Pääsenkö pakoon?
Pääsenkö pakoon,
Vai joudunko
Pahempaan helvettiin,
Kuin todellisuus on?
Liian moni valitsee todellisuutta pahemman helvetin, huumehelvetin, koska pelkää liikaa todellisuutta. Näin kävi myös minulle. Olin hölmö, kun en kuunnellut toisten, kokeneempien käyttäjien varoituksia. Mua todella varoitettiin, mutta en kuunnellut. Kun kerran varoitettiin, olihan se pakko kokeilla.
Olin todellakin hölmö.
Liian myöhään sitten tajusin, että olisi hemmetti pitänyt uskoa. Olisi pitänyt kuulla varoituksia. Mutta olin jo liian syvällä, liian pahassa koukussa. Ihan omaa typeryyttäni päädyin siihen helvettiin, todellisuutta pahempaan helvettiin, jossa aineet määritti kaiken.
Se on myöhäistä rykäistä, kun on jo mäntä pohjassa..
Oli liian rankkaa kokea se kaikki paska, mitä huumeriippuvuus toi mukanaan. Ei sellaista ihmismieli eikä kroppa kestä. Elin julkeaa ja rumaa elämää, jonka ainoa päämäärä oli seuraavat vedot, sitä seuraavat vedot ja sitä seuraavat.. Piikki piikiltä vajosin aina vaan syvemmälle, enkä nähnyt mitään keinoa päästä sieltä pios. Mitä enemmän vedin kamaa, sitä paskemmat oli myös viekkarit. Välttääkseni inhottavat vieroitusoireet, vedin kaksin käsin kamaa. En toivo sellaista kenellekään, en halua, että kukaan enää joutuisi elämään huumehelvetissä.
Se tekee ihmisestä orjan..
Oravanpyörä pyörii
Samat virheet toistetaan,
Aina vaan, uudestaan,
Loppua ei näy, kun
Oravanpyörä pyörii,
Samat virheet toistetaan,
Aina vaan, uudestaan,
Loppua ei näy, kun...
Koska en voinut sietää todellisuutta, valitsin sitäkin suuremman helvetin. Mikä typerys minä olenkaan! Vuosia vain pakenin kaikkea, menetin kaiken, hajotin itseni ja tuhosin ympäritöäni liiankin tehokkaasti. Aineiden takia olin valmis tekemään mitä vaan, ja sehän siitä tekikin niin sairasta.
Voi, kunpa olisin ollut fiksumpi, ja kuunnellut varoituksia..
Mutta ei. Minä olin täysi ääliö. Halusinko oikeasti kokea kaiken sen julmuuden, väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön, rikokset, överit, laitoskierteet, kuolemat, epätoivoiset teot ja armottomat reflat? EN HALUNNUT. Mutta olin liian hölmö, ja siksi jouduin ne kokemaan.
Kuka ikinä tätä lukeekin, älä ole yhtä hölmö kuin mä, vaan kuule varoitukset ja pakene, kun vielä voit!
En tahdo, että kukaan joutuu niin syvälle siihen saastaan. Siksi kirjoitan, siksi varoitan. Tuskin kukaan oikeasti haluaa elää huumeriippuvuuden vankina. Moni vaan jää koukkuun sen alkuhuuman takia, kuvitellen, että on jotenkin siistiä vetää kamaa, on hienoa ja hohdokasta narkata.
Se ei ole hienoa ja siitä on hohto kaukana, mutta sen yleensä tajuaa vasta liian myöhään.
Kamapäissään oleminen on yksi kemiallinen kusetus, joka ei kestä kauan. Se "helpotus" ja "mahtava fiilis" on vaan joitain tunteja kestävä illuusio, joka katoaa pian. Ja kun se katoaa, tilalle tulee inhottavat olot, joita on vaikea sietää. Siksipä hankitaan lisää ainetta, juostaan jonkin hetken kestävän kemiallisen illuusion perässä, joka helpottaa vain hetken. Ja sen jälkeen olo on entistäkin pahempi.
Näin kierre jatkuu ja jatkuu, ellei tahdo lopettaa.
