tiistai 12. maaliskuuta 2024

Rajojen asettamista

 Olen viime aikoina joutunut vetämään rajoja, mikä on hyvä asia, vaikka siitä onkin seurannut myös harmia. Muutama viikko sitten yksi tuttava päätti mun selän takana kysymättä lainkaan minulta, että me pidetään yhteisnäyttely. Yhtenä päivänä tämä tyyppi alkoi puhua minulle jostain päivämäärästä, ja mä kysyin, mitä silloin tapahtuu. "No se meidän yhteisnäyttely on silloin!", tyyppi huudahti ikään kuin minun olisi pitänyt jo tietää se. Vastasin: "Minulta ei ole kysytty mitään enkä ole tiennyt koko asiasta." Hän sanoi vain: "No nyt tiedät!" ja alkoi vouhottaa yhteisnäyttelystä, jonka olisi pitänyt olla itsestäänselvyys minulle. 

Kun sitten mietin, että mitä töitä saattaisin sinne tuoda, hän halusi saman tien jättää mun tärkeimmät työt pois. Viime aikoina olen piirtänyt jo 7 valmista piirrustuskirjaa, ja kahdeksas on jo tulossa. Niistä on tykätty tähän mennessä valtavasti ja ihmiset ovat ihastelleet kiinnostuneina mun piirrustuskirjoja. Niitä selvästi arvostetaan, mutta silti tämä tyyppi halusi jättää ne pois. "Ei oteta sinne mitään kirjoja!" hän sanoi, ja kun vastustin, hän selvästi ärtyi siitä. Sitten hän sanoi: "Tehdään yhteinen kirja!" Totesin, että se veisi aivan liikaa aikaa, mutta hänen mielestään se oli mahtava idea ja hän suhtautui minuun kuin typerykseen, koska en innostunut siitä. 

Kun hän sitten kirjoitti minulle ylös näyttelyn päivämäärän, paperiin tuli kaikkiaan kolme eri päivämäärää. Homma alkoi mennä aivan liian sekavaksi, ja sanoin siitä. "Ei tässä mitään sekavaa ole!" hän totesi ja teki homman vieläkin vaikeammaksi alkamalla muuttamaan päivämääriä. Siinä vaiheessa hän oli jo niin ärtynyt, että otin etäisyyttä häneen. Aloin itsekin olla ärtynyt tilanteeseen, ja minusta tuntui pahalta, kun hän ei ollut edes kysynyt minulta, haluanko minä yhteisnäyttelyä ja pystynkö siihen osallistumaan. Sovimme palaavamme asiaan, mutta se jäi vaivaamaan minua. Minua suututti, kun hän ei ollut kysynyt minun tahtoani, vaan päätti puolestani sen, mihin osallistun. Sekin ärsytti, kun hän halusi jättää tärkeimmät työni pois. Asiaa miettiessäni tulin siihen tulokseen, etten halua osallistua näyttelyyn, johon en saisi itse edes valita töitäni. 

Koska minun tahtoni oli kokonaan ohitettu, tahtoni alkoi vastustaa koko asiaa. En halunnut osallistua johonkin tahtoni vastaisesti. 

Kaiken olisi kuitenkin pitänyt mennä kuten hän haluaa, ja minun olisi vain pitänyt olla joku jees jees tyyppi, jolla ei ole omaa tahtoa ja jolle kaikki sopii. Ei onnistu minulta. Vatvoin asiaa viikon ja lopulta uskaltauduin sanomaan hänelle suorat sanat tekstiviestillä. En voinut tehdä sitä kasvokkain, koska hän ei olisi kuunnellut minua kuitenkaan vaan olisi keskeyttänyt minut ja jyrännyt minut. Niinpä ilmaisin asiani asiallisesti ja rehellisesti tekstarilla. Kirjoitin hänelle näin:


"Moi! Mä olen miettinyt sitä näyttely asiaa. Ongelma on siinä, etten ole siinä mukana omasta vapaasta tahdostani. Sä päätit siitä minun puolesta mun selän takana etkä kysynyt ollenkaan minulta, mitä mieltä minä asiasta olen. Sulle oli kuin itsestään selvää, että minulta ei tarvitse edes kysyä. Homma lähti siis käyntiin hieman väärällä tavalla. 

Ei varmaan sinustakaan olisi mukavaa, jos minä päättäisin sun selän takana, mihin sä osallistut. En tekisi niin, koska se ei ole oikein.

Ja kun mietin, mitä töitä sinne olisin mahdollisesti voinut tuoda, sä halusit heti alkuun jättää mun tärkeimmät työt pois, eli ne mun piirrustuskirjat, joista on tykätty valtavasti tähän mennessä. 

Niiden sijaan meidän olisi pitänyt alkaa tehdä yhteistä kirjaa, mihin minulla ei ole aikaa tällä hetkellä. Ja kun olin eri mieltä, tulit heti ärtyneeksi. Mun pitäisi siis vain olla joku jees jees tyyppi, jonka tahtoa ei huomioida.

Jos en edes voisi tuoda mun tärkeimpiä töitä, ei mun ole järkeä osallistua. Kuitenkin kaiken pitäisi mennä niin kuin sinä haluat ja mun näkökulmaa ei otettaisi huomioon. Siitä tulisi aivan liian uuvuttavaa minulle. 

Olisi ollut reilua ensin kysyä minulta, mitä mieltä minä asiasta olen, ennen kuin lähdet sopimaan mitään. Koska homma lähti jo alkuun liikkeelle väärällä tavalla, pelkään, että lopputulos kusee. Siksi olen aika skeptinen asian suhteen"

Ja tietenkin hän suuttui. Hän sanoi: "Ei minultakaan kysytty mitään sun viime näyttelystä. Käskettiin vain ottamaan kuvat pois. Mutta unohdetaan koko yhteisnäyttely." Eihän tuo ole mikään syy olla kysymättä minulta, haluanko pitää yhteisen näyttelyn. Kuulosti siltä, että hän oli kateellinen siitä, että minun näyttely tuli hänen näyttelynsä tilalle. Hän ei omista sitä näyttelytilaa, joten häneltä ei tarvinnut kysyä lupaa minun näyttelyyn, joka tuli hänen pitkään siellä olleen näyttelyn tilalle. Hän ilmeisesti koki tämän loukkauksena, ja nyt hän syyllisti siitä minua. Vaikuttaa siltä, että hän olisi vain halunnut ratsastaa maineellani, koska näyttelyni oli hyvin menestynyt. Ikään kuin minun olisi pitänyt korvata hänelle se, että näyttelyni tuli hänen näyttelynsä tilalle antamalla hänen ratsastaa maineellani. Ja kun näyttelyni oli pystytetty, hän itse halusi välttämättä kuvata mun töitä, vaikka olin sanonut hänelle, että kuvattiin työt jo Mediapajan porukan kanssa. Hän sanoi minulle: "Sulla on kamera, kuvaa ite työs! Minä en kuvaa enää yhtäkään! Kiva kun pilasit mun pyhän." En ollut edes pyytänyt häntä kuvaamaan töitäni, ja nyt hän syyllisti minua siitäkin. Lisäksi minusta tuli pyhän pilaaja. Vastasin hänelle: 

"Ei tarvitse suuttua. Se ei ole tässä tilanteessa lainkaan aikuismaista. Toivoin, että olisit ymmärtänyt pointtini, mutta sen sijaan suutuit aiheetta. Tarkoitukseni ei ollut pilata pyhääsi, vaan olla rehellinen."

Hän vastasi: "Sinäkö saat määrätä sen, mistä voin suuttua. Jätä minut rauhaan ja siunausta sinulle." 

Hän siis suuttui kuin kakara vain, koska olin rehellinen ja puolustin rajojani! Jos toinen suuttuu tuollaisesta, se ei ole oikein. Itse hän pilasi pyhänsä suuttumalla siitä, että olin vain rehellinen. Hän oli jo ehtinyt kehuskella ympäri kaupunkia tulevasta yhteisnäyttelystä, ja nyt se olikin peruttu. Eikä vika ollut minun. Hän itse lähti liikkeelle väärällä tavalla. Jos hän olisi kysynyt minulta, haluanko pitää yhteisen näyttelyn, olisin saattanut suostua. Mutta koska minulta ei edes kysytty, en voinut suostua sellaiseen, mihin tahtoni ei ole päässyt mukaan. 

Oli vain oikein, että puolustin rajojani ja olin rehellinen. Jos toinen suuttuu siitä, se ei ole minun ongelma. Hän vain yritti vierittää oman syyllisyytensä minun niskoille, ja siksi minä jäin miettimään, olenko minä tässä se väärintekijä. Tulin siihen tulokseen, etten ole. Tämän jälkeen tämä tyyppi on ollut kuin ei tuntisikaan minua, on paennut nopeasti paikalta kun ollaan törmätty, eikä hän ole enää sanonut sanallakaan mitään peruuntuneesta yhteisnäyttelystä. Hänen mielestään peruuntuminen on tietenkin minun syy, mutta hän itse perui sen, kun sanoin hänelle asiat rehellisesti, asiallisesti ja suoraan. Hänen on turha syyttää minua näyttelyn peruuntumisesta. 

Olen vain helpottunut, kun puolustin rajojani enkä suostunut tähän juttuun. Olisi ollut väärin itseäni kohtaan suostua, koska samalla olisin joutunut antamaan toisen polkea tahtoani ja päättää puolestani jopa sen, mitä töitä sinne olisin ottanut. Minun ei tarvitse suostua sellaiseen. Jos jo heti alkuun hän halusi jättää tärkeimmät työni pois, ei näyttelyn pitämisessä olisi ollut mitään järkeä. Vaikka rehellisyydestäni seurasikin harmia ja lapsellista raivoa, toimin silti oikein. Mitä järkeä minun edes olisi ollut osallistua, kun minulla ei olisi ollut lainkaan päätäntävaltaa? Hän olisi päättänyt kaikesta ja olisi samalla ratsastanut minun töilläni ja maineellani. En tahdo sellaista. Hankkikoon itse maineensa, minun ei kuulu omaani hänelle antaa. 

Enkä olisi pystynyt olemaan mikään tahdoton jees jees tyyppi, jolle kaikki käy, joka kiltisti alistuu toisen maaniseen päsmäröintiin. Se olisi ollut aivan liian sekavaa ja se olisi aivan varmasti uuvuttanut minut. Onneksi olen vihdoinkin oppinut pitämään puoleni ja puolustamaan rajojani! Vaikka siitä voikin seurata harmia, se on silti oikein. En suostu enää siihen, että rajojani rikotaan. Kenenkään ei tarvitse suostua sellaiseen. 

Ja jos joku ei hyväksy rajojani, se on hänen ongelmansa. 



lauantai 27. tammikuuta 2024

Energiavaras uuvuttaa ihmissuhteet

Sain luettua yhden mielenkiintoisen kirjan, ja kirjaa lukiessani kirjoitin ylös lainauksia.  Ajattelin laittaa tänne tekstejä tästä kirjasta ja käsitellä asiaa vaihtelun vuoksi näin. Tervetuloa Hulttiksen Traumaprojektiin! 

Yleensä kirjoitan lukupäiväkirjaa käsin, mutta nyt tein sen koneella. Sitten tuli mieleen, että voisin laittaa lukupäiväkirjani tänne blogiin. Lainaukset on kursivoitu. Ja aihe on mielenkiintoinen. Tää aihe kun varmasti koskee monia ihmisiä. Josko tästä voisi olla hyötyä myös muille. Toivon näin. Energiavarkaita kun on joka lähtöön. Vaikka sama ihminen ei ole kaikille aina energiavaras, ei hätää! Jokaiselle varmasti löytyy oma energiavarkaansa.

 

Jos ympärillämme olevat ihmiset eivät anna energiaa yhtä paljon kuin ottavat, syntyy epätasapaino. Tällaiseen tilanteeseen joutunut henkilö ei ymmärrä, mitä hänelle on tapahtunut, mutta hänessä viriää pahan olon tunne, jonka käsitteleminen vie paljon psyykkistä energiaa. 

- Niinpä. Antivastavuoroisuus on uuvuttavaa. Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, että he riistävät toisilta voimat aivan huomaamatta ja salakavalasti. Tuskin energiavaras tietoisesti toisilta voimia vie, mutta hänen käytöksensä on vain yksinkertaisesti hiton uuvuttavaa. Hän vain ottaa, mutta ei osaa antaa. Ja sellainen vie antajalta voimat. Eikä sitä itsekään aluksi tajua, mistä on kyse. Sitä vain alkaa olla todella uuvuksissa ja harmissaan siitä, kun vastavuoroisuus ei toimi. Se hämmentää, kun joutuu kohtaamaan ihmisen, joka ei kykene vastavuoroisuuteen. Ajan myötä se alkaa suututtaa. Toinenhan käyttää vain hyväkseen. Emotionaalinen hyväksikäyttö ja kaltoinkohtelu sopii kuvaamaan energiavarkaan toimintaa.

 

Energiavarkaat ovat ihmisiä, jotka purkavat hankalat tunteensa muihin helpottaakseen omaa oloaan ja saadakseen siten energiaa.

Aina ei ole helppo huomata, milloin energiavaras siirtää sisäisiä ristiriitojaan ympäristöön, joten on tärkeää kyetä erottamaan käyttäytymisen takana piilevät mekanismit mahdollisimman selkeästi. 

- Sepä se. On vaikeaa havaita energiavarkaan haitallista toimintaa. Mutta ajan myötä hänen käyttäytymisestään on löydettävissä tietynlaisia toimintakaavoja. Usein energiavarkaat projisoivat omat vaikeutensa ja huonot puolensa toisiin. Ja sekin on todella vastenmielistä ja raskasta. Pahimmillaan projektion kohde alkaa toteuttaa toisen projektioita omassa elämässään ja menettää itsensä. Kuka haluaisi sellaista? Minä ainakaan en tahdo muuttua toisen projektioiden kaltaiseksi. En todellakaan tahdo kantaa toisen heikkouksia ja huonoja puolia! Omissakin on riittävästi.


Projektiossa henkilö siirtää epätoivottuja kielteisiä asenteitaan ja pahaa oloaan muihin keventääkseen omaa taakkaansa ja pahaa oloaan. Energiavaras ei halua myöntää omia virheitään ja heikkouksiaan vaan haluaa nähdä itsessään vain hyvää. 

Häntä ohjaavat vanhat käyttäytymismallit, joiden vuoksi hän käyttää hyväkseen muiden ihmisten energiaa. Käyttäytymisellään hän saa aikaan tilanteita ja suhteita, joissa antaminen ja ottaminen eivät ole tasapainossa. 

Energiavaras kieltää uhkaavat sisäiset tunteensa ja on jatkuvasti puolustuskannalla välttyäkseen kohtaamasta itseään. 

Hän vähättelee vastapuolta tekemällä aiheettomia ikäviä ja kriittisiä huomautuksia. Useimmiten hänen tarkoituksenaan on vähätellä muita näyttäytyäkseen itse mahtavammalta ja saadakseen yliotteen. Hän levittää pahaa oloa ympärilleen. 

Näin energiavaras lataa itseensä energiaa, kun taas hänen kohteekseen joutunut heikkenee ja tuntee väsymystä, mikä sitoo psyykkistä energiaa. 

Pahan olon tunteet vaikuttavat usein käsittämättömiltä, eikä pahoin voiva henkilö ymmärrä, kuinka tilanne on syntynyt, vaan tuntee epämääräisesti, että jotain on vialla. 

Koska energiavarkaan toiminta johtuu siitä, että hän haluaa saada valtaa ja muut alistumaan, tilannetta on vaikea selvittää sanoin ja perusteluin. 

- Energiavaras toimii siis haitallisesti ja kieltäytyy kohtaamasta itseään rehellisesti. Eihän hänessä voi olla mitään vikaa! Vika on toisissa, varsinkin niissä, jotka näkevät energiavarkaan haitallisen toiminnan läpi. Onhan se helpompaa projisoida omat vikansa toisiin kuin kohdata ne itse. Sellainen käytös on raukkamaista ja toisia alentavaa. Tehdään toisesta omien ongelmien ja omien vikojen likasanko, johon voi tyhjentää kaiken paskan itsestään. Näin on helpompaa paeta todellisuutta. Mutta se tehdään toisen ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella! Energiavaras alentaa toisia voidakseen kokea ylemmyyttä. Minustakin piti yrittää tehdä hirveän heikko ja hauras, jotta toinen voisi kokea olevansa minun yläpuolella. Todellisuudessa se, joka korottaa itseään alentamalla muita, on itse alhainen ja heikko. Terveen ja vahvan ihmisen ei tarvitse toimia noin, koska hän tiedostaa, että jokainen on samalla viivalla, yhtälailla arvokas ja tärkeä omana itsenään. Tätä energiavarkaat eivät pysty hyväksymään. Heidän täytyy olla muita parempia, muuten heidän hauras egonsa hajoaa. Tai jos he eivät voi olla muita parempia, sitten heidän täytyy olla muita huonompia. Samalla viivalla oleminen ei yksinkertaisesti onnistu, koska silloinhan energiavaras ei olisi yhtään sen erityisempi kuin muutkaan.


Projektio on valtakäyttäytymistä, johon voi liittyä hyvin voimallisia torjuttuja tunteita, usein vihaa ja suuttumusta. Sanallisesti ilmaistut projektiot sisältävät voimakkaan tunnelatauksen ja osuessaan ympärillä oleviin ihmisiin satuttavat näitä haavoittaen, loukaten ja pahastuttaen. Vastapuoleen osuvat sanat - jotka voivat olla piikkejä tai avointa kritiikkiä - ovat kuin ohjuksia ja symboloivat kielteistä psyykkistä energiavirtaa, jonka projisoiva henkilö kohdistaa muihin. Kielteisen projektion maalitauluksi joutunut aistii vihan usein fyysisesti. 

- On inhottavaa joutua projektion kohteeksi. Se on niin haavoittavaa ja vääristää omaa kuvaa itsestään. Minäkin olen saanut kuulla olevani juuri sellainen, kuin energiavaras itse on. Muistutan kuulemma huomattavasti hänen narsistista vanhempaansa, vaikka todellisuudessa en ole lainkaan hänen kaltaisensa. Minusta on lisäksi tehty väkisin henkisesti sairas ihminen ja mielenterveyteni ja todellisuudentajuni on kyseenalaistettu vain, koska näen toisessa asioita, joita hän itse ei halua nähdä. Koska hän on sairas, sitten minunkin täytyy olla. Projisoiva henkilö suhtautuu minuun kuin olisin todella pelottava ja vaarallinen ihminen, vaikka en ole kertakaan kohdellut häntä huonosti, en edes vihaisena! Hän pelkää suhteettoman paljon minua ja tunteitani, ikään kuin tunteeni olisivat jotenkin vääriä ja luonnottomia. Olen kuin pelottava mörkö. Siitä tulee sellainen kuva, kuin minussa olisi jotain vaarallista ja luonnotonta. Vaikka luulisi, että tämä tyyppi kyllä tuntee minut ja tietää, etten ole toisia kaltoinkohteleva paskiainen. Minua ei ole aiheellista pelätä.


Jos energiavaras on vaarassa joutua vastakkain ympäristönsä kanssa, hän suojautuu puolustusmekanismien ja kieltämisen paksujen muurien taakse. Niinpä energianantajan ei kannata odottaa, että hän pystyisi selvittämään ongelmia ja ristiriitoja energiavarkaan kanssa. Energiavaras kääntää aina kaiken omaksi ja tekojensa puolustukseksi ja kieltäytyy tunnustamista omaa syyllisyyttään. 

- Niinpä. On turhaa yrittää selvittää asioita sellaisen ihmisen kanssa, joka kieltäytyy kohtaamasta todellsuutta sellaisena kuin se on. Energiavaras vain kaunistelee tekojaan ja kääntää asiat aina parhain päin itsensä kannalta. Eikä hän aidosti kykene kohtaamaan ja kuuntelemaan vastapuolta, koska hän on niin voimakkaassa kieltämisen tilassa. Hän uskottelee itselleen, että toisen täytyy olla väärässä. Eihän hänen toimintansa voi olla niin haitallista kuin toinen sanoo. Ja näin itsepetos vain jatkuu eikä hän ota toista vakavasti.


Ihminen ei ole kehittynyt vastuulliseksi aikuiseksi, jos hän kantaa vanhoja kielteisiä kokemuksia sisällään ja sallii itsensä siirtää ne muiden kannettavaksi silloin, kun sisäinen paine kasvaa liikaa. Hän ei näe todellisuutta vaan kuvittelee, miten asiat ovat. 

Energiaa vievän ihmisen puolustusmuurit ovat usein korkeat, ja hän käy sisäistä keskustelua, joka lopulta aina vahvistaa hänen päätelmänsä, että toinen on väärässä. Hän tekee asian yksinkertaiseksi itselleen projisoimalla ongelmiaan, sen sijaan että työstäsi niitä sisällään. 

- Nimenomaan. Vastuulliset ja tasapainoiset ihmiset eivät koe tarvetta projisoida asioita toisiin. He kun kykenevät kohtaamaan omat vikansa ja puutteensa ja ylipäätään todellisuuden rehellisesti. Heillä ei ole tarvetta pettää itseään eikä siirtää vikojaan muiden kannettavaksi. He ottavat vastuun itsestään ja elämästään. Energiavarkaat eivät tähän kykene. Vastuuta paetaan kieltämällä tosiasiat ja vääristellään omaa haitallista toimintaa niin, että vika onkin toisessa. Näin toimiva ei näe todellisuutta sellaisena kuin se on. Ja se on surullista. Energiavarkaan elämä menee hukkaan itsepetoksen ja projektion harhamaailmassa.

