Kokemusmyöhästelijä

 Tänään jatkui kokemusasiantuntijakoulutus. Mulle kävi vaan vähän hassusti. Nukuin pommiin vaikka olin laittanut herätyksen (väärälle päivälle, hyvä minä!🤪). Mun oli tarkoitus herätä klo 9.00, että ehtisin hyvin paikalle ajoissa. Kuinkas sitten kävikään... 

Olin autuaassa unessa kunnes havahduin ja ihmettelin miksi ei kello soi. Heräsin siis  klo 11.52 ja säikähdin kellon aikaa, kauhistuin ja sanoin: "Voi hemmetti. Mä oon myöhässä!" Melkein iski paniikki ja puin kiireellä päälle ja laitoin tavarat kasaan. Mulle soitettiin sieltä ja kyseltiin, että onko kaikki kunnossa. Hädissäni kerroin nukkuneeni pommiin ja tulevani pian. Ei ollut hätää kuulemma ja hyvä että pääsen paikalle. Ensin ajattelin juosta sinne, mutta sit mulla välähti. Taksi! Sehän nopeuttaisi mun paikalle pääsyä.

Tilasin siis taktisesti taksin ja menin koulutukseen. Olin perillä klo 12.07. Vähänkö mua hävetti olla myöhässä. Mutta vastaanotto oli kaikkea muuta kuin harmistunut. En kuullut yhtäkään moitteen sanaa, kukaan ei paheksunut mua lainkaan. Kaikki oli iloisia kun tulin ja sanoivat "Hyvä Jenna! Mahtavaa!" Jne eikä ollut kaukana ettenkö olisi saanut aplodeja. 😄 Vastaanotto oli niin positiivinen, etten ole moista ennen kokenut. 😄 Oli niin ihmeellistä, kun mua ei paheksuttu, ei moitittu, eikä sanottu mitään syyttävää. Päinvastoin kaikki oli erittäin iloisia kun pääsin paikalle. Yksikin kertoi, että olivat kaivanneet mua. Yksi näytti peukkua ja iski silmää😆 Kaikki oli iloisia eikä mun myöhästyminen ollut ongelma. Pahoittelen kyllä asiaa. Eikä se haitannut ketään. Kaikki olivat iloisia siitä, että pääsin paikalle. 

Ihan eri asenne kuin esim koulussa tai muissa paikoissa, esim joissain työpaikoilla tai kokouksissa.  Minusta oltiin jopa huolissaan et onko mulla kaikki ok ja sanoivat, että "Ei Jenna kyllä jätä tätä kesken". Enkä jätä! En todellakaan jätä tätä juttua kesken! Meillä on ihan paras porukka ja huippu hyvä koulutus kaikkiaan!🤩 Olen kiitollinen näistä tyypeistä ja koko jutusta. Ollaan lähennytty ihmeellisen nopeasti, sen huomasin ja me kaikki ollaan tavallaan yhtä, vaikka samalla ollaan erilaisia ja erillisiä. Ja yhdessä me voidaan paljon.

Tää porukka oikeasti välittää eikä kukaan yritä nousta toisten yläpuolelle. Eikä korosta itseään, eikä kukaan yritä laittaa paremmaksi. Jokaista arvostetaan omana itsenään eikä siellä ole kilpailuhenkeä, et kuka on paras, ei mitään toista alentavaa ja itseä korottavaa. Jokainen on hyvä omana itsenään eikä kenenkään kokemus ole turha tai toista huonompi. Jokaisen persoona ja kokemus on arvokas.  Meillä on hemmetin hyvä yhteishenki. 😊 Ja valtavan laaja kokemusmaailma. Olen tosi, tosi kiitollinen näistä tyypeistä ja tästä koulutuksesta! 

Minähän perkele kirjoitan!!! (vaikka sitten aamukoomassa)

 Noniin. Kokemusasiantuntijakoulutus alkoi viime viikolla ja lähti hyvin käyntiin. Meillä on mahtava porukka! Tosi monenlaista kokemusta löytyy ja kiinnostavia tarinoita, kiinnostavia ihmisiä. Alussa jännitti aivan vietävästi, mutta sitten sekin helpotti. Jännityksen tilalle tuli valtava mielenkiinto. Halu oppia ja kasvaa tämänkin kautta. Hyvä oli lähteä tähän koulutukseen. Olen kiitollinen jo nyt. 

