Kevät ja kuolleet kaverit

Hyvää päivää lukijat!
Hyvää alkavaa kesää ja mennyttä kevättä!

Kevät on ollut mulle hieman synkkää aikaa tän uuden elämäni aikana. Joka kevät tapahtuu yksi sama asia: kaikki ne kuolleet kaverit palaa mun mieleen, yksitellen, kukin vuorollaan ja mä suren heitä.
Siksi mun keväät on aika surullista aikaa.
Tänä keväänä sama juttu. Suren tiettyjä kavereita, jotka oli todella asiallisia ja mahtavia tyyppejä. Näissä oli jotain harvinaista: ne välitti.

Niille en ollut mikään käyttöesine, vaan arvokas ihminen. Ne piti musta huolta, auttoivat, olivat tukena, niitä kiinnosti se, miten mulla menee, ja sellainen on huumemaailmassa harvinaista. Miks just ne parhaat tyypit kuolee ensin?!

Yksikin edesmennyt ystävä, kutsuttakoon häntä vaikka nimellä Mr.Mafia. Hän oli mun Kummisetä. Otti mut hoiviinsa, sanoi mulle: "Älä hanki enää toisilta, mä pidän susta huolen, eikä sun tarvii pelätä mitään." Hän todella piti musta huolta ja piti sanansa kuolemaansa asti.

Hän otti mut suojiinsa ja piti hyvää huolta, vaikka olikin kiireinen bisnesmies. Ei todellakaan oltu parisuhteessa, hän oli enemmänkin kuin isä mulle. Jos tuli hätä, tarve tai joku ongelma, niin pian Mr.Mafia ilmestyi paikalle, ja hoiti asian ja oli tukena muutenkin. Hän todellakin ilmestyi, kuin tyhjästä hän oli ilmestynyt asunnolle, jossa nähtiin. Se oli aika hassua.

En tiedä, miksi hän mut halusi ottaa suojiinsa, mutta olen kiitollinen. Pääsin jopa eroon subusta siksi aikaa, kun Mr. Mafia oli kuvioissa, ja se oli ihme. Hänellä oli paljon parempaa, TODELLA tujua settiä, joka piti mut erossa muusta paskasta. Hänen huolenpidon aikana mulla meni tosi hyvin. Se oli narkkarielämäni parasta aikaa.

Mut sit Mr. Mafia kuoli. Yllättäen.
Näin häntä vielä päivänä ennen kuolemaansa. Hän oli tressaantunut. Eikä ihme. Ei ollut helppoa hänenkään työnsä. Mutta hän oli kunniallinen rikollinen, joka välitti myös mun kaltaisesta heiveröisestä nististä, joka ei ollut mitään. Ikävä jäi.

Kun sain kuulla, että Mr. Mafia on kuollut, mä järkytyin ja menin jonkinlaiseen shokkiin. Se ei ollut itsari. Siitä olen varma. Eikä ollut överitkään, vaikka kama olikin TODELLA kovaa. Hän vaan kuoli yllättäen. Samalla myös mun turvattu, hyvä elämä päättyi siihen.

Palasin takas vetää kaikkea paskaa, mikä vaan pärähtää, jäin taas koukkuun subuun ym paskaan, jouduin kokemaan väkivaltaa kaikissa muodoissaan,  jouduin hyväksikäytetyksi, meinasin kuolla useampaan kertaan.... kaikkea paskaa alkoi tapahtua taas Mr.Mafian kuoleman jälkeen. Se harmitti.

Ja harmittaa edelleen. Miks niin hyvän tyypin piti kuolla? Tätä ystävää jäin kaipaamaan. Samoin niitä muitakin, mut nyt etenkin olen surrut Mr.Mafiaa ja paria toista kaveria. Miks just ne kuolee, jotka on ihan parhaita tyyppejä? Ja miks mä en kuollut, vaikka olis pitänyt? Miks ne kuoli? Miks mä en?

Välillä koen jopa syyllisyyttä siitä, et mä selvisin sieltä. Niin moni kuoli. Ne parhaat tyypit meni kuolemaan, ja mun kaltainen paska selvisi sieltä. En voi käsittää. Vaikka mun olis pitänyt kuolla, en vaan kuollut. Ja nää parhaat tyypit kuoli. Vaikka mä vedin tappavia annoksia, jotta kuolisin, en kuollut. Lääkärikin suuttui, kun heräsin. Raivosi jostain lääketieteen rajojen ylittämisestä. Mut nää tyypit, jotka oli aivan mahtavia ystäviä, ne hemmetti kuoli, ja vielä todella helposti! Miksi? Miksi?! MIKSI?!?!?

Miksi mä selvisin, mut ne ei???
Miks ne kuoli, mut mä en???

Jennapostaus

 Kukkuu!! Jenna täällä moi! Tää teksti on täyttä Jennaa. 😝

Jenna.🤪 Omalaatuinen vipeltäjä, joka aina tekee jotain. Yleensä taidetta eri muodoissaan. Ei ole toista samanlaista Jennaa.