 

Vaikka voimme pahoin kokiessamme, ettei meitä kunnioiteta, on muistettava, että tilanne kertoo pelkästään energiavarkaasta eikä meistä itsestämme. 

- Juuri niin. Ihminen ilmaisee persoonallisuuttaan omalla käytöksellään, ja kun ihminen kohtelee toisia sairailla tavoilla, se kertoo, että hänen persoonallisuutensa on sairas. Terveillä ihmisillä ei ole tarvetta kohdella toisia sairailla tavoilla. Terve ihminen kykenee kunnioittamaan toisia ja kohtelemaan heitä asiallisesti. Vain sairaat ihmiset kohtelevat toisia sairailla tavoilla. Ja sellainen haavoittaa ja kauan jatkuessaan alkaa vituttaa ankarasti. Sehän kertoo, ettei minua kunnioiteta eikä arvosteta, kun minua kohdellaan kaltoin sairailla tavoilla. Toistuvasti vieläpä. Vaikka energiavarkaan käytös onkin haavoittavaa ja loukkaavaa, se ei kerro minusta, vaan energiavarkaasta itsestään.


Energiavaras tuntee päässeensä voitolle, kun on näennäisesti etulyöntiasemassa ja kun vastapuoli menettää voimia. Käyttäytymällä näin ja korostamalla itseään hän suhtautuu välinpitämättömästi ympäristönsä tarpeisiin ja mielipiteisiin. Hän myös vääristelee totuutta eikä halua nähdä omaa osuuttaan ongelmissa.

Energiavaras voi laiminlyödä monella tavalla: Hän ei ole kuulevinaan, mitä toinen sanoo, tai hän ei reagoi lainkaan, eikä vastapuoli saa minkäänlaista vastausta ja jää näkymättömäksi. Energiavarkaan strategioihin kuuluu myös jatkuva toisen puheiden kyseenalaistaminen - hän asettuu vastahankaan, oikuttelee ja suhtautuu kaikkeen kielteisesti. Vastapuoli ei tule nähdyksi eikä ymmärretyksi.

- Välinpitämättömyys toisten tunteita ja tarpeita kohtaan kuvaa hyvin energiavarasta. Samoin tuo, että energiavaras vääristelee totuutta eikä halua nähdä omaa osuuttaan ongelmissa. Hän vain kaunistelee asiat itselleen sopiviksi ja ajattelee, että "eihän tässä nyt voi olla kyse mistään kovin vakavasta", vaikka hän on juuri kohdellut toista kaltoin ja alkanut taas kerran laiminlyödä tätä emotionaalisesti. Toisen tunteilla ei yksinkertaisesti ole hänelle mitään merkitystä. Sen hän osoitaa omalla toiminnallaan. Jos toisen tunteet olisivat hänelle merkityksellisiä, hän ei haavoittaisi toista yhä uudestaan eikä pakenisi vastuutaan.

 

Energiavarkaalle ominainen käyttäytyminen on seurausta henkilön kokemasta puutteellisesta huolenpidosta lapsuudessa. Kun perustarpeita ei ole tyydytetty lapsuudessa, energianviejäksi kasvava päätti - tiedostamattaan tai tietoisesti - jo varhain, että "mitä minä en ole saanut, sen minä otan". Hänellä voi myös olla sisäinen halu maksaa vanhat vääryydet takaisin. Kostonhimo voi ilmetä esimerkiksi toiveena alistaa ja omistaa muut. Omistushalu ei kuitenkaan ole rakkauden vaan kypsymättömyyden merkki. 

Lapsuuden aikaiset puutteet ovat myös sellaisen käyttäytymisen taustalla, jossa henkilön toiveena on saada muut kokemaan itsensä arvottomiksi - yhtä arvottomiksi kuin hän sisimmässään kokee itsensä.

Kun häntä lapsena loukattiin, hänessä alkoi itää kelpaamattomuuden tunne. Aikuisena hän sitten haluaa kostaa loukkaamalla itse muita ja näin altistaa ympärillään olevat ihmiset samalle alentavalle kohtelulle, jota hän itse joutui pienenä kestämään. Hän saa aikaan tilanteita, joiden seurauksena muut ihmiset suuttuvat ja antavat hänelle syyn päästää vihansa valloilleen. 

Hän purkaa sisäistä jännitettään henkilöihin, joilla ei ole pienintäkään osaa näin syntyvissä ristiriitatilanteissa. 

- Juuri tätä on toistamispakko. Se on tiedostamatonta toimintaa, jossa toistetaan jotain lapsuudesta saatua mallia. Kun on lapsena joutunut kaltoinkohdelluksi, aikuisena aletaankin kohtelemaan muita kaltoin. Energiavaras kohtelee toisia kaltoin samalla tavalla kuin häntä lapsena kohdeltiin. Näin hän kostaa viattomille omaa kärsimystään. Hän laittaa pahan kiertoon. Hän toistaa niitä tilanteita, joissa itse joutui kärsimään ja nyt hän vuorostaan on se, joka laittaa toiset kärsimään. Uhrista on tullut kaltoinkohtelija. Paskamaisista olosuhteista kasvaa paskamaisesti toimivia ihmisiä. Mutta paskamaisista olosuhteista voi kasvaa myös niitä, jotka eivät tahdo toimia paskamaisesti toisia kohtaan. He eivät halua laittaa pahaa kiertoon, koska eivät toivo kenellekään sellaista kärsimystä, jota on itse joutunut kokemaan. Yhtälailla paskamaisista olosuhteista tulee niitä, jotka laittavat pahan kiertoon ja niitä, jotka eivät tahdo laittaa pahaa kiertoon. Mistä tämä johtuu, en tiedä. Ehkä se on yksilöllistä. Ehkä jotkut paskamaisissa oloissa kasvaneet eivät vain halua kohdella toisia paskamaisesti. Mutta on selvää, että ne, jotka kaltoinkohtelevat toisia, ovat olleet lapsena itse kaltoinkohtelun uhreja. Uhreilla on taipumus luoda uusia uhreja, valitettavasti. Mutta kaikki uhrit eivät tee niin. Miksi? Olisi kiinnostavaa tietää, mistä tämä johtuu. Miksi osasta tulee kaltoinkohtelijoita ja osasta ei? Olenhan minäkin joutunut kokemaan vaikka minkälaista kaltoinkohtelua ja väkivaltaa, mutta silti en tahdo kohdella toisia kaltoin enkä väkivaltaisesti. En todellakaan tahdo aiheuttaa kenellekään sellaista kärsimystä, mitä itse olen joutunut kokemaan. Se olisi hyödytöntä ja hiton haitallista. Eikä se korjaisi menneitä vääryyksiä, se aiheuttaisi vain uusia vääryyksiä. Sellainen olisi turhaa. Kaiken kaikkiaan toisten kaltoinkohtelu on TURHAA!


Energiavaras ei huomaa, että vastapuoli kärsii, sillä hän kykenee huolehtimaan ainoastaan itsestään. Puutteellisen empatiansa takia hän ei ymmärrä, että hänen läheisyydessään olevien elämä käy vaikeaksi kestää.

Varsin tavallista on, että energiavaras käyttää kanssaihmisiään kuuntelijoina ja minuutensa pönkittäjinä. Puutteellisen eläytymiskykynsä takia häntä harvoin kiinnostaa, miten muilla menee tai mitä mieltä he ovat asioista. Hän johdattaa keskustelun nopeasti takaisin itseensä ja kertoo vuolaasti itsestään. Hän vie kaiken tilan eivätkä muut tule kuulluksi. Hän tuntee saaneensa vahvistusta ja virkistyneensä - itse asiassa yksisuuntaisesta - keskustelusta, joka on käyty täysin hänen ehdoillaan. Kuuntelija menettää paljon voimia, kun hän ei tule kuulluksi eikä pääse esiin. Jokainen haluaa, että keskustelukumppani on aidosti läsnä ja osoittaa olevansa kiinnostunut. Energiavaras ei tähän kykene. 

- Todellakin tällainen on tuttua. Minä olen joutunut olemaan se ainainen kuuntelija ja itse en ole tullut kuulluksi. Kun olen yrittänyt puhua omista asioistani, pian keskustelu siirtyy takaisin energiavarkaaseen itseensä. Ja kun tällaista yksipuolista keskustelua kestää pitkään, olen sen jälkeen aivan tyhjä ja hiton uuvuksissa. Kaikki voimani on viety muutamassa tunnissa. Olen kuunnellut ja tukenut, mutta kun itse olisin tarvinnut kuuntelijaa ja tukea, vastaus oli: "En ole mikään terapeutti" ja sitten asia siirtyykin jälleen toiseen, joka imee minulta kaikki voimat ja vie kaiken henkisen tilan niin, etten saa tilaa olla edes omassa kodissani. Hän on tullut luokseni kuin terapeutin vastaanotolle hyvin levottomana ja purkautunut niskaani kuin tulivuori. Tunnevyörytys on ollut valtavaa ja minä jäin sen kaiken alle. Hän usein toistaa samoja asioita, jotka hän on sanonut aikaisemminkin jo monta kertaa. Pääasia, että aihe koskee häntä. Keskustelu on todellakin käyty hänen ehdoillaan eikä minulle ole jäänyt lainkaan tilaa. Hän on varmaan ollut erittäin tyytyväinen ja helpottunut tämän "kohtaamisen" jälkeen. Itse taas en ole tullut kuulluksi enkä kohdatuksi, ja lisäksi olen menettänyt kaikki voimani ja energiani. Ja näin on käynyt kerta toisensa jälkeen. Olen puhunut asiasta, ja nyt hän jo yrittää edes kuunnella, mutta vieläkään kuuntelu ei ole aitoa kuuntelemista, vaan hän ennemminkin vain odottaa malttamattomana pääsevänsä taas ääneen. Ja niin minun sanomani asiat menevät ohi. Aivan sama, kunhan vain hänen äänensä saa kuulua. Usein en saa edes kunnolla aloitettua asiaani, kun minut jo keskeytetään ja aihe siirretään toisaalle, energiavarkaaseen itseensä tietenkin. Kun pitäisi käsitellä minun asiaa, hän alkaakin kertoa jostain omasta samankaltaisesta kokemuksesta tai sitten hän alkaa pitämään luentoa siitä asiasta, josta yritin kertoa, ikään kuin olisi aiheen asiantuntija. Enkä saa kerrottua asiaa loppuun. Tai sitten hän yrittää päättää puolestani, mistä minun asiasta tulisi puhua. Hän ehdottaa minulle aihetta siitä, mitä minun asiaa voitaisi käsitellä. Mutta eihän se ole oikeaa keskustelua, jos en itse saa päättää, mistä haluan puhua. Aiheen ehdottamisen sijasta olisi järkevämpää kysyä: "Mistä sinä haluaisit keskustella?" Silloin saisin sen tilan, jota keskusteluun tarvitaan. Saisin tuoda esiin sitä mitä itse haluan, en sitä mitä toinen haluaa. Vaikka kuinka yrittäisin tuoda esiin omia asioitani, aihe siirtyy usein hyvin nopeasti takaisin energiavarkaaseen. Normaaliin kesksuteluun ei kuulu se, että vain toinen ohjaa keskustelua ja keskustelu käydään vain toisen ehdoilla. Se ei ole vastavuoroista keskustelua, jossa molemmat tulisivat kuulluksi. Koska en itse tule kuulluksi, en minäkään jaksa enää kuunnella. Olen jo liikaakin tuhlannut empatiaani toiseen, joka ei itse kykene kohtaamaan minua vastavuoroisesti eikä eläytymään siihen, mitä toiselle yritän kertoa. Hänen ajatuksensa pyörivät vain hänen itsensä ympärillä, eikä minulle ole tilaa. Yksipuolinen keskustelu vain uuvuttaa, eikä kukaan jaksa sellaista kauan. On luonnollista, että jos ihminen ei itse tule kuulluksi, hän menettää halunsa kuunnella toista.


Energiavarkaille on tunnusomaista myös se, että he osaavat puolustautua nopeasti ja vapauttaa itsensä syyllisyydestä. He näkevät toisten heikot kohdat ja löytävät ripeästi oikeat sanat sekä seikat, jotka vievät heiltä vastuun. Vastapuoli häkeltyy ja joutuu nielemään mielipahansa, tai sitten kokee syyllisyyttä, jolloin energiavaras on onnistunut tarkoitusperissään, siis oman syyllisyytensä siirtämisessä jonkun toisen kannettavaksi. Tällaiseen toisten jyräämiseen liittyy itsekorostusta. Tällä tavoin käyttäytyvät henkilöt eivät tunne syyllisyyttä, sillä heillä on vahvat torjuntamekanismit ja he harvoin käsittävät oman osuutensa ristiriitatilanteissa.

Vaikka puutteet omassa lapsuudessa selittäisivätkin energiavarkaan menettelyä, kukaan ei voi kuitenkaan vapautua vastuusta vahingoittaessaan muita.

Energiavarkaan käyttäytymisen aiheuttavat hänen omat puutteensa. Muiden syyttäminen ja uhriksi tekeytymunen viittaavat hänen omaan kehittymättömyyteensä, ja muuttuakseen hänen on tutkittava itseään ja mallejaan. Tämän tiedon ansiosta voimme ymmärtää, että emme itse ole näytelmän päähenkilö, vaan kysymys on täysin energiavarkaasta itsestään. Hänen kantamaansa mallia ei voi hajoittaa kukaan muu kuin hän itse. 

- Todellakin, kukaan ei voi vapautua vastuusta haavoittaessaan toisia. On turha yrittää puolustella haavoittavaa toimintaansa vaikealla lapsuudella ja milloin milläkin. Sekin on vain yksi tapa kieltää oma vastuu. Vaikka kuinka yrittäisi kieltää oman osuutensa, vääristellä ja kaunistella omaa toimintaansa, tekeytyä uhriksi, vajota itsesäälidraamaan, vierittää syyllisyyden toisen niskoille, mikään näistä ei poista tekijän vastuuta omasta haavoittavasta toiminnastaan. Näin toimimalla hän vain jatkaa toisen haavoittamista, ja se on alhaista ja väärin. Vastuuta ei voi paeta loputtomiin. Niin kauan, kun ihminen pakenee vastuuta, hän ei voi kasvaa vastuulliseksi aikuiseksi ihmiseksi.


Ihmisellä on oikeus saada kunnioitusta ja vastustaa sellaista, mikä haavoittaa ja loukkaa häntä. Kaikki ovat arvokkaita eikä kenelläkään ole oikeutta kohdella toisia huonosti. 

- Nimenomaan! Kenenkään ei tarvitse sietää paskamaista kohtelua. Eikä kenelläkään ole oikeutta kohdella toisia paskamaisesti. Paskamainen kohtelu kertoo vain sen tekijästä. Ja se, joka kohtelee toisia huonosti, ei osaa kunnioittaa toisia. On vain oikein suuttua huonosta kohtelusta ja paljastaa se. Muuten sama haavoittava toiminta jatkuu.

 

Jos käännämme selkämme energiavarkaalle, hän tuntee usein itsensä hylätyksi ja ryhtyy mielistelemään, jolloin meidän on oltava vahvoja ja tietoisia käynnissä olevasta pelistä, ja tarjottava hänelle vastusta. Pystymme suojelemaan omia rajojamme ja puolustamaan oukeutta omiin tunteisiimme. 

- On syytäkin kokea itsensä hylätyksi, kun toinen on joutunut ottamaan etäisyyttä energiavarkaaseen. Hän on sen omalla haavoittavalla toiminnallaan aiheuttanut. On luonnollista, että kun joku kohtelee toista huonosti, toinen joutuu ottamaan etäisyyttä, ettei saisi enempää haavoja.


Meidän on mahdollista erottaa itsessämme ja muissa oleva aitous, jos hankimme tietoa siitä, mikä elämäämme ohjaa. Kun ulkoinen ja sisäinen sulautuvat yhteen, voivat sanat ja teot käydä yksiin. Ihmisestä tulee rehellisempi itseään ja läheisiään kohtaan, ja hän kykenee helpommin näkemään ja tuntemaan, ovatko muut vuorostaan hänelle rehellisiä. Jos hän avautuu sisimmälleen, hän saa käyttöönsä siellä olevaa tietoa sekä monia vastauksia. Jos ihminen antaa aidon minuutensa johdattaa itseään, hän alkaa elää itse omaa elämäänsä. Hänestä tulee se ihminen, joksi hänet on tarkoitettu. 

- Näin on! Rehellisyys itselle kannattaa, koska silloin voi olla rehellinen myös toisille. Ja olla aito, se on ihan parasta. Voi olla rohkeasti oma aito itsensä ja nähdä myös toiset aidosti ja rehellisesti. Itsetuntemus kannattaa ja on todellakin vaivan arvoista. Se auttaa meitä ymmärtämään niin itseämme kuin myös toisia. Silloin näkee asiat ja ihmiset sellaisina kuin ne ovat, eikä sellaisina kuin kuvittelee niiden olevan. On paljon helpompaa ja mukavampaa elää rehellisenä ja aitona, kuin elää itsepetoksessa ja valheessa. Itsepetos johtaa vain voimakkaampaan itsepetokseen ja lopulta henkiseen tuhoutumiseen. Yhden valheen jälkeen tarvitaan lisää valheita pettelemään totuutta ja pian elämä onkin yhtä valheiden verkkoa. Valheessa eläminen vääristää lopulta kaiken.


Psyykkiset ristiriidat voi ratkaista, jos haluaa täydestä sydämestä työstää tuskallisen asian herättämää vastarintaa. 

Merkityksellisen keskustelun avulla - jolloin henkilö saa tilaisuuden reflektoida tunteitaan ja järjestellä niitä - sielun eri osien välille syntyy dynamiikkaa eli liikettä. Itsereflektio johtaa muutokseen, mikä voi tapahtua ainoastaan, jos henkilö on rehellinen itselleen ja haluaa ymmärtää psyykensä eri puolia.

Tullakseen eheäksi ihmisen on luovuttava projektioistaan palauttamalla itsensä ulkopuolelle ja toisten harteille siirretty asia minään - sisäiseen ytimeemme. 

- Nimenomaan. Niin kauan kun ihminen jatkaa itsensä pettämistä ja vikojensa projisointia toisten niskoille, hän ei voi muuttua. Voin kuvitella, kuinka kipeä totuus itsestä energiavarkaalle voi olla. Nähdä oma narstistinen toimintansa ja vääristynyt persoonansa kaikessa kauheudessaan - se on varmasti kamalaa. Mutta siitä huolimatta se kannattaa. Muuten muutosta ei tapahdu. Vaikka totuus itsestä onkin usein tuskallinen, on se silti kohtaamisen arvoinen. Jos siis haluaa muuttaa omaa haitallista käytöstään ja kohdella toisia kunnioittavasti eikä kaltoin.

 

Hyvä suhde vanhempiin on vahvan minän perusta. Jos vanhemmat kuitenkin kohtelevat lasta välinpitämättömästi, lapsi oppii pidättelemään taitavasti tunteitaan ja kadottaa kykynsä olla välittömässä ja spontaanissa yhteydessä omaan tunnemaailmaansa. Todellinen persoonallisuus ja aidot tunteet hautautuvat silloin syvälle ja voivat jäädä koko elämän ajaksi piiloon keinotekoisten elämä valheiden alle. Tällainen lapsi yrittää aikuisena saada kaiken, mitä hän ei saanut vanhemmiltaan, esimerkiksi ihailua ja hyväksyntää, ja haluaa muiden ihmisten näkevän hänet. Hänen käyttäytymisestään kehittyy liiallisen narsistista, mikä tekee hänestä itsekeskeisen. Tämä tarve voimistuu entisestään, jos henkilö ei sisäisesti koe kelpaavansa.

Voimakkaasti narsistisesta henkilöstä tulee usein energiavaras. Narsistin kuvitelmamaailmassa muut ihmiset ovat olemassa hänen vuokseen, ja heidän on kaiken aikaa määrä vahvistaa todeksi hänen toimiaan - olla hänen jatkeitaan.

Ylimielinen henkilö pelkää menettävänsä naamionsa ja tulevansa hylätyksi. Tunteet on tukahdutettu, koska itsekeskeinen henkilö ei halua tuntea niitä omikseen. Kyky surra on vakavasti häiriintynyt, samoin kyky eläytyä toisen ihmisen kärsimykseen. Seurauksena on, että henkilö kohdistaa huomion itseensä ja hänen on vaikea olla yhteydessä muihin ihmisiin. Hän ei halua paneutua muiden tuntemuksiin, joten hän ei anna muille vastakaikua eikä lämpöä.

Narsistinen ihminen pitää lähtökohtanaan aina omia ajatuksiaan ja tunteitaan ja uskoo, että muut ajattelevat ja tuntevat samalla tavoin. Hän ei näe muiden ihmisten erityisyyttä eikä identiteettiä. Narsismin vastakohta on kyky nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat ja erottaa tämä objektiivisempi kuva omien toiveiden ja tarpeiden luomasta kuvitelmasta. 

Itsekeskeisesti käyttäytyvät henkilöt eivät ota huomioon muiden etuja vaan ovat täysin omien etujensa ohjailtavissa. Silti on tavallista, että tällainen henkilö sanoo pitävänsä muista. Hänellä on kuitenkin tiettyjä ennalta omaksuttuja mielipiteitä muista, mikä kaventaa näkökulmaa. 

- Ainahan sitä voi sanoa pitävänsä toisista, mutta teot puhuvat enemmän kuin sanat. Jos ihminen kohtelee toista yhä uudestaan huonosti, se kertoo, ettei hän välitä aidosti toisen tunteista. Energiavaras ei kykene näkemään toista erillisenä persoonana, mikä johtaa siihen, että toisesta tulee vain hänen jatkeensa. Hän kuvittelee tietävänsä, millainen toinen on ja mitä toinen tuntee. Ja kun hän kaltoinkohtelee toista, hän vähättelee toisen tunteita. Hän ei kykene näkemään rehellisesti toisen tuskaa eikä muita tunteita, eikä varsinkaan kohtaamaan niitä.