Huomasin myös, että saan ihmiset nauramaan. Osaan olla hauska tajuamatta sitä edes itsekään. :D Samoin myös multitalentismini on tullut näkyviin, vaikka en ole pahemmin edes tuonut sitä esiin. Olen vain ollut oma itseni ja tehnyt niitä juttuja joista tykkään. Ja niistä ovat tykänneet myös muut. Se on siistiä! Se on ihan parasta, että mun lahjoista on iloa myös toisille. Olen kiitollinen siitäkin.

Allekirjoitin sopimuksen vaitiolovelvollisuudesta. Nyt on mustaa valkoisella, ja vaikka olen pitänyt omatoimista vaitiolovelvollisuutta jo tän blogin takia, niin on hyvä, että nyt se on virallista. Hulttiotyttö on nyt sitoutunut vaitioloon virallisesti ja ottaa asian vakavasti. Se on hyvä ja hyödyllinen asia.

En tiennytkään, kuinka laajasti kokemusasiantuntija voi toimia. Yllätyin positiivisesti kaikista niistä mahdollisuuksista ja jo nyt alkoi ideat raksuttamaan päässä. Saa nähdä, mitä kaikkea sitä vielä tulee tekemään! Olen innoissani. Ja otan koulutuksen tosissani. Tahdon päästä auttamaan toisia ja teen parhaani sen eteen, että voisin auttaa toisia. 

Taas on aamupäivä ja olen vieläkin vähän koomassa. Mut ei se haittaa. Nyt ei tarvitsekaan olla super skarppina, vaan voi tehdä omia juttujaan kaikessa rauhassa aamukoomassakin. Nyt vaan iski jumitus ja ajatus katkesi. Liikaa häiriötekijöitä ja häiriötekijät häiritsevät kirjoittamista ja keskittymistä...

 

Jumittaja jumittaa jumissaan jumittaa jumittaja jumittaa jumissaan jumittaa...

Noniin! Nyt sain kiinni ajatuksestani. (Vihdoinkin!)

Olen huomannut, että mitä enemmän täällä blogissa on käynyt porukkaa, sitä alentuvammin tähän mun kirjoittamiseen on suhtauduttu. Eivät kaikki, mutta jotkut. Nyt täällä on käynt jo yli 1 951 000 kävijää, ja olen kiitollinen siitä. Kun olen sanonut siitä, moni on sanonut: "Hyvä!" ja kertovat kehonkielellään ja äänensävyillään jotain muuta. Ihan kuin se häiritsisi joitakin, että tätä blogia luetaan ja että kirjoitan tätä. En vaan tajua, mitä pahaa siinä on. Ja kun kirjoitan ihmisten ilmoilla, saatan kuulla sanoja, jotka on lausuttu hieman oudolla äänensävyllä ja kummallisilla painotuksilla. Sellaisilla joissa on vähättelevä ja piikittelevä sävy ja jotka siis vähättelee mun työtä ikään kuin se ei olisi niin merkityksellistä vaan ennemminkin halveksuttavaa. Siis piilohalveksuntaa ja piilovähättelyä.  Sanaa 'blogi' on näköjään mukava väännellä ja lausua tavoilla, joissa on alentava sävy. Toinen on erikoinen sävy on usein sanoilla 'vai niin', 'jaahas', 'taas', 'taasko' 'sinä kirjoitat' 'tuota' 'blogia', samoin sanoilla 'se' 'Jennan blogi', 'bloggaaminen' 'se sun blogi' jne. Näihin sanoihin on usein sisällytetty alentava, mitätöivä, piikittelevä ja halveksuva sävy.

