torstai 2. huhtikuuta 2015

Testilabra - Subutex

Testilabra esittelee eri lääkkeitä eri vaikutuksineen joita Hulttiotyttö käyttää ja on käyttänyt.

Tällä kertaa vuorossa on Subutex, vaikuttava aine buprenorfiini (puhdasta shittiä), ja samaa myös tunnetaan nimellä Suboxone, vaikuttava aine buprenorfiini ja naloksoni (agoisti-antiagoisti eli potkasee opioidireseptoreita mutta myös tukkii niiden toiminnan jolloin muut opioidit eivät vaikuta) . Käytetään korvaushoitolääkkeenä. Kuuluu opioideihin. Syrjäytti heroiininkin.


Vaikutus: neulankärkipupillit, hyvä olo, jopa euforinen (alussa), nuokkumista (valveunia), kutina kuuluu myös kuvioihin, olotila vaihtelee väsyneen ja aktiivisen välillä. Muuttaa persoonallisuutta pitkään käytettynä. Kuihduttaa kaikki tunteet. Toimii alussa hyvänä kipulääkkeenä ja rauhottavana. Toleranssi kasvaa todella nopeasti ja salakavala riippuvuus syntyy jopa parin päivän aikana jos kunnolla vetää. Jos vetää överit pelkästä subusta ei ole hätää, se ei tapa. Tulee vaan oksentelua ja huonovointisuutta. Mutta jos mukana on muitakin aineita/alkoholia niin kannattaa varoa jos tulee överit koska sekasin se on vaarallista. Käytön jatkuessa lääkkeen teho katoaa, mutta jos koittaa olla ilman silloin huomaa että onkin pakko vetää koska tulee niin paska olo (reflatirallaa). Lopulta lääke vie vaan vierotusoireet pois eikä toimi mitenkään. Subussa on kattotoleranssi eikä se pelkältään käytettynä ole tappavaa (sekakäytössä vaarallista), ja reflat ovat voimakkaat. Tämä lääke tuhoaa elämän. Olot ei kestä kauaa, riippuvuus on maksimiluokkaa, reflat on helvetilliset,  siinä sivussa vielä kadottaa itsensäkin.. Tästä lääkkeestä en hyvää sanottavaa löydä. Miksi sit porukka vetää tätä? Koska se alussa tuntuu niin hyvältä ja saatavuus on hyvä, eikä porukka kuolekaan siitä kuten esim heroiinista. Ja siihen jää niin pahasti koukkuun. Salakavalasti kuten opioideilla on tapana tehdä. Korvaushoitolääkkeenä yhteiskunnan bisnes kukoistaa ja näin saadaan subukorvaushoitolaiset eräänlaiseen talutusliekaan. Ravataan joka päivä sairaalalla ja seuloissa...

Haittavaikutukset: Ei tässä mitään muuta olekaan kun haittavaikutuksia! (joita jo äsken luettelin.) Refloissa ilmenee voimakkaat kivut joka paikassa, mieli ihan hajalla, kuolemanpelko joka reflojen edetessä muuttuu kuolemantoiveeksi (niinkun kaikkien opioidien kanssa), oksentelua, ripulia, epätoivoa, itsetuhoisuutta, pelkotiloja, mieli ei kestä, niin paska olo ettei pysty edes liikkumaan.

Oma mielipide lääkkeestä: Yksi vastenmielisimmistä asioista mitä tiedän. Ensin rakastuttaa itseensä, sitten lakkaa toimimasta ja sit huomaakin jo olevansa koukussa kun jostain syystä on kauhee olo jos ei oo subua. Kärsimyslääke. Yks pahimpia.

14 kommenttia:

  1. Tismalleen samaa mieltä. Vedin subua päivittäin monta vuotta ja nyt oon ollu irti siitä toista vuotta. En oo korvaushoidossa ollu ikinä ja oon ylpeä siitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläh, AIVAN KAMALAA paskaa!!! Ihmettelen itsekin että mikä tässä aineessa oikein ihastutti sillon kun sitä veti ekoja kertoja.. Ei ne kerrat näin jälkeenpäin muistellen tunnu niinkään päätä huumaavilta.. Se buprepumpuli oli ihan jees, mut sekin oli niin lyhytaikaista. Ei todellakaan koukuttumisen arvoista!

      Poista
  2. Se vie ihmiseltä sielun. Luonteen. Moraalin. Ihmissuhteet. Itsevarmuuden. Vahvuuden. Luotettavuuden.

