lauantai 31. lokakuuta 2015

Vuosi bloggaamista

Oon nyt kirjottanu tätä blogia vuoden. Yli puol miljoonaa kävijää 1 vuoden aikana. Se on semmonen määrä mitä en käsitä. Ja miten paljon apua tästä onkaan mulle ollu. Niin moni on tukenu, ymmärtäny ja tsempannu mua eteenpäin. Oon ilonen. Oon saanu monta uutta kaveria joiden kaa on ollu tosi mukava kirjotella sähköpostia. En ois ikinä uskonu et Tää blogi menestyy näin hyvin ja miten paljon olenkaan saanu uusia projekteja Tän ansiosta. On mua haukuttukin. Jopa jotkut on toivonu mun kuolemaakin, mut negatiivinen palaute on kuitenkin ollu vähäistä. Suurin osa kommenteista on ollu positiivisia. Niin moni on ilonen mun puolesta ja toivoo mulle hyvää. Se merkitsee mulle paljon. Kaikki ne kannustavat kommentit on auttanu mua pysyy kuivilla ja oon saanu niistä uskoa itseeni. Se on ollu iso apu. On ollu myös kiva saada sellasiakin kommentteja joissa lukijat kysyy neuvoa ja kertovat elämästään. On ollu mukava koittaa olla avuks, tukee ja jakaa asioita sähköpostissa. Toivottavasti musta on ollu hyötyäkin. Kovasti arvostan lukijoitani jotka jaksaa tsempata ja neuvoo. Se on suuri tuki. Moni on kehunu mua ihmisenä ja Se on saanu mut arvostaa itteeni enemmän. Vuosi sit mä vielä vedin aineita kaksin käsin. Tän vuoden aikana oon päässy irti, oppinu uusia asioita, saanu tukea, apua ymmärrystä ja oon oppinu itsestänikin paljon. Eteenpäin mua on auttanu Tän blogin kirjpttaminen, lukijoiden tuki, oma rakas ja muut läheiset. Ja tietty oma tahto. Vuos sit sitä tahtoa ei ollu, mut kuluneen vuoden aikana Se on tullu jostakin. Siihen tahtoon on monta tekijää. Vihdoinkin voin sanoo rehellisesti et mulla menee hiton hyvin. On mahtavaa kun voi sanoo sen rehellisesti vihdoinkin. Kiitos lukijat! Teidän korvaamaton tuki on mulle iso asia. Te ootte auttanu mua pysyy kuivilla, taistelemaan ja opettaneet mulle paljon siitä millasta on huumeeton elämä ja huumeeton Jenna. Kiitos tuestanne! Ja paskanjauhajat: i don't care. Turhaan louskutatte, se on vaan ajanhukkaa.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Överit



Muistu tässä mieleen yhet ekstaasi överit. Paritkin. Olin kämpillä ja kaveri otti yhteyttä. Essoja. Menin sinne ja rätkäsin essot hihaan. Alko hirvee vapina, sydän hakkas hulluna, tuli epämääräsiä liikkeitä ja eikun vessaan laattaamaan. Tuo tila oli mulle jo tuttu, mut essojen kanssa saa aina pelätä. Monet kerrat painoin mäntää pohjaan hirveen pelon vallassa ja rukoilin etten kuolis. Silti piti painaa mäntä pohjaan. Noh, nää överit pelotti. Jähmetyin paikalleni tunnustelemaan oloja. Silmät oli ihan mustat ja kaverikin totes että tais mennä vähän yli. Siinä sitä oltiin taas. Laattaaminen jatku. Jonkin aikaa siinä tutkittiin tilannetta. Sit olo hyvin vähän parani, huomasin et en ehkä kuolekaan ja uskalsin sit lähtee. Jo pihaan päästyäni mä oksensin taas. Siinä tuli vielä joku tyyppikin vastaan ja katto paheksuvasti. Kadulla kävellessä soitin kaverille (ihan varmuudeks et jos kuolen ni tietää mun sijainnin) ja hölötin siinä kulkiessani. Liikennevaloissa piti taas oksentaa ja sit otinkin suunnan sisustuskauppaan. What the fuck?? Kysyin myyjältä hyvin oudolla lapsen äänellä et "onko täällä niitä tapetteja?". En vieläkään tiedä mitä tapetteja mä kaipasin. Myyjäkin ihmetteli mun vapisevaa olemusta mut silti näytti missä tapetit on. Juoksin ulos. Laattasin. Kaveri puhelimes ihmetteli et mitä helvettiä mä säädän. Kun tietäs. Pääsin sit vihdoinkin kaverin luokse ja se laitto mut sänkypotilaaks. Överit meni pikkuhiljaa ohi. Mielessä kyllä pyöri aikasemmin tapahtunu essomyrkytys joka oli viedä multa hengen. Rännitin jo ties kuinka monetta essoo sinä päivänä ja sit se jonkin ajan päästä iski. Mä luulin et ne oli horkat, mut se oli jotain vitun paljon pahempaa. Kramppeja, kouristuksia, vapinaa, saatanalliset kivut, kova kuume.. Ei voinu kun huutaa. Oli niin kovat tuskat etten voinu kun maata täristen sohvalla helvetillisissä oloissa. Horkat jäi kepeesti kakkoseks siinä tilassa. En onneks ollu yksin. Kaveri hiero mun jalkoja ja selkää ja anto mulle pari rivaa (Rivatril) ja ne todennäkösesti pelasti mun hengen. Noin tunnin päästä alko olo vähän helpottaa. Uskosin että ne rivat todella jeesas. Myöhemmin sain kuulla että se oli ilmeisesti ollu myrkytystila. Oireet täsmäs. Oli kuulemma ihme et olin selvinny. Essoista ei koskaan voi tietää. Vaikka ne ois samaa satsii, ne voi olla täysin erivahvusia. Niistä ei tiedä mitä kaikkee paskaa niissä on. Niitä ei koskaan pitäis rännittää. Se on helvetin vaarallista. En suosittele kenellekään.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Linkki

