perjantai 22. kesäkuuta 2018

Hulttis hyväksyttiin nettiperuskouluun!

Jee! Mut on hyväksytty Otavan opistoon käymään 9-luokka loppuun!
Jännittävää.
Opinnot alkaa ilmeisesti kesäloman jälkeen 22.7.
Erittäin jännittävää.
Saa nähdä miten käy opiskelun kanssa, toivottavasti osaan edes jotain. Luulisin että se menee ihan jees. 8-luokan kun kävin uudelleen jäätyäni luokalle, sain keskiarvon nousee 4,5 peräti 8.2 jos oikein muistan.
Onneks ei tarvii istua koulun penkillä. Jos pitäis, alkais penkki pyörimään ja Jenna häseltää. Ei oo koulun penkit meikäläisen juttu..
Mutta eiköhän opiskelu suju ilman koulussa oloakin. Uskoisin että sujuu paremmin ilman koulussa olemista.
Mut kyl tääkin jännittää! Positiivisesti.
Kiitos vielä rakkaat lukijani, jotka vinkkasitte mulle tästä nettiperuskoulun mahdollisuudesta! Kiitos! <3

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Stressiä kiireessä

Hirmuinen stressi päällänsä.
Ollut jo pitkään.

Hirmuinen kiire päällänsä.
Ollut jo jonkin aikaa.

Hirveesti asioita hoidettavana..
Hirveesti asioita joita pitäis tehdä..
..mut ei meinaa onnistua,
ei meinaa ehtiä,
ei meinaa muistaa kaikkee,
ei meinaa välillä edes jaksaa.

Niin, ja EI MEINAA AIKA RIITTÄÄ.
EI SITTEN MILLÄÄN!

PÄÄKIN MEINAA HAJOTA,
MIELI MAAHAN VAJOTA.
VAIK KUINKA YRITTÄÄ,
KELLO TIKITTÄÄ.
AIKA EI VAAN RIITÄ.

Tuli tässä vaan mieleen, et onkohan mulla nyt vähän liikaa asioita, joita pitäis tehdä/hoitaa/valmistella/muistaa jne?

Tätäkin tekstiä kirjotellessa mä oon vähän väliä joutunu keskeyttää kun on puhelin piipannut millon mitäkin.
TAAS! Piippasi perhana taas!

HIRVEE STRESSI!!!

torstai 24. toukokuuta 2018

Linkki


https://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi
Tuolla on taas jotain uutta.

Aattelinpahan ilmoittaa.

Nyt on vähän kiireinen tilanne, joten palaan asiaan myöhemmin.

torstai 17. toukokuuta 2018

Yksityiskohdat

Halusin tehdä tekstin yksityiskohdista. Oon pienestä pitäen tykännyt kaikenlaisista yksityiskohdista.

Ja sen kyl huomaa mun pukeutumistyylistäkin. Ihmettelen itsekin mieltymystäni yksityiskohtiin.

Ne vaan on kivoja. Nää korut sain yllätys lahjana yhdeltä mukavan oloiselta kaverilta. Kiitokset hälle siitä!

Niitit, vetskarit, nyörit, korut, ketjut.. kaikenlaiset yksityiskohdat on kivoja jostain syystä. Jo eka luokalla laitoin hakaneuloja paidan hihoihin :D

Myös pitsistä mä tykkään. Niissäkin on kivoja kuvioita, yksityiskohtiaaah..

Ja nyörit! Niitä pitää olla. Ne vaan on nättejä yksityiskohtia vaatteissa. Kai se on jotain mun estetiikkaa.

Täs on Nebukadnessar, mun oikean jalan kenkä. Vasen on nimeltään Dareios. Tykkään nimetä esineitä. Tottahan kengillä pitää nimet olla! :D

Vetskari. Joskus tein housut, joihin ompelin paljon erivärisiä vetoketjuja. Niistä tuli hianot. Siistii kun pääsee kuntouttavassa työtoiminnassa modaa vaatteita kun siel on ompelukoneet ja kaikkee. Ja siel on mukavaa.