Narsistiselta henkilöltä puuttuu myös kyky nähdä oma osuutensa tapahtumista ja vastata tekojensa seurauksista. He eivät pysty erottamaan minää ympäristöstä, ja koska heillä ei ole yhteyttä aitoihin tunteisiinsa, he eivät myöskään ymmärrä, mikä tapahtuu pelkästään heidän sisällään ja mikä kuuluu muille. 

Koska he eivät ole aidosti kiinnostuneita muista, he ovat kykenemättömiä todellisiin ihmissuhteisiin ja elävät emotionaalisesti tyhjää elämää.

Ristiriitatilanteissa he eivät koskaan halua kuunnella omantunnon ääntä - heidän tahtonsa täytyy voittaa. Itsekeskeinen henkilö vierittää syyn aina toisten niskoille ja kääntää mahdolliset syyllisyyden tunteet muihin ihmisiin. Sillä tavoin hän siirtää omat vikansa ja puutteensa toiseen henkilöön tunteakseen itsensä täysin virheettömäksi.

Narsisteilla on myös sellainen piirre, että he eivät koskaan ota kysymällä selviää muiden elämästä, koska he tietävät jo omassa kuvitelmamaailmassaan, millainen toinen henkilö on ja mitä hänelle kuuluu. Siten muut joutuvat tuntemaan itsensä epäonnistuneiksi, kun heidän panostaan ei lasketa. Koska energiavaras on kyvytön olemaan yhteydessä muihin ja eläytymään heidän maailmaansa, hänellä ei ole mitään aihetta kysyä "miltä sinusta tuntuu?" tai "mitä mieltä sinä olet?"

Narsistisen kohtelun uhriksi joutunut kokee, että hänen puheitaan ei oteta vastaan, ja keskustelu on mykkää ja tyhjää. Häntä ei oteta vakavasti. Narsistisesti itsekeskeisen ihmisen kanssa ei voi koskaan syntyä kumpaakin osapuolta rikastuttavaa kanssakäymistä, jossa molemmat antavat ja saavat. 

- Todellakin minusta on tuntunut siltä, ettei puheitani oteta vakavasti ja keskustelu on mykkää itseään toistavaa turhauttavaa kaavaa, joka ei johda muutokseen. Minua ei oteta vakavasti. Tuskaani ei oteta vakavasti. Selitellään ja kaunistellaan, vähätellään ja vääristellään. Manipuloidaan itsesäälillä ja yritetään syyllistää vetämällä uhrin viitta ylle. Tehdäänkin minusta se pahantekijä. Alkaa tuntua turhalta sanoa enää mitään, kun olen toistanut samat asiat jo monta kertaa aiemminkin, mutta silti sama narsistinen toiminta on vain jatkunut eri muodoissaan. Ollaan olevinaan niin pahoillaan ja pyydellään anteeksi, vaikka ei sitä oikeasti tarkoiteta. Koska jos ihminen on aidosti pahoillaan, silloin hän myös tekee kaikkensa parantaakseen tapansa. Aidosti katuva ihminen ei tahdo enää toistaa virheitään. Aitoon anteeksipyyntöön sisältyy myös oman toiminnan muuttaminen. Jos toiminta ei muutu, pahoittelu on pelkkää sanahelinää ja yritys näytellä katuvaa.


On naiivia uskoa, että narsistin vaikutusvallan alle joutunut ihminen voisi tuhoutumatta olla sellainen kuin on. Narsistin tiedostamaton käsitys on, että toinen on hänen jatkeensa. Koskaan toinen ei saa olla narsistia parempi. Aitoa vuorovaikutusta ei synny, narsistin tarpeet asetetaan etusijalle ja hän odottaa saavansa tahtonsa läpi kaikissa tilanteissa. Ellei näin käy, narsisti löytää aina jonkun, jota syyttää. 

Emme saa antaa harhauttaa itseämme näennäisellä ystävällisyydellä ja teennäisen hyvillä tarkoituksella, kun todellisuudessa narsisti vain käyttää meitä hyväkseen ja tekee meille pahaa. 

- Olen tuhoutunut jo liikaakin. Kun toinen pitää minua omien projektioidensa, vääristymiensä ja ongelmiensa likasankona, siinä väkisinkin tuhoutuu. Varsinkin kun haavoittava toiminta on jatkunut pitkään. Tahdon pysyä omana aitona itsenäni, enkä tahdo, että kukaan pitää minua jatkeenaan. En tahdo enää saada enempää haavoja. Olen täysin kyllästynyt emiotionaaliseen hyväksikäyttöön ja kaltoinkohteluun. Minun ei tarvitse sietää sellaista! Koska kaltoinkohtelua on jatkunut jo tähänkin asti, en enää uskalla edes toivoa, että se loppuisi. Niin monet kerrat minulle on lupailtu muutosta ja teeskennelty sitä, mutta todellisuudessa haavoittaminen on vain jatkunut. On vaikea pitää sellaista ihmistä aitona ystävänä, joka kohtelee toistuvasti huonosti. Minun ei kuulu uhrata omaa hyvinvointiani myrkylliseen ystävyyteen. En tahdo myrkyttyä enempää.


Ymmärtämällä syvemmin omia tunteitamme ja saamalla yhteyden tunteisiimme voimme tuntea aitoa myötätuntoa muita kohtaan. Itsestään etäällä olevat ihmiset ovat myös itsekkäämpiä. Ennen kuin ihminen voi ymmärtää jotakuta toista ja päästä hänen lähelleen, hänen on tiedettävä, kuka hän itse on. 

- Kuinka tunteensa tukahduttanut, itselleen tahallisen sokea, itseään pettävä, itsekäs ihminen voisi tuntea aitoa myötätuntoa? Se on mahdotonta. Jos ihminen ei tunne edes itseään, kuinka hän voisi ymmärtää toisia? Ei mitenkään. Hänen kuvitelmansa myötätunnosta ja toisten ymmärtämisestä ovat yhtä petollisia kuin hän itse itselleen on. Se on pelkkää valheellista myötätuntoa, ei aitoa. Aito myötätunto kohtaa toisen samalta viivalta, toisen ehdoilla ja eläytyy toisen tunteisiin, ei omiinsa. Aito myötätunto kuuntelee ja antaa toiselle tilaa olla vapaasti, kertoa asiansa eikä ala saman tien puhumaan omista asioistaan. Tämä on energiavarkaalle mahdottomuus. Jos ihminen on tukahduttanut omat tunteensa, hän ei kykene eläytymään toisten tunteisiin. 


Niin kauan kuin ihminen toistaa alkuperäistä malliaan ja on sen ohjailtavana, hän ei seuraa omaa minäänsä. Hän pääsee selville itsensä eri puolista näkemällä menneisyydestään periytyvät mallit ja käsittämällä, mitä hän toistaa. Psyyke ei voi eheytyä, ellei kielteistä puolta liitetä osaksi henkilön persoonallisuutta.

Kun tutkitaan menneisyyden tapahtumia, tarkoituksena on, että ihminen ymmärtäisi paremmin nykyhetken käyttäytymistään. Omien vanhempien toiminta on psykoterapeuttisesta näkökulmasta kiinnostavaa vain siksi, että se usein jatkuu ja vaikuttaa ihmisen toimintaan vielä aikuisena. Jos ihminen pääsee tutustumaan lapsuudessaan vahingollisesti vaikuttaneisiin ilmiöihin, hän voi myös hajoittaa mallin. Muutokset parempaan ovat mahdollisia vain silloin, kun henkilö on paikallistanut ongelmat. 

Lapselle suojamekanismit ovat välttämättömiä, mutta aikuisena samat mekanismit estävät häntä näkemästä todellisuutta. Jos ihminen jämähtää lapsuuskäsityksiinsä, hän ei voi kehittyä kypsäksi aikuiseksi persoonaksi.

Kieltämisellä ihminen pyrkii ummistamaan silmänsä todellisuudelta ja kieltäytyy näkemästä sitä. Näin kieltäjä pakenee omaa käyttäytymistään ja epämiellyttävää totuutta vääristelemällä, valehtelemalla ja rakentamalla erilaisia enemmän tai vähemmän todennäköisiä selityksiä. Myös asioiden selittäminen parhain päin, paranteleminen ja kaunisteleminen ovat kieltämistä. 

- Juuri näin elämäni energiavaras toimii. Pakonomaisen toistuvasti ja kaavamaisesti. Kun otan asiallisesti esiin hänen haavoittavan toimintansa, hän ensin tietenkin kieltää sen kokonaan. "Ei pidä paikkaansa!" Ei se ollut noin, minä olen (muka taas) väärässä. Kun edelleen jatkan hänen toimintansa kuvaamista, enkä hyväksy sen kieltämistä, koska se on valehtelua, hän joutuu lopulta myöntämään sen. (Mutta tuskin hän itse sitä aidosti myöntää itselleen.) Ja sitten alkaa selittely, asioiden kaunistelu ja vääristely. Alkaa itsesäälidraama ja valtava tunnevyörytys. Hän tekeytyy uhriksi ja yrittää tehdä minusta pahantekijän. Hän siis manipuloi minua. Vaikka antaisin kuinka asiallista kritiikkiä, hän ei sitä kestä, vaan romahtaa ja vierittää syyllisyytensä minun niskoille itsesäälidraamallaan. Ja niin keskustelu on turhaa. Hänellä ei näytä olevan aikomustakaan ottaa selvää toistamastaan kaavasta eikä lopettaa turhien puolustusmekanismiensa käyttöä. Niinpä asiallinen keskustelu ja muutos ovat täysi mahdottomuus. Ja siksi minun on pidettävä etäisyys tähän henkilöön. Hän on jo liikaakin myrkyttänyt minua, enkä halua kuolla henkisesti tuohon myrkkyyn. Tahdon säilyttää minuuteni enkä muuttua energiavarkaan kaltaiseksi.


Toistamispakkoon sisältyy käyttäytymistä, jota toistamme sokeasti ja automaattisesti, ajattelematta ja vanhasta tottumuksesta. Pyrkimyksenä on, että tiedostamattoman lähettämät toistuvat signaalit havahduttaisivat meidät tiedostamaan mallejamme, jolloin voisimme muuttaa niitä.

Ihminen, joka ei kykene tuntemaan tunteitaan aidosti, on tuomittu ilmentämään niitä ulkoisessa käyttäytymisessään. 

Jos väärennämme todellisuutta ja kaunistelemme pimeitä puoliamme, emme kehity. 

- Jep. Toistamispakko on perseestä, ja minua inhottaa, kun olen joutunut toisen ihmisen toistamispakon kohteeksi. Minusta on tehty sijaiskärsijä hänen toistamaansa draamaan, jossa hänestä on tullut kaltoinkohtelija, joka purkaa minuun kaiken paskan sisältään. Eikä hän edes suostu kohtaamaan tätä tosiasiaa. Hän vain jatkaa todellisuuden vääristelyä ja itsepetosta. Kaiken kaikkiaan todellisuuden vääristely on turhaa. Se ei muuta todellisuutta miksikään, mutta vääristää ihmistä itseään. Ja se näkyy myös hänen käytöksessään. 


Hylätessään itsensä ihminen sitoo itsensä vanhempiinsa, koska hän ei ole koskaan työstänyt heihin liittyviä tunteitaan. Hän ei koskaan kasva aikuiseksi, joka kykenisi katsomaan omia vanhempiaan toisen aikuisen näkökulmasta vaan hän jää suhteessa heihin joko tarvitsevaksi tai vihaavaksi lapseksi, joka keski-iässäkin vielä odottaa äitiä tyydyttämään tarpeensa.

Jos emme uskalla nähdä vanhempamme sellaisina kuin he ovat, niin hyvässä kuin pahassakin, meille kehittyy virheellinen ja vääristynyt kuva paitsi itsestämme myös muista. 

Silloin ihminen näkee vanhempiensa ominaisuuksia muissa ihmisissä ja toistaa läheisten ihmisten kanssa vanhaa rooliaan.

Energiavaras ei siis ole kyennyt vapautumaan vanhemmistaan ja hänen sisällään on käynnissä jatkuva kamppailu. Koska hän ei kykene näkemään itseään erillisenä yksilönä, hän ei kykene tuntemaan aitoa rakkautta. Jos hänen persoonallisuuttaan on loukattu lapsena, samat tunteet heräävät hänessä samankaltaisissa tilanteissa. Hän kääntää tunteet itsestä ulospäin ja suuntaa ne muihin.

Ulospäin oireilevalla, lapsena huonosti kohdellulla henkilöllä on sisäinen pakko haavoittaa muita ja kostaa vanhoja vääryyksiä. 

- Niinpä. Todellakin on näyttänyt siltä, että tällä ihmisellä olisi sisäinen pakko haavoittaa minua. Niin usein hän on sitä tehnyt. Hyvin pakonomaisesti ja kaavamaisesti. Hän tiedostamattaan kostaa minulle menneisyytensä vääryyksiä. Täysin turhaan ja aiheetta. En ole ansainnut sellaista kohtelua!


Jos yritämme tehdä pimeästä puolestamme valoisan ottamatta selvää sen sisällöstä, emme koskaan kasva kypsäksi ja tietoiseksi ihmiseksi.

Mitä heikompi ihminen on, sitä enemmän hän projisoi. Nöyryyttäessään ja haavoitaessaan muita hän kokee eräänlaista tyydytystä ja nauttii saamastaan yliotteesta. Lapsena he olivat uhreja, mutta aikuisina he ovat aktiivisia ja niskan päällä. 

Energiavarkailla on suunnattoman vahva pyrkimys saada tahtonsa läpi. Se ilmenee siten, että he ylireagoivat ympärillään tapahtuviin asioihin ja suuttuvat herkästi nujertaen jonkun - useimmiten läheisen ihmisen. 

- Mikähän siinäkin on, kun energiavarkaat haavoittavat juuri heille läheisiä ihmisiä? Luulisi, että mitä läheisempi joku on, sitä enemmän häntä arvostaa, eikä missään nimessä tahdo kohdella toista kaltoin. Ne, jotka satuttavat läheisiään, ovat päästäneet pimeän puolensa valloilleen. He kostavat alitajuisesti kokemiaan vääryyksiä niille, joista heidän tulisi välittää ja pitää huolta. He kostavat kokemiaan vääryyksiä täysin asiaan osattomille, viattomille läheisilleen. Ja jos ihminen ei ole edes tietoinen pimeästä puolestaan tai kieltää sen olemassaolon, sitä vahvemmin se ottaa ihmisessä vallan. 


On tervettä pitää etäisyyttä niihin, jotka haavoittavat meitä tai tekevät meille pahaa. Jos meitä kohdellaan välinpitämättömästi, voimme kääntyä ja lähteä toiseen suuntaan. Itsesuojeluvaiston ilmauksena viha saattaa olla myönteinen asia: sen ansiosta voimme suojautua ja asettaa rajoja ja siihen jokaisella on oikeus, kunhan sillä ei vahingoiteta ketään. 

- Nimenomaan. Kun joku satuttaa minua, on täysin luonnollista, että koen siitä vihaa. Viha auttaa asettamaan rajat ja puolustautumaan kaltoinkohtelua vastaan. Itseään täytyy voida suojella haavoittavilta ihmisiltä. Ja kun haavoittamista kestää pitkään, se toistuu yhä uudestaan, myös viha sisimmässä kasvaa. Kun tulee aina vain uusia haavoja, myös ne vanhat haavat muistuttavat olemassaolostaan. Tottakai haavoittaminen suututtaa, varsinkin kun se toistuu. Jo pelkkä kaltoinkohtelijan näkeminen aktivoi aivoissa niitä alueita, jotka herättävät vihan tunteita. Olen huomannut tämän itsekin. On luonnollista, että meissä herää vihan tunteita kaltoinkohtelijoitamme kohtaan. Viha auttaa meitä suojelemaan itseämme ja tekemään selväksi sen, että minuahan ei kohdella huonosti. Ei siis ole väärin kokea vihaa siitä, kun on joutunut kaltoinkohdelluksi. Viha on tärkeää käsitellä, ettei se jäisi päälle eikä aiheuttaisi katkeroitumista. En todellakaan tahdo katkeroitua jonkun raukkamaisesti käyttäytyvän tyypin takia. Katkeruus ei hyödytä mitään. Se vain pahentaa asiaa. Niinpä työstän tunteitani ja pysyn valinnassani antaa anteeksi, tuntui miltä tuntui. Anteeksianto ei tietenkään tee tyhjäksi tapahtuneita vääryyksiä eikä se tarkoita sitäkään, että tarvitsisi jatkossa sietää paskamaista kohtelua. Annan anteeksi, jotta voisin vapautua kokemastani kaltoinkohtelusta ja jatkaa elämääni ilman katkeroitumista. Vaikka se on vaikeaa, pysyn valinnassani antaa anteeksi. Tunteet seuraavat valintaa sitten myöhemmin. Ongelmallista vain on se, että edellisen haavoittamisen aiheuttamat tunteet eivät ole ehtineet kunnolla laantua, kun taas tulee uusia haavoja. Se vaikeuttaa anteeksiannon prosessiani. Silti käsittelen tunteitani ja työstän kokemuksiani. Juuri siksi kirjoitan tälläkin hetkellä.


Itseään ulkopuolisena pitävä empaattinen henkilö voi olla liian avulias, ja hänen hyvyyttään käyttävät hyväksi ne, jotka haluavat valtaa ja jotka ovat valmiita maksattamaan kokemiaan vääryyksiä muilla. Voitontunne täyttää energiavarkaan, kun hän saa jonkun mukautumaan tahtoonsa. Hänen tunteenpurkauksensa helpottavat hänen oloaan, samalla kun hän halveksii toista osapuolta siitä, että tämä suostuu poljettavaksi puolustautumatta.

Energiavarkaan uhriksi joutuneen on ymmärrettävä, ettei hän ole tapahtumista vastuussa ja että hän saa kertoa mielipiteensä suoraan. 

- Tämä on niin totta minun kohdallani. Olen empaatikko ja liian kiltti. Minulla on voimakas halu auttaa toisia. Minulla taitaa olla jokin auttamissyndrooma, josta minun on päästävä eroon. Koska olen itse saanut kokea valtavan muutoksen ja saanut elämäni kuntoon, tahtoisin auttaa toisiakin lähtemään muutoksen tielle ja saamaan elämänsä kuntoon. Mutta valitettavasti kaikki eivät tahdo muuttua. Enkä voi siihen ketään pakottaa. Kun on itse muuttunut, silloin uskoo, että muutos on mahdollista muillekin. Ja onhan se. Mutta jos ihminen ei halua muuttua, sitten ei voi mitään. Liiallinen ystävällisyyteni ja voimakas empaattisuuteeni ovat hyviä ominaisuuksia, mutta jotkut käyttävät niitä helposti hyväkseen. Ja koska olen niin hemmetin herkkä ja hyväuskoinen hölmö, minua on helppo kohdella kaltoin. En tahdo luopua näistä ominaisuuksista, enkä tahdo tukahduttaa herkkyyttäni, mutta minun on löydettävä keinot suojella itseäni hyväksikäytöltä ja kaltoinkohtelulta. Vaikka energiavarkaan paskamainen käytös ei olekaan minun syytäni, minun on tiedostettava ja tunnistettava itsessäni ne asiat, joita energiavaras käyttää hyväkseen ja toimittava jatkossa niin, ettei hyväksikäyttö enää onnistu ja etten joutuisi enää kaltoinkohdelluksi. Emotionaalinen kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö ovat aivan yhtä pahoja tekoja kuin fyysinen kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö. Ehkä jopa pahempia, koska emotionaalinen kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö haavoittavat ihmisen sisintä ja traumatisoivat jopa pahemmin kuin fyysinen väkivalta ja hyväksikäyttö. Minä en suostu enää sietämään minkäänlaista kaltoinkohtelua enkä hyväksikäyttöä, ja sen olen tehnyt selväksi monet kerrat. Silti typerä hyväuskoisuuteni antaa helposti uuden mahdollisuuden, kun kaltoinkohtelija lupailee parantaa tapansa. Toivoni siitä, että toinen muuttuisi, on liian vahva. Ehkä on parempi luopua tuosta toivosta ja samoin myös hyväuskoisuudestani. Tiedän, että jotkut ihmiset pystyvät tekemään hirveyksiä toisille, ja sellaisilta minun täytyy suojautua. Ja kyllä toistuva haavoittaminen ja katteettomat lupaukset ovat jo saaneet minut aika kyyniseksi. Ja ehkä hyvä niin.


Jos ihmissuhteissa uskalletaan näyttää tunteet, ongelmia ei paeta, vaan ne käsitellään luonnollisella tavalla. Jos taas syviä tunteita pelätään eikä niistä haluta puhua, syntyviä konflikteja on vaikea ratkaista.

Energiavaras tunnistaa joukosta vaistomaisesti sen, joka kääntää tunteensa sisäänpäin. Hän syyttää vastoinkäymisistään energianantajaa, joka joutuu siten hyväksikäytetyksi ja menettää energiaansa.

Kielteisistä malleista tulee rasittavia ja vahingollisia, ja niitä toistetaan kerta toisensa jälkeen, kunnes ne on työstetty ja on mahdollista nähdä todellisuus - sekä sen huonot että hyvät puolet. 

