Vuosi vaihtuu taas. Aika on mennyt ihan hirveän nopeasti, tuntuu kuin koko vuosi olisi mennyt hetkessä ja tässä sitä ollaan.
Kaikenlaista on tänä vuonna ollut, tapahtunut ja sattunut. Kuten:
• Suunnattoman paljon posttraumaattista stressiä kaikkine kompleksisen PTSD:n oireineen. Välillä hiippailen omassa asunnossani, säikyn kaikkia ääniä, näen painajaisia, eristäydyn, pelkään pahinta ja toivon parasta.
• Kaksi loppuunpalamista, The Grande Finalea, eka kesällä ja toinen tämän syksyn aikana. Tää viimeisin The Grande Finale on ollut hiipivä ja salakavala, sitä ei tajunnut ennen kuin oli jo myöhäistä. Krooninen uupumus on perseestä.
• Peruskoulun valmistuminen. 3 kymppiä äidinkielestä on ehkä siistein juttu opiskelussa.
• Olen tuottanut valtavan määrän taidetta eri muodoissaan, kaikkiaan 9 näyttelyä, joissa on ollut mun maalauksia, piirustuksia ja makrameetöitä.
• Monta mukavaa työpäivää Mediapajalla, videoiden tekoa ja julisteiden väsäämistä. Olen kuulemma työpaikan väriläiskä, vaikka mustiin pukeudunkin. Olen päässyt sielläkin käyttämään lahjojani ja oppinut uusia asioita. On ollut mahtavaa, et mut on hyväksytty omana itsenäni ja ilahtunut siitä, että pajalla outous on okei.
• Hauskoja hetkiä maalauskurssilla. Yhdellä kerralla suutuin tauluun maalauskurssilla ja heitin taulun huoneen poikki päin seinää suutuksissani. Menin ulos tupakoimaan ja sit alkoi hävettää. En aikoihin ollut noin tulistunut ja pahoittelin asiaa muille. Heitä huvitti koko asia ja totesivat vain, että "Sellaista se taiteilijan elämä välillä on, ihan normaalia!' :D Onneksi taidepiirissä muutkin taiteilijat ymmärtää, mitä se luomisen tuska on.
• Hyviä hetkiä läheisten kanssa ja ihania hetkiä kanojen kanssa. Ritva-kana hyppäsi syliin yhtenä päivänä. Kanojen kanssa oleminen on ollut mahtavaa. Harmillista on, että 5 kanaa kuoli tämän vuoden aikana. Levätköön ystävät rauhassa!
• Hirveä määrä valokuvia eri valokuvausreissuilta. Ennätys kuvien määrässä yhdeltä reissulta on noin 1300 kuvaa. Hulttis on kuvannut ihan *into* *into* ja sitten kuvien läpikäyminen on ollut lievästi sanottuna työlästä.
• Blogissa käynyt kaiken kaikkiaan yli 1 940 000 kävijää. Tämä on jo ihan käsittämätöntä. Olen ihmetellyt tätä blogijuttua ja en pysty käsittämään, kuinka tästä on tullut näin suosittu. Olen kiitollinen. Hulttis ei tee tätä turhaan! Olen iloinen myös kaikista yhteydenotoista, joita olen teiltä lukijoilta saanut. Kiitos! Yhteyttä saa ottaa jos haluaa, ja se on toivottavaa. Joka haluaa ottaa minuun yhteyttä, viestiä voi laittaa sähköpostiin aivotukaani@gmail.com. (Aivotukaani on lintu, joka asuu ihmisen pään sisällä ja nokkii aika ajoin ajatuksia poikki Tok Tok Tok... Ja sit ei enää muista mitä piti sanoa tai kirjoittaa).
•Tämän vuoden maaliskuussa tuli 6 vuotta täyteen uutta elämää ilman ruisku- ja huumehelvettiä. Olen todella kiitollinen. Ensi vuonna tulee 7 vuotta, ja seiska on mun lempiluku, sitä pitää juhlia.
• Helmikuussa tuli täyteen 3 vuotta ilman tupakkaa sähkötupakan avulla. Mahtava juttu ja on muuten ollut paljon terveempi olo.
• Kirjoitusterapian päätyttyä ilmestyi kirja, jossa on meidän kirjoitusterapiassa kirjoitettuja tekstejä, Heroines antologia. Kirjan kanteen pääsi mun tekemä piirrustus. Kirjasta löytyy yli 20 tekstiä meikäläiseltä. Löytyy myös netistä. Heroines tarkoittaa sankaritarta. En tiedä kuinka suhtautua siihen, että olen sankaritar. :D
• Viime uutena vuotena aloin yllättäen piirtämään sarjakuvaa. Koko juttu lähti käyntiin ihan extempore, ilman suunnitelmaa, ja silti siitä on tullut kiinnostava kokonaisuus. Sarjan nimi on Oliot. Siinä oliot käsittelevät elämän syvällisiä ja hengellisiä asioita ja ilmiöitä huumorin kautta. En ole vielä uskaltanut julkaista tätä sarjaa, vaikka jokainen, joka on sitä lukenut, on kehoittanut julkaisemaan Oliot -sarjan. Olen piirtänyt Olioita jo 38 osaa ja tarina etenee vieläkin. Ehkä mä vielä joskus uskaltaudun julkaisemaan sen.
• Hulttion kasvi-innostus räjähti käsiin. Taideluolassa on tällä hetkellä 64 huonekasvia. Olen ilahtunut ja innoissani siitä, että osaan pitää ne hengissä. Peikonlehdet ovat suosikkejani ja tälläkin hetkellä kotona yksi peikonlehti tekee jo kolmatta uutta lehteä. Kasvit ovat suuri ilo minulle. Se on aika jännä juttu ja uusi siisti asia.
• Vaikka on ollut vaikeeta, on ollut myös mukavaa. Kaiken kaikkiaan olen 100 % kiitollinen. Pääsin myös todistamaan tästä suuresta muutoksesta seurakuntaan tänä syksynä.
• Olen työstänyt traumojani lukemalla kirjoja aiheesta ja kirjoittamalla aiheista mieleen tulevia juttuja. Olen kirjoittanut noin 14 kokonaista päiväkirjaa huhtikuusta lähtien. Ennätys kirjan täyteen saamisessa oli 11 päivää. Sain siis kirjastokortin ja se on ollut iso apu traumaprojektiini. Olen lainannut ja lukenut hirveän määrän kirjoja tärkeistä aiheista ja samalla kirjoittanut asioita ja asioista. Tää on yksi osa toipumisprosessiani.
• Hyvät hetket ystävien ja kavereiden kanssa. On ollut ilo saada ystäviä, jotka hyväksyy ja ymmärtää mua omana outona itsenäni. Erityisen siistiä on ollut se, kun olen saanut kannustaa ystävää ja olla innoittajana hänen kirjaprojektissaan. Sain rohkaistua hänet käyttämään lahjojaan, olen tukenut häntä kirjoittamisen aikana ja saanut lukea valmistuvaa kirjaa, jossa on aivan mahtava juoni. Olen ollut muusa olemalla vain mitä olen. Siistiä!
• Olen saanut tämänkin vuoden aikana kasvaa ihmisenä. Olen ymmärtänyt monia asioita ja tehnyt mielekkäitä juttuja. Olen saanut olla avuksi ja hyödyksi, jopa iloksi toisille. Mutta ei tää vielä tässä ollut, katsotaan ja ihmetellään, mitä Hulttiksesta vielä on tulossa!