Ennen risti oli mulle pahennus. Ja se risti mitä aiemmin kannoin, oli väärinpäin oleva versio. Nyt se väärinpäin oleva risti on mulle pahennus. Ja tää mitä nyt kannan, on mulle pelastuksen ja armon risti. Kristuksen risti.

Kerran mietittiin kaverin kaa, et mitähän noi niitit ja piikit mulla oikeen kuvastaa. Siinä tuli sellainen toteamus että ehkä mä rikkinäisenä jotenkin suojaudun, kuin piikikäs siili tekee uhattuna. Viesti on: älä tuu lähelle, satutat mua kuitenkin. Niin ne muutkin teki.

Mut entäs sitten nyörit ja remelit? Ne vaan on kivoja. Varsinkin nyörit. Remeleillä voi sit tarpeen vaatiessa huitoo menemään, jos joku tunkee turva ympyrän sisälle :D

Tää on mulle tärkeä yksityiskohta.
Se vaan on.

Yksityiskohtien jälkeen viel yksi pieni yksityiskohta suuressa maailmassa: meikäläinen.

Vähän epävarma, mut ei toivoton (vaikka niin väitettiinkin vuosia), usein paniikissa, ja arkakin, usein myös ulospäin suuntautunut ja innokas. Joskus haluis mennä vaan piiloon, joskus taas kaipaa mennä ulos. Vaikka välillä pelkää, ei kuitenkaan lannistu. Ja vaikka välillä mieli romahtaa, se myös eheytyy.
 Pirstaleiden seasta löytyy vielä se Jenna, joka uskaltaa elää menneisyydestä huolimatta.

torstai 10. toukokuuta 2018

Jännittäviä asioita, joista iloitsee

Nyt on ollut paljon jännittäviä asioita.
 Viime viikolla laitettiin Pieksämäen kulttuurikeskus Poleeniin kevätnäyttely, johon pääsi myös multa 3 maalausta. Hämmästyin kun ne pääs parhaalle paikalle. Aika jännää.
 Kun sitä näyttelyä ripustettiin, mä siinä soittelin flyygeliä, ja yllätyin kun mua pyydettiin esiintyy kesällä tulevaan näyttelyyn! Suostuin.
 Viime perjantaina oli sit näyttelyn avajaiset ja kyl oli paljon upeita töitä siellä! Enpä olis uskonut joku vuosi sitten et mulla tulee olee töitä näyttelyissä.. Tää on jo kolmas näyttely, jossa mun töitä on. Ja kesällä on tulossa neljäs. Jossa mä viel soitan pianoa sen näyttelyn avajaisissa.
 Olen vähän ihmeissäni.
 Ja myös iloinen.

3vko sit alkoi kuntouttava työtoiminta. Ekana päivänä olin aika jännittynyt ja pelokaskin. Mut ihan hyvin meni. Viime viikolla katsottiin leffa. Eilen oli taas kuntouttava työtoiminta ja alan pikkuhiljaa sopeutua. Maalasin eilen 8 työtä ja virkkasin myös. Uskalsin jo jutellakin siel olevien kanssa. Mukavan oloinen porukka.   Toi keskiviikon työtoiminta on kyl mukavaa! Siel voi tehdä vaikka mitä! Olen innoissani. Mut kyl olin eilen väsynyt työpäivän jälkeen, eikä ihme. Niin paljon sain aikaseks kaikkee.
 Opiskelu juttukin on etenemään päin. Lähetettiin Otavan opistolle mun todistukset ja asia etenee. Varmaan aika pian pääsen sit aloittaa opiskelun.
 Jännittävää.
 Kun oon 9.luokan käynyt loppuun, niin mähän voin sit alkaa miettii et mitä sen jälkeen. Vielä en uskalla ajatella. Meen päivä ja asia kerrallaan. Se vaan oli erikoinen havainto, kun todistuksessa oli jo osa 9.luokkaa käyty. Paljon on käymättä, mut oli siinä enempi suoritettuja opintoja kuin muistin. Kaikkee sitä onkin jäänyt unholaan..