- Niinpä. Mutta entä jos toinen ei halua työstää kielteisiä mallejaan eikä nähdä todellisuutta ja itseään sellaisina kuin ne ovat? Niin kauan kun ihminen pettää itseään eikä tahdo nähdä eikä kohdata asioita rehellisesti, on mahdotonta parantaa tapojaan ja muuttua. Ja tämän turhan itsepetoksen vuoksi muut joutuvat kärsimään. Toisesta ihmisestä tulee hänen pahan olonsa säiliö, hänen vikojensa ja ongelmiensa kantaja, johon energiavaras siirtää kaiken, mitä ei uskalla kohdata itsessään. Ja tämä tuhoaa ja vääristää tuon toisen arvokasta persoonaa ja identiteettiä. Kun ihminen ei kykene tarkastelemaan omia tekojaan ja pimeää puoltaan, hän siirtää ne toisiin. Ihminen etäännyttää itsensä patologisella tavalla epämiellyttävistä persoonallisuudenpiirteistään ja siirtää ne toisten kannettavaksi. Tätä on projektio. Ja kun ristiriitoja ilmenee, energiavaras syyttää toista osapuolta omista heikkouksistaan ja huonoista puolistaan. Hän siirtää ne toiseen. Jos hänellä olisi riittävä itsetuntemus, hänen pitäisi ennemminkin soimata itseään.


Kateus ilmenee muun muassa haluna vahingoittaa ja tuhota; kateuden kohdetta on loukattava. Kateus voi ilmetä myös haluttomuutena nähdä sitä, että toisella menee hyvin. Kateellinen voi suhtautua toiseen piittaamattomasti tai välinpitämättömästi ja olla haluton jakamaan mitään myönteistä toisen kanssa. Käyttäytymisen takana on pelko, että toinen on parempi tai että hänen asemansa jotenkin paranee. Kateellinen on koko ajan varpaillaan ja vahtii, ettei toinen saa - aineellisella tai tunnetasolla - mitään, mitä hänkään ei saa.

Kateus näyttäytyy usein ilkeytenä. Kateellinen projisoi sisintään esittämällä epäoikeudenmukaisia syytöksiä ja valheellisia vihjauksia. Tällaisten hyökkäysten kohteen on vaikea ymmärtää tilannetta. Kateellinen tuo pimeää puoltaan esiin siinä uskossa, että saa sen näin katoamaan. Tällä tavalla energiavaras ilmaisee haluavansa kantaa mahdollisimman vähän. Hänen käyttäytymisensä luo ylemmyyttä, ja sen kohteena oleva luulee itseään ongelman syyksi uskoen, että hän itse on ilkeä ja kelvoton joutuessaan jatkuvasti hyökkäysten kohteeksi. 

Joutuessaan turvattomaan asemaan ja alttiiksi voimakkaille syytöksille kateuden kohde uskoo helposti, että hänen täytyy vastata seurauksista ja maksaa jonkinlainen velka päästäkseen kärsimyksestä. Vastuu kuuluu kuitenkin vain sille, joka projisoi kateuttaan. 

Tällaisessa käyttäytymisessä on piirteitä narsismista: kateellista ihmistä ajavat ahneus ja kyltymätön halu olla aina paras. Hän löytää kateutensa kohteesta jatkuvasti kielteisiä puolia ja aliarvioi siten tämän lahjoja ja hyviä ominaisuuksia. Hänen tavoittelemansa seikka pistää koko ajan silmään, ja kateus voi olla niin voimakasta, että se muuttuu sadismiksi. 

Osoittaessaan kateuttaan ihminen riisuu naamionsa ja päästää pimeän puolensa esiin. Usein kateellinen henkilö paljastaa itsensä halveksimalla jotakuta toista. Kun haluttu asia osoittautuu saavuttamattomaksi, hän yrittää saada sen näyttämään vähemmän arvokkaalta ja tavoiteltavalta. Mitätöimällä hän lieventää omia pettymyksen ja riittämättömyyden tunteitaan. 

Jos hän kuitenkin kykenee hyväksymään itsensä ja elämänsä, hän voi päästä eroon itsekkyydestä, joka herkästi laukaisee kateuden. 

- Usein energiavaras on kateellinen kohteelleen monista asioista. Ja se näkyy myös hänen toiminnassaan. Kateus estää toisen aidon kohtaamisen ja tukemisen. Jos toinen saa jotain, mitä kateellinen haluaa, se täytyy kieltää ja mitätöidä. Kun kateutta herättävä asia tulee esiin, kateellisen mieli muuttuu mustaksi, eikä mikään tahdo onnistua. Hänen olemuksensa valtaa negatiivisuus. Hän saattaa purkaa turhautumistaan kohdistamalla vihansa lähimpänä oleviin esineisiin tai ihmisiin. Kateellinen pyrkii kieltämään ja unohtamaan kaiken, mistä kokee kateutta toista kohtaan. Mutta kun kateutta herättävä asia tulee esiin, kateellinen reagoi siihen negatiivisesti, tai ei reagoi lainkaan. Sekin on yksi keino, ettei reagoi ollenkaan, mikä on toisen saaman hyvän mitätöimistä ja kieltämistä. Hän ei aidosti pysty iloitsemaan toisen hyvästä, jonka tahtoisi saada itselleen. Jos hän reagoi kateutta herättävään asiaan, hän saattaa varastaa kaiken huomion vain ja ainoastaan itselleen. Tämä tapahtuu väkisin ja väkinäisesti. Hänen on vietävä huomio ja nostettava esiin omia asioitaan, että hän voisi kokea olevansa kateuden kohteen yläpuolella. Tämä taas häiritsee toisia. Kateellinen ei pysty myöntämään kateuttaan, vaikka se paistaa hänestä ulospäin selvästi. Hän kieltää kateuden ja samalla kateus saa lisää valtaa hänessä. Ja tämä näkyy siinä, kuinka hän kateuden kohdetta kohtelee. Toisen täytyisi olla yhtä sairas kuin hänkin on, eikä toinen saisi missään nimessä olla vahvempi eikä parempi. Siksi energiavaras yrittää tehdä kohteestaan väkisin itseään heikomman ja huonomman. Energiavaras korottaa itsensä automaattisesti toisen yläpuolelle, ja sen kyllä huomaa ja tuntee. Hän myös projisoi toiseen omia vikojaan ja huonoja puoliaan. Minuakin on kohdeltu kuin helposti särkyvää astiaa, joka voi hajota mistä tahansa. Minuun on suhtauduttu kuin olisin todella heikko ja hauras. Vaikka todellisuudessa olen henkisesti vahvempi, ja juuri tätä energiavaras ei kykene hyväksymään. Minuun on myös suhtauduttu kuin olisin jotenkin todella vaarallinen ja pelottava. Hän on pelännyt minua kuin mitäkin pahantekijää, vaikka luulisi, että hän tietäisi, ettei minulla ole tapana kohdella toisia paskamaisesti, ei edes vihaisena. Hän siis projisoi oman vaarallisuutensa minuun, koska ei kykene kohtaamaan sitä itsessään. Hän on väkisin yrittänyt vääristää asiat niin, että minä tässä olisinkin se pahantekijä ja syyllinen. Hän siis yrittää siirtää syyllisyytensäkin minun niskoille, toistuvasti. Minusta on myös yritetty väkisin tehdä henkisesti sairas ihminen manipulaation avulla ja minuun on projisoitu kaikenlaista paskaa, jota energiavaras ei tahdo nähdä itsessään eikä kantaa itse. Olen ollut kuin mikäkin likasanko, johon hän on tyhjentänyt kaiken paskan sisältään. Jatkuva projisointi on hyvin haitallista. En suostu enää vastaanottamaan hänen projektioitaan. En tahdo muuttua sellaiseksi, mitä hän on projisoinut minuun. Kantakoon itse vikansa ja huonot puolensa. Vain heikot ihmiset projisoivat toisiin vikojaan ja puutteitaan.


Ihmiset pettyvät aina suhteessaan kateellisiin ihmisiin toivoessaan, että nämä kohtelevat muita samalla tavoin kuin heitä kohdellaan. Kateelliset ovat liian vaativia pyrkimyksessään saada vihdoin se, mitä he eivät lapsena saaneet - he haluavat tyydyttää nälkäänsä toisten kustannuksella. Tällainen primitiivinen suhtautuminen merkitsee, että ihminen haluaa vain saada itselleen mutta hänen on vaikea antaa itsestään muille. 

Kuten on nähty, paljon vaativille ihmisille annettu hyvä katoaa jälkiä jättämättä.

Kateellisen ihmisen kehitys on pysähtynyt, koska kateus estää häntä ymmärtämästä itseään.

Kun antava osapuoli luovuttaa energiaansa saamatta mitään itselleen, hän on lopulta käyttänyt voimansa ja on todella pettynyt ja vihainen, koska häntä ei ole kohdeltu rakastavasti ja myötätuntoisesti. 

- Todellakin. Vastavuoroisuuden puuttuminen herättää luonnollisesti vihaa. Varsinkin kun sitä jatkuu kauan ja antaja uupuu ja palaa loppuun. Olen uupumukseen asti ollut se ainainen antaja ja lopulta kyllästyin olemaan antaja, joka ei saa mitään takaisin, varsinkaan emotionaalisella tasolla. Niinpä en enää anna itsestäni juuri mitään. Tähänkin asti energiavarkaan toiminta on ollut emotionaalista riistoa, joka aiheestakin herättää vihaa ja pettymystä. Joten miksi minäkään antaisin itsestäni mitään, kun en saa kuitenkaan mitään takaisin? Kun huomaa, ettei toinen toimikaan vastavuoroisesti, siitä luonnollisesti pettyy ja suuttuu. Tulee voimakas kokemus hyväksikäytetytksi joutumisesta, ja sitähän se on ollutkin.

 


Kaksoisviesteissä sanotaan yhtä ja tehdään toista. Kaksoisviestinnässä viestin lähettäjän puhe, ruumiin kieli ja toiminta eivät vastaa toisiaan. Viestin lähettäjällä on täysin erilainen näkökulma kuin vastaanottajalla, joka ei tiedä, miten reagoisi. 

Kun sanat ja teot eivät vastaa toisiaan, ihminen voi tuntea itsensä huijatuksi ja hämmentyneeksi. Seurauksena on, että on vaikeaa erottaa, mikä on aitoa ja mikä epäaitoa. 

Mistä sitten tiedämme, milloin ihminen on luotettava? Ei ainakaan hänen sanoistaan. Meidän on opittava kuuntelemaan ihmisen tekoja. Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, voi olla varma, että tällainen ihminen ei ole turvallinen. Luotettava ihminen on sellainen, jonka lähellä on hyvä olla. Tämä on yleensä hyvin pätevä mittari. 

- On vittumaista, kun ihminen sanoo yhtä ja tekee toista. Eihän sellaiseen ihmiseen voi luottaa lainkaan. Kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, minä kuuntelen enemmän tekoja. Teot puhuvat enemmän kuin sanat. Varsinkin jos ne ovat ristiriidassa keskenään. Ihminen ilmentää persoonaansa käyttäytymisellään, ja siksi on parempi kuunnella enemmän tekoja kuin sanoja. Sanoa voi aina ihan mitä vaan, mutta teot puhuvat puolestaan. Ihmisen sisäiset ristiriidat näkyvät hänen sanoissaan ja teoissaan. Hän sanoo yhtä ja tekee toista, eikä välttämättä itsekään sitä tajua. Hän voi sanoa pitävänsä toisesta paljon, mutta samalla haavoittaa toista teoillaan. Hän voi väittää arvostavansa toista, mutta samalla kohdella häntä välinpitämättömästi. Tällainen sanojen ja tekojen ristiriita tekee ihmisen epäluotettavaksi, eikä hänen lähellään ole hyvä olla. Kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, silloin sanat menettävät merkityksensä. Toisen puheisiin ei voi luottaa, kun teot puhuvat toista kieltä.


Sisäistävän käyttäytymisen omaksunut henkilö on usein energianataja, ja hän mukautuu ja keskittyy muiden kärsimyksiin. Ulospäin oireileva henkilö puolestaan on energiavaras, joka keskittyy omaan kärsimykseensä ja on kiinnostuneempi siitä, että tulee itse nähdyksi kuin että näkisi itse muita. Kun hän projisoi sisäisiä ristiriitojaan toiseen, hänen tavoitteenaan on vain ratkaista omat ongelmansa siirtämällä ne jonkun muun kannettavaksi. Hän ei halua nähdä todellisuutta vaan tulkitsee asioita virheellisesti. 

- Aivan selvästi minä olen energianantaja. Keskityn usein muiden kärsimyksiin omieni kustannuksella. Kannan myös toisten taakkoja. Annan itsestäni täysillä, ehkä liiankin avoimesti. Minun pitää oppia vetämään rajat omalle avoimuudelleni ja empatialleni. Minun ei kuulu kantaa toisten taakkoja, omissakin on riittävästi painoa. Yksi ihminen ei voi kantaa kahden ihmisen taakkaa. Minun tulee osoittaa empatiaa myös itseäni kohtaan ja huolehtia itsestäni. Koska jos en itse voi hyvin, silloin en voi auttaa toisia. Jos menetän voimani, se tietenkin harmittaa. En tahdo jakaa energiaani tuosta vain kaikille. Tarvitsen sitä itsekin. Ja se ei ole väärää itsekkyyttä. Ei ole väärää itsekkyyttä pitää huolta itsestään. Koska kun voin hyvin, pystyn paremmin auttamaan ja tukemaan toisia.

 

Saattaa olla hyvin tuskallista nähdä todellisuus sellaisena kuin se on.

Ihminen pilkkoo mieluummin todellisuuden ja tulee sokeaksi sille. Usein tällaiset ikävät asiat tulevat kuitenkin esiin projisoidussa muodossa ja monesti johonkuhun muuhun suunnattuna. 

Tällaista käyttäytymistä voidaan luonnehtia narsistiseksi. Ihminen on täynnä itseään ja hänen itsekeskeisyytensä estää häntä ymmärtämästä toisten tunteita.

Saattaa tuntua toivottomalta yrittää päästä yhteyteen itsekeskeisten ihmisten kanssa, sillä he työntävät oman syyllisyytensä pois itsestään ja tuntevat helpotusta aiheuttaessaan toisille kärsimystä. Tämä estää heitä saamasta tietoa omasta persoonastaan, eikä heidän sielunelämässään tapahdu kehitystä.  

Itsekeskeiset ihmiset elävät toisten energian varassa, samalla kun heidän sisäinen vastarintansa totuuden näkemistä kohtaan vain kasvaa. 

- Todellakin tuntuu toivottomalta yrittää päästä yhteyteen itsekeskeisen ihmisen kanssa. Se ei vain onnistu, ja silti minä yritän. Ja minä, joka keskityn liikaa toisiin, annan kaikkeni ja eläydyn täysillä heidän kokemuksiinsa ja kärsimyksiinsä, jään usein itse tyhjäksi ja kohtaamatta. Lisäksi saan niskoilleni toisen huonot puolet, ongelmat, viat, vastuun, syyllisyyden ja uuvun tuon raskaan taakan alle. Kaverini satuttaa minua toistuvasti narsistisella käytöksellään. Ja kun yritän puhua asiallisesti hänen huonosta käytöksestään, syntyy hirveä kriisi eli paskamyrsky, jonka energiavaras saa aikaan ja lopulta hän pakenee, koska ei kestä kohdata todellisuutta. Eikä energiavaras välitä vähääkään siitä, kun hän jättää minut tuon tuosta itse aiheuttamansa paskamyrskyn keskelle tuollaisen hirveän taakan kanssa! Hän katkaisee yhteydenpidon sanaakaan sanomatta ja saattaa olla päiväkausia niin kuin minua ja paskamyrskyä ei olisi olemassakaan. Minä taas uuvun enstisestään tuon selvittämättömän sotkun keskellä. Eikä sillä näytä olevan mitään merkitystä hänelle. Jos olisi, hän tuskin toimisi noin. Hän ei edes kykene käsittämään, miltä minusta tuntuu, vaikka yritän sitä selittää. Hän vain toteaa, ettei voi tietää, miltä minusta tuntuu ja niin tunteeni jäävät kohtaamatta, eihän niitä voi edes ymmärtää. Hän vain jatkaa ja toistaa samaa paskamaista kaavaansa loputtomiin. Ja se taas on minulle todella uuvuttavaa.


Energian viemisestä viestivä käyttäytyminen voi vaikuttaa kielteisesti koko työpaikkaan, jonne viihtyvyys palaa usein vasta sitten, kun ongelma tuodaan päivänvaloon ja energiavarkaan käyttäytymiseen puututaan.

Energiavaras itse saa toisilta viemästään energiasta lisää potkua, kun taas hänen kohteeseen joutunut tuntee olonsa selittämättömän väsyneeksi, surulliseksi ja toimintakyvyttömäksi; tunnereaktio tulee usein vasta jälkeenpäin. On tärkeää tiedostaa tilanne ja ymmärtää, että syy tapahtuneeseen ei ole itsessä.

Energiavarkailla on usein valmis kuva muista, mikä voi olla hyvin rasittavaa, sillä heitä ei vähääkään kiinnosta ottaa selvää, millainen toinen henkilö todellisuudessa on. Hän loukkaa toista sanoillaan nakertaakseen tämän itseluottamusta. Tarkoituksena on herättää pelkoa tulossa olevaa hyökkäystä tai purkausta kohtaan. Itse asiassa kuitenkin energiavaras itse tuntee itsensä uhatuksi, joten hänen toimintansa on ristiriitaista.

Energiavaras saattaa olla työtoverilleen kateellinen ja käyttäytyä narsistisesti, mihin kuuluu usein kaksoisviestintää. Energiavaras näyttää usein päällepäin mukavalta, mutta tunnetasolla hän ei näe muita ihmisiä paitsi silloin, kun he täyttävät hänen tarpeensa ja osoittavat hänelle huomiota. Hän ei kuuntele muita, toimii hienovaraisesti kavalasti ja hallitsee itsensä hyvin, mikä on työtoverille äärimmäisen rasittavaa, ja hänen voimansa ehtyvätkin päivä päivältä.

Tiedostamalla syyt ongelmiin on mahdollista tarttua. Keskeistä on ymmärtää, että energiavarkaalla on voimakas itsekorostuksen tarve, joka voi lamauttaa koko työyhteisön. Ratkaisemattomat ristiriidat voivat aiheuttaa uupumusta ja lamauttaa energianatajan. Ongelmat voivat jatkua pitkään ja niiden uhriksi joutunut saattaa ajautua uupumuskierteeseen. Energiavarkaan kanssa työskentely voi olla niin rasittavaa, että lopulta henkilö luhistuu voimiensa ehtyessä. 

- Todellakin olen uupumuskierteessä. Olin siinä jo ennen energiavarkaan tapaamista, mutta hänen tapaamisensa jälkeen uupumuskierteeni on vain pahentunut. Vähän väliä olen palanut loppuun selvittämättömien ristiriitojen ja toistuvan haavoittamisen vuoksi. Voimani ovat ehtyneet ja olen usein huomannut, kuika energiavarkaan läsnäolo on riistänyt voimani. Hän ikään kuin imee minusta voimat ollessaan lähelläni. Toiminta ei selvästikään ole tietoista, mutta se ei tee siitä vähemmän väärää. Tätä ei onneksi tapahdu joka kerta, mutta liian usein kuitenkin. Olen itsekin hämmentynyt ja ihmeissäni siitä kun voimani riistetään. Voimani vain katoavat, ja se on outoa. Energiavaras taas on hyvin energinen ja voimissaan (mitä hän usein ei ole ollut ennen kuin on ollut lähelläni) ja minä taas väsyn ja menetän mielenkiintoni asioihin. Se masentaa ja harmittaa. En tiedä, millaista on elää toiselta varastetuilla voimilla, mutta ilmeisesti siinä on joku mielekkyys, kun sitä kuitenkin tapahtuu. Ja koska tämä kaikki tapahtuu tiedostamattomasti, asiaa ei voi korjata ennen kuin tulee tietoiseksi siitä, miksi ja miten kyseinen toiminta tapahtuu. Vasta kun on jostakin tietoinen, asiaan voi vaikuttaa.


Koska energiavarkaan kanssa ei voi kommunikoida eikä hänellä ole halua ymmärtää, kaikki keinot ovat tehottomia. 

Itse asia saattaa vääristyä ja keskustelun varsinainen aihe jäädä taka-alalle. Eri mieltä ollut jää lopulta yksin ja hänestä tehdään syntipukki. 

Lukkiutuneet tilanteet johtuvat usein itsekeskeisen energiavarkaan käyttäytymisestä, joka on tehtävä näkyväksi ja käsiteltävä erittäin vakavana asiana. 

- Juuri siksi kirjoitan, että energiavarkaan haitallinen toiminta tulisi näkyväksi ja sitä käsiteltäisi erittäin vakavana asiana. Energiavaras itse on tähän mennessä vain vähätellyt toimintansa haitallisuutta tai kieltänyt sen kokonaan. Ja minusta on tehty se pahantekijä ja syyllinen. Minua ei ole otettu vakavasti ja tuskani on mitätöity. Haitallinen toiminta on tuotava päivänvaloon, jotta se voisi loppua. Sitä on käsiteltävä, ja toivon todella, että energiavaras vihdoinkin pystyisi siihen. Ymmärrän hyvin, että totuus itsestä on pelottava ja vaikea kohdata, mutta jos sitä ei kohtaa, sama haavoittava käytös vain jatkuu.


Vain energiavaras voi muuttaa omaa käyttäytymistään. Myös hänen kohteekseen joutunut voi muuttaa asennoitumistaan ja suhtautumistaan kieltäytymällä enää asettumasta energiavarkaan projektioiden heijastuspinnaksi. On muistettava, että kateus, pahansuopuus ja liiallinen itsekorostuksen tarve ovat aina näitä piirteitä osoittavan henkilön puutteita. 

Mitä heikompi minuus, sitä voimakkaampia ovat projektiot.

