sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Vapauteen

11-vuotiaana aloin kuluttaa alkoholia aivan ensi päihteenäni. Huumeet tuli vuotta-paria myöhemmin. Mun tuska oli niin suuri, halusin unohtaa, eikä alkoholi siihen riittäny. Lopulta yritin valheen voimalla unohtaa. Lasten logiikkaa. Eikä sekään auttanu.
Sit kun mulle vihdoinkin tarjottiin kamaa, kuvittelin että kaikki muuttuu hyväks. Että pystyn unohtaa.
Paljon unohdinkin, mut lopulta tuli pettymys. En pystynytkään unohtaa ihan kaikkee. Ja samalla tuska vaan lisääntyi ajan myötä. Eikä se vieläkään ole poissa, vaikka menneet vuodet on sumun peitossa.
Hukkasin suurimman osan tähän astisesta elämästäni, mut enemmän mä suren sitä, ettei ne kaikkein pahimmat asiat ole vieläkään kadonnu, ja sitä miten ihminen voikaan rikkoa itsensä ja ympärillään olevat ja tulla itsekin rikotuksi monella tapaa.
Mut onneks on Kristus. Häneen laitan kaiken toivoni. Tahdon hylätä kaikki syntini, Hän on ne sovittanut. Hylkään valheet, varkaudet, huorintekemiset, petokset, väkivallan, haureuden, vihan, itsekkyyden, ylpeyden, pelot, epätoivon, aviorikokset, panettelun, vilpin, kaikkinaisen saastan ja vääryyden tahdon hylätä. Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.
"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Gal. 5:1

torstai 15. kesäkuuta 2017

Kesäkuun kuvia

                                           Jotain kuvia meikäläisestä.

Tänään oon tämmönen.

 
                                    En osaa olla kuvattavana kun jänskättää.

                                  Enkä edes tiedä miks jänskättää.

Omituinen tyyppi.

                                                Ja elämä voittaa?
                                                    Toivotaan.

lauantai 3. kesäkuuta 2017