Aivan liian moni suomalainen joutuu kokemaan väkivaltaa. Ja siitä vaietaan. Aihe on vaikea. Siitä ei usein puhuta edes lähipiirissä, ei vaikka vaikeneminen tapahtuu väkivallan uhrin terveyden, hyvinvoinnin ja jopa hengen kustannuksella. Jos joku sinulle läheinen kertoisi sinulle kokeneensa väkivaltaa, ottaisitko hänet vakavasti vai alkaisitko vähätellä asiaa? Jos todella välittäisit hänestä, ottaisit varmasti hänet vakavasti. Liian moni on kuullut nämä sanat: "Ei se nyt noin vakavaa voinut olla. Taidat vain liioitella. Ehkä käsitit väärin koko tilanteen." Väkivaltaa vaan on vaikea käsittää väärin. Sen kyllä tuntee ja tunnistaa. Usein väkivallan uhria ei oteta vakavasti ja hänen kokemustaan vähätellään. Voidaan jopa sanoa, että uhri vain liioittelee, on käsittänyt väärin tai suorastaan jopa keksinyt muka kaiken omasta päästään (mikä on ihan hullu ajatus).
Ja tämä vain pahentaa uhrin tilannetta.
Pahimmillaan kukaan ei usko häntä ja uhri jää yksin traumaattisen kokemuksensa kanssa. Uhrin kokemuksen vähättely on hänen nöyryyttämistään. Väkivallasta vaikeneminen ja sen vähättely on sama kuin sanoisi väkivallan uhrille: "Sinun kokemuksella ei ole väliä. Sinun ei auta kuin vain kestää. Et ole avun arvoinen."
Miksi uhri edes puhuisi mistään väkivallasta, jos sellaista ei olisi? Edes se, että hän uskaltaa kertoa väkivallasta, on usein hänelle ylivoimaisen vaikeaa. Ja jos hänet vielä ohitetaan ja hänen kokemustaan vähätellään, se on uhrille sama kuin uusi henkinen isku hänen rikottuun sisimpäänsä. Ja kuten tiedämme, toisen kokemuksen vähättely on henkistä väkivaltaa, varsinkin tällaisessa tilanteessa.
Jotkut jopa alkavat puolustamaan väkivallan tekijää, vaikka hän juuri on se, joka on tehnyt todella väärin. Ei väkivallan tekijä mitään puolusteluja tarvitse. Hän on toiminut julmasti toista kohtaan ja hänen olisi otettava teoistaan myös vastuu. Väkivalta on aina tekijän oma valinta, ja tekijän vastuulla. Vika ei koskaan ole uhrin. Tekijä on itse syyllinen omaan toimintaansa, itsehän hän on sen valinnan tehnyt, kuinka toista kohtelee. On siis turha alkaa puolustella tekijää. Hän on tehnyt väärin. Hän on aiheuttanut vakavaa tuhoa toiselle ihmiselle, joten mitä järkeä on puolustaa sellaista? Silloinhan puolustaa ilmeistä vääryyttä! Sehän on sama asia kuin väkivallan hyväksyminen.
Todellisuudessa väkivaltatilanteessa juuri uhri on se, jota tulisi puolustaa ja hänet tulisi ottaa vakavasti. On päivänselvää, että väkivallan tekijä valehtelee, ettei jäisi kiinni teoistaan. Tekijä kun ei halua joutua vastuuseen, joten tietenkin hän valehtelee. Taitavasti hän valehtelee kaikille väkivallasta tietäville täysin kirkkain silmin. Usein tekijä vääristelee asioita todella rajusti ja pahimmillaan hän onnistuu valheillaan saamaan tilanteen kuulostamaan sitä, että uhri onkin se syyllinen ja pahantekijä.
Kaikki vika on muka uhrissa.
Tekijä saattaa tekeytyä säälittäväksi uhriksi, vaikka hän itse on tuhonnut toista ihmistä. Hän saattaa näytellä avutonta raukkaa ja kerjätä sääliä. Nimittäin juuri sääliä tekijä tarvitsee. Koska kun muut säälivät häntä, he eivät voi kritisoida tekijää hyvällä omallatunnolla. Tekijä voi manipuloida toisia niinkin pahasti, että muut alkavat pitää tekijää syyntakeettomana väkivaltaiseen toimintaansa, joka on toistunut jo monta kertaa. Mutta sehän tarkoittaisi vain, että tekijä on täysi mielipuoli ja kuuluisi suljetulle osastolle! Silti voidaan sanoa: "Ei hän voi mitään itselleen. Hän vain on kärsinyt niin paljon, ettei enää kestänyt. Ei häntä voi saattaa vastuuseen, häntä on pidettävä syyntakeettomana uhrina. Hän on niin rikki ja traumatisoitunut, ettei hän vaan voi mitään itselleen. Häntä tulee sääliä, eikä syyttää." Näin tekijän manipulointiin haksahtaneet voivat ajatella. Ja juuri tätä tekijä haluaakin.
Ikään kuin vika olisi uhrissa.