Pahin masennuskin on alkanu helpottaa. Ulkona liikkuminen, taide ja säveltäminen on auttanut. Ja varmaan sekin auttoi kun viime viikolla romahdin. Mieli ei enää jaksanut, joten romahdin. Se oli aika raskasta, mut alan olla paranemaan päin. Paniikkihäiriö oireita kyl vieläkin ilmenee, mut ei oo enää ihan niin paha olla kuin viime viikolla ja sitä edellisellä. Alkaa näkyä jo valoa tunnelin päässä.
 Siitä iloitsen.
 Eiköhän tää tästä!


tiistai 1. toukokuuta 2018

Kevät on vaikeeta aikaa

Jee! 2kk ollu polttamatta normaali tupakkaa. Sähkötupakalla oon pärjännyt hyvin. Paljon raikkaampi olo, ja aistit parantunut huomattavasti.
 Siitä iloitsen.

Vähän on ollut alavireistä viime aikoina.. Meinaa olla joku kevät masennus. Sit kun viel mieleen tulee kaikkee paskaa menneisyydestä, meinaan romahtaa. Vähän aikaa jo ollut hermoromahduksen oireita.
En haluu sitä!!
 Mutta minkäs teet, jos romahdan, niin sit romahdan. En kyl haluis. On vaan niin hiton vaikeeta kaikki.
 Ei meinaa jaksaa.
En haluu muistaa niitä vanhoja juttuja.
En haluu pyöriä menneessä, mä haluun päästä eteenpäin. Menneet on menneitä, asiat meni kuten meni, turha mun on niitä miettiä. Nyt on nyt.
 Mut hemmetti kun niitä muistoja vaan tulee! En todellakaan haluis muistaa..

Paniikkihäiriö oireetkin on pahentunut ihan sikana viime aikoina. Lähes jatkuvasti kädet vapisee, sydän tykyttää, kurkkua kuristaa, kädet hikoaa, rintaa painaa hirvee möykky, pyörryttää niin et melkein taju lähtee.. Tai henki. Varsinkin ihmisten ilmoilla liikkuessa noita tulee ja pelkään et kuolen. Joskus jopa toivon.
 Noi oireet on ulkona liikkuessa niin pahat, et tekis mieli mennä pyytää bentsoja lääkäristä, mut eihän ne anna kuitenkaan. En kyl haluais kadultakaan etsiä. Se on liian suuri riski.
 Joudun siis vaan kestämään.
 Vaikka se on sietämätöntä.
 Hemmetti.

Pakko vaan koittaa jaksaa.

Vaikka ei jaksais.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Hulttiotytön VideoBlogi - Mitä odotan tulevaisuudelta?

Tässä eilen kuvattu pätkä, jossa vastaan lukijan kysymykseen tulevaisuuden haaveista.

PS. Vieläkin tuntuu kuvaaminen erittäin omituiselta, jopa pelottavalta. Mut eiköhän tää tästä. Kivaa se silti on vaikka jännääkin.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Hulttiotytön VideoBlogi - Jenna soittaa flyygeliä Poleenissa 2





Uusin sävellys Rauhan kaipaus.

Hulttiotytön VideoBlogi - Jenna soittaa flyygeliä Poleenissa 1





Yks uusimpia sävellyksiä. Surua ja tuskaa.

Hulttiotytön VideoBlogi - Hulttis testaa kuvaamista





En enää malttanut mieltäni, joten kotimatkalla aloin sit testailee kuvaamista. Outoahan se oli!

Ei muuten ollu helppoo puhua, kuvata ja kävellä samaan aikaan.

Hengästyneenä, jännittyneenä, jopa pelokkaana kokeilin kuvata LIIKENTEESSÄ.

Huh huh. Onneks en (ihan) törmännyt autoon :D