 Onneksi on niitäkin, jotka ihan oikeasti arvostaa mun kirjoittamista. Heidän sanoistaan puuttuu nuo kaikki ikävät sävyt, heidän sanansa ovat positiivisesti latautuneita. Heidän sanansa eivät lannista, vaan niistä saa voimaa. Olen kiitollinen kaikista heistä! On outoa, miksi jotkut suhtautuvat mun kirjoittamiseen niin alentuvasti ja alentavasti. Jopa niin, että he sanoillaan ovat yrittäneet saada minut häpeämään kirjoittamistaitoani. Sitä on mitätöity, se on ohitettu röykeästi ja samalla annettu ymmärtää, että ei tuo nyt ole vielä mitään, minullapa on jotain vielä parempaa... Tekstejäni on vähätelty, annettu ymmärtää, ettei niissä mitään erikoista tai uutta ollut. Kirjoituksiani on väheksytty monin tavoin ja samalla aihe on siirretty johonkin muualle. Joskus minua on jopa kehoitettu, "neuvottu" (käsketty) lopettamaan kirjoittaminen. Joskus siihen on painostettu. Joskus on myös uhkailtu. On myös annettu ymmärtää, ettei se ole hyvä asia, että kirjoitan. Kirjoittamisen lahjani on tosiaan joutunut koville. Joskus blogistani puhutaan hyvin alentuvaan sävyyn, vaikka sanoissa olisi kehuja. Kehut eivät tule sydämestä, ne eivät ole aitoja. Enkä tarkoita kaikkia, vaan joitakin ihmisiä. Onneksi saan myös aitoja kehuja ja kannustusta. Suurin kannustin on se, että tekstini ovat auttaneet toisia, edes yhtä ihmistä. Miksi pitää vähätellä sitä, että haluan auttaa toisia kirjoituksillani? Jostain syystä jotkut saattavat kokea kirjoittamiseni uhkana. Ikään kuin mä en saisi onnistua, en saisi olla niin kiinnostava, en saisi osata kirjoittaa, en saisi jakaa tarinaani enkä saisi auttaa toisia kirjoittamalla.

Mulle on myös sanottu, että mä olen kamalan itsekäs, kun kirjoitan tätä blogia. Olen muka vain hakemassa huomiota. Jotka väittää näin, ne eivät tajua sitä, miksi kirjoitan. En kirjoita saadakseni huomiota, vaan auttaakseni toisia. Ja koska olen saanut paljon palautetta siitä, miten tekstini ovat auttaneet monia ihmisiä, en todellakaan kirjoita itsekkyyttäni enkä vain itseni takia. Kirjoitan auttaakseni toisia. Nimenomaan se motivoi mua kirjoittamaan, kun saan kuulla, että mun teksteistä on ollut apua toisille. Onko se itsekkyytä? Onko se huomion kerjäämistä? Ei ole ainakaan minun mielestä. Mä kirjoitan auttaakseni ja lisätäkseni ymmärrystä. Myös siksi, että olen varoittava esimerkki ja myös toivoa antava esimerkki. Välillä ajattelen itsekin, että mitä väliä mun sanoilla on, en ole mitään. Mutta sekään ei pidä paikkaansa. Jokaisen sanoilla on merkitystä. Ja mitä vaikeammista asioista selviää, omilla sanoillaan voi myös kertoa toisille, että toivoa on. Eikä se ole keneltäkään pois. 

Ei se ole keneltäkään pois, kun mä kirjoitan ja käytän tätäkin lahjaa ihmisten iloksi, avuksi ja hyödyksi. Päinvastoin moni saa siitä jotain, siitä voi olla apua monille. Suurempi vääryys olisi se, että en kirjoittaisi, en käyttäisi lahjojani yhteiseksi hyväksi. Olisi suurempi vääryys, jos sulkisin kaiken kokemani, kaiken osaamani ja kaiken tietämäni sisimpääni, en jakaisi näitä kenenkään kanssa, vaan jatkaisin itse elämääni eteenpäin välittämättä siitä, että kokemuksistani ja taidoistani voisi olla apua toisille. Se olisi itsekästä. Se olisi väärin. Se olisi pois toisilta. Se olisi pois myös minulta. Lopulta se tukahduttaisi minut hengiltä. 

Joten: MINÄHÄN PERKELE KIRJOITAN!!!

