kyseessä on todistuspuhe siitä, kuinka selvisin huumehelvetistä. </p><p>Ensin laulan yhden omista lauluistani, ja laulun nimi on Laulu huumehelvetistä. Kannattaa kuunnella! ☆into☆ ☆into☆ Sitten pidän puheen ja sen jälkeen soitan mun tekemän sävellyksen Hyvästit - kuolleiden käyttäjäkavereiden muistolle. Sitten on faijan vuoro pitää puhe. Tilaisuus oli koskettava. Ennen meidän osuutta on muutama laulu ja yksi lyhyempi puhe ja sitten on mun ja faijan osuus ja sitten vielä pastori pitää puheensa. </p><p>Kannattaa käydä vilkaisee! Kun itse katsoin videon, sain jänniä säväreitä omasta laulustani. 😄 Oli muutenkin jännä seurata omaa esiintymistään. Koko juttu oli Jumalan johdatusta. Olin rukoillut, että jos Herra haluaa minut laulamaan laulujani ja kertomaan tarinaani, Hän minut siihen kutsukoon. Ei mennyt montaa päivää kun Pieksämäen Vapaaseurakunnan pastori Kari Härkönen soitti minulle aivan yllättäen ja kutsui minut laulamaan ja todistamaan. Hän oli nähnyt mun näyttelyn Pieksämäen Via Dia kahvilassa ja siitä hän sai idean kutsua minut ja isäni todistamaan. Tietenkin vastasin myöntävästi ja innostuin heti. Valmistin puheen jo samana iltana ja jäin odottamaan tilaisuutta jännityksen ja innon vallassa. Tuo päivä oli muistaakseni keskiviikko 8.11. </p><p>Ja kun sitten sunnuntai koitti, en meinannut pysyä nahoissani, koska olin niin innoissani. Ja jännitin taas aika paljon, mutta yllättävän hyvin se sitten meni. Jännitys kuuluu asiaan, enkä uskaltaisi mennä ihmisten eteen, jos en jännittäisi ollenkaan. Jännitys kertoo, että otan homman vakavasti. Pystyin olemaan rohkeasti ja luonnollisesti oma outo ja aito itseni ihmisten edessä ja sekin toi oman lisänsä puheeseeni. Sain porukan nauramaankin pariin kertaan, vaikka rankka tarina olikin. Lauluni kosketti monia ja sain paljon hyvää palautetta siitäkin. Ääneni on kuulemma ihana ja todella kaunis. Taas vahva todiste siitä, ettei minun tarvitse arkailla laulamista. Olen sen suhteen aika arka ja herkkä ollut aina. Varsinkin, kun laulan omia laulujani. Ne kun ovat aika henkilökohtaisia. Onneksi tilaisuus meni kaiken kaikkiaan erinomaisesti! 🤪</p><p>Tuosta Via Dia kahvilan taidenäyttelystä on myös tulossa video. Mediapajalla ollaan jo editoimassa sitä. Laitan sen sitten tänne kun se valmistuu. Minut siis kutsuttiin pitämään taidenäyttelyä Pieksämäen Via Dia kahvilaan ja innostuin siitäkin valtavasti. Marraskuun alussa pystytettiin näyttely ja esiinnyin myös avajaisissa. Kerroin hieman itsestäni ja sitten soitin kolme omaa sävellystäni, joista tykättiin. Jotkut itkivät kuunnellessaan mun musiikkia. On ihanaa, kun sävellyksen koskettavat ihmisiä! Luonnonlapsen mielenmaisemat ovat sellaisia. Mediapaja kuvasi tilaisuuden talteen. Kahvilassa oli yllättävän paljon porukkaa avajaispäivänä ja se hieman yllätti minut. Jännitys iski saman tien kun näin, kuinka paljon siellä oli porukkaa. Mutta ihan hyvin se meni siitä huolimatta. Sain tilaustyön ja yksi työ on jo mennyt kaupaksi ja muutama on harkinnassa ostajilla. Jännittävää! Yllätyin siitäkin, kuinka paljon näyttelystä ja töistäni on tykätty. Moni on ihmetellyt suuresti taitojani. Näyttelyssä on maalauksia ja makrameetöitä eri muodoissaan. </p><p>Aika siistejä juttuja on siis tapahtunut viime aikoina! ☆into☆ ☆into☆ 😁 Olen kiitollinen ja iloinen näistä hyvistä asioista. Kun jotain hyvää tapahtuu, siitä on hyvä ottaa kaikki ilo irti kiitosmielellä. Näin Hulttis tekee ja jatkaa samaa rataa! Taidetta syntyy paljon ja nyt alkaa uusi peikonlehtipiirrustus jo poltella sen verran paljon, että täytyy päästä jatkamaan sitä. Hulttis palaa taas asiaan! 😝</p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-66965953474793315942023-11-04T18:46:00.000+02:002023-11-04T18:46:07.679+02:00Vitutusjulisteita<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpoBCDrseAXSHcyfDbl90fhc5M9NNxYq-3jPMyA6QyujwOZ07PLDQu2RjBMxPBpy2hLSnNHMPZ7c41Gu2tKqSNfI8AQt64LshHHjlx0MGAcXZKxDOqwYfG6a1CW9ZkgvEGGkk_Cb0yjuarGpcZUFz0Nln6H7bVw4pAxAOJc2kdj5sg5w3CNnWq3cxrqjc/s900/Ihminen%20vailla%20itsetuntemusta%20-%20Made%20with%20PosterMyWall.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="636" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpoBCDrseAXSHcyfDbl90fhc5M9NNxYq-3jPMyA6QyujwOZ07PLDQu2RjBMxPBpy2hLSnNHMPZ7c41Gu2tKqSNfI8AQt64LshHHjlx0MGAcXZKxDOqwYfG6a1CW9ZkgvEGGkk_Cb0yjuarGpcZUFz0Nln6H7bVw4pAxAOJc2kdj5sg5w3CNnWq3cxrqjc/w452-h640/Ihminen%20vailla%20itsetuntemusta%20-%20Made%20with%20PosterMyWall.jpg" width="452" /></a></div><p></p><p></p><p style="text-align: center;">Tässä tekstissä kuvat puhuvat puolestaan. </p><p style="text-align: center;">Olen jälleen kerran tehnyt vitutusjulisteita, ja nyt julkaisen vitutukseni.</p><p style="text-align: center;">Siihen on ollut liikaakin aihetta.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKrFVlfTi6A4I2sfQ1YZEXjL8mq9a4eUBFFPsvCRZJZvj24wjq9uaYyICvoXIYotJrcDLlLr51dSpEmQqMcCGs65Fqhh2M9E8dd5La11RpSYc2lVSDZtyB3DcSAAM4VzhOJvWq4fqp4z8NvsMTamylxCSsYbenWl7TUgt9nn-DIY2v_DCnhdldHcasuA8/s900/Itses%C3%A4%C3%A4limanipulointia%20-%20Made%20with%20PosterMyWall.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="636" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKrFVlfTi6A4I2sfQ1YZEXjL8mq9a4eUBFFPsvCRZJZvj24wjq9uaYyICvoXIYotJrcDLlLr51dSpEmQqMcCGs65Fqhh2M9E8dd5La11RpSYc2lVSDZtyB3DcSAAM4VzhOJvWq4fqp4z8NvsMTamylxCSsYbenWl7TUgt9nn-DIY2v_DCnhdldHcasuA8/w452-h640/Itses%C3%A4%C3%A4limanipulointia%20-%20Made%20with%20PosterMyWall.jpg" width="452" /> </a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> Alan jo todella kyllästyä paskamaiseen toimintaan. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Varsinkin kun paskaa heitetään niskaan yhä uudestaan ja uudestaan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Sitä vain tulee lisää ja lisää, eikä se lopu. <br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Sama haavoittava kuvio toistuu toistumistaan, ja minä alan olla jo aivan liian väsynyt siihen.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Vaikka kuinka usein olen sanonut, että haavoittavan toiminnan kierteestä pääsee vain, jos uskaltaa tarkastella itseään ja toimintaansa rehellisesti ja nähdä tosiasiat sellaisina kuin ne ovat.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Ja alkaa todella nähdä vaivaa oman kasvunsa eteen.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Ottaa vastuun itsestään ja toiminnastaan. <br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Silloin alkaa todellinen paraneminen ja silloin voi tapahtua myös muutos. <br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Mutta ei.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Samat haitalliset tavat vain toistuvat ja haavoittavan toiminnan kohteena olen minä. Saan yhä vain lisää haavoja, täysin aiheetta ja turhaan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Eihän kukaan jaksa sellaista loputtomiin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Eikä toinen edes vaikuta ymmärtävän, kuinka raskasta ja tuskallista se on minulle. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Kun ihminen ei näe itseään pidemmälle, silloin hän väistämättä satuttaa toisia.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Eikä välitä lainkaan aikaansaamastaan tuhosta toisen ihmisen elämässä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Koska jos hän välittäisi, eikö hän silloin tekisi kaikkensa sen eteen, ettei tuhoa toista ihmistä enää yhtään enempää?<br /></div><p></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3JswbpmWAakPBnwvH8r7uWNve8vbmsXS-c7Ijh2cXroIErS-tA6F-CdnS6VwUtZvAaM9BqKG-S_gJSi6Z7O-6M0NBo0fYh2fRgSo_EZLayAic9yL5hxpGqpyhHsX3HbHzazeRwCWJMG-iR39gNezebnRsmGHSz0wvF8LjYUR4gwxO8thur4KHSbp6ZXs/s900/Myrkyllinen%20ihminen%20-%20Made%20with%20PosterMyWall.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="636" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3JswbpmWAakPBnwvH8r7uWNve8vbmsXS-c7Ijh2cXroIErS-tA6F-CdnS6VwUtZvAaM9BqKG-S_gJSi6Z7O-6M0NBo0fYh2fRgSo_EZLayAic9yL5hxpGqpyhHsX3HbHzazeRwCWJMG-iR39gNezebnRsmGHSz0wvF8LjYUR4gwxO8thur4KHSbp6ZXs/w452-h640/Myrkyllinen%20ihminen%20-%20Made%20with%20PosterMyWall.jpg" width="452" /></a></div><p></p><p></p><p></p><p style="text-align: center;">Rajansa kaikella. </p><p style="text-align: center;">Minun ei tarvitse sietää huonoa kohtelua keneltäkään. Olen jo liiankin paljon jaksanut sietää lapsellista ja haavoittavaa toimintaa. </p><p style="text-align: center;">Ei minun tarvitse jaksaa sellaista. Eikä minun kuulu sietää sellaista. </p><p style="text-align: center;">Alan jo pelätä, että toisen myrkyllinen käyttäytyminen myrkyttää vielä minutkin. </p><p style="text-align: center;">Ja sitä en tahdo.<br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9UN40AnpPwwYAdwnq4JJ_p95nY17kT9uxV0cuTwcW7Qi7iAzc5NbEvV04DaLTEp5VPy85bjC9-Mujt7l4mBkcqggIc6pMvw6eAQg44aB9qaorrTRdUIcTr4zQ7I37lrzSqTA1PEuR7Ez5UX1sUcNOZgamcyV2Njam2-JwQRpqx047NxNAX239JrfkRa8/s900/Myrkyllinen%20yst%C3%A4v%C3%A4%20-%20Made%20with%20PosterMyWall.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9UN40AnpPwwYAdwnq4JJ_p95nY17kT9uxV0cuTwcW7Qi7iAzc5NbEvV04DaLTEp5VPy85bjC9-Mujt7l4mBkcqggIc6pMvw6eAQg44aB9qaorrTRdUIcTr4zQ7I37lrzSqTA1PEuR7Ez5UX1sUcNOZgamcyV2Njam2-JwQRpqx047NxNAX239JrfkRa8/w426-h640/Myrkyllinen%20yst%C3%A4v%C3%A4%20-%20Made%20with%20PosterMyWall.jpg" width="426" /></a></div><p></p><p></p><p></p><p></p><p></p><p style="text-align: center;">Teot puhuvat puolestaan ja teot puhuvat enemmän kuin sanat. </p><p style="text-align: center;">Jos toinen haavoittaa yhä uudestaan, ja vielä täysin järjettömistä syistä, aivan aiheetta, kyllä siinä alkaa jo tulla mitta täyteen. </p><p style="text-align: center;">Ja kun ihminen käyttäytyy toisia haavoittavilla tavoilla, ei sellaiseen voi luottaa. Hän saattaa aivan äkkiarvaamatta iskeä uudestaan.</p><p style="text-align: center;">Ikään kuin minun kuuluisi olla se, johon toinen voi purkaa kaiken paskan sisältään, ikään kuin minä olisinkin se pahantekijä, jolle täytyy kostaa se, että olen ollut rehellinen ja liiankin kärsivällinen. </p><p style="text-align: center;">Ikään kuin minua saisi kohella miten huvittaa.</p><p style="text-align: center;">Kyllä se Hulttis kestää. Vai kestääkö?</p><p style="text-align: center;">Ei kukaan kestä haavoittavaa toimintaa loputtomiin! <br /></p><p style="text-align: center;">Olen vain pyrkinyt tukemaan häntä, auttamaan häntäkin lähtemään kasvun, kypsymisen, itsetunemuksen, nöyrtymisen ja paranemisen tielle. Siis parannuksen tielle.</p><p style="text-align: center;">Ja tästä saan palkkioksi yhä vain lisää haavoja. </p><p style="text-align: center;">Ehkä olen väärä ihminen auttamaan häntä. </p><p style="text-align: center;">Tai ehkä hän ei vain halua ottaa apua vastaan. <br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgySsbBDJHP26w_SsvrXM-cfQ3RZfQ0N2m4CUePrum_-6b06N5Ts8ffyS8NjcuET3QBIkcnPpPoQYaMBJ4aeaULdmTuyKxe_FJll6KEOKRb1xuKdyiBH8QZeGvHZAUUu5gJUhgghfykc56c6Hv5-E_WfEw2Nm56TMj_9MWQOZxG-tUta7OI4FqnoMVq1so/s900/Narsistin%20sairas%20kuvitelma%20-%20Made%20with%20PosterMyWall.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="636" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgySsbBDJHP26w_SsvrXM-cfQ3RZfQ0N2m4CUePrum_-6b06N5Ts8ffyS8NjcuET3QBIkcnPpPoQYaMBJ4aeaULdmTuyKxe_FJll6KEOKRb1xuKdyiBH8QZeGvHZAUUu5gJUhgghfykc56c6Hv5-E_WfEw2Nm56TMj_9MWQOZxG-tUta7OI4FqnoMVq1so/w452-h640/Narsistin%20sairas%20kuvitelma%20-%20Made%20with%20PosterMyWall.jpg" width="452" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Ja kun totuus itsestä tulee ilmi, sitä ei haluta hyväksyä. </p><p style="text-align: center;">Jatketaan vain paskan viskomista ja ollaan kuin totuutta ei olisikaan.</p><p style="text-align: center;">Ja samalla todistetaan omalla käytöksellä totuus itsestään. <br /></p><p style="text-align: center;">Ja kannetaan vielä kaunaa totuuden kertonutta kohtaan, koetaan voimakasta antipatiaa ja vihaa sitä kohtaan, joka sanoi totuuden. <br /></p><p style="text-align: center;">En sanonut totuutta satuttaakseni, vaan siksi, koska totuuden näkeminen itsestään on tie kohti kasvua, parannusta ja paranemista.</p><p style="text-align: center;">Mikä ystävä minä olisin, jos jättäisin asiat sanomatta?</p><p style="text-align: center;">Olisin epäaito ja välinpitämätön "ystävä". </p><p style="text-align: center;">Ja sellainen en tahdo olla.</p><p style="text-align: center;">Sanon siis asiat niin kuin ne ovat.</p><p style="text-align: center;">Vaikka saankin haavoja.<br /></p><p style="text-align: center;"> </p><p style="text-align: center;">En todellakaan enää tiedä, mitä tekisin. </p><p style="text-align: center;">Ehkä olen voitavani tehnyt, ja loppu riippuu vastapuolesta. On hänen vastuullaan korjata oma haavoittava käytöksensä. Kukaan muu ei voi tehdä sitä toisen puolesta.</p><p style="text-align: center;">Jokaisen on itse otettava vastuu omasta toiminnastaan ja sen muuttamisesta. </p><p style="text-align: center;">Samoin myös kasvusta. Mutta jos ei halua kasvaa, silloin jää aikuiseksi kakaraksi, joka jatkaa haitallista toimintaansa hautaan asti. </p><p style="text-align: center;">Kuka todella tahtoisi elää niin? <br /></p><p style="text-align: center;"><br /></p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-14249744604130300242023-10-13T17:31:00.003+03:002023-10-13T17:31:34.890+03:00Uusi sävellys - Hyvästit - Kuolleiden käyttäjäkavereiden muistolle<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/gfvAQ_J1Mok" width="320" youtube-src-id="gfvAQ_J1Mok"></iframe></div><br />Surustakin voi syntyä jotain siistiä. Tää sävellys syntyi tänä keväänä surun myötä. Joka kevät suuren kuolleita käyttäjäkavereita ja tänä keväänä surun myötä syntyi uusi sävellys. Siitä on tykätty paljon ja minut on pyydetty soittamaan se ihmisten edessä. Ja mitä ihmiset ovat sitä kuulleet, he ovat tykänneet siitä kovasti. Yksikin sanoi saaneensa kylmiä väreitä ja joillakin on tullut myös kyyneleitä. Koskettavaa settiä siis, eikä ihme. Sellaisia Hulttiksen sävellykset on. <p></p><p>Tehtiin tähän musavideo Mediapajalla ja oli hauskaa kuvata sitä ja kuvausten aikana kävi moni kuollut käyttäjäkaveri mielessä. Tuli kerrottua monia muistoja heistä kuvausten aikana. Heitä oli mukava muistella, vaikkakin kaipaus ja suru olivatkin voimakkaasti läsnä. Ja nyt heidänkin kauttaan olen saanut aikaan jotain kaunista ja hienoa. Tää sävellys on tehty kaikkien niiden muistolle, jotka eivät sieltä selvinneet. Huumehelvetistä siis. </p><p>Sain (onneksi) apua editointiin. Editointi ei vieläkään ole mun juttu, mutta onneksi Pajalla on osaavaa porukkaa. Suurkiitos heille, jotka ovat olleet mukana videon tekemisessä! Yksin en olisi saanut tätä tehtyä. Olen kiitollinen ja iloitsen siitä, että nyt sävellyksen saa ihmisten ilmoille. Kuunnelkaa ihmeessä! </p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-13812217179848679312023-09-08T17:57:00.003+03:002023-09-08T18:09:31.171+03:00Vaiettu aihe, josta ei kuulu vaieta<p> Aivan liian moni suomalainen joutuu kokemaan väkivaltaa. Ja siitä vaietaan. Aihe on vaikea. Siitä ei usein puhuta edes lähipiirissä, ei vaikka<b> vaikeneminen tapahtuu väkivallan uhrin terveyden, hyvinvoinnin ja jopa hengen kustannuksella.</b> Jos joku sinulle läheinen kertoisi sinulle kokeneensa väkivaltaa, ottaisitko hänet vakavasti vai alkaisitko vähätellä asiaa? Jos todella välittäisit hänestä, ottaisit varmasti hänet vakavasti. Liian moni on kuullut nämä sanat: "Ei se nyt noin vakavaa voinut olla. Taidat vain liioitella. Ehkä käsitit väärin koko tilanteen." <b>Väkivaltaa vaan on vaikea käsittää väärin.</b> Sen kyllä tuntee ja tunnistaa. Usein väkivallan uhria ei oteta vakavasti ja hänen kokemustaan vähätellään. Voidaan jopa sanoa, että uhri vain liioittelee, on käsittänyt väärin tai suorastaan jopa keksinyt muka kaiken omasta päästään (mikä on ihan hullu ajatus).<br /></p><p>Ja tämä vain pahentaa uhrin tilannetta. </p><p>Pahimmillaan kukaan ei usko häntä ja uhri jää yksin traumaattisen kokemuksensa kanssa. <b>Uhrin kokemuksen vähättely on hänen nöyryyttämistään.</b> Väkivallasta vaikeneminen ja sen vähättely on sama kuin sanoisi väkivallan uhrille: <b>"Sinun kokemuksella ei ole väliä. Sinun ei auta kuin vain kestää. Et ole avun arvoinen."</b></p><p><b>Miksi uhri edes puhuisi mistään väkivallasta, jos sellaista ei olisi?</b> Edes se, että hän uskaltaa kertoa väkivallasta, on usein hänelle ylivoimaisen vaikeaa. <b>Ja jos hänet vielä ohitetaan ja hänen kokemustaan vähätellään, se on uhrille sama kuin uusi henkinen isku hänen rikottuun sisimpäänsä.</b> Ja kuten tiedämme, toisen kokemuksen vähättely on henkistä väkivaltaa, varsinkin tällaisessa tilanteessa.<br /></p><p>Jotkut jopa alkavat puolustamaan väkivallan tekijää, vaikka hän juuri on se, joka on tehnyt todella väärin. Ei väkivallan tekijä mitään puolusteluja tarvitse. Hän on toiminut julmasti toista kohtaan ja hänen olisi otettava teoistaan myös vastuu. <b>Väkivalta on aina tekijän oma valinta, ja tekijän vastuulla. Vika ei koskaan ole uhrin. Tekijä on itse syyllinen omaan toimintaansa, itsehän hän on sen valinnan tehnyt, kuinka toista kohtelee. On siis turha alkaa puolustella tekijää. </b>Hän on tehnyt väärin. Hän on aiheuttanut vakavaa tuhoa toiselle ihmiselle, joten mitä järkeä on puolustaa sellaista? <b>Silloinhan puolustaa ilmeistä vääryyttä! Sehän on sama asia kuin väkivallan hyväksyminen.</b><br /></p><p>Todellisuudessa väkivaltatilanteessa juuri uhri on se, jota tulisi puolustaa ja hänet tulisi ottaa vakavasti. <b>On päivänselvää, että väkivallan tekijä valehtelee, ettei jäisi kiinni teoistaan. Tekijä kun ei halua joutua vastuuseen, joten tietenkin hän valehtelee.</b> Taitavasti hän valehtelee kaikille väkivallasta tietäville täysin kirkkain silmin. <b>Usein tekijä vääristelee asioita todella rajusti ja pahimmillaan hän onnistuu valheillaan saamaan tilanteen kuulostamaan sitä, että uhri onkin se syyllinen ja pahantekijä.</b></p><p><b>Kaikki vika on muka uhrissa.</b> </p><p>Tekijä saattaa tekeytyä säälittäväksi uhriksi, vaikka hän itse on tuhonnut toista ihmistä. Hän saattaa näytellä avutonta raukkaa ja kerjätä sääliä. <b>Nimittäin juuri sääliä tekijä tarvitsee. Koska kun muut säälivät häntä, he eivät voi kritisoida tekijää hyvällä omallatunnolla</b>. Tekijä voi manipuloida toisia niinkin pahasti, että muut alkavat pitää tekijää syyntakeettomana väkivaltaiseen toimintaansa, joka on toistunut jo monta kertaa.<b> Mutta sehän tarkoittaisi vain, että tekijä on täysi mielipuoli ja kuuluisi suljetulle osastolle</b>! Silti voidaan sanoa: "Ei hän voi mitään itselleen. Hän vain on kärsinyt niin paljon, ettei enää kestänyt. Ei häntä voi saattaa vastuuseen, häntä on pidettävä syyntakeettomana uhrina. Hän on niin rikki ja traumatisoitunut, ettei hän vaan voi mitään itselleen. Häntä tulee sääliä, eikä syyttää." Näin tekijän manipulointiin haksahtaneet voivat ajatella.<b> Ja juuri tätä tekijä haluaakin.</b><br /></p><p><b>Ikään kuin vika olisi uhrissa. </b></p><p><b>Ikään kuin uhri olisi ollut niin vaikea, ettei tekijä enää voinut muuta kuin käyttää väkivaltaa. </b></p><p><b>Ikään kuin uhri olisikin se, joka on traumatisoinut tekijän! <br /></b></p><p><b>Ja näin osat vaihtuvat.</b></p><p><b>Uhrista tulee syyllinen ja tekijästä tulee viaton uhri. </b></p><p>Joskus kuvio voi mennä näinkin sairaaksi taitavan manipuloinnin takia. <b>Kun uhria ei uskota ja häntä vielä pidetään syyllisenäkin, uhri jää helposti yksin. Hänet hylätään, ja se onkin tekijän tarkoitus.</b> Uhri, jota kukaan ei usko, on helpompi kohde tekijälle. Hän voi mielin määrin kiduttaa uhria, koska kukaan ei kuitenkaan usko uhria. Samalla tekijä voi näytellä säälittävää uhria toisille ja syyttää uhria omista teoistaan. <b>Tällainen on todella kieroa henkistä väkivaltaa, johon tekijä on saanut muutkin osallistumaan. Ja se todella tuhoaa väkivallan uhria tehokkaasti.</b> Näin tekijä voi tuhota uhriaan kaikessa rauhassa. Hänellähän on muiden hiljainen hyväksyntä tukenaan. <b>Hekin osallistuvat väkivaltaan tajuamatta sitä itsekään.</b><br /></p><p><b>Hiljainen hyväksyntä vain mahdollistaa väkivallan jatkumisen. </b>Se on todella väärin uhria kohtaan. Hiljainen hyväksyntä on sitä, ettei väkivallan uhria oteta vakavasti, hänen kokemaansa väkivaltaa vähätellään ja hyssytellään. Ollaan vaan kuin mitään väkivaltaa ei olisi tapahtunutkaan, asiasta ei voida puhua, sitä vältellään, se torjutaan ja kielletään.<b> Ja näin mitätöidään täysin uhrin kokema väkivalta, joka muuten ei tule loppumaan.</b> Mutta sillä ei ole väliä. On tärkeämpää vain hyssytellä ja torjua koko aihe. Se on myös sitä, ettei uhria uskota, väkivallan tekijää puolustellaan ja uhri jätetään yksin tuskansa kanssa. <b>Tämä kaikki on väkivallan uhrin nöyryyttämistä. Se antaa sellaisen kuvan, ettei uhrilla ole mitään arvoa hiljaisille hyväksyjille ja että heidän mielestään uhrin ei auta muu kuin vaieta, kestää ja sietää väkivaltaa, joka pahimmillaan tuhoaa hänet täysin. Hiljaiset hyväksyjät saattavat siis väkivallan uhrin pahimmillaan hengenvaaraan.</b><br /></p><p>Onko uhrin muka siedettävä sitä, että hänen arvokas, Jumalan luoma persoonansa tuhotaan? <br /></p><p>Onko uhrin muka todella siedettävä pelossa elämistä ja elää jatkuvassa hengenvaarassa?</p><p><b>Kenenkään ei kuulu joutua sietämään väkivaltaa missään muodossa!</b></p><p>Eihän uhri edes puhuisi mistään väkivallasta, jos sitä ei olisi. <b>Ja yleensä ottaen väkivallan uhri on rehellisempi kuin väkivallan tekijä, joka valheillaan yrittää peitellä tekojaan. On todella absurdia uskoa ennemmin väkivallan tekijää kuin väkivallan uhria.</b> Väkivallan uhrilla on harvoin syytä valehdella kokemastaan väkivallasta, ellei hän sitten yritä peitellä väkivaltaa. <b>Mutta väkivallan tekijällä on useita syitä valehdella. </b></p><p><b>1. Ettei hän jäisi kiinni. </b></p><p><b>2. Ettei hän joutuisi vastuuseen teoistaan kenenkään edessä. </b></p><p><b>3. Että hän voisi jatkaa väkivaltaa kaikessa rauhassa. <br /></b></p><p><b>4. Että hän voisi mustamaalata uhrin valheillaan niin, ettei tätä uskota. </b></p><p><b>5. Ettei kukaan saisi tietää, kuinka julma hän osaa olla. </b></p><p><b>6. Totuus on liian vahva vihollinen.</b></p><p> </p><p>"Pari- ja perheväkivalta voi olla henkistä, fyysistä, jopa hengellistä, seksuaalista, omaisuuteen kohdistuvaa tai taloudellista väkivaltaa tai sillä uhkaamista. <b>Väkivalta tähtää pelottelemiseen, alistamiseen, nöyryyttämiseen ja vahingoittamiseen, ja on vallan väärinkäyttöä. Sen avulla väkivallan käyttäjä kontrolloi toista ihmistä; ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä.</b> Myös laiminlyönti ja kaltoinkohtelu ovat väkivaltaa.<br /><br /><b>On tärkeä tietää, että pari- ja perheväkivalta yleensä lisääntyy ja raaistuu, jos väkivallan tekijä ei hae itselleen apua.</b> Asiaan liittyy häpeää, salailua ja vaikenemista. Sen takia kaikki pari- ja perheväkivalta ei tule viranomaisten tietoon. <b>Vastuu väkivallasta on aina väkivallan tekijällä, vaikka tekijä voi olla taitava syyllistämään uhriaan.</b> Muutos on kuitenkin mahdollista, mutta se vaatii tekijältä halukkuutta muutokseen. On hyvä muistaa, että pari- ja perheväkivalta on rikos ja yleisen syytteen alainen." - Väestöliitto </p><p><b>Koska väkivallalla on taipumus mennä ajan kanssa vain pahemmaksi, siitä ei tulisi vaieta eikä sitä tulisi peitellä.</b> Kenenkään ei kuulu joutua sietämään väkivaltaa eikä elämään pelossa. Jos
elät pelossa, se on merkki väkivallasta. Terveeseen ihmissuhteeseen ei
kuulu toisen pelkääminen eikä jatkuva varuillaan olo. </p><p>Tämän tekstin kautta yritän rohkaista kaikkia <b>väkivaltaa kokeneita</b> puhumaan kokemastaan väkivallasta luotettavien henkilöiden kanssa.<b> Sinun ei tarvitse hävetä kokemaasi, koska häpeä ei kuulu sinulle; se kuuluu tekijälle.</b> Kun uskaltaa puhua väkivallasta, se on ensimmäinen askel toipumiseen.<b> Ja ne, jotka yrittävät kieltää sinua puhumasta, ajavat samaa agendaa kuin väkivallan tekijä.</b> Älä siis vaikene, vaan puhu rohkeasti luotettavien ihmisten kanssa. Kyse on sinun elämästäsi ja hyvinvoinnistasi. Älä jää yksin kokemasi kanssa! Äläkä alistu mielivataan! <b>Älä usko niitä murhasanoja, joilla väkivallan tekijä yrittää murentaa itsetuntosi, minuutesi ja persoonallisuutesi. Murhasanat ovat pelkkää paskapuhetta. Et ole sellainen kuin sortajasi väittää.</b> Älä jää hänen sorrettavakseen vaan hae apua ennen kuin on liian myöhäistä. Ansaitset parempaa. <br /></p><p>Samoin haluan rohkaista <b>väkivallan tekijää</b> hakemaan apua ja menemään itseensä. <b>Kukaan terve ihminen ei tahdo kohdella toisia väkivaltaisesti. Vain heikot ja sairaat sortavat toisia.</b> Jos et halua karkottaa läheisiäsi ympäriltäsi, älä käytä heihin minkäänlaista väkivaltaa. <b>Et voi hallita ketään muuta kuin itseäsi, ja jos olet väkivaltainen, et selvästikään hallitse edes itseäsi.</b> <b>Toisten hallitseminen on vain turha ja hyödytön haave. Lisäksi se on mahdotonta.</b> Vaikka kuinka yrittäisit alistaa ja hallita toista, et siinä onnistu. Saat toisen vain kokemaan sisäistä kapinaa ja halveksuntaa itseäsi kohtaan. <b>Mitä enemmän käytät väkivaltaa, sitä vastenmielisempi sinusta tulee väkivaltasi kohteelle.</b> <b>Häpäiset vain itsesi kohtelemalla toisia kaltoin.</b> Kannattaa siis luopua väkivallasta ja alkaa toimia asiallisesti. Pyri vastavuoroisuuteen, älä mielivaltaan. <b>Kun kunnioitat ja arvostat toi</b><b>sia, hekin kunnioittavat ja arvostavat sinua. Mutta jos vain sorrat ja alistat toisia, ei ole ihme, että jäät yksin.</b><br /></p><p>Haluan myös rohkaista <b>niitä, jotka tietävät väkivallasta</b> jonkun läheisensä elämässä. Älkää jättäkö väkivallan uhria yksin, älkää vähätelkö hänen kokemustaan. Olkaa tukena ja kuunnelkaa häntä. <b>Ottakaa hänet vakavasti ja suhtautukaa ennemmin epäillen väkivallan tekijän puheisiin, ne kun harvoin pitävät paikkaansa. Jos todella tunnette väkivallan uhrin, luulisi, ettette edes uskoisi väkivallan tekijän valheita.</b> Muistakaa, kuka uhri on ja kuka on tekijä. Muistelkaa kummankin aikaisempaa toimintaa. Totuus on valhetta voimallisempi. Jos väkivallan tekijän puheista tulee hämmentävä ja kummallinen tunne, ettei kaikki ole kohdallaan, se on merkki valheesta ja manipuloinnista. <b>Älkää langetko väkivallan tekijän manipulointiin! Jos tekijä saa teidät puolelleen, teistä tulee hänen pelinappuloitaan ja hän voi saada teidätkin kohtelemaan uhria todella inhottavilla tavoilla.</b> Jos joku uskaltaa kertoa teille väkivallasta, hän tuskin valehtelee. Hän on saattanut joutua keräämään kaiken rohkeutensa kertoakseen väkivallasta. Ja jos te tyrmäätte hänet ja vähättelette hänen kokemustaan, aiheutatte hänelle vain yhä lisää haavoja.<b> Älkää olko väkivallan hiljaisia hyväksyjiä, se kun on passiivista väkivaltaan osallistumista. Puolustakaa väkivallan uhria, älkää hylätkö häntä!</b> Teidän voi olla vaikea kuvitellakaan sitä henkistä helvettiä, jossa uhri on joutunut elämään, mutta älkää silti vähätelkö häntä älkääkä väittäkö, että uhri liioittelee. <b>Hänellä ei ole tarvetta liioitella; jo se, mitä hän on joutunut kokemaan, on ollut jo liian pahaa.</b></p><p><b> </b><br /></p><p><br /></p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-65064748348371235512023-08-11T21:03:00.001+03:002023-08-11T21:03:30.020+03:00Transfobinen todellisuus?<p>Uusi translaki sekoittaa todellisuutta ja pahasti. Sen mukaan ihminen voi vaihtaa sukupuoltaan antamalla selvityksen omasta sukupuolikokemuksestaan. Hänen tulee antaa selvitys siitä, että hän kokee pysyvästi kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen. Mutta miten voimme tietää, kuinka pysyvä tuo kokemus on? Sehän voi muuttua koska tahansa. Laki ei voi muuttaa ihmisen sukupuolta miksikään. Eikä ihmisen kokemus ole riittävä peruste sukupuolen vaihtoon. Sukupuolen vaihtaminen ei ole edes mahdollista. Ja mihin tätä lakia edes tarvitaan? Jo nyt miehellä, joka tuntee itsensä naiseksi on oikeus olla se, joka hän on. Samoin naisella, joka tuntee itsensä mieheksi on oikeus olla mieheksi itsensä tunteva nainen. Ei ole olemassa mitään lakia, joka tämän estäisi. Siksi tämä uusi laki on turha.</p><p>Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien nimissä meiltä ollaan riistämässä todelliset ihmisoikeudet ja vapaus. Seksuaalivähemmistöjen nimissä valtio on luomassa totalitaristista yhteiskuntaa, joka tulee sortamaan myös seksuaalivähemmistöjä. Heitä käytetään pelkkänä pelinappulana valtion hallintapyrkimyksiin. Mitä paremmin ihmiset saadaan irti todellisuudesta, sitä helpompi heitä on hallita. </p><p>Ja ne, jotka tätä vastustavat, jotka pitäytyvät todellisuudessa, leimataan transfobisiksi ja heistä tehdään epäihmisiä. Tämä on todella mielivaltaista. Eihän tosiasioihin pitäytyminen ole mikään vääryys eikä rikos. </p><p>Mutta näyttää siltä, että siitä on tulossa rikos.</p><p><br /></p><p>Moni on menettänyt jopa työpaikkansa ja maineensa vain, koska on pitäytynyt tosiasioihin. Heidät on leimattu transfobisiksi, koska he ovat puolustaneet perinteisiä arvoja, kuten perhettä ja biologista todellisuutta. Heidät on mustamaalattu ja saatettu koko kansan ja yhteiskunnan vihollisiksi vain, koska he uskovat faktoihin ja näkyvään todellisuuteen. Heistä tehdään näkyviä mediakampanjoita, joiden tarkoitus on häpäistä heidät ja saattaa heidät kansalaisten vihan kohteeksi. Vain, koska he puhuvat totta. Ja mikä oudointa, ihmiset lähtevät innolla mukaan tähän mustamaalaamiseen ja demonisointiin.</p><p>Jokaisella ihmisellä on oikeus sananvapauteen, kansalaisoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin. Nämä oikeudet perustuvat totuuteen, lakeihin ja tieteelliseen todellisuuteen, ei tunteisiin ja mielikuviin. Miksi siis tosiasioihin pitäytyviä ihmisiä täytyy rangaista siitä, että he haluavat pysyä faktoissa?</p><p>"Autoritaariset hallitukset kieltävät meitä sanomasta asioita, joiden tiedämme olevan tosia. Totalitaariset hallitukset pakottavat meidät sanomaan asioita, joiden tiedämme olevan epätosia." Näin sanoo Princetonin yliopiston professori Ribert P. George. Jos emme huomaa tämän tapahtuvan nykyaina, olemme sokeita. Jos uskomme sokeasti kaiken, mitä mediassa sanotaan, uskomme pian aivan käsittämättömiä asioita. Ja jos emme tahdo myöntää, että olemme menossa totalitarismiin, emme ole perehtyneet asiaan riittävästi, tai pelkäämme liikaa emmekä halua nähdä totuutta. Vielä voimme vastustaa tätä hulluutta, ja se kannattaa ennen kuin on liian myöhäistä. Pian varmaan tämäkin teksti on "vihapuhetta", vaikka en edes kirjoita vihamielisesti enkä halvenna ketään. Kun mielivalta pääsee valtaan, kuka voi sitä estää?</p><p><br /></p><p>Nykyään sukupuolta voi muka vaihtaa esittämällä kirjallisen selvityksen siitä, että kokee kuuluvansa toiseen sukupuoleen. Eihän mikään paperi muuta sukupuolta! Sitä paitsi tuntemus ja kokemus ovat täysin eri asioita kuin tieto ja todellisuus. Jos minä kokisin olevani mies, mistä voisin edes tietää, millaista on olla mies? Minä vain kuvittelisin niin. Eihän minulla ole hajuakaan siitä, millaista on olla mies. Meillä ei ole tietoa siitä, millaiselta tuntuu olla toista sukupuolta. Pelkkä tuntemus tai kuvitelma ei riitä perusteeksi. Tuntemus ja tieto ovat kaksi eri asiaa. On päivänselvää, ettei mies voi muuttua naiseksi eikä nainen mieheksi. Ei, vaikka miltä tuntuisi. Ei, vaikka heitä kuinka leikeltäisi. Sukupuoli säilyy heidän kromosomeissaan ja DNA:ssaan. Sukupuoli on biologisesti muuttumaton. Ja jos tätä ei saisi sanoa, niin jo on kumma juttu.