maanantai 20. marraskuuta 2023

Linkki Hulttiksen todistuspuheeseen

https://m.youtube.com/watch?v=3-jNYm0gXaE&t=1364s&pp=ygUcUGlla3PDpG3DpGVuIHZhcGFhc2V1cmFrdW50YQ%3D%3D  


Noniin. Sain vihdoinkin aikaiseksi laittaa tännekin linkin isänpäivänä 12.11.2023 pidetystä seurakunnan tilaisuudesta, johon minut ja faija kutsuttiin kertomaan tarinamme. Kyseessä on todistuspuhe siitä, kuinka selvisin huumehelvetistä. 

Ensin laulan yhden omista lauluistani, ja laulun nimi on Laulu huumehelvetistä. Kannattaa kuunnella! ☆into☆ ☆into☆ Sitten pidän puheen ja sen jälkeen soitan mun tekemän sävellyksen Hyvästit - kuolleiden käyttäjäkavereiden muistolle. Sitten on faijan vuoro pitää puhe. Tilaisuus oli koskettava. Ennen meidän osuutta on muutama laulu ja yksi lyhyempi puhe ja sitten on mun ja faijan osuus ja sitten vielä pastori pitää puheensa. 

Kannattaa käydä vilkaisee! Kun itse katsoin videon, sain jänniä säväreitä omasta laulustani. 😄 Oli muutenkin jännä seurata omaa esiintymistään. Koko juttu oli Jumalan johdatusta. Olin rukoillut, että jos Herra haluaa minut laulamaan laulujani ja kertomaan tarinaani, Hän minut siihen kutsukoon. Ei mennyt montaa päivää kun Pieksämäen Vapaaseurakunnan pastori Kari Härkönen soitti minulle aivan yllättäen ja kutsui minut laulamaan ja todistamaan. Hän oli nähnyt mun näyttelyn Pieksämäen Via Dia kahvilassa ja siitä hän sai idean kutsua minut ja isäni todistamaan. Tietenkin vastasin myöntävästi ja innostuin heti. Valmistin puheen jo samana iltana ja jäin odottamaan  tilaisuutta jännityksen ja innon vallassa. Tuo päivä oli muistaakseni keskiviikko 8.11. 

Ja kun sitten sunnuntai koitti, en meinannut pysyä nahoissani, koska olin niin innoissani. Ja jännitin taas aika paljon, mutta yllättävän hyvin se sitten meni. Jännitys kuuluu asiaan, enkä uskaltaisi mennä ihmisten eteen, jos en jännittäisi ollenkaan. Jännitys kertoo, että otan homman vakavasti. Pystyin olemaan rohkeasti ja luonnollisesti oma outo ja aito itseni ihmisten edessä ja sekin toi oman lisänsä puheeseeni. Sain porukan nauramaankin pariin kertaan, vaikka rankka tarina olikin. Lauluni kosketti monia ja sain paljon hyvää palautetta siitäkin. Ääneni on kuulemma ihana ja todella kaunis. Taas vahva todiste siitä, ettei minun tarvitse arkailla laulamista. Olen sen suhteen aika arka ja herkkä ollut aina. Varsinkin, kun laulan omia laulujani. Ne kun ovat aika henkilökohtaisia. Onneksi tilaisuus meni kaiken kaikkiaan erinomaisesti! 🤪

Tuosta Via Dia kahvilan taidenäyttelystä on myös tulossa video. Mediapajalla ollaan jo editoimassa sitä. Laitan sen sitten tänne kun se valmistuu. Minut siis kutsuttiin pitämään taidenäyttelyä Pieksämäen Via Dia kahvilaan ja innostuin siitäkin valtavasti. Marraskuun alussa pystytettiin näyttely ja esiinnyin myös avajaisissa. Kerroin hieman itsestäni ja sitten soitin kolme omaa sävellystäni, joista tykättiin. Jotkut itkivät kuunnellessaan mun musiikkia. On ihanaa, kun sävellyksen koskettavat ihmisiä! Luonnonlapsen mielenmaisemat ovat sellaisia. Mediapaja kuvasi tilaisuuden talteen. Kahvilassa oli yllättävän paljon porukkaa avajaispäivänä ja se hieman yllätti minut. Jännitys iski saman tien kun näin, kuinka paljon siellä oli porukkaa. Mutta ihan hyvin se meni siitä huolimatta. Sain tilaustyön ja yksi työ on jo mennyt kaupaksi ja muutama on harkinnassa ostajilla. Jännittävää! Yllätyin siitäkin, kuinka paljon näyttelystä ja töistäni on tykätty. Moni on ihmetellyt suuresti taitojani. Näyttelyssä on maalauksia ja makrameetöitä eri muodoissaan. 

Aika siistejä juttuja on siis tapahtunut viime aikoina! ☆into☆ ☆into☆ 😁 Olen kiitollinen ja iloinen näistä hyvistä asioista. Kun jotain hyvää tapahtuu, siitä on hyvä ottaa kaikki ilo irti kiitosmielellä. Näin Hulttis tekee ja jatkaa samaa rataa! Taidetta syntyy paljon ja nyt alkaa uusi peikonlehtipiirrustus jo poltella sen verran paljon, että täytyy päästä jatkamaan sitä. Hulttis palaa taas asiaan! 😝

lauantai 4. marraskuuta 2023

Vitutusjulisteita

Tässä tekstissä kuvat puhuvat puolestaan. 