Ajatuksenvirtaa aamukoomassa

 Vaikka olen vielä aamukoomassa, olen silti kauhuissani jo nyt. Huomenna alkaa kokemusasiantuntijakoulutus (kauhea sanahirviö, joka on vaikea kirjoittaa) ja mua pelottaa. Mulla on taipumus aina jännittää asioita etukäteen, ihan uuvuksiin asti. Se ei ole kovin hyödyllistä, mutta silti näin tapahtuu. Jenskaa jänskättää. Jo hyvissä ajoin etukäteen. 

Mielessä pyörii kysymyksiä:

Mitä minusta tulee?

Vai tuleeko mitään?

Osaanko olla siellä?

Tulenko toimeen ihmisten kanssa?

Ketä siellä tapaan?

Vai tapaanko ketään?

Onko minusta siihen?

Osaanko auttaa toisia?

Miten saan parhaiten asiasta hyödyn irti?

Onko minusta edes tähän?

Toivon ja uskon, että on ja silti epäilen itseäni taas kerran.

Entä jos mokaan?

No mitä sitten. Jokainen mokaa joskus. 

Mutta haluaisin kuitenkin olla mokaamatta.

Haluaisin olla hyvä kokemusasiantuntija. 

Entä jos olenkin huono? Kelvoton? Arvoton? Paska?

Hemmetti vieköön näitä ajatuksia.

Tässä näemme taas kuinka ihmisellä on paha tapa epäillä itseään ja kykyjään. Ja se onkin yleensä suurin este onnistumiselle. Pelottaa yhä enemmän... Hitto. Minä aion onnistua. Menen sinne, vaikka miten pelottaisi. Olen oma outo itseni ja annan mennä vaan. Kyllä se siitä. Mä pystyn tähän. Jep. Pystyn kyllä. Olen pystynyt moneen muuhunkin asiaan, kun olen uskonut itseeni. Ja vaikka en olisi aina uskonutkaan, olen silti saanut yllättyä positiivisesti monet kerrat. Joten, kyllä se siitä. Ei ole mitään hätää. Hulttis hoitaa homman. 

 

Ja nyt päässä lyö tyhjää. Ajatus katkesi. ERROR ERROR ERROR.... Hemmetin aamukooma. Voisin hyväksyä jumittamisen, jos olisin unessa. Mutta olen ainakin jokseenkin hereillä ja ei ole kivaa, jos päässä lyö tyhjää ja jumittaa. Kesken kirjoittamisen. SYNTAX ERROR SYSTEM FAILED... 

...

...

...

...

...

...

...

Päässä kuuluu sisäinen huuto, jossa on hieno kaikuefekti: "PERKELEEEEEEEH!" 

Tämä ei ole yhtään tapaistani. Mistä tuo kirosana oikein tuli? 

Niin. Aamut on vaikeita. Tai sitten aamut ei ole vaikeita, vaan minä olen vaikea. Ainakin aamuisin. Olen aamuisin koomassa oleva jumittaja, johon saattaa olla vaikeaa saada kontaktia, jonka sanat ovat vain hiljaisia ynähdyksiä ja joka vain vetäytyy johonkin nurkkaan jumittamaan. Ja siinä se sitten on. Jumittaa vain ja on kuin ei olisikaan. 

Mutta kyllä se siitä vielä herää. Aikanaan. Joskus nopeammin, joskus hitaammin. Riippuen siitä, onko saanut nukuttua, onko nähnyt painajaisia ja herännyt omaan huutoonsa, vai onko yö ollut muuten vaikea, vai kenties oikein hyvä. Hyvät yöt ovat harvassa. Mut kyllä mä silti olen herännyt lähes joka päivä. Joskus kooma jää päälle niin, että vielä illallakin on kuin vasta herännyt. Se on outoa. 

Paras tapa herätä on päästä kunnon flow-tilaan ja tehdä mielekkäitä asioita. Kunpa se olisikin mahdollista joka aamu. Ja päivä. Ja ilta. Mielekäs tekeminen on elämäni perusta. Ainakin yksi niistä. En selviäisi ilman mielekästä tekemistä. Tulisin hulluksi (ellen jo ole sitä) jos en saisi tai voisi tehdä omia taidejuttujani. En silti ole varma, olenko hullu. Kalligrafiaa harjoitellessakin mietin asiaa ja kirjoitin kauniin tekstin, jossa luki: Ovatko hulluus ja luovuus jotenkin yhteydessä toisiinsa? Vastausta en ole saanut. Taidan olla luova hullu. Ainakin olen hiton luova ja ehkä vähän hullukin, mutta hyvällä tavalla.

