Tässä taas meikäläisen tuotoksia. Taas näitä on aika paljon, joten pahoittelen suurta määrää. Ehkä kuvien lukeminen ei ole yhtä aikaavievää kuin pelkän pitkän tekstin lukeminen. Olen kiitollinen, että te lukijat olette tähänkin asti jaksaneet lukea mun tekstejä ja kuvia. Kiitos!
Tää onkin aika hauska juttu. Vaikka pukeudun mustaan, mua sanotaan työpaikan väriläiskäksi. Moni on sanonut myös, että olen värikäs persoona. Ehkä siksi kompensoin värikkyyttäni pukeutumalla mustaan. Tasapaino on tärkeää. :D
Todellakin olen suuresti riemuissani peikonlehdistä! Ja myös muista kasveistani.
Kaikenlaista tulee kokeiltua.
Tää on syksyn loppuunpalamisen aikana tehty tuotos.
Tämäkin tuli tehtyä viime syksyllä kun paloin loppuun.
Näitäkin asioita olen kelaillut aika ajoin. Olen tullut siihen tulokseen, ettei itseään arvostava ihminen alista eikä muutenkaan kohtele kaltoin toisia. Jos ihminen ei arvosta itseään, hän ei arvosta toisiakaan. Sama päinvastoin. Jos ihminen arvostaa itseään, hän arvostaa myös toisia. Vain heikot sortaa toisia.
Näin just. Mitä järkeä on vaatia toisia kunnioittamaan itseään, jos ei itse kunnioita toisia? Kunnioitus on vastavuoroista.
Heikkous on todellista vahvuutta.
Tää tuli tehtyä silloin, kun mieleen palasi asioita lapsuudesta, joita en ollut aiemmin muistanut. Vaikeita asioita...
Tässä minä aamuisin.
Välillä käy myös näin. Ehkä turhankin usein.
Jokin käyntikortin tapainen kokeilu.
Tämän tein tänä aamuna.
Tuo ilmaisu "Shit happens" on jostain syystä kovassa käytössä meikäläisellä. Sanana se on hauska ja kuvaava. Se toimii!
Valinnat vaikuttaa elämään. Ja vaivannäkö.
Sellaista se vaan on joillakin. Kuvittelevat olevansa muita parempia ja todistaakseen tämän harhaluulonsa he lyttäävät alas ympärillään olevia. Kipeetä touhua.
Tähän käytin omaa taideteostani taustana. Jännittävä kokeilu. Taide on mun elämää ja mun elämä on taidetta.
Tää on yksi mun motto. Sellainen perusajatus, joka aika ajoin tulee esiin. Ja se on totta. Aina kannattaa yrittää. Silloin on parempi mahdollisuus onnistua. Ja jos ei onnistu, onpahan ainakin yrittänyt. Enemmän menettää jos ei edes yritä.
Hulttiksen kannustavia lauseita. Mikähän siinäkin on, että rohkaiseminen ja kannustaminen tulee minulta niin luonnostaan, etten edes tajua sitä. Kannustaminen ja rohkaisu on minulla verissä. Minusta kuulemma huokuu kannustusta, rakkautta, iloa ja toivoa. En näe niitä itse. Se riittää, että muut näkee. Minun ei tarvitse nähdä niitä. Jos näkisin, saattaisin ylpistyä, ja sitä en halua.
Tämä on harmillinen asia. Usein me ei edes tajuta sitä, kuinka aiheutamme tuhoa ja harmia toisille. Tai jos tajuamme, silloin kuvittelemme, että toimintaamme on joku oikeus. Oikeutamme väärät tekomme väärin perustein. Ihmiset ovat mestareita itsensä kusettamisessa. Ihminen on itsepetoksen suurmestari. Valitettavasti.
Peikonlehtiä. Söpöjä, ihania peikonlehtiä.
Joillakin ei tosiaan ole persoonassaan tilaa kuin vain itselleen. On selvää, että jokainen puhuu paljon itsestään, mutta tässä ei ole kyse siitä. Joillakin homma menee pahasti yli tavallisen itsekeskeisyyden. Sellaisia ei paljoa toisten asiat hetkuta. Muut ovat olemassa vain häntä varten. Vain hänen asiansa ovat tärkeitä. Vain hän on tärkeä. Huh huh.