</p><p>Jos meitä vaaditaan elämään kollektiivisessa valheessa, tämä yhteiskunta on järjiltään.</p><p>Jos tosiasioihin pitäytyvä ihminen leimataan transfobiseksi, niin eikö se tarkoita, että todellisuus on transfobinen?</p><p>Täytyykö siis koko todellisuus kieltää?</p><p>Tosiasioihin pitäytyminen ei ole ilmausta transfobiasta, vaan terveestä järjestä. Onko todellisuus muka niin transfobinen, että meidän täytyy siirtyä elämään kollektiivisessa valheessa? Jos jokin asia ei sovi todellisuuteen, se ei ole silloin tosi. Miksi meidän pitäisi alkaa elämään epätosien asioiden ehdoilla? </p><p>Täytyykö meidän muka alkaa elämään keinotekoisessa valheessa, jossa miehet voivat muuttua naisiksi ja naiset miehiksi, vaikka se on täysi mahdottomuus? Tällainen keinotekoinen valhemaailma tekee elämästä hyvin vaikeaa. Varsinkin niille, jotka haluavat elää todellisuuden ehdoilla.</p><p><br /></p><p>Tämä lakiesitys luo toteutuessaan juridisen fiktion, jonka mukaan jotkut ovat muuttaneet sukupuoltaan ja heitä on kohdeltava vastakkaisen sukupuolen edustajina. Oikeussysteemi alkaisi toimia tosiasioiden vastaisen kuvitelman ehdoilla eikä tosiasioiden pohjalta. Kaikki ihmiset pakotettaisiin mukautumaan tähän valheelliseen kuvitelmaan. Tämä on tehokas keino viedä yhteiskunta totalitarismiin. Ja kun se toteutuu, se sortaa kaikkia, niitäkin, jotka puolustavat tätä ideologiaa. </p><p>Kuinka hemmetissä yhteiskunta voisi toimia, jos se elää irti todellisuudesta jonkin valheellisen kuvitelman varassa? </p><p>Lainsäädäntö edellyttää ihmisten eläytyvän pakolliseen kollektiiviseen itsepetokseen, jonka mukaan jotkut ovat vaihtaneet sukupuoltaan. Tällöin ihmiset joutuisivat osallistumaan kaikille yhteiseen näytelmään, vaikka he tietävät, ettei sukupuolen vaihtaminen ole mahdollista. Tämän lakimuutoksen toteuttaneet yhteiskunnat ovat alkaneet käyttämään erilaisia rangaistuksia, kuten syytöksiä transfobiasta, vihapuheesta ja sosiaalisesta eristämisestä. Rangaistusten avulla ihmisiä on pakotettu uskomaan, että mies voi muuttua naiseksi ja nainen mieheksi. Jokainen, joka kieltäytyy hyväksymästä sitä, että naiseksi identifioituminen tekee miehestä naisen, leimataan transfobiseksi. </p><p>Fobia on sairaus, jossa ihminen pelkää kohtuuttoman paljon jotain asiaa. Nyt ne, jotka tahtovat pitäytyä todellisuuteen, leimataan transfobisiksi. Jos he todella kärsisivät fobiasta, miksi heitä täytyy rangaista siitä? Fobia on sairaus, eikä tähän mennessä ihmisiä olla rangaistu sairaudesta. Tosiasioihin pitäytyvät tuskin kärsivät transfobiasta, he vain haluavat pysyä todellisuudessa. Onko siis todellisuudentajun säilyttäminen nykyään rangaistavaa? </p><p>Uuden lain myötä valtio pakottaa kaikki jättämään aistihavaintonsa huomiotta ja antautumaan kuvitelmalle, että sukupuolta voi muuttaa. Homma menee todella ristiriitaiseksi, jos omiin aisteihinsa ei voi luottaa. Jos vastaan kävelee mieheltä näyttävä ihminen, aistiemme mukaan hän on mies. Mutta jos hän sanookin muuttaneensa sukupuoltaan ja olevansa nainen, täytyykö meidän mieltää hänet naiseksi sillä perusteella, että hän on saanut epämääräisen lain perusteella muutettua oikeudellisen sukupuolensa naiseksi? Hän näyttää mieheltä, mutta sanoo olevansa nainen. Se on todella ristiriitaista. Pian emme voi olla enää varmoja aistihavainnoistamme. Olisikohan se mukavaa minun läheisteni mielestä, jos minä olisin yhtenä päivänä nainen, nimeltään Jenna, toisena päivänä mies, nimeltään Janne ja jonain muuna päivänä muunsukupuolinen, nimeltään Jonne? Eikö tällainen tekisi elämästä aika sekavaa niin minulle kuin läheisilleni?</p><p>Tällä on kielteisiä vaikutuksia myös sananvapauteen. Sananvapaus on ristiriidassa sen kanssa, että yhdelle ihmisryhmälle annetaan etuoikeus määritellä kaikkien puolesta, mikä on oikea kuvaus todellisuudesta. Ne, jotka eivät heitä usko, joutuvat rangaistuksen kohteeksi. He menettävät työpaikkansa, maineensa ja jopa ystävänsä. Jotkut ovat jopa ehdottaneet uudelleenkoulutusleirejä toisinajattelijoille. Tämähän menee yhä vain diktatorisemmaksi. Aivopestään ihmiset uskomaan käsittämättömiä valheita. Tätä tehdään nykyään kouluissakin seksuaalikasvatuksen nimissä. Ja tämä opetus on pakollista kaikille koulun oppilaille. Tällainen opetus on erittäin haitallista herkässä iässä oleville lapsille. Sillä voi olla peruuttamattomat ja haitalliset seuraukset.</p><p>Tämä laki poistaa kokonaan kehollisen sukupuolieron merkityksen yhteiskuntaelämästä, joka loukkaa vakavasti naisten oikeutta keholliseen yksityisyyteen ja turvallisuuteen. Pian naisille tarkoitettuihin julkisiin vessoihin, pukuhuoneisiin, suihkuihin jne pääsee naiseksi identifioituneita miehiä, jotka saattavat olla pahimmillaan seksuaalirikollisia. Pian naisille varatuissa julkisissa tiloissa liikkuu saalistajia, eikä kukaan ole enää turvassa. Näin on jo käynyt niissä maissa, joissa tämä laki on hyväksytty. Seksuaalirikolliset miehet ovat identifioituneet naisiksi päästäkseen naisten yleisiin tiloihin tekemään väkivaltaa biologisille naisille. Pian tuskin uskaltaa käydä edes naisille varatuissa vessoissa. En todellakaan halua enää joutua raiskatuksi. Ja tuskin haluaa kukaan muukaan.</p><p><br /></p><p>Ihmiset eivät pysty muuttamaan sukupuoltaan, koska biologinen sukupuoli on yksi ihmisen muuttumaton ominaisuus. Sitä ei vaihda kokemus, ei laki eikä leikkaus. Leikkauksessa biologinen sukupuoli turmellaan pysyvästi (vieläpä hyvin kalliilla hinnalla), ja sen tilalle tulee ihmisten tekemä keinotekoinen rakennelma sukupuolesta. Silti ihmisen sukupuoli ei ole muuttunut miksikään. </p><p>Sukupuoleen liittyvien tosiasioiden kieltäminen johtaa epätarkoituksenmukaisiin ja vahingollisiin toimintatapohin, jotka ulottuvat terveyteen, kasvatukseen, turvallisuuteen, keholliseen yksityisyyteen, sanan- ja uskonnonvapauteen, tieteelliseen tutkimukseen ja se myös kyseenalaistaa vanhempien oikeuden lapseensa ja lapsen oikeuden isään ja äitiin. Ja kun perhe on rikottu, ajan myötä koko yhteiskunta tuhoutuu. Perheen tuhoaminen on osa marxilaista vallankumousta. Eikä tarvitse mennä tutkimaan historiaa kovin kauas nähdäkseen, mitä se sai aikaan Neuvostoliitossa. Miksi samaa tehdään nykyään täälläkin? Tämä johtaa vain kulttuuriseen itsemurhaan. Onhan tuo jo nähty. Historia toistaa itseään emmekä me ihmiset opi siitä mitään. </p><p>On terveen järjen vastaista ja ristiriitaista sananvapauden kannalta, kun yhdelle ihmisryhmälle annetaan oikeus määritellä kaikkien puolesta, mikä on oikea kuvaus todellisuudesta. Edes tiede ei anna tukea käsitykselle, että sukupuolta voi vaihtaa eikä myöskään sille käsitykselle, jonka mukaan ihminen voi syntyä väärään kehoon. Kyseessä on uskonnollinen uskomus, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Väite, jonka mukaan mies voi muuttua naiseksi oman kokemuksensa pohjalta, kuulostaa enemmän uskonnolliselta uskomukselta kuin tietoon perustuvalta tosiasialta. Kun yhteiskunta rakennetaan tämän uskomuksen varaan, siitä syntyy hyvin mielivaltainen systeemi, joka heikentää aitoja ihmisoikeuksia ja sanan- ja uskonnonvapautta. </p><p><br /></p><p>Pian olemme totalitarismin vallassa. Professori Tapio Puolimatka sanoo artikkelissaan Transideologia vie yhteiskuntaa totalitaristiseen suuntaan: </p><p>"Yhteiskuntajärjestelmä muuttuu perustavasti, kun yhteiskuntajärjestelmän perustana oleva biologinen sukupuoli korvataan sukupuoli-identiteetillä.</p><p><br /></p><p>1. Yhteiskuntaa aletaan hallita tosiasioiden vastaisten mielikuvien pohjalta.</p><p><br /></p><p>2. Oikeuskäytäntöön tulee mielivaltaisia piirteitä, koska se toimii todentamattomien mielikuvien pohjalta. </p><p><br /></p><p>3. Sananvapautta rajoitetaan mielivaltaisesti, koska virallisten mielikuvien vastainen puhe voidaan määritellä rangaistavaksi vihapuheeksi.</p><p><br /></p><p>4. Lapsia kasvatetaan päiväkodeissa ja kouluissa virallisen ideologian mukaiseen mielikuvamaailmaan, jonka avulla heidät voidaan erottaa todellisuudesta ja harhauttaa itseään vahingoittaviin toimintatapoihin.</p><p><br /></p><p>5. Vanhempien kasvatusoikeuksia rajoitetaan, koska itse vanhemmuuden kategoria muuttuu juridiseksi konstruktioksi. Tämän seurauksena lasten huostaanotto helpottuu. Myös vanhempien ja lasten välistä kodissa tapahtuvaa viestintää kontrolloidaan.</p><p><br /></p><p>6. Naisten yksityisyyden ja turvallisuuden suojaksi rakennettuja järjestelmiä murennetaan. Naisten turvattomuus lisääntyy, joten turvallisuutta pyritään suojaamaan luomalla kattava valvontajärjestelmä, jonka avulla jokaisen yhteiskunnan jäsenten liikkumista voidaan seurata.</p><p><br /></p><p>7. Sukupuoli-identiteetille annettu keskeinen asema yhteiskuntajärjestyksessä johtaa uuden valtionuskonnon perustamiseen: yhteiskuntaa hallitaan sellaisten mielikuvien pohjalta, joita ei voida todentaa, mutta joiden kyseenalaistamisesta tehdään rangaistavaa." </p><p>Ja näitä täällä juuri on meneillään. Herätkää ihmiset ennen kuin on liian myöhäistä! Vielä voimme sanoa EI tällaiselle hulluudelle.</p><p>"Kun nainen ja mies määritellään laissa ruumiittomiksi henkilökohtaisiksi valinnoiksi, kadotetaan kosketus fyysiseen todellisuuteen ja menetetään ne sanat, joita tarvitaan fyysisen todellisuuden kuvaamiseen. Valtio pakottaa yksilön toimimaan sellaisten käsitysten ehdoilla, jotka ovat vastakkaisia hänen havaitsemilleen tosiasioille ja hänen tiedostamilleen eettisille periaatteille.</p><p>Kun kehon merkitys mitätöidään ja sen sijaan asetetaan subjektiivinen kokemus, yhteisö menettää kykynsä erottaa toisistaan todellinen ja haluttu, objektiivinen ja subjektiivinen, tosiasiat ja epätotuudet, totuus ja erehdys. Tällainen yhteisö ei pysty enää puolustautumaan mielikuvien ja epätotuuksien avulla toteutettua manipulaatiota vastaan." -Puolimatka </p><p>Kuka haluaisi elää tällaisessa valheellisessa totalitaristisessa harhayhteiskunnassa? En minä ainakaan. </p><p><br /></p><p>Tässä linkki Puolimatkan artikkeliin: </p><p><a href="https://oikeamedia.com/o1-205100" target="_blank">https://oikeamedia.com/o1-205100</a><br /></p><p>PS. Puolimatkaakin on dissattu ja leimattu aiheetta vain siksi, että hän puhuu ASIAA. Ne, jotka uskaltavat vielä sanoa asiat niin kuin ne ovat, joutuvat mustamaalatuiksi, leimatuiksi ja kaikenlaisten vihamediakampanjoiden kohteiksi. Usein syyt ovat täysin järjettömiä.</p><p>Tärkein syy on: he puhuvat totta. </p><p>He eivät mukaudu kollektiiviseen valheeseen. </p><p>Ja jos minustakin tehdään epähenkilö tämän tekstin takia, ei voi mitään. Olen sitten epähenkilö, enkä välitä paskaakaan siitä. Tiedän itse paremmin, ettei se pidä paikkaansa. Sillä ei ole väliä, mitä muut minusta ajattelee. Haluan vastustaa totalitarismin kehitystä ja säilyttää kosketuksen todellisuuteen vaikka sitten menettämällä alhaisen maineeni (eipä siinäkään paljoa menettämistä ole). </p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-83407606479381411772023-07-11T14:25:00.000+03:002023-07-11T14:25:19.329+03:00Valokuvia ja hyviä uutisia kirjaani liittyen<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLvWxZDGixZnofeL8TWsRDq2XoO7WQn49c3yV_Q3erAYN_hbpDjFGJPzYWXcJriBGnUW4T6mrp5p00fxI1zVVOI6dhryU_GoGGaK8AEZvt2dYjtLZHVfutg7Gj-okC17zE_ZNvKz_FIYseprGQ45jA55HWqaHueOYByZfsFzaiSPxCle7glyRO_NAZlRU/s6240/a1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="6240" data-original-width="4160" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLvWxZDGixZnofeL8TWsRDq2XoO7WQn49c3yV_Q3erAYN_hbpDjFGJPzYWXcJriBGnUW4T6mrp5p00fxI1zVVOI6dhryU_GoGGaK8AEZvt2dYjtLZHVfutg7Gj-okC17zE_ZNvKz_FIYseprGQ45jA55HWqaHueOYByZfsFzaiSPxCle7glyRO_NAZlRU/w426-h640/a1.JPG" width="426" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Moro! Hulttis täällä taas kirjoittelee. Laitan mukaan kuvia Leivonmäen reissulta, jonka teimme kavereiden kanssa 1.7.2023. Luonnonlapsi pääsi pitkästä aikaa luontoon kosken äärelle. Siistiä oli ja mukavaa.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3Umsd77WCRaGjLBfxRkSJn_6dzG6LOZQjKNcegWL44ZsgGQleu_DkOoRUVuStm9QywLrCJk7umPZMu8Z2WktigqBSbrTmEfjrIzgdns2h4CWlLXCJVYM7E7bKT1meBdRT4lJPNiUqTSjBmn82DlLoZatZOFUMxebSrzugAKTKmvFt4rvheg80JfcW9Uk/s6240/a2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4160" data-original-width="6240" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3Umsd77WCRaGjLBfxRkSJn_6dzG6LOZQjKNcegWL44ZsgGQleu_DkOoRUVuStm9QywLrCJk7umPZMu8Z2WktigqBSbrTmEfjrIzgdns2h4CWlLXCJVYM7E7bKT1meBdRT4lJPNiUqTSjBmn82DlLoZatZOFUMxebSrzugAKTKmvFt4rvheg80JfcW9Uk/w640-h426/a2.JPG" width="640" /></a></div><p></p><p></p><p></p><p style="text-align: center;">Vaikka välillä satoi aika paljon vettä, selvisimme reissusta hyvin. Onneksi otin taiteiluvälineet mukaan, niin ei käynyt aika pitkäksi autossa odotellessa sateen loppumista. Minua ei sade haitannut, mutta järkkärit eivät tykkää sateesta. Järjestelmäkameran kanssa on parempi vetäytyä suojaan, ettei kosteus pääse turmelemaan sitä. Oli mukavaa jutella ja piirrellä peikonlehtiä autossa. Piirtäminen auttaa mua keskittymään paremmin jutteluun ja kuuntelemiseen. Siksi mulla aina onkin piirrustusvälineet matkassa mukana.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5gQDeb3_FbS6JJVrZbz-kM00d7BhBF894eStq3MAZMclHCsCcXJ1TE2dG0ZTO8hTVYAih5o6lwF44nj32o3IZDfb_pcfwH8MRbldMaPFLNEqMOElMqNdkS_OtUy0XZNKezEomwnNQW_H6zZrrAlcFvhvV3AQugXVhbpf_wXaf0XUcfuB5vwMiGTl9n3s/s6240/a3.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4160" data-original-width="6240" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5gQDeb3_FbS6JJVrZbz-kM00d7BhBF894eStq3MAZMclHCsCcXJ1TE2dG0ZTO8hTVYAih5o6lwF44nj32o3IZDfb_pcfwH8MRbldMaPFLNEqMOElMqNdkS_OtUy0XZNKezEomwnNQW_H6zZrrAlcFvhvV3AQugXVhbpf_wXaf0XUcfuB5vwMiGTl9n3s/w640-h426/a3.JPG" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Tästä tuli hyvä kuva. Innokas Luonnonlapsi luonnossa. Kosken jyly on rauhoittavaa ja on jotenkin hypnoottista katsoa veden kulkua. Vesi vain kulkee ja kulkee, aina vain. Siinä on hyvä jumittaa ja antaa pään levätä. Veden liikkeen seuraaminen on rauhoittavaa.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCAwMgwQ3izERDWDd5Y7l5J8PrUpJ9i2oJNptnTAo3W70osgzynxXJLRbr-dBWeZTpeA7FcrMX5uvIDJ5yK5yP5QiLjtNWY8jgz_4O_JoaiOmNcdWkNllkrPK6g1MHZ_s46PJSZUOWdvMPFZRCeaYWgIZNsJH9zEeM-2hFoNajLhsLiaqFbKDUshAqg9Y/s6240/a4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4160" data-original-width="6240" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCAwMgwQ3izERDWDd5Y7l5J8PrUpJ9i2oJNptnTAo3W70osgzynxXJLRbr-dBWeZTpeA7FcrMX5uvIDJ5yK5yP5QiLjtNWY8jgz_4O_JoaiOmNcdWkNllkrPK6g1MHZ_s46PJSZUOWdvMPFZRCeaYWgIZNsJH9zEeM-2hFoNajLhsLiaqFbKDUshAqg9Y/w640-h426/a4.JPG" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Siellä se Hulttis oleskelee. Olisinpa tuolla nytkin! Paikka oli juuri sellainen, missä herkkä sieluni viihtyy. Onneksi teemme syksyllä seuraavan reissun noihin maisemiin. Ja talvellakin menemme sinne kuvaamaan jäämuodostelmia. Odotan molempia reissuja innolla.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9RABTHyz_hf0QURJdvExhpjdLseW3ERKXuJPCRCvEi8WP33ENYZT8WxI1fuwHOn8vOQmZluU-yMXIT2ecV9dZZT3jww_2eGoJem-lvwDyOOo2K5PCvd060NUOP6uOMAO6OBZ7GQ1nHXHNBodC2MAEwORDOorFicIsMv2ZbWkzXftUeeEPjpJgBsx-2sQ/s6240/a5.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4160" data-original-width="6240" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9RABTHyz_hf0QURJdvExhpjdLseW3ERKXuJPCRCvEi8WP33ENYZT8WxI1fuwHOn8vOQmZluU-yMXIT2ecV9dZZT3jww_2eGoJem-lvwDyOOo2K5PCvd060NUOP6uOMAO6OBZ7GQ1nHXHNBodC2MAEwORDOorFicIsMv2ZbWkzXftUeeEPjpJgBsx-2sQ/w640-h426/a5.JPG" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Hulttis kuvaamassa koskea ja HulttisCamera napsii kuvia innolla kuvia räpsivästä Hulttiosta. HulttisCamin kuvaaja on ystäväni Raneth. Hänkin aina ilahtuu nähdessään minut luonnossa. On hyvä saada taltioitua tuota innokasta intoa, jota siellä koen.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfiap0ege68hqn8LltIfXu3Iv2WIamn8sNmEljmTLWm-ZT246b6tiNgGpM8saC1n-7VKiHisPPFJJHRwicT8X2PKGHKMVO5hd1ehN9euGbJYFQplt8-kFW6VdQrCgRVegSR3qtHb3CeHwekcpT4qEQE1l_mfUy7AI3xGMqBoKcuSzg3m-18wHiBlbrI30/s6240/a6.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4160" data-original-width="6240" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfiap0ege68hqn8LltIfXu3Iv2WIamn8sNmEljmTLWm-ZT246b6tiNgGpM8saC1n-7VKiHisPPFJJHRwicT8X2PKGHKMVO5hd1ehN9euGbJYFQplt8-kFW6VdQrCgRVegSR3qtHb3CeHwekcpT4qEQE1l_mfUy7AI3xGMqBoKcuSzg3m-18wHiBlbrI30/w640-h426/a6.JPG" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Tässä mulla varmaan on todella keskittynyt ilme. Otin kuvia eri valotusajoilla ja keskityin veden liikkeen taltiointiin. Keskittyessäni saatan mennä niin omiin maailmoihini, ettei minuun meinaa saada kontaktia. Onneksi lopulta yleensä havahdun Flow-tyyppisestä tilastani.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4BKPYKLoiNvPWo0JPQGEEtuQEldkCl2vyyMbfnltbYaC7MIR-otPliGUdFthvgX8xgnewcSyKG2rVVzR0RkHexu6dL3JIEpoGIfJrIqNv-NtKhEAURxzR81UuTRQ46Ujnce1Eg_dFFNPZDd2WOsu66CbtkKcwq-AQ1UV1vHYr6LSSU9UVYXXgHpQnVkk/s6240/a7.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="6240" data-original-width="4160" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4BKPYKLoiNvPWo0JPQGEEtuQEldkCl2vyyMbfnltbYaC7MIR-otPliGUdFthvgX8xgnewcSyKG2rVVzR0RkHexu6dL3JIEpoGIfJrIqNv-NtKhEAURxzR81UuTRQ46Ujnce1Eg_dFFNPZDd2WOsu66CbtkKcwq-AQ1UV1vHYr6LSSU9UVYXXgHpQnVkk/w426-h640/a7.JPG" width="426" /></a></div><p></p><p></p><p style="text-align: center;">Tää on hyvä kuva. Pitkällä valotuksella saa tosi siistejä kuvia liikkuvasta vedestä. Tuo veden liike taustalla on upea.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj9j__X26tAXsVmgZ3032zUEGJ3bBUwD9Plt-iI9rKvtkSYIPOzEW9k6drxrqLHmFEfpBrR5_v1BVLDezLIciK-4Epis8LnQvSg0AH75Q7nLzOvWw1vwKOusf6NybTe_tZs2oxLPKnFciihtXlgzvHFrxqhHZR51k42MNfmx0RWGkHTpJA9NbZBxWXPT8/s6240/a8.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4160" data-original-width="6240" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj9j__X26tAXsVmgZ3032zUEGJ3bBUwD9Plt-iI9rKvtkSYIPOzEW9k6drxrqLHmFEfpBrR5_v1BVLDezLIciK-4Epis8LnQvSg0AH75Q7nLzOvWw1vwKOusf6NybTe_tZs2oxLPKnFciihtXlgzvHFrxqhHZR51k42MNfmx0RWGkHTpJA9NbZBxWXPT8/w640-h426/a8.JPG" width="640" /></a></div><p></p><p></p><p style="text-align: center;">Siellä se *into* *into* kuvaa. Tuli muuten valtava määrä kuvia tältä reissulta. Kuvia tuli otettua kaikkiaan 538 kpl. xD On muuten hirveä työ käydä ne läpi ja valita parhaat. Innostumisessa on huonotkin puolensa. Kun innoissaan ottaa kuvia, lopulta niitä on niin hirveä määrä, että on hyvin työlästä käydä ne läpi. <br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXbq8cUXyQUvTkipX1ssl0xHtGYRhq1-IZyIc4XjtLTHDT8EvJwqga1xBkf5fTdKnxXzzlslitFGKYBzmQ8-moNJe_fEH-MYRH0Rg-cr8zmq0FE4zGIZVRAtt6LqVMM8YLEDJueWeFkx6P_rXt4s5YTYHjFFSWV9nghCrroIFPEYD0hZs9nk7i3CxK5Po/s6240/a9.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4160" data-original-width="6240" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXbq8cUXyQUvTkipX1ssl0xHtGYRhq1-IZyIc4XjtLTHDT8EvJwqga1xBkf5fTdKnxXzzlslitFGKYBzmQ8-moNJe_fEH-MYRH0Rg-cr8zmq0FE4zGIZVRAtt6LqVMM8YLEDJueWeFkx6P_rXt4s5YTYHjFFSWV9nghCrroIFPEYD0hZs9nk7i3CxK5Po/w640-h426/a9.JPG" width="640" /></a></div><p></p><p></p><p></p><p style="text-align: center;">Ehkä olisi hyvä hieman edes yrittää hillitä tuota hullun intoa, jonka valtaan joudun koskien äärellä ja ylipäätään. Taidettakin olen tuottanut aivan valtavat määrät, eikä loppua (onneksi) tule. Olisi vaan hyvä saada jonkinlainen tila, ateljee tai jokin, missä voisin säilyttää taidetta. Nähtäväksi jää, löytyykö sellaista.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF327j5BC1ZOJc6FiMP5K1cfuFxcpb1-jHBQZcHjlF6X9JLgMhzw2ebHxOCJPcQ13Yajs0UwLY4ZJXA6izZ3nVWsfRj-JLm-TII9qkxg_y_FYD6m-0kBfmaf4EnODrP87tkqvarpwrnP1Ae31br3y0mFGDqUrAr3chqZBD9GgCSUGYodVPKKwLAifKl1k/s6240/a10.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4160" data-original-width="6240" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjF327j5BC1ZOJc6FiMP5K1cfuFxcpb1-jHBQZcHjlF6X9JLgMhzw2ebHxOCJPcQ13Yajs0UwLY4ZJXA6izZ3nVWsfRj-JLm-TII9qkxg_y_FYD6m-0kBfmaf4EnODrP87tkqvarpwrnP1Ae31br3y0mFGDqUrAr3chqZBD9GgCSUGYodVPKKwLAifKl1k/w640-h426/a10.JPG" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: center;">Siinä on Hulltiksen Hormi kovassa käytössä. Melkein sain nikotiiniöverit, kun tajusin, et kaveri haluaa saada höyrypilven talteen. Aikani höyryttelin ja tuli onnistuneita otoksia. Susitautointikin näkyy. Haluaisin vielä toisenkin tatskan, tällä kertaa peikonlehti aiheisen. Olen kuvankin jo suunnitellut. </p><p style="text-align: center;"><br /></p><p style="text-align: center;">Vielä uutisia kirjaprojektista:</p><p style="text-align: center;">Kirjan kirjoittaminen etenee hyvin, olen päässyt jo vuosiin 2012-2013. Eli juurikin niihin rankimpiin vuosiin. Rankkojen juttujen kirjoittaminen on rankkaa. Mutta minä kirjoitan ja prosessoin rankkoja juttuja rauhassa. Onneksi ei ole kiirettä. Välillä joutuu pitää pientä taukoa kirjoittamiseen, että ehtii ajan kanssa käsitellä vaikeita juttuja mielessään. Välillä jään suorastaan jumiin vaikeiden asioiden äärellä. Mutta sitten taas alan kirjoittamaan, kun tuntuu, että pystyn siihen. </p><p style="text-align: center;">Löysin myös vanhoja päiväkirjoja noilta ajoilta ja sen jälkeenkin. Olen niitä lueskellut ja saanut lisää materiaalia kirjaan. Onneksi pidin nistivuosina yllättävän tarkkaa ja kattavaa päiväkirjaa. Niistä on nyt iso apu kirjan kirjoittamiseen. Vielä on pitkä matka kirjan valmistumiseen. Vielä on yli 10 vuotta läpikäytävää. Vaikea edes ajatella, kuinka paljon vielä on matkaa edessä. Oi voi. No, onneksi ei ole kiirettä. Rauhasta käsin on paljon parempi kirjoittaa. Kun antaa aikaa prosessiin, homma toimii paremmin kuin ankarat deadlinet. <br /></p><p style="text-align: center;"> Olen miettinyt kirjan nimeä. Se voisi ehkä olla Hulttiotytön Selviytymistarina - Matka huumehelvetistä uuteen elämään. Miltä tämä kuulostaa, rakas lukijani? Voisiko se olla toimiva nimi? En lyö lukkoon vielä sitä, mutta harkitsen.</p><p style="text-align: center;"><br /></p><p style="text-align: center;">Vielä toinenkin jännittävä juttu:</p><p style="text-align: center;">Taidan saada kustantajan! </p><p style="text-align: center;">Juttelin yhden tuttavan kanssa, jolle kerroin, että kirjoitan kirjaa elämästäni. Hän on tehnyt minusta lehtijutun joitain vuosia sitten. Hän puolestaan kertoi kirjaprojektistani yhden suurehkon kristillisen kustantamon toimitusjohtajalle. Toimitusjohtaja muisti sen lehtijutun ja totesi, että he ovat erittäin kiinnostuneita kirjastani ja haluaisivat julkaista sen sitten kun se on valmis. </p><p style="text-align: center;">Aika siistiä! Tai oikeastaan: todella siistiä! </p><p style="text-align: center;">Supersiistiä suorastaan! <br /></p><p style="text-align: center;">Kuulostaa siltä, että olen saanut kustantajan. Kiitos Herralle! Jumala johdattaa asioita ihmeellisesti enkä voi kuin ihmetellä ja kiittää. </p><p style="text-align: center;"><br /></p><p style="text-align: center;">Ps. Käykää katsomassa Instagramissa @hulttiotytto ja Facebookissa nimelläni Jenna Karjalainen kuvia tämänpäiväisestä söpöstä ja supersiististä kohtaamisesta uuden ystäväni kanssa. Luna käärme tuli tänään vierailemaan työpaikalle ja tykästyi minuun todella nopeasti. Tästä söpöstä kohtaamisesta on kuvia edellä mainitsemissani profiileissa. Oli muuten söpö ja hauska käärme, joka otti minuun kontaktia yllättävän nopeasti. Kaikki ihmettelivät (minä mukaan lukien) miten nopeasti käärme tuli luokseni. Pian se jo kiipeili minua pitkin ja näytti viihtyvän sylissäni, tai voisiko sanoa kropassani. Tää oli ihana ja hauska kohtaaminen ja jälleen yksi eläin tunnisti eläinten ystävän ja näin muodostui uusi ystävyys härkäkäärmeen kanssa. <3 <br /></p><p> </p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-7682442412335346792023-06-28T16:19:00.005+03:002023-06-29T16:02:30.192+03:00Vaikeiden asioiden käsittelyä<p>Olen töissä taas. Kävin äsken soittamassa flyygeliä, joka soi tänään niin kauniisti, että itketti. Jälleen kerran itkin ja soitin. Ja ihmiset kävivät kuuntelemassa itkevän Hulttion sävellyksiä. Osa jäi kuuntelemaan koko ajaksi, jonka soitin. Taisivat tykätä siis. Yhdessä vaiheessa pari miestä tuli kuuntelee ja ne sanoivat, että soitan todella taitavasti. Toinen miehistä jäi seisomaan aika lähelle minua ja kuunteli hyvin tarkkaavaisena mun soittoa. Samalla se tuijotti minua, mikä oli hieman kiusallista. Toinen kierteli katselemassa taidetta ja kun olin saanut kappaleen loppuun, se sanoi minua kyttäävälle miehelle, että lähdetään. Tämä toinen ei vaan meinannut millään lähteä. Siinä se seisoi ja kyttäsi minua. Näytti hieman siltä, että hän olisi ollut kehittämässä nopeaa pakkomiellettä meikäläiseen. Hieman ehdin jo huolestua, mutta sitten se lähti jatkamaan matkaansa. Jännittäviä kokemuksia flyygelin äärellä. </p><p>Onneksi menin soittamaan. Siitä oli iso apu, koska ennen soittamista olin aika synkissä fiiliksissä. Mustat tunteet ottaa niin helposti vallan. Tunteet, jotka ovat syntyneet toisten haavoittavasta toiminnasta. Tunteet, joille ei tähän mennessä ole ollut tilaa. En ole varma, onko niille tilaa vieläkään, mutta silti ne tunteet ovat nyt tulleet käsittelyyn. </p><p>Olen joutunut useamman vuoden aikana painamaan ne tunteet syvälle sisimpääni, koska niitä ei ole otettu vakavasti. Ne on mitätöity yhä uudestaan. Olen muka ollut väärässä kertoessani toisen haavoittavasta toiminnasta. Ja niinpä myös tunteeni ovat olleet vääriä ja turhia. </p><p>Vaikka niin ei todellakaan ole. </p><p>Ne ovat syntyneet aiheesta. Ja minun on aiheellista käsitellä näitä tunteita ja kokemuksia. Jos en käsittele niitä, ne jäävät aiheuttamaan vahinkoa. Olen jo liian kauan kokenut katkeruutta ja vihaa väärän kohtelun takia. Ja koska sitä on jatkunut kauan, paskaa on kertynyt liikaakin minulle. En tahdo, että katkeruus myrkyttää minua enää yhtään enempää.</p><p>Kun toinen satuttaa yhä uudestaan, tottakai siitä syntyy ajan myötä vihaa ja kaunaa. Varsinkin, kun minua ja tunteitani ei ole otettu vakavasti. Olen ollut muka väärässä aina kun olen ottanut haavoittavan toiminnan esiin. Minusta on tehty se paha tyyppi, joka tekee suuren vääryyden antaessaan asiallista kritiikkiä toisen haavoittavasta toiminnasta. Toinen on vain viaton uhri, joka ei voi itselleen mitään. Uhri, joka aloittaa hirveän itsesäälidraaman joka kerta kun olen sanonut, että hän satutti minua taas. Käytti minua emotionaalisesti hyväkseen.</p><p>Tällaista ihmissuhdetta on vaikea kutsua ystävyydeksi, koska vastavuoroisuus puuttuu. Jos vastavuoroisuutta ei ole, kyse ei ole ystävyydestä.</p><p> </p><p>Itsekkäät ihmiset eivät näe itseään pidemmälle. He ovat niin täynnä itseään, etteivät he kykene näkemään toisia. </p><p>Kun ihminen on elänyt emotionaalisessa tyhjiössä, kuinka hän voisi antaa toisille mitään emotionaalista tukea? Hän ei ole itse sellaista saanut eikä siten kykene sitä antamaan. Hänelle on kehittynyt valtava emotionaalinen tyhjiö ja pohjaton tarve täyttää tämä tyhjiö. Mutta sitä tarvetta ei täytä mikään, koska tarve vaatii liikaa itselleen. </p><p>Siksi mikään ei riitä. </p><p>Ei, vaikka hän kuinka saisi toisilta emotionaalista tukea. Hän tarvitsee aina vain lisää, eikä tyhjiö täyty kuitenkaan. Hän on niin pohjattoman tarvitseva, että hän on aina ottamassa toisilta. Hän ei osaa edes ajatella, että muillakin olisi tällaisia tarpeita. Hänelle vastavuoroisuus on täysin vieras käsite.</p><p>Vain hän ja hänen tarpeensa merkitsevät. Muiden tarpeilla ei ole väliä.</p><p>Omat tarpeet ohittavat toisten tarpeet.</p><p>Omat tarpeet menevät toisten tarpeiden edelle.</p><p>Omat tarpeet syrjäyttävät toisten tarpeet.</p><p>Ja omat tarpeet täytetään toisten tarpeiden kustannuksella.</p><p>Muut ovat hänelle vain välineitä omien tarpeiden täyttämiseen. Hän "arvostaa" toisia vain itsekkäiden halujensa pohjalta. Jos hän voi saada jotakin toiselta, silloin hän "arvostaa" tätä. Hän ei näe toista persoonana, vaan sen kautta, mitä toiselta voi saada, miten toisesta voi hyötyä. </p><p>Jos hän oikeasti arvostaisi toista, silloin hän toimisi toista kunnioittavalla tavalla eikä imisi toista kuiviin eikä pitäisi toista likasankona, johon voi tyhjentää kaiken paskan sisältään. Aidosti toista arvostava ihminen toimisi vastavuoroisesti, eikä vain itsekkäiden halujen pohjalta. </p><p>Mutta itsekäs ihminen ei tunne edes tarvetta vastavuoroisuuteen. </p><p>Hän on aina vain ottamassa, eikä osaa antaa. Hänen liiallinen tarvitsevuutensa uuvuttaa toiset. Hän imee toiset kuiviin yhä uudestaan. Ja silti hän on vaatimassa yhä vain lisää. Hän ei osaa ottaa huomioon toisten tunteita eikä tarpeita. Hän on ainainen ottaja, joka ei osaa antaa.</p><p>Hän on emotionaalinen vampyyri.</p><p>Hän riistää toiselta voimat ja vie hänen energiansa mennessään.</p><p>Hän takertuu toiseen kuin kuristajakäärme, jonka ote kiristyy jatkuvasti.</p><p>Hän on energiavaras, joka uuvuttaa toiset jo pelkällä läsnäolollaan.</p><p>Hän on niin itsekäs, ettei hän kuuntele toisia vaan vaatii toiset kuuntelemaan itseään. Hän haluaa kaiken huomion itselleen. Hän riistää toisten voimat vaativuudellaan. Hän ei välitä toisten tarpeista eikä ota niitä huomioon. </p><p>Hän pitää toista terapeuttinaan, purkautuu kuin tulivuori toisen niskaan ja toisen on vain kuunneltava kun hän vyöryttää kaiken kokemansa paskan toisen niskaan. Yhä uudestaan. Hän ottaa tarkoituksella kaiken tilan itselleen, eikä toinen voi kuin ottaa vastaan kaiken, mitä hän suustaan suoltaa. </p><p>Toinen on hänelle vain likasanko, johon hän voi tyhjentää omat tunteet ja ongelmat. Kun toinen tarvitsisi vuorostaan tukea ja kuuntelijaa, hän sanoo vain: </p><p>"En ole mikään terapeutti." </p><p>Se on kuin isku vasten kasvoja. </p><p>Ja pian hän jo kääntää aiheen takaisin omiin ongelmiinsa. Näin kylmästi hän ohittaa toisen, vieläpä toistuvasti. </p><p>Ohittaminen tuntuu todella pahalta, varsinkin kun on itse antanut itsestään niin paljon toiselle. Varmasti hänetkin on ohitettu, joka nyt ohittaa toisen. Se on varmasti tuntunut hänestäkin pahalta. </p><p>Mutta silti hän tekee sitä nyt toiselle. </p><p>Hän kaltoinkohtelee toista ja silti vaatii toista jatkuvasti kuuntelemaan. Kun toinen tarvitsisi kuuntelijaa, hän ohittaa tämän kylmästi. Eikä hän ajattele lainkaan, kuinka pahalta ohittaminen tuntuu toisesta. Ja silti toisen on vain jaksettava antaa itsestään, vaikka ei saa mitään takaisin. </p><p>Emotionaalinen riisto aiheuttaa syvät haavat, varsinkin kun se toistuu.</p><p><br /></p><p>Itsekäs ihminen ei osaa tulla ottajasta antajaksi. Hän on niin täynnä itseään, ettei osaa huomioida toista ja tämän tarpeita. </p><p>Itseään täynnä oleva ihminen vajoaa itsetiedottomaan lapsellisuuden tilaan. </p><p>Hänelle kaikki heti nyt. </p><p>Vain hän ja hänen tarpeensa ovat tärkeitä, toisen ei. Yhä uudestaan hän ohittaa toisen, vaikka samalla hän itse imee toisesta kaiken energian itselleen. Vain hänen pohjattomat tarpeensa ovat keskiössä. Millekään muulle ei ole tilaa. Ja niin toinen jää tyhjäksi kohtaamisen jälkeen, jossa häntä ei kohdattu. Hän on aivan uuvuksissa ja voimaton useita päiviä kohtaamisen jälkeen.<br /></p><p>On päivänselvää, että noin käyttäytyvällä on narsistinen vaurio. Ellei hän itse tiedosta tämän vaurion olemassaoloa, hän elää narsistisen vaurion ehdoilla ja ohjaamana. </p><p>Ja niin hän karkottaa toiset luotaan. </p><p>Eihän kukaan jaksa loputtomiin sellaista kohtelua. </p><p>Ei kukaan tahdo joutua hyväksikäytetyksi yhä uudestaan. </p><p>Ei kukaan tahdo tulla tyhjiin imetyksi ja menettää voimiaan. </p><p>Fiksuinta onkin suojella itseään paskamaiselta kohtelulta ja paeta sellaisia tyyppejä, jotka eivät näe itseään pidemmälle, tyyppejä, jotka vain ottavat mutta eivät osaa antaa.