 

 Uusi mottoni on: Outous on okei! Ja sehän pitää paikkansa. Olemalla oma outo itseni saan kaikenlaista siistiä ja hauskaa aikaan. Ja jopa hyvää! Hitto, mä oon saanut paljon hyvää aikaan toisissa ihmisissä olemalla oma outo ja aito (ja luova hullu) itseni! Se on ollut erittäin ihmeellistä tajuta. En olekaan mikään arvoton, surkea, huono ja pilalle mennyt yksilö. Ei kukaan meistä ole sellainen. Mun perusasenne itseäni kohtaan on ollut lapsesta lähtien, että olen arvoton, huono ja pilalle mennyt paska. Moni vahvisti tätä käsitystä. Mutta nyt olen saanut huomata näiden selvien vuosien aikana, että tuo perusasenne, lähtökohtani itseni suhteen, EI PIDÄ PAIKKAANSA. Koska olen saanut aikaan myös paljon hyvää, se on ollut yksi todiste tuon väitteen paikkansapitämättömyydestä. Se on ollut todella lohdullinen ja helpottava oivallus. Kukaan meistä ei ole arvoton, ei huono, ei pilalle mennyt, eikä mikään paska. Jokainen on arvokas omana itsenään. Jokaisen elämä on arvokas. Ihan jokaisen. 

 

Ihminen voi parhaiten silloin kun hän saa olla oma itsensä. Jos ei saa olla oma itsensä, silloin ei voi hyvin. Ja kun saa olla oma itsensä, silloin voi hyvin ja elämään löytyy lisää merkitystä ja samalla oppii myös tuntemaan itsensä. Ja oikeasti: outous on okei! Olisi ihan tylsää jos me kaikki oltaisi samanlaisia, samalla tavalla ajattelevia ja samalla tavalla toimivia yksilöitä. Eihän me edes oltaisi yksilöitä, vaan massaa. On vaan hyvä erottua joukosta olemalla rohkeasti sitä mitä on. Olla oma aito ja outo itsensä. Silloin oppii tuntemaan itsensä paremmin, löytää omat lahjansa ja monia hyödyllisiä taitoja ja luonteenpiirteitä, joista on iloa ja apua myös toisille. Omana outona itsenään oleminen on samalla tutkimusmatka omaan itseen. Kuka minä olen? Mistä minä tykkään/en tykkää? Mitä minä haluan? Mitä minä osaan? Ja niin edelleen. Se on hemmetin hyvä ja hyödyllinen asia. Omana itsenään oleminen. 

Koska, jos me ei voida olla sitä mitä olemme, me voidaan huonosti ja oireillaan. Ollaan kuin jossain ahtaassa laatikossa, josta ei pääse ulos. Laatikossa, johon joku tai jotkut ovat sinut väkisin tunkeneet. Sinä et ole ongelma. Niillä on ollut ongelma: Ne eivät ole jostain syystä kyenneet hyväksymään sinua omana itsenäsi. Voi olla että olet ollut jonkinlainen uhka toisille, ja siksi sinut on pitänyt tukahduttaa. Sinussa oleva potentiaali on nähty, ja se on pelottanut toisia, ollut uhka heille. Siksi sinua on estetty olemasta oma itsesi. Olen kokenut tämän monet kerrat itsekin. Silti, laatikosta voi tulla ulos. Se on jokaisen ihmisen perusoikeus, oikeus olla oma itsensä ja tulla ulos ahtaasta laatikosta, johon jotkut ovat hänet tunkeneet. On heidän ongelmansa, jos he eivät ole voineet hyväksyä sinua, koska näkevät persoonasi uhkana. Voi olla muitakin syitä. Niitähän riittää. Syyt ovat kuin persereikä: sellainen on kaikilla. Mutta todellisuudessa kenelläkään ei ole mitään syytä estää toista olemasta oma itsensä! Se ei vaan ole hyväksyttävissä eikä varsinkaan oikein. Toisen ihmisen persoonan alistaminen ja tukahduttaminen on vakava rikos. Se on rikos ihmisyyttä vastaan ja se on myös rikos meidän Luojaamme vastaan. Koska me ollaan olemassa, meidän on haluttu olevan olemassa. Ei kukaan ole täällä turhaan. Ja jokaisen tulisi saada olla oma itsensä. Tietenkin niissä rajoissa, ettei aiheuta toisille kärsimystä ja vääryyttä. Eikä harjoita jatkuvaa pahuutta itseään eikä toisia vastaan. Niin, että se on hyvää, hyödyllistä ja oikein. 

