Kummitushotelli

Tulipalossa palanut käytävä, johon vihdoinkin pääsimme 25.4.2023

Käytiin viime viikon torstaina 13.4.2023 kaverin kanssa valokuvaamassa hylättyä ja tuhottua hotelli Savonsolmua. 

Palanut huoneisto 25.4.

Aluksi meillä oli hauskaa ja kaikki oli hyvin vielä alakertaa kuvatessa. (Valokuvat eivät valitettavasti ole järjestyksessä. Oli hirveä työ edes saada ne tänne.)

Kun lähdettiin kiipeämään portaita ylös, alkoi kuulua outoa pauketta ja meteliä. Tajusin heti, ettei se ollut lähtöisin ihmisestä. Mitään muita liikkumisen ääniä ei kuulunut kuin vain minun ja kaverin äänet. Silti siellä liikkui muitakin kuin me. Ihme pauketta ja meteliä kuului vähän väliä.

Hieman me sitä meteliä ihmeteltiin, mutta jatkettiin matkaa äänistä huolimatta. Äänet olivat niin outoja, että oli helppoa olla kuin niitä ei olisikaan.

Otettiin kuvia samalla kun mentiin ylös kohti palaneita huoneistoja. Aistin pahan läsnäolon yhä selvemmin, mutta edelleen jatkettiin matkaa pitkin käytäviä, joissa kaikki ovet olivat auki. 

Kun oltiin melkein palaneiden huoneistojen kohdalla, ovet alkoivat mennä kiinni itsestään, ja silloin me säikähdettiin. Oli kauhea näky, kun ovet vedettiin kiinni voimalla. Ihan kuin jossain kauhuleffassa.

Sitten kuului huuto: "Painukaa vittuun täältä! Menkää pois!" Möreä miehen ääni huusi, ja siinä vaiheessa minä sanoin kaverille: "Joo. Painutaan vittuun täältä." Ja niin me lähdimme pakenemaan. 

Kun paettiin, kaveri meni edellä ja minä perässä.  Tunsin koko ajan, että meitä seurattiin. Pahan läsnäolo seurasi meitä koko matkan ajan. Oli tosi pelottava ja painostava ilmapiiri. Vaikka katsoin useita kertoja taakseni, en nähnyt enkä kuullut ketään, mutta selvästi meitä seurattiin. 

Kun päästiin takaisin alakertaan, päärakennukseen, minä menin ulko-ovelle odottaa kaveria, joka kävi etsimässä ovenkahvan lähihuoneista. Kuulin ovella outoa ääntä, kuin ampiaisten surinaa mutta paljon konemaisempaa ja mekaanisempaa. Ääni voimistui ja kun rukoilin, se lakkasi. Kun yritin mennä takaisin sisälle, minua ei päästetty sinne. Oli kuin joku voima olisi estänyt sisäänpääsyn.

Huutelin välillä kaveria, koska olin huolissani. Ja kun katsoin sisälle, näin mustan hahmon menevän portaita ylös. Hahmo oli hieman kumarassa ja sillä oli ihmisen yläkroppa, mutta ei jalkoja. Säikähdin nähdessäni sen ja huusin taas kaverille ja varoitin näkemästäni hahmosta. Se nimittäin meni juuri siihen suuntaan, mistä kaverini ääni kuului.

Yhdessä vaiheessa kaveri huusi mulle: "Jenna missä sä oot?" Ja joku vastasi hänelle minun äänellä: "Täällä. Tuu tänne." Ääni tuli täysin eri suunnasta kuin missä minä olin. 

Entinen uima-allas. Painotus sanalla entinen.

Samaan aikaan minä huusin: "Olen täällä." Ja silloin kaveri onneksi tajusi, ettei eka huuto ollut lähtöisin minusta. Kun kaveri lähti pakenemaan, hänkin näki tän saman mustan kumaraselkäisen ja jalattoman hahmon, joka metelöi samalla. Se oli yrittänyt johtaa kaverin harhaan.

Ulko-ovella kuvasin rikkinäistä ikkunaa, ja yhtäkkiä  ikkunan sälekaihtimet alkoivat paukkua. Eikä sitä todellakaan tehnyt tuuli, koska silloin ei ollut tuulta  lainkaan. 

Onneksi kaverikin selvisi ehjänä ulos ja hetken aikaa oltiin silleen, et mitä vittua. Oltiin ihan kiidyksissä kun kerrottiin tapahtunut kahdelle ulkona meitä odottaneelle kaverille. Hekin hämmästyivät kuulemastaan ja näkivät meistä, ettei me pilailtu. 