http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/   <-- Tuonne!


Pitkästä aikaa päivitin tuon blogin. Pari uutta juttua.




Luonnossa

 Kävin metsässä kävelyllä eilen. Oli kyllä rentouttavaa ja mukavaa. Jännää miten luonto rauhottaa mielen. Viimeks kun rämmin metsässä juoksin sillon kyttiä karkuun ja koirahan mut kiinni sai. Nyt oli paremmin aikaa keskittyä ympäristöön. Oon kyl oikeesti muuttunu kun oon alkanu kiinnittää huomiota ympäristööni. Luonto on kaunis.
Pari päivää sit tuli pelastettua etana. se oli joutunu asfaltille ja oli kuoleman hädässä siinä kuivalla asfaltilla. Mä sen onneks huomasin ja mies sit nappas sen ja vietiin se takas nurmikolle. Se oli söpö etana. Oon huomannu monia söpöjä asioita luonnossa. Naakat. ne on niiiin söpöjä <3 Seuraan niitä aina kun nään niitä ja juttelen niille. Moni naakka on selvästi ihmetelly kun mä oon niille jutellu. Sen ihmetyksen näkee niistä. Söpöö. Ja se on söpöö kun ne vipeltää. Lehdet vaan lentää kun ne ettii maasta ruokaa. Koomista. Ne heittelee niitä :D Ne tekee paljon hassuja ja söpöjä juttuja. Niitä on tosi kiva seurata.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Elämästä

Elämästä.....
 Mitä se on?

Elämä on kova huume. (Se tappaa meidät kaikki)
 Vaikka olenkin ollut monet kerrat hyvin lähellä kuolemaa, silti sitä pelkään. Mikä siinä pelottaa? Onko se sitä kun ei tiedä mitä siitä seuraa ja miten se tapahtuu? Kipu? Pelko? 

Elämä on kuoleman odotushuone.
 Koskaan ei tiedä millon se tulee. Sitä voi vain odottaa. Ja sen odottaminenkin pelottaa. Silti ei voi kuin odottaa.

Elämä on sarja psykooseja.
 Kun todellisuus vääristyy, mieli saa uuden ulottuvuuden. Asiat tajuaa eri tavalla. Psykoosin jälkeen on uudestisyntynyt.

En ole koskaan paennut tai vihannut elämää, vaan ihmisten luomaa käsitystä siitä.
 Miten muut voi edes kuvitella tietävänsä mitä mä käyn läpi? Ei ne muut elä mun elämää. Ja silti ne kuvittelee tietävänsä jotain mun elämästä. Minä koen ne asiat, ei ne. Minä teen ne asiat, ei ne. Minä näen ne asiat, ei ne. Minä tunnen ne asiat, ei ne. Se mitä minä koen, teen, näen ja tunnen on vain minun elämäni. 

Elämä kulkee ohi, kun sitä tarkkailee yhteiskunnan kalterihäkistä. Kultaiset kalterit saavat häkki-ihmisen rauhoittumaan.
 Olenko häkki-ihminen? Kyllä. Me kaikki olemme. yhteiskunta meitä pompottaa ja vakoilee. Missään ei ole yksin, ne tietää missä sä olet, kelle soitat, missä sivuilla surffaat jne. Se on vankeutta kun ei ole omaa vapautta.

Kuinka pääsisin ulos pääni sisälle luodusta häkistä kohtaamaan Itse Elämän?
 Uskallanko edes kohdata sitä?