 

Me voidaan aina valita. Jokaisessa hetkessä ja jokaisessa tilanteessa me voidaan valita. Valita, kuinka toimitaan. Valita, mitä sanotaan vai sanotaanko mitään. Valita, teemmekö hyvää vai pahaa. Valita, mihin aikamme käytämme. Valita, kenelle puhumme. Valita mitä teemme. Valita miten olemme. Valita, totellaanko ja alistutaan, vai pidetään tahdostamme kiinni ja vastustetaan vääryyttä. Me voidaan aina valita. Enkä sano, että se olisi helppoa. Ei se aina ole. Silti me voidaan valita. Ei ole aina helppoa tehdä oikeaa valintaa. Mutta jos ei edes valitse, sekin on valinta. Elämä on vaikeaa, mutta me selvitään kyllä. Siihen asti kunnes kuollaan. Kun elää elämänsä niin, että se on hyvää ja hyödyllistä itselle ja toisille, se on hyvä ja arvokas elämä. Ja vaikka eläisi elämänsä täysin päin persettä, tuhoaisi ja satuttaisi toisia, sekin elämä on arvokas, mutta ihminen itse on riistänyt oman arvonsa ja elämänsä arvon elämällä vääryydessä. Ihminen, joka arvostaa itseään ei kohtele itseään eikä toisia kaltoin. Jokaisen elämä on arvokas ja ainutlaatuinen lahja, elipä elämänsä miten hyvänsä. Mutta vaikka elämä on lahja, meiltä ei häviä vastuu elämästämme. Me ollaan vastuussa teoistamme. Jokainen elää elämänsä tyylillään ja kantaa siitä vastuun. Edes vastuuton elämä ei ole elämää vailla vastuuta. Ja mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Voi, olen tämän saanut karvaasti kokea... 

Täällä minä, vanha narkkari puhun asioita, joista en koskaan uskonut puhuvani. Varsinkaan huumevuosina. Muutos on mahdollista, olen siitä elävä esimerkki. Ihminen voi muuttaa tapansa toimia, ajatella ja puhua. Näin mulle on käynyt. Valtava mielenmuutos ja uusi ihmeellinen elämä, jossa saan käyttää monia lahjojani ihmisten iloksi. Multitalentismini oli minullekin yllätys. En todellakaan arvannut, että minulla olisi tällaisia lahjoja. Enkä sitäkään, että minusta voisi olla toisille hyötyä ja apua. Tahdon auttaa toisia. Minulle ei riitä se, että mä pelastuin huumehelvetistä ja sain uuden elämän. Mä tahdon, että muutkin pääsisi sieltä ja  ja aion tehdä parhaani auttaakseni heitä. 

Ja tästä päästään tekstin alkuun: Koska minulla on tällainen tahto, niin eiköhän minusta tule ihan hyvä kokemusasiantuntija.

Mikä ärsyttää keskustelussa?

 Mikä kaikki ärsyttää keskustelussa? 

Kysyn tätä sinulta, hyvä lukija. Kommentit ovat tervetulleita. 

Oma listani siitä, mikä ärsyttää keskustelussa: 

• Päälle puhuminen. Yhä uudestaan. Se kertoo, ettei toista kiinnosta, mitä toinen sanoo. Tai siis yrittää sanoa. 