Just niin! Tuska ja ahdistus sokaisee. Pimeys peittää alleen kaiken sen hyvän, mitä jokaisessa hetkessä on. Elämässä on paljon hyviä asioita myös tuskan keskellä. Jotkut eivät näe niitä, koska eivät edes halua nähdä. Se taas, joka haluaa nähdä myös hyviä asioita, ei voi olla niitä näkemättä.
Tämä tapahtui jo ajat sitten, eikä se haittaa! Kasvihulluuteni on hyvää hulluutta. En muista milloin viimeksi olisin näin suuresti hullaantunut jostakin asiasta, vaikka elänkin voimakkaasti tunteiden kautta ja innostun monista asioista. Tässä kasvijutussa on jotain erilaista, suurempaa innostusta, kuin mitä tavallinen innostukseni on.
Kiitollisuus on vahva ase katkeruutta vastaan. Olen kiitollinen, ja kiitollinen myös kiitollisuudestani.
Elämä on vaikeaa ja rankkaa. Usein tuntuu, etten osaa tehdä oikeita valintoja. Usein tuntuu että mokaan kuitenkin. Silti en jää paikalleni, vaan epäonnistumisen uhallakin minä teen valintoja, kuljen eteenpäin. Vaikeudet vahvistaa ja epäonnistuimisestakin voi aina oppia jotain hyödyllistä.
Tää tuli tehtyä suuren suuttumuksen vallassa. En viitsi avata asiaa sen enempää.
Vastuun ottaminen on paljon parempi vaihtoehto kuin paeta omaa huonoa käytöstään syyttämällä vaikeaa lapsuutta ja toisia ihmisiä. Vaikka olisikin ollut vaikea lapsuus, se ei oikeuta huonoa käytöstä toisia kohtaan. Jos käyttäytyy huonosti toisia kohtaan ja vierittää syyn vaikean lapsuuden piikkiin, kyse ei ole aikuisen ihmisen käytöksestä. Aikuinen ottaa vastuun toiminnastaan, pyytää ainteeksi ja muuttaa käytöstään niin, ettei jatkossa enää toimi samalla tavalla. Huonon käytöksen selittely vaikealla lapsuudella on vain yksi keino oikeuttaa huono käytöksensä jatkossakin. Samalla siinä vetää päälleen viattoman uhrin viitan, ikään kuin huono käytös ei olisi edes huonoa, vaan täysin oikein ottaen huomioon henkilön vaikean lapsuuden.
Ja taas Hulttio ilmaisee kannustavia ajatuksiaan.
Ja tässä taas on yksi ei-niin-kannustava ajatus. Tämä sana ei koske sinua, rakas lukijani. Se koskee kirjoittajaa itseään.
Aitous ei ole kopioitavissa. Eikä ihminen voi olla oma itsensä matkimalla toisia. Toisten matkiminen on ärsyttävää, ja sitä ei voi olla huomaamatta sekään, jota toinen matkii. Ei oma persoona eikä tyyli löydy matkimalla ja kopioimalla toisia. Se löytyy tutustumalla itseensä aidosti heittäen pois kaiken toisista kopioimansa ja hylkäämällä toisten matkimisen. Toinen voi kyllä olla hyvä esimerkki, roolimalli tai esikuva, mutta se ei tarkoita hänen matkimistaan ja yrittämistä olla hänen kaltaisensa ja tehdä asioita kuten hän tekee. Kukaan ei tykkää siitä, että häntä matkitaan. Se etäännyttää ihmiset toisistaan ja herättää ärsytystä matkimisen kohteessa. Miksi edes yrittää olla jotain, mitä ei oikeasti ole? Ei meidän ole tarkoitus tulla toisten kaltaiseksi, samanlaiseksi kuin toinen, vaan omaksi aidoksi itsekseen. Ihminen ei tule aidoksi matkimalla toisia. Aitous ei ole kopioitavissa.
Välillä minäkin osaan olla turhautunut, surullinen, pettynyt ja vihainen. Jos ihmissuhteesta puuttuu vastavuoroisuus, se herättää aiheestakin tällaisia fiiliksiä.
Tämäkin on yksi meikäläisen motto. Ja se on hyvä motto. Outous on todellakin okei! On vaan hyvä olla oma outo itsensä. Silloin saattaa saada aikaan ihmeellisiä asioita, joita ei itse edes tajua tekevänsä. Hyviä asioita siis. Hyödyllisiä asioita. Saattaa saada aikaan jopa positiivista muutosta toisissa. Se on ihmeellistä ja jännittävää!