Ikään kuin uhri olisi ollut niin vaikea, ettei tekijä enää voinut muuta kuin käyttää väkivaltaa.
Ikään kuin uhri olisikin se, joka on traumatisoinut tekijän!
Ja näin osat vaihtuvat.
Uhrista tulee syyllinen ja tekijästä tulee viaton uhri.
Joskus kuvio voi mennä näinkin sairaaksi taitavan manipuloinnin takia. Kun uhria ei uskota ja häntä vielä pidetään syyllisenäkin, uhri jää helposti yksin. Hänet hylätään, ja se onkin tekijän tarkoitus. Uhri, jota kukaan ei usko, on helpompi kohde tekijälle. Hän voi mielin määrin kiduttaa uhria, koska kukaan ei kuitenkaan usko uhria. Samalla tekijä voi näytellä säälittävää uhria toisille ja syyttää uhria omista teoistaan. Tällainen on todella kieroa henkistä väkivaltaa, johon tekijä on saanut muutkin osallistumaan. Ja se todella tuhoaa väkivallan uhria tehokkaasti. Näin tekijä voi tuhota uhriaan kaikessa rauhassa. Hänellähän on muiden hiljainen hyväksyntä tukenaan. Hekin osallistuvat väkivaltaan tajuamatta sitä itsekään.
Hiljainen hyväksyntä vain mahdollistaa väkivallan jatkumisen. Se on todella väärin uhria kohtaan. Hiljainen hyväksyntä on sitä, ettei väkivallan uhria oteta vakavasti, hänen kokemaansa väkivaltaa vähätellään ja hyssytellään. Ollaan vaan kuin mitään väkivaltaa ei olisi tapahtunutkaan, asiasta ei voida puhua, sitä vältellään, se torjutaan ja kielletään. Ja näin mitätöidään täysin uhrin kokema väkivalta, joka muuten ei tule loppumaan. Mutta sillä ei ole väliä. On tärkeämpää vain hyssytellä ja torjua koko aihe. Se on myös sitä, ettei uhria uskota, väkivallan tekijää puolustellaan ja uhri jätetään yksin tuskansa kanssa. Tämä kaikki on väkivallan uhrin nöyryyttämistä. Se antaa sellaisen kuvan, ettei uhrilla ole mitään arvoa hiljaisille hyväksyjille ja että heidän mielestään uhrin ei auta muu kuin vaieta, kestää ja sietää väkivaltaa, joka pahimmillaan tuhoaa hänet täysin. Hiljaiset hyväksyjät saattavat siis väkivallan uhrin pahimmillaan hengenvaaraan.
Onko uhrin muka siedettävä sitä, että hänen arvokas, Jumalan luoma persoonansa tuhotaan?
Onko uhrin muka todella siedettävä pelossa elämistä ja elää jatkuvassa hengenvaarassa?
Kenenkään ei kuulu joutua sietämään väkivaltaa missään muodossa!
Eihän uhri edes puhuisi mistään väkivallasta, jos sitä ei olisi. Ja yleensä ottaen väkivallan uhri on rehellisempi kuin väkivallan tekijä, joka valheillaan yrittää peitellä tekojaan. On todella absurdia uskoa ennemmin väkivallan tekijää kuin väkivallan uhria. Väkivallan uhrilla on harvoin syytä valehdella kokemastaan väkivallasta, ellei hän sitten yritä peitellä väkivaltaa. Mutta väkivallan tekijällä on useita syitä valehdella.
1. Ettei hän jäisi kiinni.
2. Ettei hän joutuisi vastuuseen teoistaan kenenkään edessä.
3. Että hän voisi jatkaa väkivaltaa kaikessa rauhassa.
4. Että hän voisi mustamaalata uhrin valheillaan niin, ettei tätä uskota.
5. Ettei kukaan saisi tietää, kuinka julma hän osaa olla.
6. Totuus on liian vahva vihollinen.
"Pari- ja perheväkivalta voi olla henkistä, fyysistä, jopa hengellistä, seksuaalista, omaisuuteen kohdistuvaa tai taloudellista väkivaltaa tai sillä uhkaamista. Väkivalta tähtää pelottelemiseen, alistamiseen, nöyryyttämiseen ja vahingoittamiseen, ja on vallan väärinkäyttöä. Sen avulla väkivallan käyttäjä kontrolloi toista ihmistä; ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä. Myös laiminlyönti ja kaltoinkohtelu ovat väkivaltaa.
On tärkeä tietää, että pari- ja perheväkivalta yleensä lisääntyy ja raaistuu, jos väkivallan tekijä ei hae itselleen apua. Asiaan liittyy häpeää, salailua ja vaikenemista. Sen takia kaikki pari- ja perheväkivalta ei tule viranomaisten tietoon. Vastuu väkivallasta on aina väkivallan tekijällä, vaikka tekijä voi olla taitava syyllistämään uhriaan. Muutos on kuitenkin mahdollista, mutta se vaatii tekijältä halukkuutta muutokseen. On hyvä muistaa, että pari- ja perheväkivalta on rikos ja yleisen syytteen alainen." - Väestöliitto
Koska väkivallalla on taipumus mennä ajan kanssa vain pahemmaksi, siitä ei tulisi vaieta eikä sitä tulisi peitellä. Kenenkään ei kuulu joutua sietämään väkivaltaa eikä elämään pelossa. Jos elät pelossa, se on merkki väkivallasta. Terveeseen ihmissuhteeseen ei kuulu toisen pelkääminen eikä jatkuva varuillaan olo.