• Asian siirtäminen jatkuvasti omaan itseen. Kun toinen yrittää alkaa kertoa jotain, saa ehkä yhden lauseen sanottua, niin vastapuoli kääntääkin asian itseensä. Yhä uudestaan. Se on rasittavaa. Yritäpä siinä kertoa omaa asiaasi! 

• Muka-kuuntelu. Ollaan kuuntelevinaan, mutta odotetaankin vain omaa vuoroa päästä puhumaan. Itsestään. Siinä ei paljoa toisen asia kiinnosta, kun samalla valmistelee mielessään omaa puhevuoroaan ja odottaa, että pääsee ääneen. 

• Kysytään toiselta jotain vain siitä syystä, että pääsisi itse puhumaan. Ei siis oikeasti kiinnosta, miten toisella menee, kysymys on vain keino päästä itse vuodattamaan omia asioitaan. 

• Ohittaminen. Ei oteta vakavasti. Ohittaa voi monella tavalla. Jo pelkkä asenne kertoo, kiinnostaako ja ottaako toisen vakavasti. Tai sitten vähättelee toisen asiaa ja saattaa vielä sanoa, ettei tuo nyt ole niin vakavaa, hänellä on ollut vielä vakavampaa ja näin jälleen toinen ohitetaan ja siirretään asia omaan itseen. 

• Vähättely ja mitätöinti. Näihinkin on monet keinot eri tilanteissa. 

• Liiallinen arvostelu ja oikeassa olemisen pakko. Samalla annetaan ymmärtää, että toinen on väistämättä väärässä, jos itse on aina oikeassa. Kaikkitietävä leikkiminen on turhaa, ei kukaan tiedä kaikkea. Jokainen on joskus väärässä.  

• Jatkuva keskeyttäminen ja aiheen vaihtaminen. 

• Torjuminen ja kieltäminen, joista seuraa henkinen hylkääminen. Tähänkin on monet keinot.

• Se, ettei oikeasti kuunnella! Ja silti vaaditaan itse sitä, että toinen kuuntelee. Yhä uudestaan. Ihan kuin toisella olisi vain korvat ja toisella suu. Tässä ei oteta toista huomioon, ja se ajan myötä voi alkaa tuntua hyväksikäytöltä.

• Kahden asian samanaikainen läpikäyminen. Kumpikin yrittää tuoda esiin omaa asiaansa, kuulematta toista ja antamatta toiselle tilaa. Keskustelusta tulee kilpailu, jossa kilpaillaan siitä, kuka saa puhua eniten. Ja näin keskustelu käy turhaksi. Ja hiton rasittavaksi. Tekee mieli vain paeta paikalta mahdollisimman nopeasti.

• Vyöryttäminen. Se, ettei toista kuunnella, mutta silti vyörytetään toista jatkuvasti omilla ongelmilla. Eikä ajatella, että jos toinen ei tule kuulluksi, siltä katoaa mielenkiinto kuunnella toista. Jatkuva vyöryttäminen on stressaavaa ja se alkaa tuntua toisesta pahalta. Toinen kokee olevansa kuin joku likasanko, johon toinen sylkäisee omat ongelmansa ja sitten lähtee helpottuneena pois. Kuulematta toista lainkaan. Olettaen, että toinen jaksaa kyllä kuunnella hänen ongelmiaan, ja se on hänen velvollisuutensa. Näin ei asia ole. 

• Puhutaan vain itsestään. Aina vain minä sitä tätä ja tuota. Suurin osa lauseista alkaa sanalla minä, minun, minulla, minulle, jne. Eikä edes kysytä, mitä toiselle kuuluu. Se on rasittavaa ja käy pidemmän päälle ärsyttämään. Eikö todellakaan muu kiinnosta, kuin vain se oma minä? 

• Kuuntelun vaatiminen kuulematta toista. Tästä onkin jo puhuttu. 