</p><p><br /></p><p>Meillä jokaisella on omanlaisensa menneisyys. Vaikka se olisi ollut vaikea, siihen on turha vedota kohdellessaan toisia väärin. </p><p>Vaikka olisi elänyt kuinka vaikeissa oloissa, se ei oikeuta paskamaista käyttäytymistä.</p><p>On turhaa syytellä toisia omasta käytöksestään. Jokainen on itse vastuussa toiminnastaan. Omaa huonoa käytöstä ei voi laittaa kenenkään muun piikkiin. Jos jatkuvasti vain syyttää toisia omasta huonosta käytöksestä, silloin ihminen pakenee alhaisesti vastuuta. Vika on muka aina toisissa, ei koskaan itsessä. </p><p>Ja kun vielä vetää uhrin viitan ylleen, tekeytyy marttyyriksi ja aloittaa kauhean itsesäälidraaman, silloin yritetään vain manipuloida toista. Kerjätään sääliä, vaikka itse on satuttanut toista. Tekeytymällä uhriksi ihminen pakenee vastuuta. Ja samalla antaa toiselle sellaisen kuvan, että oli väärin alkaa kritisoida huonoa käytöstä. Kritiikin antajasta tehdään väärintekijä. </p><p>Vastuun pakenija ei ota kritiikkiä vakavasti, vaikka se olisi kuinka aiheellista ja todenmukaista. Hän mitätöi kaiken saamansa aiheellisen kritiikin uskottelemalla itselleen, että toinen on väärässä. Samalla hän mitätöi toisen tunteet, joita hänen itsekäs ja loukkaava käytöksensä on aiheuttanut. </p><p>Yhä uudestaan sama kuvio toistuu ja toinen ohitetaan ja mitätöidään yhä uudestaan. Ajan myötä se kasvattaa vihaa ja kaunaa siinä, ketä on satutettu. Ja kun haavoja tulee yhä vain lisää, viha paisuu paisumistaan ja kauna kasvaa. </p><p>Mutta tätä ei itsekkäästi toimiva ihminen edes huomaa. Hän jatkaa samaa rataa välittämättä toisen tunteista. </p><p>Toisen ei auta kuin kestää. Ja ottaa yhä vain lisää haavoja vastaan. Ja palaa loppuun. </p><p>Sehän on hänen osansa.</p><p>Eihän toinen ole muuta kuin likasanko, johon narsistisesti vaurioitunut ihminen voi tyhjentää kaiken paskan sisältään. </p><p>Että sellaista.</p><p><br /></p><p>Olen ollut kuin mikäkin omien ongelmien, heikkouksien, huonojen puolien ja paskojen tunteiden likasanko. Minua on voitu vyöryttää omilla ongelmilla yhä uudestaan. Minun kustannuksella on voitu kokea moraalista ylemmyyttä tekemällä minut huonoksi. Minuun on voinut projsioida kaikki ne piirteet, joita ei itsessään voi hyväksyä. </p><p>Ja kuten tiedämme, projisointi on vaarallista. Se on yksi henkisen väkivallan muoto, jossa omat henkiset puutteet ja viat siirretään toiseen.</p><p>Samalla se vahingoittaa sitä, joka projisoi, koska omien henkisten puutteiden ja vikojen siirtäminen toiseen ei poista niitä, vaan se luo hyvin haitallisen fantasiamaailman, jossa projisoivan tyypin ei tarvitse kohdata omia heikkouksiaan ja huonoja puoliaan. Sen sijaan muut joutuvat kärsimään niistä. </p><p>On helpompi nähdä puutteet ja viat toisessa, mutta samalla vain pettää itseään, joko tietoisesti tai tiedostamattaan. </p><p>Kun prjisointia jatkuu pitkään, projisoinnin kohde alkaa kokea näitä häneen projisoituja ominaisuuksia ja tunteita. Hän alkaa kokea ne todeksi, vaikka ne eivät oikeasti olekaan hänen ominaisuuksiaan. Ja minä koin olevani aivan helvetin heikko ja surkea tyyppi tämän kaverin seurassa. Hän taas oli korottanut itsensä minun yläpuolelle. Olin se heikko surkimus, hän oli se, joka oli parempi. Koin valtavaa heikkoutta ja huonoutta hänen seurassaan. </p><p>Kunnes lopulta tajusin: Nämä eivät kuulu minulle. </p><p>Tätä oli kestänyt hyvin kauan, ennen kuin tajusin asian. Minua kohdeltiin kuin heikkoa, helposti särkyvää posliininukkea, joka voisi hajota mistä tahansa. Minun seurassa oli oltava todella varovainen, etten vain hajoaisi kappaleiksi. Se tuntui todella alentuvalta ja vastenmieliseltä. Ja vaikka sanoin siitä usein, sama meno vain jatkui. Lisäksi se vain vahvisti heikkouden ja huonouden kokemustani. </p><p>Minua oli myös pelottavaa lähestyä, mikä sai minut ajattelemaan, että heikkouden lisäksi taidan olla myös jotenkin arvaamaton ja vaarallinen. Miksi minua muuten pelättäisi lähestyä? Lopulta olin itsekin jatkuvasti varuillani ja pelkäsin itsekin itseäni. Koin olevani helvetin heikko, mutta myös vaarallinen, arvaamattoman vaarallinen. </p><p>Se tuntui todella oudolta, ja ehkä se outouden tunne sai minut oivaltamaan, mistä on kyse.</p><p>Ja kun otin asian esiin, sama kuvio toistui, mikä on toistunut niin monta kertaa aiemminkin: Minä annan asiallista palautetta, tuon esiin haitallisen toiminnan, joka on haavoittanut minua. Ja teen sen niin asiallisesti kuin vain voin. Ja niin hirveä draama alkaa taas: Toinen menee paniikkiin, vajoaa itsesääliin ja tekeytyy uhriksi, mikä taas antaa sellaisen kuvan, että minä olenkin se paha tyyppi, joka taas tuo esiin ikäviä asioita (manipulointia), kuinka edes kehtaan kritisoida näin säälittävää raukkaa, joka ei vaan voi itselleen mitään. </p><p>Hän on vain viaton uhri, jolla on ollut vaikea menneisyys (kaikki selittyy vaikealla lapsuudella), muut ovat syyllisiä, vika löytyy aina jostain muualta (koska minua on kohdeltu kaltoin, olen tällainen, vika ei ole minun). </p><p>Hän tekeytyy uhriksi ja kerjää sääliä, vaikka on itse satuttanut minua! </p><p>Hän on vain olosuhteiden uhri ja oman itsensä uhri, koska käyttäytyy toistuvasti haitallisesti, eikä voi itselleen mitään. Hän vain tekee haitallisia asioita, vaikka ei haluaisi, hän ei edes tajua toimivansa haitallisesti eikä hän voi itselleen mitään. (Mietin vain, että voiko ihminen todella olla näin sokea?) Hän on siis omien yllykkeidensä orja, todella sokea itselleen, ja siksi hyvin vaarallinen. </p><p>Jos toinen ei voi itselleen mitään, hän voi aiheuttaa vaikka kuinka paljon tuhoa koska tahansa, eikä hänen lähellään ole turvallista olla. Ja vaikka annan palautetta niin asiallisesti kuin vain voin, pienikin kritiikki murskaa hänet täysin ja niinpä hän vajoaa itsesääliin, haukkuu itseään ja samalla antaa itselleen luvan olla juuri sellainen kuin hän sanoo (omien tekojen oikeuttaminen). Sitten alkaa selittely. Samat syyt ja selitykset toistuvat yhä uudestaan ja nekin ovat vain yksi keino paeta vastuuta omasta toiminnastaan. </p><p>Ja vaikka kuinka yritän puhua järkeä, olla asiallinen, ei siitä ole mitään hyötyä. </p><p>Vahinko on jo tapahtunut: Mitäs menin kritisoimaan. </p><p>Vika on minussa. </p><p>Käytös on sama kuin sanoisi: "Katso nyt, mitä sait aikaan, katso kuinka surkeaksi lapseksi minä muutuin, koska kritisoit minua! En ole syyllinen, olen viaton uhri, raukka, joka ei voi itselleen mitään! Olen kamala! Säälikää minua!"</p><p> Niinpä asiallisesta keskustelusta ei tule mitään. Ja koska koko ajan olen valtavan tunnevyörytyksen kohteena, en minäkään jaksa asiaa kauan vatvoa. Niin kauan kuin toinen rypee itsesäälissä ja pitää yllä kauheaa draamaa, asiallisesta keskustelusta ei ole toivoakaan. </p><p><br /></p><p>Onneksi lopulta asioita saatiin selvitettyä edes jonkin verran. Mutta nyt vain olisi oltava kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka liian paljon paskaa on tapahtunut. Ainakin minulle. </p><p>Ehkä satuttajan on helpompi olla kuin satutetun. </p><p>Minä ainakin koen tilanteen vittumaisena ja olo on kuin hyväksikäytetyllä. Henkisesti, ei seksuaalisesti. Minut on imetty kuiviin yhä uudestaan, minua on pidetty jonain hemmetin likasankona jo ties kuinka kauan. Minua on poljettu maan rakoon ja minusta on tehty se paha tyyppi, jos olen yrittänyt tuoda esiin haitallista toimintaa. </p><p>Ehkä on helpompi vetää uhrin viitta ylleen kuin ottaa vastuu teoistaan. </p><p>Ehkä on helpompi tehdä toisesta syyllinen tekeytymällä itse uhriksi, vaikka oikeasti on itse satuttanut toista. </p><p>Ehkä on helpompi elää raukkana kuin aikuisena. </p><p>Ehkä on helpompi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, koska ei itse koe tuskaa samalla tavalla kuin se, jota on satuttanut. </p><p>Nähtäväksi jää, tuleeko asioihin muutosta. </p><p><br /></p><p><br /></p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-52565978008804531832023-06-22T20:07:00.001+03:002023-06-22T20:07:56.429+03:00Rikottu luottamus<p> Ei pitäisi koskaan luottaa ihmisiin. </p><p>Olen aivan liian hyväuskoinen, tahdon uskoa ihmisistä hyvää, tahdon luottaa, mutta kerta toisensa jälkeen luottamukseni on petetty. </p><p>Tulee puukkoa selkään eri suunnilta. </p><p>Se on kuin isku vasten kasvoja.</p><p>Eikä siihen totu.</p><p>Sitä alkaa miettiä, onko mitään järkeä luottaa keneenkään. </p><p>Onko edes olemassa aitoa ystävyyttä, vai törmäänkö minä vain ihmisiin, jotka eivät ole kykeneväisiä aitoon ystävyyteen? </p><p>Ihmisiin, jotka eivät osaa pitää luottamuksellisia asioita omana tietonaan. </p><p>Ihmisiin, joille vastavuoroisuus on täysin vieras asia.</p><p>Ihmisiin, jotka aina vain ottavat, mutta eivät osaa antaa. </p><p>Ihmisiin, jotka eivät ole luottamuksen arvoisia.</p><p> </p><p>Kun vastavuoroisuus puuttuu, kyse ei ole ystävyydestä. Vastavuoroisuus on ystävyyden elinehto. Jos sitä ei ole, ei ole aitoa ystävyyttä.</p><p>Kun vastavuoroisuus puuttuu, ihminen käyttää väkisinkin toista hyväkseen ja uuvuttaa toisen. Hän kyllä mielellään ottaa, mutta ei osaa antaa takaisin. Hän imee toisen kuiviin kuin vampyyri. Toinen alkaa voida yhä vain huonommin, mitä pidempään vastavuoroisuus puuttuu. Ottajalla on kaikki hyvin, hänhän saa niin paljon toiselta. Mutta antaja kärsii jatkuvasta vaille jäämisestä ja emotionaalisesta hyväksikäytöstä. Vaikka hän kuinka antaa, hän ei saa mitään takaisin ja niinpä antaja uupuu ja alkaa kokea katkeruutta ja vihaa. Kukapa ei kokisi niin tuollaisessa tilanteessa? </p><p>Vastavuoroisuuden puuttuminen tekee ystävyydestä sairaan. Sellainen ystävyys on aidon ystävyyden irvikuva. </p><p><br /></p><p>Kun luottamus on rikottu, silloin myös ystävyys on rikottu. Ystävyyttä ei voi olla ilman luottamusta. Jos ystävä pettää luottamuksen, se on hyvin vakava asia. </p><p>Onko sellainen edes aito ystävä, joka pettää toisen luottamuksen?</p><p>Onko sellainen aito ystävä, joka käyttää toista emotionaalisesti hyväkseen?</p><p>Onko sellainen aito ystävä, joka uuvuttaa toisen eikä kykene vastavuoroisuuteen?</p><p>Onko sellainen aito ystävä, joka menee puhumaan toisen yksityisasioista muille, vaikka on luvannut olla niistä puhumatta?</p><p>Koen olevani täysi ääliö, kun olen mennyt luottamaan ylipäätään keneenkään, koska yhä uudestaan luottamukseni on rikottu. Se on rikottu jopa sellaisten taholta, joista luuli, että he olisivat olleet luotettavia. Olen niin pettynyt ja vihainen. Samalla häpeän omaa hölmöyttäni. Ihmisiin ei vaan kerta kaikkiaan voi näköjään luottaa. </p><p><br /></p><p>Koen olevani idiootti myös siksi, että olen tukenut, auttanut, kuunnellut, kannustanut ja rohkaissut toisia, mutta kun itse olisin näitä tarvinnut, olenkin jäänyt yksin. Olen tullut useita kertoja ohitetuksi, kun olen yrittänyt ilmaista näitä tarpeita. Ja silti minä hölmö olen jatkanut toisten tukemista, auttamista, kuuntelemista, kannustamista ja rohkaisemista. Olen kuin mikäkin ääliö antanut käyttää itseäni hyväksi. Olen toivonut kuin mikäkin hyväuskoinen hölmö, että toinenkin kykenisi samaan, mutta olen joutunut pettymään yhä uudestaan. Lopulta mitta tuli täyteen ja voimatkin loppuivat. Eikä ihme. Niinpä minä aloin sulkeutua ja vetäydyin kuoreeni. Aloin kokea vihaa ja kaunaa. Ja koska minua haavoitettiin, jouduin piilottamaan myös herkkyyteni. Vetäydyin ja sulkeuduin. En halunnut enää tehdä näitä asioita niille, jotka eivät kykene samaan. Aloin vältellä sellaisten seuraa, jotka vievät minulta kaikki voimat. Se oli tehtävä, koska minun oli suojeltava itseäni haavoittavalta toiminnalta. </p><p><br /></p><p>Teoilla on seuraukset. </p><p>Kun haavoittaa toista, sillä on seurauksia. </p><p>Kuten se, ettei enää voi hyvin toisen seurassa. Ei pysty olemaan vapautunut eikä oma herkkä ja aito itsensä haavoittajan seurassa. On pakko suojautua. </p><p>Ja se, ettei voi luottaa toiseen. Koska toinen on käyttänyt emotionaalisesti hyväkseen, sellaista on vaikea pitää aitona ystävänä. </p><p>Ja se, että joutuu ottamaan etäisyyttä toiseen niin henkisesti kuin fyysisestikin, ettei tulisi lisää haavoja eikä menettäisi voimiaan. Alkaa vältellä niitä, jotka vievät kaikki voimatkin mennessään.</p><p>Ja se, että alkaa suhtautua kyynisesti haavoittajaan. Omalla toiminnallaan hän on antanut itsestään hyvin ikävän kuvan. Teot puhuvat enemmän kuin sanat. </p><p>Ja se, että joutuu olemaan varuillaan haavoittajan seurassa, koska suhde ei ole terve. On vaikea iloita ystävyydestä, josta puuttuu vastavuoroisuus. </p><p>Ja se, ettei enää uskalla puhua luottamuksellisesti sellaisten kanssa, jotka ovat pettäneet luottamuksen. Joutuu varomaan sanojaan. Toisen juoruilu myös suututtaa. Aiheestakin suututtaa, kun toinen menee levittämään arkaluontoisia yksityisasioita omien tulkintojensa kanssa eteenpäin. Vaikka oli sitoutunut lupauksella vaitioloon.</p><p>Ja se, että kokee vihaa ja kaunaa haavoittavan toiminnan johdosta. Alkaa katua olleensa toisen tukena kun itse on tullut ohitetuksi yhä uudestaan. Sitä on vihainen myös itselleen, kun on antanut itsestään uuvuksiin asti, vaikka tietää, ettei toinen kykene vastavuoroisesti samaan. </p><p>Ja tämä kaikki on täysin luonnollista. On luonnollista reagoida näin kaltoinkohteluun.</p><p>Joka satuttaa toista, kestäköön myös seuraukset.</p><p> </p><p>Lopuksi:</p><p>Onneksi on niitäkin, jotka kykenevät vastavuoroisuuteen. Olen kiitollinen ja iloinen heistä kaikista! Ilman heitä en selviäisi. On ollut tervehdyttävää päästä sellaiseen seuraan, jossa vastavuoroisuus toimii ja minua arvostetaan aidosti eikä vain itsekkäiden halujen pohjalta. Myös lahjojani arvostetaan ja saan heiltä paljon rohkaisua ja kannustusta lahjojeni käyttöön. Heidän kanssaan jaksan keskustella ja kuunnella, koska tulen itsekin kuulluksi. He pitävät minua paikan aarteena ja kokevat jo pelkän läsnäoloni antavan heille inspiraatiota. On ilo nähdä, kuinka he iloitsevat seurastani ja arvostavat minua niin paljon, etteivät halua vain ottaa vaan myös antaa. Heistä iloitsen suuresti. Heidän kanssaan vastavuoroisuus toimii ja olen siitä valtavan iloinen! </p><p><br /></p><p><br /></p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-11767503904431896672023-05-18T21:45:00.001+03:002023-05-18T21:45:34.332+03:00Toipumisen tuskallinen tie<p>Voinko minä toipua? </p><p>Voinko koskaan elää täysipainoista elämää ilman jatkuvia PTSD-oireita ja ilman traumoja, jotka vääristävät elämää? </p><p>Usein tulee mieleen, että olen niin rikki, etten voi toipua koskaan. Liian pahasti särkynyt. Lopullisesti paskana. Toivoton tapaus.</p><p>"Ei sua voi auttaa. Sä oot toivoton tapaus." </p><p>Koko elämäni ajan sain kuulla nuo sanat, mistä ikinä apua hain. Ja vaikka tiedän, ettei toivottomia tapauksia ole, silti toivoton tapaus-ajattelu on syöpynyt mieleeni ja vaikuttaa edelleen. Se on iskostunut mieleeni jatkuvan toiston seurauksena kuin mikäkin aivopesu.</p><p>Kiitti vaan lääkärit. </p><p>Ja muut terveydenhuollon työntekijät. Te, jotka hokemalla hoitte, ettei minua voi auttaa, että olen toivoton tapaus. Ja myös te, jotka kehoititte minua ennemmin kuolemaan kuin jatkamaan vaikeaa narkkarin elämääni. (Jos eutanasia olisi ollut laillinen Suomessa, minulle olisi varmaan annettu "armomurha" väkisin ja vastoin tahtoani.)</p><p><br /></p><p>Vaikka selvisin huumehelvetistä ja olen saanut elämäni kuntoon, silti minulla on vielä paljon vaikeuksia. Traumat. Suunnaton traumojen kasautuma, jota on hiton vaikea selvittää. </p><p>Lapsuudesta lähtien olen kokenut hyvin monenlaista kaltoinkohtelua ja väkivaltaa kaikissa muodoissaan. Fyysinen väkivalta, henkinen väkivalta, seksuaalinen väkivalta, kiusaaminen, hyväksikäyttö, raiskaus, kidutus, you name it. Joka ikinen vuosi, joka kuukausi, usein joka päivä. Vuosia toistensa perään traumaattisia kokemuksia on kasautunut toistensa päälle ja lopulta niistä on kasvanut massiivinen traumojen vuori, jonka alle olen jäänyt, ja jonka alta en jaksa nousta. Se on liian raskas. </p><p>Todellakin tuntuu, että tästä ei selviä. Tästä ei ole mahdollista toipua. Tässä on ihan liikaa tuskaa, liikaa haavoja, liikaa paskoja kokemuksia, liikaa toistoa, liian monta tekijää. Liikaa, liikaa, liikaa. </p><p>Ihan liikaa yhdelle ihmiselle. Ja valitettavasti en ole ainut, joka on kokenut samaa. Liian moni on joutunut kärsimään maailman ja ihmisten julmuudesta.</p><p><br /></p><p>Välillä meinaan vajota epätoivoon ja toivoton tapaus-ajattelu ottaa vallan. </p><p>Olen solmussa. </p><p>Olen lukossa. </p><p>Olen jumissa. </p><p>Olen hajalla. </p><p>Mitä teen? </p><p>En ainakaan luovuta. </p><p>Minä en luovuta koskaan. Se ei ole vaihtoehto. Vaikka olisinkin toivoton tapaus, minä en luovuta. Koska jos luovuttaa, silloin ainakaan ei selviä eikä voi toipua. Luovuttaminen ei ole hyödyllistä, se ei edistä mitään eikä se kannata. Se on huonoin mahdollinen ratkaisu. </p><p>Aina on toivoa. Jopa toivottomilla tapauksilla on toivoa. Aina. Ei ole tilannetta, jossa ei olisi toivoa, paitsi kuolema. Vain kuolleilla ei ole enää toivoa. Elävillä on toivoa aina kuolemaan asti. Ja kristityillä sen ylikin. </p><p>Ja jos minä olen selvinnyt huume- ja väkivaltahelvetistä, niin luulisi, että minä voin selvitä myös niiden aiheuttamista traumoista. Tai ainakin oppia elämään niiden kanssa, niistä huolimatta. </p><p>Kun vain en oireilisi niin paljoa enkä olisi näin lukossa. Kunpa en kokisi enää niitä uudelleen elämisen hetkiä, fläsäreitä, joissa traumaattiset tapahtumat heräävät eloon ja koen sen kaiken uudestaan kuin se tapahtuisi nyt. Kunpa ne traumaattiset muistot jättäisivät minut rauhaan, kunpa en jatkuvasti vatvoisi niitä. Kunpa en näkisi jatkuvasti painajaisia, en heräisi yöllä omaan huutooni. Kunpa en katsoisi maailmaa niin, että näen vaaran kaikkialla, en ajattelisi, että jokainen vastaan tuleva mies on potentiaalinen väkivallantekijä. Kunpa uskaltaisin käydä ulkona ja kaupassa ilman pelkoa ja paniikkioireita. Kunpa en pelkäisi, että jokaisella tyypillä on pahat mielessä, tarkoitus satuttaa minua, tarkoitus käyttää minua hyväksi. Kunpa en kavahtaisi kosketusta, en säikähtäisi, kun minua kosketetaan. Kunpa en olisi seksuaalisesti täysin hajalla ja lukossa. Kunpa en kokisi jatkuvaa turvattomuutta ja pelkäisi, että maa pettää jalkojeni alla hetkenä minä hyvänsä ja kaikki romahtaa. Kunpa en pelkäisi, että jokainen äkkinäinen liike on lyönti. Kunpa en säikkyisi tavallisia ääniä, kunpa en olisi jatkuvasti hälytystilassa. Kunpa en kävisi ylikierroksilla, en olisi yli- ja alivirittynyt samaan aikaan. Kunpa en olisi niin uupunut, en väsyisi niin helposti enkä enää palaisi loppuun. Kunpa en näkisi itseäni vääristyneesti, kunpa tulisin toimeen kehoni kanssa. Ja kunpa en olisi oman itseni pahin vihollinen, kunpa minulla ei olisi syömishäiriötä. </p><p>Elämäni on yhtä traumaoireiden sekamelskaa. Vieläkin, hemmetti, vieläkin! </p><p>Vaikka eihän se toisaalta ole ihme. On vain luonnollista, että ihminen traumatisoituu vakavasti kokiessaan hyvin traumaattisia tapahtumia yhä uudestaan läpi elämänsä. Kun elää traumatisoivissa olosuhteissa ja hajoaa kappaleiksi pikkuhiljaa. Ei sellaisesta hetkessä toivu. </p><p>Toipuminen on helvetillisen pitkä ja hidas prosessi, joka vaatii paljon aikaa ja motivaatiota. Onneksi minulla on motivaatiota, tuntuu vaan, ettei aika riitä. Elämä kulkee todella nopeasti ja pian se onkin jo ohi. Ehdinkö edes toipua ennen kuin kuolen? Ei voi tietää, mutta tahtoa minulla on. Tahto toipua, tahto kohdata kipu, tahto kohdata vaikeat asiat, tahto käsitellä ne, tahto päästää niistä irti, tahto jatkaa eteenpäin, tahto kasvaa ja kehittyä, tahto muuttua, tahto oppia uutta, tahto elää elämäni niin, että siitä olisi hyötyä ja apua toisille. </p><p>Nähtäväksi jää, onnistunko. </p><p>Ainakin minä yritän ja teen parhaani. Enkä hemmetti vieköön luovuta! </p><p>On parempi edes yrittää kuin olla tekemättä mitään. Jos ei edes yritä, silloin ainakaan ei onnistu. Kun yrittää, silloin on parempi mahdollisuus onnistua. </p><p>Toipuminen on siis hyvin, hyvin paljon itsestä kiinni. On eri asia vain haluta toipua kuin oikeasti alkaa tekemään jotain sen eteen. Pelkkä haluaminen ei auta asiaa, on myös nähtävä vaivaa oman toipumisen eteen. On tehtävä töitä itsensä kanssa ja on uskallettava kohdata ne kipeät asiat, joita mieluiten vain pakenee. Koska jos niitä ei kohtaa ja käsittele, ne jäävät vain taustalle aiheuttamaan vahinkoa. Ja niin mikään ei muutu. </p><p>Toipuminen vaatii rohkeutta kohdata oma pimeys, kaikki se synkkä saasta, jota itsessä on. Se vaatii myös rohkeutta kohdata totuus itsestään. Ja rohkeutta lähteä kasvun ja muutoksen tielle, päästä kasvamaan omaksi aidoksi itsekseen. Traumat vääristävät persoonaa, ja kun ne vääristymät tunnistaa, tunnustaa ja kohtaa, niistä voi päästä kasvamaan irti, ja silloin vääristymien tilalle pääsee kasvamaan jotain uutta ja aitoa. Ja vaikka se on helvetin tuskallinen ja vaikea prosessi, se on todellakin vaivan arvoista! </p><p>Voinko minä siis toipua? </p><p>Totta helvetissä voin, jos se on minusta kiinni! </p><p>Vaikka välillä tulee synkkiä epätoivon hetkiä, ja vaikka välillä toivoton tapaus-ajattelu ottaa vallan, minä en luovuta, vaan jatkan edelleen kulkua toipumisen tiellä. </p><p>Tähän asti olen jo päässyt, joten jatkan eteenpäin. </p><p>Ja vaikka mitä tulisi vastaan, Hulttis ei luovuta koskaan! </p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-40985601108536273732023-05-17T12:44:00.005+03:002023-05-17T12:44:54.137+03:00Antisosialistit ja paskamyrskyjä<p><span style="font-family: courier;"><i> Parempaa kuin sosiaalisuus on antisosiaalisuus.</i> </span></p><p><span style="font-family: courier;"><br /></span></p><p><span style="font-family: courier;">Oletko sinäkin eristäytyvä, ihmiskontakteja parhaasi mukaan välttelevä persoona? Oletko yksin viihtyvä kummajainen? Ei hätää! Tule mukaan Antisosialisteihin!</span></p><p><span style="font-family: courier;">Antisosialistit ovat vetäytymisen ja piiloutumisen mestareita, jotka välttelevät kaikenlaista sosiaalisuutta, koska he eivät yksinkertaisesti pidä sosiaalisesta kanssakäymisestä. Antisosialistit pitävät eristäytymistä ja yksinäisyyttä kunniassa. Kun pakollisia sosiaalisia tilanteita ilmenee, he vetäytyvät piiloon johonkin hiljaiseen ja rauhalliseen nurkkaan välttyäkseen kokemasta sosiaalisten tilanteiden aiheuttamaa voimakasta kauhua. Mieluiten he pakenevat paikalta mahdollisimman pian. Jos heidän täytyy olla sosiaalisia, he ovat sitä vain välttämättömissä tilanteissa ja pakosta. Ja pakenevat tilanteesta heti kun se vain on mahdollista.</span></p><p><span style="font-family: courier;">Antisosialistit eivät ole misantrooppeja. He eivät vihaa ihmisiä eikä heillä ole pahoja aikeita. He vain välttelevät sosiaalisia tilanteita, koska he yksinkertaisesti pelkäävät niitä. He eivät pidä sosiaalisesta kanssakäymisestä, koska heidän erikoinen ja hieman tavallisuudesta poikkeava persoonallisuutensa saattaa aiheuttaa pahennusta ja väärinkäsityksiä. He eivät ole tahallaan hankalia, he ovat vain erilaisia. Suojellakseen toisia omalta outoudeltaan ja suorasukaisen kummalliselta huumoriltaan (jota harva ymmärtää), he vetäytyvät sosiaalisista tilanteista ASAP. </span></p><p><span style="font-family: courier;">He ovat mestareita pilaamaan juhlat (tahtomattaan), aiheuttamaan hämmennystä ja he puhuvat usein turhankin suoraan (totuus vapauttaa). Heitä harvoin ymmärretään, koska heidän huumorinsa on mustaakin mustempaa ja oudompaakin oudompaa. Moni uskookin, että heillä on foliolla vuorattu hattu ja että he ovat hiukan tärähtäneitä. Heidän kokemustaustansa on kaukana normaalista, hyväksyttävästä elämästä. He ovat niitä sukujen mustia lampaita ja yhteiskunnan syrjäytyneitä laitapuolen kulkijoita, joita paheksutaan ankarasti ja tuomitaan armottomasti. Koska useat ihmiskontaktit ovat haavoittaneet heitä, he mieluiten välttävät ihmiskontakteja.<br /></span></p><p><span style="font-family: courier;">Niinpä Antisosialistit vetäytyvät taktisesti kaikista sosiaalisista tilanteista, koska se on kaikille osapuolille paras mahdollinen ratkaisu. Vältellessään sosiaalisia tilanteita Antisosialistit suojelevat toisia itseltään. Koska heitä ei ymmärretä, he mieluummin vaikenevat ja vetäytyvät. Kokemuksensa mukaan he ovat aiheuttaneet tahattomasti (ja joskus tahallaan) monia hämmentäviä tilanteita, aiheuttaneet paljon pahennusta sutkauttelemalla poliittisesti epäkorrekteja vitsejään (josta toiset usein ovat järkyttyneet) ja he ovat epäsosiaalisuudellaan pilanneet monet juhlat ja kokoukset. He ovat ottaneet näistä opiksi (tai sitten eivät) ja siksi he pakenevat sosiaalisia tilanteita kuin ruttoa. </span></p><p><span style="font-family: courier;">Jo pelkkä sana "sosiaalisuus" aiheuttaa heissä sydämentykytystä ja muita paniikkioireita. Ihmisten ilmoilla oleminen on heille kauhistus ja siksi he saavat äärimmäisiä paniikkikohtauksia sosiaalisissa tilanteissa. Tietenkin äärimmäinen paniikkikohtaus on heille hyödyksi (vaikka myös haitaksi): Se auttaa heitä pakenemaan paikalta tavallistakin nopeammin. Samalla se vahvistaa heille sen totuuden, etteivät he ole kykeneviä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Siksi he vetäytyvät mieluiten omiin oloihinsa. Antisosialistit viihtyvät parhaiten yksin, koska heistä yksin on parasta olla. Silloin ei tarvitse olla sosiaalinen, ei tarvitse sietää kenenkään seuraa, vaan voi olla ihan rauhassa ja vapaasti omissa oloissaan. </span></p><p><span style="font-family: courier;">Antisosialistit viihtyvät vain kaltaistensa seurassa, koska vain toinen antisosialisti ymmärtää kaltaistaan. He kokoontuvat Antisosialistien koteihin ja milloin minnekin ja yhdessä he jakavat antisosiaalisia kokemuksiaan. Yhdessä he miettivät uusia antisosiaalisia ideoita ja suunnittelevat sosiaalisten tilanteiden välttelyä jo hyvissä ajoin etukäteen. Yhdessä he kehittävät uusia sosiaalisten tilanteiden välttelyn metodeja ja tekevät paniikinsietokokeita. He yrittävät jalostaa paniikkihäiriön yhteisen hyvän edun tavoitteluun. Koska paniikki auttaa pakenemaan ja kirkastaa ajatukset ja näkökentän, se on antisosialisteille hyödyllinen työkalu. </span></p><p><span style="font-family: courier;">Yhdessä he saavat monenlaisia ahaa-elämyksiä ja he toteuttavat yhteistyössä antisosiaaliset ideansa. He ovat sosiaalisten tilanteiden välttelyn mestareita. Ja kun Antisosialistit lyövät viisaat päänsä yhteen, he keksivät parhaat keinot sosiaalisten tilanteiden välttelyyn.</span></p><p><span style="font-family: courier;"><br /></span></p><p><span style="font-family: courier;">Jos olet yksi meistä, tule siis mukaan Antisosialisteihin! Yhdessä olemme vahvempia! Yhdessä keksimme parhaat keinot sosiaalisten tilanteiden välttelyyn! </span></p><p><span style="font-family: courier;">Antisosialistit ovat yksinäisten kummajaisten klubi, johon jokainen antisosiaalinen persoona on erittäin tervetullut.</span></p><p><span style="font-family: courier;"> </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Tämä oli yksi keksimäni mainos. Yllätys, että keksin sen juurikin sosiaalisessa tilanteessa. Tai itseasiassa vältellessäni sitä puolisoni kanssa. Minä ja mieheni olemme todellakin Antisosialisteja. Yhdessä välttelemme sosiaalisia tilanteita ja olemme siinä taitavia. :D</span></p><p><span style="font-family: georgia;"><br /></span></p><p><span style="font-family: georgia;">Viime aikoina olen ollut aika antisosiaalinen. Koska jotkut sosiaaliset tilanteet ovat aiheuttaneet minulle haavoja, olen vetäytynyt yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen. Pitää saada pää kasaan. Ja siihen tarvitaan aikaa ja yksinäisyyttä. Viime viikolla en saanut olla yksin yhtenäkään päivänä, en voinut levätä enkä olla vain omissa oloissani lataamassa akkuja. En yhtenäkään päivänä. Ja se oli minulle liikaa. Ja niinpä minä väsyin ja uuvuin ja masennuin. Hemmetin traumatisoituminen on tehnyt minusta heikon ja helposti uupuvan tyypin. Ja se suututtaa. En tahtoisi olla tällainen. En tahtoisi väsyä niin nopeasti, niin helposti ja niin vähästä. Vaikka onhan tässä viime aikoina ollut kyllä paljon rasittavia tilanteita ja vittumaisia tapahtumia, jotka ovat haavoittaneet minua ja jääneet jylläämään käsittelemättöminä. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Paskamyrskyjä siis. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Vitun paskamyrskyjä.</span></p><p><span style="font-family: georgia;">Niitä on kaikkialla. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Olen joutunut sietämään jo liiankin kauan kaikenlaista paskaa, ja raja tuli vastaan jo ajat sitten. Mutta paskamyrskyt valitettavasti kuuluvat elämään. Kun yksi on mennyt, toinen tulee. Ja sitten taas toinen ja niin edelleen. Vittumaisinta on se, kun paskamyrskyjä tulee saman aikaan usealta suunnalta. Ja on itse ihan yksin niiden keskellä. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Se on todella, todella PERSEESTÄ. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Ja se on helvetin UUVUTTAVAA.<br /></span></p><p><span style="font-family: georgia;">Kun useampi tyyppi tökkii samoihin haavoihin samaan aikaan, iskujen aiheuttama kipu on infernaalinen. Ja kun useampi antaa samaan aikaan vielä ymmärtää, että vika on minussa, siinä alkaa itsekin uskoa niin. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Vika on tietenkin aina minussa. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Aina.</span></p><p><span style="font-family: georgia;">Se on itsestäänselvyys. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Tai sitten ei. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Eihän vika voi olla aina minussa. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Vai voiko?</span></p><p><span style="font-family: georgia;"> </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Olen ollut ihan jumissa viime aikoina. Niin jumissa, etten ole pystynyt edes kirjoittamaan blogia. Vieläkin se tuntuu vaikealta, koska en tiedä, mitä uskallan sanoa ja mikä kannattaa jättää sanomatta. Vaikeaa. En tahtoisi joutua sensuroimaan itseäni vain siksi, että joku voi ottaa itseensä. On vaan ollut helvetin vaikeaa sietää paskaa usealta suunnalta samaan aikaan. Siinä väkisinkin etääntyy, vetäytyy ja eristäytyy. Lisäksi luottamus on mennyt. Täysin. On niitä, joihin voi luottaa, ja niitä, joihin ei voi luottaa. Ja ihmisen teot kertovat sen, voiko häneen luottaa. Teot kun puhuvat enemmän kuin sanat. Ja jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, silloin hälytyskellojen tulisi soida. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Kun joku väittää, ettei halua satuttaa, ja silti satuttaa, mitä siitä tulisi ajatella? Jos toinen sanoo, ettei halua satuttaa, mutta silti omalla toiminnallaan satuttaa, eikö siinä ole aikamoinen ristiriita? </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Kumpaa tulisi uskoa? </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Sanoja? </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Vai tekoja? </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Minä uskon enemmän tekoja kuin sanoja. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Sanoja voi suoltaa suustaan vaikka millä mitalla ja ihminen voi valehdella mennen tullen sanoillaan. Ihminen voi sanoa mitä vain tarkoittamatta sitä ja ihminen voi manipuloida sanoillaan. Mutta teot puhuvat enemmän. Teot antavat luotettavamman kuvan ihmisestä kuin sanat. Jos ihminen puhuu yhtä ja tekee toista, silloin teot puhuvat enemmän kuin sanat. Ja kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, silloin sanat menettävät merkityksensä. Niihin ei pysty uskomaan, kun ne ovat ristiriidassa tekojen kanssa. On turhaa sanoa, ettei halua satuttaa, jos kuitenkin satuttaa. Toistuvasti vieläpä. <br /></span></p><p><span style="font-family: georgia;">On turhaa sanoa, ettei halua satuttaa, kun samalla polkee toisen jalkoihinsa yhä uudestaan. Ja samalla riistää kaiken voiman ja energian niin, että maahan poljettu ei jaksa enää nousta ylös. <br /></span></p><p><span style="font-family: georgia;">Minua on pidetty kuin jonain helvetin likasankona, johon voi tyhjentää omat ongelmat, vaikeat tunteet ja kokemukset, johon voi projisoida kaikki huonot puolensa ja jota voi kohdella omien selviytymiskeinojen nyrkkeilysäkkinä. Ja minun olisi vain otettava kaikki vastaan. Sehän on minun osa (ja paskat ole). Minut on voinut imeä täysin kuiviin. Minut on voitu uuvuttaa yhä uudestaan, ikään kuin en edes saisi voida hyvin. Minun tulisi olla se heikko ja uupunut osapuoli, joka ei jaksa mitään eikä pysty mihinkään. Sen tulisi olla itsestäänselvyys, että minä olen jatkuvasti väsynyt, uuvuksissa ja helvetin heikko. Ja jos en ole, minusta halutaan tehdä sellainen. Mutta se ei ole itsestäänselvyys. En ole ollut näitä muiden seurassa. Koska muut eivät ime minusta energiaa eivätkä riistä voimiani pelkällä läsnäolollaan. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">En ole enää aikoihin pystynyt olemaan vapautunut, iloinen ja oma herkkä ja aito itseni sellaisessa ympäristössä, jossa minua on kohdeltu haavoittavasti. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Eikä ihme. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Kun joku kohtelee huonosti, TraumaJenna nousee suojelemaan LuonnonlapsiJennaa. Ja koska haitallinen tilanne on jatkunut kauan, TraumaJenna on ollut eniten pinnalla, suojelemassa herkkää LuonnonlapsiJennaa mahdollisilta haavoilta ja kaltoinkohtelulta. LuonnonlapsiJenna kun on liian kiltti, liian empaattinen, liian herkkä ja aito, liian haavoittuva, liian luottavainen ja liian hyväuskoinen. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Siksi TraumaJennan on suojeltava sitä. </span></p><p><span style="font-family: georgia;"> </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Onneksi on niitäkin tilanteita ja ympäristöjä, joissa LuonnonlapsiJenna saa olla vapaasti esillä ja olla rohkaisemassa ihmisiä. Sellaisia tilanteita ja ympäristöjä, joissa ei ole niitä, jotka satuttavat minua. Vasta hetki sitten kuulin, kuinka yksikin tyyppi sanoi, miten häneen vaikutti voimallisesti rohkaisu, jonka olin vuosia sitten hänelle antanut. Sanani olivat rohkaisseet häntä niin, että sanani innoittivat hänet toimimaan ja ne sanat jäivät hänen mieleensä, kuten myös rohkaiseva persoonallisuuteni. Olen rohkaissut monia kokeilemaan uusia asioita ja olen myös ollut tukena useammalle ihmiselle. Yksikin sanoi, kuinka tärkeää tukeni on ollut hänelle. Hän arvosti suuresti sitä, että sanon asiat suoraan. Joitakin toisia rehellisyyteni häiritsee, ja siksi olikin mukava kuulla, että suorapuheisuuttani myös arvostetaan. Moni on iloinnut rohkaisevasta ja aidosta LuonnonlapsiJennasta, ja se on ilo myös minulle. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Uskallan olla oma aito itseni vain niiden seurassa, jotka arvostavat minua niin, etteivät he satuta minua. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Mutta jos joku satuttaa minua, silloin sulkeudun kuoreeni kuin simpukka. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Enkä avaudu helposti. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Se on yksi TraumaJennan suojamekanismi.<br /></span></p><p><span style="font-family: georgia;">On hassua puhua itsestään kahdessa eri osassa, mutta niin se on minulle selkeämpää. Olen hajonnut pirstaleiksi ja on kuin minussa olisi kaksi puolta tai moodia. Vaikka TraumaJenna ja LuonnonlapsiJenna ovat kaksi eri puolta minussa, ne ovat silti molemmat vakiintunut osa minua, yhtä tärkeitä kumpikin. Ja kummallakin on omat tehtävänsä. Koska olen niin herkkä ja aito, minulla on oltava myös keino suojautua haavoittamiselta. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">TraumaJenna on syntynyt nimenomaan siksi, kun minua on haavoitettu. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Ilman sitä LuonnonlapsiJenna olisi jatkuvassa vaarassa. Ja jos LuonnonlapsiJennaa satutetaan, se aiheuttaa pahaa tuhoa ja paljon tuskaa. Siksi TraumaJennaa tarvitaan suojelemaan herkkää LuonnonlapsiJennaa. Ja jos joku satuttaa LuonnonlapsiJennaa, TraumaJenna suuttuu ja mustaksi muuttuu. TraumaJennan yksi käyttövoima on viha. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Viha on ratkaisukeskeistä. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Viha suojelee ja auttaa asettamaan rajat. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Vihan vimmalla TraumaJenna ei päästä ketään sellaista LuonnonlapsiJennan lähelle, joka on haavoittanut LuonnonlapsiJennaa. Myös LuonnonlapsiJenna haluaa pysyä kaukana haavoittajista. Mutta LuonnonlapsiJenna on liian hyväuskoinen. Siksi TraumaJenna muistuttaa, että niihin ei voi luottaa, jotka satuttavat. Jos ihminen satuttaa toistuvasti, siihen ei voi luottaa. LuonnonlapsiJenna tietää tämän, ja suree sitä.</span></p><p><span style="font-family: georgia;">Maailma on julma ja vaarallinen paikka, jossa missään ei ole turvassa. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Kuka tahansa voi hyökätä koska tahansa, missä tahansa, milloin tahansa, mistä syystä tahansa, täysin mielivaltaisesti. </span></p><p><span style="font-family: georgia;">Siispä varo hyökkääjää!</span><br /></p><script src="moz-extension://aba67e1f-8dfe-48e7-b57e-795b2576c360/js/app.js" type="text/javascript"></script><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-86671742842703907362023-04-28T19:19:00.005+03:002023-05-01T19:43:28.858+03:00Kummitushotelli<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjAfgBimtuj-iIY7bgZYIf2JaWoCFZW3fdeWsHXJVdEZVZxbtfTM78rDrB5qVubLUcJF-HHVmaSQd1yidqdEX4O7YNqXnriJkWq5j28VJmNO5ukFjN5IEHmFsx9myjbqGEP4uh0RIeoRj9t1u69V52ZeM2yh6iojmcL2x9Kj1iH2PW3L4x4w1zQa8h/s4272/a26-1.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjAfgBimtuj-iIY7bgZYIf2JaWoCFZW3fdeWsHXJVdEZVZxbtfTM78rDrB5qVubLUcJF-HHVmaSQd1yidqdEX4O7YNqXnriJkWq5j28VJmNO5ukFjN5IEHmFsx9myjbqGEP4uh0RIeoRj9t1u69V52ZeM2yh6iojmcL2x9Kj1iH2PW3L4x4w1zQa8h/w426-h640/a26-1.JPG" width="426" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tulipalossa palanut käytävä, johon vihdoinkin pääsimme 25.4.2023<br /><br /><br /></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Käytiin viime viikon torstaina 13.4.2023 kaverin kanssa valokuvaamassa hylättyä ja tuhottua hotelli Savonsolmua. </div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjkQdwafSYy4Ou8rDtD9ARi0DFFItpUUyux5LeRol50QcfVQo1Qy1FB_z6E7V8-VCuSe-olm6pvDLiLgfoGyNQFW7KKT9pHyFREdQrTGULOhU6PT3xbBjRcN7YDlMqLOPQrpa_ZFHL5d73UQpGjQrKw2JAqLvAZuxhiLoJgptLqWMGnkaUZO7DCDH0/s4272/a30.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjkQdwafSYy4Ou8rDtD9ARi0DFFItpUUyux5LeRol50QcfVQo1Qy1FB_z6E7V8-VCuSe-olm6pvDLiLgfoGyNQFW7KKT9pHyFREdQrTGULOhU6PT3xbBjRcN7YDlMqLOPQrpa_ZFHL5d73UQpGjQrKw2JAqLvAZuxhiLoJgptLqWMGnkaUZO7DCDH0/w426-h640/a30.JPG" width="426" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Palanut huoneisto 25.4.</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Aluksi meillä oli hauskaa ja kaikki oli hyvin vielä alakertaa kuvatessa. (Valokuvat eivät valitettavasti ole järjestyksessä. Oli hirveä työ edes saada ne tänne.)</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZrsQEQ2u8-Om8IZjEStuZE5-LoBfEhxp8LQB9VJwtAp2VSxK_CYdd3_Q-eh1XD67j7MwkHfJoIyW0yMwkeaRq3PWPxLNo5BnwOgeuU0pCgHCg0bQ4wLaaK5Ec6Cys6ln0Uwsx04nOrVUg_ZChqWR9ducUATN7eAaTwV7Wjc9eR7W5X_gZrZrutpUa/s4272/a40-1.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZrsQEQ2u8-Om8IZjEStuZE5-LoBfEhxp8LQB9VJwtAp2VSxK_CYdd3_Q-eh1XD67j7MwkHfJoIyW0yMwkeaRq3PWPxLNo5BnwOgeuU0pCgHCg0bQ4wLaaK5Ec6Cys6ln0Uwsx04nOrVUg_ZChqWR9ducUATN7eAaTwV7Wjc9eR7W5X_gZrZrutpUa/w426-h640/a40-1.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Kun lähdettiin kiipeämään portaita ylös, alkoi kuulua outoa pauketta ja meteliä. Tajusin heti, ettei se ollut lähtöisin ihmisestä. Mitään muita liikkumisen ääniä ei kuulunut kuin vain minun ja kaverin äänet. Silti siellä liikkui muitakin kuin me. Ihme pauketta ja meteliä kuului vähän väliä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Hieman me sitä meteliä ihmeteltiin, mutta jatkettiin matkaa äänistä huolimatta. Äänet olivat niin outoja, että oli helppoa olla kuin niitä ei olisikaan.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNU_iYpB0ZyL31dskFTvfkL7j_EYGucSfIhp0mEvu1R_y5-e8w-VPhDqhrD2OoXV64ipaIfYX4sU8AHjovMGi6MOfxqS6iQQGfMu_pxXKfprSLiDxCJd2zD5BI5RqLf5msEp6QtqEWZv0pZyhAM3nrGUARrRQFRuDqgo6E1-rdggXdHpj59l0eZYqC/s4272/a55-3.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNU_iYpB0ZyL31dskFTvfkL7j_EYGucSfIhp0mEvu1R_y5-e8w-VPhDqhrD2OoXV64ipaIfYX4sU8AHjovMGi6MOfxqS6iQQGfMu_pxXKfprSLiDxCJd2zD5BI5RqLf5msEp6QtqEWZv0pZyhAM3nrGUARrRQFRuDqgo6E1-rdggXdHpj59l0eZYqC/w426-h640/a55-3.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Otettiin kuvia samalla kun mentiin ylös kohti palaneita huoneistoja. Aistin pahan läsnäolon yhä selvemmin, mutta edelleen jatkettiin matkaa pitkin käytäviä, joissa kaikki ovet olivat auki. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm9QO2Gm0-gdS_MONAk2i3rE1NCHvINqM23z-6VExwXDhREAZ9kNECfdmyYhVCNu-PiIOaqCukJYtJtKPArtbFc28cBFzz-4Csbi6UEeN5Geh3K1e082ssJ0WMEsqaau7fBo6TrMRq32ocOApdpGmtDXu2NTSfmI79X3bk9RXPayesKfU_3o5IRc_s/s4272/a59-2.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm9QO2Gm0-gdS_MONAk2i3rE1NCHvINqM23z-6VExwXDhREAZ9kNECfdmyYhVCNu-PiIOaqCukJYtJtKPArtbFc28cBFzz-4Csbi6UEeN5Geh3K1e082ssJ0WMEsqaau7fBo6TrMRq32ocOApdpGmtDXu2NTSfmI79X3bk9RXPayesKfU_3o5IRc_s/w640-h426/a59-2.JPG" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Kun oltiin melkein palaneiden huoneistojen kohdalla, ovet alkoivat mennä kiinni itsestään, ja silloin me säikähdettiin. Oli kauhea näky, kun ovet vedettiin kiinni voimalla. Ihan kuin jossain kauhuleffassa.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA3jXrKj3lLa0v_M6FQDWfuHt6w2Whupgsh5-L3mLwPhuVb8l8vxstNc-U6xuF153OWiaNdHVreohjQir8wsoklykE_iOp2sTj1HpV5Qztmnug6I1R4Bg9bBVeILkiutMDjUdICYuUsjpan3oFvHLRzVynSfGPzWcS7HVSdCodqqtxZ9yfHia_0p2T/s4272/a63-2.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA3jXrKj3lLa0v_M6FQDWfuHt6w2Whupgsh5-L3mLwPhuVb8l8vxstNc-U6xuF153OWiaNdHVreohjQir8wsoklykE_iOp2sTj1HpV5Qztmnug6I1R4Bg9bBVeILkiutMDjUdICYuUsjpan3oFvHLRzVynSfGPzWcS7HVSdCodqqtxZ9yfHia_0p2T/w426-h640/a63-2.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Sitten kuului huuto: "Painukaa vittuun täältä! Menkää pois!" Möreä miehen ääni huusi, ja siinä vaiheessa minä sanoin kaverille: "Joo. Painutaan vittuun täältä." Ja niin me lähdimme pakenemaan. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7thIqLH_C5L3FH-qv3S1MdiCNyvDQC0Eoozwm0Rgw8hsP4ypv3_24lBcQAIzJn_pNxCI8MG8TYGEWg_wwDH4Glrplu8AHcuDO5FxgKlwfhARz2KvJONGndodUJdIb92yeYYC0q-g84SbEZCMLuRbZo3C6ZRIHjE7DGN-v69e-mPJd8tD8DLsnnR3G/s4272/a65-1.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7thIqLH_C5L3FH-qv3S1MdiCNyvDQC0Eoozwm0Rgw8hsP4ypv3_24lBcQAIzJn_pNxCI8MG8TYGEWg_wwDH4Glrplu8AHcuDO5FxgKlwfhARz2KvJONGndodUJdIb92yeYYC0q-g84SbEZCMLuRbZo3C6ZRIHjE7DGN-v69e-mPJd8tD8DLsnnR3G/w640-h426/a65-1.JPG" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Kun paettiin, kaveri meni edellä ja minä perässä. Tunsin koko ajan, että meitä seurattiin. Pahan läsnäolo seurasi meitä koko matkan ajan. Oli tosi pelottava ja painostava ilmapiiri. Vaikka katsoin useita kertoja taakseni, en nähnyt enkä kuullut ketään, mutta selvästi meitä seurattiin. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbmOsh6UxKgcoaW4nDSnk5MzhCkOYm3Nw7WMl8-0XCB5PnqOCJV35PXQP-NglUzdESrJjNOGtet8l6ylgmf1iPwJmrRh7n8q1PtHpma9k5ZZC66-k1OvH6jDLc9TqBh6Oju9VHfNt41PFi4akTZ6D9mPCgqH2MA191E3eEnUhVGyCjhgdCcR0PYJsv/s4272/a68-2.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbmOsh6UxKgcoaW4nDSnk5MzhCkOYm3Nw7WMl8-0XCB5PnqOCJV35PXQP-NglUzdESrJjNOGtet8l6ylgmf1iPwJmrRh7n8q1PtHpma9k5ZZC66-k1OvH6jDLc9TqBh6Oju9VHfNt41PFi4akTZ6D9mPCgqH2MA191E3eEnUhVGyCjhgdCcR0PYJsv/w640-h426/a68-2.JPG" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Kun päästiin takaisin alakertaan, päärakennukseen, minä menin ulko-ovelle odottaa kaveria, joka kävi etsimässä ovenkahvan lähihuoneista. Kuulin ovella outoa ääntä, kuin ampiaisten surinaa mutta paljon konemaisempaa ja mekaanisempaa. Ääni voimistui ja kun rukoilin, se lakkasi. Kun yritin mennä takaisin sisälle, minua ei päästetty sinne. Oli kuin joku voima olisi estänyt sisäänpääsyn.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgq6pWuuMGr6jh-VD93bLAZy9D2cshNQ9k2A2yHOofGkjRcSB73iPBn0uzdqafcZh2kJT9hMXl4EITu0lhTL5hJX96dw652AOt_KbITvYM034u-QpUdTItlQChaKAJ3OaOub2rFLY1lwphecIxJXlhqb70pDhwXAW3zajfBahSmJ8NLrtwzUjInUXdd/s4272/a71-2.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgq6pWuuMGr6jh-VD93bLAZy9D2cshNQ9k2A2yHOofGkjRcSB73iPBn0uzdqafcZh2kJT9hMXl4EITu0lhTL5hJX96dw652AOt_KbITvYM034u-QpUdTItlQChaKAJ3OaOub2rFLY1lwphecIxJXlhqb70pDhwXAW3zajfBahSmJ8NLrtwzUjInUXdd/w640-h426/a71-2.JPG" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Huutelin välillä kaveria, koska olin huolissani. Ja kun katsoin sisälle, näin mustan hahmon menevän portaita ylös. Hahmo oli hieman kumarassa ja sillä oli ihmisen yläkroppa, mutta ei jalkoja. Säikähdin nähdessäni sen ja huusin taas kaverille ja varoitin näkemästäni hahmosta. Se nimittäin meni juuri siihen suuntaan, mistä kaverini ääni kuului.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfwsebH7uxGENiWdEuURGzqIpElYBy0NIeQ484KFbYonxv_JCBXEuOn48hN5ThmMeEaodqeaPQB7FjoBs_q5yc4mBotqNPwMxCffSrZPaWLYHgnqvE-VZH3aGqn35moTYXNlzbkSzROmvT3pvgk3_G5Jes0fg01ltpnKrZ68xR_sLhMD-n6JuzeOEX/s4272/a76-1.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfwsebH7uxGENiWdEuURGzqIpElYBy0NIeQ484KFbYonxv_JCBXEuOn48hN5ThmMeEaodqeaPQB7FjoBs_q5yc4mBotqNPwMxCffSrZPaWLYHgnqvE-VZH3aGqn35moTYXNlzbkSzROmvT3pvgk3_G5Jes0fg01ltpnKrZ68xR_sLhMD-n6JuzeOEX/w640-h426/a76-1.JPG" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Yhdessä vaiheessa kaveri huusi mulle: "Jenna missä sä oot?" Ja joku vastasi hänelle minun äänellä: "Täällä. Tuu tänne." Ääni tuli täysin eri suunnasta kuin missä minä olin. </div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeQ8q_VEaldQSgwhm4T6k9xjIGVZXS_2EfeMiIlxWLmZLS9DP2ChFoYC8QYOkVPZqhuSR5EptEUCJyYSx0KMFLdulHcsHdH_AziP-ORsFatktTboBlRkwVhbb1IRKqAXH_cjdW0XUKgUspVuQ7arjEbJCbQ5LPgN3Nl8uXmLyr-H7ZArTBPN7KPamm/s4272/a82.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeQ8q_VEaldQSgwhm4T6k9xjIGVZXS_2EfeMiIlxWLmZLS9DP2ChFoYC8QYOkVPZqhuSR5EptEUCJyYSx0KMFLdulHcsHdH_AziP-ORsFatktTboBlRkwVhbb1IRKqAXH_cjdW0XUKgUspVuQ7arjEbJCbQ5LPgN3Nl8uXmLyr-H7ZArTBPN7KPamm/w640-h426/a82.JPG" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Entinen uima-allas. Painotus sanalla entinen.<br /><br /></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Samaan aikaan minä huusin: "Olen täällä." Ja silloin kaveri onneksi tajusi, ettei eka huuto ollut lähtöisin minusta. Kun kaveri lähti pakenemaan, hänkin näki tän saman mustan kumaraselkäisen ja jalattoman hahmon, joka metelöi samalla. Se oli yrittänyt johtaa kaverin harhaan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9lVxYwNB7fg_ICVe7HoWof9Q_-zbGSZvU6i3q063B0WGAmk-u7kTaeeCpXfNXbFjSZuJ3_4INLDDmg-zXQ7erJ59mULO6QgjkFoQ80SvFLoYtE_u_GhqNlLxw9t_hBfS-soonMTzUUxA0CA6-DzV56rXkYIwe37VU9Oq10YbjJmeFpdipvH6Pq2TV/s4272/a88-2.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9lVxYwNB7fg_ICVe7HoWof9Q_-zbGSZvU6i3q063B0WGAmk-u7kTaeeCpXfNXbFjSZuJ3_4INLDDmg-zXQ7erJ59mULO6QgjkFoQ80SvFLoYtE_u_GhqNlLxw9t_hBfS-soonMTzUUxA0CA6-DzV56rXkYIwe37VU9Oq10YbjJmeFpdipvH6Pq2TV/w426-h640/a88-2.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Ulko-ovella kuvasin rikkinäistä ikkunaa, ja yhtäkkiä ikkunan sälekaihtimet alkoivat paukkua. Eikä sitä todellakaan tehnyt tuuli, koska silloin ei ollut tuulta lainkaan. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVAJV745TCbv62P2SXU5Ym1cUBF0IajbAbGW79pjIw2qM-rqIekDJqOy-iIRknvqZwTkU-M_Opmx9eLfZUqYHZfihQhc7p1PLufmkBgTt01IgM5Fphy0gV_PcdGPKg666Xflo6md_Qwdn-w7LiV3Z6jaWbE3zieIefwUEUTGFfdP8hwxl6HNfy03EZ/s4272/a92-1.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVAJV745TCbv62P2SXU5Ym1cUBF0IajbAbGW79pjIw2qM-rqIekDJqOy-iIRknvqZwTkU-M_Opmx9eLfZUqYHZfihQhc7p1PLufmkBgTt01IgM5Fphy0gV_PcdGPKg666Xflo6md_Qwdn-w7LiV3Z6jaWbE3zieIefwUEUTGFfdP8hwxl6HNfy03EZ/w640-h426/a92-1.JPG" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Onneksi kaverikin selvisi ehjänä ulos ja hetken aikaa oltiin silleen, et mitä vittua. Oltiin ihan kiidyksissä kun kerrottiin tapahtunut kahdelle ulkona meitä odottaneelle kaverille. Hekin hämmästyivät kuulemastaan ja näkivät meistä, ettei me pilailtu. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgab5jai96oOtMsW4Xj2lCNK9b-VLrLV1lyiz3Go9npYXZTaNBVADW9dKqBT8au8mzmu7xP1cz1G_o4BJEE4RZcmoL7oK6BJ6QzktXSSBsQS8VBtpAidD1P6h7yY86SNokV709Oqw-NVwVTTX8-r8ExiscEnS2CvBskFD33rC3e0sPn57Mx6IPFfkxh/s4272/a93-2.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgab5jai96oOtMsW4Xj2lCNK9b-VLrLV1lyiz3Go9npYXZTaNBVADW9dKqBT8au8mzmu7xP1cz1G_o4BJEE4RZcmoL7oK6BJ6QzktXSSBsQS8VBtpAidD1P6h7yY86SNokV709Oqw-NVwVTTX8-r8ExiscEnS2CvBskFD33rC3e0sPn57Mx6IPFfkxh/w426-h640/a93-2.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Käytiin läpi tapahtumaa ja kierrettiin paikka vielä ulkoa ja otettiin samalla kuvia. Kun oltiin rakennuksen takapuolella, nähtiin yläkerran päätyovella musta pitkulainen hahmo, joka liikkui kummallisesti ja sitten se hävisi. Tämä hahmo me nimettiin Hujopiksi, ja se kumaraselkäinen me nimettiin Köyryseläksi. </div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAFqfiNZsLDXDcgPObz10M6p053Rk3zAoMpaJWwJqNkVKM-wbIzgz0aggFAlKRyFbaOeU00q8SrrCgn3FLp7wwmKyLOQe14ODilTdj4hx64FOgKHRQgOIYer5DBOG55dxnljA70T0e1InJPv2vw85DGCFYAAQeqq6kZGo1bvZ_PibJYRZ9hT7ILgOY/s4192/a104-2.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2795" data-original-width="4192" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAFqfiNZsLDXDcgPObz10M6p053Rk3zAoMpaJWwJqNkVKM-wbIzgz0aggFAlKRyFbaOeU00q8SrrCgn3FLp7wwmKyLOQe14ODilTdj4hx64FOgKHRQgOIYer5DBOG55dxnljA70T0e1InJPv2vw85DGCFYAAQeqq6kZGo1bvZ_PibJYRZ9hT7ILgOY/w640-h426/a104-2.JPG" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuolla alhaalla näkyy joku tuijottamassa. <br /><br /></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Olipahan Ainakin jännittävä kokemus! Jonkin aikaa kesti, että rauhoituttiin. Aluksi oltiin silleen, et ei enää ikinä mennä sinne. Mutta jo loppuillasta kun viestiteltiin, meidän teki mieli mennä sinne uudestaan. Taidamme olla hieman hulluja, mutta päätimme, että ensi viikolla mennään sinne uudestaan. Ja kerätään rohkeutta. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYGrtllg5lDfbtYVapUhcsbcBfHQaE9houMTXJXqit3w3zFn50keBSNJFRIFTx9TMW7l3arXF3AxeHxoefBXl6Lc4dkG6O8TCdIa61MTUQd1nktlI7My17aqkbzRooEp8Sfhmz66czOi33Q6VBzLcE06E-G19JngWKY3DDpm-Tb6vEbKubguunNmqV/s4272/a110-1.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYGrtllg5lDfbtYVapUhcsbcBfHQaE9houMTXJXqit3w3zFn50keBSNJFRIFTx9TMW7l3arXF3AxeHxoefBXl6Lc4dkG6O8TCdIa61MTUQd1nktlI7My17aqkbzRooEp8Sfhmz66czOi33Q6VBzLcE06E-G19JngWKY3DDpm-Tb6vEbKubguunNmqV/w640-h426/a110-1.JPG" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Teimme sotasuunnitelman ja mentiin uudestaan Savonsolmuun tiistaina 25.4.2023. Otimme turvaksi puolisoni mukaan, joka ei henkiä pelkää. En olisi uskaltanut lähteä sinne ilman häntä ja kaverini oli samaa mieltä. Lopulta oli täysi työ saada puoliso pois sieltä, niin innoissaan hän siellä työskenteli ovenkahvan parissa, jonka yritimme saada kaverille. </div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr-oTRvAo9AHrCLZJ7b8aQ7p7Y0tpjAza0Apv2xJYGuAk_qNR9MhGovXHqgl-k1-z-YcbbH-KRdXf8lpWOKDwm_MN7j2Q3f3LHkVLqco2D7qmgHDC5mu4gDR-fI3Gxh2iNgAOGdOmFhpP5thkCidihdUNqFawfYprtFFiqrJohpbjnn0t_LdgNk4JR/s4272/a117-2.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr-oTRvAo9AHrCLZJ7b8aQ7p7Y0tpjAza0Apv2xJYGuAk_qNR9MhGovXHqgl-k1-z-YcbbH-KRdXf8lpWOKDwm_MN7j2Q3f3LHkVLqco2D7qmgHDC5mu4gDR-fI3Gxh2iNgAOGdOmFhpP5thkCidihdUNqFawfYprtFFiqrJohpbjnn0t_LdgNk4JR/w640-h426/a117-2.JPG" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tätä kuvaa tutkiessani kävi jotain outoa. Olin näkevinäni tässä hahmon, ja kun yritin suurentaa kuvaa, se ei onnistunut. Vaikka yritin usein, se ei antanut zoomata, ja lopulta siinä näkemäni hahmo jotenkin vain hävisi...<br /><br /></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Mentiin sisälle ja heti aistimme, ettemme olleet kolmestaan. Taas kuului meteliä ja pauketta. Tunsimme ahdistusta ja kun kaveri kävi katsomassa yhtä huonetta, hän koki hengellisen hyökkäyksen niim voimakkaan ahdistuksen muodossa, ettei hän voinut jäädä sisälle. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvyRFiorcTW45SO4Oj7VwTNEp4jOiS82UI0WymcH7fhKtJFRIK1O-4pV1IoFbdhLXKVY_yIHgDoTC4JhagxYONKmKOkcCYfcIfCd5AZKmLobHT4yImbAmea1tHPyoPRJ7IOYYwiiI2333RVgDNnP0rqy0p8haD9mpnpkQE3Eq1xxdtvTPsq0qoeCgu/s4272/a119-2.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvyRFiorcTW45SO4Oj7VwTNEp4jOiS82UI0WymcH7fhKtJFRIK1O-4pV1IoFbdhLXKVY_yIHgDoTC4JhagxYONKmKOkcCYfcIfCd5AZKmLobHT4yImbAmea1tHPyoPRJ7IOYYwiiI2333RVgDNnP0rqy0p8haD9mpnpkQE3Eq1xxdtvTPsq0qoeCgu/w426-h640/a119-2.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Minäkin tunsin ahdistusta, kurkkua kuristi ja tuntui inhottavaa painetta rinnan seudulla. Taas kuului meteliä ja minä raivosin hengille huutamalla: "Hän, joka meissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa! Jeesus Kristus on Herra!" Samalla näin tumman hahmon vilahtavan meistä kauemmas. Heti kun siteerasin Raamattua, henget näytti pakenevan ja ahdistuskin alkoi lievittyä. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQBTcxl7r8fttcb0rFXmhFDOFCciigqV0CGqkhk6ZYBdq7t_tMFAGs238M_lp9M15iJIRvkRFgWe2giX9j08m5xPpp9PMc_ir9chHwSLcNhFYb2n7XoeJqNHTK3BICVcLIjejQE-kuVl_gOGRgVWpuR_zy34U6IBYFPJRGtHKQvtuM0_Xoq0cZxW2A/s4272/a126-1.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQBTcxl7r8fttcb0rFXmhFDOFCciigqV0CGqkhk6ZYBdq7t_tMFAGs238M_lp9M15iJIRvkRFgWe2giX9j08m5xPpp9PMc_ir9chHwSLcNhFYb2n7XoeJqNHTK3BICVcLIjejQE-kuVl_gOGRgVWpuR_zy34U6IBYFPJRGtHKQvtuM0_Xoq0cZxW2A/w426-h640/a126-1.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Lähdimme puolisoni kanssa kulkemaan kohti palaneita huoneistoja. Tuntui, että meitä koko ajan tarkkailtiin, mutta jatkoimme matkaa siitä välittämättä. Samalla otin valokuvia.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRxsjpGIpMxyJvhOli2XlGUCmLcl9EgkJ2UTD3TdPUA5md_bEGVi19jMljFcX21G3KoE8KIZgkgyaJbKkPCBxuXfuufzIu-SZ8uzHSIyAbDApZantNNbUjFLqODL3fqzqLBgQps_IBIGM9Y1s57wQwjmQaXMGm_-KBXC6IoqznMuktDLZZL-BPeCfm/s4272/ak6-2.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRxsjpGIpMxyJvhOli2XlGUCmLcl9EgkJ2UTD3TdPUA5md_bEGVi19jMljFcX21G3KoE8KIZgkgyaJbKkPCBxuXfuufzIu-SZ8uzHSIyAbDApZantNNbUjFLqODL3fqzqLBgQps_IBIGM9Y1s57wQwjmQaXMGm_-KBXC6IoqznMuktDLZZL-BPeCfm/w426-h640/ak6-2.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Tällä kertaa pääsimme palaneiden huoneistojen luokse ja niistä ohikin, ja kuvasin innolla karmeassa kunnossa olevaa hotellin käytävää ja huoneita. Emme välittäneet vittuakaan pahan läsnäolosta ja saimme kuvattua vihdoinkin tulipalossa 10.4.2023 palaneet huoneet. Sain kuvia 10.4 myös tulipalosta, laitan niitä myöhemmin tänne. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHWML7oXr-f1AW-K2WJn-rJwIwk1x98yM5lbbpoE2k0LDQVS2cBs-mTLM6Nkvz4_twC-6EcxVmcfwseOJ2__CTWJcufgFlfUg4mARKhF43ATOTcgUfhqxp89Ol8ARrrXVB1_8wsg86N-dDxDESQXOn5tO9WxwXML-eqN2Na5OIjNT0TQlHsgIDwgZp/s4272/ak8-2.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHWML7oXr-f1AW-K2WJn-rJwIwk1x98yM5lbbpoE2k0LDQVS2cBs-mTLM6Nkvz4_twC-6EcxVmcfwseOJ2__CTWJcufgFlfUg4mARKhF43ATOTcgUfhqxp89Ol8ARrrXVB1_8wsg86N-dDxDESQXOn5tO9WxwXML-eqN2Na5OIjNT0TQlHsgIDwgZp/w426-h640/ak8-2.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Hyvin oli paikat palaneet, ei voi muuta sanoa. Sitä vain jäin ihmettelemään, miksi henget eivät päästäneet meitä huoneistoihin ekalla vierailullamme. Emme olleet pahoissa aikeissa, mutta henget vaikuttivat hieman liian aggressiivisilta ja pelottelivat meitä ihan urakalla siitä huolimatta. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjTgJNVi5iu_IQeGWSHRtJlImWjOs6YR_MZG2EbJ2ek_z9IlqP4jE3oGZxYoHxSfAhUL1JJQxa-JorqH1BCAyMfpj6PfSyE5CTfB5tTzkwFtsvKOjW5M_uXLjsjBW4Zb3nueXAX7aG0UXhp59lNC5vrnEPaD2BnN_oQJnpSEwqBFEL55VxFeMfq0ai/s4272/ak9-2.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjTgJNVi5iu_IQeGWSHRtJlImWjOs6YR_MZG2EbJ2ek_z9IlqP4jE3oGZxYoHxSfAhUL1JJQxa-JorqH1BCAyMfpj6PfSyE5CTfB5tTzkwFtsvKOjW5M_uXLjsjBW4Zb3nueXAX7aG0UXhp59lNC5vrnEPaD2BnN_oQJnpSEwqBFEL55VxFeMfq0ai/w426-h640/ak9-2.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Jälkeenpäin katsellessani valokuvia, löysin useammasta kuvasta jotain outoa. Hahmoja, selviä hahmoja. Havainnot olivat aika pelottavia. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2OsQ0y50oO-2z1QzFXdK90F2Amg_t1eGCt5Jgcl0m6YxdteLRKqw808XhenYALL2k7PtIslNIk9vRIdNuw4ZKB1eM_SJgU7KEzYXfT7XD7k53nmVLJGUIXBobYAFkq9nAna-tyMv7KJBDJGb8Awso_NAvoP8uFUxj3DaOZ4PtHraY2LrLv3uTvAP8/s4272/ak10-2.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2OsQ0y50oO-2z1QzFXdK90F2Amg_t1eGCt5Jgcl0m6YxdteLRKqw808XhenYALL2k7PtIslNIk9vRIdNuw4ZKB1eM_SJgU7KEzYXfT7XD7k53nmVLJGUIXBobYAFkq9nAna-tyMv7KJBDJGb8Awso_NAvoP8uFUxj3DaOZ4PtHraY2LrLv3uTvAP8/w426-h640/ak10-2.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Ympyröin punaisella kaikki havaitsemani kummallisuudet, jotka vaikuttavat epäilyttäviltä. Jotain on voinut jäädä minulta huomaamatta, joten jos joku löytää näistä kuvista jotain epäilyttävää, siitä voi ilmoittaa kommenttikenttään.</div><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_3Q5vrB02Kt1CddsWTQ0M6Um5vdZTxl0MZGMrgsBCpUnbsCPcI18WIK-PS6azp9rXASb9F1MuKzuDlp2fs6O-N5PlFaQP6OV1CR9nkFjJxirVektVWRvqrGxcnyQ6bxBIp2djQHsNJvvMQ5AtbC3xTRaEWJdyppAHDHTY2i9XrKHz8mAIbU23yFFO/s4272/a26-1.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_3Q5vrB02Kt1CddsWTQ0M6Um5vdZTxl0MZGMrgsBCpUnbsCPcI18WIK-PS6azp9rXASb9F1MuKzuDlp2fs6O-N5PlFaQP6OV1CR9nkFjJxirVektVWRvqrGxcnyQ6bxBIp2djQHsNJvvMQ5AtbC3xTRaEWJdyppAHDHTY2i9XrKHz8mAIbU23yFFO/w426-h640/a26-1.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Kunnon ghosthunting meininkiä! </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOlxmk96LTUTqVpLR3EeYwEzGzwkv4dPEDYqiqf19INr0FAoW0vEgq5gVs_esnjM6eCnxERbBzpf1TLEhMqHeSvF1b3zwvmYIFkWg4vSlpOsS8q1v1QxhzvFWQekPACMPhg1NqwFs5S9Y9O7IBA2fXw0ZrHtpeeb-PoWEaXYuneypGZeRn2ijpn5Ee/s4272/a30.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOlxmk96LTUTqVpLR3EeYwEzGzwkv4dPEDYqiqf19INr0FAoW0vEgq5gVs_esnjM6eCnxERbBzpf1TLEhMqHeSvF1b3zwvmYIFkWg4vSlpOsS8q1v1QxhzvFWQekPACMPhg1NqwFs5S9Y9O7IBA2fXw0ZrHtpeeb-PoWEaXYuneypGZeRn2ijpn5Ee/w426-h640/a30.JPG" width="426" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Ja olisihan se pitänyt arvata, että siellä kummittelee. Henget tykkää just tuollaisista paikoista, mutta ihmiskeho miellyttää niitä vieläkin enemmän. </div><br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaqbDN6k8Xvx4Pupmxd53wkQ9q6iPaXfQE3XD-ZADFNhOkdJJV_36gwhw5Dywx03GHEt5yIX7ESDOU1Dp6wfwVD2muEEnFEE9vxUWgtG1sY-FtMjJfSbKcwVW8hQanltdscC4U9vRDwTe7S0RUrq4c_xSYKqYUYvOG7PacvlpJSmMwtCFTe3QKIoMX/s4272/a31.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaqbDN6k8Xvx4Pupmxd53wkQ9q6iPaXfQE3XD-ZADFNhOkdJJV_36gwhw5Dywx03GHEt5yIX7ESDOU1Dp6wfwVD2muEEnFEE9vxUWgtG1sY-FtMjJfSbKcwVW8hQanltdscC4U9vRDwTe7S0RUrq4c_xSYKqYUYvOG7PacvlpJSmMwtCFTe3QKIoMX/w426-h640/a31.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Minun villi veikkaus on, että kun se henki kutsui kaveria luokseen minun ääntä matkien, sillä olisi saattanut olla aikomus yrittää riivata ystäväni. Törkeä perkele matki vielä mun ääntä! Ne ovatkin taitavia leikkimään äänillä.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWkZcqJPlrAoCi4zNT9Sfzqg2EKZVaCqxOdrzWplS_YOd_V5PtsQ0PlMmOt6y6RDWLiRltCWmzfGNVLIYYfRTIZmZHp6SFlnWwcpVGOYx8NsSwlNSXLGik1oTrE8Zap34Uq8lpW-zosD-cwgz9k3CLoDAIMNVK6INJQzgakZj4b4NH8UOIgVmf72Za/s4272/a34.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWkZcqJPlrAoCi4zNT9Sfzqg2EKZVaCqxOdrzWplS_YOd_V5PtsQ0PlMmOt6y6RDWLiRltCWmzfGNVLIYYfRTIZmZHp6SFlnWwcpVGOYx8NsSwlNSXLGik1oTrE8Zap34Uq8lpW-zosD-cwgz9k3CLoDAIMNVK6INJQzgakZj4b4NH8UOIgVmf72Za/w426-h640/a34.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Onneksi meille ei käynyt mitään ja oli hyvä, että saatiin kaikki tarpeellinen kuvattua. Olen vaan huolissani niistä nuorista, jotka käyvät siellä. </div><div><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWnHS2q7vYMbmAiWuiUTKDIroX3DG0odPG7UrZlHZ0UCf1mUAGIhSxOvOInx1-K6oxgyB4K5Crzr73xs0uJf_M7SCKlYDsRaG-jT6mY50V9lYn0YBZb5tTOkxpqEVxNCOvwxSLk1rm1lPIml6_4jWENGs_vziFZOiFf6JkJ8t0ic9uFtu9y98qMTVm/s4272/a35.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWnHS2q7vYMbmAiWuiUTKDIroX3DG0odPG7UrZlHZ0UCf1mUAGIhSxOvOInx1-K6oxgyB4K5Crzr73xs0uJf_M7SCKlYDsRaG-jT6mY50V9lYn0YBZb5tTOkxpqEVxNCOvwxSLk1rm1lPIml6_4jWENGs_vziFZOiFf6JkJ8t0ic9uFtu9y98qMTVm/w640-h426/a35.JPG" width="640" /></a></div><div><br /></div><div>En tiedä, ovatko muut kokeneet kummittelua siellä, mutta veikkaan, että muitakin henget ovat pelotelleet.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2zEJxjtiRx0SISzP5CNorfg3mcNyfxT4u_VU3uxQhCUb8St7y08ZPWHp654Yz33B5u1ym8bs3V0UE4BDNSkPae4XajvmZvB4hoMl9HZgqL-RBiY4cBua3Mq1X-XA0vEKGEVy0ifEaJPvpnCuxkgPec13PfFigJGhZndEy0ut3zeLVLh4Akhlb2PiO/s4272/a37.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2zEJxjtiRx0SISzP5CNorfg3mcNyfxT4u_VU3uxQhCUb8St7y08ZPWHp654Yz33B5u1ym8bs3V0UE4BDNSkPae4XajvmZvB4hoMl9HZgqL-RBiY4cBua3Mq1X-XA0vEKGEVy0ifEaJPvpnCuxkgPec13PfFigJGhZndEy0ut3zeLVLh4Akhlb2PiO/w426-h640/a37.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Pahimmillaan ne saattavat riivata ihmisen. Siksi sinne ei kannata mennä. Jotkut eivät ehkä usko, että tällaista voisi tapahtua, mutta kyllä sitä valitettavasti tapahtuu. Olen itsekin nähnyt useammankin riivatun ihmisen ja jutellut heidät vallanneiden henkien kanssa.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8mY8IawBRfdidR242Dh11u2wz3HE6t_u9tpgcJD77Bc12OEFEIUiqXK8rD1Q0e_BWwaDlwa3EaBq1PS6F73V8a5GUrZnqdC9ukemIa2fllb3sCiNIda4p0BUNJAsGOrLhBP7U0Hfd-HUr8WjSsneLeURthA5bMOwQrJ1DIWed-vCrPvj8BbU4LL6Q/s4272/a39.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8mY8IawBRfdidR242Dh11u2wz3HE6t_u9tpgcJD77Bc12OEFEIUiqXK8rD1Q0e_BWwaDlwa3EaBq1PS6F73V8a5GUrZnqdC9ukemIa2fllb3sCiNIda4p0BUNJAsGOrLhBP7U0Hfd-HUr8WjSsneLeURthA5bMOwQrJ1DIWed-vCrPvj8BbU4LL6Q/w426-h640/a39.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Kannattaa siis pysyä kaukana paikasta. Ne henget eivät todellakaan olleet hyväntahtoisia. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG54GuA7OaZbbWTNTTx5ZzVrF5_du0nlEUGE5tNLRTKzd4Nnz8oI2CiA6tdVqhqJ4JhxPhAA1cHaU-7tqw4Vd5Uqxiprv7NDQvGPnOQIROjdRBMbPv3pzcVl1wkYRMwRs9Y1zEkh7Dav6rAtXQ6R028ztMHS8pAuNivl7ynVY9SB0ifHxdUA-Ng61a/s4272/a41.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgG54GuA7OaZbbWTNTTx5ZzVrF5_du0nlEUGE5tNLRTKzd4Nnz8oI2CiA6tdVqhqJ4JhxPhAA1cHaU-7tqw4Vd5Uqxiprv7NDQvGPnOQIROjdRBMbPv3pzcVl1wkYRMwRs9Y1zEkh7Dav6rAtXQ6R028ztMHS8pAuNivl7ynVY9SB0ifHxdUA-Ng61a/w426-h640/a41.