    VastaaPoista
  3. Todellakin tää aine vie ihmisen mukanaan,hyvästäki ihmisestä voi tulla täys rotta eikä millään oo enään mitään merkitystä. Sivusta vuosia kattellu ja muutamia kertoja itekki kokeillu,luojankiitos että tää paska ei koskaan sopinu mulle. Tää on sellanen aine minkä toivois raketilla kuuhun ilman paluulippua.

    VastaaPoista
  4. Aivan täysin samaa mieltä. T: vasta 2 vuotta takana päivittäistä subun käyttöö, ennen sniffaillen nykyään tööttäillen. Toivoisin etten olis koskaan ees kokeillu, mut toisaalta taas on suuri apu (kuten kaikki muukin douppi) sairauksiini (ahdistuneisuushäiriö & paniikkikohtaukset, sosiaalifobia, masennus) lääkärin määräämien lääkkeiden lisäksi.

    VastaaPoista
  5. Ostin pari vkoa sitten 20 0,4 teemua ja nenuun vetänyt joko 1/2 + 1/2 tai 1 per päivä...minkähän vuoksi siitä noin kohistaan,siis positiivisesti,on kallista ja haluttua...en saa siitä mitään.Jep,saattaa tulla hetkeksi pumpuliolo,vai liekö se kuvittelua tai syy on Tramalissa,mitä otan 2000mg/pvä,bentsoissa,mielareissa,anksiolyyteissä.Tuota en voi allekirjoittaa mitä faktana esitetään,että bupre estää muiden opiaattien vaikutuksen...?Jonkinlainen psyykkinen riippuvuus ehkä on jo,kun aina odotan,että puoliso menee unille niin rentoudun bupren kanssa.Typerää.Tuntuu,että maksoin tyhjästä tai sitten pilleristinä minulla on joku ihmeellinen tole kaikkiin aineisiin.Jos ei enää yhteydenottoja niihin diilereihin.Kauheat kuvaukset viekkareista pistivät miettimään,vaikka Tramalin vähentäminenkin voi olla hankalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suboxonessa on naloksonia joka estää muiden opioidien vaikutusta. Tukkii reseptorit.

      Poista
  6. mulla tällänen ongelma mun mies ja lasteni isä on vetänyt 8 vuotta subua silleen et ainakun on mulle kiinni siitä jäänyt niin lopettanu joksikin aikaa mutta sitten kuitenkin aika ajoin jää taas kii et on vetänyt elää valhe kierteessä eikä myönnä vaikka omilla silmilläni näkisin että on vetänyt nyt sit taas on lopettannu omien sanojen mukaa eikä marraskuun jälkee ole koskenutkaan lääkeeseen mutta monesti kun olemme yhdynnässä niin kesken kaiken elin lakkaa toimimasta ja on ihan veltto ettei hommaa saa vaan toimii ja sitten välillä voi vaikka 3 tuntia putkee jyskätä niiku ois jonkun viagran napannu eli kysymys voiko näin tapahtua jos on lopettanut vai käytääkhän vieläkin??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi voi johtua subusta, en oo varma mut samaa oon nähny subun käyttäjillä. En osaa sanoo et käyttääkö miehes vai ei. Tuo on kuitenki yleistä subu nisteillä

      Poista
  7. Oma kohtaisesti; käytin poretta muutaman vuoden ja pääsin eroon. Kuitenkin päihdemaailmassa kiinni olin, niin huomasin subun tekevän saman säätö-olon ja aloin käyttämään sitä tai temgesicciä, koska teemuja saa täältä paremmin. 4v nyt käyttänyt ainoastaan 3 temppua tai palan sub päivässä, ja kuulun taas "normi-ihmisiin"...oon saanut vakiotyöpaikan, terveen parisuhteen, hyvän asunnon. Kaikki on ok, paitsi jos en saa lääkettä mistään niin oon kipeä, etten pysty tekemään töitä. Vihaan sekaisin olemista ja oon absolutisti. Pupre sai mut sieltä piripaskasta pois. Käytön haluaisin ihan rahan takia lopettaa, koska 70% rahoista menee niihin. Jos reseptin saisi... :) ja voisi pikkuhiljaa tiputtaa annosta.

    VastaaPoista
  8. 6v subun päivittäistä vetämistä takana.. Seitsemäs pvä ilman menossa ja todellinen tahto päästä eroon!! Aiemmin päässyt mut palannut samaan oravanpyörään takas!
    Tein itselleni listan mitä hyvää ja mitä huonoa on tuonut elämääni ja kuten jo tiedättekin hyviä puolia ei tullut yhtäkään mut huonoja loputtomiin asti! Vetohalujen iskiessä luen kirjoittamani.
    Vittumaisin päänsisäinen taistelu!!!

