Linkki ja painajaisia

Tässä linkki uusiin teoksiin. Aiheena sudet (yllätys :D)
https://hulttiotytontekeleet.blogspot.com/2018/10/susia-innostuin-taiteilee.html 

Viime yönä näin taas karmeita painajaisia. Koska tää loppuu?
Yhdessä unessa oli joku tilanne, missä olin vetämässä piikkiä lapsuudenkodissani. Just ku sain männän pohjaan, niin karhu hyökkäs sinne. Ikkunasta näin kuinka karhu ryntäsi kohti ovea.
Äkkiä menin ovelle ja koska se oli auki, mä yritin saada oven kiinni. Karhu oli jo tosi lähellä ja mä en meinannut saada ovee kiinni, koska mun käsi oli (jostain syystä) siinä oven välissä, enkä meinannut saada sitä millään vedettyä pois siitä.
Onneks sain sit vihdoin käteni siitä oven välistä pois, koska karhu oli jo rappusilla hyökkäämässä sisään. Se hyökkäsi, ja just ja just sain paiskattua oven kiinni.
Sit mä heräsin.

Inhottava uni. Toi oli selkein mitä siitä muistan. Jossain toisessa unessa mä sit olin vanhan käyttäjäkaverin kanssa jossain pellolla ja leijailtiin vaan siellä. Vedot oli saatava. Uudestaan ja uudestaan. Ja sit vaan vedettiin. Uudestaan ja uudestaan.

 Mua niin ahdistaa kun toi piikki on usein pääosassa noissa mun unissa. Useimmiten pääosaassa olevat aineet unissa on opiaatit ja amfetamiini, ekstaasi jne.
 Hemmetti kun ahdistaa nuo unet ja niiden jälkifiilikset, joita kestää. En jaksa näitä!!!

Yöllä mua kiusaa unet, joissa vedän kamaa.
Päivällä mua kiusaa kamahimot.
Ei oo mukavaa!
Tämmönen masentaa.
 Muutenki ku meillä on tän kuun aikana uuteen tilavampaan asuntoon, sekin stressaa. Huh huh. Paniikkihäiriö oireet kiusaa myös. Paljon kaikkee, mikä kiusaa, masentaa, stressaa ja kiusaa.
Masentaa.

Mut eiköhän tää tästä.

Ei tässä mittää.

Kamahimojen kiusatessa ja ahdistaessa minä masennuin.
Sinne meni mielenterveys tänä syksynä.
Niin Jenna masentui voimakkaiden kiusausten keskellä.
Näin kävi. Jälleen kerran.
Ei ihmismieli kaikkea kestä. Tässä se nähtiin.
Mutta vielä on toivoa!
Vaikka masennus tuli, en ole vielä retkahtanut.
Se antaa toivoa.
Voin selvitä tulevistakin kamahimoista.
Koska aiemmista oon selvinnyt, voin selvitä tulevista.
Voi! Kunpa niitä ei enää tulisi!
Pieni mieli ei niitä jaksaisi.
Alkaa olla äärirajoilla Jennan jaksaminen.
Mutta mä yritän jaksaa.
Mikä siinä on, et syksyisin varsinkin kamahimot kiusaa helvetillisellä voimalla?
Muuten syksy on ihan kaunis, mut ahdistaa kun masentaa.
Ei siinä mittää.
Kyl tää tästä varmaan taas helpottaa aikanaan.
Jos ei muuta niin vaikka raivolla raivaan tieni läpi kamahimojen.
Ja niistä seuraavan ahdistuksen.
Ja myös masennuksen.
Ei tässä mittää.
Eiköhän tää tästä
Onhan näitä ollut ennenkin.

Hulttiotytön VideoBlogi - Ahdistava painajainen osa 2

Tässä jatkoa painajaisen käsittelyyn. Onneks noi on vaan unia, mut kyllä harmittaa ja ahdistaa nuo jatkuvat narkkaamis unet! Voisivat jo loppua!

Hulttiotytön VideoBlogi - Ahdistava uni osa 1

Näin taas karmean painajaisen retkahtamisesta. Kerron unesta tässä ja seuraavassa videossa. Vieläkin ahdistaa tuo painajainen.

Karmeita kamahimoja

Viime aikoina on ollu ihan hirveitä kiusauksia ja kamahimoja. Niitä tulee niin unessa kuin hereilläkin ja kyllä harmittaa. Näitä on kestäny jo ainakin kuukauden ja alan olla hyvin harmissani.
 Kamahimot kun iskee, ne on niin voimakkaita että mä huudan ja itken sitä tuskaa. Kädet tärrää ja on ihan hikiset, koko kroppa jäykistyy, syke nopeutuu ja hirvee kamahimo kourii vatsaa. Se on ihan hirveetä.
 Kerrankin kamahimoissani raivosin: "V***u parempi olis vetää kamaa, kuin kärsiä näitä paska himoja!" Jälkeenpäin totesin, että ei se niin ole. Kamahimot meinaa viedä järjenkin mennessään. Yleensä mä oon pysyny sen verran järjissäni, et oon tiedostanut et vaikka tekee mieli, niin en halua enää palata siihen paskaan.
 Kun nyt noita hemmetin kiusauksia on tullut tulemistaan, jo ainakin kuukauden, alkaa järkikin jättää kun kova himo iskee. Se on kamalaa. Kamahimoissani haluisin niin narkata, kun himot on menny ohi, mä kauhistun niitä ajatuksia.

Yhtenä iltana huomasin hekumoivani piikittämisestä. Mä katselin vanhoja pistoarpia ja huomasin et pidin kuvitteellisesti piikkiä kädessä ja tökkäsin käteeni mielikuvituspiikillä. Tämä toistui.
Sit mä havahduin. Järkytyin ja aloin itkee. Se oli niin inhottavaa, mut samalla kaipasin sitä kovasti. Itkin tuskaani ja pidin itseäni ihan kajahtaneena. Miten ihmeessä voi kaivata jotain sellaista, mikä on ollut yhtä helvettiä?! Olen sairas. Vaikka 3 ja puoli vuotta on ollu asiat hyvin, silti tulee noita helvetillisisä kamahimoja.   Pääosin ajatus on: EN TAHDO PALATA SIIHEN HELVETTIIN!!!
 Kun järki jättää, ajatus on: IHAN MITÄ VAAN MIKÄ PÄRÄHTÄÄ.

Tässä oikeesti on pieni vaara. Mä en halua retkahtaa, mut pelkään etten enää kestä noita himoja. Pyydän teitä, kaikki uskovaiset lukijat, rukoilkaa mun puolesta etten mä retkahtais!
Rukous on aina ollut suuri apu. Ilman Jeesusta ja puolisoni estelyitä olisin jo narkkaamassa. En tahdo sitä!
Pelkään vaan, et kun heikko hetki iskee, niin se on menoa.