torstai 28. joulukuuta 2017

Armahdettu varas

Ilmoitusluontoista asiaa. Näyttely jatkuu vielä tammikuun ajan.

Muuta asiaa.
Kun käytiin jouluostoksilla Pieksämäen äijä parkissa, ja siel myyjät tarkkaili meitä ihan mun menneisyyden takia. Olin aikoinaan varastanut sieltä usein.
 Tuli hirveen huono omatunto ja katumus. Kun sit kassalle mentiin, mä itkien pyysin anteeksi sitä et olin varastetut sieltä. Se katumus ja anteeksipyyntö tuli niin syvältä, et vapisin ja äänikin meinas lähtee. Enkä välittänyt yhtään muista siinä olleista ihmisistä, vaan pyysin anteeksi sydämeni pohjasta.
 Myyjä (joka tais olla myös kaupan omistaja) sanoi: "Ne on anteeksi annettu KAIKKI. Hyvä että nyt on asiat paremmin sulla."
 Vähänkö mä olin kiitollinen ja yllättynyt! Itkien kiittelin sitä ja olin hyvin liikuttunut. Se oli hämmästyttävää! Sain anteeks kaikki ne typerät varkaudet, joita siinä kaupassa olin tehnyt. Näin jälkeenpäin mua hävettää, et toimin niin. Mut oon niin kiitollinen et sain kaikki siellä tehdyt rötökset anteeksi.
 Hämmästyttävä armon kokemus. Oon niin kiitollinen. Anteeksianto ja anteeksi saaminen on mahtavia asioita!

Kirjoittelen taas paremmalla ajalla. Pahoittelen, et on kestänyt.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Varjoa ja valoa näyttely valokuvattuna osa 2

 Näyttely jatkuu.
Tässä viimeinen nurkkaus viimeisine tauluineen..

 Ja viimeinen nurkkaus viimeisine virkkauksineen.

 Ylimmäinen taulu unelmoivasta naisesta on anopin ja nää muut on meikäläisen.

 Unelmoiva nainen. Tää on siisti maalaus. Anoppi on taitava.

 Suolattua taidetta. Hulttiotytön tekeleet blogissa parempia kuvia tästä. Ja seuraavastakin.

 Suolattua taidetta versio 2. Toi suola kimaltelee ja antaa muutakin kivaa efektiä eri valo-olosuhteissa.

 Ornamentti kukkanen. Tässäkin on omat erikoisuutena hopean maalin ansiosta.

 Tästä kuvasta voi huomata, kuinka noi suolakiteet vähän kimaltaa kiteisenä.

 Viimeisen nurkkauksen viimeiset taulut (paitsi yksi) viimeistä kertaa.

 Sit on tämmönen mun haarukkapitsitekniikalla virkkaama boleron tyyppinen bolero. Lankakin on hohtavaa.

 Mun eka virkattu villatakki. Tää on selkäpuoli. Yllätyin, kun löysin tän kotoa. Se olikin onnistunut paremmin kuin muistin. Siinä on myös kaulus ja se laitetaan kiinni edestä. Vois kyllä kuvata sitä lisää, kun käy paikan päällä.

 Aika työläs työ. Mut ei menny aika hukkaan.

 Oranssi pikkuliina.

 Keltainen pikkuliina. Halusin leikkii väreillä, koska tykkään väreistä.

 Sininen pikkuliina. Tää oli kiva virkata kun päästään tekee erikoisia silmukoita.

 Violetti pikkuliina. Ja vähän vihreetäkin näkyy. Tässäkin on omat judanssinsa.

 Ja vihreä pikkuliina. Tääkin oli kiva virkata. Yllättävän työläs pienehköksi liinaksi.

 Aafricaaa! Testailin kultaista ja hopeeta akryyliä ja sit siitä tuli tää. Piti sitä mustaakin laittaa.. taas. :D

 Tässä tulee hyvin esiin toi miten erilaiselta sama taulu voi näyttää eri valo-olosuhteissa.

 Siinä vielä viimeisen nurkkauksen viimeinen pöytä. Vielä siitä puuttuu..

..Viimeinen virkkaus. Tää lähentelee jo melkein mestariteosta. Anoppi tykästyi tähän niin, et varasi tän.
 Jos joku innostuu ostaa jotain, niin yhteyttä voi ottaa sähköpostiin aivotukaani@gmail.com
  (Aivotukaani on ajoittain aivoissa esiintyvä lintu, joka syöksyy innokkaasti ajatuksiin ja päättäväisesti nokkii tukaanin nokallaan ajatuksen poikki. Harmillisinta on, jos aivotukaani iskee kesken tärkeän ajatusprosessin. Ja niistä se just tykkää! Aaargh!)

Varjoa ja valoa näyttely valokuvattuna osa 1

Tästä alkaa näyttely. Jos joku haluaa jotain ostaa, niin ottakoon yhteyttä mun sähköpostiin aivotukaani@gmail.com. Hinnoista voidaan neuvotella.

Tässä mun linokaiverrustyöt. Tämmösenkin voi ostaa yksittäisenä. Oli hankala kuvata kun lasi heijastaa. Hulttiotytön tekeleet blogista löytyy myös kuvia näistä tauluista ja virkkauksista.

Meikäläisen virkkaama ihan nätti liina.

Yleiskuvaa näyttelytilasta.