Kasvihulluus karkasi käsistä jo ajat sitten :D
Pääasia, että kulkee eteenpäin.
Luovuttaminen ei ole mikään vaihtoehto. Luovuttaminen ei ole tarkoitettu ihmisille. Luovuttaminen rikkoo elämän perussääntöjä. Luovuttaja lakkaa elämästä. Jättää elämän kesken. Lopettaa kasvun. Antaa olla vaan. Eikä jaksa välittää siitäkään, kuinka paljon hyvää häneltä jää kokematta luovuttamisen seurauksena. Siinä menee hukkaan hyvä ja arvokas elämä, jota ei saisi heittää hukkaan.
Monstera madness is totally here!!
Nimenomaan! Ikävien tunteiden märehtiminen ei hyödytä mitään.
Totisesti! *into* *into*
Rajat ovat tärkeitä ja ne ovat myös rakkautta. Ilman rajoja rakkauskin hajoaa ja turmeltuu, samoin ihmiset. Rajattomuus saa aikaan vain tuhoa ja tuskaa. Omat rajat kannattaa tiedostaa ja niistä on myös pidettävä kiinni. Rajat tuo turvaa. Ne osoittaa myös, mikä on minua ja mikä ei ole minua. Ne kertovat, mikä on minulle ok ja millaista kohtelua en voi sietää. Rajat suojelevat minua myös hyväksikäytöltä ja liialliselta uupumukselta. Rajat on hyvä ja hyödyllinen asia. Niitä kannattaa asettaa ja niitä kannattaa puolustaa.
Tämä on tarkoitettu juuri sinulle, rakas lukijani. Olitpa millaisessa elämäntilanteessa tahansa, niin muista tämä asia. Kenelläkään ei ole mitään oikeutta kohdella sinua julmasti. Älä alistu minkäänlaiseen väärinkohteluun! Olet arvokas ihminen, eikä kenelläkään ole oikeutta tuhota sinua! Jos joku yrittää alistaa sinua, niin muista, että se ei johdu sinun heikkoudestasi (oikeasti olet vahva), vaan se on hänen hekkouttaan. Vain heikot sortavat ja alistavat toisia. Ja usein se sorrettu on sortajaansa vahvempi.
Juurikin näin. Meillä on mahtava tilaisuus virheitä tehdessämme oppia niistä. Eivät virheet ole turhia, niistä voi oppia. Niiden kautta voi jopa kasvaa. Älkäämme siis masentuko virheistämme ja vioistamme, vaan ottakaamme vastaan se kallisarvoinen oppitunti, että voimme oppia niistä!
Asenne ratkaisee. Jos on jo etukäteen asennoitunut niin, että ei tästä mitään tule kuitenkaan, niin eihän siitä sitten tule mitään. Jos taas on asennoitunut avoimesti ja mielenkiinnolla niin, että uskoo, että tästä voi selvitä ja tästä voi tulla jotain, niin useimmiten niin myös käy. Realistisen positiivinen asenne on hyväksi kaikessa. Realistinen positiivisuus ei ole mitään tyhjänpäiväisten latteuksien heittelyä, eikä todellisuuden kieltämistä. Se näkee kyllä maailman pahuuden, eikä sulje siltä silmiään. Se ei anna sen kuitenkaan lannistaa itseään. Realistisesti positiivinen tyyppi jaksaa yrittää vaikeuksista huolimatta. Ja myös kasvaa niiden myötä.
Sitähän juuri välinpitämättömyys on: Välinpitämätöntä ihmistä ei kiinnosta toiset ihmiset. Heidän elämänsä keskus ovat he itse. Välinpitämätön on välinpitämätön kaikesta muusta paitsi itsestään.
Kummallinen kokeuilu. Psyykkinen labyrintti.
Totisesti!
Peikonlehdet on parhaita! <3
Onneksi ei tarvitse olla täydellinen! Omana itsenään ihminen pääsee täyteen potentiaaliinsa. Täydellisyyden vaatimukset estävät tämän potentiaalin esiin pääsyä. Kukaan ei ole täydellinen (paitsi luonnehäiriöiset harhaisissa kuvitelmissaan), eikä tässä elämässä ole edes mahdollista saavuttaa täydellisyyttä. Täydellisyyden tavoittelu on siis turhaa. Keskeneräinen on on ihan kelvollinen. Ihan hyväkin on riittävän hyvä. Täydellistä ei ole olemassakaan tässä maailmassa. Se on vain ahdasmielisen ihmismielen mahdoton vaatimus, jota ei voi saavuttaa.