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Näitä kuvia muuten riittää, eikä minulla aika riitä tällä hetkellä. Parhaani teen silti.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzgvg8_eTJZZNjzLncLYiYvEzTzJvwgknHmpueWqFyHxdiIl_jBhvk-uM6SRHsStM4L_aoyP_Mi4sIFu5Nqjp-yj2_UJQTZ7QPiDof_yNWdrDU6b7x9-m8cSQkYxB78lnW-etjN-gV4rmeS00x5EUVjxNBf1IEHomUyuww5mC3vRSMDbsYQ-p4brte/s4272/a45.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzgvg8_eTJZZNjzLncLYiYvEzTzJvwgknHmpueWqFyHxdiIl_jBhvk-uM6SRHsStM4L_aoyP_Mi4sIFu5Nqjp-yj2_UJQTZ7QPiDof_yNWdrDU6b7x9-m8cSQkYxB78lnW-etjN-gV4rmeS00x5EUVjxNBf1IEHomUyuww5mC3vRSMDbsYQ-p4brte/w426-h640/a45.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Tuo palanut käytävä on omalla tavallaan siisti, vaikka ihan paskana onkin. Siinä on ainakin tyyliä.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3q1NaoTbsJpL86YJdgrsE3GaFJQ0u-7KnUTdheFiORB7uh8JY527HZpl5Jnb_TJx5pcOubDr3g47Yb0N4Kx083-ZaPmEgo_MZQrfkNr0VeHtSPt5o45237r8NO3ksja53bdBLcaQO2QB_JeFZgtSMgQ4JCGiuulsjMima-2oeLqKNrVwwR5miBi58/s4192/a47.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4192" data-original-width="2795" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3q1NaoTbsJpL86YJdgrsE3GaFJQ0u-7KnUTdheFiORB7uh8JY527HZpl5Jnb_TJx5pcOubDr3g47Yb0N4Kx083-ZaPmEgo_MZQrfkNr0VeHtSPt5o45237r8NO3ksja53bdBLcaQO2QB_JeFZgtSMgQ4JCGiuulsjMima-2oeLqKNrVwwR5miBi58/w426-h640/a47.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Tässä kuvassa havaitsin jotain outoa. Kuvaa suurentamalla havainto näkyy paremmin. Ollako vaiko eikö olla, en voi olla varma, mutta näyttää kuin sieltä kurkistaisi joku.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiduOIahtzvQZFMHcfm6dZIebtY3ZbrcyQf3kblZ59LWYqVbztOjFUC_5rHTpuN_TJZWIZbOuiPA2AgX_mZYA0LVZ3Mk-kqpPQE3-ieGnDJWx-RxQ25KPknm6LZemBHTwu4Q7IqeLtx6u_TTfA8ZNKsRmNXMgX7mTbbt6ycoae344PAEYR6AbU_KMDd/s4272/a48.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiduOIahtzvQZFMHcfm6dZIebtY3ZbrcyQf3kblZ59LWYqVbztOjFUC_5rHTpuN_TJZWIZbOuiPA2AgX_mZYA0LVZ3Mk-kqpPQE3-ieGnDJWx-RxQ25KPknm6LZemBHTwu4Q7IqeLtx6u_TTfA8ZNKsRmNXMgX7mTbbt6ycoae344PAEYR6AbU_KMDd/w426-h640/a48.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Palanut huoneisto.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkGQMhTIrNNLp2ScIiHZtTY25N6xxNV34Rr_zW8FQw3Mi6U8AeV2yusnmxH0b_Qm-IgnDHUcsnX0OvLzC4OEzQkh7TMtAsGqI6IaYLiFKspc20km7ska-zFDsWP3CQxIL5qXx6aD_tse0MCeFza5h88IDBboG3xRbsfpt6G-IklDf4B7dkWH_SnyyP/s4192/a49.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4192" data-original-width="2795" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkGQMhTIrNNLp2ScIiHZtTY25N6xxNV34Rr_zW8FQw3Mi6U8AeV2yusnmxH0b_Qm-IgnDHUcsnX0OvLzC4OEzQkh7TMtAsGqI6IaYLiFKspc20km7ska-zFDsWP3CQxIL5qXx6aD_tse0MCeFza5h88IDBboG3xRbsfpt6G-IklDf4B7dkWH_SnyyP/w426-h640/a49.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Tässäkin. Hyvin vaikeasti hahmotettava, mutta minä näen siinä jonkinlaisen hahmon.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEuKdG6PStDVe32w-xEZnrxx_9vCGgihuuEELjdVq1-qfqel3xdhlRqL_wbw5TgCskwltTZAt8CflOA-R9LvnEmN8tOnQ5Qqukwc-GVRXakU8p9h42EnjV-4m37m3nJgUCL7-_9CLfOlpWTzldsCyljS9UshhoFovBRHXulIrYlES2mOAylCfHmHve/s4272/a51.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEuKdG6PStDVe32w-xEZnrxx_9vCGgihuuEELjdVq1-qfqel3xdhlRqL_wbw5TgCskwltTZAt8CflOA-R9LvnEmN8tOnQ5Qqukwc-GVRXakU8p9h42EnjV-4m37m3nJgUCL7-_9CLfOlpWTzldsCyljS9UshhoFovBRHXulIrYlES2mOAylCfHmHve/w426-h640/a51.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Palaneen huoneen seinää.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl67yv8oJYdsQyQDmp6O1eE_aL1aXELC7RoDphJ-M9Vrc-EmhPnX5PMVn898SR9Fyy6vdrCRwEo3gNiPX8L9mt5_TCy_n3dkavEx9JA4YjAO6lI3zsDpD5O8F8BRlA2TgLFVFPqv97I4gfzAj_IvfnXneNvi7Ref1dLUnyy8HIgbx2vN-e6aBnPtkj/s4192/a52.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4192" data-original-width="2795" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl67yv8oJYdsQyQDmp6O1eE_aL1aXELC7RoDphJ-M9Vrc-EmhPnX5PMVn898SR9Fyy6vdrCRwEo3gNiPX8L9mt5_TCy_n3dkavEx9JA4YjAO6lI3zsDpD5O8F8BRlA2TgLFVFPqv97I4gfzAj_IvfnXneNvi7Ref1dLUnyy8HIgbx2vN-e6aBnPtkj/w426-h640/a52.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Tuolla katossa on naama. Saattaa olla vain näitä Hulttiksen tyypillisiä naamanäkyjä. Minä kun vedin aikoinaan vähän liikaa ekstaasia ja olen sen jälkeen nähnyt naamoja vähän joka paikassa.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR7_h_24CP_OCZoJbZoGgm597HG6kqkP3tYUsfUUM2xaUxN6LEjpAtiESnW1J6efoCEFLHqvgIgkyhVCe9mzO_UFHc9kuAXxxmEKUu8aIvCkdD4VDOACjBrcBoAXdvuPI6HTJuTIJfmyqMSVYHWzXstVC2vieTZ08VZ6qNpOaUqPsuiXWKXl8Fg5Cr/s4272/a1.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR7_h_24CP_OCZoJbZoGgm597HG6kqkP3tYUsfUUM2xaUxN6LEjpAtiESnW1J6efoCEFLHqvgIgkyhVCe9mzO_UFHc9kuAXxxmEKUu8aIvCkdD4VDOACjBrcBoAXdvuPI6HTJuTIJfmyqMSVYHWzXstVC2vieTZ08VZ6qNpOaUqPsuiXWKXl8Fg5Cr/w640-h426/a1.JPG" width="640" /></a></div><div><br /></div>Hemmetti. Hyvä telkkari on menty rikkomaan. Eikä muuten ollut ainut.<div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0_SChvTF1Org2fzrFPy0PQpJd-D9N3dn3eeLiWG4CCzU02yiQYcp2axf2wWDrCvgLrXNwwUaWJU23HbnfmbTSkCINV1TVmmTklS7kvtEtP75qjXiSmiJZotpiZ55KQFEPkYrxNVdf3sUDnxpfS3jJhqKebEbzOoC8L3ex6MdS2otTGajR_N9wkHnU/s4272/a3.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0_SChvTF1Org2fzrFPy0PQpJd-D9N3dn3eeLiWG4CCzU02yiQYcp2axf2wWDrCvgLrXNwwUaWJU23HbnfmbTSkCINV1TVmmTklS7kvtEtP75qjXiSmiJZotpiZ55KQFEPkYrxNVdf3sUDnxpfS3jJhqKebEbzOoC8L3ex6MdS2otTGajR_N9wkHnU/w426-h640/a3.JPG" width="426" /></a></div><div>Tää Savonsolmun alakerran katto on tosi hauska!</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfttyidkbTTbZdYBSqv4TvxnZTAEUHjWTM5F8eSlrlG8chg8pPGinXQGKXqUkBrxkjJgNmuRmTcsrRQBv6OfRZxnGkDOwFZHEnpzgffz-gClo-DdtfQxHSy7i05LkfkvYG-jxt1OY3V0-Exrb8KHDv007GfiyxF8EYR2vqPkzmfmxYqA61i-SFqEER/s4272/a4.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfttyidkbTTbZdYBSqv4TvxnZTAEUHjWTM5F8eSlrlG8chg8pPGinXQGKXqUkBrxkjJgNmuRmTcsrRQBv6OfRZxnGkDOwFZHEnpzgffz-gClo-DdtfQxHSy7i05LkfkvYG-jxt1OY3V0-Exrb8KHDv007GfiyxF8EYR2vqPkzmfmxYqA61i-SFqEER/w640-h426/a4.JPG" width="640" /></a></div><div>Tässä kuvaa pääovien läheltä, ja tässä näkyy myös ne portaat, joissa kummittelu alkoi ja joita pitkin näin Köyryselän liitävän hurjaa vauhtia siihen suuntaan, missä kaverini silloin oli.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2VcgVY1w3-iZSTLDxGlXe2ZpmOD0moG_q-6yXJWCxbQCqH4rM1JVRBRh5qjBk0o5RSc5-PgTOiAPflgYGGB-cRyHib1JFVO7zjAwMgSeFXvAppJKd0GZnGfL-ooQ6vnRDGP15c11Y39inJbHOFkzuVGSYiaTaA4AM92ISK1sLAPiCNadlSVelVmhG/s4272/a7.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2VcgVY1w3-iZSTLDxGlXe2ZpmOD0moG_q-6yXJWCxbQCqH4rM1JVRBRh5qjBk0o5RSc5-PgTOiAPflgYGGB-cRyHib1JFVO7zjAwMgSeFXvAppJKd0GZnGfL-ooQ6vnRDGP15c11Y39inJbHOFkzuVGSYiaTaA4AM92ISK1sLAPiCNadlSVelVmhG/w426-h640/a7.JPG" width="426" /></a></div><div>Siellä on kaikki paskana. Ihan kaikki. Ei voi kuin ihmetellä ihmisen tuhoviettiä.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-yPPbnNAr7I1jbD3pt5AFar4XTptyCN-GpIrU6ID1WWaRMNreFCwTcTiFSSuZXuuzIBxp_fjN1SAuJNqxV91EYjf5_z7JQUI11qSQjEXHuF76ohohkUmIA71yhvVzdGIs8-pRjRgETAoWwKThcboFj9jnLRi_Pa41bsk0tPpUS86FA7wqzKRq5IOu/s4272/a14.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-yPPbnNAr7I1jbD3pt5AFar4XTptyCN-GpIrU6ID1WWaRMNreFCwTcTiFSSuZXuuzIBxp_fjN1SAuJNqxV91EYjf5_z7JQUI11qSQjEXHuF76ohohkUmIA71yhvVzdGIs8-pRjRgETAoWwKThcboFj9jnLRi_Pa41bsk0tPpUS86FA7wqzKRq5IOu/w426-h640/a14.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Ensimmäinen käytävä ennen palanutta käytävää. Ja kaikki ovet auki. Se on outoa. Varsinkin, kun sama oli seuraavassa käytävässä, jossa ovet alkoivat mennä voimalla kiinni. Itsestään. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMQik_9KLwjOKHLAy8BFbM2GxgmJExOLVJ2nMlP9x5Y7krh1F_XmbmnOxI0FHnbTyhfXIqpNdtIxXP2p-G4P3sZkteIdS1n3NJoRZ9jg58C3lniVLdlz3idISMAmXGhs4X4vf9s5DLmDICaPM-yjYayXelUYFEEOMfhSvWrx3S0lusjP6H8d9lmtMn/s4272/a15.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMQik_9KLwjOKHLAy8BFbM2GxgmJExOLVJ2nMlP9x5Y7krh1F_XmbmnOxI0FHnbTyhfXIqpNdtIxXP2p-G4P3sZkteIdS1n3NJoRZ9jg58C3lniVLdlz3idISMAmXGhs4X4vf9s5DLmDICaPM-yjYayXelUYFEEOMfhSvWrx3S0lusjP6H8d9lmtMn/w426-h640/a15.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Ahdistava ilmapiiri oli havaittavissa koko tän käytävän varrella. Ja vielä ahdistavampaa oli, kun ovet alkoi paukkua kiinni.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZDMpe9Nqgf5oYBZwdDfJ6RzyhV_E0_WdLlcgZSnmU6tCXiq6JwLPjDcMxAtiKuzamjnTL19Q9Ub6mgNudJTAjh6NlSgxObw1lhb1p0bN1hwngyVBF6ZLMiKdbAecPV3xZcFQkJRvHidUuS0duHEnvYATqkx3pv-PzW7zFS28Td_HwLfa6LeFMl5c_/s4272/a16.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZDMpe9Nqgf5oYBZwdDfJ6RzyhV_E0_WdLlcgZSnmU6tCXiq6JwLPjDcMxAtiKuzamjnTL19Q9Ub6mgNudJTAjh6NlSgxObw1lhb1p0bN1hwngyVBF6ZLMiKdbAecPV3xZcFQkJRvHidUuS0duHEnvYATqkx3pv-PzW7zFS28Td_HwLfa6LeFMl5c_/w426-h640/a16.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Joihinkin oviin oli hakattu reikiä, mikä vain lisäsi horror tunnelmaa.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjgEdv_SOI9oQ7lS954O9OlBXNqiIG1iCduvZ-ObqI3R0GScpjNP91G1rn0S44wgGWLA7ZlL07TS_afnSj_JpjSVuRq0rnQccG-nq71zy8m6wkZ6pqVqMqqVxe_xD7nq9ot6uCe69uRc2VD6UYNYKGt-VQxcJMR0gvvjvc7jZ2fM1r2bxAZnKA9HqS/s4272/a17.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjgEdv_SOI9oQ7lS954O9OlBXNqiIG1iCduvZ-ObqI3R0GScpjNP91G1rn0S44wgGWLA7ZlL07TS_afnSj_JpjSVuRq0rnQccG-nq71zy8m6wkZ6pqVqMqqVxe_xD7nq9ot6uCe69uRc2VD6UYNYKGt-VQxcJMR0gvvjvc7jZ2fM1r2bxAZnKA9HqS/w426-h640/a17.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Ahdistava käytävä. Jotenkin tuntui luonnottomalta, kun kiinni menneet ovet olivat auki taas kun seuraavan kerran siellä käytiin.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipOfcfSfFpOeTtqRQZzYQSFjysXnA6sasnTHzfumXbxO2bHX-y8nSpGeOAbgx1D-LUtSfVT5I0R0pEAQct_T4daclAcUb_XS8QU7hsWH9OUyzNYjXGS04QkgGd93xuk1AjQRTKC3L2lZNYfkw15VFO7JeaXpJSWIKKt5Vdnfm5mt9z0q2LFgQKXxAN/s4272/a18.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipOfcfSfFpOeTtqRQZzYQSFjysXnA6sasnTHzfumXbxO2bHX-y8nSpGeOAbgx1D-LUtSfVT5I0R0pEAQct_T4daclAcUb_XS8QU7hsWH9OUyzNYjXGS04QkgGd93xuk1AjQRTKC3L2lZNYfkw15VFO7JeaXpJSWIKKt5Vdnfm5mt9z0q2LFgQKXxAN/w640-h426/a18.JPG" width="640" /></a></div><div><br /></div><div>Käytävien välillä oleva käytävä, josta pääsee palaneiden huoneiden käytävään. Hauskoja graffiteja oli tehty ympäri paikkaa. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtYpeOn--0CalDySv2YP2ZwmitkCsQ4cb99477JnlstHuhHtHvXEnCbqxDURhDTVGgCbSAK9n8fm3KNM733N_aCjvJz7kxAALcAKLJsm1yJr3-eTdox3W9KOwRxZsMUxGeuUMB79O-2OAJJAh2ohJvpiWgkCHrR8fHEcJ2Wj5fZz1T3o35kNn1B8is/s4272/a20.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4272" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtYpeOn--0CalDySv2YP2ZwmitkCsQ4cb99477JnlstHuhHtHvXEnCbqxDURhDTVGgCbSAK9n8fm3KNM733N_aCjvJz7kxAALcAKLJsm1yJr3-eTdox3W9KOwRxZsMUxGeuUMB79O-2OAJJAh2ohJvpiWgkCHrR8fHEcJ2Wj5fZz1T3o35kNn1B8is/w640-h426/a20.JPG" width="640" /></a></div><div><br /></div><div>Aika erikoinen graffiti.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnDd4Ab4a4I5cEbyXxAMZtpw5b0-x4BE3xhsT2v4hVHyvgiHwJ8RHs8suXlFp-dMvfHSle99_uaB88obDc5q2LpUgosbJPSxDMcIYOBiV6B8r00CZXz7LJkFUIb-Q9idL1xe75wNBvlDexCgfHAbK6KsLeYTWtVpsr4QhQt8FxOWpvvIIsU9Q4xASR/s4272/a23.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnDd4Ab4a4I5cEbyXxAMZtpw5b0-x4BE3xhsT2v4hVHyvgiHwJ8RHs8suXlFp-dMvfHSle99_uaB88obDc5q2LpUgosbJPSxDMcIYOBiV6B8r00CZXz7LJkFUIb-Q9idL1xe75wNBvlDexCgfHAbK6KsLeYTWtVpsr4QhQt8FxOWpvvIIsU9Q4xASR/w426-h640/a23.JPG" width="426" /></a></div><div><br /></div><div>Palaneiden huoneiden kohdalla.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKyxanFFyK6UvP5bQ4ga9F8L6eaZ4JdowkGrOl6jdFv-g4ZXrSBzV3YjI_-70LmSf-0CqQnEQ05O3-TXSIkRJpfyongb6-4KnRpG_Jv0csNL2-sKStCLaDcEztd8cR4yUrbuJuqt-5_ynUzg2VMRZBPKl_GQcEssdxdrAG6UFXESF3zGTZ89vspp5I/s4272/a25.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKyxanFFyK6UvP5bQ4ga9F8L6eaZ4JdowkGrOl6jdFv-g4ZXrSBzV3YjI_-70LmSf-0CqQnEQ05O3-TXSIkRJpfyongb6-4KnRpG_Jv0csNL2-sKStCLaDcEztd8cR4yUrbuJuqt-5_ynUzg2VMRZBPKl_GQcEssdxdrAG6UFXESF3zGTZ89vspp5I/w426-h640/a25.JPG" width="426" /></a></div><div>Johtohelvetti ja sikana tuhkaa.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlEKchEe-t_YWpD8nI4zicVZgoYsWwvQT_yfYLUi3fGtAecK_2rmmYlMuaUxyKS_3deiCXBIDK4KS5I7vlR03U28Y9WQ-sIPASGbzjCM4fd5rop93gfbrQWt_v3_HYAT73r7__o7U7Ykt3hun6BjN2YnB5m-Qbhhj8eEmwyLjL5CB7AmsRh3KLo-70/s4272/a26.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlEKchEe-t_YWpD8nI4zicVZgoYsWwvQT_yfYLUi3fGtAecK_2rmmYlMuaUxyKS_3deiCXBIDK4KS5I7vlR03U28Y9WQ-sIPASGbzjCM4fd5rop93gfbrQWt_v3_HYAT73r7__o7U7Ykt3hun6BjN2YnB5m-Qbhhj8eEmwyLjL5CB7AmsRh3KLo-70/w426-h640/a26.JPG" width="426" /></a></div><div>Palanut huoneisto.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2cquE-xjWB5UsrivFx_YQXEUQzDdNI64yov31Mxtj9sY4a9joCTCH1TJUbSrYfOpN9O2aLHDhMa3CXpn8SYa3w4rwajSIO2Xad9LNIaSEVFJYLRD2gGfzR0UGzlJXP0yWS4dQ-rydp1AZdHELomCF54Dm0FCXDuKmFjpcq8J0yIRUDUTGMhlvgiv_/s4272/a28.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4272" data-original-width="2848" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2cquE-xjWB5UsrivFx_YQXEUQzDdNI64yov31Mxtj9sY4a9joCTCH1TJUbSrYfOpN9O2aLHDhMa3CXpn8SYa3w4rwajSIO2Xad9LNIaSEVFJYLRD2gGfzR0UGzlJXP0yWS4dQ-rydp1AZdHELomCF54Dm0FCXDuKmFjpcq8J0yIRUDUTGMhlvgiv_/w426-h640/a28.JPG" width="426" /></a></div><div>Tää se vasta palanut onkin!</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTxbsH7CzOrx2okIFS57HBhMpQ6mbp9F4DLFmcvPosj04VF9Ta2Ex0hGS1gd3gwOMu6NVnGhbOy8nu9HyUZzANL1ZUd2LUPXSzgw7WL-vOOHatJjd72ClqTOlFF-baRBtD8mBFokMqhJTKHAc93piPGutAv4ftA_m7U23bnrZtwLfli3V__fA7P8L2/s4128/20230413_155940.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTxbsH7CzOrx2okIFS57HBhMpQ6mbp9F4DLFmcvPosj04VF9Ta2Ex0hGS1gd3gwOMu6NVnGhbOy8nu9HyUZzANL1ZUd2LUPXSzgw7WL-vOOHatJjd72ClqTOlFF-baRBtD8mBFokMqhJTKHAc93piPGutAv4ftA_m7U23bnrZtwLfli3V__fA7P8L2/w480-h640/20230413_155940.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><div>Alakertaa.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDZviZTnmJ40VkuIBDOpPVp6-RCFcxalf2WhKQZyw0s2QafONnBXN266Ciyiwe8-x8omh0kVf56uVvKOy-TJQlcU4VBEVrPZ3HJPjMUX8JF4CO9RvT7nkD5Zo04dLlHY-v3EcVOr0OtsxQOz02fIYdCDmZsgGAbNUvGQm20csr0HXFd-KgTu8REOtf/s4128/20230413_160011.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDZviZTnmJ40VkuIBDOpPVp6-RCFcxalf2WhKQZyw0s2QafONnBXN266Ciyiwe8-x8omh0kVf56uVvKOy-TJQlcU4VBEVrPZ3HJPjMUX8JF4CO9RvT7nkD5Zo04dLlHY-v3EcVOr0OtsxQOz02fIYdCDmZsgGAbNUvGQm20csr0HXFd-KgTu8REOtf/w480-h640/20230413_160011.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdHJ1oNletRY9UaiD1kHGgkmEbESsUTLpocTpiJCLCdskJMilX5ji5J3unHjB-5Gh5KylLKO_tDJviU1XjAU6iKaSm8BFqM-XJPwIwahns3eQDGPyUsGHgQrjW68N8BGbqznFBvozxhMszscRFTRBZ6lNF_cePAVCEG972oS8NuqZzMrZFdxPd2jvz/s4128/20230413_160133.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdHJ1oNletRY9UaiD1kHGgkmEbESsUTLpocTpiJCLCdskJMilX5ji5J3unHjB-5Gh5KylLKO_tDJviU1XjAU6iKaSm8BFqM-XJPwIwahns3eQDGPyUsGHgQrjW68N8BGbqznFBvozxhMszscRFTRBZ6lNF_cePAVCEG972oS8NuqZzMrZFdxPd2jvz/w480-h640/20230413_160133.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><div>Lattiatkin lainehtivat vedestä, koska katto hieman vuotaa...</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhug-76mb9IejLZpaauwmNByAxplNO8vfMp7_Nxd5q2u63lp-Zs65JwLPEfdATsQ_g3AWsFTQy-C_4r3EUHANonPgCjYJW43KokGugM63BHkLTmkpNQsGJPp2Ql4k7yi5taigWtZ7CH6tdSpZ7yevHspGyF77LJtZrc9lSm6rMiJVWRHpAm1fTexza5/s4128/20230413_160241.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhug-76mb9IejLZpaauwmNByAxplNO8vfMp7_Nxd5q2u63lp-Zs65JwLPEfdATsQ_g3AWsFTQy-C_4r3EUHANonPgCjYJW43KokGugM63BHkLTmkpNQsGJPp2Ql4k7yi5taigWtZ7CH6tdSpZ7yevHspGyF77LJtZrc9lSm6rMiJVWRHpAm1fTexza5/w480-h640/20230413_160241.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div>Tämäkin matto oli ihan kostea. Vettä oli aika lailla maan tasalla olevissa kerroksissa.</div><div><br /></div><div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLgYCjqL__basmD_HLfOJUZiFD9o77ZWpT-acmeX1Jvx0ydKUq2xM4haDG_HpJY2e5BVIfFnnE9DjzWGh6a1cS2_2FqKpqwyhI4Nglbli0_G01XoGGqbFdqvAZOryNzv_Odz8V4D60ixGnTCoumA_BGOfV1rCgafQju11PoP_otxlU_NpMnO-J7-NQ/s4128/20230413_160342.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLgYCjqL__basmD_HLfOJUZiFD9o77ZWpT-acmeX1Jvx0ydKUq2xM4haDG_HpJY2e5BVIfFnnE9DjzWGh6a1cS2_2FqKpqwyhI4Nglbli0_G01XoGGqbFdqvAZOryNzv_Odz8V4D60ixGnTCoumA_BGOfV1rCgafQju11PoP_otxlU_NpMnO-J7-NQ/w480-h640/20230413_160342.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><div>Näkymä alakertaan portaissa. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyHSkTsbb7RX17pBEvGhmpJPux5a7NL7Cl_e1kfpeD5OdjL5pu-qOTFiS1AmCsZgJmtVmQ0TqaV4Jq_o0C-uyLORs6Z3GiiaFLH76ZhIJWNvyUFeKy59OII6dtMRN9VqgYDxgLOsMvD-N-55rP0zBfwHVcDxH3noN5pVnPLEuy_rTYf0Ge-b9-2oKN/s4128/20230413_160619.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyHSkTsbb7RX17pBEvGhmpJPux5a7NL7Cl_e1kfpeD5OdjL5pu-qOTFiS1AmCsZgJmtVmQ0TqaV4Jq_o0C-uyLORs6Z3GiiaFLH76ZhIJWNvyUFeKy59OII6dtMRN9VqgYDxgLOsMvD-N-55rP0zBfwHVcDxH3noN5pVnPLEuy_rTYf0Ge-b9-2oKN/w480-h640/20230413_160619.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBnGQU-r-EveupQtZ87wC5qkP7d_p3I3Md8YTWQcxhePtvqlHDuKJW7qnBuVjgaVEGXXBYMAUwRYy_GPncp6Q3QTK6VgkYqPhBsuEBMgnuXIy4s5ZtmgisMXYW66CHwH2_jyZYaHKp6GFlMlsbPbyJpZOcv3XxjVZLAB-zR1cboxD1b_mADdz-i-Ki/s4128/20230413_160642.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBnGQU-r-EveupQtZ87wC5qkP7d_p3I3Md8YTWQcxhePtvqlHDuKJW7qnBuVjgaVEGXXBYMAUwRYy_GPncp6Q3QTK6VgkYqPhBsuEBMgnuXIy4s5ZtmgisMXYW66CHwH2_jyZYaHKp6GFlMlsbPbyJpZOcv3XxjVZLAB-zR1cboxD1b_mADdz-i-Ki/w480-h640/20230413_160642.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgY7Z-slEIGOMln3IA1kelZp_NnOkaPu3BPla9JsvmvZqt_hx8-cn02m7dFxZhISF8czWJ24p0apwkY94q1OVSRqGj01zCG2GrAm3jcLWYUYa1vNjVwkZjd7qMYLbC3i6aqdJHU0tM3VPBM5SXtDc178pQ-jK2q2Lr5NfnxknfYvUUGkeopoNLocwR/s4128/20230413_160828.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgY7Z-slEIGOMln3IA1kelZp_NnOkaPu3BPla9JsvmvZqt_hx8-cn02m7dFxZhISF8czWJ24p0apwkY94q1OVSRqGj01zCG2GrAm3jcLWYUYa1vNjVwkZjd7qMYLbC3i6aqdJHU0tM3VPBM5SXtDc178pQ-jK2q2Lr5NfnxknfYvUUGkeopoNLocwR/w480-h640/20230413_160828.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoAYy5So56jpNB-XyFVtbYvHEjSP6nvye9HwDrqTxHk1dN_nFrH2X0jE6SAvZXA_T2A8bVb63tHbne5BYfK49qPndIFgZln-e89FjxeZpRoELJ5itA5uHJgoy1gcJWVABa3ScWD7RAiL41_mGOXwrnFblFrQ_X_GnhxZ0nvfjNJR0mhJS1D8Osgra4/s4128/20230413_160844.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoAYy5So56jpNB-XyFVtbYvHEjSP6nvye9HwDrqTxHk1dN_nFrH2X0jE6SAvZXA_T2A8bVb63tHbne5BYfK49qPndIFgZln-e89FjxeZpRoELJ5itA5uHJgoy1gcJWVABa3ScWD7RAiL41_mGOXwrnFblFrQ_X_GnhxZ0nvfjNJR0mhJS1D8Osgra4/w480-h640/20230413_160844.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><div>Hirveästi lasinsiruja ym rikkinäistä joka paikassa.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvELjltbL2J50WbsGa5DiQBzxEZPAY6ySU8goqhbGJUMyYluFlCTMImsDcYeeoSnw6yxqZcd8c0E7kxLSC54lCRj6cQ2tCT0Sh_U9BtxQUYfUs9sWM_lJr_85wilKgkInZcO6lroB0UrMhpYIqsUW1rety8o4IqlLP8i8ZVDz7viM6q65b7EBbIx7Y/s4128/20230413_161103.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvELjltbL2J50WbsGa5DiQBzxEZPAY6ySU8goqhbGJUMyYluFlCTMImsDcYeeoSnw6yxqZcd8c0E7kxLSC54lCRj6cQ2tCT0Sh_U9BtxQUYfUs9sWM_lJr_85wilKgkInZcO6lroB0UrMhpYIqsUW1rety8o4IqlLP8i8ZVDz7viM6q65b7EBbIx7Y/w480-h640/20230413_161103.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHMlVrINoj-t5AfcE-xafCxBSO0P9_fQBMkNNHL0jWg7hAv2YH76B8X2dQWOLtTPwCIVo5xCOfr68FwyYTOgpiccBR3PQKGVciJpPc_W6dDPBtqgk7x9Fw1h5Yf7aBEWSgHh0NR-BJ0wvNT1zki00r2qnTg7iRyOFDAkC0ZzcN2fsvZazqtel45Buu/s4128/20230413_161148.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHMlVrINoj-t5AfcE-xafCxBSO0P9_fQBMkNNHL0jWg7hAv2YH76B8X2dQWOLtTPwCIVo5xCOfr68FwyYTOgpiccBR3PQKGVciJpPc_W6dDPBtqgk7x9Fw1h5Yf7aBEWSgHh0NR-BJ0wvNT1zki00r2qnTg7iRyOFDAkC0ZzcN2fsvZazqtel45Buu/w480-h640/20230413_161148.jpg" width="480" /></a></div><div>Savonsolmun edessä 13.4.2023.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9ChjIkfVkm4xCgvTYZ42wBZ9k7XsBbLEVHTRvrceibRttPHGK0PK65WBBpNFDmIFLbpIdAXXlWBcr-DKd39nwqMG2qKwz0lC15ewntKgqwcSk4tfLJybXRt-qViMJKARcug0u_tLlzIPpiW_ZRNx-MZICneQXVsyBZfYQjjd7lhTnxLmfd-KleQws/s4128/20230413_161154.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9ChjIkfVkm4xCgvTYZ42wBZ9k7XsBbLEVHTRvrceibRttPHGK0PK65WBBpNFDmIFLbpIdAXXlWBcr-DKd39nwqMG2qKwz0lC15ewntKgqwcSk4tfLJybXRt-qViMJKARcug0u_tLlzIPpiW_ZRNx-MZICneQXVsyBZfYQjjd7lhTnxLmfd-KleQws/w480-h640/20230413_161154.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><div>Pääovilla. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiazl81Yi2Ztl7wTKCjdbA5SOkPWxUWXWbbI4ZgbbIUwowmaNYaWpq7KF9li4b88P4EKNkbvZ74rURuEtyozMzqlIh9J6o20UZqSjQ6ENZbFC_S1jK8DyOpuGpnVasGxWucECmFBtdcttvv5scnHsUOGIX22xpyFFcZwPhMoZxufVsd-S32N_Slgxka/s4128/20230413_161201.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiazl81Yi2Ztl7wTKCjdbA5SOkPWxUWXWbbI4ZgbbIUwowmaNYaWpq7KF9li4b88P4EKNkbvZ74rURuEtyozMzqlIh9J6o20UZqSjQ6ENZbFC_S1jK8DyOpuGpnVasGxWucECmFBtdcttvv5scnHsUOGIX22xpyFFcZwPhMoZxufVsd-S32N_Slgxka/w480-h640/20230413_161201.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><div>Tämän kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy punertava hahmo, johtuen heijastuksista. Ja samassa kuvassa näkyy meikäläisen heijastus. Kuvasta lähikuva tuonnempana.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyyjMbVT-Y4ajGlbsnoQeQeXasby7mYb6J1htwb1AwxOTmKXlC4hX0_IO9uDVVtb3XwhIiefpIuQ9M7LhLc1wKfV0DxT6DdeA23S-M-PzIcHnYzCBful6vJX6zqT4WHpY4qDixM1PHehmZXN2mxJq9ir04eH5O-E50rzxmLr49zmYvZv4W85d6V3pD/s4128/20230413_161312.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyyjMbVT-Y4ajGlbsnoQeQeXasby7mYb6J1htwb1AwxOTmKXlC4hX0_IO9uDVVtb3XwhIiefpIuQ9M7LhLc1wKfV0DxT6DdeA23S-M-PzIcHnYzCBful6vJX6zqT4WHpY4qDixM1PHehmZXN2mxJq9ir04eH5O-E50rzxmLr49zmYvZv4W85d6V3pD/w480-h640/20230413_161312.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><div>Rikottu ja turmeltu pääaula. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWWZcOSuvYZtMDvttHqau6SkA2Y-DfpM0261ixzOLJx4M_RWpijmDI0EbNFkj6eHAqEB0Ja7DZXfKcoFxlR5ESwc4RZNb8t6V04n-DGmY5WeVUupq1QV3aZKnN75H98hPCoC2C3ieUrZleR6XvxMUoOK3tVhY74b4qPlYakL8pKzx2S9aj1jNGBsgn/s4128/20230413_161347.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4128" data-original-width="3096" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWWZcOSuvYZtMDvttHqau6SkA2Y-DfpM0261ixzOLJx4M_RWpijmDI0EbNFkj6eHAqEB0Ja7DZXfKcoFxlR5ESwc4RZNb8t6V04n-DGmY5WeVUupq1QV3aZKnN75H98hPCoC2C3ieUrZleR6XvxMUoOK3tVhY74b4qPlYakL8pKzx2S9aj1jNGBsgn/w480-h640/20230413_161347.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><div>Nämä kaihtimet alkoivat paukkua juuri silloin kun otin tämän kuvan 13.4. </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY42Q_DH3_BgeJQSaZGuCdKGp0oHHDfCsYRU2wM7x1QdNn2RrO7f2l9LmpNaCWJw_desAgg-U34vPlUMyOAIpP4qapMxeUnXhAz0QthZKsXJnBl2gZvYF5Y2PilPH_P1G0uIA8dqskWB1jsOJQXP_DoaTplZ-LJ5vmgLTtVJJYcDwf8oQygiouKwvU/s598/20230413_180823.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="598" data-original-width="458" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY42Q_DH3_BgeJQSaZGuCdKGp0oHHDfCsYRU2wM7x1QdNn2RrO7f2l9LmpNaCWJw_desAgg-U34vPlUMyOAIpP4qapMxeUnXhAz0QthZKsXJnBl2gZvYF5Y2PilPH_P1G0uIA8dqskWB1jsOJQXP_DoaTplZ-LJ5vmgLTtVJJYcDwf8oQygiouKwvU/w490-h640/20230413_180823.jpg" width="490" /></a></div><div><br /></div><div>Tässä kuvassa näkyy inhottavan näköiset kasvot. Hyi helv...!</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPeX6OIYhR39vboDiiwQMF77RhwhxpAoVmIlwahkYS1JZ3Y8CfKI99jdCi8rbSUovssE6L_fTkaSbf7EYXXM6kMr60LikExyJ0gDpw9ndM227i27G0UAo6DsQhpxsmRLnkEflVmeght7LlhaHwqa_71gDMxalB0hS2EGnLSMoFy-GEzmbB7Lwel-qZ/s630/20230413_180841.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="630" data-original-width="472" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPeX6OIYhR39vboDiiwQMF77RhwhxpAoVmIlwahkYS1JZ3Y8CfKI99jdCi8rbSUovssE6L_fTkaSbf7EYXXM6kMr60LikExyJ0gDpw9ndM227i27G0UAo6DsQhpxsmRLnkEflVmeght7LlhaHwqa_71gDMxalB0hS2EGnLSMoFy-GEzmbB7Lwel-qZ/w480-h640/20230413_180841.jpg" width="480" /></a></div><div><br /></div><div>Tässä lähempää se hahmo aiemmasta kuvasta. Näyttää kuin sillä olisi huppu päässä.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZTN5YtVjro5PmXxsQ5XtAY21HEw8pjOrdKUYuMUKsTMLBxOdIiKUcUkCpguX7oVYWUKiN1ZniaRMNq80XSlR29OduhkI_B7YG2qJAzKXuklMtBrpfvylKvmEFoBmMAHZYXltxsIhpfp85tNUiFhXRkEgGVRLhmPfRcII76ay5UzhAB5l-xu-4jNSf/s1053/20230413_180909.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1053" data-original-width="912" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZTN5YtVjro5PmXxsQ5XtAY21HEw8pjOrdKUYuMUKsTMLBxOdIiKUcUkCpguX7oVYWUKiN1ZniaRMNq80XSlR29OduhkI_B7YG2qJAzKXuklMtBrpfvylKvmEFoBmMAHZYXltxsIhpfp85tNUiFhXRkEgGVRLhmPfRcII76ay5UzhAB5l-xu-4jNSf/w554-h640/20230413_180909.jpg" width="554" /></a></div><div><br /></div><div>Tässä kurkkii joku ufon näköinen otus.</div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuvAV7pUh5NvAnlvXD9lgQtFFgMX0nnFnbFXtA4XoO-xitbx3QV8k0yMyVkjtTGXLXrRPnu28vF8g6CXMbccwCM1hLPp5wkJvDRjHtmS9kjFfLvdwusZcvbYzhuspcOcXhhzQLFChtQhSsJK7bh-g7Tendr87PMApN9edQRa2dZUP0XTEXYuGydlah/s1058/20230413_180931.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="850" data-original-width="1058" height="514" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuvAV7pUh5NvAnlvXD9lgQtFFgMX0nnFnbFXtA4XoO-xitbx3QV8k0yMyVkjtTGXLXrRPnu28vF8g6CXMbccwCM1hLPp5wkJvDRjHtmS9kjFfLvdwusZcvbYzhuspcOcXhhzQLFChtQhSsJK7bh-g7Tendr87PMApN9edQRa2dZUP0XTEXYuGydlah/w640-h514/20230413_180931.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><div>Tässä kuva samasta ikkunasta, ja nyt näyttää, kummutus vilkuttaisi. Kumpikin kuva otettiin samalla hetkellä, peräkkäin.</div><div> </div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf_x-1ghygaBhYKv4u6x2C3Ekx60oML4JJq0IW3NZgECWKGZ-Dlj4JmTu-woXWqYVax0C-SBcyP8-JeLKBXJJ1y9XdOcWlRWb3Jn0aBHgfXOumjXKG5JMohnGvFRmgWY9rxfwZ7XPrBETCFpbvk8AnrCjBNiAAFzOYxqXZQkvxnwNiEriQiUqE37uv/s2162/20230413_181309.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2162" data-original-width="1598" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjf_x-1ghygaBhYKv4u6x2C3Ekx60oML4JJq0IW3NZgECWKGZ-Dlj4JmTu-woXWqYVax0C-SBcyP8-JeLKBXJJ1y9XdOcWlRWb3Jn0aBHgfXOumjXKG5JMohnGvFRmgWY9rxfwZ7XPrBETCFpbvk8AnrCjBNiAAFzOYxqXZQkvxnwNiEriQiUqE37uv/w474-h640/20230413_181309.jpg" width="474" /></a></div><br /> Siellä se hiton kummajainen kyttää! Perhana vieköön. Eiköhän tää ollut tässä. Ahdisti jo pelkästään käydä läpi näitä kuvia. Mutta olipahan Ainakin virkistävä ja vaihtelua tuonut kokemus! (Virkistävä = säikäytti, vaihteleva = no jaa, onhan noiden henkien kanssa ennenkin oltu tekemisissä) <p></p><div><br /></div></div><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-91649396100103399352023-03-29T12:54:00.004+03:002023-03-29T12:54:40.165+03:008 vuotta uutta elämää<p> Taas on tullut täyteen yksi vuosi uutta elämää. Jo peräti kahdeksas vuosi, mikä tuntuu niin ihmeelliseltä, että se mykistää minut. Välillä pelkään, että tämä uusi elämä on vain unta, ja kun herään, herään kerkeltä painajaista, keskeltä huumehelvettiä, jossa en päässyt ylös sängystäkään ilman piikkiä. Kaikki oli sen hemmetin piikin varassa. Vain aineet olivat elämäni tarkoitus. Ja minua kauhistuttaa ajatuskin siitä, että olisin taas siinä tilassa. En tahdo palata siihen elämään, en enää. </p><p>On vaan vieläkin vaikea käsittää, kuinka tämä kaikki on mahdollista. Kuinka valtavan muutoksen olen käynyt läpi ja millaisen ihmeellisen elämän olenkaan saanut entisen vanhan huonon elämän tilalle. Vaikka ei tämä uusi elämä ole helppoa ollut, se ei ole ongelma. En edes haluaisi helppoa elämää. Vaikeudet kuuluu elämään ja ilman niitä ei voi kasvaa. Jos vain yrittää suojella itseään ja toisia kaikilta vaikeuksilta, silloin estää itseään ja toisia kasvamasta. Ja kuka haluaisi estää ketään kasvamasta? Tuskin kukaan tervejärkinen ainakaan. </p><p>Eilen kohtasin pitkästä aikaa yhden ihanan ihmisen, joka ilahtui valtavasti nähdessään minut. Hän ihmetteli sitä, kuinka valtavasti olen kehittynyt taiteilijana ja luonut yhä vain uutta valtavalla innolla. "Sinähän nouset ihan kuin tähti." Hän sanoi. Hän ihmetteli edistystäni ja ihasteli minua. Se oli koskettavaa. Vielä 8 vuotta sitten en olisi osannut kuvitellakaan tällaista kohtaamista, tällaisia sanoja ja tällaista elämää. Olen itsekin ihmeissäni siitä, että minusta todella tuli taiteilija, ja voin käyttää monia lahjojani ihmisten iloksi, avuksi ja hyödyksi. Ja tietenkin Jumalan kunniaksi. Narkkari on kadonnut ja taiteilija on syntynyt. En meinaa käsittää tätä muutosta itsekään. </p><p>Jo 8 vuotta! Aivan käsittämätöntä. </p><p>Tekisi mieleni kysyä: Mitä helvettiä? Voiko tää oikeasti olla totta? Enkai elä jossain harhamaailmassa, unessa, jota ei olekaan? Vai onko tämä oikeasti totta? Hetken ajan olo on taas epätodellinen. Sitten tajuan: Kyllä tämä vain totta on. Olen oikeasti tässä. Olen saanut elämäni kuntoon. Päässyt eroon narkkaamisesta. Ja kaiken kaikkiaan olen pääsyt eroon huumemaailmasta ja siitä sairaasta kulttuurista, mikä siellä vaikuttaa. Ja vieläkin, 8 vuoden jälkeen, olen edelleen ihmeissäni. Ja todella kiitollinen. </p><p>Enää en elä narkkarin elämää. Enää aineet eivät ole elämäni tarkoitus ja keskipiste. Enää ei tarvitse piikittää. Ei tarvitse säätää kamanhakintakuvioissa. Ei tarvitse elää enää huumemaailmassa. Saan elää uutta elämää, jossa olen päässyt käyttämään monia lahjojani ja lahjojani käyttämällä minusta on tullut taiteilija, jota jo monet selvästi arvostavat. Olen valtavan kiitollinen. </p><p>Tämä muutos ei olisi onnistunut ilman ADHD:n hoitoa. ADHD on helvetti oman pään sisällä, ja se teki elämästäni täysin sietämätöntä. ADHD-lääkityksen saaminen oli ratkaiseva tekijä huumemaailmasta irtautumiseen. Kun sain päänsisäisen helvettini tasapainoon, ei ole enää tarvetta vetää päätä sekaisin. Myös korvaushoito on ollut valtava apu minulle. Ja vaikka mulla on ADHD-lääkitys ja olen korvaushoidossa, se ei tee minusta narkkaria. Ei enää. Entinen narkkari olen kyllä, ja tiedostan riippuvuuden riskit ja pidän huolen siitä, etten enää palaa riippuvuuskäyttäytymiseen. Näiden lääkkeiden asianmukainen käyttö ei tee minusta narkkaria. Ei ole kyse siitä, mitä sä vedät, vaan miten sä vedät. Eikä lääke itsessään ole huume, vaan vasta väärinkäytettynä siitä tulee huume. Ja koska käytän lääkkeeni niin kuin kuuluu, en ole enää nisti. Jos olisin nisti, käyttäisin lääkkeeni päin persettä, vetäisin kaikkea muuta kamaa myös siinä sivussa ja pilaisin siten elämäni. Ja läheisteni elämän. Mutta en tahdo enää elää niin. Minun ei tarvitse, ja siitä olen kiitollinen. Ja jos olisin nisti, elämäni näyttäisi aivan toisenlaiselta. Kukaan lähelläni oleva ihminen ei pidä minua enää narkkarina. He ovat nähneet sen valtavan muutoksen, mikä minussa on tapahtunut. Ja he ovat nähneet myös sen, kuinka olen taistellut saadakseni elämäni kuntoon. Ja he ovat nähneet, että olen onnistunut. </p><p>Ja jatkan edelleen taistelua. Vaikka pääsin eroon huumehelvetistä, taistelu ei ole päättynyt. Minun on taisteltava, koska haasteita riittää edelleen. Olen todella pahasti traumatisoitunut ja menneisyyden demonit kiusaa välillä vieläkin. Väkivallan ja hyväksikäytön aiheuttamat haavat ovat niin syvät, että ne vaikeuttavat elämääni paljon. Koen, etten ole kokonainen nainen, vaan olen joku rikkinäinen ja puolinainen nainen, joka ei pysty elämään täysipainoisena naisena. Hyväksikäyttäjien häpeän varjo on edelleen ylläni. Enkä saa sitä pois, vaikka tiedän, ettei häpeä kuulu minulle. Naiseuteni on tuhottu, rikottu ja hajoitettu yhä uudestaan. Ja siten myös trauma on päässyt kasautumaan ja toistuessaan traumaattinen tapahtuma hajoittaa yhä pahemmin. Kaikenlainen kokemani julmuus, väkivalta ja armoton hyväksikäyttö todella rikkoi minut pahasti. On kuin olisin tuomittu ikuiseen rikkinäisyyteen. Välillä tuntuu, ettei tästä edes voi toipua. Olen lopullisesti rikki. Mutta se ei pidä paikkaansa. Vaikka en ole vielä kunnossa, paljon on tapahtunut edistystä. Olen toipunut monesta asiasta ja päässyt eteenpäin, koska minä taistelen, enkä luovuta. Teen kaikkeni saadakseni itseni edes jokseenkin kuntoon, niin, etteivät traumaattiset tapahtumat enää vaikuttaisi elämääni. Että en olisi mikään kompleksinen PTSD-kasauma, vaan tasapainoinen, kokonainen nainen. Paljon on siis tekemistä. Ei tää vielä tässä ollut. Vieläpä näette. :D</p><p>Hulttis palaa asiaan taas!