Käytiin läpi tapahtumaa ja kierrettiin paikka vielä ulkoa ja otettiin samalla kuvia. Kun oltiin rakennuksen takapuolella, nähtiin yläkerran päätyovella musta pitkulainen hahmo, joka liikkui kummallisesti ja sitten se hävisi. Tämä hahmo me nimettiin Hujopiksi, ja se kumaraselkäinen me nimettiin Köyryseläksi. 

Tuolla alhaalla näkyy joku tuijottamassa. 

Olipahan Ainakin jännittävä kokemus! Jonkin aikaa kesti, että rauhoituttiin. Aluksi oltiin silleen, et ei enää ikinä mennä sinne. Mutta jo loppuillasta kun viestiteltiin, meidän teki mieli mennä sinne uudestaan. Taidamme olla hieman hulluja, mutta päätimme, että ensi viikolla mennään sinne uudestaan. Ja kerätään rohkeutta. 

Teimme sotasuunnitelman ja mentiin uudestaan Savonsolmuun tiistaina 25.4.2023. Otimme turvaksi puolisoni mukaan, joka ei henkiä pelkää. En olisi uskaltanut lähteä sinne ilman häntä ja kaverini oli samaa mieltä. Lopulta oli täysi työ saada puoliso pois sieltä, niin innoissaan hän siellä työskenteli ovenkahvan parissa, jonka yritimme saada kaverille. 

Tätä kuvaa tutkiessani kävi jotain outoa. Olin näkevinäni tässä hahmon, ja kun yritin suurentaa kuvaa, se ei onnistunut. Vaikka yritin usein, se ei antanut zoomata, ja lopulta siinä näkemäni hahmo jotenkin vain hävisi...

Mentiin sisälle ja heti aistimme, ettemme olleet kolmestaan. Taas kuului meteliä ja pauketta. Tunsimme ahdistusta ja kun kaveri kävi katsomassa yhtä huonetta, hän koki hengellisen hyökkäyksen niim voimakkaan ahdistuksen muodossa, ettei hän voinut jäädä sisälle. 

Minäkin tunsin ahdistusta, kurkkua kuristi ja tuntui inhottavaa painetta rinnan seudulla. Taas kuului meteliä ja minä raivosin hengille huutamalla: "Hän, joka meissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa! Jeesus Kristus on Herra!" Samalla näin tumman hahmon vilahtavan meistä kauemmas. Heti kun siteerasin Raamattua, henget näytti pakenevan ja ahdistuskin alkoi lievittyä. 

Lähdimme puolisoni kanssa kulkemaan kohti palaneita huoneistoja. Tuntui, että meitä koko ajan tarkkailtiin, mutta jatkoimme matkaa siitä välittämättä. Samalla otin valokuvia.

Tällä kertaa pääsimme palaneiden huoneistojen luokse ja niistä ohikin, ja kuvasin innolla karmeassa kunnossa olevaa hotellin käytävää ja huoneita. Emme välittäneet vittuakaan pahan läsnäolosta ja saimme kuvattua vihdoinkin tulipalossa 10.4.2023 palaneet huoneet. Sain kuvia 10.4 myös tulipalosta, laitan niitä myöhemmin tänne. 

Hyvin oli paikat palaneet, ei voi muuta sanoa. Sitä vain jäin ihmettelemään, miksi henget eivät päästäneet meitä huoneistoihin ekalla vierailullamme. Emme olleet pahoissa aikeissa, mutta henget vaikuttivat hieman liian aggressiivisilta ja pelottelivat meitä ihan urakalla siitä huolimatta. 

Jälkeenpäin katsellessani valokuvia, löysin useammasta kuvasta jotain outoa. Hahmoja, selviä hahmoja. Havainnot olivat aika pelottavia. 

Ympyröin punaisella kaikki havaitsemani kummallisuudet, jotka vaikuttavat epäilyttäviltä. Jotain on voinut jäädä minulta huomaamatta, joten jos joku löytää näistä kuvista jotain epäilyttävää, siitä voi ilmoittaa kommenttikenttään.

Kunnon ghosthunting meininkiä! 

Ja olisihan se pitänyt arvata, että siellä kummittelee. Henget tykkää just tuollaisista paikoista, mutta ihmiskeho miellyttää niitä vieläkin enemmän.  

Minun villi veikkaus on, että kun se henki kutsui kaveria luokseen minun ääntä matkien, sillä olisi saattanut  olla aikomus yrittää riivata ystäväni. Törkeä perkele matki vielä mun ääntä! Ne ovatkin taitavia leikkimään äänillä.

Onneksi meille ei käynyt mitään ja oli hyvä, että saatiin kaikki tarpeellinen kuvattua. Olen vaan huolissani niistä nuorista, jotka käyvät siellä. 