    VastaaPoista
  9. Itselläni tuo Subutex tuli kuvioihin juuri siksi, kun lääkäri lukioaikoina kieltäytyi antamasta minkäänlaista lääkettä täysin lamauttavaan paniikkihäiriööni sekä krooniseen ahdistukseeni. Minun oli alettava lääkitsemään itseäni, että sain lukion ja siviilipalveluksen käytyä. Yhtään tukihenkilöä ei ollut, enkä myöskään tiennyt, että yksityiset sairaalat (joita ei silloisessa pikkukylässäni edes ollut) olisivat todennäköisesti määränneet avuksi bentsodiatsepiinit, jolloin ei olisi tarvinnut omia katulääkityksiä edes aloittaa (tai sitten se tukihenkilö, vanhemmistani ei siihen ollut).

    Puoli vuosikymmentä pyörin noitten itseäni vanhempien "enablereiden" seurassa, ja sitten päätin jättää heidät ja sen sekakäyttöisen elämäntavan. Subu, määrästä riippumatta, ei ole päihdyttänyt minua 3-4 vuoteen, eli antaa vain hieman terveemmän olon. Lopetin myös piikin käytön (n. 5-7x päivässä) yhden illan päätöksellä, ja siitä 2kk eteenpäin vähensin määriäkin niin, että nykyään menee päivässä nokkaan 0,2mg pari kertaa päivässä.

    Pääsin lähiaikoina kouluun (työskenneltyäni kaupungille 3v ja saatuani yhteensä 10 hylättyä kouluhakemusta), mikä antoi kaikenlaista mielihyvää sekä lupausta tulevaan. Haastattelussa olin täysin rehellinen menneestä, mutta en tietenkään kertonut, että vielä joudun noita pieniä määriä käyttämään terveenä pysymiseen. Minkäänlaista halua päihtymiseen minulla ei ole, ja kaikki muut aineet, mukaanlukien alkoholin ja tupakan, lopetin seinään jo vuosia sitten.

    Nyt tuli sitten kutsu terveystarkastukseen (koulutusalana puhdistuspalvelu aikuiskoulutuksena). Ikää on jo 28v, ja koko nuoruus tuli siis tuhlattua. Luokkatoverini ihmettelivät, että miksi minut kutsuttiin terv. tarkastukseen, vaikka heille siitä ei oltu edes vielä puhuttu, ja he olivat aloittaneet koulun 2kk minua aikaisemmin (pääsin mukaan erityisluvalla). Noh, tavalliseen tapaani olin terveyskyselyä täyttäessäni rehellinen, ja heti ensimmäinen asia terkkarin suusta oli, että SUOSTUTKO HUUMETESTIIN? Vastasin, että en, ja hän sanoi, että tämä vastaus on hänelle 100% todiste siitä, että olen käyttäjä, ja vuonna 2014 voimaantulleiden lakien mukaan se on myös riittävä syy potkia minut koulusta pois, minkä hän kuulemma aikoo tehdä. Romahdin itkuun heti huoneesta päästyäni. Parin päivän päästä pitää vielä nähdä lääkäriä, joka tarjoaa viimeistä mahdollisuutta testiin. Noh, tiedän, että Subu näkyy näinkin pienillä määrillä jatkuvassa käytössä testeissä ainakin 1,5-2kk, tod. näk. kauemminkin, eli mitään mahdollisuuksia testin läpäisemiseen minulla ei ole. Pitää tuossa ensi viikon alusta sitten tuhota kaikki, mitä olen tässä viimeisten 7v aikana rakentanut, ja hakeutua vieroitushoitoon (EI korvaus) jonnekin mahd. kauas tästä helvetin kaupungista. Pahinta tässä on, että olin tuon koulun kautta viimein saanut perheeni kunnioituksen takaisin, ja nythän se vedetään pytystä alas kertaheitolla. En usko, että kumpikaan vanhemmistani haluaa edes tulla rehab -klinikalle keskustelemaan.

    Eli keski-ikäisenä sitten taas yritetään päästä töihin. Ei mennyt elämä ihan niin kuin piti. Rakkauteni perhettäni, ja varsinkin pikkuveljeäni kohtaan, on estänyt minua vaipumasta itsetuhoisuuteen. Tiedän, että tämän koulupaikan menettämisen jälkeen en tule enää elämään itseäni varten, ainoa tehtäväni on enää varmistaa, että veljeni ei aikuisikään tullessaan ala lääkitsemään itseään yhtään millään (ahdistus- ja paniikkiongelmat ovat geneettisiä äitini puolelta, minkä takia on ironista, että hänellekään noista asioista ei voi puhua).

    VastaaPoista