<br /></p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-84100063622341979302023-03-28T17:10:00.001+03:002023-03-28T17:10:09.467+03:00Surua ilmassa<p>Suru on rankkaa. </p><p>Suru on vaikeaa. </p><p>Suru on vahvaa.</p><p>Suru on musertavaa. </p><p>Suru on masentavaa.</p><p>Suru on syvältä.</p><p>Koska sitä mitä suree, ei tule saamaan takaisin. </p><p>Koska suru tuo mieleen muistoja, jotka haluaisi unohtaa. </p><p>Ja koska suru saa kaipaamaan niitä, jotka ovat poissa. Vaikka kuinka suree, se ei tuo heitä takaisin. </p><p>Suru on turhaa. </p><p><br /></p><p>Vai onko? </p><p>Suru voi olla myös ystävä, joka auttaa pääsemään irti menneistä, joka auttaa päästämään irti siitä, mistä ei kannata enää pitää kiinni ja voi auttaa myös eteenpäin, kasvamaan ihmisenä ja antaa tilaa uudelle menetetyn sijaan. </p><p>Suru raivaa tilaa. </p><p>Me sanotaan usein, että teemme surutyötä, mutta oikeastaan suru tekee työtään meissä. Se tulee ja menee ja tuo mieleen kaikenlaista. Suru ei tule väkisin, vaan se tarvitsee tilaa ja rauhallisen ympäristön. Ja sitten ne tunteet tulee... Kaipaus, menetys, kuolema, luopuminen, pettymys ja epäonnistumiset... Suru tuntuu ikävältä, mutta sen on tarkoitus rakentaa uutta. Päästämällä irti vanhasta voi saada uutta tilalle. </p><p>Mutta minä en jaksaisi surra. </p><p>En jaksaisi käydä läpi niitä asioita, joista päästää irti, kaivata niitä ihmisiä, jotka on menettänyt, koska kaipaus ei tuo heitä takaisin. </p><p>He ovat poissa. </p><p>Eikä mikään tuo heitä takaisin. </p><p>Suru vain syövyttää mielen.</p><p>Mitä järkeä on surra jotain, jota ei enää voi saada takaisin? </p><p>Mitä järkeä on murehtia niitä, jotka ovat poissa, koska se ei tuo heitä takaisin? </p><p>Mitä järkeä on surra? </p><p>Tuntuu, että se on turhaa. Ajanhukkaa. Vai onko? </p><p><br /></p><p>Voiko suru todella auttaa pääsemään eteenpäin kun surun avulla voi päästää irti menneistä asioista? </p><p>On vaikea vastaanottaa uutta, jos entistä ei ole saanut tyhjentää pois. Me ihmiset kun ei pystytä ottamaan loputtomasti vastaan uutta. Jostain on luovuttava saadakseen uutta tilalle. </p><p>Muutos alkaa aina luopumisesta ja luopumista pitää voida surra.</p><p>Jos ei sure koskaan, suru jää taustalle vaikuttamaan ja jos sitä pakenee, jos sen työntää pois, se ei kuitenkaan mene pois vaan jää odottamaan aikaansa päästä esiin, tulla käsittelyyn. Ja kun suru jyllää taustalla, se voi aiheuttaa hankaluuksia. Suru ikään kuin vaatii päästä käsittelyyn. Ja jos surua ei kohtaa, ei voi päästä eteenpäin.</p><p>Suru täytyy käsitellä. </p><p>Mutta kun minä en jaksa! </p><p>Olen vuosikausia vältellyt surua. Aina kun joku on kuollut, olen vain työntänyt surun jonnekin pois, pois tietoisuudesta. Mutta eihän se mitään ole auttanut. Suru on vain päässyt kasautumaan. Ja nyt vaikuttaa siltä, että olisi aika käsitellä suuri kasa surua. Kirjan kirjoittamisen myötä piilossa ollut suru on noussut pintaan. Enkä voi enää paeta sitä. Hemmetin hankalaa... </p><p>Tekisi mieli vain vastustella, työntää suru pois kuten aina ennenkin. Mutta en voi, koska en halua jäädä paikalleen. Haluan päästä eteenpäin ja kasvaa. Haluan päästä yli menneistä ja jos en käsittele surua, se ei onnistu.</p><p>Enää en pakene. Otan surun vastaan.</p><p>Koska suru ei ole vihollinen, vaan ystävä, joka auttaa meitä. Suru jäsentää, kokoaa, siivoaa ja järjestelee käsiteltävää asiaa ja siihen liittyviä tunteita syvällä psyyken syövereissä. Jos en anna sen tehdä työtään ja jos en suostu yhteistyöhön, en tule pääsemään eteenpäin. Siltä vaikuttaa.</p><p>Hemmetti vieköön en voi muuta kuin antaa sen tulla. </p><p>Ja tehdä surullista työtään. </p><p>Antaa tunteiden tulla. </p><p>Ja itkeä. </p><p>Ja kirjoittaa. </p><p>Välillä itkeä ja kirjoittaa. </p><p>Onneksi edes kirjan kirjoittaminen etenee ihan hyvin, vaikka rankkaa onkin. Ja olen varma, että tällä kirjalla on suuri merkitys mun toipumisen suhteen. Jo nyt siitä on seurannut hyviä asioita, olen päässyt useammankin vaikean asian yli kun olen kirjoittanut kirjaa. Pystyn suhtautumaan moneen vaikeaan kokemukseen neutraalimmin, eikä ne enää vaivaa samalla tavalla.</p><p>Jatkan siis samaan malliin, tuntui miltä tuntui. </p><p>Ja otan surun kaveriksi auttamaan mua kirjaprojektissa. </p><p>Ehkä me tästä selvitään. </p><p>Ainakin toivon niin.</p><p><br /></p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-52942800675462497982023-03-20T18:33:00.001+02:002023-03-20T18:33:31.354+02:00Hulttiksen kuulumiset<p> Noniin. Sain itseni vihdoinkin kirjoittamaan. Välillä aloittaminen on vaikeaa, mutta kun päättää aloittaa ja alkaa tekemään, sitten se onnistuu. Yleensä. Kai. Ainakin nyt. </p><p>Mitä Hulttiolle kuuluu? </p><p>Ihan ok kai. Ei mitään tavallisesta poikkeavaa, paitsi eilen. Olin taas ihmisten edessä Pieksämäen One Way seurakunnassa laulamassa laulujani ja pidin puheen anteeksiannosta. Ensin lauloin aiheeseen liittyvän laulun, jonka sain noin vuosi sitten jos oikein muistan. Vapisin laulaessani jälleen kerran, mutta ei se mitään. Jännitys kuuluu asiaan. Siitä huolimatta lauluni onnistui hyvin. Laulusta tykättiin valtavasti ja yksikin sanoi, että laulan kuin ammattilainen. Sanat kosketti monia ja myös melodiasta tykättiin. Sain raikuvat aplodit lauluni jälkeen ja sitten aloin puhua. </p><p>Puheen aiheena oli siis empiirinen tutkimus anteeksiannosta ja katkeruudesta. </p><p>Oman kokemukseni pohjalta rakensin kattavan puheen aiheesta ja huomasin jo puhuessani, kuinka se kosketti monia. Yksikin itki puheen aikana ja todella moni oli liikuttunut ja sanoma tuli sydämestä. Sepä siinä olikin, että puhuin sydämestä ja kokemuksen pohjalta. Ja vieläpä asiaa! Se on aivan eri asia kuin päntätä tietoa kirjasta ja puhua siitten siitä vailla kokemuspohjaa. Koska olen itse käynyt läpi ne asiat, myös sanoman vastaanottaminen on helpompaa. Vaikka mua jännitti aivan vietävästi, puhe onnistui loistavasti. Vähänkö siitä tykättiin! Sain todella paljon hyvää palautetta ja ihmiset olivat ihan innoissaan. Sain tuotua hyvin esiin tärkeimmät asiat, uskalsin olla oma outo itseni ja sillä oli jälleen kerran suuri vaikutus kuulijoihin. Yksikin sanoi, että puhe oli todella kattava ja hyvä ja sanoma kosketti, koska se tuli sydämestä. Osa jopa yllättyi ja yksikin ihmetteli, kuinka rohkeasti olen uskaltautunut taas puhumaan ja varsinkin laulamaan. Sain valtavasti hyvää palautetta ja vähänkö se rohkaisi mua! Minusta on tähän. Hyvä Hulttis! </p><p>Kerroin puheessa entisestä elämästäni, kuinka olin ennen täynnä vihaa ja katkeruutta. Kerroin myös, kuinka pääsin niistä vapaaksi anteeksiannon avulla. Olin listannut ylös asioita, joita olin tajunnut katkeruudesta ja myös oppinut anteeksiannosta. Kerroin oman kokemukseni pohjalta, millaista myrkkyä katkeruus on ja miten se vaikuttaa ihmiseen ja kuinka siitä ei ole mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa. Katkeruus tukahduttaa kaiken kasvun ja tekee ihmisestä pikkusieluisen paskiaisen, joka myrkyttää kaiken ympärillään. Mutta anteeksianto vapauttaa ihmisen kasvuun ja elämään. Sen olen saanut kokea konkreettisesti elämässäni ja olen siitä valtavan kiitollinen. Sanoin myös, ettei mikään pahakaan tapahdu turhaan. Pahimmistakin kokemuksista on seurannut jotain hyvää aikanaan. Ja kuinka juuri anteeksiannolla on ollut tekemistä siihen. Anteeksiannon kautta olen oppinut olemaan kiitollinen jopa niistä hirveimmistä kokemuksista, koska niistäkin on seurannut jotain hyvää. Sain kiitollisuuden katkeruuden tilalle ja armollisuuden vihanpidon tilalle. Anteeksianto vapautti minut koetuista vääryyksistä ja sen avulla pystyn suhtautumaan niihin neutraalimmin. Ja vaikka anteeksianto ei todellakaan ole aina helppoa, se kannattaa. On parempi pysyä anteeksiannon valinnassa kuin jämähtää katkeruuteen, joka myrkyttää koko elämän. Anteeksianto on valinta, prosessi, joka jatkuu läpi elämän. Tuntui miltä tuntui, minä pysyn tässä valinnassa ja rohkaisin myös toisia samaan. Ja miten valtava vaikutus puheellani ja lauluillani oli ihmisiin, se todisti, etten puhunut turhaan. En osaa edes kuvata sanoin sitä vaikutusta. Näytti kuin se olisi vapauttanut ihmisiä ja kaikki iloitsi valtavasti. Olin itsekin yllättynyt jälleen kerran lauluni ja puheeni voimallisesta vaikutuksesta. Kiitos Jumalalle!</p><p>Jännittäviä asioita tapahtuu, kun uskaltaa toimia ja tehdä asioita. Koska jos ei tee, silloin mitään ei tapahdu. Ja jos ei edes yritä, silloin varsinkaan mitään ei tapahdu. Kun edes yrittää, silloin on paremmat mahdollisuudet onnistua. Ja minä yritin ja tein, rohkaistuin menemään ihmisten eteen ja antamaan jotain itsestäni. Enpä olisi vuosia sitten uskonut, että tällaista tapahtuu. Vanhaa Jennaa ei olisi kutsuttu puhumaan mihinkään, niin tutkalla se aina oli. Vanha Jenna oli kauhistava öykkäri, jota pelättiin ja vihattiin. Mikä valtava muutos minussa onkaan tapahtunut! En meinaa pystyä sitä edes käsittämään. Olen superkiitollinen! </p><p><br /></p><p>Tässä kuussa tulee täyteen jo 8 vuotta uutta elämää ilman narkkaamista. Käsittämätöntä. Joka kerta, kun tulee taas yksi vuosi täyteen uutta elämää, olen ihmeissäni ja mykistynyt. Ja tietenkin helpottunut ja kiitollinen. Mutta samalla mä suren niitä, jotka jäi sinne ja niitä, jotka kuoli sinne. </p><p>Tajusin vasta muutama päivä sitten yhden asian. Aikaisemmin olen aina ihmetellyt, miksi suren kuolleita käyttäjäkavereita tähän aikaan vuodesta. Mutta lopulta tajusin miksi: koska juuri näihin aikoihin tulee täyteen taas uusi vuosi uutta elämää. Elämää, jota moni ei saanut nähdä. Minä selvisin sieltä, ja ne eivät. Ja vähänkö se surettaa! Välillä tuntuu melkein epäreilulta koko juttu. Miksi minä, joka eniten halusin kuolla, selvisin sieltä? Aivan liian moni kuoli sinne, täysin yllättäen vielä, ja osa hyvin ikävällä tavalla, mutta minä, joka yrittämällä yritin kuolla, selvisin sieltä. Se tuntuu järjettömältä! Mutta silti olen kiitollinen siitä, että selvisin. Olisin vain halunnut, että muutkin selviäisi, mutta minkäs teet. Välillä tuntuu melkein väärältä, että minä selvisin ja ne ei. Eihän mun kuulu kokea syyllisyyttä siitä, että selvisin huumehelvetistä? Hitto vieköön: ei kuulu. Taas nämä samat tunteet ja samat kysymykset pyörii mielessä. Joka kerta sama juttu. Kun pääsisin edes eteenpäin tässä suruprosessissa! </p><p>Uskon, että pääsen ja siihen on syy. Se, että kirjoitan kirjaa elämästäni. Moni hirveän vaikealta tuntunut asia ei ole enää tuntunut niin vaikealta enää sen jälkeen, kun olen kirjoittanut niistä kirjaan. Vaikka kirjoittaminen on vaikeaa, se on myös parantavaa. Enää jopa Loikalan kartanon ajat ei tunnu niin pahalta kuin aiemmin. Ja se on merkittävä muutos. Kun olen pystynyt kohtaamaan niitä vaikeita asioita, kirjoittanut niistä, se on jotenkin auttanut mua pääsemään niiden yli. Nyt olen kirjoittamassa ajoista, jolloin eräs tärkeä ja edesmennyt läheinen ystävä ja auttaja oli elämässäni. En ole vielä päässyt hänen kuolemaansa asti, ja silti jo nyt on tullut monenlaisia tunteita, varsinkin kaipausta ja surua. Yksikin ilta itkin itseni uneen. Mutta tämä kuuluu asiaan. Ennen en ole pystynyt kunnolla suremaan hänen kuolemaansa, mutta nyt on aika. Vaikka tää on hiton hankalaa, minä kuljen tästä läpi kirjoittaen omaan tahtiin. Välillä tuntuu, etten pysty kirjoittamaan. Sitten pidän pienen breikin, ja jatkan siitten myöhemmin. Joitain asioita joutuu käymään läpi pidempään, ja siksi en kiirehdi. Parempi työskennellä omaan tahtiin ja kaikessa rauhassa. Olen kirjoittanut jo valtavan paljon, mutta silti vielä paljon puuttuu. Mutta mä etenen koko ajan ja se on pääasia. En jätä tätä hommaa kesken, en vaikka mikä tulisi. Olen sen velkaa myös teille lukijoille. Moni teistä on jaksanut näiden vuosien varrella kannustaa ja tukea mua tähänkin projektiin, ja ilman teitä tuskin olisin päässyt alkuunkaan. Te saitte mut ymmärtää, että minulla on kirjan verran kerrottavaa ja kirjan arvoinen tarina. Tarina, joka oikeasti kiinnostaa. Kiitos siis teille! Suurkiitos! </p><p>Hulttis palaa asiaan taas. </p><p><br /></p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-40002643791973932442023-03-08T12:44:00.003+02:002023-03-08T12:44:49.825+02:00Vanha Jenna |--[████]>---<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIg25VyuSA6EZXU5w2AHv3By3sDaYpZ8UiDa3PmM7R8HfBXpTkOVKx3kIowLh9IzImSNHnDRancE-dBbtVq7uIGtpojQja2kFDsA2G1-V8rYtmxbfltqsHBGs4Lnc3LSGFfxYmEgY2_svQbSznBXnMHokFs42H-sU8PIJyzphnpeCTb94ZpCd9v_wS/s700/vj102..jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="700" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIg25VyuSA6EZXU5w2AHv3By3sDaYpZ8UiDa3PmM7R8HfBXpTkOVKx3kIowLh9IzImSNHnDRancE-dBbtVq7uIGtpojQja2kFDsA2G1-V8rYtmxbfltqsHBGs4Lnc3LSGFfxYmEgY2_svQbSznBXnMHokFs42H-sU8PIJyzphnpeCTb94ZpCd9v_wS/w640-h480/vj102..jpeg" width="640" /></a></div> <p></p><p>Moro taas! Kävin pitkästä aikaa Irc-Galleriassa katsomassa vanhaa profiiliani [Destroyer]. Kaikenlaista nousi mieleen kuvia katsellessani ja niitä tallentaessani. Voimakkain tunne oli järkytys ja kauhistus. Olen ollut hiton huonossa kunnossa silloin joskus aikoinaan. Järkytyksestä huolimatta kävin koko profiilin läpi ja tallensin kuvia Vanhasta Jennasta tulevaa kirjaani varten. Ajattelin, että voisin laittaa tännekin joitain kuvia tuosta hullusta narkkarista, joka olin aikoinaan.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg22KVZHvHsF5UAmXjN03bYu82xokxW3YdhT8YNHnmmAi1WxN93Y_kMJ2ZaapIiBl6WNuBH9BNH5jhIKhwX-17OfqGiR29f5cTkJfdB3TxjY9AehwI-aWSGU89aiYRnVi_4cgD7NBakDH7CALCY-v1la-4WONLl02H2dOh6EaBzE7XjStzX_3vnDY4q/s700/vj177.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg22KVZHvHsF5UAmXjN03bYu82xokxW3YdhT8YNHnmmAi1WxN93Y_kMJ2ZaapIiBl6WNuBH9BNH5jhIKhwX-17OfqGiR29f5cTkJfdB3TxjY9AehwI-aWSGU89aiYRnVi_4cgD7NBakDH7CALCY-v1la-4WONLl02H2dOh6EaBzE7XjStzX_3vnDY4q/w480-h640/vj177.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p></p><p>Oli se Vanha Jenna aikamoinen öykkäri. Ihan kipee tyyppi. Aina sekaisin keinolla millä hyvänsä. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYu6oEpDpFkdv8yboVyOgwHzRdVDCyftGW6Loh-ZERGF-3xKdTTePE7ONgF5MU4L6Akg3GdIh4P-un0jJM1JuZ_OXIPPWdbIR_-16aTyQlv3gLtf5UBoZB_UheeBGj-bIKafNvKvJG-2AA5v-5q38HZGarteRVEGdPa9p-G5mu0gzq4QqC4Ayt9iv5/s700/vj176.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYu6oEpDpFkdv8yboVyOgwHzRdVDCyftGW6Loh-ZERGF-3xKdTTePE7ONgF5MU4L6Akg3GdIh4P-un0jJM1JuZ_OXIPPWdbIR_-16aTyQlv3gLtf5UBoZB_UheeBGj-bIKafNvKvJG-2AA5v-5q38HZGarteRVEGdPa9p-G5mu0gzq4QqC4Ayt9iv5/w480-h640/vj176.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>"Ihan mitä vaan mikä pärähtää!" "Liinat kiinni kohti kuolemaa." "Se on myöhäistä rykiä, kun on jo mäntä pohjassa." "Kuositus on mun suosistus." Tuollaisia mottoja mulla oli, ja todellakin elin niiden mukaisesti.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyANXLWWmEPNQt-I33Uu-v8UQYH4wZMzrMc9aXpxHnBBV_LEi8VLi4pf2NmwgbcGC0XSwC5NENFZ0zIO6tPGH6DK4IExOcUQVcKQfcZx_Ma5Zz9lDibZdrG1b42T7KOxwW32SDGnY06KzVCngRSkKAr1YeVymehUFF0AM5xrzgp9dEhiCk9bl6alsA/s700/vj175.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyANXLWWmEPNQt-I33Uu-v8UQYH4wZMzrMc9aXpxHnBBV_LEi8VLi4pf2NmwgbcGC0XSwC5NENFZ0zIO6tPGH6DK4IExOcUQVcKQfcZx_Ma5Zz9lDibZdrG1b42T7KOxwW32SDGnY06KzVCngRSkKAr1YeVymehUFF0AM5xrzgp9dEhiCk9bl6alsA/w480-h640/vj175.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>En taida olla yhdessäkään kuvassa selvänä... On kauheaa nähdä itsensä tuollaisessa tilassa. En sitä silloin tajunnut, mutta näin jälkeenpäin en ihmettele yhtään, miksi minua kauhisteltiin. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhahA4BSMRcMAdpDpVPlc7GrSxvp4XGtgGiRBwe0fTakZvGpHTHdp1hm7yjnwZ07jd2YDMTl_WOiD44sbuzBKPILxs0W-0Df6W7AqVkqeaxYGx_pESZIcJC16egfsejpqosdZNOYvruKyP61sqknQB4FKMShXshGAdbKJnoMHK9i_BRnkyU_yQn0lEY/s700/vj154.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhahA4BSMRcMAdpDpVPlc7GrSxvp4XGtgGiRBwe0fTakZvGpHTHdp1hm7yjnwZ07jd2YDMTl_WOiD44sbuzBKPILxs0W-0Df6W7AqVkqeaxYGx_pESZIcJC16egfsejpqosdZNOYvruKyP61sqknQB4FKMShXshGAdbKJnoMHK9i_BRnkyU_yQn0lEY/w480-h640/vj154.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Harrastukset: Opiaateilla onnelliseksi. Subutexia ja vapaasukellusta. Xanoreita ja kuviokelluntaa. Amfetamiinia ja tuulipukulenkille. Kannabista ja kuumia käpyjä. Ekstaasia ja afrikkalaisia tansseja. Sieniä ja videopelejä. Metamfetamiinia ja kukkotappeluja. Silokkeja ja yksisarvisia. Mikä ei tapa, nostaa toleranssia. (Ja katossa se toleranssi olikin.)</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBseHCRCHw-Vlz2leCI3t5CQhB5LWemby8qVdDHgyyefEobPHQPGs2PouMMeXAxOKSTXF-2DxFkrFn7EAY2zFoMYywnj08J2OlGmdpLazfx3vlNlHYQ_gwO5yLysKs1E7OJwLNTnp757zSCK9KkXI1ncD-htHEY8KisSyZOWoti_xrquhc67V8xpOf/s640/vj152.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBseHCRCHw-Vlz2leCI3t5CQhB5LWemby8qVdDHgyyefEobPHQPGs2PouMMeXAxOKSTXF-2DxFkrFn7EAY2zFoMYywnj08J2OlGmdpLazfx3vlNlHYQ_gwO5yLysKs1E7OJwLNTnp757zSCK9KkXI1ncD-htHEY8KisSyZOWoti_xrquhc67V8xpOf/w640-h480/vj152.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p>Mul ei oo telkkaria. Syön sienii ja katon mattoo. Vedän vauhtii ja kasaan palapelejä. Subulla saan sieluni kukoistamaan. Essoja ja discotansseja. Valvoin vähän liikaa ja nyt vainottaa. Johan oli tyypillä harrastukset!<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjncqZCNr-KykWlbe6zApOvzk9991oEfK0sPQ7yONflpDU-ZzHWcjOVED8rxbKwn1R1uhtDzH_cZWXXq4rILxiq1mK6MBZvVHn8GlHdDIsQLpN6JD3o3dgdx24eLndfJ8eNoWxEwJ3giq2qWnr8ejRadznDFOIVwj4lCTZDU-uarplvOi9BrrKvFW7t/s700/vj151.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjncqZCNr-KykWlbe6zApOvzk9991oEfK0sPQ7yONflpDU-ZzHWcjOVED8rxbKwn1R1uhtDzH_cZWXXq4rILxiq1mK6MBZvVHn8GlHdDIsQLpN6JD3o3dgdx24eLndfJ8eNoWxEwJ3giq2qWnr8ejRadznDFOIVwj4lCTZDU-uarplvOi9BrrKvFW7t/w480-h640/vj151.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Tässä kuvassa näkyy vammainen käsi. Meni käsikin halvaantumaan kerran, kun olin liian tutkalla ollessani nukahtanut huonoon asentoon oman käteni päälle. Olen tainnut kertoa siitä täällä aikaisemminkin. Oli kauheaa kun heräsin ja vasen käsi oli halvaantunut. Eka ajatus oli: "Miten mä nyt piikitän?" Mut sit mä tajusin: Osaanhan mä piikittää molemmilla käsillä. xD </p><p>Vammainen käsi pysyi vammaisena puolisen vuotta. Lopulta se onneksi palautui normaaliksi. Jos se olisi jäänyt vammaiseksi, kuinka olisin voinut soittaa sävellyksiäni, joista vielä tykätään paljon? Paljon olisi jäänyt sävellyksiä soittamatta ja tekemättä. Ja ihmisiltä kuulematta. Ajatuskin kauhistuttaa. Olen valtavan kiitollinen, että olen selvinnyt näinkin hyvässä kunnossa tuosta helvetistä!<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZW4vsdfpvLXe9g6XqXpap7yJPPYpMlct8Smi_st_2JButnGwqqTsJ4sYpzUg5wDpFp986XkFF6Ae7lld6m9Qox6zKkKihpIrsw1ZP1vWHsx8qaBS0GEIA-SBQHlTxm3slXhA9q2AbVDwZ7-SXMgQEW1qXrulcqtER9do6c16simGWC8xDeTMqxF74/s700/vj148.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="700" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZW4vsdfpvLXe9g6XqXpap7yJPPYpMlct8Smi_st_2JButnGwqqTsJ4sYpzUg5wDpFp986XkFF6Ae7lld6m9Qox6zKkKihpIrsw1ZP1vWHsx8qaBS0GEIA-SBQHlTxm3slXhA9q2AbVDwZ7-SXMgQEW1qXrulcqtER9do6c16simGWC8xDeTMqxF74/w640-h480/vj148.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p>Kyttäautossa taas. Poliisin vanha tuttu. Ja täydellinen typerys.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHrfjbZrdG6DMKzst20mphqnOcd89q8SHpV2XyficLH2T8N_mAYLMxHhrtX3wCB5nrJUU2J1GT82yNFIMDR2to6-u7lZbI4MJ1ZXoLLpFqAL1MW2I_LLRL2cCu_oqF_FL-8ZctNTw4O__frmmGjEwNdMfo-_vBGz9vyNTEgtENd3-ZdsCdHXvtvqV2/s700/vj147.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="700" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHrfjbZrdG6DMKzst20mphqnOcd89q8SHpV2XyficLH2T8N_mAYLMxHhrtX3wCB5nrJUU2J1GT82yNFIMDR2to6-u7lZbI4MJ1ZXoLLpFqAL1MW2I_LLRL2cCu_oqF_FL-8ZctNTw4O__frmmGjEwNdMfo-_vBGz9vyNTEgtENd3-ZdsCdHXvtvqV2/w640-h480/vj147.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p>Selfieitä kyttäautossa. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFl4dInonnu7r4HNCHWNbL80bPwvYQsSgv1N8owXrJahW-uTIQ8Yfbri49ApScdp1hXLx8Doq6NnUUvAyUJGcQLprWF9DHFKKxJitPXQ07Uph88snxRaeoJQi3M_i8DjWDnqFPRqlhRQNBiV7cj1f9c5heKEaJJID74Ptw80-pgUs-7ODYd2AYUW4b/s700/vj144.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFl4dInonnu7r4HNCHWNbL80bPwvYQsSgv1N8owXrJahW-uTIQ8Yfbri49ApScdp1hXLx8Doq6NnUUvAyUJGcQLprWF9DHFKKxJitPXQ07Uph88snxRaeoJQi3M_i8DjWDnqFPRqlhRQNBiV7cj1f9c5heKEaJJID74Ptw80-pgUs-7ODYd2AYUW4b/w480-h640/vj144.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>DXM:ää ja saatanallista raamattua. Erikoinen yhdistelmä, mutta toimii! (Kyl oli kipeetä meininkiä!)<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0U-xCmEw0Bmw7CtAogAPFB1eqQYQ6zN5Fmr4qzunGPHzHa_cN-HNf5wCwN9-M-_9BH6thAcp5LZ4gSavXx2fAyVftJGstiDXAX5ooAR6v4sKqY2aPJ1uHTUtfGJn-MFZb4-s8kyH3RS6wFDcyuaBTLqDI42CYXZUHhveN--YWM1ukHzVlPoczUfSz/s700/vj143.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0U-xCmEw0Bmw7CtAogAPFB1eqQYQ6zN5Fmr4qzunGPHzHa_cN-HNf5wCwN9-M-_9BH6thAcp5LZ4gSavXx2fAyVftJGstiDXAX5ooAR6v4sKqY2aPJ1uHTUtfGJn-MFZb4-s8kyH3RS6wFDcyuaBTLqDI42CYXZUHhveN--YWM1ukHzVlPoczUfSz/w480-h640/vj143.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Ihan sekaisin jossain päin kaupunkia. Olin tainnut valvoa liikaa ja vetänyt essoja ja piriä jo ties kuinka monetta päivää (ja yötä). </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAIFoTUaP8eVc3cDl6i2MPo455NeVnVt3ZIhUFd1ajqS9Oeamvga70G3bFofgopKngjPN2u-OSp5r0yD9-Ycg-pcwYdLBWZ5Lqvcf3e-FRhTKjWWBX8tH8JMLDRmHApnljuJIoj318BeoedbkbxRPG0kN-Je_aQ3JI_FLC5MC0kPZKkUWsB_jQVlOS/s700/vj142.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAIFoTUaP8eVc3cDl6i2MPo455NeVnVt3ZIhUFd1ajqS9Oeamvga70G3bFofgopKngjPN2u-OSp5r0yD9-Ycg-pcwYdLBWZ5Lqvcf3e-FRhTKjWWBX8tH8JMLDRmHApnljuJIoj318BeoedbkbxRPG0kN-Je_aQ3JI_FLC5MC0kPZKkUWsB_jQVlOS/w480-h640/vj142.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Kerran riehuin kaverin parvekkeella. Tai ehkä useammankin kerran. Hyvä etten hypännyt sieltä. Joskus taisin yrittää, mutta onneksi joku tuli estämään.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrVMKwISBv5mSATv1vToXA1vy3R4OHckrzvbBdhp6fb4gHxxsloIttT4h3wDwKaMxJpDDs3kKi_KO2J4N8vem-kJfyrWYQBpRR7QOMPeiWqqB0UDSziXfwIxa1BWzIskvU53Kz_NCDBi1K53NQDhACfwxCUwEMMSahjALXGn2XWp52u7iIvEvFuLzs/s700/vj141.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="700" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrVMKwISBv5mSATv1vToXA1vy3R4OHckrzvbBdhp6fb4gHxxsloIttT4h3wDwKaMxJpDDs3kKi_KO2J4N8vem-kJfyrWYQBpRR7QOMPeiWqqB0UDSziXfwIxa1BWzIskvU53Kz_NCDBi1K53NQDhACfwxCUwEMMSahjALXGn2XWp52u7iIvEvFuLzs/w640-h480/vj141.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p>Tosi "hyvässä" kunnossa olin tosiaan... Pelkkä luuranko ja kädessäkin viiltohaavat, joihin meinasin kuolla. Pistojäljistä puhumattakaan...<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnLtmjnlq-0X31h5pv1rOGkOe7at7LVlRD3jjCTO8sPlul4eKYxOgj92UOEz--oEppYJXCsm9jKOjHxRWlGJoOgdDdcVOrpe1afND7H639hX8ua3lADpVt05x_3vVg6hplhLVFTpkAU4ATT5NFhBp3_LgpoK8-w8CUGQOEX_QVCeprDDBWsxrk_6Jn/s700/vj140.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="560" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnLtmjnlq-0X31h5pv1rOGkOe7at7LVlRD3jjCTO8sPlul4eKYxOgj92UOEz--oEppYJXCsm9jKOjHxRWlGJoOgdDdcVOrpe1afND7H639hX8ua3lADpVt05x_3vVg6hplhLVFTpkAU4ATT5NFhBp3_LgpoK8-w8CUGQOEX_QVCeprDDBWsxrk_6Jn/w512-h640/vj140.jpeg" width="512" /></a></div><p></p><p>Valtavat lautaspupillit! Amfetamiinia ja ekstaasia. Vaikka olinkin ihan tutkalla, katseesta kyllä huomaa, etten ollut todellakaan onnellinen. Narkkaaminen EI ollut hauskaa. Se oli yhtä helvettiä.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip_ou7zfGOS0fUGJgKC6DWFQcQlIrV-sfJ0PVNSxhLa1hYiQE0wVMNQdyAYONjrDJXioOfTmBc7GMAFJKjnsSbWlZurlmH21qvOnBZNTd08CR4DYxA-5o5MiiV-VMk7HyY49K5RjBZbQiw5yMaNASHfqO8Vk6XKCpi2BhHYS2t-Ins2au-5lf_f9SR/s700/vj139.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip_ou7zfGOS0fUGJgKC6DWFQcQlIrV-sfJ0PVNSxhLa1hYiQE0wVMNQdyAYONjrDJXioOfTmBc7GMAFJKjnsSbWlZurlmH21qvOnBZNTd08CR4DYxA-5o5MiiV-VMk7HyY49K5RjBZbQiw5yMaNASHfqO8Vk6XKCpi2BhHYS2t-Ins2au-5lf_f9SR/w480-h640/vj139.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Ja niin Hulttiosta tuli DXM-robotti. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh56v146EAIFdoOqj9D0SC0Sp4OFVsxUT6oUvGevHpCo-FW_2qUoGNBNLMXANXChUpjw1ExRV-5_F0YxLnLD3BETHJ58FQJa9IhXBbg35EEm1dYVtXe_-E2hTJYgam7YMMWEEfMPe-Nlo_CF930HQT1hC8Rg4HSYj2xyUdAhI01OD5mHAUHa3xDaJAt/s700/vj120.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh56v146EAIFdoOqj9D0SC0Sp4OFVsxUT6oUvGevHpCo-FW_2qUoGNBNLMXANXChUpjw1ExRV-5_F0YxLnLD3BETHJ58FQJa9IhXBbg35EEm1dYVtXe_-E2hTJYgam7YMMWEEfMPe-Nlo_CF930HQT1hC8Rg4HSYj2xyUdAhI01OD5mHAUHa3xDaJAt/w480-h640/vj120.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Opiaatteja, opiaatteja ja lisää opiaatteja. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHS9QJyIJaRLktAV3ea2p9sil8K8RbsbpfzKOx3UG_ywztYHGev1O32kcV67MznYNDxljVBcQXwxCCmU4BqUI4wJBw7bbWXJI8nmNvnbI2Bh6Dem1MlnJAglwtXkTAcV4PR6tkYi6mvvX2zfffMqy8uSqPLDCqeausayv2wIOXF6VyedPNBerB_ur7/s700/vj119.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="700" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHS9QJyIJaRLktAV3ea2p9sil8K8RbsbpfzKOx3UG_ywztYHGev1O32kcV67MznYNDxljVBcQXwxCCmU4BqUI4wJBw7bbWXJI8nmNvnbI2Bh6Dem1MlnJAglwtXkTAcV4PR6tkYi6mvvX2zfffMqy8uSqPLDCqeausayv2wIOXF6VyedPNBerB_ur7/w640-h480/vj119.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p>Minipupillit opiaattien käytön seurauksena. Välillä silmät loisti lautasina, välillä taas pupillit olivat neulankärkinä. Lasittunut katse ja sekava pää, ei voi olla huomaamatta, että tuo tyttö vetää...<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSOvfmkLqMdKRkgcDxjlFKly7jVjHPypbm_yXNv511bNw6nkl0N-6jhQYF4yAf9JN7c1EBE0EzS1NJFgaj5Z7-b83f2rsOYapSXfKqqkH9HpPmw_qaSttvH5U5Nx8FrOtzjjLBclyF9Fz3jlD6Dpdvvfz7bdpZ_t0sUUIBDGNHE5q8q3fC5g8ys6PF/s700/vj115.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSOvfmkLqMdKRkgcDxjlFKly7jVjHPypbm_yXNv511bNw6nkl0N-6jhQYF4yAf9JN7c1EBE0EzS1NJFgaj5Z7-b83f2rsOYapSXfKqqkH9HpPmw_qaSttvH5U5Nx8FrOtzjjLBclyF9Fz3jlD6Dpdvvfz7bdpZ_t0sUUIBDGNHE5q8q3fC5g8ys6PF/w480-h640/vj115.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Helevetin satanisti. Olin tuolloin. Mutta en onneksi enää. Vaikka tyylini onkin edelleen pukeutua mustaan, en ole enää satanisti. Ja tyyliini on tullut myös joitain esteettisiä muutoksia. Asiallisempaan suuntaan. Jopa vanhukset tykkää nykyään mun tyylistä. Olen kuulemma kaunis kuin kukka. Aikaisemmin minua kauhisteltiin, vaan ei onneksi enää!<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuDijrRKIw6bfWy_2iVb6nJDf3yhmQr34KVO1nGVYSvFyXkiyK2pjvV0Iv02qmPJvhLEcrtFYvLJgwElbayP25aXVd0OxKYz8Fylp6yR2mNR724Fv-R6dmPqgV2IjdDBLYxeD4jjeQYAovJZ_xwLOSyae3FT2oNM7KWLH-3PZPoL1fD22lpq6NiAzK/s700/vj104.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuDijrRKIw6bfWy_2iVb6nJDf3yhmQr34KVO1nGVYSvFyXkiyK2pjvV0Iv02qmPJvhLEcrtFYvLJgwElbayP25aXVd0OxKYz8Fylp6yR2mNR724Fv-R6dmPqgV2IjdDBLYxeD4jjeQYAovJZ_xwLOSyae3FT2oNM7KWLH-3PZPoL1fD22lpq6NiAzK/w480-h640/vj104.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Ja mitähän hittoa mä tuossakin olen mennyt vetämään? Varmaan oli taas "Sekakäyttö kunniaan!"- päivä, ja niitä päiviä oli todella usein.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhowkyOt3IoTRIuMr4fsJlM7ysJgfTCjxSsggqCx9X7JjE72D7spCFeWxPO_zeoGbMBu85I3sn2ed9EJ7ld6Izu0E6MgZo7yhPhHpH3-hDJkYZ3cTaar3MABk85a0Df9khFeKTA_rGQpIcGxAge7WIQXJMqI6h5j12c9oYLm7T0Xj-6HKG8swmB__5n/s700/vj103..jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhowkyOt3IoTRIuMr4fsJlM7ysJgfTCjxSsggqCx9X7JjE72D7spCFeWxPO_zeoGbMBu85I3sn2ed9EJ7ld6Izu0E6MgZo7yhPhHpH3-hDJkYZ3cTaar3MABk85a0Df9khFeKTA_rGQpIcGxAge7WIQXJMqI6h5j12c9oYLm7T0Xj-6HKG8swmB__5n/w480-h640/vj103..jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Nistiäinen vetää röökiä. Ja pilveä. Polttipa vielä kärpässieniäkin ja ties mitä salviaa ja muuta möyhyä.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpqifv4nAvZh4-Apb9H0JGj7klLcKg5gUNKns4gUaCitq5zh-mvoJBHMNXlO_tQr6K5MYsQ7XPyNbKyOC9d5rJkFmUnrHlgFaTwsYnSJiPMZiKAnsI44rcrcIWF9rDGcm6acFVXDQlabtUmY27NkHpj6XaQWaW3mQfr6ww4L7rYBwU3Kz2OzjTx2Xi/s700/vj102.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpqifv4nAvZh4-Apb9H0JGj7klLcKg5gUNKns4gUaCitq5zh-mvoJBHMNXlO_tQr6K5MYsQ7XPyNbKyOC9d5rJkFmUnrHlgFaTwsYnSJiPMZiKAnsI44rcrcIWF9rDGcm6acFVXDQlabtUmY27NkHpj6XaQWaW3mQfr6ww4L7rYBwU3Kz2OzjTx2Xi/w480-h640/vj102.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Notkut. Ei hajuakaan, mitä taas olen kiskonut, mutta ainakin kama toimii. Huh huh. Nää notkukuvat on kyllä sieltä noloimmasta suunnasta. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1epHWgwXoaI6lpxF1iKk6uUBcNHJupnrFHBT-pINtXlI1_UrEIpDZfhbZEXcxqD1sfR2O2Qk2MFjMbSa0ClocfNTR7n7uRM9e-PuZ5Ln1AbJM5Jn-2AvxfnbGz8Jiov3CN11Ub9lXKzHpueBkLzIeHU0eBapHCbeLf2hC4R3YSaxyUV-ZkPqIN1CA/s700/vj101.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1epHWgwXoaI6lpxF1iKk6uUBcNHJupnrFHBT-pINtXlI1_UrEIpDZfhbZEXcxqD1sfR2O2Qk2MFjMbSa0ClocfNTR7n7uRM9e-PuZ5Ln1AbJM5Jn-2AvxfnbGz8Jiov3CN11Ub9lXKzHpueBkLzIeHU0eBapHCbeLf2hC4R3YSaxyUV-ZkPqIN1CA/w480-h640/vj101.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Siinä näkyy taustalla mun piirtämä susi. Joskus piirtelin kamapäissäni ja onnistuin saamaan aikaan ihan jees kuvia. Mutta ei se ole mitään verrattuna tähän nykyiseen taiteiluun, jota harrastan, ja vieläpä selvänä. Paljon parempi näin. On ihan mukava muistaa, milloin on minkäkin kuvan tehnyt, kuin sekoipäissään ihmetellä, että milloinkas minä tuonkin tein.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaIt8Wr1n42pSAGuiT74LFTocTi7DGZIHRwhDoF8LeRluDWw-4QYdY1XIN78it3rzukgbAQoCOf6dy_hZFQGOOJhoqpxFzYLKcRpWbwTvIKrJJQL4R__9mQ3P56xzB6fhg7j3dyHrTyxzMEfq1wxpsGgwAFV10Mt8hAPQLekpa2ge6XgykFyyb-51_/s320/vj97.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="320" data-original-width="240" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaIt8Wr1n42pSAGuiT74LFTocTi7DGZIHRwhDoF8LeRluDWw-4QYdY1XIN78it3rzukgbAQoCOf6dy_hZFQGOOJhoqpxFzYLKcRpWbwTvIKrJJQL4R__9mQ3P56xzB6fhg7j3dyHrTyxzMEfq1wxpsGgwAFV10Mt8hAPQLekpa2ge6XgykFyyb-51_/w480-h640/vj97.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Jotenkin kylmä katse. Olin tuolloin täynnä vihaa ja raivoa, ja joissakin kuvissa niistä näkyy välähdyksiä. Maksimaalisen megavitutuksen multihuipennus.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLmwT3AfR92BjFHna3tsU_0ZlCc3lyWuVNY_dNgs4VL7d4duPYp1VToIHVBlFFxeO6CrC0FpL2RksT-xDBNnnrExhHpkgp7itH7T5tQrV_0ke4M9nnlFsWkQ9B-_sGmisRcwatogj4_q5QZze_6MD1JZmJd2GJwnv5lW2HvBWo_2WCTYTA-JGs7elQ/s700/vj97..jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLmwT3AfR92BjFHna3tsU_0ZlCc3lyWuVNY_dNgs4VL7d4duPYp1VToIHVBlFFxeO6CrC0FpL2RksT-xDBNnnrExhHpkgp7itH7T5tQrV_0ke4M9nnlFsWkQ9B-_sGmisRcwatogj4_q5QZze_6MD1JZmJd2GJwnv5lW2HvBWo_2WCTYTA-JGs7elQ/w480-h640/vj97..jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Itsesaastutus, perseestä oleminen, mielentilahäiriöt, tutkimuskemikaalit ja salaiittoteoriat olivat tyypillisiä harrastuksiani tuohon aikaan. Eniten arvostin itsesaastutusta.