Jos oma kuva itsestä on valheellinen, sen myötä vääristyy myös maailmankuva ja myös käsitys toisista ihmisistä vääristyy. Tällainen ihminen elää siis valheellisessa todellisuudessa. Kuvittelemalla olevansa jotenkin suurempia ja parempia kuin muut, näin ajattelevat samalla vähättelevät toisia ympärillään olevia ihmisiä. He kuvittelevat olevansa suuria ja mahtavia tekemällä toisista pieniä ja arvottomia, heidän valheellinen minäkuvansa siis muodostuu toisten kustannuksella. He kulkevat koko elämänsä valheelliset linssit silmillään, elleivät he herää todellisuuteen ja kohtaa itseään ja toisia rehellisesti. Tällaiset ihmiset eivät siedä totuutta, koska totuus uhkaa romahduttaa heidän valheellisen harhakuvansa itsestään, toisista ja maailmasta. Siksi he raivostuvat ja vihaavat niitä, jotka pitäytyvät totuudessa ja tuovat totuuden ilmi. He hyökkäävät armottomalla vihalla toisen kimppuun. Samalla he projisoivat omat huonot piirteensä toisiin. Kun luonnehäiriöinen haukkuu toista ihmistä, hän haukkuu itseään. Näin hän saa valheellisen minäkuvansa pysymään yllä. Tuo toinen on sitä kaikkea pahaa, mitä hän ei halua nähdä itsessään. Ja niin valhe on turvattu (ja paisunut yhä enemmän).
Kannattaa uskaltaa elää omanlaistaan elämää. Eihän sitä muuten voi hyvin eikä jaksa elää sellaista elämää, joka ei kuulu itselle. Jokainen elää tyylillään ja se on vain rikkautta, että uskaltaa olla mitä on ja elää elämänsä omalla tyylillään!
Siinäpä se.
Välillä on vaikeuksia ajatusten, muistojen ja tunteiden kanssa. Silloin mieli vaipuu synkkyyteen. Ja silloin tarvitsee toisten tukea päästäkseen siitä synkkyydestä.
The Grande Finalen partaalla tehty juliste.
Tämä koskee jokaista! Ihminen ei voi omistaa toista ihmistä. On mielivaltaista kuvitella omistavansa toinen ihminen ja vaatia, että hän on sellainen kuin itse haluaa eikä hän saa olla sellainen kuin oikeasti on. Se ei ole tervettä.
Peikonlehdet ovat lähellä sydäntäni.
On parempi olla ystävällinen kuin ilkeä. Ilkeät ihmiset karkoittaa toiset luotaan. Ystävälliset ihmiset taas vetävät toisia puoleensa. Olemalla ilkeä toisille ihminen itse karkottaa toiset luotaan. Kun on ystävällinen, kenenkään ei tarvitse paeta pois toisen luota, vaan toisen seurassa on mukava olla. Se on molemmille win-win -tilanne.
Tänään tehty juliste. Yllätys että taustalla on peikonlehtiä. :D Mikähän ihme minuun on iskenyt, kun olen näin friikkinä peikonlehtiin? Pitäisikö minun jo huolestua? Siitä onkin hyvin pitkä aika, kun viimeksi menin M1-lähetteellä (pakkohoitolähete) Moision psykiatriseen sairaalaan. Ainiin, enhän mä voi mennä sinne! Mä sain porttikiellon sinne silloin viimeisellä "hoitojaksollani", joka kesti alle vuorokauden. No, tuskin olen psykiatrisen hoidon tarpeessa. Tää innostus peikonlehdistä on saanut paljon hyvää aikaan ja tulee myös saamaan! Lisäksi se pitää minun traumatisoituneen mieleni kiinni elämässä ja tuottaa minulle iloa ja jopa nautintoa. Se on siis hyvä asia.
