keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kauan olen etsinyt, jotain olen löytänyt

Mä olen jo pitkään etsinyt itteeni, et millainen on Jenna, joka on alkanu tulla esiin narkkarin identiteetin takaa. Multa kysyttiinkin asiaa.
Kuka mä oon?
Jotain oon jo saanutkin selville, mut kokonaiskuva ei oo vielä kunnolla hahmottunut. Kerron nyt jotain mitä oon saanu selville.
Olen aika erikoinen persoona, luonnonlapsi, tunnen voimakkaasti, välillä liiankin voimakkaasti, enkä osaa vielä kunnolla käsitellä tunteitani. Olen hyvin herkkä ja avoin, tunteellinen ja empaattinen, aito ja erilainen. Taiteellinenkin. Olen ujo, arka ja epävarma, koska kaikki on vieläkin niin uutta, enkä vielä tunne itseäni kunnolla. Traumatisoituminenkin siihen vaikuttaa. Traumojen takia olen hyvin säikky, ahdistunut ja pelokas, usein vapisen kuin haavanlehti. Mun on vaikee luottaa ihmisiin. Välillä pelkään et mulle vieläkin halutaan pahaa.. Mut silti olen vähän naiivi, turhan hyväuskoinen ihmisten suhteen, ja siitä olen joutunu kärsii paljon. Siks on vaikee luottaa. Silti haluun uskoo ihmisistä hyvää. Itsestäni myös.
Olen itsepäinen, kunnon jääräpää. Osaan kyl myös antaa periksikin. Olen voimakastahtoinen ja tiedostan itseni ja tarpeeni, mut mun on vaikee ilmaista tarpeitani, kuten läheisyyden tarve, koska pelkään tulla torjutuksi. Mulla on voimakas menettämisenpelko, joka johtuu perustraumastani, joka on hylkäämiskokemus lapsuudesta.
Tunnen itseni hyvin heikoksi, mutta kuitenkin olen omalla tavallaan vahva. Heikkous on mun vahvuus. Välillä luulen olevani muille rasite ja taakka, mut tiedän et mua rakastetaan, kaikesta huolimatta.
Mulla on vähän heikko itsetunto, usein koen itseni huonoks, vaikka tiedän etten ole huono. Joskus ajelehdin syvissä vesissä heikon itsetuntoni kuohuissa, joskus osaan jopa arvostaa itteeni. Mut siinä on vielä paljon oppimista.. Usein tuntuu, et olen alhaisista alhaisin, lytätty maan rakoon, lyöty sirpaleiksi, rikottu. Mutta silti elossa.
Alan ymmärtää etten ole mikään käyttöesine, joka käytön jälkeen heitetään tylysti pois. Mä olen arvokas ihminen, Jumalan luoma persoona tämmöisenä kuin olen, eikä kukaan saa riistää minulta mun persoonaa, tuhota sitä.
Mä olen mitä olen, oma itseni, ja mulla on oikeus olla ja elää sellaisena kuin olen. Omana itsenäni.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Ahdistavat huumeunet

Ahdistavaa.
Viime aikoina on tullu paljon nähtyä unia, joissa vetelen kaksin käsin aineita. Niitä on tullu lähes joka yö, ja kyl on ollut ahdistavaa! Päällimmäisenä tunteena niistä on voimakas vastenmielisyys ja ahdistus.
En tahdo nähdä niitä unia enää!
Viime yönäkin vetelin essoja, oikein oli isoja nappeja (paljon isompia kuin ne yleensä on), joita sitten rännitin epätoivoisena kun suonet oli huonona ja neula tylsä. Muutenkin se unen ympäristö ja ilmapiiri oli inhottava. Olotkaan ei ollu miellyttävät. Kaikin puolin ahdistava uni tämäkin.
Jotenki toi uni tiivisti sen käyttöaikojen ahdistuksen, tuskan ja vaikeuden. Siihen en tahdo palata.
Silti noi unet on herätelly myös sitä mun vanhaa minää, sitä minää, jota ohjasi narkkarin mieli. Vaikka inhottaa noi unet, silti tulee välillä kamahimoja. Myöskin sellaset sanat, jotka liittyy tavalla tai toisella käyttämiseen, särähtää ikävästi korvaan ja herättää kamahimon ja ahdistuksen.
Onneks ahdistaa. Jos ei ahdistais, se olis huonompi juttu. Ihmettelen vaan sitä et miks nyt viime aikoina noita unia on tullu niin paljon. Ne inhottaa mua jo niin paljon, et itkettää aamulla kun herää. Tänäkin aamuna tuskastuin ja itkin sitä, miten noi unet mua kiduttaa.
Voihan tän ajatella vahvistavanakin kokemuksena. Mitä enemmän niitä unia on tullu, sitä enemmän mua on inhottanut. Alan jo vihastua niihin ja kaikkeen, mikä muistuttaa käyttöajoista! Minä en aio retkahtaa!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Jenna soittaa syntikkaa

Tässä pari videoo meikäläisen hääräämisestä syntikan lumoissa.
Oikeen hävettää kun joskus laitoin jotai linkkejä mun aikasemmin nauhotettuihin biiseihin, enkä ollu edes harjotellu. Nyt alkaa jo jotenki sujua soittaminen. Ja paljon on tullu uusia biisejä.
Täs nyt pari biisiä näin alkuun. Lisää tulossa.

 
                       Mystisiä säveliä




                         Sielun sointuja