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSF71faYtDk2ndO6RSYf50k1uX3hJ8wSvGAawDh3xGnM8TAl5rvifpLeQZky4uly-4mllkYdP6qmzcRWnVyYqTiJ9woNYkAGx0vwfMEinNj3UyrPINGrz5o3PDfePquywAqRrZFNapyOivz-JL9h1-wlPpY437ftpgEKSDGZ1tAiv1tj3c7gvI8jCz/s700/vj96.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSF71faYtDk2ndO6RSYf50k1uX3hJ8wSvGAawDh3xGnM8TAl5rvifpLeQZky4uly-4mllkYdP6qmzcRWnVyYqTiJ9woNYkAGx0vwfMEinNj3UyrPINGrz5o3PDfePquywAqRrZFNapyOivz-JL9h1-wlPpY437ftpgEKSDGZ1tAiv1tj3c7gvI8jCz/w480-h640/vj96.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Ei niillä opiaateilla onnelliseksi tule. Ei tule. Se on vain kemiallinen illuusio, joka kestää aikansa ja haihtuessaan jättää vain kauhean olon, jonka vuoksi sitä on otettava aina vain lisää ja lisää. Sellainen on kaukana onnellisuudesta. Se on aineiden orjuutta. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1_NydbRHVgGMsAXk4M2H13mGkLjCzVtaUNcIdfj8PLHaD_zhq4I5YVAyeDH8kuFe1j2y9KlbeXCdYC8jAqyOBl7pIXSinb_38RTRSMfQOiB3OvkHs4TWB_HOZg-XjPGXVLBpMOfq9ikdc5Eyx-g1C5Ltgc_aBQpRIHg-NFYcIWTRdOckhJBVVw5e3/s700/vj95.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1_NydbRHVgGMsAXk4M2H13mGkLjCzVtaUNcIdfj8PLHaD_zhq4I5YVAyeDH8kuFe1j2y9KlbeXCdYC8jAqyOBl7pIXSinb_38RTRSMfQOiB3OvkHs4TWB_HOZg-XjPGXVLBpMOfq9ikdc5Eyx-g1C5Ltgc_aBQpRIHg-NFYcIWTRdOckhJBVVw5e3/w480-h640/vj95.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Eläimellinen Hulttio hulluuden tilassa. Mitähän sillä on tässäkin mielessään? (En voi muistaa. Olin liian tutkalla. En edes muista, missä kuva on otettu.) Ilmeestä vaan näkee, että jotain kiusaa sillä on taas mielessään.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqC6cWLNN9TY_GNk_cEelvCDTmhve4YBOtadaTmfEIY-hOCCDMs0RtFALly0U7J7VVm16quJqgy_F0XG7jLg95KS0xNZhCJcibI92-VGuVltCFk-sAaOCp-WtKG4EJ2pBeO0AQEdL75PobbhQVbzb6Yqilz2pcfzOFU15ChPyvfOzPqMEbGTOaH7xz/s700/vj91.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="700" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqC6cWLNN9TY_GNk_cEelvCDTmhve4YBOtadaTmfEIY-hOCCDMs0RtFALly0U7J7VVm16quJqgy_F0XG7jLg95KS0xNZhCJcibI92-VGuVltCFk-sAaOCp-WtKG4EJ2pBeO0AQEdL75PobbhQVbzb6Yqilz2pcfzOFU15ChPyvfOzPqMEbGTOaH7xz/w640-h480/vj91.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p>Pärinä Pore OY ja Lautaspupillien yhdistys. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-VPQoxNIeZeWRgzxJJTRh5qz4qKYzRqCo4rTFRQrGwG9lF0Z9lxtEzk70kaMnpK3WB7EyXvn4Z5nU5ZYJGokafgPlcW56DPNtgrSDsX--UOgtUP3fPvzetMdkN-0dzb_3MkRQ5_qkqaAQev8q7ePN4MsX2oady0gY4SUhyWBMSG57s72_RXMlmN1i/s700/vj90.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-VPQoxNIeZeWRgzxJJTRh5qz4qKYzRqCo4rTFRQrGwG9lF0Z9lxtEzk70kaMnpK3WB7EyXvn4Z5nU5ZYJGokafgPlcW56DPNtgrSDsX--UOgtUP3fPvzetMdkN-0dzb_3MkRQ5_qkqaAQev8q7ePN4MsX2oady0gY4SUhyWBMSG57s72_RXMlmN1i/w480-h640/vj90.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Nuori nistiäinen noin 20-vuotiaana. Ja pistojäkiä näkyy. <br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK4KGeQrAcRchEc3cxMmDCftIzGombhZX2ywjIkzYyxrmY1ZshNxNoKoe2CxI6KOGtSaWBlHEb1gAnc9NZM1vyruKMbOePD_m2ASzwQYWRT0-WaeMaQSXLrf3cPfSNDMSlKV8xBhLJcaZRnU55YlN0w5ks9Qfe5xO7fJY-bcFVecd3p382ofOQYoC5/s700/vj89.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK4KGeQrAcRchEc3cxMmDCftIzGombhZX2ywjIkzYyxrmY1ZshNxNoKoe2CxI6KOGtSaWBlHEb1gAnc9NZM1vyruKMbOePD_m2ASzwQYWRT0-WaeMaQSXLrf3cPfSNDMSlKV8xBhLJcaZRnU55YlN0w5ks9Qfe5xO7fJY-bcFVecd3p382ofOQYoC5/w480-h640/vj89.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Amfetamiini-Ekstaasi-Lautaspupillit. Tuima katse ja pistojälkiä kädessä. On vastenmielistä edes nähdä noita jälkiä. Voin pahoin.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS3xFGAgIQkID8LZcbZRk8eaP7mUwV5h1zpc8v9TjOYm8bQ9Z5rMRVCgxMfC0kfJnihm5IKjt79wrUJpw-yGeaBfcboz7Fv3fwSp7Yt0OmNtiEResLCiP-B07tHwci22r1INEWsi9W2UAs5LI3D65NndFDYJRpUvfHoiXVbfKke8LXnhAgFLPo_Wil/s700/vj86.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="560" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS3xFGAgIQkID8LZcbZRk8eaP7mUwV5h1zpc8v9TjOYm8bQ9Z5rMRVCgxMfC0kfJnihm5IKjt79wrUJpw-yGeaBfcboz7Fv3fwSp7Yt0OmNtiEResLCiP-B07tHwci22r1INEWsi9W2UAs5LI3D65NndFDYJRpUvfHoiXVbfKke8LXnhAgFLPo_Wil/w512-h640/vj86.jpeg" width="512" /></a></div><p></p><p>Opiaattiautuus tai jotain sen kaltaista. Ainakin opiaatteja on vedetty, mutta autuudesta ei näytä olevan tietoakaan. Eikä ihme. "Sumea katse ja pehmennyt pää, Hulttiksen tässä sä näät..."<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLJqiE7-PT69s14wPJyPuX9zlXoWVnLS0COkl-7WZx08uiQIWuM1jyqneGP7I4XzN5OR4cWtblqTgsrWYNKHhxcSK4gRFBjr6bknxwWmiagVdK5d5oh5mBy3StjGWPRGJhmQ6Z6cryQQFetOuq3-t6PHfqYup5yQmcZ63Df_DLj0HNcrDiK1ZjBgHN/s700/vj85.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="560" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLJqiE7-PT69s14wPJyPuX9zlXoWVnLS0COkl-7WZx08uiQIWuM1jyqneGP7I4XzN5OR4cWtblqTgsrWYNKHhxcSK4gRFBjr6bknxwWmiagVdK5d5oh5mBy3StjGWPRGJhmQ6Z6cryQQFetOuq3-t6PHfqYup5yQmcZ63Df_DLj0HNcrDiK1ZjBgHN/w512-h640/vj85.jpeg" width="512" /></a></div><p></p><p>Emperorin paita ja lautaspupillit jälleen kerran. Hemmetin piripää!<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXP9yadg-YJxsCfTWLgvFEwKOPC_XAEci8GaCBvvifWCHz3Tln4oyZ80yctYAOBjVyjxCpzzhSvooKWVC5u6FPj9L8KLszxZ1H49qhmegjlDDkm7UFZzleFMZU6IsCdEDMea3eqNUQ4T4_17i6V5C0GQiEpYcNgJvx7dBzo_nBKe_qnNfkpTQDt8SU/s700/vj83.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="526" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXP9yadg-YJxsCfTWLgvFEwKOPC_XAEci8GaCBvvifWCHz3Tln4oyZ80yctYAOBjVyjxCpzzhSvooKWVC5u6FPj9L8KLszxZ1H49qhmegjlDDkm7UFZzleFMZU6IsCdEDMea3eqNUQ4T4_17i6V5C0GQiEpYcNgJvx7dBzo_nBKe_qnNfkpTQDt8SU/w480-h640/vj83.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Neulankärkipupillit opiaateista. Onnellisuudesta ei tietoakaan. Huumeiden avulla on turha etsiä onnellisuutta. Se tuo vain mukanaan helvetillisien aineiden orjuuden, joka ei todellakaan ole ihanaa eikä hauskaa. Hauskaa voi pitää paljon fiksummilla tavoilla ja ihania asioita on paljon enemmän ilman aineita. Aineet eivät tuo onnellisuutta, päinvastoin. En suosittele kenellekään sellaista elämää. Se on helvettiä. Ja sekin on liian lievä sana kuvaamaan sitä kauheutta, mitä huumemaailmassa on. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlB4hqQ9EWG3mjMWFRWWLZNHQzjvdZZ3r2t8Pr5ljDIAG5LXihsO0aDmytUyTVrE_1WJuGODTWhW17Mb2q5wjCtwKmOAmrmur4LgfnV_oYZhW_4-Cp4_L5ndgnEBkM_i3VN_jMPFtwA2KqNWPOM-fEh4eJ2fXM7cZcucpPOP5JFAIXMjTp6YlpElBD/s700/vj82.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="560" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlB4hqQ9EWG3mjMWFRWWLZNHQzjvdZZ3r2t8Pr5ljDIAG5LXihsO0aDmytUyTVrE_1WJuGODTWhW17Mb2q5wjCtwKmOAmrmur4LgfnV_oYZhW_4-Cp4_L5ndgnEBkM_i3VN_jMPFtwA2KqNWPOM-fEh4eJ2fXM7cZcucpPOP5JFAIXMjTp6YlpElBD/w512-h640/vj82.jpeg" width="512" /></a></div><p></p><p>Helvetin piripää lautaspupillihullu! </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7XMjq28WQ67QanmaBTej2uLzgkRT-YzML3fr-tOAXlWJQs3h3a3iT1BuYUNxnEXgnzMMpkj86rvP_1Wt8012sMGYhamOZe2koTPaP1JotGepXQr5nJsbrIB1I1qhX2UnUfQU9wCQsByAEDgBrhSEbsRTD1pMi8d0FjHNeVTdfUF81g_URaABodUT3/s700/vj80.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="560" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7XMjq28WQ67QanmaBTej2uLzgkRT-YzML3fr-tOAXlWJQs3h3a3iT1BuYUNxnEXgnzMMpkj86rvP_1Wt8012sMGYhamOZe2koTPaP1JotGepXQr5nJsbrIB1I1qhX2UnUfQU9wCQsByAEDgBrhSEbsRTD1pMi8d0FjHNeVTdfUF81g_URaABodUT3/w512-h640/vj80.jpeg" width="512" /></a></div><p></p><p>Ja tässäkin! Piripää, piripää, piripää, vitun idiootti.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5sJ01K0gm12M62LoyzhznI0SvDrPiHCoXkuulrql3a4EOpwRZR1TPRgnyX253qQB1KNyLfik3QN6-pSHJE1c0gw9xynfbqDHDD8cD3oHlDyVLMi0pcNrE6G1Wc3o3p4EMjNVsbRedf3DfsNIy_--Cclw_YqDTCz10iLSJQOvt4J0Rax1t-6COtqo5/s700/vj79.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="560" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5sJ01K0gm12M62LoyzhznI0SvDrPiHCoXkuulrql3a4EOpwRZR1TPRgnyX253qQB1KNyLfik3QN6-pSHJE1c0gw9xynfbqDHDD8cD3oHlDyVLMi0pcNrE6G1Wc3o3p4EMjNVsbRedf3DfsNIy_--Cclw_YqDTCz10iLSJQOvt4J0Rax1t-6COtqo5/w512-h640/vj79.jpeg" width="512" /></a></div><p></p><p>ADHD pipo, Dimmu Borgirin paita, subua ja pistojälkiä. Todella surullista katsottavaa. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixpdcBnIk2WF1XamJ8Em2VuYF5UgcO5fYWC8oQTlgQUUYp2FtWVgBch4t8cq9COPX4G7OmmvNhT7MkpfrnrgClxYdXM-bNRm4a36GHmr0h2RERoBBFvtlQLDH5Hyaakf9hqUUL4NCBF9nww2BWu0G91dGNgV1Bii5OBg5Reaaz268RPrPTwGcL6gHE/s700/vj67.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="393" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixpdcBnIk2WF1XamJ8Em2VuYF5UgcO5fYWC8oQTlgQUUYp2FtWVgBch4t8cq9COPX4G7OmmvNhT7MkpfrnrgClxYdXM-bNRm4a36GHmr0h2RERoBBFvtlQLDH5Hyaakf9hqUUL4NCBF9nww2BWu0G91dGNgV1Bii5OBg5Reaaz268RPrPTwGcL6gHE/w360-h640/vj67.jpeg" width="360" /></a></div><p></p><p>Kylmä tyyppi, vaikka käyttäjäkaverit kutsuivatkin mua SymppisSatanistiksi. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh639FvTAbcwTYeyqG-mJAyBVi0K91Zhi93Dlfz-zzUNj7sdz6SfszA03frKu-OiHJlRIDDCCb4lcibWtDV7roJ9uuYoLyZTzD-CQHCjUw-TmRoN8m5lGorE7DsnesdViC8b2zEsGpFqZYy14FWvCtfbb2rH1xlekhR6pTlljVfIz9BjeyWBceAd9JY/s700/vj66.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="393" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh639FvTAbcwTYeyqG-mJAyBVi0K91Zhi93Dlfz-zzUNj7sdz6SfszA03frKu-OiHJlRIDDCCb4lcibWtDV7roJ9uuYoLyZTzD-CQHCjUw-TmRoN8m5lGorE7DsnesdViC8b2zEsGpFqZYy14FWvCtfbb2rH1xlekhR6pTlljVfIz9BjeyWBceAd9JY/w360-h640/vj66.jpeg" width="360" /></a></div><p></p><p>Ja olinhan minä symppis tuolloinkin. Olen aina ollut, siitä ei pääse mihinkään. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDx0PUy0-WvjPl6A0Hr8ww71vNqVl6mkafJW_W8B6J00b2aKdlzIN-MD2uX8rFU77KSmU5vbkXaBpwrSm1dOvIBobrq6iqiECYn5fCiYzkFgwhgDpXaZ5ACvUwWttgq1wIBWCTaOYOP3uDll7MLREB4qB5HPPBuwjzIbczmTYMtOL-_zcKHQ2-UgJS/s700/vj65.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="393" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDx0PUy0-WvjPl6A0Hr8ww71vNqVl6mkafJW_W8B6J00b2aKdlzIN-MD2uX8rFU77KSmU5vbkXaBpwrSm1dOvIBobrq6iqiECYn5fCiYzkFgwhgDpXaZ5ACvUwWttgq1wIBWCTaOYOP3uDll7MLREB4qB5HPPBuwjzIbczmTYMtOL-_zcKHQ2-UgJS/w360-h640/vj65.jpeg" width="360" /></a></div><p></p><p>Mutta mun oli pakko piiloutua kylmän ja kovan narkkarin kuoren sisään. Muuten en olisi selvinnyt siinä maailmassa. Vain läheisimmät kaverit pääsivät näkemään minun symppis-puoleni ja herkkyyteni. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRXjo2mWZKIs4JEeH2ERCj8QIaB_Qkb6o3gG6Icgb8iU-zTFR7XnKcynYdWGopxsCBjbOFGPLVGX_Mgnranj4pgGdWpOMq5kWEVIdPcLzhueVNOc2Hx-xDS0W4pyqpMRF5NRzsU81KzQxMuTCT9WiXksalkAnBiHGZQG6tl7d8d9W08eSNbAh3F-dt/s700/vj59.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRXjo2mWZKIs4JEeH2ERCj8QIaB_Qkb6o3gG6Icgb8iU-zTFR7XnKcynYdWGopxsCBjbOFGPLVGX_Mgnranj4pgGdWpOMq5kWEVIdPcLzhueVNOc2Hx-xDS0W4pyqpMRF5NRzsU81KzQxMuTCT9WiXksalkAnBiHGZQG6tl7d8d9W08eSNbAh3F-dt/w480-h640/vj59.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Hitto noita pistojälkiä. Voin taas pahoin. Onneksi tuon ajan kamerat eivät olleet yhtä tarkkoja kuin nykyään, mutta siitä huolimatta pistojäljet ovat nähtävissä molemmissa käsissä. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtBKBAlNuojyMBgQM_zm7Dxaallbhl7Prx138Rxyva40NoIjStl0JCKJXmm5C7NlT2Bfay5nmGklLe_g_dpx26Bgdddz3ciD9tjA04_fMyb77B0Uz22PHAJzXaOwxi4DQtEqNILf3ykzaRcaejhtFk5AHTuf0nZrX6eGHZvgI5ITMh4muyIQBApcAG/s700/vj57.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtBKBAlNuojyMBgQM_zm7Dxaallbhl7Prx138Rxyva40NoIjStl0JCKJXmm5C7NlT2Bfay5nmGklLe_g_dpx26Bgdddz3ciD9tjA04_fMyb77B0Uz22PHAJzXaOwxi4DQtEqNILf3ykzaRcaejhtFk5AHTuf0nZrX6eGHZvgI5ITMh4muyIQBApcAG/w480-h640/vj57.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Masentunut ja yksinäinen mummonpotkijanarkkari. En onneksi potkinut mummoja, mulla on aina ollut myötätunto ja kunnioitus vanhuksia kohtaan. Mutta masentunut narkkari olin kyllä.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihhDU73UONyUngfqQCE8Bc7gT9UPHE_BENlGbngZLXxSV6Kb7A_dm-nRrDucBN7huqYfrRk6iPuthQEC3DSJsxY3GVt3NmEo1KV93Ukw_lpafQ2uqaF0Jnnb4xcAqHjsp9_Xvhw3VsNBTrP5yyWlSjI5fUqycD21cJrXPRdzjNHvbcbxyNXBWVt1f_/s700/vj56.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihhDU73UONyUngfqQCE8Bc7gT9UPHE_BENlGbngZLXxSV6Kb7A_dm-nRrDucBN7huqYfrRk6iPuthQEC3DSJsxY3GVt3NmEo1KV93Ukw_lpafQ2uqaF0Jnnb4xcAqHjsp9_Xvhw3VsNBTrP5yyWlSjI5fUqycD21cJrXPRdzjNHvbcbxyNXBWVt1f_/w480-h640/vj56.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>"OMG taivaalta tippuu nappeja!" oli tämän kuvan kuvateksti. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0QtmCaxt0QYTt90XF3eQ_YURadUHytHrFXMrbm1APnFk1zD0l7up4dhmsdZj1d34WGVnR4DcFjdl1qIdCN28gCigW-gKdb0xIiDzoeZLTlKvK6UceUowFcJ5f7xVSkB4fww6LjAX6Llci34l1W1bIf8yZL2R_5vXt-FfEvRrNY6jYFnNNJGfpZr35/s700/vj51.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0QtmCaxt0QYTt90XF3eQ_YURadUHytHrFXMrbm1APnFk1zD0l7up4dhmsdZj1d34WGVnR4DcFjdl1qIdCN28gCigW-gKdb0xIiDzoeZLTlKvK6UceUowFcJ5f7xVSkB4fww6LjAX6Llci34l1W1bIf8yZL2R_5vXt-FfEvRrNY6jYFnNNJGfpZr35/w480-h640/vj51.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Siinä on Bandidosin support-paita sekavan Hulttion päällä. Ja Dark Funeralin lippu taustalla. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5JdZlDIR-ukVA7PHPD3k_h5Vkdn7lQa3pFVMcwduaLGRzmufdMEBkLI_XLP0Ny4jAu3Qgl7-LzmW9kBkm-9V6xq_sEL-X1YQun2yXJNXqz5x_Gny-MVjnYswLPVX5Jo7sm_M85FjQRXsPViQiRYW7GYjIYTQb9VNXPNSxiHGY7auWSM72V9UNvbgp/s700/vj10.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5JdZlDIR-ukVA7PHPD3k_h5Vkdn7lQa3pFVMcwduaLGRzmufdMEBkLI_XLP0Ny4jAu3Qgl7-LzmW9kBkm-9V6xq_sEL-X1YQun2yXJNXqz5x_Gny-MVjnYswLPVX5Jo7sm_M85FjQRXsPViQiRYW7GYjIYTQb9VNXPNSxiHGY7auWSM72V9UNvbgp/w480-h640/vj10.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>Hemmetin puolinotku-notku. Sekakäyttöä ilmiselvästi.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhymJ-R3uqkt2XSfEdHnShq_9ZX5raJi0wT3pOegnw1EGaXjoCrF2SP3m9wqmvTFyoBYVAze4qsCILHWtybMi28V-yZqpmDg-AAowgzo27YEah3_HBGh5Ywy3BAbOEtKC03fi-HQXy28Q76C6wGhZX7rAqaUVuUYfFbkboK4dG1WqIaoHD3l_cTzYnP/s700/vj2.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="393" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhymJ-R3uqkt2XSfEdHnShq_9ZX5raJi0wT3pOegnw1EGaXjoCrF2SP3m9wqmvTFyoBYVAze4qsCILHWtybMi28V-yZqpmDg-AAowgzo27YEah3_HBGh5Ywy3BAbOEtKC03fi-HQXy28Q76C6wGhZX7rAqaUVuUYfFbkboK4dG1WqIaoHD3l_cTzYnP/w360-h640/vj2.jpeg" width="360" /></a></div><p></p><p>PiriPrinsessa Jenna Isa Mirella. Kannattaa pysyä kaukana, se saattaa puraista ja repiä korvatkin päästä... jos sille päälle sattuu.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjxGsex_6DeqRaETtJpxYS-puGvaASpC4gV621Tw8-qghtRykoQ-JVotgqSbe_rJIoDzC3EYCWuyaAy2EvHyZg8Fp5W-HEaVuzReDKsllMyEbAXa1pILZ4albmnrfJcY8RFWfTZckQd-4PHeLr4ist1ENrkP7SHkb7RNvX64SFRAKKYGtt5co8VCFG/s700/vj1.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="393" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjxGsex_6DeqRaETtJpxYS-puGvaASpC4gV621Tw8-qghtRykoQ-JVotgqSbe_rJIoDzC3EYCWuyaAy2EvHyZg8Fp5W-HEaVuzReDKsllMyEbAXa1pILZ4albmnrfJcY8RFWfTZckQd-4PHeLr4ist1ENrkP7SHkb7RNvX64SFRAKKYGtt5co8VCFG/w360-h640/vj1.jpeg" width="360" /></a></div><p></p><p>Amfetamiinin voimilla jaksoi valvoa vaikka kuinka pitkään. Mutta sitten alkoi psykoosit paukkua ja homma meni entistäkin hullummaksi. Olen kirjoittanut mun tulevaan kirjaan jo useammasta amfetamiinipsykoosista, muunmuassa. Niitä kirjoittaessani olen saanut nauraa, vaikka ne olikin kauheita tilanteita silloin kun ne tapahtui. Mutta jälkeenpäin niistä löytyy huvittavia puolia. En silti halua kokea enää yhtäkään piripsykoosia, enkä varmasti tule kokemaankaan, koska en enää narkkaa. Ellen sitten retkahda. Ei, en tahdo retkahtaa!</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixSoDQKNtZ5bnxaK7YgwcjpkFGYgPxV8H3t9cI6JxoWKuoJp1GQ5RfrBF4seFxOTEKEcgqzzeSvReR_5Vs35GOojoBXlkvfxVtzzUUd7SPUzBUXJS2_3tL78znkoNrpyCqy7cxohtVLg9GZK609Cq_lScbVsKSZ7pMP_RQrMm3278xcnJzUZQM9k8t/s700/vj1.13.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="525" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixSoDQKNtZ5bnxaK7YgwcjpkFGYgPxV8H3t9cI6JxoWKuoJp1GQ5RfrBF4seFxOTEKEcgqzzeSvReR_5Vs35GOojoBXlkvfxVtzzUUd7SPUzBUXJS2_3tL78znkoNrpyCqy7cxohtVLg9GZK609Cq_lScbVsKSZ7pMP_RQrMm3278xcnJzUZQM9k8t/w480-h640/vj1.13.jpeg" width="480" /></a></div><p></p><p>PiriPrinsessalla lautaspupillit loistaa... Niissä on nähtävissä kylmää intoa, joka ei tiedä, mihin suuntautuisi, ja niinpä homma menee yhdeksi säätämiseksi, on monta rautaa tulessa, tekemistä riittää ja suu käy koko ajan ja juttua riittää...</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim3b7qWaKt-sJuaqkXzDBvEqxRskSuR-QQzD7tFuuWnxYtFKtpN0fwRCRX6sHI8xr8wEcxbCJIUzdW-WvUX4I75i2BTmXAXxAs97Dye-qKOHe4F8dLba1Km4QyH_TgiJTtaA9AvLvTrZ9LARgJ9FguxwgjsQmZ_cg16g6iTNHFKX6oHqYINvl_mhXk/s700/vj1.6.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="393" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEim3b7qWaKt-sJuaqkXzDBvEqxRskSuR-QQzD7tFuuWnxYtFKtpN0fwRCRX6sHI8xr8wEcxbCJIUzdW-WvUX4I75i2BTmXAXxAs97Dye-qKOHe4F8dLba1Km4QyH_TgiJTtaA9AvLvTrZ9LARgJ9FguxwgjsQmZ_cg16g6iTNHFKX6oHqYINvl_mhXk/w360-h640/vj1.6.jpeg" width="360" /></a></div><p></p><p>Helevetinmoinen hullunkiilto silmissä! Iiik! Hullu! Varokaa! Se hyökkää!<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWWXsbLxFpDb4jVeSl_DSkSqP80dWYcqZJvjfykxoLvz3Rud_hrmyZM7vfIZg1cmKXlvMUEFjDVfxJlbhAx2DtVjne7iYrRa6oQHYTWP2vR2uz7sTwOEu4_fVP44SOnzIlguBYLJCWYQm9Z-ZpZAUxJMdmzMrbyde6XPNSD6-b3NRiOJozEmd3fJKn/s700/vj1.5.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="700" data-original-width="393" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWWXsbLxFpDb4jVeSl_DSkSqP80dWYcqZJvjfykxoLvz3Rud_hrmyZM7vfIZg1cmKXlvMUEFjDVfxJlbhAx2DtVjne7iYrRa6oQHYTWP2vR2uz7sTwOEu4_fVP44SOnzIlguBYLJCWYQm9Z-ZpZAUxJMdmzMrbyde6XPNSD6-b3NRiOJozEmd3fJKn/w360-h640/vj1.5.jpeg" width="360" /></a></div><p></p><p>Vihamielinen PiriPrinsessa. Välillä viha meinasi päästä valloilleen ja silloin oli usein käydä huonosti. Hulttiksen viha ei ollut tuolloinkaan leikin asia. Eikä taida olla vieläkään. Pelkään itsekin omaa vihaani, joka aika ajoin tulee esiin (onneksi lievempänä kuin ennen) kun traumat palaavat mieleen tai jokin triggeröi mun haavoja. Onneksi en ole enää sellainen raivopää kuin ennen. En ole saanut enää yhtäkään raivokohtausta 8 vuoteen! Raivarit jäivät pois, kun sain ADHD-lääkityksen. Ja se on valtava helpotus.<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQTPkmRhvFYsojsZNpfW4UtWvr_n2xSbljPRHL8Pla2Km4Cn4kfEF8z8C2qmFNpPEQX1BHHv3jR4ya4xIwxP0HvqMCB7bNY7_3vQcRALZ_0c7xWKWpeycWGtxMnBujnS6LPgMX47sT_dE1Oop3EVTXn8lO4twPcS590rLcLLfiVYX9Q3EqkN1p3a6d/s700/vj1.4.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="700" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQTPkmRhvFYsojsZNpfW4UtWvr_n2xSbljPRHL8Pla2Km4Cn4kfEF8z8C2qmFNpPEQX1BHHv3jR4ya4xIwxP0HvqMCB7bNY7_3vQcRALZ_0c7xWKWpeycWGtxMnBujnS6LPgMX47sT_dE1Oop3EVTXn8lO4twPcS590rLcLLfiVYX9Q3EqkN1p3a6d/w640-h480/vj1.4.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p>Kummajainen lautaspupilli piripää nistiäinen pöpökki piu piikkiJenna raivonarkkari.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYbRnOQxfKeWxRUeIVeKpyC2D_eRcV2hZAY-nyH6Z9sQcKhY5FIf0QMy4A7MFVvyCvlgWTGhgQylUWCUpu-0CcCasWfIydAHxedjt6lNfPmQZknQErPBSgMWaxBa9QB1EvI67lktfgXUYx5WFcl3_P9A-fH1nmr-iyluTcHnVCxwSMtDZddF1Qg2SQ/s640/vj167.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYbRnOQxfKeWxRUeIVeKpyC2D_eRcV2hZAY-nyH6Z9sQcKhY5FIf0QMy4A7MFVvyCvlgWTGhgQylUWCUpu-0CcCasWfIydAHxedjt6lNfPmQZknQErPBSgMWaxBa9QB1EvI67lktfgXUYx5WFcl3_P9A-fH1nmr-iyluTcHnVCxwSMtDZddF1Qg2SQ/w640-h480/vj167.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p>Hyi helv... noita pistojälkiä! Ja hyi tuota murhanhimoista katsetta! Metamfetamiinia ja hemmetin kovia ekstaasinappuloita piikitettynä jo ties kuinka monetta päivää...<br /></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidbAhGL9tgQiLLactZuPVcdEgtYiVDx6d9DI6s4G-xbzDoc1Yu8o82j7EJ8Bay8Y_awqArfn2HGeCjWvb29ShKlqbB63ltY1dY3iBZy1fwlnpbl5ih2suMHG3Onw0DsPD9iTQojr2diV41-7aljpC-NWz5MiaEWbVygFXTmTzO9d6o2y6-qSOAAZSJ/s640/vj166.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidbAhGL9tgQiLLactZuPVcdEgtYiVDx6d9DI6s4G-xbzDoc1Yu8o82j7EJ8Bay8Y_awqArfn2HGeCjWvb29ShKlqbB63ltY1dY3iBZy1fwlnpbl5ih2suMHG3Onw0DsPD9iTQojr2diV41-7aljpC-NWz5MiaEWbVygFXTmTzO9d6o2y6-qSOAAZSJ/w640-h480/vj166.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p>Metamfetamiini-Ekstaasi-Lautaspupillit ne vasta ovatkin isot ja loistavat! Näyttää kuin silmät olisi kokonaan mustat. Hui hitto miten kovaa se kama oli silloin... Muistan, kuinka pelkäsin jokaisella piikillä, että lähteekö henki, ja toisaalta toivoin, että lähtee, toisaalta taas en, koska halusin vetää sitä vielä lisää. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZzJrZNOyEcanViP4H1uNc6s3EZebTKW4U-yjeFci11P4_WChZ96xM0Cu3Rw739jS1WKbPGuXEHFbV3sKDnPRciNSJlD19n2KACF3ScQYPNErjAlWItf_EnwwsTyZzpSjSsFbziQB-o8oFjCIqMkHmbWsgZPibaNiUxIttS1-itgCD5ALv6MQiGhO8/s640/vj165.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZzJrZNOyEcanViP4H1uNc6s3EZebTKW4U-yjeFci11P4_WChZ96xM0Cu3Rw739jS1WKbPGuXEHFbV3sKDnPRciNSJlD19n2KACF3ScQYPNErjAlWItf_EnwwsTyZzpSjSsFbziQB-o8oFjCIqMkHmbWsgZPibaNiUxIttS1-itgCD5ALv6MQiGhO8/w640-h480/vj165.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p>Pist pist pistojäljet hyi hitto. Mutta ei tää vielä mitään, pahempaa on luvassa... </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVkhyg1-9M22N5nhF5mffpIhOqrUAyl1841XFvNSLo5mBGZpV37KKUwgquBnm0PkuXwF-8jsJcyVEx4y056EqU3ROTHLXN3IUsHXN6BT8hJDJQZbV9LZq2WN1-h5kSgsRCV2GdwrYxHObPzIEJYQY6ICYXGZfXjxlargn6qQCo5KrEiqjWubSFgPWJ/s640/vj164.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVkhyg1-9M22N5nhF5mffpIhOqrUAyl1841XFvNSLo5mBGZpV37KKUwgquBnm0PkuXwF-8jsJcyVEx4y056EqU3ROTHLXN3IUsHXN6BT8hJDJQZbV9LZq2WN1-h5kSgsRCV2GdwrYxHObPzIEJYQY6ICYXGZfXjxlargn6qQCo5KrEiqjWubSFgPWJ/w640-h480/vj164.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p>Molemmat kädet tykitetty täyteen reikiä. Taipeet, ranteet, kämmenselät, sormet... Jaloista puhumattakaan. Voin pahoin kun katson noita jälkiä, ja mun käsissä alkaa tuntua sellainen vastenmielinen kutina vanhojen pistoarpien kohdilla. Hyi! Saan väristyksiä ja aloin juurikin vapisemaan... </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOsj1A0bmCeth2_Spb1irQvxOTSDXfyqaFF9RuMvinAKoRMdmyOisZ-8TLQyTsn1athIaG6IRQ85LKNu8nEIVSu6uQTV2G6gzaybTYojCMRJZN63LZB6pQTq69JJkwBpvs--FQG-ri_85NAivz83cuEm-gqPXe1KB0_BkoFrLcETf8_DKVACFwmslG/s640/vj163.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOsj1A0bmCeth2_Spb1irQvxOTSDXfyqaFF9RuMvinAKoRMdmyOisZ-8TLQyTsn1athIaG6IRQ85LKNu8nEIVSu6uQTV2G6gzaybTYojCMRJZN63LZB6pQTq69JJkwBpvs--FQG-ri_85NAivz83cuEm-gqPXe1KB0_BkoFrLcETf8_DKVACFwmslG/w640-h480/vj163.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p>Hyi hyi hyi! Oksettaa... On inhottavaa nähdä omat kädet tuossa kunnossa. Hyi helvetti vieköön! Voin todella pahoin.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu3HQFbXh-WbaJWNN-b2d2DGY5OZpSPLbTo6c2tOcpqVV_u0vOV2fmHGUbScJtCMMg1zVj_i05_3frpJhlEVFpfS24HOz_7YxnJ7susQqwlBREKGjUZZlu3yIO2hBKsyOPTstJs6YR73CkcRJ9-MigqvuIdLgAiNi_wWJ0GIilH4XzfuT4hcuf69TK/s700/vj162.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="700" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu3HQFbXh-WbaJWNN-b2d2DGY5OZpSPLbTo6c2tOcpqVV_u0vOV2fmHGUbScJtCMMg1zVj_i05_3frpJhlEVFpfS24HOz_7YxnJ7susQqwlBREKGjUZZlu3yIO2hBKsyOPTstJs6YR73CkcRJ9-MigqvuIdLgAiNi_wWJ0GIilH4XzfuT4hcuf69TK/w640-h480/vj162.jpeg" width="640" /></a></div>Ja tässä vielä muka tyytyväinen opiaattionnellisuuden ilmentymä. Huh huh! Oli hiton rankkaa käydä läpi nää kuvat. Vieläkin vapisen ja koen pahoinvointia. Mutta on vaan hyvä, että nää nistikuvat herättää minussa vastenmielisyyttä. Se vastenmielisyys suojelee mua. Enpähän ainakaan tahdo palata enää tuohon entiseen elämään. Vaikka Vanha Jenna välillä repii ja riuhtoo, en anna sille enää valtaa. <p></p><p>Olen valtavan kiitollinen, että olen tässä, nyt, muuttuneena, omana aitona itsenäni. Sain kasvaa ulos narkkarin kuoresta ja tulla omaksi aidoksi ja oudoksi itsekseni. Sain tulla taiteilijaksi, vieläpä monilahjakkaaksi sellaiseksi. En olisi ikinä osannut aavistaa, että näin voisi käydä. Luulin kuolevani huumemaailmaan, mutta minä selvisin sieltä hengissä. Olen kiitollinen.'</p><p>Vaikka välillä koenkin melkein syyllisyyttä siitä, että minä selvisin sieltä ja todella moni muu kuoli sinne. Tosi moni hyvä tyyppi meni kuolemaan, ja taas ne kuolleet käyttäjäkaverit kummittelee mun mielessä. On jälleen se aika vuodesta, kun on aika surra kuolleita käyttäjäkavereita. Tuntuu melkein epäreilulta, että minä, joka halusin eniten kuolla, selvisin sieltä, ja ne muut menivät kuolemaan ja moni jäi sinne odottamaan kuolemaa. Kyselen usein tätä "Miksi?"- kysymystä, johon en kuitenkaan tule saamaan vastausta. Siksi on turhaa kysyä miksi, koska siihen ei aina ole vastausta. Niin vain kävi, eikä sille voi mitään. </p><p>Mutta vaikka vajoankin välillä syviin vesiin ja surun syövereihin, olen silti erittäin kiitollinen. Kiitollinen tästä uudesta elämästä ja kiitollinen jopa siitä vanhasta elämästä, koska sekään ei ollut turhaa. Koska olen itse kärsinyt, voin olla tukena niille, jotka kärsivät. Se on mun tehtävä ja tahdon tehdä sen tyylillä ja uskollisesti. </p><p> </p><p>Hulttis palaa taas asiaan! <br /></p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-51581185499991445942023-02-22T17:17:00.000+02:002023-02-22T17:18:15.808+02:00The Grande Finale virus attack<p> The Grande Finale on täällä taas. Se saapui hiljaa ja salakavalasti kuin mikäkin tietokonevirus. Ja nyt prosessori käy ylikierroksilla, muistiasema temppuilee, datan siirto takkuilee, kone sammuu itsekseen vähän väliä ja jumittaa ja sekoilee kunnes kone hajoaa. Ja niin kipinät lentää ja savu nousee. Voi tätä elämää...</p><p>Näen unia, joissa herätyskello soi ja pitäisi herätä ja lähteä töihin. Mutta en jaksa. En jaksa millään herätä. Sammutan herätyksen (mikä ei ole lainkaan tapaistani) ja käyn takaisin nukkumaan, vaikka tiedän, että olisi mentävä töihin. Ei vaan jaksa nousta kun väsyttää niin vietävästi. Ja kun oikeasti herään, en millään jaksaisi herätä ja tekisi mieli tehdä niin kuin unessa. Mutta väkisin vääntäydyn hereille ja lähden töihin kauheassa aamukoomassa. Uni ei virkistä, vaikka nukkuisin kuinka. Unissa toistuu uupumukseen viittaavat ilmiöt, kuten lauseet: "En jaksa.", "Väsyttää", "Mun voimat ei riitä", "Väsyttää ihan kaikki", "Antakaa mun olla, haluan vain kadota pois" ja niin edelleen. On hassua, kun on uuvuksissa unissaankin ja vielä valittaa siitä. Ja hereillä olo se vasta uuvuttavaa onkin. Pitäisi jaksaa käydä töissä ja olla läsnä ja jaksaa jutella ja tehdä töitä ja vaikka mitä. Pitäisi jaksaa vielä kävellä töistä poiskin ja hoitaa asioita. Kaupassa pitäisi käydä (jo pelkkä ajatus ahdistaa ja saa sykkeen kohoamaan), mitä olen vältellyt jo monta päivää. Mutta nyt on pakko jaksaa mennä kauppaan. Ja se ahdistaa ja aiheuttaa vain lisää stressiä. </p><p>Mun kroppa ja mieli ovat taas kerran ylirasittuneet. Jatkuva ylikuormitus on saanut minut kokemaan kummallisia ilmiöitä. Kuten jos joku puhuu pitkään, puhe menee yli ymmärryksen ja alkaa tuntua siltä, ettei aivojeni kapasiteetti riitä puheen käsittelyyn saati sitten kuunteluun. Se alkaa ärsyttää ja mieleen tulee huuto: "Olkaa hiljaa!" Ei jaksa kuunnella edes puhetta. En, vaikka haluaisin. Enkä meinaa itsekään osata enää puhua. Sekoilen sanoissa ja lauseet pätkii kun unohdan mitä piti sanoa ja sanat menee sekaisin ja kiroilenkin vielä. Turhauttavaa. Kaipaan vain hiljaisuutta ja rauhaa. Jatkuva meteli ja hälinä ympärilläni aiheuttaa mieleeni sekasorron, jota on vaikea rauhoittaa. Tekisi mieli vain paeta jonnekin piiloon. Olen silti yrittänyt jaksaa kuunnella ja olla läsnä, vaikka se onkin hiton rankkaa. Väsynyt mieli ei jaksa käsitellä asioita samalla tavalla kuten normaalisti. Loppuunpalaneena ei oikein hommat luista, ei mikään meinaa onnistua eikä meinaa jaksaa edes normaaleja asioita. Ja se saa minut kokemaan itseni todella huonoksi ja kelvottomaksi. </p><p>Miksi väsyn niin vähästä? Miksi palan loppuun vähän väliä? Miksei minulla voi olla sellaiset voimavarat kuin toisilla? Miksi muut jaksaa vaikka mitä mutta minä en? Miksi uupumus iskee ennen kuin edes sitä tajuan? Miksi tajuan sen vasta liian myöhään?</p><p>Kello kulkee kolme kertaa sekunnissa. Aika ei riitä mihinkään. En pysy ajassa mukana. En jaksa pysyä. Haluaisin vain vetäytyä yksinäisyyteen, lepoon ja rauhaan, jossa voisin vain olla hiljaa rauhassa, yksinäisyydessä, ilman jatkuvia aistiärsykkeitä ja kuormittavia asioita. Ylikuormittuneena ei ole helppoa elää. Ja siksi tarvitsen taas kerran lepoa ja rauhaa. Nyt olen töissä enkä jaksaisi olla täällä enää hetkeäkään. Väsyttää niin vietävästi. Tuntuu että pää räjähtää kappaleiksi. Vaikka tänään on täysin normaali ja rauhallinen työpäivä. Mutta minulle näköjään sekin on liikaa tällä hetkellä. Hemmetin surkea paska! Minusta ei ole mihinkään. Olen elinkelvoton yksilö. The Grande Finale vetää mielen matalaksi. Masentaa ja vituttaa. Ahdistaa ja suututtaa. Oma hemmetin heikkous! Mikä minua vaivaa? Miksi näin käy yhä uudestaan? Loppuuko tämä kierre koskaan? Elänkö loppuelämäni jossain helvetin typerässä ja uuvuttavassa loppuunpalamiskierteessä? Jos niin on, en jaksaisi enkä tahtoisi elää niin. Miksi tämä vain toistuu ja toistuu? Mikä tämän nyt tällä kertaa aiheutti? Taitaa olla tämäkin ihan omaa syytä. Olenko antanut jälleen kerran liikaa itsestäni toisille? Olenko jättänyt itseni huomiotta ollessani toisten tukena? Vaikka olen parhaani mukaan yrittänyt levätä, miksi silti tuli taas The Grande Finale? Hemmetti vieköön! </p><p>Viime viikolla sain jonkin oudon kohtauksen. Ilmeisesti stressi aiheutti lievän sydänkohtauksen tai jonkin sen tapaisen. Yhtäkkiä tuntui siltä kuin olisin vetänyt överit, pumppu tykytti rinnassa hirveää tahtia ja tuntui, että nyt se tulee rinnasta ulos. Kipu oli kovaa ja tykytys hirveän nopeaa. Päässä pyöri kuin karusellissa ja raajat menivät ihan veltoiksi ja puutuivat. Olin vain siinä ihmeissäni ja ajattelin, että ehkä tää menee ohi kun vaan lepään. Ja jos henki lähtee, niin sitten lähtee. Lepoa kehiin ja katsotaan kuinka käy. (En halunnut soittaa ambulanssia, koska en voi luottaa terveydenhuoltoon, joka ei halua hoitaa edes entistä narkkaria.) Ja niin minä lepäsin. Ja se meni ohi. Mutta sen jälkeen jäi arka tunne rinnan seudulle ja olen tarkkaillut enemmän sydämen toimintaa. Välillä tulee tykytystä voimakkaammin ja helpommin kuin aiemmin. Tää on varmaan seurausta siitä kun joskus pysähtyi sydän huumemaailmassa. En tiedä. Mutta ainakin se meni ohi. Liika stressi rasittaa ja kroppakin siitä muistuttaa. <br /></p><p>Tuntuu että olen heikompi kuin muut, jotenkin viallinen, loppuun kulutettu ja pilalle mennyt yksilö. Eikä ihme tällä taustalla! Olen elänyt suurimman osan elämästäni huumehelvetissä ja väkivallan sekä hyväksikäytön keskellä, joten ei kai se ole ihme, jos tuollaisten kokemusten jälkeen ei ole ihan entisensä. Toisaalta olen selvinnyt yllättävän hyvin, mutta tää uupumuskierre vetää mielen niin maahan, että asioiden positiiviset puolet katoaa näkyvistä. Yritän kaivaa niitä esiin vaikka väkisin ja iloita niistä asioista, jotka on hyvin. Kaiken tuskan ja paskankin keskellä on myös hyviä asioita, edes joitakin. Yritän keskittyä iloitsemaan peikonlehdistä ja taiteen tekemisestä sekä levätä ja ottaa rennosti. Kuten usein olen sanonut: kyllä se siitä! Vaikka mikä olisi, Hulttis ei luovuta. Pahemmastakin olen selvinnyt, ei yksi The Grande Finale minua nujerra! </p><script src="moz-extension://e91342ab-0936-4f75-8691-858cd15ef019/js/app.js" type="text/javascript"></script><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-404135932633913272023-02-15T17:46:00.002+02:002023-02-15T17:48:18.487+02:00Väsyttää<p> Väsyttää. Viime yö oli yhtä painajaisten yötä, eikä se katkonainen ja kauhistava uni virkistänyt lainkaan. Taas minua oltiin tappamassa milloin milläkin keinoilla. Ja pakoon en päässyt. Olin suljetussa tilassa tappajan kanssa, joka oli paljon minua vahvempi. Minulla ei siis ollut mitään mahdollisuuksia. </p><p>Kun heräsin yhteen painajaiseen, meni hetki ennen kuin nukahdin. Kun lopulta nukahdin, painajainen jatkui taas. Ja kun heräsin, taas meni hetki nukahtamiseen ja sitten taas jatkui painajainen. Näin meni viime yö. Näen painajaisia usein, eikä ole eka kerta kun näin käy. Väkivaltaa, julmaa väkivaltaa. Jossain vaiheessa vedin huumeitakin, en muista kuin piikittämisen. Aamulla en meinannut millään jaksaa herätä, mutta sain itseni kuitenkin ylös. Siinä ja siinä jaksoin raahautua töihin, ja vaikka matka ei ollut pitkä, mun voimat ei meinannut riittää sinne kävelemiseen. Pääsin kuitenkin perille ja sain jopa kirjoitettua kirjaa pari lukua lisää. Sen jälkeen tein rohkaisevia lauseita sisältäviä julisteita, saadakseni itsekin rohkeutta. Joka kerta kun kirjoitan kirjaa, koen ensin tuskaa, sitten alkaa Flow ja teksti tulee melkein kuin itsestään. Ja kun teksti on valmis, olen helpottunut. Taas pääsin vähän pidemmälle. Ja näköjään väsyneenä pääsin tuplasti pidemmälle kuin yleensä. Yleensä kirjoitan yhden luvun, nyt kirjoitin kaksi.