perjantai 13. tammikuuta 2017

Kuvia ja ajatuksia


 Joku sano et mul on kaunis hymy ja pyys lisää kuvia. En oo mikään linssilude, valokuviin joutuminen ahdistaa :D
En tiedä miks.
Tai tiedän.
Mä häpeen itteeni. Mun ADHD-lääkäri sano et häpeä on normaali tunne lopettaneelle käyttäjälle. Enkä ihmettele kyl yhtään.
Kaikki se mitä kaman takia tein ja mitä mulle tehtiin oli niin kamalaa et vähemmästäkin sitä häpeää tuntee.
Toivottavasti pääsen siitä eroon vielä joskus.
 "Miks sul on rautaa niin paljon naamassa?" kysyy moni.
Koska mä tykkään lävistyksistä.
Niihin sisältyy myös muistoja. Jonkun tein koulun vessassa, muutaman psykiatrisella, matkan varrella millon missäkin.
"Miks sä käytät aina mustia vaatteita?" jotkut kysyy.
Koska musta sopii mulle parhaiten.
Oon esittäny vastakysymyksen: "Voisitko kuvitella mut vihreissä housuissa ja kelta-puna-raidallisessa paidassa?"
Vastaus: "En todellakaan."
En minäkään. Siks käytän mustaa.
Multa kysyttiin et jos mä retkahtaisin, niin kertosinko sen täällä.
Miks en kertois?
Ei ois mitään järkee olla siitä kertomatta. Itteeni mä siinä eniten kusettaisin. Ja tää blogi menettäis merkityksensä.
Oon tähänkin asti kertonu asiat avoimesti, joten miks alkasin kusettaa? Mä arvostan mun lukijoita, joten haluan olla rehellinen.
Jos siis joskus retkahdan, sanon sen kyllä.
Toivottavasti sitä ei tapahdu.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Ajatusvirtaa

Moro!
Kesti taas kirjottaminen, pyydän anteeks.
Vuosi ja 10kk kuivilla.
Rauhallista elämää, vähän suruistakin.
Viime kuussa saatoin erään mukavan äkäpää-miehen haudan lepoon. Kovasti Se vittuili, mut oli silti mulle läheinen. Enemmän meillä oli hyvät välit. Kovasti harmittaa kun Se ei ollu uskossa. En nyt ala uskon asioista puhuu, joku Viel kuvittelee et mä yritän tääl saada herätystä aikaan. Kun Se oliskin mahdollista. Huonolta näyttää. Silti sitä toivon.
Mun elämäntilanne on stabiili. Selkä ollu helvetin kipee. Muuten hyvin. Kamahimojakaan ei voi enää sanoo himoiks. Ne on enää ajatuksia jotka vaan vilahtaa hetkeks.
Voiko narkkari oikeesti muuttua ihmiseks parissa vuodessa? Voiko? Vai oonko mä jonkun mielestä edelleen narkkari? Aina? Jos mä syön lääkkeeni ohjeen mukaan, tekeekö Se musta narkkarin? Saanko mä koskaan ihmisarvoani takaisin? Vai välittääkö kukaan? Miks ihminen tuomitaan menneisyyden perusteella? Mitä ennen tapahtu, Se tapahtu ja nyt on nyt, mitä väliä?
Ei Sellanen oo kivaa kun meet lääkäriin, niin lääkäri heti sut nähdessään huutaa (ja kovaa) et "Sinä käytät huumeita!"
Ja tää tapahtu kun olin jo päässy kuiville.
Sellasta.