lauantai 21. marraskuuta 2015

Vuosi 2010 - Jennan ajatuksia

Jenna Karjalainen
Löysin yhden vanhan tekstin vuodelta 2010. Epätoivo näkyy selvästi. Samoin kyllästyminen ja pelko. Silti en sillon osannu kuvitella toisenlaista maailmaa, se tuntu niin kaukaiselta ja epätodelliselta.. Ja nyt se on totta.
 
 joo mä olen jenna ja olen narkomaani. kaikkihan sen tietää,enkä häpee kertoo sitä. mä oon vetäny nyt 10v. taas kerran oon joutunu toteamaan itsekseni ettei täs oo mitään järkee. sitä eka kiskotaan siks et menis sekasin,sit huomaa liian myöhään et oho,nyt sitä ollaankin koukussa. sit vedetään siks et pysys terveenä,todellisuuden ja vierotusoireiden pakeneminen jatkuu ja jatkuu. sitä tuntee olonsa normaaliks vaan aineissa. selvänä olo on ihan hirveetä,pelottaa,outoa,uutta. mä toissayönä näin mielessäni niin selvästi sen päihdepolil olevan "huumeiden käyttäjien sairastuminen ja toipuminen" seinäjulisteen. ja siinä oli 2 suuntaa,parantuminen ja jatkuva oravanpyörä joka lopulta vie kuolemaan,tavalla tai toisella. se sai mut toivomaan et tää kaikki ois vaan painajaista ja mä toivoin ihan saatanasti et saisin jostain niin paljon voimii ja tahtoo et pystysin lopettaa tän ennen  kun on liian myöhästä. mä niin toivoin et pystysin olee ilman,et saisin niin kovan tahdonvoiman et pystysin kieltäytyy aineista. vielä mä en oo niin vahva,mut mä pikkuhiljaa yritän saada vahvistettuu itteeni. mä en haluu kuolla viel,mul on elämä edes. parempi elämä. mut mitä se on? mä en muista millast se "normaalielämä" on. sitä et tehään ruokaa joka päivä ja siivotaan,käydään ulkona päivittäin,harrastetaan jotain..? ihan outoo mulle. kuulostaakin niin oudolta. noin tavalliset asiat.. samal se myös pelottaa. lopettaminen pelottaa. vierotusoireet,vierotukseen meno,irti pääseminen.. mitäs sit kun on päässy irti? mitä sen tilalle? onko se sit vaan pelkkää taisteluu haluja ja himoja vastaan? onko se sen helpomaa kun tämä? terveellisempää ainakin. mut millon mä oon siihen valmis? tuunko mä ikinä olee siihen valmis? toivottavasti. ei kaikki voi tapahtuu hetkessä. lopettaminen on niin iso prosessi. ois niin kiva kun vois sanoo rehellisesti faijalle ja kaikille muille et "nyt mä oon ollu jo 5 päivää selvänä". en muista millon oisin niin kauan ollu. pisin putki selvänä täs 12 viikon aikana on ollu 2 päivää. kerran selvänä refloissa mä sanoin faijalle puhelimes et "oon ollu tänää ihan selvänä ja kyl tuntuu hirveeltä" ja vittu mitkä kiksit mä siit sain. tuli ihan saatanan hyvä fiilis. kerrankin puhuin totta. sillon viimeks mä olin ylpee itestäni,ja sitä on jo aikaa. ja aina kun näkee läheisii sitä yrittää olla silleen etei ne tajuis et on vetäny. se tuntuu hirveen pahalle. kyllähän ne on huomannu et millon on pupillit ihan lautaset,millon taas ihan neulankärjet. ja vaik kuvittelee käyttäytyvänsä normaalisti,ei se oo sitä normaalii käytöstä mitä selvänä ois. vittumaista. mä niin vihaan tätä. vituttaa tää viha-rakkaussuhde aineisiin. mul on viel pitkä matka siihen et pystysin sanoo "EI". en mä viel oo lopettanu ees,mä vasta mietin. mä alan olla niin kyllästyny näihin ainaisiin olojen hakemisiin,älyttömään narkkaamiseen,refloihin.. kaikkeen. ehkä viel joskus mä voin sanoo et mä OLIN narkkari. toivottavasti.

5 kommenttia:

  1. Hei! Enpä ole kommentoinut tänne aiemmin, vaikka blogiasi olen alusta asti seurannut. Mutta nyt vihdoin ajattelin sanoa pari sanaa minäkin… Mielestäni olet vahva selviytyjä ja lahjakas persoona; osaat kirjoittaa elävästi ja tehdä hienoja käsitöitä ja piirroksia.
    Ihanaa on että olet päässyt nykyiseen pisteeseen, olet pitänyt meidät lukijat ajan tasalla kuulumisistasi ja nyt näiden lehtiartikkeleiden yms. projektien muodossa voit olla esimerkkinä ja tukena muillekin.
    Vaikkei me tunneta, olen suorastaan ylpeä sinusta ja tulen hyvälle mielelle kun luen paranemisprosessistasi. Itselläni on myös takanapäin rankkoja asioita ja aikoja, joten osaan ainakin jotenkin samaistua kertomaasi maailmaan.
    Arvostan aitouttasi, sinulla on kauniit silmät, joista näkyy että sinulla on kapinallinen mutta pohjimmiltaan puhdas ja hyvä sydän.
    Toivonkin sinulle kaikkea hyvää, voima ja valo olkoon kanssasi elämäsi polulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mukavaa saada positiivista palutetta :)

      Poista
  2. Siis millon pääsit kuiville ? Muistan vielä ku tän vuoden alkupuolella (helmi-maaliskuuta) olit mun naapurissa ja lentelit siellä pitkin seiniä ja huusit apua. Ei kuulostanu iha "kahvittelulle". Ite vihaan sitä miestä yli kaiken... Iha oikei että hoitoo joutu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soititko edes Jennalle apua? Vastuuntuntoinen ihminen soittaa kyllä jos kuulee että jollakin on hätä!

      Poista