</p><p>Näköjään taas vaikeudet saa minut kirjoittamaan. On ollut painetta, uhkaa, stressiä, hätää, huolta, tuskaa ja uupumusta viime aikoina. Tuntuu, että monelta suunnalta tulee vaikeuksia ja alan jo pelätä, etten jaksa. Pitäisi venyä moneen suuntaan samaan aikaan ja se on ihan mahdotonta. Pitäisi myös saada lepoa ja rauhaa, mutta kun aika ei riitä.</p><p>Mieleen tulee ajatuksia pakenemisesta ja halusta kadota vain pois. Liika on liikaa. Ja kun samalla pitäisi jaksaa elää normaalisti, tuntuu että olen nurkkaan ahdistettu eikä ole voimia enää oikein mihinkään. Ehkä tää väsymyskin saa asiat näyttämään tavallista vaikeammalta. Olen vaan huolissani, kun en meinaa jaksaa keskittyä keskusteluun ja pitkät keskustelut ovat uuvuttavia. Niiden jälkeen olen ihan finaalissa ja haluaisin kaivautua maan alle piiloon ja levätä edes hetken. Taitaa olla jälleen The Grande Finale tulossa, ellei se ole jo tullut.</p><p>Tulkoon sitten perhana, jos on tullakseen! Vaikka olen parhaani mukaan yrittänyt levätä, silti olen ihan uuvuksissa. Eikä uni virkistä. Eikä lepo näytä auttavan. Levonkin keskellä on ollut usein häiriötekijöitä ja taustalla jatkuva uhka ja painostuksen tunne, kuin musta varjo kaiken yllä. Yritäpä siinä sitten levätä, kun samalla joutuu pelkäämään, koska maailmani romahtaa taas. Kestääkö lattia jalkojeni alla ja säilyykö kaikki ennallaan. Kaikki saattaa romahtaa hetkenä minä hyvänsä. (Varo hyökkääjää...) Siltä ainakin vaikuttaa ja tuntuu. Ei ole hyvä aiheuttaa uhkaa jo valmiiksi särkyneelle. Pienikin uhka muuttuu hetkessä suureksi uhkaksi ja kun uhka on suuri, ja se vielä toistuu, homma menee hyvin hankalaksi. Ei voi enää olla turvallisella mielellä ja luottaa mihinkään. Ja jatkuva varuillaan oleminen on hyvin kuluttavaa. Ollako vaiko eikö olla, turvassa vaiko eikö turvassa, elääkö vaiko eikö elää... </p><p><br /></p><p>Olen vaan niin hiton väsynyt. </p><p><br /></p><p>Väsynyt jatkuvaan paineeseen.</p><p>Väsynyt uhkaan.</p><p>Väsynyt antamaan itsestäni liikaa toisille. </p><p>Väsynyt vaikeisiin ihmissuhteisiin.</p><p>Väsynyt kaikkiin ongelmiin.</p><p>Väsynyt traumoihin.</p><p>Väsynyt vaikeuksien toistuvaan vatvomiseen.</p><p>Väsynyt olemaan tuki, joka itsekin tarvitsisi tukea. </p><p>Väsynyt kantamaan toisten huolia, omissakin on jo ihan liikaa.</p><p>Väsynyt venymään joka suuntaan.</p><p>Väsynyt siihen, kun voimat ei riitä.</p><p>Väsynyt uupumukseen.</p><p>Väsynyt uuvuttaviin keskusteluihin.</p><p>Väsynyt olemaan vaatimusten ja odotusten alla, joita en kykene täyttämään. </p><p>Väsynyt olemaan rikkinäinen, traumatisoitunut hajanainen nainen. </p><p>Väsynyt itseeni, väsynyt maailmaan. </p><p>Väsynyt omaan heikkouteeni. </p><p>Väsynyt syömishäiriöön, joka vain pahenee.</p><p>Väsynyt olemaan läsnä ja aina tavoitettavissa. </p><p>Väsynyt olemaan ihmisten ilmoilla. </p><p>Väsynyt stressiin ja painajaisiin. </p><p>Väsynyt pelkäämään, koska kaikki romahtaa. </p><p>Väsynyt yrittämään parhaani, koska en näköjään kuitenkaan onnistu. </p><p>Väsynyt mitätöintiin ja vähättelyyn.</p><p>Väsynyt täyttämään mittaa, jota en voi täyttää. </p><p>Väsynyt tuskaan ja ahdistukseen. </p><p>Väsynyt sekaviin ja ristiriitaisiin tunteisiin. </p><p>Väsynyt olemaan syyllinen.</p><p>Väsynyt toistamaan rikkinäisen ihmissuhteiden toimintamallia. </p><p>Väsynyt olemaan varuillaan. </p><p>Väsynyt kaikkeen vääryyteen. </p><p>Väsynyt omaan riittämättömyyteeni. </p><p>Väsynyt siihen, kun en voi elää aktiivista elämää. </p><p>Väsynyt surkeuteeni. </p><p>Väsynyt The Grande Finaleen.</p><p>VÄSYNYT HEMMETTI KAIKKEEN. </p><p><br /></p><p>Ainakin siltä tuntuu tällä hetkellä. </p><p>Mutta minä en luovuta. Koskaan. </p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-32455744870169164612023-02-03T14:08:00.005+02:002023-02-15T17:48:54.927+02:00Monstera Madness näyttelyn video<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="259" src="https://www.youtube.com/embed/HY7Us_GygUQ" width="311" youtube-src-id="HY7Us_GygUQ"></iframe></div><p><br /></p>Tässä tämä nyt on! Vihdoinkin se on valmis. Nyt Monstera Madness näyttely on nähtävissä myös täällä blogissa ja YouTubessa. <p></p><p>Suurkiitokset kaikille, jotka olivat mukana videon tekemisessä! Yksin en olisi saanut aikaan tätä. Kiitos Mediapajan tyypeille, jotka jaksoivat ideoida, kuvata ja editoida ja kaiken kaikkiaan tehdä tästä videosta tällaisen! Hulttis kiittää ja kumartaa! </p><p>Tässä on iso kiitos myös kaikille blogin lukijoille! Olkoon tämä video Hulttiksen kiitollisuuden osoitus. Jo yli 2 miljoonaa kertaa tätä blogia on luettu. Erityissuurkiitokset sinulle, joka tätä luet! Arvostan sitä, että tekstejäni luetaan ja olen kiitollinen kaikista kommenteista, joita olen saanut. Kiitos, että olette jaksaneet lukea ja tukea! Ja myös jakaa omia tarinoitanne. On mielenkiintoista saada kuulla teidän lukijoiden asioita ja keskustella niistä. On ollut ilo, kun olemme saaneet molemmin puolin rohkaista toisiamme. Kiitos, että luette ja kommentoitte! Arvostan. </p><p>Hulttis makaa Taideluolan lattialla liikuttuneena ja hokee kuin transsissa: "Kiitos, kiitos , kiitos valtavasti!" 😁 </p><script src="moz-extension://e91342ab-0936-4f75-8691-858cd15ef019/js/app.js" type="text/javascript"></script><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-4255381618649419482023-02-01T12:52:00.000+02:002023-02-01T12:52:30.272+02:00Lahjat käytössä haavoista huolimatta<p>Noniin. Nyt ehdin taas kirjoittaa. </p><p>Ja heti menin lukkoon. </p><p>Mikä mua vaivaa?</p><p>Pelkäänkö ilmaista itseäni? </p><p>Miksi? </p><p>Ehkä siksi, koska viime aikoina olen saanut iskuja sen vuoksi, kun olen ilmaissut itseäni avoimesti. En enää tiedä, uskallanko olla avoin. Tarkoitukseni ei ole ollut satuttaa, mutta siitä huolimatta minua on satutettu, vaikka olin vilpitön. Vapisin pelosta asiaa sanoessani, ja pelkoni ei ollut aiheeton. Taas tuli isku, puukko suoraan sydämeen. Ja nyt se vaikuttaa jopa kirjoittamiseen. Hemmetti. </p><p>En anna sille valtaa. </p><p>En anna sen turmella minua.</p><p>En anna sen estää minua kirjoittamasta. <br /></p><p>Minähän perhana vieköön kirjoitan, vaikka saisin kuinka iskuja ja haavoja! </p><p> </p><p>(Kädet vapisee kun aloitan, sydän tykyttää, mutta aloitan siitä huolimatta.)</p><p>Eilen oli mukava päivä Käsityöpajalla. Käytiin päivän lopuksi katsomassa Monstera Madness näyttelyä, ja vähänkö kaikki tykkäsi siitä! Moni ihmetteli, kuinka monipuolista ja yksityiskohtaista taidetta olen saanut aikaan, vieläpä yhden vuoden aikana. Havaitsin useita WAU-elämyksiä. Sain paljon hyvää palautetta, ja moni ihmetteli lahjakkuuttani ja paneutumistani aiheeseen, minä mukaan lukien. Ihmettelin itsekin, että kuinka ihmeessä olen saanut aikaan tämän kaiken. Nytkin, kun kirjoitan täällä näyttelytilassa, ihmettelen ja olen kiitollinen. Olen todella kiitollinen kaikista lahjoista, jotka olen saanut! Näyttelyn katsomisen jälkeen soitin työporukalle vielä mun 40. Sävellyksen, ja osa liikuttui kyyneliin asti ja kuulijat tykkäsivät sävellyksestä. Kun sain sävellyksen päätökseen, kaikki olivat ihmeissään. "Oot kyllä todellakin monilahjakkuus! Oot aivan ihana!" Yksikin sanoi. Minä vastasin siihen, että "Olen itsekin ihmeissäni näistä lahjoista ja olen niistä valtavan kiitollinen. En olisi ansainnut yhtäkään näistä lahjoista. Se on pelkkää armoa, että minua on niillä siunattu. Tahdon käyttää lahjojani Jumalan kunniaksi ja ihmisten iloksi." Sävellyksestä sanottiin, että se oli tarina, polku, joka kulki ahdistuksen ja tuskan läpi iloon ja kiitollisuuteen. Ja näin minulle on käynyt ihan oikeastikin. Moni pääsi sisälle mun mielenmaisemiin, ja olenkin usein sanonut, että mun on helpompi kertoa itsestäni ihmisille mun sävellysten kautta. Olen valtavan kiitollinen, että voin ilmaista itseäni näin, musiikin kautta. Kuulijat sanoivat, että sävellykseni kävi tunteisiin ja välitti voimakkaita tunteita. Hulttiksen mielenmaisemia ja fiiliksiä, syvää tuskaa ja voimakasta iloa. Mun sävellyksissä onkin sellaista synkkää iloa, en osaa kuvata sitä paremmin. Niissä on monenlaisia tunteita, monta tarinaa ja monta sävellystä. Niitä vaan tulee, ja todella toivon, että kaikki sävellykseni saataisi talteen, ne raakileetkin, jotka ovat vielä vasta vaiheessa. Nyt alkoi tehdä mieli mennä flyygelin äärelle... En voi mieltäni malttaa, minun on mentävä soittamaan!</p><p> </p><p>Soitan flyygeliä.</p><p>Omia sävellyksiä.</p><p>Eläydyn musiikkiin.</p><p>Olen musiikkia.</p><p>Soitan tunteella.</p><p>Olen musiikin maailmassa. <br /></p><p>Alan itsekin itkeä. </p><p>Nautin sävellyksistä. </p><p>Ihmisiä tulee kuuntelemaan.</p><p>Hekin nauttivat musiikista. </p><p>Olen kiitollinen ja soitan.</p><p>Soitan tunteella ja annan palaa!</p><p><br /></p><p>Sainhan minä revittyä itseni irti flyygelistä. Soitin ainakin tunnin ajan ja nyt olen palannut. Ihmisiä tuli katsomaan taidetta ja he sanoivat jotain sellaista, että on ihanaa katsella töitä kun noin kaunis musiikki soi taustalla. Välillä kuulin sanoja: "Upeaa", "Kaunista", "Koskettavaa", "Mukavan omalaatuista" ja "Mahtavaa". Jotkut ihmiset jäivät salin yläparvelle kuuntelemaan sävellyksiäni. Hekin kuulostivat päässeen musiikin maailmaan. Välillä kuului nyyhkytystäkin, ilmeisesti sävellykset koskettivat. Itsekin liikutuin niin, että taas tuli itku. Hyvä vaan. Sain purettua paskoja fiiliksiä, iskujen aiheuttamia, turhaa tuskaa, jota en tahdo kantaa mukanani. </p><p><br /></p><p>Viime sunnuntain seurakunnan tilaisuus oli jännittävä, ja se meni tosi hyvin. Jenska jänskätti aivan vietävästi, mutta onnistui esityksessään. Rukoilin rohkeutta, ja sain sitä. Uskalsin astua ihmisten eteen omana outona itsenäni ja kun aloin laulaa, paikan ilmapiiri muuttui, ihmiset kuuntelivat lauluani silmät kiinni nauttien. Osa itki, ja näytti, että jokainen oli hyvin liikuttunut laulustani. Näytti kuin Jumala olisi tehnyt työtään ihmisissä laulujeni aikana. Yksikin sanoi, että kun lauloin, Pyhä Henki laskeutui, ja pystyin itsekin laulaessani näkemään, kuinka lauluni virvoittivat kuulijoita. Ääneni toimi erinomaisesti ja muistin kaikki sanat. Uskalsin jopa ottaa katsekontaktia yleisöön! Olin todellakin saanut rohkeutta. Ja sain jälleen kuulla, että olen armoitettu laulaja. Ekan laulun jälkeen sain raikuvat aplodit ja sanoin, että kunnia Jumalalle. Sitten pidin todistuspuheen. En teinnyt mitä sanoa, mutta sain oikeat sanat ja pystyin puhumaan aidosti ja palavasti, omana itsenäni, ja persoonallani oli puheen lisäksi jälleen suuri vaikutus. Kerroin, kuka olen, mistä tulen ja kuinka pelastuin huumehelvetistä ja miten elämäni on muuttunut. En unohtanut mainita myöskään anteeksiannon voimaa, kuinka valtava vaikutus sillä on ollut muutokseeni. Puheen jälkeen lauloin vielä yhden laulun, ja jälleen sama vaikutus ilmeni kuulijoissa. Siinä laulaessani minä ihmettelin, että olenko mä oikeasti tässä ja laulan rohkeasti ihmisten edessä. Seuraava ajatus olikin, että näinhän tän kuuluu mennä, tää on just sitä, mistä tykkään ja mitä haluan tehdä. Annoin palaa ja lauloin koko sydämestäni, voimastani ja Hengessä. Ja olin superkiitollinen koko loppuillan ja seuraavan päivänkin. Sain paljon hyvää palautetta ja ihmiset olivat ihmeissään lahjoistani. Ei tainnut jäädä kukaan kylmäksi. Hulttis hoiti homman aidosti, rohkeasti ja tyylillä! </p><p>Olen niin iloinen, että saan käyttää lahjojani ihmisten iloksi ja Jumalan kunniaksi. Se herättää minussa valtavaa kiitollisuutta, kun lahjoistani on jotain hyötyä ja hyvää toisille. Silloin ne saavat täyttymyksensä. En tahdo käyttää lahjojani vain itseäni varten, vaan nimenomaan toisten iloksi, avuksi ja hyödyksi. Enkä tahdo ylpistyä lahjoistani. En tahdo ylpistyä ja korottaa itseäni toisten yläpuolelle, kuvitella olevani suurikin ihminen (hohhoijaa). En tahdo kuvitella liikoja itsestäni, itsepetoksen vallassa, kuvitella typerästi olevani muka muita parempi, mikä on v.a.l.h.e.t.t.a! Vaikka minulla on lahjoja, en ole yhtään muita parempi enkä suurempi. Olen samalla viivalla kuin muutkin, ja siinä haluan pysyä! Lahjani valuisivat hukkaan, jos ylpistyisin ja korottaisin itseni toisten yläpuolelle. Minusta tulisi ylimielinen ja kopea, mikä on jo ajatuksenakin vastenmielinen. Eihän mun lahjatkaan enää toimisi samalla tavalla silloin. Pilaisin vain kaiken ylpistymällä, ja siitä Jumala minut varjelkoon.</p><p><br /></p><p>Uskalsinhan minä ilmaista itseäni alun lukkotilanteesta huolimatta. Menin vaan lukkoon, kun viime aikoina avoimesta ja asiallisesta puheestani on seurannut vain harmia minulle. Vaikka olisin kuinka asiallinen, saan iskuja rehellisen palautteeni seurauksena. Ja se vetää minut lukkoon. Ehkä on niin, että kaikkien kanssa ei ole turvallista olla avoin, eikä kaikkien kanssa voi puhua rehellisesti vaikeista asioista. Mutta en halua, että tämä vaikuttaa mun kirjoittamiseen, eikä muuhunkaan ilmaisuun. Säikähdin, kun menin lukkoon tätä tekstiä aloittaessani. Olen liian herkkä ja kun joku haavoittaa, se sattuu voimakkaammin. Ja aiheuttaa ikäviä lieveilmiöitä. Aion päästä tästäkin yli enkä anna asian katkeroittaa mieltäni. Sitä myrkkyä en halua! Hassua vaan on, että minä, joka johdatin tyypin pois katkeruudesta, meinaan itse joutua katkeruuden valtaan saman tyypin toiminnan vuoksi. En tahdo upota siihen suohon enää! Aion pysyä anteeksiannossa, tuntui miltä tuntui. Ja vaikka se olisi kuinka vaikeaa, minä pysyn valinnassani, enkä siitä luovu. Pahempaakin on tapahtunut, ja pahempiakin asioita olen antanut anteeksi. Anteeksianto on prosessi, jossa voi mennä oma aikansa. Vaikka tunteet sanoisivat mitä, pysyn tässä valinnassa, pysyn tässä prosessissa, enkä siitä luovu! <br /></p><script src="moz-extension://e91342ab-0936-4f75-8691-858cd15ef019/js/app.js" type="text/javascript"></script><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-4765003879494063992023-01-25T17:55:00.002+02:002023-02-01T10:38:06.914+02:002 miljoonaa <p> Aivan ihmeellisen käsittämätöntä! Hulttiotytön Blogia on luettu jo yli 2 miljoonaa kertaa! Kiitos, rakkaat lukijani, että olette jaksaneet seurata Hulttiksen elämää ja olette antaneet tukenne tämän traumatisoituneen tyypin taisteluun. Hulttis kiittää ja kumartaa. <br /></p><p>Silloin kun aloitin tän blogin kirjoittamisen, en osannut arvata, kuinka suosittu tästä blogista tulee. Olen vieläkin yllättynyt. Ei ole ollut helppoa laittaa itseään likoon näin ja avautua asioista omalla nimellään. Mutta se raivonarkkari, joka aloitti tän blogin, on saanut muuttua omaksi aidoksi itsekseen näiden vuosien aikana. Valtava muutos on tapahtunut tämän 8 vuoden aikana. Vaikka olenkin se sama Jenna, en kuitenkaan enää ole se nisti, joka veti kamaa kaksin käsin. Olen todella kiitollinen tästä ja helpottunut. Ne lukuisat vuodet huumehelvetissä olivat todellakin yhtä helvettiä. On ihme, että sieltä selvisin. Mutta ne vuodet eivät olleet turhia! Kaikkein rankimmistakin kokemuksista on seurannut jotain hyvää. Ja mulla on aikamoinen tarina kerrottavana. Ilman niitä vuosia en olisi tällainen kuin olen. Saattaisin olla vieläkin pahempi paskiainen, jos en olisi kulkenut sen helvetin läpi ja vieläpä noussut sieltä.</p><p>Vaikka ei elämä ole todellakaan ollut helppoa ja ihanaa niiden vuosien jälkeenkään, voin silti sanoa, että olen saanut hyvän elämän. Olen murtautunut ulos narkkarin kuoresta ja olen saanut tulla omaksi aidoksi itsekseni, tällaiseksi omituiseksi luonnonlapseksi, ja vieläpä taiteilijaksi. Lapsuudenhaaveeni on toteutunut. Narkkarista tuli taiteilija. En muista olenko aiemmin täällä kertonut sitä, että halusin jo lapsena tulla taiteilijaksi. Se haave vaan kuoli huumemaailmassa, ja siellä haaveeni oli vain päästä hautaan. Onneksi niin ei käynyt ja sain uuden mahdollisuuden ja uuden elämän, jota en aio heittää hukkaan. Olen löytänyt multitalentismini ja päässyt käyttämään näitä monia lahjoja, joilla minua on siunattu. Olen siitä valtavan iloinen ja kiitollinen. </p><p><br /></p><p>Viime viikon perjantaina oli ensimmäinen Perjantai Kristukselle tapahtuma meidän One Way seurakunnassa. Siellä minut rohkaistiin laulamaan. Vapisin ja lauloin omia hengellisiä laulujani, joita olen saanut näiden vuosien aikana. Laulut ovat vain tulleet, alkaneet soida päässä eri tilanteissa, vähän kuin myös sävellykset, mutta näihin säveliin on tullut myös sanoja. Ja niistä on tullut lauluja. Lauloin seurakunnassa pari laulua, ja vähänkö niistä tykättiin. Olin ihmeissäni siitä, miten voimallinen vaikutus niillä oli kuulijoihin. Mulle sanottiin, että olen armoitettu laulaja ja mulla on todella kaunis ja vahva ääni, joka on moniulotteinen. Kuulijat liikuttuivat myös laulujen sanoista. Sanoitukset virvoitti heitä ja he sanoivat, että näissä on todellakin sanomaa, eikä mitään tyhjän hokemista ja saman toistoa. Lauloin kuulemma kauniisti hengessä ja sydämestä. Näitä on saatava enemmän ihmisten kuultavaksi, ja olisi hyvä saada näitä lauluja talteen, äänittää niitä ja saada myös soittajat. Sitä mieltä ovat olleet kaikki, jotka ovat laulujani kuulleet. Ja samaa mieltä olen itsekin. Olisi ihan kauheaa, jos kävisi niin, että kun kuolen, laulut kuolisi mun mukana ja olisi kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Sitä en tahdo! Sama koskee mun sävellyksiä. Niistäkin on tykätty valtavasti. </p><p>Lauluni jäivät kuulijoiden mieleen, eikä mennyt aikaakaan, kun minut kutsuttiin laulamaan ja todistamaan Pieksämäen One Way seurakuntaan sunnuntaina 29.1.2023 klo 16.00. Jännittävää! Pääsen taas kertomaan tarinani ihmisille ja laulamaan laulujani. Kun ajattelen sitä, mua alkaa jännittää aivan vietävästi ja samalla olen innoissani. Ihmisten edessä laulaminen on aina pelottanut mua, ja laulaessani vapisen kuin haavanlehti. Olen totaalisessa heikkoudessa, mutta silti lauluillani on ollut väkevä vaikutus kuulijoihin. Ja se ei tule mun omasta voimasta, vaan Jumalan voimasta. Hän on väkevä heikoissa. Jos en lainkaan jännittäisi, en menisi ihmisten eteen puhumaan, saati sitten laulamaan. Jännitys on vain hyvä asia. Tahdon hoitaa homman hyvin, uskollisesti ja tyylillä! Herra minua auttakoon. </p><p><br /></p><p>Ollaan nyt tekemässä Mediapajalla videota mun Monstera Madness näyttelystä. Siitä tulee kiitosvideo teille lukijoille. Videon teko on vielä vaiheessa, mutta tänäänkin saatiin kuvattua sitä lisää. Näyttelyssä on aika monta työtä, joten niiden kuvaaminen on vienyt aikaa. Mutta homma edistyy! Pahin on editointivaihe. Editoiminen on ollut mulle aina puuduttavaa ja vaikeaa. Onneksi saan siihen apua. En minä yksin saisi editoitua sitä ollenkaan. Onneksi mun ei tarvitse tehdä sitä yksin. Tänäänkin sain apua töiden kuvaamiseen, ja on just siistiä tehdä porukalla yhteistyötä. Iso kiitos niille, jotka ovat auttaneet! </p><p>Toinen hauska paikka on ollut Käsityöpaja. Siellä on hiton hyvä porukka ja meillä on yhdessä hauskaa, kun tehdään kaikenlaisia käsitöitä ja jutellaan. Pääsee kokeilemaan kaikenlaista ja ensi viikolla on vuorossa makramee. Minä saan toimia ohjaajana ja opetan toisille solmuja. Siistiä! Tästä mulla on jo aiempaakin kokemusta, ja olen saanut jopa nuorison oppimaan makrameeta, ja jopa pojatkin innostuivat kokeilemaan ja oppivat solmut. On hauskaa, miten saan toiset innostumaan omalla innostuksellani. On jännää, miten mun innostus saa muutkin innostumaan. Ja kun vielä rohkaisen siihen päälle, niin hyvin on mennyt.</p><p> Minusta on tullut työpaikoilla ja Taidepiirissä rohkaisija ja innostaja. Taidepiirissäkin iloitaan siitä, kuinka Jenna aina rohkaisee toisia ja arvostaa heidän töitään. Moni on uskaltanut alkaa vapaammin kokeilemaan asioita, kun olen rohkaissut. Samoin moni on ilahtunut, kun olen heitä rohkaissut. Paha mieli on kaikonnut pois ja tilalle on tullut toivoa ja rohkeutta. Moneen kysymykseen on löytynyt vastaus ja tyypit ovat saaneet rohkeutta kohdata ja käsitellä ongelmiaan. Jotenkin tuo rohkaiseminen vaan tulee luonnostaan. Ja jos ei tulisi, ei se olisi aitoa eikä se toimisi. Väkisin en ala rohkaisemaan ketään, enkä väkisin innostu mistään. Rohkaisen, kun se on tullakseen ja innostun, kun innostun. On parempi toimia spontaanisti ja olla aito, kuin yrittää väkisin vääntää jotain ja olla mitä ei ole. Eihän silloin voi hyvin, jos ei voi olla oma aito itsensä. </p><p>Kuka haluaisi elää ahtaassa laatikossa, johon muut ovat toisen ahtaneet? Ahdas laatikko tukahduttaa ja tappaa ihmisen sisältä pikkuhiljaa. Ei uskalla ilmaista itseään vapaasti, joutuu rajoittamaan omaa toimintaansa, elää jatkuvassa pelon ja paineen ilmapiirissä ja joutuu elämään muiden odotusten ja ehtojen mukaan. Ei sellainen ole hyvää elämää, se on valheellista ja ankeaa olemista toisten odotusten orjuudessa. Toiset sanelee sen, millainen kenenkin kuuluisi olla, ja voi kamala, jos et olekaan sellainen. Tällainen on väärin ja sairasta. Jos ihmiset eivät hyväksy sinua omana aitona itsenään, se on heidän ongelmansa. Jos ei kelpaa omana itsenään, ei tarvitse kelvata! Olisi hulluutta lähteä miellyttämään toisia ja olemaan sellainen kuin toiset haluaa. Siinä joutuu kaventamaan itseään yhä enemmän ja enemmän, kunnes ei ole mitään muuta jäljellä kuin se hemmetin ahdas laatikko ja sisältä kuollut ihmisraunio. Lopulta sitä jo miettii, että kuka minä edes olen. Ahdas laatikko saa ihmisen kadottamaan itsensä, sen aidon itsensä, joka on äärettömän arvokas. Se on todellisen minuuden kuolemaa, joka on todella tuskallista. Kenenkään ei kuuluisi joutua sellaiseen tilanteeseen!</p><p>Onneksi ahtaasta laatikosta voi astua ulos ja jos on jo kadottanut todellisen minuutensa, sen voi vielä löytää. Elämä on arvokas matka, jonka aikana voi oppia paljon uutta niin itsestään kuin toisista ja asioista yleensä. Ja kun oppii kuuntelemaan itseään, eikä toisten vaatimuksia siitä, millainen tulisi olla, alkaa löytyä oma tahto ja minuus. Jokainen on arvokas omana itsenään. Ja jokainen voi paremmin, kun saa olla oma itsensä. Kenenkään ei tulisi tunkea toista ahtaaseen laatikkoon. Me ei voida käskeä toisia olemaan sellaisia kuin halutaan. Me kun ei voida muuttaa ketään muuta kuin itseämme. Olisi väärin alkaa muuttamaan toista, ja hallita toista vaatimalla sitä olemaan sellainen kuin itse haluaa. Antaisi toisen olla sellainen kuin on. Ja jos toista ei voi hyväksyä sellaisena kuin hän on, vikoineen ja puutteineen, vika ei ole siinä toisessa vaan itsessä. Jos toiset eivät kelpaa omana itsenään, ihminen tuskin on hyväksynyt edes itseään. Ja siksi ihminen yrittää muuttaa ja hallita toisia. Ihmisen ei kuulu hallita ketään muuta kuin itseään. Ja jos ei hallitse edes itseään, ei toistenkaan hallitsemisesta tule mitään. Meidän ei kuulu hallita toisia, vaan arvostaa heitä ja tukea heitä tällä synkällä ja raskaalla elämänvaelluksella. Kenelläkään ei ole helppoa, ja tuskin kukaan kaipaa muita vielä vaikeuttamaan asioitaan entisestään ja polkemaan itseään syvemmälle maan rakoon. </p><p><br /></p><p>Kaikenlaisia ajatuksia tuli taas mieleen. Usein, kun alan kirjoittamaan, en itsekään tiedä mitä sanoa. Se vaan lähtee muotoutumaan ja kehittyy sitä mukaa kuin kirjoitan. Joskus on myös hetkiä, jolloin tiedän selvästi, mitä haluan sanoa. Ja usein kirjoitan eniten silloin kun mulla on vaikeaa. Kun kaikki menee päin persettä ja paskamyrsky riehuu ympärillä, silloin tulee eniten tekstiä. Aika erikoinen juttu. Hulttis palaa taas asiaan! </p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><script src="moz-extension://e91342ab-0936-4f75-8691-858cd15ef019/js/app.js" type="text/javascript"></script><script src="moz-extension://e91342ab-0936-4f75-8691-858cd15ef019/js/app.js" type="text/javascript"></script><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3087402745118436296.post-6956361862871498842023-01-04T18:00:00.000+02:002023-01-04T18:00:08.249+02:00Kerran narkkari aina narkkari?<p> Kun ihminen alkaa harrastaa jotain tiettyä asiaa, tekeekö se hänestä ikuisesti kyseisen lajin harrastajan? </p><p>Jos esimerkiksi ihminen kiinnostuu jalkapallosta ja alkaa harrastaa sitä, mutta lopulta kyllästyy ja lopettaa harrastuksen, niin onko hän koko loppuelämänsä ajan jalkapalloilija? Koska hän on kerran ollut jalkapalloilija, onko hän aina jalkapalloilija? Tuskin on. Varsinkin, jos on lopettanut kyseisen harrastuksen. Jos hän taas kuolemaansa asti pelaisi jalkapalloa, silloin hän olisi jalkapalloilija koko elämänsä ajan. </p><p>No entäs sitten narkkari? Jos ihminen kiinnostuu huumeista ja alkaa käyttää niitä, hänestä tulee helposti tuota pikaa narkkari. Jos ei lopeta ajoissa. Ja jos hän jää koukkuun aineisiin, hänestä tulee narkkari. Mutta jos hän lopulta kyllästyy koko touhuun vuosien narkkaamisen jälkeen, ja onnistuu lopettamaan tuon haitallisen "harrastuksen", niin onko hän silti koko loppuelämänsä ajan narkkari?</p><p>Kerran narkkari aina narkkari, kuulee usein toistettavan. Jos kerran aloitat, et voi koskaan enää lopettaa...</p><p>Ikään kuin ihminen olisi koko loppuelämäkseen tuomittu elämään ja toimimaan tietyllä tavalla, josta ei voi koskaan päästä eroon. Ikään kuin muutos ei olisi mahdollista. Ikään kuin narkkaamista ei voisi koskaan lopettaa. Ikään kuin ei voisi saada elämäänsä kuntoon. </p><p>Tosi kannustavaa ja rohkaisevaa...</p><p> Tietenkin riski riippuvuuteen on olemassa jatkossakin, mutta pelkkä riippuvuusriski ei tee hänestä narkkaria. Riippuvainen kun voi olla hyvin monesta asiasta. Jos hän on lopettanut huumeiden käytön ja on ollut jo vuosia sekoittamatta päätään aineilla, onko hän vieläkin narkkari? Tuskin on. </p><p><br /></p><p> Minusta tuntuu usein vieläkin siltä, että minua pidetään yhteiskunnan pohjasakkana, varsinkin terveyskeskuksessa. Jos menen lääkäriin hakemaan apua, en sitä saa. Kun menen vastaanotolle, aluksi kaikki on hyvin. Mutta kun lääkäri lukee tietoni, asenne ja suhtautuminen minua kohtaan muuttuu hetkessä. Ja jos lääkäri tuntee minut jo ennestään, hän on ajamassa minua pois saman tien, tai huudahtaa kauhuissaan: "Sinä käytät huumeita!" Tai sitten toteaa, ettei minua voi auttaa päihderiippuvuuteni vuoksi. Vaikka olen ollut jo yli 7 vuotta narkkaamatta, tiedossani lukee vieäkin "HUUMERIIPPUVUUS". Se on sama kuin siinä lukisi NARKOMAANI. Kun lääkäri on lukenut tietoni, avun saanti on yhtä tyhjän kanssa, joskus jopa haitallista. Ystävällinen asenne on väkinäinen ja taustalta paistaa usein vihamielisyys. Ja vaikka yritänkin ilmaista, etten ole enää harrastanut moista toimintaa niin ja niin moneen vuoteen, siitä ei ole apua. Näyttää siltä, että monien lääkäreiden mielestä on niin, että koska olen kerran ollut narkkari, tulen aina olemaan narkkari. </p><p> Narkkareita pidetään muita ihmisiä huonompia ja heitä vihataan. Mutta tekeekö päihdeongelma ihmisestä huonomman ihmisen? Jos tekee, niin millä perusteella? Meillä jokaisella on omat ongelmamme, mutta ne eivät tee kenestäkään huonoa ihmistä. Jokainen on arvokas ongelmistaan riippumatta. Ja vaikka jotkut korottavatkin itsensä toisten yläpuolelle suuruuskuvitelmissaan, silti me kaikki ollaan todellisuudessa samalla viivalla. Ei päihdeongelma tee ihmisestä huonompaa. Vaikka elämänlaatu onkin silloin päin persettä, ihminen itsessään ei ole yhtään huonompi kuin muutkaan. Häntä tulisi voida auttaa kuten muitakin.</p><p> Usein ns. kunnon kansalaiset kauhistelee käyttäjiä ja osa heistä jopa toivoo heille pikaista kuolemaa. Hyvä esimerkki tästä on eräs kommentti, jonka joku "kunnon" kansalainen oli minusta kirjoittanut joskus aikoja sitten. Hänen mielestään minulle olisi pitänyt antaa väkisin pakkoyliannostus heroiinia, että kuolisin pois parempien ihmisten tieltä. (Kuulostaa ihan natsi-saksan meiningiltä... Juutalaisten sijaan tapetaan narkkarit...) Joku viisas olikin siihen vastannut, että noinko puhuu parempi ihminen ja kunnon kansalainen. Tuo kuulostaa aivan joltain muulta kuin hyvän ja kunnollisen ihmisen puhe kuulostaa. Tämä oli niin räikeä tapaus, että se painui hyvin mieleen. Moni on myös pitänyt minua nistinä, narkkina, pirihuorana ja narkkarihuorana ja ties minä vielä vuosia sen jälkeenkin, kun olen saanut elämäni kuntoon. Jotkut ovat harmitelleet sitä, ettei minua voi enää käyttää hyväksi. Moni muukin on toivottanut kuolemaa minulle vielä senkin jälkeen kuin olen lopettanut huumehommelit. Leima pysyy tiukasti otsassa. Mutta se ei tarkoita, että leima kertoisi totuuden. </p><p> On vaan hassua, kuinka ihmiset ajattelee. Jos on kerran ollut narkkari, sitten on aina narkkari. Se jo itsessään kuulostaa järjettömältä. Jos narkkarin elämä muuttuu niin, ettei hän enää kisko kaksin käsin kamaa, vaan hän jättää ne vanhat kuviot taakseen ja alkaa elää aivan toisenlaista elämää kuin huumeiden käyttäjät, voidaanko häntä enää pitää narkkarina? Ei minun mielestä. Entä voiko minua pitää narkkarina? Ei enää minun mielestä, sen jo uusi elämänikin todistaa. Eikä myöskään kaikkien niiden mielestä, jotka tuntevat minut hyvin. Ja vaikka olenkin korvaushoidossa, elämäni on aivan toisenlaista kuin narkkarin elämä. Elämäni ei enää keskity huumeisiin, vaan aivan muihin asioihin, kuten taiteeseen, kasvien hoitoon, ihmissuhteisiin, hengellisyyteen jne. Narkkarilla ei olisi aikaa moisiin harrastuksiin, koska aineiden hankkiminen ja vetäminen veisi kaiken ajan. Tiedostan tottakai heikkouteni ja riskit, ja sitäkin suuremmalla syyllä vältän kaikkea huumemaailmaan liittyvää. Toimiiko narkkari niin? Ei. Enää en ole narkkari. Kukaan läheiseni ei enää pidä minua narkkarina. Joka on kerran ollut narkkari, sen ei todellakaan tarvitse aina olla narkkari. Muutos on mahdollinen. Jokaiselle. </p><p><br /></p><div class="blogger-post-footer">Tervetuloa nistiblogiin.</div>Jenna Karjalainen (Hulttis)http://www.blogger.com/profile/17270147119374081287noreply@blogger.com2