- Julkaisen kaverini luvalla hänen haitallisen toimintakaavansa. Tällainen kaava on hyvin tyypillistä energiavarkaille, vaikka siinä voi olla eri muotoja. Perusosat ovat haavoittaminen, kieltäminen ja manipulointi, syyllisyyden vierittäminen toisen niskoille, vastuun pakeneminen ja hylkääminen. Kaverini itse pyysi minua kirjoittamaan haitallisen toimintakaavansa selkeästi numeroituun järjestykseen, jotta hän voisi nähdä ja ymmärtää toimintaansa minua kohtaan. Välillä nämä voivat olla päällekkäisiäkin, mutta kaava on sama. On hyvä, että hän vihdoinkin haluaa itsekin nähdä sen, kuinka hän minua kohtaan toimii. 


Kaverini haavoittava kaava on tällainen:

1. Tyyntä ennen myrskyä

Kaikki ok, meillä on hauskaa. Mutta sitten. Yllättäen ja puun takaa jotain ikävää alkaa tapahtua. Haitallisen käyttäytymisen muodot ovat moninaisia, ja pyrin kuvaamaan tässä joitakin niistä. Varsinkin niitä vakavimpia toimintatapoja.

2. Haavoittava hyökkäys

Hän haavoittaa minua narsistisella käytöksellään tavalla tai toisella. Usein ilman minulle selkeää syytä. Hän projisoi minuun jotain, mikä ei minuun kuulu, vaan kuuluu hänelle itselleen, mutta hän ei kestä kohdata sitä itsessään. Ja tämä tietenkin loukkaa minua. Hän kohtelee minua alentuvasti, ikään kuin saadakseen minut näyttämään projektionsa kaltaiselta. Hän korottaa itsensä minun yläpuolelle ja yrittää tehdä minusta itseään heikomman ja huonomman. Hän myös vyöryttää minua omilla ongelmillaan eikä jaksa kuunnella minua aidosti. Minun tulisi olla aina se, joka kuuntelee. Hän tekee minusta ongelmiensa ja vikojensa likasangon ja kohtelee minua sen mukaisesti. Tai hän alkaa manipuloida minua, koska näen hänessä jotain, mitä hän ei itse halua nähdä. Viimeisin temppu oli kyseenalaistaa mielenterveyteni ja todellisuudentajuni. Samalla hän yritti tehdä minusta yhtä sairaan kuin hän itse on. Minä tässä olenkin se henkisesti sairas ihminen, onhan minulla kompleksinen PTSD. Se siis muka tarkoittaa, että olen yhtä sairas kuin hän, vaikka todellisuudessa PTSD ja persoonallisuushäiriö/minävaurio ovat kaksi eri asiaa. Kerrankin sain kuulla, että minä tässä muka olen se, joka muistuttaa huomattavasti hänen narsistista vanhempaansa.  Tai sitten hän loukkaa minua kohtelemalla minua itsekkäästi ja emotionaalisesti kaltoin.  Minun tunteeni ja asiani on ohitettu lukemattomat kerrat. Minun asiani eivät ole yhtä tärkeitä kuin hänen asiansa. Lopulta mittani tulee täyteen henkisen kaltoinkohtelun jatkuessa, ja minun on pakko sanoa siitä. Saatan yrittää sietää sitä jonkin aikaa, mutta kun haavoittava toiminta jatkuu, mittani täyttyy, luonnollisesti. Satuttamisen keinot ovat monet, mutta tärkein on tässä kohtaa se kaava, jonka mukaan hän toimii.

3. Kieltäminen ja kaunistelu

Kriisi alkaa, kun otan asian esiin ja annan hänelle asiallista kritiikkiä. Sanon asiat rehellisesti niin kuin olen ne nähnyt ja kokenut. Ja juuri totuuteen pyrkivää ihmistä on helppo satuttaa. Sanon suoraan, kuinka hän on toiminut ja miten olen hänen haitallisen toimintansa kokenut. Mutta hän kieltää kaiken.  Kun kieltää toisen näkökulman, silloin kieltää toisen todellisuuden. Vaikka olisin kuinka asiallinen, silti paskamyrsky nousee.  Hän ei kestä minkäänlaista kritiikkiä ja hajoaa kappaleiksi. Hän saattaa yrittää sivuuttaa asian tai kieltää kaiken ja alkaa kaunistella tekojaan. Hän ei siis kykene vastaanottamaan sanojani vaan torjuu ne täysin. Ja niin näkemykseni ja kokemukseni mitätöidään ja kielletään. Usein hän kääntää aiheen minuun alkamalla kritisoida minua aiheettomasti. Ja näin alkuperäinen asia jää taka-alalle, ja se on tarkoituskin.

4. Itsesäälidraama ja tunnevyörytys

Itsesäälidraama ja tunnevuörytys alkavat, jossa minua manipuloidaan itsesäälillä ja käännetään asia ympäri niin, että minä olenkin se pahantekijä ja hän uhri. Hän kääntää asian päälaelleen ja niin todellinen asia jää sivuun. Tässä vaiheessa hän usein loukkaa minua vielä lisää. Onhan se loukkaavaa, kun minusta tehdäänkin se pahantekijä. Hän projisoi omat vikansa minuun ja tekee minusta sen syyllisen. Hän  selittelee omaa toimintaansa aina hyvin samoilla sanoilla ja vierittää syyllisyyttä minun niskoille. Hän on vain uhri, joka ei voi itselleen mitään. Voi häntä raukkaa! Säälikää häntä! Itsesäälillä manipulointi kuulostaa rivien välistä tältä: "Voi minua raukkaa! Olen niin kamala! Katso nyt, mitä sait minut tuntemaan, kun annoit minulle kritiikkiä! Hauras egoni vajoaa maan rakoon, ja se on sinun syysi! On sinun vikasi, että tunnen näin! Kehtasitkin alkaa krtitisoida minua! Sinä tässä olet se syyllinen ja pahantekijä!" Tietenkään hän ei sano tätä suoraan, mutta rivien välistä viesti on selvä. Keskustelu on siis hyödytöntä, koska hän ei kykene juttelemaan asiallisesti. Itsesäälillä varustettu tunnevyörytys on rasittavaa kuultavaa. Salakavala manipulointi on uuvuttavaa. Hän valittaa ja syyttää lapsuuttaan, vanhempiaan, koulua, opettajia ja milloin mitäkin. Hän ei siis kykene ottamaan vastuuta toiminnastaan. Samalla hän vierittää omaa syyllisyyttään minun niskoille itsesäälillä ja joskus suoralla syyttämisellä. Alan kokea aiheetta syyllisyyttä siitä, että edes annoin asiallista kritiikkiä. On kuin minä tässä olisinkin se pahantekijä. Lopulta voin niin pahoin, etten jaksa keskustella tai sitten hän haluaa lopettaa keskustelun ja lupailee palata asiaan myöhemmin. Mutta hän ei tee niin. Niinpä tilanne jää auki.

5. Ollaan kuin mikään ei olisi vialla

Varsinkin tämä kohta on usein päällekkäisenä muiden kohtien kanssa. Hän on töissä olevinaan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja välttelee asiasta puhumista. Tämä taas näyttää minusta siltä, ettei hän välitä paskaakaan minulle aiheuttamastaan tuskasta. Hän kykenee olemaan kuin mikään ei olisi vialla, vaikka on loukannut minua syvästi. Näyttää siltä, ettei hänen omatuntonsa soimaa häntä lainkaan. Hyvin tyypillistä narsistista toimintaa, joka antaa ymmärtää, ettei toiselle aiheutettu paha tunnu tekijässään miltään. Välinpitämättömyys suojelee syyllisyydeltä.

6. Hylkääminen ja vastuun pakeneminen

Hän lopettaa sanaakaan sanomatta yhteydenpidon päiväkausiksi, pakenee vastuun ottamista ja asian selvittämistä, mikä suututtaa ja loukkaa minua entisestään. Asia jää auki päiväkausiksi ja minä uuvun sen vuoksi. Selvittämättömät ristiriidat ovat valtavan uuvuttavia, ja on helvetillistä jäädä yksin sen kaiken keskelle, ikään kuin toista ei voisi vähempää kiinnostaa korjata tilannetta. Hän vain on ja elelee kuin ongelmaa ei olisikaan. EVVK. Hän saattaa lähteä hauskanpitoon ja viettää aikaa muiden ystävien kanssa täysin tietoisena siitä, että on jättänyt minut yksin itse aiheuttamansa sotkun keskelle. Hänen mielestään asia ei edes ole niin vakava, joten mikäs tässä on eläessä. Ilmeisesti omatunto ei soimaa häntä ja hän tekee tämän kaiken hyvällä omallatunnolla. Minua kohtaan tämä tosin on hyvin julmaa. Hän on tuosta vain hylännyt minut itse aiheuttamansa paskamyrskyn keskelle, eikä tee elettäkään korjatakseen asiaa. Hänen välinpitämättömyytensä hämmentää minua ja on vaikea käsittää, miksi hän tekee minulle näin. Hän jättää vastuun omasta sotkustaan minun niskoille, ikään kuin sen, jota on haavoitettu, pitäisi korjata asiat. Hän ei pyri oma-aloitteisesti selvittämään asiaa, vaan jättää aina aloitteen ja vastuun minulle. Itse hän on kuin mitään ongelmaa ei olisikaan, kuin minua ei olisikaan ja jättää minut yksin mätänemään paskan keskelle, jonka hän on päälleni viskannut. On todella raukkamaista jättää ystävä yksin itse aiheuttamansa paskamyrskyn keskelle ja paeta itse vastuuta päiväkausiksi. Hän siis hylkää minut. Usein hän puolustelee tätä sillä, että minut on liian pelottavaa kohdata, vaikka en ole kertaakaan kohdellut häntä kaltoin enkä ilkeästi. Pelkokin on yksi keino vaikean asian pakenemiseen, mutta samalla se osoittaa suurta epäkypsyyttä. Vastuullinen aikuinen ei jättäisi ystävää yksin aiheuttamansa sotkun keskelle, vaan tekisi kaikkensa korjatakseen aiheuttamansa sotkun.

7. Loukatun aiheeton pelkääminen ja muutoksen lupailu

Kun lopulta sanon tästä hänelle (yleensä minä olen se, joka ottaa ensimmäisenä yhteyttä, mikä kertoo, ettei häntä kiinnosta itse alkaa selvittämään asiaa), sama itsesäälidraama jatkuu ja samat selitykset toistuvat. Samoin manipulointi jatkuu. Hän antaa ymmärtää, että minä olen todella pelottava, kun olen (aiheestakin) vihainen. Hän ei uskalla kohdata minua, niin vaarallisena hän minua (aiheetta) pitää. Luulisi, että hän tuntisi minut ja tietäisi, etten ole toisia kaltoinkohteleva paskiainen, en edes vihaisena. Vaikka olisinkin vihainen, pyrin olemaan niin asiallinen kuin vain voin, ja tuoda esiin hänen haitallisen toimintansa, joka on muodostunut jo kaksoisloukkaukseksi. Ensin hän haavoittaa, sitten hän pakenee ja jättää minut yksin itse aiheuttamansa sotkun keskelle. Tietenkin se loukkaa entistäkin enemmän. Turhautuneena yritän selvittää asiaa, joka on piinannut minua jo kauan. Tässä vaiheessa olen jo helvetin uuvuksissa. Tuon jälleen asiallisesti esiin hänen haavoittavan toimintansa ja kerron, kuinka pahalta se minusta on tuntunut. Edelleen kuulostaa siltä, ettei hän ota sanomaani aidosti tosissaan. Hän vähättelee ja kaunistelee toimintaansa edelleen ja samat selitykset toistuvat yhä uudestaan. Samalla hän myös vähättelee minun tunteitani. Myös itsesäälissä rypeminen jatkuu. Hän kyllä osittain myöntää virheensä ja toteaa, että olen oikeassa, mutta sisimmässään hän ei vaikuta sitä aidosti uskovan.  Hän ei vieläkään halua nähdä toimintaansa rehellisesti. Hän tekeytyy tietämättömäksi raukaksi, joka ei ymmärrä, miksi toimii kuten toimii. Yhä uudestaan hän esittää samat kysymykset, joihin annan samat vastaukset. Minä taas en saa vastauksia kysymyksiin, joita hänelle esitän.  Useimmiten vastaus kysymyksiini on: "En tiedä." Hän ei edes vaivaudu ajattelemaan käytöstään syvällisemmin. Hän kuitenkin väittää ymmärtäneensä (edes osittain), lupailee muutosta ja pyytelee anteeksi, mutta saattaa silti toistaa kohdan 6 uudestaan, eli jälleen kerran paeta asian selvittämistä ja vastuun ottamista. Anteeksipyynnötkään eivät siis ole aitoja, koska haitallinen toiminta jatkuu.

8. Jonkinlainen sovinto

Lopulta saamme jotenkin keskusteltua asiasta, mutta vielä tässäkin vaiheessa hän usein pakenee todellisuutta järjettömältä kuulostavaan toiveajatteluun ja niin itse asia jää sivuun. Hän esimerkiksi voivottelee, että kunpa olisi olemassa jokin nappi, jota miljoona kertaa painamalla hän saisi tehtyä kaiken tyhjäksi ja poistettua haavani. (Veikkaan, että jos tuollainen nappi olisi olemassa, hän ei jaksaisi painaa sitä edes 10 000 kertaa.) Tai sitten hän toivoo, ettei maailmassa olisi pahuutta lainkaan, mikä on täysin epärealistista ja vastoin todellisuutta. Tai sitten hän toivoo, ettei enää koskaan haavoittaisi minua, vaikka hän ei todellisuudessa edes halua nähdä omaa haavoittavaa toimintaansa, saati muuttaa sitä. Tai sitten hän toivoo, että hänen menneisyytensä olisi ollut toisenlainen, mutta sekin on turhaa, koska mennyttä ei voi muuttaa, vain nykyiseen toimintaansa hän voi vaikuttaa, mutta ei sitä tee paetessaan toiveajatteluun. Käymme joka kerta läpi samaa keskustelua hyvin samoilla sanoilla. Minä olen jo totaalisen kyllästynyt itseni toistamiseen, varsinkin kun sanomani ei mene perille. Hän ei kykene kohtaamaan itse asiaa. Edelleen hän vähättelee ongelmiensa laatua ja syvyyttä, samoin käytöksensä haitallisuutta minua kohtaan. Hän ei halua nähdä totuutta. Silti hän väittää ymmärtävänsä ja lupailee muutosta mutta jonkin ajan kuluttua sama kuvio toistuu. Siitä huolimatta hän väittää jo nyt muuttuneensa ja yrittää todistella sitä monin tavoin (ikään kuin niin syvään juurtuneet käytösmallit muuttuisivat hetkessä). Hän siis pettää minua ja itseään. Hyvin nopeasti hän palaa samaan tuttuun vanhaan haitalliseen toimintamalliinsa ja jatkaa itsepetostaan. Myöskään minä ja minun tunteeni eivät tule kuulluksi eikä kohdatuksi. Minun tunteeni ja kokemukseni jäävät toistuvasti taka-alalle, vaikka yritänkin niistä puhua. Kun yritän puhua tunteistani ja kokemuksistani, hän vastaa puhumalla itsestään. Keskustelun painopiste on jatkuvasti vain hänessä ja hänen ongelmissaan. Minun näkemykseni ja tunteeni sivuutetaan toistuvasti. Hän ei kykene asettumaan minun asemaani ja kohtaamaan tunteitani. Silti ollaan kuin kaikki olisi taas ok, vaikka minä voin pahoin, koska en tule kuulluksi enkä kohdatuksi tunteissani. Ja niin sama kaava jatkuu ja palaamme kohtaan 1. Ja pian olemmekin taas kohdassa 2 ja sama kuvio toistuu toistumistaan...


Tavallisesti haluamme kehittyä yhdessä jonkun kanssa ja rikastuttaa toistemme olemassaoloa emmekä pilata toistemme elämää ja vahingoittaa toisiamme. Rakkauden täydellinen vastakohta on se, kun joku käyttää toista ihmistä omiin tarkoituksiinsa. Energiavaras toimii näin. 

Meillä täytyy olla oikeus erottaa se, mikä on hyvää ja rakkaudellista siitä, mikä on pahaa ja epäkunnioittavaa. 

Aidot ja vastavuoroiset suhteet rakentuvat sen varaan, että molemmat osapuolet näkevät ja ymmärtävät oman menneisyytensä. 

Jos torjumme tuhoavan ja meihin kielteisesti vaikuttaneen puolen itsestämme, identiteettimme kärsii.

Puolet totuudesta jää uupumaan, ja olemme luultavasti vielä kaukana itsestämme sekä aidoista ihmissuhteista. 

Vastaparien välille syntyy yhteys ja saavutamme psyykkisen tasapainon ja tyytyväisyyden, kun liitämme kielletyt ja torjutut osat persoonaamme. 

Mitä enemmän oivallamme itsestänme, sitä vahvemmaksi tulemme sisäisesti emmekä tarvitse jatkuvasti ulkopuolista vahvistusta. Päästyämme lähelle itseämme meillä on paremmat mahdollisuudet päästä lähelle muita, jos he ovat vastaanottavaisia.

Ymmärtääksemme toista ja siten myös kyetäksemme rakastamaan meidän on osattava asettua lähimmäisemme asemaan. Hyville suhteille on ominaista myötätunto ja se, että molemmat osapuolet tekevät parhaansa suhteen eteen. Toinen ei voi yksinään saada aikaan hyvää suhdetta, vaan täytyy olla molemminpuolista tahtoa kokea yhteyttä sekä kulkea kohti samoja tavoitteita.

- Tähän väliin täytyy sanoa, että myötätunto ja sääli ovat kaksi eri asiaa. Sääli säälii ja suree toista toisen yläpuolelta, ei kohtaa toista samalta viivalta, kuten myötätunto tekee. Sääli kuvittelee, millainen toisen tilanne mahtaa olla, myötätunto näkee ja kuulee, millainen toisen tilanne oikeasti on. Aito myötätunto eläytyy toisen kokemukseen ja tunteisiin, sääli taas surkuttelee sitä, miten kuvittelee toisen asioiden olevan. Sääli alentaa toisen ja tekee toisesta surkean, myötätunto tekee toisesta arvokkaan persoonan ja kohtaa tämän tasavertaisesti.


Oleellista on kunnioittaa toista osapuolta ja suhtautua häneen vakavasti sekä huolehtia siitä, että sanat ja teot ovat sopusoinnussa, niin että kaksoisviestit eivät hämmennä vastapuolta.

Ihmisen on mahdotonta vetää puoleensa rakastavaa henkilöä, jos hänellä ei ole yhteyttä omaan itseensä. Jos hän hylkää projektionsa ja näkee itsensä totuudenmukaisemmassa valossa, hän voi löytää ihmisen, jota hän voi rakastaa ehdoitta.

- Jos ihminen ei tunne itseään, kuinka ihmeessä hän voisi ymmärtää toisia? Jos ihminen on tukahduttanut tunteensa, kuinka hän voisi ymmärtää toisen tunteita ja asettua hänen asemaansa? Empatiakyky on vaurioitunut, kun on joutunut tukahduttamaan tunteitaan. Ei siis ole ihme, ettei energiavaras kykene asettumaan toisen asemaan ja kokemaan aitoa myötätuntoa. Hän ehkä ymmärtää myötätunnon tiedon tasolla, mutta tunteen tasolla myötätunto ei toimi, koska omat tunteet on tukahdutettu. Siksi energiavaras kykenee haavoittamaan toisia eikä tunnu ymmärtävän, miltä se toisista tuntuu. Niin kauan kun hän ei pysty asettumaan toisen asemaan, nähdä asioita toisen näkökulmasta, ymmärtää toisen tunteita ja myötäelää niitä, hän ei kykene terveeseen ihmissuhteeseen. Tähän kyetäkseen hänen tulisi työstää ja kohdata omat tukahdutetut tunteensa. Mutta se on usein niin työlästä, kivuliasta ja pelottavaa, että sitä mieluummin pakenee. Ja niin ihminen itse estää oman kasvunsa.


Energiavaras siis vapautta itsensä menneisyyden kielteisestä painolastista projisoimalla sen toiseen ihmiseen, joka ei ymmärrä, mistä on kysymys, eikä sen vuoksi kykene puolustautumaan ja asettamaan rajoja. Jos energiavaras on juuttunut lapsuusperheensä malleihin ja on siis osa niitä, hän kantaa työstämättömiä tunteita sisällään. 

Siirtämällä syyn jonkun muun harteille hän pääsee vastuustaan, vahvistaa oikeassa olemisen tunnettaan ja kokee itsensä vapautetuksi. Hän poistaa niskoiltaan tunteet, joita hän ei kestä, ja saa samalla valtaansa niiden vastaanottajan. 

- Mitä vapautumista se on, kun sysää omat vikansa ja ongelmansa toisten niskoille? Se on raukkamaista ja erittäin haitallista. Ei kenenkään kuulu kantaa toisen vikoja ja ongelmia, jokainen kantakoon ne itse. Projisointi ei vapauta ihmistä vastuustaan eikä poista ihmisen ongelmia. Se vain lisää niitä. Myös oman syyllisyyden siirtäminen toisten niskoille on törkeää ja raukkamaista. Vastuullinen ihminen kantaa syyllisyytensä itse ja ottaa teoistaan vastuun. Hän ei vieritä syitä muiden niskoille, vaan tekee kaikkensa korjatakseen aiheuttamansa vääryydet.


Heidän oma aggressionsa estää heitä tekemästä hyvää toisille. Suuttumusta voidaan näyttää monin tavoin, esimerkiksi passiivisuudella, saituudella, hiljaisuudella, välinpitämättömyydellä tai kiinnostuksen puutteella. Voimakkaasta aggressiota kärsivä henkilö hyökkää helposti muiden kimppuun, jotta ei itse luhistuisi. Hän lyö sanoilla.