Elämä tappaa meitä.
 Se on elämän syvin tarkoitus. Elämä on pahuutta.

Elämä viiltää kuin veitsi.Ketäpä se ei olis viiltänyt? Kun listaa hyvät ja huonot kokemukset, huomaa että enemmän on niitä ikäviä kokemuksia. Mitä on traumat? Mä olen trauma.

Elämä on pelkkä sana, jonka sanomalla luulemme olevamme elossa.
 Toiset luulee elävänsä kun niistä lähtee meteliä. Jotkut luulee elävänsä kun ne muistetaan. Jotkut luulee elävänsä kun ne huomataan. jotkut luulee alävänsä kun ne omistaa. jotkut luulee elävänsä kun ne satuttaa.

E L Ä M Ä; viisi kirjainta ja yksi sana. So what?
 E - Epätoivoinen
L - Levoton
Ä - Älytön
M - Mieletön
Ä - Ääliömäinen

Elämä on kärsimystä. Kärsimys johtuu elämän halusta.  
 Hyvä vihje, huono ohje. 

Kiitos elämän lahjasta äiti ja isä! Kai käsitätte, että vittuilen nyt.
 Silti elämää pitää arvostaa vaikka se monesti satuttaa.

torstai 22. lokakuuta 2015

Traumat

Mä oon huomannu muutamia ikäviä juttuja. Terveydentilassani. Mua pyörryttää aina kun nousen, päänsärkyä on tosi usein, päähän on tullu pysyviä kuhmuja, niitä on ympäri päätä.. Huonovointisuutta, muistikatkoksia.. Eikä ne johdu aineista, se mulle kerrottiin. Vaan tekijä on hakkaja ex miehet. Ihan kun ei psyykkiset traumat riittäis. Mulle on tullu myös fyysisiä seurauksia väkivallasta. Pysyviä. Vammoja. Niin moni mies on mua hakannu ettei jaksa laskee, mut pahin oli edellinen pitkä aikanen suhde. Siitä oonkin jo kertonu. Se ei tyytyny hakkaamaan, se kidutti. Tajuttomanakin ollessani se hakkas, potki, repi.. Sen tarkotus ei ollu satuttaa vaan tuhota mut. Sairas narsisti. Mä muistan vieläkin sen hullun katseen kun se yritti tukehduttaa mut. Ja sama katse joka nautti mun kuristamisesta. Se todellakin nautti mun kiduttamisesta. Se melkein onnistu tappaa mut 2 kertaa 3 päivän sisällä. Koko vitun 3 päivää se kidutti mua ja otteet vaan paheni. En päässy pakoon kun vasta kolmantena päivänä ja sillonkin siinä ja siinä pääsin pakoon. Se kuristi multa vyöllä tajun kankaalle. Vittu se katse.. En ikinä unohda sitä hirveetä katsetta. Kun mä heräsin, se oli löysänny vyötä ja sain sanottua sille "muista kuka olet, miks sä haluut tappaa kihlattus?" ja se otti vyön pois ja nous mun päältä. Lähin sit juoksee ovelle ja se nappas mua hiuksista. Sille jäi hirvee tuppo käteen kun pakokauhussa revin itteni irti. Vieläkin on päässä sellanen kohta mihin ei hiuksia oo kasvanu. Soitin naapurin ovikelloo ja se pelasti mut. Mun puhelin oli sen kusipään piilossa ja vasta naapuri soitti kytät. Onneks selvisin hengissä. Joka kerta kun se mua hakkas se oli brutaalimpi. En ikinä unohda sitä hullun katsetta sen silmissä kun se mua kidutti. Ja psyykkiset traumat ei riitä, piti jättää pysyviä vammoja. Vittu kun oisin tajunnu edes pyytää korvauksia aina kun oli käräjät pahoinpitelyistä. Mä en tehny ikinä edes ilmotusta vaan kytät teki aina kun olin niin veressä ja paskana. Ja se myös raiskas mut monta kertaa mun nukkuessa koomaani pois. Kerto vaan aina jälkeenpäin ihan kun ei mitään. "Panin sua muuten yölä kun nukuit" Kiitos. Mä päästin sen liian helpolla. Vittu mä olen idiootti. Se oli aivopessy mut. "Et pärjää ilman mua." "Sä rakastat mua niin paljon..." "Sulla on vain mut." "En hakkaa enää ikinä rakas." ym paskaa. Mikään ei pitäny paikkaansa. Onneks vihdoinkin sit tajusin sen ennen kun oli liian myöhästä. Mut silti se selvis liian vähällä. Ja aina seuraavana päivänä se teki itestään uhrin. Syytteli itteesä ja itki niin et piti päätä silittää. Ja kenellähän ne mustelmat, murtumat, kivut, haavat, pelot, häpeä, tuska ja viha oikeesti oli? Silti mä olin hiljaa. Koko jätkä oli yks vitun valhe. Kaikki oli feikkiä ja totuus hirvittävä. Tyypillinen narsisti. Kiitos silloisen metadoni hoidon (eka korvaushoito oli metadonilla, tää toinen ja nykynen korvaushoito on subulla) että pääsin hänestä eroon. Kaduttaa että edes aikoinaan käänsin pääni sitä kohti, se ei ois sitäkään ansainnu.