Meikäläisen maalaus, joka muuten kimaltaa kivasti. Tekeleet blogissa näkyy sen kimaltelukin.

Eka seinusta, jossa mun maalauksia.

Hopeinen yömaisema. On muuten aika erikoinen maalaus väriominaisuuksiltaan. Löytyy Hulttiotytön tekeleet blogista.

Virvatulet. Tää oli kiva maalata. Väreistä tykkään.

Hohtoisa teos. Tämäkin on erikoinen taulu väriominaisuuksiltaan. Hohtaa hyvin monipuolisesti eri valo olosuhteissa. Tekeleet blogissa kuvia tästäkin.

Toinen seinusta/nurkkaus, jossa rakkaan anopin maalauksia ja mun virkkauksia.

Mies vanhenee, mutta ei taivu. Anopin miehekäs taulu miehestä, joka ei muuten taivu. :D Tää on hyvin kuvaava maalaus.

Kuvasin eka ilman salamaa.

Ja sit salaman kanssa. Huivi alkoi säteilee!

Mun haarukkapitsitekniikalla virkkaama poncho. Lahjaksi menossa.

Anopin kuvaus salaperäisestä romaninaisesta. Tossa katseessa on jotain.. se vaan on salaperäinen.

Mun virkkaama kaulahuivi..

..joka toimii myös heijastimena! Aika hauska tekele tämäkin.

Anopin maalaus ja mun virkkaus.

Yleiskuvaa tilasta ja kolmannesta seinustasta.

Yleiskuvaa tilasta, pöydästä ja neljännestä seinustasta.

Pöytä ja eka seinusta.

Pöytä ja toka seinusta/nurkkaus.

Ja sit pöydän virkkaukset.
 Tää on mun virkkaama liina, jossa oon kuvioon käyttänyt erikoisia silmukoita tehostamaan työtä.

Tää on yks kauneimmista liinoista joita oon virkannut. Tää menee kiitoslahjaksi Jeesukselle Kristukselle. Vien sen seurakuntaan, jossa vielä oikeesti uskotaan Herraan Jeesukseen.

Nää on kauniita myös. Mun virkkauksia.

Tässä on kiva kuvio ja virkkasin siihen viel punaisia pieniä ruusuja. Todella kaunis.

Ja tää myös on aika kiva. Toi kuvio sai mut innostuu ja kyl oli kiva työ!

Yleiskuvaa pöydästä ja kolmannesta seinustasta, jossa anopin maalauksia kaikki.

Värileikki. Tästä tykkään kovasti. Tää on siitä hauska, et kaksi työtä yhdistyy toisiinsa väreiltään hienosti.

Tässä pari synkempää anopin maalausta.

Pahan otteessa. Tää koskettaa mua kovasti, koska toi on ihan kuin minä menneisyydessä. Sillon todella olin pahan otteessa, kuristus otteessa.. Mutta Jeesus minut vapautti!

Paholainen uhkaamassa Jeesus vauvaa. Tämäkin on koskettava. Ja Jeesus voitti paholaisen ristillä!

Maalauksia lapsista.

Kaunis pikku tyttönen 💕 Mullekin kuin oma tytär.

Tää on hieno. Tässä vaan on jotain, mikä miellyttää kovasti.

Anopin upea maalaus vanhimmasta pojastaan. On kuin valokuva! Anoppi on erittäin lahjakas taiteilija, arvostan hänen maalauksia kovasti. Hän on todellakin Taiteilija.

Kolmannen seinustan vikat työt anopilta.

Katkeruus. Kuvan nainen on kuin vankina katkeruudessa. Vihreä ja musta kuvaa hyvin katkeruuden tuhoisaa sappea, joka saa ihmisen lopulta epätoivoon. Epätoivokin kuvastuu hyvin naisesta.

Tää on siisti. Oli vaan hankalaa kuvata, kun lasi heijastaa voimakkaasti. Livenä kuva näyttää vieläkin hienommalta.


Viha ja kateus. Naisen katse jo kertoo paljon. Hiuksetkin on jo muuttuneet kateudesta vihreäksi. Viha saa kaiken synkäksi ja kateus saa aikaan lisää vihaa, joka lopulta hämärtää kaiken. 

Yleiskuvaa. Siirrymme neljänteen seinustaan, jossa meikäläisen teoksia.

Iiris kukkanen. Tää tuli vähän sattumalta ja yllätyin et kuinka tästä on niin moni tykännyt. Minä myös. Tää oli yllättävä teos, joka yllätti tekijänsäkin.

Tässä kollaasin laitettu useampi teos meikäläiseltä. Näitäkin voi ostaa yksittäisinä, jos haluaa.

Näistä löytyy paremmat kuvat Hulttiotytön tekeleet blogista.

Kuulemma hyvin herkkä teos. Herkkä on myös tekijä.

Viherkasvit. Kävivät muuten mankelissa nää kaikki. Tekeleet blogissa selostan asiaa.

Punasaniainen.

Sinisaniainen. Nyt vasta tajusin, et olis ollu parempi laittaa nää toisellakin tavalla.

Saniainen päässyt vähän jäätyy..

Vielä yleiskuvaa näyttelytilasta. Seuraavassa tekstissä tulee vielä viimeinen nurkkaus viimeisine tauluineen, viimeisine pöytineen ja virkkauksineen.
  Jatkuu seuraavassa tekstissä..