Tämä juliste on hyvin ajankohtainen. Koronaviruksen varjolla valtio on suuntaamassa kohti totalitaarista diktatuuria. Kansaa lietsotaan pelolla, jotta he lakkasivat ajattelemasta ja luopuisivat ilomielin ihmisoikeuksistaan turvallisuuden ja terveyden nimissä. Eipä ole aiemmin eristetty terveitä ihmisiä tällä tavalla. Jatkuvat rajoitukset sotivat ihmisoikeuksia vastaan. Monen elämä on hankaloitunut merkittävästi. Media aivopesee ihmiset uskomaan sen, mitä valtio haluaa. Eikä monikaan edes epäile onko sen syöttämä informaatio totta ja oikein. Sensuroidaan kaikki ne asiat, jotka sotivat tätä valtion tarinaa vastaan. On käynyt jopa niin, että ensin jotakin tietoa on väitetty disinformaatioksi, ja pian valtamedia onkin samaa mieltä aiemmin disinformaatioksi leimatun tiedon kanssa. Ei todellakaan enää voi olla varma siitä, mikä on totta ja mikä ei. Kriittinen ajattelu on sammutettu pelon lietsonnalla. Ihmiset käännetään toisiaan vastaan mustamaalaamalla esim rokottamattomia ja sysäämällä valtion omatkin virheet näiden ihmisten niskoille, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Miksi vihata rokottamattomia ihmisiä, koska itse rokote ei edes suojaa koronalta? Miksi vihata niitä, jotka eivät halua riskeerata terveyttään rokotteeseen, jota ei ole tutkittu riittävästi eikä siitä edes ole merkittävää apua koronaan? Media ei kerro sitäkään, miten moni on kuollut rokotteeseen. Asiaa peitellään ja vähätellään. Tunnen itsekin useamman ihmisen, jotka kuolivat pian rokotteen ottamisen jälkeen. Ennen rokotetta he olivat olleet ihan terveitä ja hyvinvoiva.
Yhtenä päivänä tuli mieleen se vanha elämä. Onneksi se on ohi. Kyllä siitä silti voi huumoriakin heittää.
Tämä on kauhistava asia. Miksi ei enää ajatella? Siis ihan tosissaan? Kuvitellaan, että kaikki tieto on jo saatavilla, vaikka oikeasti ei tiedetä juuri mitään. Kuvitellaan olevamme hyvinkin viisaita, vaikka ei omata enää tervettä kriittistä ajattelua. Ajattelemattomuus alkaa olla jo kansansairaus. Ja kiitos siitä kuuluu televisiolle!
Taas peikonlehtihulluuden ilmausta.
Juuri niin.
Rohkeasti vaan! Mutta myös terveellä tavalla. Vaikka onkin oma itsensä, se ei tarkoita, että saisi käyttäytyä ihan miten tahansa. Vapaus olla oma itsensä ei tarkoita vapautta vääryyteen ja toisten kaltoinkohteluun.
Peikonlehdet on ihania! Miten mukavaa onkaan aina tulla kotiin, kun kotona minua ovat vastaanottamassa peikonlehdet ja muut kasvit! Kasveja on tällä hetkellä 92 kaiken kaikkiaan. Edelleen tykkään kovasti hoitaa niitä, sumuttaa ja kastella niitä, laulaa ja jutella niille, seurata ihmeissäni niiden kasvua ja kannustaa niitä kasvamaan. Ja nehän kasvavat! Ja se on ihmeellistä!
Totisesti kasvit ovat iloni. On jännää, kuinka niistä tykkään ja iloitsen. Enpä olisi arvannut, että innostun kasveista ja erityisesti peikonlehdistä.
Anteeksianto taas on vahvojen ominaisuus. Katkeruus on järjetöntä. Anteeksianto vapauttaa vääryydestä. Katkeruus taas saa ihmisen jämähtämään koettuun vääryyteen ja samalla se sitoo ihmisen tapahtuneeseen vääryyteen ja sen tekijään. Anteeksianto vapauttaa niistä ja se vapauttaa meidät kasvuun.
Kasvu. Se on tärkeää. Se kuuluu elämään. Eikä se tapahdu pakottamalla. Se tapahtuu omia aikojaan vapaudessa ja rauhassa. Vaikeudetkin kasvattaa meitä, ei mikään täällä tapahdu turhaan. Mutta jos ihminen ei tahdo kasvaa, hän jää vanhetessaankin 5-vuotiaan lapsen tasolle. Onko se hyödyllistä? Tuskin.
Tämä viimeinen kuva on aika kuvaava. Jokainen nähköön sen itse ja tehköön johtopäätökset. Voisi myös miettiä, kummalle puolelle itse kuuluu.
Tässä tämä nyt on. Aika paljon tuli kaikenlaista. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea tämän loppuun asti. :D