Tämän tekstin kautta yritän rohkaista kaikkia väkivaltaa kokeneita puhumaan kokemastaan väkivallasta luotettavien henkilöiden kanssa. Sinun ei tarvitse hävetä kokemaasi, koska häpeä ei kuulu sinulle; se kuuluu tekijälle. Kun uskaltaa puhua väkivallasta, se on ensimmäinen askel toipumiseen. Ja ne, jotka yrittävät kieltää sinua puhumasta, ajavat samaa agendaa kuin väkivallan tekijä. Älä siis vaikene, vaan puhu rohkeasti luotettavien ihmisten kanssa. Kyse on sinun elämästäsi ja hyvinvoinnistasi. Älä jää yksin kokemasi kanssa! Äläkä alistu mielivataan! Älä usko niitä murhasanoja, joilla väkivallan tekijä yrittää murentaa itsetuntosi, minuutesi ja persoonallisuutesi. Murhasanat ovat pelkkää paskapuhetta. Et ole sellainen kuin sortajasi väittää. Älä jää hänen sorrettavakseen vaan hae apua ennen kuin on liian myöhäistä. Ansaitset parempaa.
Samoin haluan rohkaista väkivallan tekijää hakemaan apua ja menemään itseensä. Kukaan terve ihminen ei tahdo kohdella toisia väkivaltaisesti. Vain heikot ja sairaat sortavat toisia. Jos et halua karkottaa läheisiäsi ympäriltäsi, älä käytä heihin minkäänlaista väkivaltaa. Et voi hallita ketään muuta kuin itseäsi, ja jos olet väkivaltainen, et selvästikään hallitse edes itseäsi. Toisten hallitseminen on vain turha ja hyödytön haave. Lisäksi se on mahdotonta. Vaikka kuinka yrittäisit alistaa ja hallita toista, et siinä onnistu. Saat toisen vain kokemaan sisäistä kapinaa ja halveksuntaa itseäsi kohtaan. Mitä enemmän käytät väkivaltaa, sitä vastenmielisempi sinusta tulee väkivaltasi kohteelle. Häpäiset vain itsesi kohtelemalla toisia kaltoin. Kannattaa siis luopua väkivallasta ja alkaa toimia asiallisesti. Pyri vastavuoroisuuteen, älä mielivaltaan. Kun kunnioitat ja arvostat toisia, hekin kunnioittavat ja arvostavat sinua. Mutta jos vain sorrat ja alistat toisia, ei ole ihme, että jäät yksin.
Haluan myös rohkaista niitä, jotka tietävät väkivallasta jonkun läheisensä elämässä. Älkää jättäkö väkivallan uhria yksin, älkää vähätelkö hänen kokemustaan. Olkaa tukena ja kuunnelkaa häntä. Ottakaa hänet vakavasti ja suhtautukaa ennemmin epäillen väkivallan tekijän puheisiin, ne kun harvoin pitävät paikkaansa. Jos todella tunnette väkivallan uhrin, luulisi, ettette edes uskoisi väkivallan tekijän valheita. Muistakaa, kuka uhri on ja kuka on tekijä. Muistelkaa kummankin aikaisempaa toimintaa. Totuus on valhetta voimallisempi. Jos väkivallan tekijän puheista tulee hämmentävä ja kummallinen tunne, ettei kaikki ole kohdallaan, se on merkki valheesta ja manipuloinnista. Älkää langetko väkivallan tekijän manipulointiin! Jos tekijä saa teidät puolelleen, teistä tulee hänen pelinappuloitaan ja hän voi saada teidätkin kohtelemaan uhria todella inhottavilla tavoilla. Jos joku uskaltaa kertoa teille väkivallasta, hän tuskin valehtelee. Hän on saattanut joutua keräämään kaiken rohkeutensa kertoakseen väkivallasta. Ja jos te tyrmäätte hänet ja vähättelette hänen kokemustaan, aiheutatte hänelle vain yhä lisää haavoja. Älkää olko väkivallan hiljaisia hyväksyjiä, se kun on passiivista väkivaltaan osallistumista. Puolustakaa väkivallan uhria, älkää hylätkö häntä! Teidän voi olla vaikea kuvitellakaan sitä henkistä helvettiä, jossa uhri on joutunut elämään, mutta älkää silti vähätelkö häntä älkääkä väittäkö, että uhri liioittelee. Hänellä ei ole tarvetta liioitella; jo se, mitä hän on joutunut kokemaan, on ollut jo liian pahaa.