• Jatkuva samojen asioiden vatkaaminen ilman edistystä. Yhä uudestaan nousee samat asiat esiin, samalla äänenpainolla, samoilla sanoilla, aina vain kun tulee sopiva tilaisuus ottaa ne asiat esiin. Usein toisen asia sivuutetaan näin ja toisen oma asia jää kesken. Kun toinen sanoo jonkun sopivan sanan tai muuta, mikä tuo tilaisuuden alkaa vatvoa samoja ongelmia, sitä tilaisuutta ei jätetä käyttämättä, vaan otetaan jälleen kerran esiin ne samat hemmetin ongelmat, joita toinen on kuullut kyllästymiseen asti. Ja näin taas näppärästi sivuutettiin se, mitä asiaa toisella oli. 

• Piilovihaiset kommentit ja passiivis-aggressiiviset piikittelyt. Hemmetin rasittavaa. Ihan kuin toinen ei tajuasi mistä on kyse!

• Muka-kiinnostunut kyseleminen vain, että pääsee puhumaan omista asioistaan. Tämä on rasittavaa. 

• Keskustelun tahallinen pitkittäminen, vaikka toisella olisi selvästi kiire mennä muualle. Asia vain jatkuu ja jatkuu, ja alkaa kuulostaa väkisin pitkäksi väännetyltä puheelta, jossa ei loppua näy. Samalla itse asia menettää merkitystään ja sanat käyvät tyhjiksi. Toista yritetään väkisin pitää kiinni, vaikka on selvää, että hänen olisi mentävä. 

• Tyhjät ja latteat sanat ja ilmaisut, jaarittelu sekä positiiviset latteudet, jotka sopivat huonosti tilanteeseen. Näillä pahimmillaan mitätöidään toisen asian vakavuus. Positiivisuus on perseestä vain silloin, kun sitä ei osata käyttää oikein. 

• Syyllistäminen, haukkuminen, ilkeät puheet ja satuttavat sanat. Sanat, jotka on tarkoitettu satuttamaan. 

• Itsesääliin vajoaminen ja murjottaminen. Ei nähdä itse ongelmaa, eikä varsinkaan ratkaisua, vaan vajotaan itsesääliin surkuttelemaan ja voivottelemaan, kuinka kauhea sitä onkaan. Tämä ei edistä mitään. Päinvastoin se jumittaa. Muutosta ei tapahdu. 

• Tai sitten annetaan ymmärtää, että on itse parempi kuin muut, osaa ja tietää kaiken paremmin, katsoo toista nenän vartta pitkin ja antaa ymmärtää, ettei toinen ole mitään. 

• Hyökkääminen ja projisointi. Siirretään omat viat toiseen ja haukutaan sitä siitä, mitä itse on. Kun toinen haukkuu sinua, hän yleensä haukkuu vain itseään. 

• Toisen manipulointi ja hyväksikäyttö. 

• Ei anneta toiselle vaihtoehtoja. Annetaan ymmärtää, ettei ole vaihtoehtoja (vaikka ainahan niitä on) ja pakotetaan toinen johonkin. 

• Painostaminen ja mahdottomat vaatimukset. Joita kukaan ei voi toteuttaa. Ei edes vaatija itse. 

• Ilkeät ja julmat kommentit. Verbaalinen väkivalta. Sanatkin voivat sattua miekan pistoa enemmän. Pahimmillaan toinen ihminen tuhotaan pelkillä sanoilla. Sellainen on sairasta ja väärin. 

• Huono huumori ja toisen kustannuksella pilailu pahassa tarkoituksessa. 

• Paskan jauhaminen selän takana. Mustamaalaaminen. 

• Uhkailu, Painostaminen ja pakottaminen. "Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla" "Turpa kiinni ja tottele, tai muuten...!" Uhkaillaan myös ikävillä seurauksilla, kostolla ja ties millä. 

• Toisen tietojen käyttäminen aseena tätä vastaan.  

• Toisen lyttääminen ja mitätöinti. Erittäin tuhoisaa ja sairasta toimintaa. Ei nähdä toisen arvoa, koska ei nähdä arvoa itsessäkään. Jos ei arvosta itseään, ei kykene arvostamaan myöskään toisia. Itseään kunnioittava ihminen ei kohtele toisia huonosti.

Voi, näitä olisi vaikka kuinka! Lista on loputon. Kuka tahansa halukas saa laittaa listaan jatkoa.