Olen jälleen kerran tehnyt vitutusjulisteita, ja nyt julkaisen vitutukseni.

Siihen on ollut liikaakin aihetta.

 
 Alan jo todella kyllästyä paskamaiseen toimintaan. 
Varsinkin kun paskaa heitetään niskaan yhä uudestaan ja uudestaan.
Sitä vain tulee lisää ja lisää, eikä se lopu. 
Sama haavoittava kuvio toistuu toistumistaan, ja minä alan olla jo aivan liian väsynyt siihen.
 
Vaikka kuinka usein olen sanonut, että haavoittavan toiminnan kierteestä pääsee vain, jos uskaltaa tarkastella itseään ja toimintaansa rehellisesti ja nähdä tosiasiat sellaisina kuin ne ovat.
Ja alkaa todella nähdä vaivaa oman kasvunsa eteen.
Ottaa vastuun itsestään ja toiminnastaan.
Silloin alkaa todellinen paraneminen ja silloin voi tapahtua myös muutos.
Mutta ei.
Samat haitalliset tavat vain toistuvat ja haavoittavan toiminnan kohteena olen minä. Saan yhä vain lisää haavoja, täysin aiheetta ja turhaan.
Eihän kukaan jaksa sellaista loputtomiin.
 
Eikä toinen edes vaikuta ymmärtävän, kuinka raskasta ja tuskallista se on minulle. 
Kun ihminen ei näe itseään pidemmälle, silloin hän väistämättä satuttaa toisia.
Eikä välitä lainkaan aikaansaamastaan tuhosta toisen ihmisen elämässä.
 
Koska jos hän välittäisi, eikö hän silloin tekisi kaikkensa sen eteen, ettei tuhoa toista ihmistä enää yhtään enempää?


Rajansa kaikella. 

Minun ei tarvitse sietää huonoa kohtelua keneltäkään. Olen jo liiankin paljon jaksanut sietää lapsellista ja haavoittavaa toimintaa. 

Ei minun tarvitse jaksaa sellaista. Eikä minun kuulu sietää sellaista. 

Alan jo pelätä, että toisen myrkyllinen käyttäytyminen myrkyttää vielä minutkin. 

Ja sitä en tahdo.


Teot puhuvat puolestaan ja teot puhuvat enemmän kuin sanat. 

Jos toinen haavoittaa yhä uudestaan, ja vielä täysin järjettömistä syistä, aivan aiheetta, kyllä siinä alkaa jo tulla mitta täyteen. 

Ja kun ihminen käyttäytyy toisia haavoittavilla tavoilla, ei sellaiseen voi luottaa. Hän saattaa aivan äkkiarvaamatta iskeä uudestaan.

Ikään kuin minun kuuluisi olla se, johon toinen voi purkaa kaiken paskan sisältään, ikään kuin minä olisinkin se pahantekijä, jolle täytyy kostaa se, että olen ollut rehellinen ja liiankin kärsivällinen. 

Ikään kuin minua saisi kohella miten huvittaa.

Kyllä se Hulttis kestää. Vai kestääkö?

Ei kukaan kestä haavoittavaa toimintaa loputtomiin!

Olen vain pyrkinyt tukemaan häntä, auttamaan häntäkin lähtemään kasvun, kypsymisen, itsetunemuksen, nöyrtymisen ja paranemisen tielle. Siis parannuksen tielle.

Ja tästä saan palkkioksi yhä vain lisää haavoja. 

Ehkä olen väärä ihminen auttamaan häntä. 

Tai ehkä hän ei vain halua ottaa apua vastaan.


Ja kun totuus itsestä tulee ilmi, sitä ei haluta hyväksyä. 

Jatketaan vain paskan viskomista ja ollaan kuin totuutta ei olisikaan.

Ja samalla todistetaan omalla käytöksellä totuus itsestään.

Ja kannetaan vielä kaunaa totuuden kertonutta kohtaan, koetaan voimakasta antipatiaa ja vihaa sitä kohtaan, joka sanoi totuuden.

En sanonut totuutta satuttaakseni, vaan siksi, koska totuuden näkeminen itsestään on tie kohti kasvua, parannusta ja paranemista.

Mikä ystävä minä olisin, jos jättäisin asiat sanomatta?

Olisin epäaito ja välinpitämätön "ystävä". 

Ja sellainen en tahdo olla.

Sanon siis asiat niin kuin ne ovat.

Vaikka saankin haavoja.

 

En todellakaan enää tiedä, mitä tekisin. 

Ehkä olen voitavani tehnyt, ja loppu riippuu vastapuolesta. On hänen vastuullaan korjata oma haavoittava käytöksensä. Kukaan muu ei voi tehdä sitä toisen puolesta.

Jokaisen on itse otettava vastuu omasta toiminnastaan ja sen muuttamisesta. 

Samoin myös kasvusta. Mutta jos ei halua kasvaa, silloin jää aikuiseksi kakaraksi, joka jatkaa haitallista toimintaansa hautaan asti. 

Kuka todella tahtoisi elää niin?