tiistai 29. tammikuuta 2019

Eräs modernistinen runo hulluudesta osa 2

Niin jatkuu matkani
uusien ystävien kanssa.
Pelko on aina paniikissa
ja Vainoharha ei luota
keneenkään.
Elämä näiden ystävien kanssa
sai itsenikin varuilleen.
Ei hetken rauhaa.
Aina on vaarallista.
Ajan mittaan ymmärsin,
ettei missään ole turvallista.
Vainoharha sanoo:
"Luuletko ettei NE löydä sua täältä? NE on jo täällä. NE katsoo sua ja kuuntelee."
Pelko sanoo:
"Pakene äkkiä! Piiloon! Juokse! NE aikoo tappaa sut! Aaaarrhh!"
Niin minä pakenin
ja menin piiloon.
Piiloon menin
ja piilossa pysyn.
Piilooni jäin
vain hulluus mielessäin.

-Runoja hulluudesta osa 2,
kirjoittanut Jenna Karjalainen

tiistai 22. tammikuuta 2019

Eräs modernistinen runo hulluudesta

En ole hullu.
Olen vain mielenvikainen.
Järki jätti silloin joskus.
Älykin petti mut ja juoksi pois.
Viisautta en ole nähnytkään.
Oon mä siitä kuullut huhuja..
Asuu kuulemma kaukana,
aikalailla tavoittamattomissa.
Yritin saada kiinni mielenterveydestä,
mutta se pakeni minua.
Juoksi muuten aika kovaa!
Kai se pelästyi,
kun puhuin itsekseni,
höpötin hassuja asioita.
Nauroinkin vielä.
Sinne meni mielenterveys.

Tämän jälkeen tuli pelko.
NE näki kuinka mielenterveys pakeni minua.
Varmasti NE nyt vainoaa minua.
Haluavat kostaa
mielenterveyden puolesta.
Pakenen.
Juoksen.
Huudan.
Linnoittaudun.
Olen yksin.
Vai olenko sittenkään?
Onko NE täällä?
Pelko ja Vainoharha.
Pois! Pois!
Menkää pois..
Vai jäättekö kahville?

-Runoja hulluudesta, kirjoittanut Jenna Karjalainen

maanantai 14. tammikuuta 2019

Hulttis 30v

 Tänään Jenna on ollut olemassa tasan 30 vuotta.
Ei olisi kuulunut Jennan elää näin pitkään. Jennan pitäisi olla kuollut.
Totaalisen kuollut.
 Mutta Jenna elää.
Jenna se vaan elää edelleen kaikesta huolimatta.
Ja Jenna iloitsee elämästä.   Elämästä, jota ei pitäisi olla.
Mutta se on.
 Elämä on.
Jennallakin. Jo 30 vuotta Jenna on tötöillyt ja elänyt, narkannut ja toipunut, muuttunut.   Saapuen synkintä teiltä, poistuen piikki-kuplasta, jättäen kaiken vanhan taakseen, on Jenna päässyt kiinni uuteen elämään.
 Elämään, joka todella on elämää.
 Piikki-elämä ei ollut elämää.
Vanha on jäänyt taakse.
Uusi on sijaan tullut.


Hulttiksen synttäriruno:

Kulkuni tää
on tosi elämää.
Eteenpäin mä meen
kaikenlaista teen.
Menneen jätin pois,
toivoin ettei sitä ois.
Mut vaikeudet mua vahvistaa,
myöskin ne mua kasvattaa.
Vaikka joskus sattuu,
meikä nostaa hattuu.
Tietäen sen,
et vanhaan palaa en!

maanantai 7. tammikuuta 2019

Hulttis onnistui!

Tässä tulee aika uskomaton asia. En olisi uskonut, et näin käy.

Työtila yh1 - Yhteiskuntajärjestelmä sekä julkiset palvelut arvioitu arvosanalla 10.

Yllättävää! 
 Jouduin kattoo kahdesti tuon arvosanan, kun en ollut uskoa todeksi tätä asiaa. 10!🤪 Hulttis onnistui! Jee!

 Tää oli vasta kolmas kurssi, ja oli muuten todella vaikea kurssi. En olis uskonut, et saisin yhteiskuntaopin kurssista 10. Se oli niin haastava ja vaikea, todella laaja kurssi. Näin kyllä paljon vaivaa sen eteen.
 Tein kattavat muistiinpanot koko kurssista ja tein tehtävät huolella. Silti mä ajattelin, etten saisi 8 parempaa. Vähänkö mä yllätyin, kun eilen katsoin tuon viestin. Olin ihan äimänä. 
Miten voi olla, et mä saan noin vaikeesta ja laajasta kurssista arvosanan 10?
 Käsittämätöntä!
Mut olen iloinen. Tää motivoi jatkaa edelleen opiskelua ahkerasti ja huolella. Kerrankin voin olla tyytyväinen itseeni. Mä onnistuin ja iloitsen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

 Nyt oon aloittanut äidinkielen kurssin ja oon sitä tehnyt joulukuun puolivälistä asti ja olen jo 2 osion lopussa. Tähänkin kurssiin panostan kunnolla. Olen havainnut kattavat muistiinpanot erittäin hyväksi keinoksi oppia, ja vaikka se vie aikaa, mä teen silti kattavat muistiinpanot tästäkin kurssista. 
 Saa nähdä, kuinka onnistun äidinkielessä! Jännittävää nähdä, miten se menee, kun on harrastanut kirjoittamista nuoresta asti. Toivon, et osaisin ja onnistuisin!

Hulttis etenee opintiellä iloisesti eteenpäin!

perjantai 4. tammikuuta 2019

Pitkästä aikaa kuvia

 Tässä olen. Huomasin, etten oo vähään aikaan laittanut kuvia.

 Joten nyt sitten laitan kuvia. Eiliseltä päivältä.

 Moni on sanonut, että näytän paljon terveemmältä kuin ennen.

 Voi olla. Ainakin oon ihan tyytyväinen tällä hetkellä. Iloitsen elämästä.

 Kuten kuvasta näkyy, osaan jo hymyilläkin. Vielä vuosi sitten se oli vaikeaa. Nyt osaan hymyillä jo paremmin.

Ei se vieläkään niin helppoa ole, mutta olenpahan oppinut hymyilee enemmän. Ja aidosti.