Jee! Sain toimeksiannon kokemusasiantuntijana! Mahtavaa! Olen innoissani ja intoni teki vaikutuksen myös toimeksiantajiin. Siistiä! Ensi kuussa, 15.9 Päihde- ja mielenterveyspolin kuntoutusyksikössä, pääsen pitämään luennon elämästäni, niistä monista vaikeuksista, joita olen käynyt läpi, ja mistä olen selviytynyt. Ja joiden kanssa taistelen vieläkin. Kerron ADHD:sta, masennuksesta, paniikkihäiriöstä, ahdistuneisuushäiriöstä, päihdeongelmasta ja niistä asioista, mitkä ovat auttaneet minua taistelussani näitä ongelmia ja sairauksia vastaan. Jännittävää! Hyvällä tavalla jännittävää! Vähänkö odotan innolla tätä! ⭐into⭐ ⭐ into⭐
Jälleen minun innokas ja omalaatuinen persoonani teki suuren vaikutuksen ihmisiin, ja minulle sanottiin, että on ilo päästä tekemään yhteistyötä kanssani ja miten hauskaa innostumiseni on. Se innostaa myös toisia, ja just se on parasta! Olemalla oma outo ja innokas itseni voin innostaa myös toisia! Ja jakamalla tarinani voin tuoda toivoa niille, jotka kamppailevat omien vaikeuksiensa kanssa. En todellakaan ole kärsinyt turhaan, en ole kulkenut turhaan läpi huumehelvetin ja läpi kaiken väkivallan ja kaltoinkohtelun. En ole särkynyt turhaan.
Jos mun karmeat kokemukset voivat auttaa toisia, mikään niistä karmeuksista ei ole tapahtunut turhaan. Ja se on todella lohdullista. On valtavan lohdullista, että omasta kovan elämäni korkeakoulusta voi seurata hyvää toisille. Ja myös minulle itselleni. En olisi minä ilman niitä kokemuksia. Tuskin olisin näin valoisa persoona, jos en olisi vaeltanut ensin synkässä pimeydessä. Jos en olisi selvinnyt helvetistä, en olisi oppinut kiitollisuutta. Se, mistä olen selvinnyt, on todella aihe kiitollisuuteen. Jos en olisi käynyt useita kertoja lähellä kuolemaa, tuskin olisin oppinut sitä, kuinka arvokas ja ainutlaatuinen lahja elämä on. Jokaisen elämä.
Ei pahaa tapahdu vain pelkkää pahuuttaan, se tuo aina myös jotain hyvää mukanaan. Vaikka sitä hyvää ei heti näe, eikä se hyvä heti tule, se kuitenkin vielä joskus tulee. Jos niin on käynyt minulle, niin voi käydä jokaiselle. En ole mikään erityistapaus. Pahan kääntyminen hyväksi koskee jokaista. Jos minulle tapahtuneet pahimmat kokemukset voivat tuoda mukanaan hyviä asioita, niin käy varmasti jokaiselle. Aikanaan. Ei mikään tapahdu turhaan.
Eikä kärsimys ole turhaa, eikä myöskään särkyminen. Olen särkynyt monella tavalla, rikottu ja hakattu paskaksi yhä uudelleen, silti minä elän ja voin olla haavojeni kautta lahja toisille. Vaikka on väärin rikkoa toista ihmistä, särkymiseni vääryys voi silti kääntyä hyväksi. Pahasta särkymisestä voi tulla hyvää särkyneisyyttä. Ilman haavojani en voisi auttaa ketään. Ilman haavojani en voisi ymmärtää toisten tuskaa. Kun on itse särkynyt, vain silloin voi ymmärtää ja auttaa toisia särkyneitä. Ja särkyneiden ihmisten yhteys on parantavaa yhteyttä. Ei särkymistä tarvitse pelätä, se on lahja. Ilman hajoamista ei voi parantua eikä kasvaa. Ilman särkymistä ei voi eheytyä. Ilman haavoja ei voi oppia tärkeitä asioita itsestään ja elämästään. Särkymisen kautta ihminen pääsee kasvuun. Särkyneestä ihmisestä tulee aito ja empaattinen. Kylmä ja kova kuori hajoaa, ja tilalle kasvaa aito persoona. Koska on itse kärsinyt, pystyy kokemaan myötätuntoa toisten kärsimystä kohtaan. Toisten tuskaa on vaikea kohdata, jos ei itse ole kokenut tuskaa. Ja kun on käynyt läpi tuskan ja hajoamisen, ei toivo vastaavaa tuskaa toisille. Ei tahdo haavoittaa, vaan parantaa. Vain kärsimys synnyttää aitoa myötätuntoa.