Silloin hänen omat jännitteensä laukeavat ja raivonpurkaus tuottaa hetken helpotuksen. 

Hyökkäyksen kohde kokee voimakasta pahan olon tunnetta, joka on hämmentävä, koska sen alkuperää on vaikea jäljittää. 

- Tätä on narsistinen loukkaus. Kun hauras itsetunto saa kolauksen, raivo nousee pintaan ja tapahtuu hyökkäys, jossa toista satutetaan kostoksi. Usein narsistinen loukkaus on sellainen, että se voi tulla mistä tahansa, jopa täysin aiheetta, ja siitä jäädään kantamaan kaunaa. Jokin vain sattuu kolauttamaan haurasta egoa, ja niin valheellinen minäkuva on vaarassa romahtaa. Jotta asian voisi "korjata", täytyy iskeä takaisin ja haavoittaa toista vielä pahemmin. Usein hyökkäyksen kohde saa kuulla olevansa juuri sellainen kuin energiavaras itse todellisuudessa on. Ja vaikka hyökkäys on jo tehty, silti siitä jää helposti kantamaan kaunaa. Asia saattaa olla aivan mitätön pikkujuttu, mutta narsistisen loukkauksen kokeneelle siitä muodostuu suuri kaunan aihe.


Onnellisen ja tyydyttävän elämän edellytys on, että osaamme kuunnella itseämme ja muita. Jos kukaan ei kuuntele meitä, tunnemme helposti olevamme hukassa ja näkymättömiä. Halu olla läsnä ja osoittaa kiinnostusta on todiste rakkaudesta, ja kuuntelemalla laajennamme keskustelukumppanimme elintilaa. Kun vastapuoli kuuntelee tarkkaavaisesti, saa kiinni ajatuksistamme ja kyselee lisää ryhtymättä heti puhumaan itsestään ja tekemättä vertailuja omaan elämäänsä, koemme että meidät kohdataan tunnetasolla ja välillemme syntyy suhde.

On tärkeää, että se, mitä sanomme, löytää kaikupohjaa vastapuolessa ja että hän todellakin miettii, mitä olemme sanoneet, eikä käytä sitä vain ponnahduslautana päästäkseen puhumaan itsestään. 

- Nimenomaan. On raivostuttavaa yrittää keskustella ihmisen kanssa, joka ei osaa kuunnella. Kun yritän kertoa jotain asiaa, minut keskeytetään usein. Joudun usein sanomaan: "Anna minun puhua loppuun". Joskus sanomani torjutaan jo ennen kuin olen saanut sanottua asiani loppuun. Välillä ollaan kuuntelevinaan, mutta todellisuudessa vain odotetaan, että pääsee itse ääneen ja sitten aletaan vertailemaan kertomaani omaan elämään, kerrotaan jokin vastaavankaltainen kokemus ja pian aihe onkin siirtynyt minun asiasta takaisin häneen itseensä. Minun asiani jäävät toistuvasti taka-alalle. Kaverini harvoin esittää minulle kysymyksiä, mikä antaa sellaisen kuvan, ettei asiani aidosti kiinnosta. Tai sitten hän kuvittelee tietävänsä, miten asia on. On jatkuvasti sellainen tunne, ettei minun asioillani ole yhtä paljon merkitystä kuin hänen asioillaan. Keskustelumme aiheet liittyvät eniten häneen ja hänen asioihinsa. Minä en tule kuulluksi enkä kohdatuksi.


Kielteinen teko tai kielteinen asenne voi turmella yhteisön, ystävyyden tai rakkaussuhteen. Sellainen teko on enemmän tai vähemmän vapaaehtoinen. Ihminen kantaa teostaan vastuun vapaaehtoisuuden asteen mukaan.

Terve syyllisyys auttaa meitä kantamaan vastuumme ja korjaamaan ne asiat, joissa koemme toimineemme väärin. 

Jos ihmisellä ei ole luonnollista syyllisyyden tunnetta, hän voi tehdä mitä vain tuntematta huonoa omaatuntoa, esimerkiksi käyttää hyväksi muita, olla ilkeä, manipuloida, loukata tai kohdella toisia välinpitämättömästi. 

Hänellä ei ole yhteyttä tunne-elämäänsä, vaan hän on erillään empaattisista tunteistaan.

Tämä osoittaa, millaista sotkua omia kielteisiä tunteitaan karttava henkilö - energiavaras - saa aikaan suhteessa. 

- Niinpä. Haitallinen käyttäytyminen on aina oma valinta, ja se valinta johtaa tuhoon. Ihminen itse ohjaa omaa toimintaansa, eikä siitä voi syyttää ketään toista. Jos satuttaa toista, siitä on kannettava myös vastuu. Ja toisen satuttamisen kuuluisi tuntua pahalta. Siitä pitäisi tulla paha mieli ja huono omatunto. Mutta jos ei tule, jokin on pahasti pielessä. Jos omatunto kolkuttaisikin, asiaa kuitenkin pyritään vain vähättelemään. Eihän toiselle aiheutettu tuska voi olla niin vakavaa...


Nainen oli tavannut henkilön, joka ei ollut ratkaissut sisäisiä ristiriitojaan vaan projisoi ne itsensä ulkopuolelle ja joka halusi tuntea itsensä tärkeimmäksi ja vahvimmaksi tekemällä toisesta heikon ja hauraan.

Mies etsi hänestä jatkuvasti vikoja, eikä kuunnellut lainkaan, mitä hän olisi halunnut sanoa. Miehen energiakentässä oli menneisyyden jäänteinä torjuttuja ja tuhoisia tunteita, joita hän ei tunnistanut osaksi itseään tai pyrkinyt selvittämään, vaan sälytti ne naisen kannettavaksi. Mies ryhtyi kamppailemaan naista vastaan, kun hänen oikeastaan olisi pitänyt vapauttaa itsensä vanhemmiltaan saamansa mallin kielteisistä puolista.

"Hän sälytti kaiken niskaani ja syyllisyyden tunteeni olivat valtavan raskaita kantaa. Epämääräiset väärinkäsitykset ja hänen arvaamaton käytöksensä johtivat siihen, että olin lopulta aivan neuvoton. Oloni oli lyijynraskas ja voimani vähissä. Tuntui kuin hän tukahduttaisi minut. Hämmentyneenä aloin syytellä itseäni ja epäillä minäkuvaani. 

Vähättelemällä ja arvostelemalla minua ja huomauttamalla epäolennaisista tai paikkansapitämättömistä asioista hän suurenteli huonoja puoliani ja sai hyvät puoleni kutistumaan olemattomiin. Minusta tuli hyvin epävarma ja tunsin olevani häntä huonompi. Hän loukkasi ja haavoitti minua päästäkseen eroon sisäisistä jännitteistään. 

Hän ajatteli vain itseään eikä kyennyt koskaan ymmärtämään minua tai asettumaan asemaani. Hän ei edes huomannut reaktioitani, niin uppoutunut hän oli itseensä. 

Jos olimme eri mieltä, hän käänsi sen aina jollain tavalla minua vastaan. Lopulta pidin asiat sisälläni, jotka olisin spontaanisti halunnut hänelle sanoa, sillä tiesin, että ristiriitatilanteissa hän kääntäisi kaiken minua vastaan. Hän purki pahaa oloaan minuun hienovaraisesti sekä aivan avoimesti. Hänessä ei näkynyt merkkiäkään aidosta empatiasta, moraalisesta kypsyydestä tai vastuuntunnosta."

- Kuulostaa hyvinkin tutulta. Minustakin piti tehdä todella heikko, hauras ja sairas, etten vain olisi parempi. Vaikka eihän mikään tee minusta muita parempaa. Silti minut täytyi alentaa. Energiavarkaan käytöksestä näki ja aisti, että hän oli korottanut itsensä minun yläpuolelle, etten vain olisi häntä parempi. Mutta enhän minä edes ole parempi, vaan tahdon olla samalla viivalla kaikkien kanssa. Tasavertaisuutta minä tavoittelen. Mutta minusta tulikin likasanko, johon voi tyhjentää kaiken paskan itsestään. Olin ainainen kuuntelija, ainainen antaja, ja toinen vain otti, otti ja otti. Ja niin minä paloin loppuun. Ja lopulta sulkeuduin ja muutuin hiljaiseksi energiavarkaan läsnäollessa. Koska sanojani ei aiemminkaan ole otettu vakavasti, miksi enää sanoa mitään? Ja koska sanomiani asioita, varsinkin heikkouksiani, vielä saatetaan käyttää aseena minua vastaan, silloin on parempi vaieta.


"Yritin jatkuvasti ratkaista ristiriitojamme, mutta se ei onnistunut. Lopulta tunsin, että mittani tuli täyteen hänen syyttelyään - halusin päättää suhteen enkä enää halunnut myöntyä. 

Koska hän ei halunnut koskaan hävitä vaan halusi aina olla niskan päällä, hän käänsi koko tilanteen päälaelleen: minä syytinkin häntä ja sain hänet tuntemaan syyllisyyttä. Hänen mielestään nimenomaan minun piti tuntea huonoa omaatuntoa, sillä hänhän oli syytön! 

Hän koki vähäisimmänkim puolustautumisen persoonallisuutensa arvosteluksi. Joskus hän jopa alkoi itkeä korostaakseen, kuinka ilkeä olin ollut. Mitä tahansa sanoinkin, hän sai asian näyttämään siltä, että syy oli minussa ja häntä täytyi sääliä. 

Tuntui kuin minut olisi ahdistettu nurkkaan. Hän käänsi todellisuuden päälaelleen ja päädyimme tilanteeseen, joka oli murtaa minut kokonaan. Kiistämismallinsa avulla hän pystyi valehtelemaan ja vääristelemään kaiken, kunhan lopputulos oli hänelle edullinen. Hän selviytyi kaikesta aina siirtämällä suuttumuksensa ja pahan tuulisuutensa minun kannettavaksi." 

"Häpesin, kun hän teki minulle pahaa. Tunsin itseni huonoksi ja kelvottomaksi ja olin suunnattoman väsynyt, lähes voimaton. Hänen perustuksensa olisivat järkkyneet, jos olisi osoittautunut, että vika olikin hänessä.

"Hän ei kyennyt päästämään muita ihmisiä lähelleen; vasta jos heistä oli hänelle jotain hyötyä, heistä tuli merkityksellisiä. Hän siis käytti ihmisiä hyväkseen. Hän suhtautui minuunkin siten, että minun piti ottaa kantaakseni se, mitä hän ei halunnut itsessään tunnustaa. Hän ei halunnut ottaa vastuuta. Meistä kahdesta hän oli ainoa, joka sai suhteesta jotain, koska minä kannoin hänen kuormansa. 

Ymmärsin, että suojellakseni itseäni ja säilyttääkseni edes osan energiastani minun oli noustava puolustamaan itseäni. 

Ajattelin: "Olet suuri egoisti - sinut on paljastettu. En halua enää kantaa taakkaasi. Sinun syyllisyytesi on omalla vastuullasi. Minä olen syytön sinun tekoihisi." 

Tajusin vihdoinkin, ettei hänen kanssaan pystynyt rakentamaan hyvää suhdetta." 

- Mikähän siinäkin on, että kaltoinkohtelun kohde kokee häpeää siitä, kun toinen haavoittaa ja häpäisee itse itsensä omalla toiminnallaan? Ei sen kuulu hävetä, jota on satutettu. Häpeä kuuluu aina sille, joka haavoittaa toista. Ja on vain oikein sanoa siitä ja paljastaa haavoittava käytös. Muutenhan se vain saisi jatkua kaikessa rauhassa. Minä en siedä enää minkäänlaista kaltoinkohtelua. Jos minua satutetaan, sanon siitä suoraan. Ja saan olla myös vihainen. Huono kohtelu herättää luonnollisesti vihaa. Jos en saisi olla edes vihainen, se olisi kohtuuton vaatimus. On vain tervettä kokea vihaa siitä, kun minua kohdellaan väärin. Viha on kuin ystävä, joka kertoo, että nyt minua on kohdeltu huonosti. Vihan avulla voin laittaa rajat kaltoinkohtelulle. Minun ei kuulu tukahduttaa vihaani, vaan minun on voitava ilmaista vihaani rakentavasti. En voi olla kokonainen enkä aito, jos en saa olla koskaan vihainen. Minun kuuluu voida olla oma itseni myös vihaisena.


Mies oli lohkonut persoonallisuutensa: hän näki itsessään vain hyvät puolet ja nainen puolestaan sai kantaa hänen huonot puolensa. Projisoimalla virheensä ja puutteensa ja tekemällä naisesta syyllisen hän suojeli itseään omalta haavoittuvuudeltaan ja heikkoudeltaan. Hän vähätteli naista, joten antaminen ja ottaminen ei ollut heidän suhteessaan mahdollista.

Voidakseen pitää yllä myönteistä kuvaa itsestään hänen oli pakko siirtää sisälleen patoutinut raivo jonnekin muualle. Raivo johtui siitä, etteivät hänen vanhempansa olleet ymmärtäneet, kuka hän oli, eivätkä ottaneet todesta hänen tunteitaan. Hänen vanhempansa eivät olleet halunneet puhua vaan lakaisivat kaiken maton alle. Emotionaalisesti latautuneissa tilanteissa he vaikenivat täysin. He eivät olleet henkisesti läsnä, sillä he eivät olleet ratkaisseet sisäisiä ristiriitojaan vaan antoivat ne hänen kannettavakseen. Hän puolestaan ei ollut osannut tiedostaa niiden aiheuttamaa turhautumista eikä ottaa siitä vastuuta. 

Koska hän oireili ulospäin, hän työnsi aikuisena kaikki sisäiset ristiriitansa naiselle - naisesta tuli ristiriitojen kantaja toistamismallissa, jota mies ei ollut onnistunut purkamaan. Hän kuvitteli valheellisesti, että hän ratkaisi vanhemmistaan johtuvan ongelman, vaikka todellisuudessa ei tapahtunut muuta kuin että nainen menetti voimansa ja jäi kaiken taakan alle yksin. 

Tällä tavoin hän toisti oman lapsuuskotinsa malleja. 

Nyt vain hänestä oli tullut kaltoinkohtelija ja viattomasta naisesta sijaiskärsijä, johon hän sai purkaa kaiken. 

- Minustakin on tullut sijaiskärsijä draamaan, jota kaverini toistaa. Hän tiedostamattomasti kostaa minulle lapsuutensa vääryyksiä, joihin minulla ei ole minkäänlaista osaa. Joudun kärsimään syyttömänä, aiheetta ja täysin turhaan. Vaikka olen kohdellut häntä hyvin, olen hyväksynyt hänet sellaisena kuin hän on, olen uupumukseen asti kuunnellut hänen ongelmiaan, kantanut hänen ongelmiaan ja huonoja puoliaan, olen tehnyt parhaani ollakseni hänen tukenaan, silti hän haavoittaa minua ja kohtelee emotionaalisesti kaltoin. Olen ollut likasanko ja sijaiskärsijä täysin ilman omaa syytäni. Enää en suostu siihen. Koska olen liian kiltti ja empaattinen, minua on helppo käyttää hyväksi. Nyt siihen tulee loppu. Enää en siedä sellaista toimintaa.


Kun kohtaamme raivomme ja pelkomme, haluamme suunnata tunteemme niitä kohti, jotka ovat aiheuttaneet meille tuskaa. Tunnetta ei saa kääntää sisäänpäin, sillä se voi muuttua masennukseksi, mutta ei myöskään ulospäin, sillä se saattaa vaikuttaa kielteisesti johonkin syyttömään lähimmäiseen. Se pitää palauttaa sinne, minne se kuuluukin.

"Hän oli käyttänyt minua projektioidensa vastaanottajana ja kääntänyt syyllisyyden minuun. Hän oli saanut minut kokemaan itseni epäonnistuneeksi ja kelvottomaksi, ja sain itsestäni epätodellisen kuvan.

Olin elänyt toistamismallissa, josta minun oli päästävä irti nähdäkseni itseni sellaisena kuin oikeasti olin. Mikään siitä, mitä hän minun päälleni oli kaatanut, ei pitänyt paikkaansa. Hän oli vapautunut vioistaan ja puutteistaan minun kustannuksellani, ja minä olin kääntänyt vihani sisäänpäin sillä seurauksella, että moitin jatkuvasti itseäni. En ollut nähnyt ongelman ydintä vaan olin sulkenut tunteeni sisääni, koska pelkäsin niiden jäävän kuulematta. Tunteeni torjuttiin eikä niitä otettu todesta. Vihani ei koskaan päässyt purkautumaan, vaan tukahdutin sen." 

- Näin on käynyt minullekin. En ole voinut ilmaista vihaa normaalisti, koska energiavaras ei kestäisi kohdata sitä. Hän romahtaisi, kuten hän on sanonut. Vihani on muka niin hirveän pelottavaa ja vaarallista. Niinpä olen joutunut kääntämään sen sisäänpäin ja tukahduttamaan sen. Ja se taas aiheuttaa minulle lisää ikävyyksiä. Pahimmillaan voin masentua ja jopa sairastua. Minussa on paljon käsittelemätöntä ja kohtaamatonta vihaa. Olen yrittänyt sitä käsitellä yksin, mutta se on vaikeaa. On kuin minua saisi kohdella paskamaisesti, mutta en saisi olla siitä vihainen. Minun vain pitäisi tyynesti ottaa kaikki paska vastaan ja olla kuin mikään ei olisi vialla. Se ei onnistu! On kohtuutonta odottaa, että voisin olla kuin mikään ei olisi vialla toistuvasta narsistisesta käyttäytymisestä huolimatta. Totta hemmetissä minulla on oikeus olla vihainen, kun minua kohdellaan huonosti! 

 

"Minun on pelastettava itseni ilmaisemalla tunteeni sen sijaan että piiloudun. Suhteestamme tuli kestämätön. Vahingollinen käyttäytyminen voi jatkua loputtomiin, ellei sitä pysäytetä asettamalla sille selvät rajat.

- Nimenomaan. Vahingollinen käytös ei lopu, ellei sitä paljasteta ja sille aseteta rajoja. Kenenkään ei kuulu joutua sietämään huonoa kohtelua. On hyvä muistaa, että vahingollinen käytös ei ole oma vika, vaan sen vika, joka vahingollisesti käyttäytyy. Sellainen toiminta kertoo paljon hänestä, joka käyttäytyy vahingollisesti. Se kertoo vain hänestä, ei toiminnan kohteesta. Ja kun kohtaa haavoittavaa käytöstä, siitä kuuluukin olla vihainen. Viha auttaa asettamaan rajoja ja sen avulla voi tehdä selväksi, että minua ei saa kohdella paskamaisesti. Paskamaisesti käyttäytyvän pitäisi pystyä kohtaamaan tekojensa seuraukset, eli haavoitetun viha, muun muassa. Kun tekee jotain, on oltava valmis myös kohtaamaan tekojensa seuraukset.


Jos päätämme elää näkemättä tiedostamattomia mallejamme ja erilaisia puolustusstrategioitamme, menetämme jotakin perustavaa laatua olevaa. Elämästä tulee tylsää, eikä mitään tapahdu, jos ihminen ei halua kasvaa ja oivaltaa itsestään uusia asioita. Jos meillä ei ole yhteyttä aitoon minäämme, elämä voi tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä.

Todellisuudessa ongelmia aiheuttavat nimenomaan ne asiat, joita ei käsitellä ja oteta esille. Se luo energiavarkaalle väylän toteuttaa käyttäytymistään ja keinon välttyä kantamasta vastuuta pinnan alla ohjailevista tunteistaan.

Toisen ihmisen sääliminen on hänen vähättelemistään. On helpompi kestää oma surunsa ja vihansa, jos näkee muut heikkoina. 

Jos säälimme henkilöä, joka kohtelee meitä huonosti, käännämme syyn tapahtuneesta itseemme.

Jos kieltäydymme kantamasta tunteita, joista energiavaras yrittää päästä eroon, hän joutuu itse tarttumaan niihin ja voi silloin myös kasvaa henkisesti. Hän joutuu itse vastaamaan tekojensa seurauksista ja omista projektioistaan päästäkseen eteenpäin. 

Totuutta omasta itsestään on katsottava silmiin, jotta voisi nähdä todellisuuden sellaisena kuin se on ja on ollut. 

- Jos ihminen ei halua kohdata totuutta itsestään, hän valitsee itsepetoksen. Mitä elämää sellainen on, jossa petetään itseä ja toisia? Koska kun ihminen pettää itseään, hän väkisinkin pettää myös toisia. Tällainen ihminen ei ole luotettava. Pahimmillaan hänen itsepetoksensa vääristää hänen lähellään olevien omaa identiteettiä, koska hän projisoi omat vikansa ja huonot puolensa toisiin. Niin kauan kun hän ei kestä  kohdata totuutta itsestään, hän jatkaa projisointia. Siksi näin käyttäytyvän ihmisen lähellä ei ole hyvä olla. Projisointi on henkistä väkivaltaa, jota kenenkään ei tarvitse sietää. Kenenkään ei kuulu joutua kantamaan toisen ihmisen vikoja, ongelmia ja huonoja puolia. Pahimmillaan projektion kohde alkaa toteuttaa näitä häneen projisoituja piirteitä omassa elämässään. Ja tietenkin se vääristää projektion kohteen identiteetin joksikin, mitä se ei todellakaan ole. Hän pahimmillaan menettää oman aidon itsensä toisen projektioiden takia. Kenenkään ei kuuluisi joutua kokemaan sellaista.