 Luojan kiitos, ettei ole. Olisi jo liikaa, jos olisi useampi Jenna. Tulisi kiire tehdä hienoja juttuja, jotta olisi Jennoista paras.😆 Huh huh, ajatuskin hirvittää..😬

 Vaikka onhan se ihan hauska tyyppi. Osaa tehdä käsillään kaikenlaista jännää tuo Jenna. Kunnon MULTITALENTTI,  kuten yksi ystävä sanoi.😁 Entinen narkkari, nykyinen taiteilija. (Taustalla yksi Jennan makrameetyö)

 Jenna on taiteellinen, lojaali, avoin, reilu  luova ja ihka aito luonnonlapsi. Kuten appiukkoni sanoi:"Jenna on sellainen luonnonlapsi"🤣 Tykkään olla luonnossa kyllä, ja muuallakin, ja olen todella innokas, luova ja  lapsenmielinen, hypin innostakin joskus. (Hyppii innosta? Aikuinen?)

 Jenna on jopa oppinut arvostamaan itseään. Näkemään uudella tavalla sen, kuka sieltä peilistä katsoo takaisin. Ennen se oli ruma, lihava, paska nisti,  mutta ei enää. Jenna on ihan kaunis ja arvokas persoona omana itsenään.

Huumemaailmassa Jennalla ei ollut ihmisarvoa, sitä kohdeltiin todella julmasti, käytettiin, kuin jotain esinettä, hakattiin, tuhottiin ja viskattiin pois. Niin monen iskun jälkeen on ollut vaikeaa arvostaa itseään.😢 Mutta olen alkanut oppia siihen. En ole huono, arvoton, mitätön paska. Olen ihan kaunis, arvokas, merkityksellinen ja mukava nainen.😉 (Tämän asian oppiminen ei ollut helppoa) Mutta sellainen Jenna vaan on. Arvokas siinä missä muutkin.

Ihan jees juttu

https://ahdasportti.blogspot.com/2020/05/syyllisyyskysymys.html?m=1
Tuossa linkki uuteen tekstiin.


Tuli mieleen yksi juttu. Vähän aikaa sitten, ehkä noin kuukausi sitten törmäsin sairaalassa yhteen koulukiusaajaan, joka oli niitä pahimpia kiusaajia. Kun huomasin sen, teki mieli mennä lyömään sitä. Olin jo nousemassa, kunnes muistin kristillisen vakaumukseni, joten pysähdyin ja en mennyt lyömään sitä. Jonkin verran jouduin itseäni pidättelemään, niin paljon tuskaa se tyyppi mulle aiheutti, vielä pitkällä aikavälillä. Vaikka olin antanut anteeksi tällekin, silti viha nousi pintaan.. Ei ollut helppoa olla hyökkäämättä, mut onnistuin hillitsee itseni. Kun se näki mut, se selvästi säikähti mua. Saattoi olla hyvin vihainen katse meikäläisellä, ja oon saanut kuulla, et kun olen vihainen, mä näytän ihan paholaiselta. Silmät on kuulemma hurjan näköiset, kun Jenska raivostuu. Anyway, jäin tarkkailemaan tätä paskiaista ja havaintojeni perusteella hän ei ollut muuttunut pätkääkään asiallisemmaksi. Edelleen se oli se sama typerä kakara, joka heikkouttaan kiusaa toisia ja nauttii siitä. Meitä on moneen junaan..
 Mutta en ole menettänyt toivoani hänenkään suhteen. Ehkä se vielä joskus tulee tajuamaan toimintansa järjettömyyden. Jos mun kaltainen hullu sosiopaatti voi muuttua, niin kyllä voi kuka vaan. Kristittynä eläminen todella muuttaa ihmistä. Nykyään olen hyvin käyttäytyvä, empaattinen sosiopaatti. En kyllä enää havaitse itsessäni sosiopaattisia piirteitä. Mihin ne on kadonneet? Vai onko ne vielä tuolla jossain syvällä minussa? Toivottavasti ei.
 Ainakin se on selvää, et olen muuttunut. Ennen olisin mennyt ja hakannut sen tohjoksi, nyt ajattelin vain yhtä lyöntiä, enkä tehnyt sitäkään. Jälkeenpäin se tuntui oudolta. Ihmettelin tätä muutosta. Se on hyvä juttu, kun saa havaita, että on muuttunut parempaan suuntaan. Pahuutta minussa edelleen on, tietysti. Voi kuinka sitä onkaan.. onneksi on myös paljon hyvää. Ei kukaan tuu täydelliseksi tässä elämässä. Mut tämmöinen muutos on kyllä ihan jees juttu.

Tässä muutamia kantaaottavia tekstejä nykypäivän menosta ja meiningistä. Kannattaa tsekata!

https://blogit.ksml.fi/tapio-puolimatka/seksuaalinen-vapaus-poliittisen-vallankayton-valineena/?_ga=2.15260926.977419640.1560403212-257252095.1513340556

https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Sateenkaariliike-vahingoittaa/1422522

https://www.tapiopuolimatka.net/tekeeko-seksuaalikasvatus-nuorista-helppoja-uhreja

https://www.tapiopuolimatka.net/normittomuus-altistaa-hyvaksikaytolle

https://www.tapiopuolimatka.net/mika-mahdollistaa-nuorten-seksuaalisen-hyvaksikayton

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/seksuaalikasvatus-ja-lasten-seksuaalinen-hyvaksikaytto/

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/ideologinen-hyokkays-lapsen-oikeuksia-vastaan/

https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/vihapuhelait-uhkaavat-tasa-arvoa-ja-oikeudenmukaisuutta/