Ja mitä on maailma ilman myötätuntoa? Maailma ilman empatiaa? Sellainen maailma on julmien ja itsekkäiden ihmisten rakentama helvetti, jossa ei tunneta armoa eikä empatiaa. Halutaan vain hallita ja tyydyttää omat tarpeet toisten kustannuksella. Ja toiset ovat vain objekteja, välineitä, joita voi kohdella miten huvittaa. Joita voi alistaa ja hallita mielivallalla. Sellaista maailmaa hallitsee väkivallan kaikki julmat muodot ja niitä pidetään normaaleina. Julmuutta ja armottomuutta pidetään normaalina. Ei tunneta empatiaa eikä rakkautta. Ne ovat vain tyhjiä sanoja vailla sisältöä. Kuka haluaisi elää sellaisessa maailmassa?
Valitettavasti me eletään sellaisessa maailmassa. Mutta me itse voidaan olla se muutos, jota toivotaan tähän julmaan maailmaan. Me voidaan olla niitä, jotka osoittavat empatiaa toisille. Me voidaan olla niitä, jotka eivät aja vain omia etujaan, vaan kuuntelevat ja tukevat toisia. Me voidaan aina valita rakkaus ja myötätunto. Eikö olisi mukavampi tulla muistetuksi ihmisenä, joka välitti toisista aidosti, rakasti aidosti? Sellaiset ihmiset muistetaan aina. Ne, jotka tuovat valoa toisten pimeyteen, ne muistetaan ja heistä pidetään. Kuka pitäisi ihmisestä, joka on armoton ja julma? Ihmisestä, jota ajaa vain oma itsekkyys ja vallanhimo? Kuka haluaisi tulla muistetuksi sellaisena? Sellaisia ihmisiä on paljon, ja sellaiset ihmiset halutaan unohtaa, koska jos heidät muistaisi, heistä jäisi mieleen vain se vääryys, jota he tekivät ja tuska, jota he aiheuttivat.
Ei ole ihmistä luotu julmaksi. Ihminen luotiin rakastamaan ja kunnioittamaan kanssaihmisiään. Ei täällä kukaan ole parempi toista, jokainen on yhtä arvokas. Ja jos tietää, että ihminen on arvokas, ei tahdo turmella heidän arvoaan. Koska kun turmelee toisen ihmisen, samalla turmelee itsensä.
Jokainen meistä on särkynyt tavalla tai toisella. Sinäkin, lukijani, et ole särkynyt turhaan. Haavojesi kautta voit olla lahja toisille. Vaikka särkyminen sattuu, siihen voi oppia suhtautumaan toisella tavalla. Sillä on suuri merkitys, kuinka me suhtaudumme asioihin. Jos näemme särkymisen vain pahana, emme näe kokonaiskuvaa. Särkymisen ei tarvitse olla aina pahaa. Särkymisestä voi seurata myös hyvää. Särkyneet ihmiset voivat olla lahja toisille. Omien haavojensa kautta särkynyt voi auttaa toisia särkyneitä. Ja kun kaksi särkynyttä kohtaa, tapahtuu paranemisen ihme.
Joku ymmärtää.
Hän ei kauhistu minua eikä torju minua.
Hän ei tuomitse eikä syyllistä minua.
Hän samaistuu minuun ja kokee empatiaa minua kohtaan.
Hän on läsnä ja kuuntelee.
Hän jakaa myös omat haavansa minulle.
Hän on särkynyt kuten minäkin.
Hän on kokenut tuskaa niin kuin minä, joten hän tietää mistä puhuu.
Hän ei neuvo minua yläpuolelta vaan kohtaa minut samalta tasolta.
Hän välittää aidosti.
Ja yhdessä me voimme paljon!
Ja kun ihmiset kohtaavat näin, jakavat särkyneisyytensä toisilleen, silloin haavamme saavat parantavaa lääkettä. Silloin olemme lahja toisillemme.