Ihmisen on tärkeää ymmärtää, miten tärkeää on suojata itseään energian menetykseltä. Hänelle kasvaa vahva vakaumus, ettei kukaan enää saa imeä hänen voimiaan ja saada siitä potkua elämäänsä, samalla kun hän itse nujertuu olemattomiin.

Tasapainoinen ihminen pystyy pitämään oman persoonansa erillään muista. Hänen on mahdollista nähdä itsensä ja mallinsa sekä vastaavasti myös muiden ihmisten toimintatavat aikuisen näkökulmasta. Hän näkee ihmisten puolustusmekanismien taakse, ei tuomitakseen tai asettuakseen heidän yläpuolelleen, vaan yksinkertaisesti nähdäkseen heidät sellaisina kuin he oikeasti ovat. 

- Itselleen rehellinen ihminen kykenee näkemään itsensä ja toiset sellaisina kuin he ovat. Ja kun on tutustunut itseensä, saanut itsetuntemusta, käsitellyt menneisyyttään ja tullut tietoiseksi omista toimintamalleista, silloin pystyy näkemään myös toiset sellaisina kuin he ovat ja tunnistamaan heidän toimintamallinsa. Eikä silloin ole tarvetta projisoida eikä haavoittaa toisia. Eikä varsinkaan ole tarvetta tuomita toisia eikä korottaa itseään toisten yläpuolelle. Pystyy kohtaamaan muut tasavertaisina. Ja se on hyvä lähtökohta ihmissuhteille.


Sellainen menneisyys, jota tietoisuuden valo ei ole läpäissyt, pitää ihmistä vankinaan. Jotain täytyy tapahtua, jotta ihminen kehittyisi ja ymmärtäisi, että hän toistaa vanhoja lapsuudenaikaisia tunteitaan.

Narsismin kielteinen puoli johtaa silkkaan itsekeskeisyyteen ja sellaiseen käyttäytymiseen, joka tekee ihmisten todelliset kohtaamiset mahdottomiksi.

Mitä voimakkaampaa ihmisen kielteinen narsismi on, sitä vääristyneempi on hänen todellisuuskäsityksensä. 

Jotta ihmissuhde toimisi, projisoivan osapuolen pitäisi ymmärtää, mitä hän sälyttää toisen kannettavaksi. 

Projektiot on nostettava päivänvaloon, sillä muutoin totuus hämärtyy emmekä löydä itseämme. 

Kun projektiosta luovutaan, ihmiset saavat uuden hahmon, ja voimme nähdä heidät sellaisina kuin he ovat. 

- Narsistinen minävaurio pohjautuu vääristyneeseen minuuteen, joka on itsepetosta. Ja kun siihen on kasvanut pienestä pitäen, tämä vääristymä on hyvin syvään juurtunut. Siitä on vaikea päästä eroon, koska siitä on tullut osa omaa identiteettiä. Vääristymästä ja itsepetoksesta on tullut ihmisen "totuus". Ihminen ei näe itseään eikä toisia rehellisesti. Ja koska hän ei kykene näkemään itseään rehellisesti, hänellä on voimakas tarve projisoida omat ongelmansa, vikansa ja puutteensa muiden niskoille. Tämä taas vääristää hänen kuvaansa toisista ja toisten kuvaa itsestään. Projektioista olisi tultava tietoiseksi, jotta niistä voisi luopua. Olisi vain reilua toisia kohtaan pitää omat ongelmansa, vikansa ja puutteensa itsellään, eikä siirtää niitä toisten kannettavaksi. Toisilla on omatkin ongelmansa, vikansa ja puutteensa kannettavanaan, ja jos joku vielä siirtää omat ongelmansa, vikansa ja puutteensa toisten kannettavaksi, taakka käy sietämättömän raskaaksi. Kenenkään ei kuulu kantaa kahden ihmisen taakkaa. On raukkamaista siirtää omia vikojaan toisten kannettavaksi. Aikuinen ihminen kykenee kantamaan omat vikansa itse.


Koska olin syytön siihen, että suhteemme oli sellainen kuin oli, minun ei tarvitse hävetä toisen ihmisen käyttäytymistä. Kukaan ei voi hyvittää jonkun toisen syyllisyyttä.

Ihmisen on välttämätöntä selvittää itselleen asioiden todellinen laita ja oivaltaa totuus, jotta hän tietäisi, kuka hän oikeasti on.

Kun ihminen ei uskalla nähdä totuutta itsestään, hän pakenee todellisuutta ja muokkaa sen omien kuvitelmiensa kaltaiseksi. 

Joku muu läheinen saa kannettavakseen hänen torjutut tunteensa, jolloin ongelmat siirtyvät nykyisyyteen. Tällaiset tyypilliset energiavarkaat haluavat tehdä muista näkymättömiä ja saada heidät tuntemaan itsensä arvottomiksi - yhtä arvottomiksi kuin he lapsena itsensä tunsivat. 

He yhdistävät tunteensa henkilöön, jolla ei ole mitään osuutta asiaan, ja vievät hänen energiansa.

On vaikeaa elää ihmisen kanssa, joka ei ole päässyt irti hallitsevista vanhemmistaan. Niin kauan kuin hän ei ole vapautunut vanhemmistaan, hän elää heidän elämäänsä ja kasaa vihansa jokaisen kumppaninsa harteille. Hän hakee hyvitystä heidän kauttaan, kaivaa maata heidän jalkojensa alta ja haluaa murtaa heidät saadakseen itse vallan. Suhteen osapuolet eivät koskaan kohtaa aidosti. Vaarana on, että jokainen vastaantuleva saa tällaiselta henkilöltä vain sen, mihin tämä on tyytymätön suhteessa vanhempiinsa. 

Jos hän ei työstä asiaa, kukaan ei ajan oloon jaksa elää hänen kanssaan.

Yhteiselo tällaisen ihmisen kanssa vie tavattomasti voimia, ja toisen osapuolen onkin kysyttävä itseltään, haluaako hän todellakin kantaa jonkun toisen kuormaa. 

- Minä en ainakaan aio kantaa toisten kuormia enkä suostua olemaan projektioiden kohde ja likasanko, johon kaikki paska itsestä tyhjennetään. On todella uuvuttavaa olla sellaisen ihmisen surassa, joka ei ole käsitellyt menneisyyttään ja siirtää omat vikansa ja puutteensa toisten niskoille. Sellainen ihminen toimii itsekeskeisyydestä käsin, eikä hän kykene huomioimaan toisia aidosti. Hän käyttäytyy lapsellisesti ja haavoittaa toisia omalla narsistisella toiminnallaan. Ihmissuhde tällaisen ihmisen kanssa ei perustu vastavuoroisuuteen, vaan antivastavuoroisuuteen. Se taas johtaa toisen emotionaaliseen hyväksikäyttöön ja kaltoinkohteluun. Jos hän ei suostu kohtaamaan itseään rehellisesti ja käsittelemään ongelmansa, ei hänen kanssaan voi olla saamatta yhä vain lisää haavoja. Eikä kenenkään tarvitse olla sellaisen ihmisen kanssa, joka haavoittaa toistuvasti.

 

"Kun vihdoin aloin ottaa itseni todesta ja luottaa näkemääni, minulle valkeni, että kaikki ihmiset eivät ole läpeensä hyviä. Päinvastoin, joillakin on hyvin tuhoava puoli, ja he nauttivat toisten hallitsemisesta ja vahingoittamisesta. Koska heillä ei ole yhteyttä tunteisiinsa, heillä ei ole yhteyttä elämäänkään."

Valitettavasti ihminen ei kehity ja kypsy, jos hän välttelee sisällään olevien vaikeiden asioiden kohtaamista.

Jos ihminen kieltää pimeän puolensa olemassaolon, hän etääntyy yhä kauemmas itsestään eikä kanna vastuutaan. Hän elää tiedostamatonta elämää täysin sokeana itsensä ja tekojensa suhteen, eikä hänellä ole haluakaan tulla tietoiseksi.

On liian tuskallista nähdä totuus ja todellisuus ja kohdata itsensä. 

- On surullista, jos ihminen ei halua tulla tietoiseksi itsestään. Mitä järkeä edes on elää itselleen sokeana, toistaa haitallisia toimintamalleja automaattisesti ja tajuamatta itsekään omaa toimintaansa? Niin elävä ihminen on vaarallinen. Jos hän ei itsekään tiedosta omaa toimintaansa, hän vain jatkaa toisten haavoittamista eikä ota edes vastuuta toiminnastaan. Mutta tiedostamaton haitallinen toiminta on yhtälailla paha asia kuin tietoinen haitallinen toiminta. Se ei tee siitä yhtään vähemmän vahingoittavaa. Ihmisellä on vastuu niin tietoisesta kuin myös tiedostamattomasta toiminnastaan. Vaikka olisi kuinka sokea itselleen, se ei poista vastuuta. Ihminen voi olla itsepetoksen tai harhakuvitelmien vallassa, ja hän on siitä itse vastuussa. Ja niin kauan kun ihminen ei halua kohdata itseään ja välttellee vaikeiden asioiden kohtaamista, hän ei voi kasvaa eikä muuttua. Hän jää keskenkasvuiseksi narsistisesti käyttäytyväksi kakaraksi, joka ei osaa ottaa muita huomioon. Ja niin kauan kun hän kieltää pimeän puolensa, se pitää häntä vallassaan, ja niin narsistinen käytös vain jatkuu.


"Hän loukkasi minua samalla tavoin kuin häntä itseään oli loukattu, mutta hän ei tunnistanut mallia eikä tuntenut syyllisyyttä. Hän kosti vanhoja vääryyksiä minulle. Loukkaaminen ei kuitenkaan oikeuta toisen loukkaamista. Jokaisen täytyy kantaa teoistaan vastuu."

- Todellakin yhdyn täysin tähän lauseeseen.  Vaikka olisi kokenut kuinka ikäviä asioita, se ei oikeuta haavoittamaan toisia. Eikä se oikeuta myöskään tekemään toisesta oman pahan olonsa ja omien huonojen puoliensa säiliötä.


"Tajusin lopulta, että hän oli käyttänyt minua hyväkseen vahvistaakseen minäkuvaansa. Jos hän olisi ollut kiltti, hän olisi välittänyt ja huolehtinut minusta, mutta hän näyttikin ilkeämmän puolensa ja haavoitti minua häpeilemättä. Hän ei tunnustanut käyttäytyvänsä huonosti ja vieritti aina kaiken syyn minun niskoilleni."

"Kun huomautin hänelle, että hän loukkasi minua, hän kielsi ja torjui kaiken ja panikin syyn minun niskoilleni. Tuntui siltä kuin minut olisi tuomittu kuulematta ja antamatta mahdollisuutta puolustautua. En ymmärtänyt hänen käytöstään, koska käyttäydyn itse täysin eri tavalla." 

Projektiot on lähetettävä bumerangina takaisin lähettäjälleen, mikä tapahtuu puolustautumalla ja kieltäytymällä ottamasta vastaan toisen kuormia.

"En enää uskaltanut luottaa hänen puheisiinsa, sillä pelkäsin, ettei mikään muuttuisi kuitenkaan. Kokemukseni perusteella tiesin, ettei meillä voisi koskaan olla läheistä suhdetta, ellei hän luopuisi haitallisista malleistaan. 

Kaiken kokemani jälkeen en nähnyt mitään merkkejä siitä, etten joutuisi jatkossakin ottamaan vastaan hänen projektioitaan ja petollisuuttaan. 

Koska hän ei tuntenut lainkaan itseään, sillä ei ollut mitään merkitystä, että hän lupasi parantaa tapansa ja alkaa tehdä töitä itsensä kanssa." 

- Ei ole ihme, että minäkin olen tullut aika kyyniseksi kaverini muutospuheiden suhteen. Niin monta kertaa hän on minua haavoittanut ja luvannut muutosta, mutta haavoittaminen on vain jatkunut. Ja koska hänen toimintamallinsa ovat niin syvään juurtuneita, minun on turha edes odottaa, että hän muuttuisi. Ei ainakaan lähiaikoina. Vaatii vuosikausien työtä päästä niin syvään juurtuneista haitallisista toimintamalleista, joita on paljon. Ja koska hän on vielä niin sokea itselleen, haitallisten mallien muuttaminen on mahdotonta. Niin kauan kun ei itse näe sitä, mitä tarvitsisi muuttaa, mitään ei voi muuttaa. Jotta jotain voisi muuttaa, olisi ensin tiedostettava muutoksen tarve ja nähtävä oma haitallinen toimintansa ja persoonansa vääristymät. Ja sitten tarvittaisi vielä motivaatiota muutokseen. Jos ei ole omaa tahtoa mukana, muutos on mahdoton. Ei sitä kukaan muu voi tehdä toisen puolesta. Ihmisen on haluttava itse muuttua ja oltava siihen aidosti motivoitunut, eikä vain valehdella toisille, että haluaa muuttua, vaikka todellisuudessa hän vain jatkaa haitallista toimintaansa. On turha hokea haluavansa muuttua, jos ei jaksa nähdä vaivaa muutoksensa eteen. Eikä muutos todellakaan tapahdu hetkessä. Se vaatii paljon aikaa ja työtä. Ja ennen kaikkea omaa tahtoa ja kykyä nähdä itsensä rehellisesti.


Suhteen on tarkoitus olla vastavuoroinen. Siihen pääsemiseksi molemmilta osapuolilta vaaditaan kykyä itsereflektioon ja rohkeutta nähdä omat pimeät puolet. 

- Nimenomaan. Jos ihminen ei kykene itsereflektioon eikä näe omia pimeitä puoliaan, hän projisoi ne toisiin. Ja se taas tekee projektioiden kohteen olemisesta hyvin hankalaa. On inhottavaa joutua kantamaan toisen vikoja ja huonoja puolia. Se vääristää ja tuhoaa projektion kohteen minuutta. Samoin vastavuoroisuuden puuttuminen tekee ihmissuhteesta uuvuttavan hyväksikäyttösuhteen. Eikä sellaista voi kutsua terveeksi ihmissuhteeksi. 

 

Jos meihin on istutettu käyttäytymismalleja, ne täytyy tiedostaa, jotta emme toistaisi niitä aikuisina. Mallit voivat koostua useista torjunta- ja puolustuskereoksista, jotka estävät meitä solmimista hyviä, läheisiä suhteita muihin. 

Menneisyyden kokemusten ja muistojen työstäminen aikuisena on välttämätöntä - vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta - jotta pystyisimme elämään tervettä ja toimivaa elämää. 

Itsensä lähelle pääseminen vaatii työtä, ja siihen ovat valmiita ainoastaan ne, jotka ovat riittävän rohkeita, jotka haluavat kasvaa ja kehittyä ja jotka arvostavat elämää riittävästi.

Saattaa välillä tuntua lannistavalta, että niillä, jotka todella tarvitsisivat terapiaa, siis energiavarkailla, ei useimmiten ole itsessään paranemistyön aloittamiseen tarvittavaa perusvoimaa. Heidän puolustuksessa on liian lujaa tekoa.

Itsestään ja sisimmässään voimakkaasti tietoisella ihmisellä ei ole tarvetta ottaa vastaan eikä itse projisoida kielteisiä tunteita, vaan hän kantaa vastuun omasta käyttäytymisestään. 

Energiavaras sitä vastoin ei ota vastuuta kielteisistä puolestaan ja estää siten oman kehityksensä. 

Hän projisoi sisäisiä ristiriitojaan kaiken aikaa muihin ja tuhoutuu lopulta henkisesti. 

- On vaikeaa olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka ei näe itseään totuudenmukaisesti. Jatkuva haavoittaminen ja narsistinen käytös on tähänkin mennessä aiheuttanut minulle hyvin inhottavia haavoja. En voi luottaa haavoittajaan, enkä voi olla vapautuneesti oma itseni hänen seurassaan. Hänen läsnäolonsa kaventaa olemistani merkittävästi. Olen hiljainen ja varautunut, vitutusmöykky oireilee ja haavoittavat tapahtumat pyörivät mielessä. On ahdistavaa ja vaikeaa olla haavoittajan seurassa, vaikka hän ei sillä hetkellä minua edes haavoittaisi. Hänen haitallinen toimintansa on jättänyt minuun jälkensä. Koska hän on toistuvasti minua satuttanut, en tietenkään uskalla enää olla vapautunut enkä oma herkkä ja aito itseni hänen seurassaan. Ja se taas tuntuu minusta todella vastenmieliseltä, koska tahtoisin voida olla vapaasti oma aito ja herkkä itseni. Hänen seurassaan en enää siihen pysty, koska kun olin oma aito ja herkkä itseni hänen seurassaan, hän onnistui haavoittamaan minua syvemmin ja käyttämään emotionaalisesti hyväkseen. Vieläpä toistuvasti. Ja kun haavoja on tullut vähän väliä lisää, olen joutunut sulkeutumaan ja vetäytymään, piilottamaan herkkyyteni ja suojelemaan aitouttani uusilta iskuilta. Olen joutunut rakentamaan ympärilleni muurin ja piilottamaan itseni sen sisälle. Se taas ei ole minulle hyväksi, kun en voi olla enää vapaasti oma aito itseni hänen seurassaan. Suojamuurien taakse vetäytyminen tuntuu pahalta, vaikka se on välttämätöntä. Sen ei pitäisi olla välttämätöntä, koska terveissä ihmissuhteissa saa ja voi olla vapaasti oma itsensä ilman toistuvaa haavoittamista ja emotionaalista riistoa. Kuten yksi työkaverini sanoi: "Vain sairas ihminen satuttaisi Hulttista." Hän sanoi totuuden. Ei sellaisella ihmisellä ole kaikki kunnossa, joka haavoittaa toisia. Terveillä ihmisillä ei yleensä ole tarvetta satuttaa toisia. Sairaat ihmiset levittävät sairauttaan ympäristöönsä haavoittamalla toisia.


Jos hyvinvointi perustuu torjuntoihin ja kieltämiseen, ympäristö joutuu useimmiten maksamaan siitä. Läheinen saa tuta sen, minkä asianomainen torjuu ja kieltää itsessään. Tällainen henkilö näyttää elävän mielekkäästi, mutta ympäristö joutuu ottamaan vastaan hänen projektionsa - eli hänen ongelmansa. 

- Minäkin olen joutunut maksamaan kalliin ja tuskaisen hinnan siitä, kun energiavaras torjuu ja kieltää kielteisiä puoliaan. Minusta on tullut niiden kantaja ja sijaiskärsijä hänen toistamismallilleen. Olen saanut haavoja haavojen päälle, mikä taas on antanut minulle hyvin ikävän kuvan hänestä, joka kohtelee minua kaltoin. Omalla sairaalla toiminnallaan hän ilmentää itseään. Tekomme puhuvat puolestaan ja kertovat meistä usein paljon enemmän kuin sanat. 

 

Kypsinä aikuisina haluamme nähdä itseämme ja menneisyyttämme koskevan todellisuuden kokonaisvaltaisesti. Meidän on päästävä mahdollisimman lähelle totuutta saadaksemme takaisin oman identiteettimme.

Samalla hetkellä kun ihminen alkaa kohdistaa huomiota siihen osaan persoonallisuuttaan, joka on ollut kätkettynä ja torjuttuna, hän on matkalla kohti psyyken järjestäytynyttä keskusta ja kokonaisuutta, sen minäksi sanottua osaa. 

Energiavaras haluaa mieluummin käydä muiden kimppuun kuin nähdä ja tunnustaa omat puutteensa. Tällä voi olla tuhoisat vaikutukset hänen ympärillään oleviin ihmisiin. 

- Niinpä. Itsekeskeinen ihminen ei halua nähdä omia vikojaan ja vääristymiään, vaan sysää ne toisten niskoille ja viimeiseen asti kieltää niiden olemassaolon itsessään. Hän ei suostu myöskään näkemään sitä tuhoa ja tuskaa, mitä hänen toimintansa toisille aiheuttaa. Toisten tunteet ja kokemukset ovat toissijaisia. Koska hän ei ole saanut rakkautta, hän ei kykene rakastamaan toisia. Hän näkee tiedostamattaan toiset vain omien tyydyttämättä jääneiden tarpeidensa kautta. Hän näkee toisissa vain sen, mitä he voisivat hänelle antaa. Vaikka hän kykeneekin tekemään toisille myös hyvää, hän usein tekee sitä todistellakseen itselleen olevansa hyvä ihminen. Hyvän tekemisen lähtökohta ei ole toisessa vaan itsessä. Hän hakee jatkuvasti hyväksyntää ja rakkautta, koska hänen sisimmässään oleva tyhjiö huutaa saada rakkautta ja hyväksyntää. Hänen tarpeensa ovat pohjattomia, eikä mikään määrä rakkautta ja hyväksyntää tunnu riittävän. Aina on vain saatava lisää, imettävä toiset tyhjiin. Hän puolestaan ei osaa antaa muille itsestään emotionaalisesti mitään, koska hänellä ei ole mitään annettavaa. Tämä tekee hänestä emotionaalisen vampyyrin ja itsekkään riistäjän. Toiminta ilman aitoa välittämistä, lojaalisuuttaja toisen ihmisen kunnioittamista on valheellista niin itseä kuin toisiakin kohtaan. Kun toista ei osata ottaa huomioon toista eikä osata asettua toisen asemaan, ihminen on jäänyt itsekkyytensä vankilaan ja kadottanut kykynsä empatiaan. Ja juuri siksi hän kykenee kohtelemaan toisia kaltoin.


Totuus itsestämme ja aikaisemmista kokemuksistamme vaikuttaa rakentavasti ja tasapainottaa psyykeä, kun taas niistä valehteleminen ja vaikeneminen vaikuttavat hajoittavasti. 

Niin kauan kuin elämme projektioiden harhassa ja toistamme jotain pakonomaisesti, emme pysty etenemään kehityksessämme. 

Menneisyyden työstämättömät tunnemuistot ohjaavat meitä joka päivä.