Kannattaa lopettaa, kun vielä voi. Tai jos vielä voi. Mulla kävi niin paskamaisesti aineiden kanssa, et joudun olee varmaan loppu ikäni korvaushoidossa, koska opiaatit on tehneet jotain mun aivoille. Samoin joudun varmaan koko loppu ikäni syömään lääkkeitä ADHD:n hoitoon. Mut se on hyvä asia, koska ADHD-lääkitys mahdollisti sen, että armoton narkkaaminen loppui ja sain elämäni kuntoon. Ihmettelen vieläkin, miten niin massiivinen huumeongelma vain JÄI pois lääkityksen saatuani. Se vain jäi pois pikkuhiljaa. En voi käsittää vieläkään, miten se oli mahdollista. Mutta olen kiitollinen, et selvisin sieltä.
Mutta kaikilla ei käy niin hyvin..
On vaarallista leikkiä hengellään. Liian moni on kuollut aineiden takia. On ikävää, että moni pitää narkkaamista jotenkin siistinä tai coolina, sitä se ei ole. On ollut kauheaa nähdä, kuinka moni on kuollut aineisiin tai aineiden takia. Myös mun olisi pitänyt kuolla. On ihme, et olen vielä tässä. Kaiken sen jälkeen.. Liian moni sekaantuu aineisiin "paremman olon" toivossa, mutta ajan myötä saa huomata, että se tuokin mukanaan vain moninkertaisesti pahemman olon. On raukkamaista, miten nuoria lapsia koukutetaan aineisiin! Se on sairasta.
Suututtaa niin, et sanattomaksi vetää.
Ei sitä osannut arvata, mihin kaikkeen sitä suostui, mitä kaikkea oli valmis tekemään saadakseen kamaa. On järkyttävää, miten riippuvuus saa ihmisen antamaan kaikkensa aineille. Sitä antoi tuhota jopa itsensä. Ja siitä joudun kärsimään varmaan loppu elämäni. Kaikki ne haavat ja vammat, jotka jäi, tuntuu, et ne on parantumattomat. Ja se suunnaton häpeä, jota kannan. Ja edelleen mulla pysyy narkkarin leima otsassa, ja sen takia en saa vieläkään terveydenhuollossa apua enkä oikeaa hoitoa.
Mun tiedoissa lukee edelleen: HUUMERIIPPUVUUS!!!
Sen takia en saa apua terveydenhuollossa, vaikka en ole narkannut yli 5 vuoteen! Kesälläkin kun kävin lääkärissä PTSD:n takia, se määräsi mulle lääkettä, johon olisin voinut kuolla. Se lääke ei sopinut mun muiden lääkkeiden kanssa yhteen, ja vaikka olisi sopinutkin, kyseinen lääke olisi vain pahentanut mun oloa, lisännyt ahdistusta ja itsetuhoisia ajatuksia. Kiitti vaan! Jos olisin alittanut sen lääkkityksen, mulle olis tullut serotoniinisyndrooma.
Tällaista "hoitoa" saa ne, jotka on varustettu narkkarin leimalla.
Eikä se leima häviä mihinkään. Edelleen moni toivoo mun kuolemaa, moni, joka ei edes tunne mua. Ne vain tietää, et joo, se Jenna on joskus ollut narkkari, ja sen perusteella toivottavat mulle kuolemaa, vaikka en ole narkannut enää 5 vuoteen ja 8 kuukauteen! Eikö mikään oikeasti voi muuttaa ihmisten käsityksiä ja mielipiteitä? Mä tuun varmaan aina olemaan se saastainen narkkari muiden silmissä. Niiden silmissä, jotka ei tajua, että ihminen voi muuttua.
KUKA OIKEASTI HALUAISI JOUTUA KAIKKIEN INHOAMAKSI JA KAIKKIEN VIHAAMAKSI YKSILÖKSI, JOTA PIDETÄÄN YHTEISKUNNAN POHJASAKKANA, JONKA TOIVOTAAN VAIN KUOLEVAN POIS HÄIRITSEMÄSTÄ MUKA PAREMPIA IHMISIÄ??
En todellakaan toivo, että kukaan.