En tiedä, ovatko muut kokeneet kummittelua siellä, mutta veikkaan, että muitakin henget ovat pelotelleet.

Pahimmillaan ne saattavat riivata ihmisen. Siksi sinne ei kannata mennä. Jotkut eivät ehkä usko, että tällaista voisi tapahtua, mutta kyllä sitä valitettavasti tapahtuu. Olen itsekin nähnyt useammankin riivatun ihmisen ja jutellut heidät vallanneiden henkien kanssa.

Kannattaa siis pysyä kaukana paikasta. Ne henget eivät todellakaan olleet hyväntahtoisia. 

Näitä kuvia muuten riittää, eikä minulla aika riitä tällä hetkellä. Parhaani teen silti.

Tuo palanut käytävä on omalla tavallaan siisti, vaikka ihan paskana onkin. Siinä on ainakin tyyliä.

Tässä kuvassa havaitsin jotain outoa. Kuvaa suurentamalla havainto näkyy paremmin. Ollako vaiko eikö olla, en voi olla varma, mutta näyttää kuin sieltä kurkistaisi joku.

Palanut huoneisto.

Tässäkin. Hyvin vaikeasti hahmotettava, mutta minä näen siinä jonkinlaisen hahmon.

Palaneen huoneen seinää.

Tuolla katossa on naama. Saattaa olla vain näitä Hulttiksen tyypillisiä naamanäkyjä. Minä kun vedin aikoinaan vähän liikaa ekstaasia ja olen sen jälkeen nähnyt naamoja vähän joka paikassa.

Hemmetti. Hyvä telkkari on menty rikkomaan. Eikä muuten ollut ainut.

Tää Savonsolmun alakerran katto on tosi hauska!

Tässä kuvaa pääovien läheltä, ja tässä näkyy myös ne portaat, joissa kummittelu alkoi ja joita pitkin näin Köyryselän liitävän hurjaa vauhtia siihen suuntaan, missä kaverini silloin oli.

Siellä on kaikki paskana. Ihan kaikki. Ei voi kuin ihmetellä ihmisen tuhoviettiä.

Ensimmäinen käytävä ennen palanutta käytävää. Ja kaikki ovet auki. Se on outoa. Varsinkin, kun sama oli seuraavassa käytävässä, jossa ovet alkoivat mennä voimalla kiinni. Itsestään. 

Ahdistava ilmapiiri oli havaittavissa koko tän käytävän varrella. Ja vielä ahdistavampaa oli, kun ovet alkoi paukkua kiinni.

Joihinkin oviin oli hakattu reikiä, mikä vain lisäsi horror tunnelmaa.

Ahdistava käytävä. Jotenkin tuntui luonnottomalta, kun kiinni menneet ovet olivat auki taas kun seuraavan kerran siellä käytiin.

Käytävien välillä oleva käytävä, josta pääsee palaneiden huoneiden käytävään. Hauskoja graffiteja oli tehty ympäri paikkaa. 

Aika erikoinen graffiti.

Palaneiden huoneiden kohdalla.

Johtohelvetti ja sikana tuhkaa.

Palanut huoneisto.

Tää se vasta palanut onkin!

Alakertaa.

Lattiatkin lainehtivat vedestä, koska katto hieman vuotaa...

Tämäkin matto oli ihan kostea. Vettä oli aika lailla maan tasalla olevissa kerroksissa.

Näkymä alakertaan portaissa. 

Hirveästi lasinsiruja ym rikkinäistä joka paikassa.

Savonsolmun edessä 13.4.2023.

Pääovilla. 

Tämän kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy punertava hahmo, johtuen heijastuksista. Ja samassa kuvassa näkyy meikäläisen heijastus. Kuvasta lähikuva tuonnempana.

Rikottu ja turmeltu pääaula. 

Nämä kaihtimet alkoivat paukkua juuri silloin kun otin tämän kuvan 13.4. 

Tässä kuvassa näkyy inhottavan näköiset kasvot. Hyi helv...!

Tässä lähempää se hahmo aiemmasta kuvasta. Näyttää kuin sillä olisi huppu päässä.

Tässä kurkkii joku ufon näköinen otus.

Tässä kuva samasta ikkunasta, ja nyt näyttää, kummutus vilkuttaisi. Kumpikin kuva otettiin samalla hetkellä, peräkkäin.

 

 Siellä se hiton kummajainen kyttää! Perhana vieköön. Eiköhän tää ollut tässä. Ahdisti jo pelkästään käydä läpi näitä kuvia. Mutta olipahan Ainakin virkistävä ja vaihtelua tuonut kokemus! (Virkistävä = säikäytti, vaihteleva = no jaa, onhan noiden henkien kanssa ennenkin oltu tekemisissä)