Niin kauan kuin tämä tapahtuu tiedostamattomasti, on vaarana, että siirrämme tunteitamme ja ristiriitojamme jonkun ympärillämme olevan kannettavaksi. Näin menneisyyteen ja nykyisyyteen kuuluvat henkilöt menevät mielessämme sekaisin, emmekä voi nähdä muita totuudenmukaisesti. Kuvamme toisista vääristyy, kun projisoimme omat vikamme toisiin. 

- Juuri noin siinä käy. Tiedostamaton toiminta on todella salakavalaa, varsinkin kun ihminen kieltää kokonaan kyseisen tiedostamattoman toiminnan tai ajatusmallit. Ihminen vain toimii haitallisesti täysin sokeana itselleen ja sysää omat vikansa ja ongelmansa toisten kannettavaksi. Jos tästä hänelle sanotaan, hän ei usko sanojaa eikä ota tätä vakavasti. Ja niin hän jatkaa haitallista toimintaansa. Projisointi on henkistä väkivaltaa, joka vääristää kohdettaan salakavalasti. Vaikka toiminta olisikin tiedostamatonta, se on silti henkistä väkivaltaa siinä missä tietoinenkin projisointi on. Ja kun ihminen siirtää omia vikojaan, ongelmiaan ja vääristymiään toisen kannettavaksi, hän tekee toisesta oman itsensä jatkeen. Hän kohtelee toista myös sen mukaisesti. Hän on tietävinään ja olettaa, mitä toisen mielessä on ja mitä toinen haluaa. Hän myös kuvittelee tietävänsä, miten toinen jaksaa, ja haluaa väkisin nähdä toisen itseään heikompana, sairaampana ja huonovointisempana. Koska jos toinen ei sitä ole, hänestä tulee uhka. Eihän muut saa voida paremmin kuin hän! Vaikka toinen voisi oikeasti hyvin ja sanoisi siitä, hän ei halua uskoa tätä, vaan edelleen pitäytyy siinä valheellisessa kuvitelmassa, että toinen on häntä sairaampi, heikompi ja voi huonommin kuin hän. Ja jos hän omin silmin näkee toisen voivan itseään paremmin, hän salaa kadehtii tätä ja kokee tämän uhkaksi. Pahimmillaan hän saattaa saada toisen voimaan huonommin. Toisen hyvä on mitätöitävä. Tämäkin toiminta tuskin on tietoista, mikä tekee valheesta luopumisesta vaikeaa. Ei sellaisesta valheesta voi luopua, jota ei tiedosta ja tunnista valheeksi. Valhe täytyy ensin tunnistaa ja tunnustaa, ennen kuin sen voi hylätä.


Jos ihminen haluaa ymmärtää omia projektioitaan ja päästä niistä eroon, hänen täytyy tavoittaa se tunne, joka hänessä herää, kun hän ylireagoi. Tunteesta katoaa lataus, kun ymmärrämme sen alkuperän eikä meidän ole enää pakko toistaa sitä. Sitä kautta tietoisuutemme lisääntyy ja kasvamme sisäisesti. Ymmärrys johtaa myös siihen, ettemme enää antaudu yhtä helposti muiden projektioiden kohteeksi. Osaamme puolustautua energiavarkaita vastaan ja lähettää projektiot takaisin sinne, minne ne kuuluvat.

Mitä vähemmän ihminen tiedostaa, sitä enemmän hän projisoi. Projektiot voivat olla myös itsesyytöksiä ja nousta omasta minästä. Meistä tuntuu, että meitä kritisoidaan ulkopuolelta, mutta kuvaa sävyttävätkin omat aggressiomme ja pelkomme. Kysymyksessä on sisäinen tunne, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten muut meidät näkevät.

Heti kun luovumme omasta projektiostamme, muut ihmiset muuttuvat silmissämme. Siten näemme selvemmin sen, millaisia muut ovat - kykenemme ymmärtämään muiden ihmisten todellisen olemuksen. Vasta silloin he näyttäytyvät meille sellaisina kuin he todellisuudessa ovat. 

- Olen usein joutunut sellaisen sanallisen projektion kohteeksi, jossa toinen vääristelee sanojani ja siirtää omia ajatuksiaan ja tunteitaan minuun. Saan kuulla olevani aivan toista mieltä kuin oikeasti olen. Todellisuudessa hän itse moittii ja haukkuu itseään, mutta väittää minun tekevän niin. Minä muka pidän häntä tyhmänä, narsistina ja milloin minäkin. Vaikka en olisi edes maininnut kyseisiä sanoja, hän siirtää ne minun sanoiksi. Näin sanomani muuttuu täysin muuksi kuin olin tarkoittanut. Hän on tahallaan tulkinnut väärin sanojani ja siirtänyt omia ajatuksiaan ja tunteitaan minun niskoille. Kun näin käy, keskustelua ei ole järkevää jatkaa, koska alkuperäinen viestini vääristetään joksikin, mitä se ei ole ollut. Kun toinen tahallaan tulkitsee sanojani väärin, sanojeni todellinen merkitys katoaa, ja niinpä en tule kuulluksi enkä ymmärretyksi. Vaikka en olisi sanonut yhtäkään ilkeää sanaa, toinen jostain syystä "löytää" ilkeitä sanoja, jotka todellisuudessa tulevat hänen omasta mielestään. Koska hän ei kestä sitä, että ajattelee itsestään niin, ikävät ajatukset projisoidaan minun ajatuksiksi. Ja se taas vääristää hänen kuvaansa minusta. On hemmetin vaikeaa yrittää keskustella näin toimivan ihmisen kanssa. Vaikka olisin kuinka asiallinen, hän vääristää sanomani asiattomaksi ja ilkeämieliseksi. Se on loukkaavaa ja erittäin haitallista. On parempi vaikka pysyä hiljaa, ettei joutuisi väärintulkintojen kohteeksi.


Tiedostamaton toistamiskäyttäytyminen tarkoittaa sitä, että pinnan alla meissä vaikuttaa erilaisia ilmiöitä, jotka vaikeuttavat elämäämme. Meillä on sisäinen pakko toistaa ristiriitoja, kunnes niistä tulee tietoisia. Siihen asti minää ohjailee menneisyys - toistamme jotain mallia emmekä elä omaa elämäämme. 

On tärkeää yrittää löytää itsensä tästä ennalta määrätystä mallista ja hajoittaa se. 

Ellemme tiedä, mikä käyttäytymistämme ohjailee, olemme voimattomia elämämme suhteen. 

- Niinpä. Niin kauan kun ihminen ei tiedosta omaa käyttäytymistään, hän on omien yllykkeidensä orja ja toimii haitallisesti täysin sokeana itselleen. Ja niin muut joutuvat hänen toistamispakkonsa kohteeksi. Ihmisellä, joka ei ole käsitellyt menneisyyttään, on alitajuinen pakko kohdella toisia niin kuin häntä itseään on kohdeltu. Tämä ilmenee usein läheisissä ihmissuhteissa. Niin kauan kun hän pysyy sokeana itselleen, hän ei voi muuttaa toimintaansa eikä kasvaa. Ja kun totuus tulee liian lähelle, sitä on hyvin vaikea kohdata, joten ihminen mieluummin hyökkää ja pakenee kuin näkee totuuden itsestään. Kun ihminen pakenee totuutta itsestään, hän ei kykene ottamaan itsestään ja käytöksestään vastuuta ja häneltä puuttuu rehellinen itseilmaisu. Pakeneminen johtuu pelosta, joka voi ilmetä vihana sitä kohtaan, joka tuo totuuden esiin ja pitää sitä esillä. Hän kokee tarvetta haavoittaa toista, ja usein niin tekeekin. Hän saattaa kohdella toista välinpitämättömästi, mikä on välittämisen vastakohta. Tähän liittyy usein emotionaalinen kaltoinkohtelu ja laiminlyönti. Hän saattaa mököttää ja pitää mykkäkoulua. Hän saattaa kieltää sen, mitä toinen yrittää sanoa ja välttelee keskustelua. Ollaan kuin ongelmaa ei olisikaan, ja niin pakeneminen jatkuu. Tai sitten hän hyökkää totuutta esillä pitävän kimppuun ja haavoittaa tätä lisää. Hän turvautuu projektioon ja tekee toisesta sen pahantekijän, koska ei uskalla itse kohdata omaa pahuuttaan. Vika onkin tuossa toisessa, ei hänessä. Hän saattaa myös turvautua selittelyyn ja toimintansa kaunisteluun puolustellakseen haitallista toimintaansa. Selittely ei ole sama asia kuin perusteleminen, eikä selittely johda muutokseen eikä vastuun ottamiseen. Hän saattaa olla ilkeä toista kohtaan, vähätellä asiaa ja mitätöidä toisen sanoman ja kokeman tuskan, joka johtuu hänen omasta käytöksestään. Näin hän kieltää toisen todellisuuden. Hän saattaa myös korottaa itsensä toisen yläpuolelle ja yrittää nostaa omaa arvoaan suhteessa toiseen. Hän haluaa olla toista parempi, vaikka väkisin. Todellisuudessa oma arvo ei muutu miksikään edes omassa mielessä. Hän yrittää kompensoida omaa huonouden kokemustaan korottamalla itsensä toisen yläpuolelle. Näin hänen ei tarvitse ottaa toisen sanoja vakavasti. Hän saattaa myös antaa totuutta esillä pitävästä vääristetyn kuvan toisille tämän selän takana. Hän yrittää tehdä toisesta pahantekijän muidenkin silmissä. Tai sitten hän tekeytyy uhriksi ja vajoaa itsesääliin. Samalla itsesääli ja uhrina oleminen ovat keinoja manipuloida toista ja saada toinen kokemaan syyllisyyttä, vaikka todellisuudessa syyllisyys kuuluisi hänelle itselleen. Mikään näistä ei ole toimiva keino asioiden käsittelyyn. Päinvastoin ne tuhoavat vuorovaikutusta ja ihmissuhdetta. Jokainen näistä toimintamalleista haavoittaa toista lisää, ja tietenkin toisen on otettava etäisyyttä suojellakseen itseään uusilta haavoilta.


Jos noudatamme elämässämme toistamismallia, olemme jostain syystä torjuneet osia persoonallisuudestamme. Sellainen vie paljon energiaa, koska voimamme on pitkälti sidottu alitajuntaan pitämään torjunnat ja suojamekanismit aloillaan. Elämässä mikään ei oikein suju kunnolla ennen kuin ryhdymme selvittämään toistamismalliamme ja hajoitamme sen. Vasta silloin ymmärrämme, mistä paha olomme kumpuaa. 

Vastarinta voi olla voimakasta.

Epämiellyttävältä totuudelta suljetaan helposti simät, ja puolustuksemme tarkoutus on estää meitä löytämästä sisintämme.

Totuuden näkeminen voi olla kivuliasta ja herättää ahdistusta, joten ripustaudumme mieluummin itsepetokseen, toiveajatteluun ja kaunisteluun, ja juutumme mieluusti vanhoihin malleihin. 

Jos kuitenkin jatkuvasti toistamme jotain opittua käyttäytymistä ennalta määrätyn mallin mukaan, olemme vaarassa tuhlata koko elämämme ja tuhota myös toisten elämän.

Tällöin ihminen huijaa itseään ja jatkaa piintyneen, kielteisen ja itsetuhoisen mallin toistamista. 

- Toistamispakko aiheuttaa paljon tuhoa ihmiselle itselleen ja sen kohteeksi joutuville. Niin kauan kun ihminen sulkee silmänsä ikävältä totuudelta, hänen haavoittava toimintansa jatkuu. Vaikka totuus itsestä on usein hyvin kivulias, se on silti kohtaamisen arvoinen. Ja kun sen uskaltaa kohdata, se ei enää olekaan niin pelottava kuin aiemmin oli. Silloin pystyy näkemään ja ymmärtämään itsepetoksen turhuuden. Kun pystyy hyväksymään omat pimeät ja valoisat puolensa, silloin voi elää omana aitona itsenään. Niin kauan kun ihminen ei hyväksy eikä halua nähdä pimeää puoltaan, hän elää teeskentelyn ja epäaitouden kautta, ja siirtää ei-toivotut piirteensä toisiin. Hän vääristää siis myös muiden persoonallisuutta itsepetoksellaan ja projektioillaan, mikä on vakava rikos toisia kohtaan. Kenelläkään ei ole oikeutta vääristää toisen ihmisen arvokasta persoonallisuutta. Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä näkemään itsensä rehellisesti, eikä hänellä ole tarvetta projisoida huonoja puoliaan toisiin. Aikuinen ihminen ottaa vastuun itsestään, elämästään, teoistaan ja sanoistaan.


Jotkut taas antavat jonkun läheisensä kantaa kielteiset tunteensa ja oikeuttavat sillä tavoin itseihannointinsa - he voivat tuntea itsensä hyviksi ja tyytyväisiksi ja toisen huonoksi. Tällainen valtakäyttäytyminen on energiavarkaalle tunnusomaista: hän voi hyvin, jos saa hallita jotakuta toista. Hänen kohteekseen joutunut sen sijaan menettää elänänilonsa.

- Elämäni on kaventunut merkittävästi energiavarkaan haitallisen käytöksen vuoksi. Projektiot ovat tuhonneet ja vääristäneet minuuttani, ja olen alkanut jo pelätä olevani itse se pahantekijä. On työlästä yritää vastustaa toistuvaa projisointia. Se kun usein tapahtuu tiedostamatta ja ilman sanoja. Yhtäkkiä vaan alkaa tuntea asioita, jotka eivät kuulu itselle. Senkin tunnistaminen, mikä ei kuulu itselle, ei ole helppoa. Siksi usein projektiot osuvat ja uppoavat kohteeseensa. Muistan kerrankin, kun olin kahdestaan energiavarkaan kanssa, ja aloin aivan yllättäen ja aiheetta tuntea olevani maailman huonoin ja kamalin ihminen. Siinä hetkessä tunnistin, ettei tämä kuulu minuun, ja lähetin projektion takaisin omistajalleen. Sanoin siitä hänelle suoraan. Kun annan hänelle asiallista palautetta, hän kääntää sen sellaiseksi, kuin minä tekisin hänelle suurtakin vääryyttä. Hän kieltää sanomani yhä uudestaan ja kääntää sen päälaelleen, ikään kuin minä loukkaisin häntä tahallani, vaikka en olisikaan sanonut yhtäkään ilkeämielistä sanaa. Olen epäillyt itseäni ja miettinyt, että minäkö tässä olenkin se henkisesti sairas ihminen. Välillä on vaikea erottaa, mikä kuuluu minuun ja mikä ei. Olen menettämässä itseni. Ja en todellakaan tahdo menettää itseäni! Olen ollut toisen likasanko ja jatke, vaikka olenkin pyrkinyt pitämään kiinni omasta erillisyydestäni ja identiteetistäni. Koska huono kohtelu on jatkunut jo vuosia, väkisinkin minussa ilmenee vaurioita ja tuhoa. Näen painajaisia eneriavarkaasta ja vatvon jatkuvasti hänen haitallista toimintaansa. On kuin olisin menettänyt omat ajatuksenikin. Koska hän toistuvasti haavoittaa minua, eikä asioita ole saatu kunnolla käsiteltyä, ne väkisinkin pyörivät mielessä. En ole enää aikoihin pystynyt olemaan vapautuneesti oma aito itseni energiavarkaan seurassa. Olen joutunut muuttumaan harmaaksi kiveksi ja piiloutumaan paksun muurin taakse. Tämä taas tuottaa minulle tuskaa, koska haluaisin pystyä olemaan vapaasti oma aito ja herkkä itseni tilanteesta riippumatta.  Olen mennyt vain pahemmin rikki ja traumatisoitunut emotionaalisesta kaltoinkohtelusta ja hyväksikäytöstä. Taistelen saadakseni itseni vapaaksi projektioista ja pidän kiinni rajoistani. Enää en suostu kaltoinkohteluun. Enkä suostu olemaan kenenkään jatke. 

- Jos ihminen ei ole eriytynyt vanhemmistaan terveellä tavalla, ei hän kykene näkemään toistenkaan erillisyyttä, vaan toisista tulee tämän jatkeita. Tämä tapahtuu alitajuisesti ja tiedostamatta. Toisiin ihmisiin suhtautumisen perusteet pohjautuvat lapsuudenaikaisiin ihmissuhteisiin. Varhaiset ihmissuhteemme ovat tulevien ihmissuhteidemme prototyyppejä. Niistä saadut myönteiset ja kielteiset kokemukset tallentuvat ihmisen muistiin pysyviksi itseä ja muita koskeviksi käsityksiksi. Nämä käsitykset taas ohjaavat ihmisen toimintaa, havaitsemista, tulkintaa, käyttäytymistä ja tunnereaktioita myöhemmissä ihmissuhteissa. Juuri tämän takia olisi tärkeää käsitellä oma menneisyytensä ja opetella uusia tapoja vanhojen haitallisten tapojen tilalle. Jos ei lapsena saanut olla erillinen eikä aito, ei se onnistu aikuisenakaan. Jos lapsen piti olla vanhempien jatke ja elää heidän mielivaltaisten toimintamalliensa armoilla, lapsi oppii itsekin toimimaan näin. Varsinkin, jos lapsella ei ole ollut yhtäkään tervettä aikuista lähipiirissään, joka olisi hyväksynyt hänet ja antanut hänelle terveen mallin, hän väistämättä oppii vääristyneet mallit vanhemmiltaan ja jatkaa niiden toistamista omassa elämässään. Ja jos lapsi ei ole pystynyt eriytymään vanhemmistaan terveellä tavalla, hän näkee alitajuisesti toiset jatkeenaan. Hän ei kykene näkemään toisen ihmisen erillisyyttä, vaan näkee hänet vääristyneesti, koska myös hänen persoonallisuutensa on vääristynyt lapsuuden sairaiden olosuhteiden vuoksi.

 

Ihmisten välille syntyvät ristiriidat voidaan selvittää, jos jokainen pystyy näkemään varjopuolensa eikä elä puolustustaistelussa, jonka tarkoituksena on tiedostamattomasti kostaa vanhoja vääryyksiä. Tämä edellyttää, että kaikki osapuolet kykenevät näkemään osuutensa asiassa, sen sijaan että syyttelevät muita. 

Kenenkään ei tarvitse juuttua vahingolliseen käyttäytymiseen ikuisiksi ajoiksi. Voimme saada hyvän elämän, vaikka meillä olisi ollut vaikeaa. Edellytyksenä on, ettemme petä itseämme emmekä elä valheessa. Jos tunnemme itsemme, voimme katsoa muitakin ihmisiä toisenlaisin, rehellisemmin silmin. Silloin meidän on helpompi tulkita muiden käyttäytymistä ja pysyä tasapainossa. 

- Juuri niin. Ihminen voi muuttaa omaa toimintaansa. On vain ja ainoastaan itsestä kiinni, jääkö haitallisiin toimintamalleihin ja jatkaa toisten satuttamista, vai muuttaako omaa toimintaansa terveempään suuntaan. Ihminen ei voi syyttää toiminnastaan ketään muuta kuin itseään. Muutos on aina vain omalla vastuulla. Kukaan muu ei voi muuttaa toista, vain ihminen itse pystyy muuttamaan itseään. Ja siihen tarvitaan motivaatiota, tahtoa ja halu luopua itsepetoksesta. Jos näitä ei aidosti ole, eli ihminen ei vieläkään halua nähdä haitallisen toimintansa vaarallisuutta, silloin ihminen jää itseään pettäväksi keskenkasvuiseksi aikuiseksi kakaraksi, jonka lähellä oleminen on erittäin vaarallista toisille. 


Vielä tähän lopuksi:

Haluamme, että

- meidät nähdään sellaisina kuin olemme

- meitä kuunnellaan

- meitä ymmärretään ja meidät kohdataan

- meidät otetaan todesta

- meitä kunnioitetaan

- voimme tuntea läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta.

Näitä jokainen tarvitsee ja näin minäkin pyrin toimimaan toisia kohtaan. Jos nämä eivät toteudu jossakin ihmissuhteessa, silloin kyseinen ihmissuhde on sairas ja myrkyllinen. Silloin on hyvä miettiä, kannattaako tällaiseen ihmissuhteeseen jäädä. 

Tässä oli tämä helvetin pitkä teksti. Pahoittelen tekstin pituutta. Tää taitaa olla koko blogin pisin teksti. Saatoin siis tehdä juuri ennätyksen. Koska kyseessä on lukupäiväkirja, olen tallentanut tähän tärkeitä kohtia koko kirjasta. Ja sitten laittanut mukaan myös omia ajatuksia sun muuta. Ajoittain ilmaisen itseäni aika voimakkain sanoin, välillä vihakin nousi pintaan asioita käsitellessä. Ehkä se on vain hyvä juttu. Pystyin tätä kautta käsittelemään vihaani rakentavasti. Aikaakin tähän meni vietävästi. Toivottavasti tästä olisi edes jotain hyötyä. Pysytään lujana eikä anneta energiavarkaiden riistää voimiamme! Pidetään puolemme reilusti ja lujasti, terveellä jämäkkyydellä. Ja muistetaan, että jos joku kohtelee meitä huonosti, se kertoo vain hänestä itsestään, joka meitä huonosti kohtelee. Itse hän häpäisee itsensä toiminnallaan, joten meidän ei kuulu kantaa toisen häpeää. Eikä myöskään kenenkään toisen vikoja, huonoja puolia, vääristymiä, tunteita eikä ongelmia. Pysytään omana itsenämme, eikä anneta kenenkään tuhota arvokasta persoonaamme!

 

Ystävällisin terveisin Hulttis


Lähteet: 

Energiavaras uuvuttaa ihmissuhteet

Ingalill Roos