Viime aikoina on mennyt ihan kohtalaisesti. En uskalla sanoa hyvin, koska hyvä voi vaihtua hetkessä pahaksi.. Kuitenkin on mennyt ihan ok. Olen jopa uskaltanut tehdä asioita, jotka on olleet pelottavan jännittäviä.
Juhannuksena oli Jäppilän pappilassa juhannusseurat ja pääsin esiintymään siellä. Lauloin yhden omista hengellisistä lauluista siellä. Laulun nimi on Taivaallinen lohdutuslaulu. Pelotti ja jännitti ihan hirmuisesti, mutta siitä huolimatta onnistuin. Uskalsin laulaa, ja vaikka vapisin kauttaaltani, laulu sujui erinomaisesti. Yllätyin itsekin siitä miten hyvin se meni. Parasta oli se, kun ihmiset tykkäsi siitä. Sain jakaa jotain hyvää toisille lahjojeni avulla. Olen kiitollinen.
Eikä siinä kaikki..
Pari viikkoa sitten täällä Pieksämäen torilla oli karaoketapahtuma, johon menin. Pelotti aivan vietävästi mennä laulamaan torin lavalle, mutta pelosta huolimatta minä menin ja lauloin. Kaksikin kertaa. Eka biisi oli Yön Joutsenlaulu ja toinen oli Hurriganesin I will stay. Vapisin pelosta varsinkin ekaa laulua laulaessa, mutta siitä huolimatta laulu meni ihan hyvin. Ainakin todella moni tykkäsi. Olen saanut vielä jälkeenpäinkin kuulla kehuja lauluistani.
Minä pystyin ja uskalsin!
Onnistuinkin vielä ja voitin pelkoni.
Hyvä Jenna! Niin sitä pitää!
Tää hirveä kuumuus ja helle on ollut raskasta ja uuvuttavaa. Onneksi nyt on jo vähän viileämpää. Kuumuudesta huolimatta sain 9.luokan viimeisen kurssin valmiiksi tän viikon tiistaina. Englanti. Ohi on! Paitsi ettei ihan vielä. Aion korottaa joitakin nuorena välinpitämättömästi tehtyjä kursseja. Äidinkieli ainakin on sellainen, jonka tahdon saada ajantasalle. Näköjään innostuin opiskelusta sitten.. Eipä olisi uskonut tätäkään tapahtuvan, mutta se tapahtui! Jee!
On ollut kyllä siistiä saada kokea tää valtava muutos. En pysty edes käsittämään koko muutosta täydessä laajuudessaan. Olen kiitollinen, et olen saanut tulla siksi Jennaksi, joka tarkoitus on. Vanha Jenna, se hemmetin brutaali narkkari, on poissa. Ainakin suurimman osan aikaa. Välillä se tulee, sätkii ja potkii, mutta sillä ei ole enää valtaa minuun. Pelkään silti vieläkin retkahdusta. Ehkä se on terve pelko.
Kesä on saanut myös kaikki ne vanhat kaverit liikkeelle. En oikein uskalla liikkua yksin ulkona, kun ei voi tietää keneen törmää ja mitä tapahtuu. Parikin kertaa olen jo törmännyt vanhoihin käyttäjäkavereihin. Onneksi eivät ole tyrkyttäneet mulle mitään ja ovat olleet asiallisia. Silti en tahdo joutua tekemisiin päihdemaailman tyyppien kanssa. Riski on liian suuri. On ollut surkeaa nähdä, miten sekaisin tyypit ovat tuolla rannalla. Se on mulle suuri suru ja sydämen murhe. Miksi mä selvisin sieltä ja niin moni muu jäi sinne? On ollut järkyttävää nähdä siellä olevien ihmisten tuska ja epätoivo. Yksikin pyysi mua auttaa hänet eroon päihteistä. Vastasin, etten mä voi sitä auttaa, sen on tehtävä se itse. Jos olisin ollut ajattelematon, ja lupautunut auttaa, pahimmassa tapauksessa auttajastakin olisi tullut autettava. Sehän olisi voinut vetää minutkin takaisin päihdehelvettiin. Enkä mä voi toista ihmistä sieltä pelastaa. Itsekin olen heikko ja hajalla, enkä mä voi ottaa toisen ongelmaa vastuulleni. Omissakin ongelmissa on riittävästi vaikeuksia. Onneksi en ollut tuolloin yksin! Kaverit, meidän valokuvausporukka, oli paikalla. Ilman heitä olisi voinut käydä huonosti. Kiitokset heille tuesta!
En todellakaan uskalla liikkua yksin ulkona nyt! Pelkään ihan oikeasti että törmään vääriin tyyppeihin ja ajaudun vääriin kuvioihin. Siis retkahdan. Sitä en tahdo!! Vaikka olen ollut jo yli 6 vuotta erossa niistä kuvioista, en ole niin vahva, että selviäisin täydellä varmuudella kaikista kiusauksista. Kunpa olisinkin vahva ja selviäisin!
Mutta ei.
Olen heikko,
Vajavainen,
Rikkinäinen,
Traumatisoitunut ihminen.
Täytyy olla varovainen.. Maailma on vaarallinen paikka... (hemmetin PTSD-ajattelu!)
En todellakaan halua heittää tätä uutta hyvää elämääni hukkaan!!! Pidän siitä kiinni, en siitä luovu ja elän sitä täysillä vaaroista huolimatta!!
En olisi uskonut, että voisin koskaan elää tällaista elämää, hyvää, lähes normaalia elämää, käydä töissä ja opiskella, olla taiteilijakin vielä!
Nytkin mulla on töitä kahdessa näyttelyssä. 2 maalausta Sylvin pappilan kesänäyttelyssä ja 10 makrameetyötä Jäppilän pappilan taidenäyttelyssä, jossa on myös anopin hienoja maalauksia. Tänä vuonna mun töitä on ollut jo ainakin 5 tai 6 näyttelyssä (Meinaan mennä jo laskuissa sekaisin).. Siistiä! Varsinkin Kettu taulusta on hylätty kovasti. Moni on sanonut, että se on vähän kuin mun omakuva, yhtä symppis kuin mä. Mun instagram tililtä löytyy kuva siitä taulusta @Hulttiotytto. Siellä on paljon muutakin kuvamateriaalia mun taideprojekteista ym ym. Käykää vilkaisee!
Hulttis kuittaa!