Loppukevennys
Pari kaveria tuli kerran taas "kouluttamaan" sitä kun niille oli selvinny et se oli taas hakannu mut. Ne vei sen ulos, käski riisumaan ja laittovat talutushihnaan. Sielä se konttas hihnassa ympäri kaupunkia ja haukku kuin koira. 

tiistai 20. lokakuuta 2015

Kiusaamisesta

Mua kiusattiin koko se aika mitä kävin koulua. Miksi? Mä uskalsin jo sillon olla sitä mitä olen. Mustat vatteet, musiikkimaku, tykkään susista, huumeiden käyttö, erotuin joukosta ja sekös niitä vitutti. Joka päivä mua haukuttiin, uhattiin väkivalalla, käytettiin väkivaltaa, ahdisteltiin, seurattiin.. Vittu kiusattiin! Siks kun en ollu sitä samaa massaa mitä ne oli. Uskalsin olla oma itteni niistä huolimatta.
5-luokalla yritin ekan kerran itsaria. Muutama kiusaaja kiusas mua ja pakenin kerrostalon katolle. Ne huus alhaalla "hyppää susi, hyppää!". Kaikin tavoin yllyttivät mua itsemurhaan. Tervettä?? Halusko ne oikeesti nähdä mut maahan liiskaantuneena? Suolet pihalla jne. Ne perkeleet melkein sai mut hyppäämään. Kytät kerkes mut kuitenkin ottaa kiinni. Sairausloman jälkeen palasin kouluun ja kiusaaminen jatku vaan pahempana. "Ei se uskalla edes tappaa itteään" ym paskaa. Pulpetteihin tuli itsemurhakehoituksia, tappouhkauksia ja haukkuja. Huutelu jatku pahempana. Myös fyysinen puoli meni pahemmaks. Edes kouluajan ulkopuolella en ollu turvassa. Kerrankin mut heitettiin järveen. Missä tahansa olinkin, joku oli kiusaamassa myös.
Haukkumista.
Hakkaamista.
Uhkailua.
Pelottelua.
Seuraamista.
Ahdistelua. (jopa seksuaalista)
Paskan jauhamista.
..Kaikkea.
Ja sitä teki vielä niin moni. Lähes koko koulu vihas mua. Eikä lopulta ollu yhtäkään kaveria. Miten musta tuli niin vihattu? oon vaan aina ollu sitä mitä olen. Oma itseni. Onko se syy kiusata? Ei ainakaan kenenkään terveen syy. Muutenkin niiden toiminta kerto sen miten sairaita ne oli. Ja kiusaajat väittää että kiusattu on sairas. Oon mä sairas, mut mun ei oo tarvinnu alentua tollaseen toimintaan. Ja tollasen toiminnan jälkeen kyllä on sairas. Kiusaajat ei edes tajua miten vakavasta asiasta on kyse. Ne sai mut melkein tappaa itteni. Moni kiusattu on siinä onnistunukin. Kiusaajat ei tajua sitä tuskaa minkä ne kiusatuille aiheuttaa ja mitä siitä voi seurata. Kouluammuskelu. Itsemurha. Sekoaminen. Päihdeongelma. Kuulostaako pikkujutulta? Kiusaajat tuhoaa kiusatun tavalla tai toisella.
Mäkin olen suunnitellu kouluammuskelua. En sitä aio toteuttaa enää. Ei se mitään hyödyttäis enää. Vaikka olenkin katkera ja vihainen. Haluisin kostaa. Vihaan niitä. Jos joku mun kiusaajista lukee tätä tekstiä niin toivottavasti tuntee edes katumusta ja miettii mitä mulle on teoillaan aiheuttanu. Ne paskiaiset tuhos minut. Toivottavasti ovat tyytyväisiä tekoonsa ja valmiita kestämään seuraukset.

Diagnoosit

F90.0 Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD)
F32.2 Vakava masennus
F41.01 Vaikea-asteinen paniikkihäiriö
F10-19.2 Päihderiippuvuus
F41.1 Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö
F60.3 Epävakaa persoonallisuushäiriö
F11.2 Opioidien riippuvuusoireyhtymä
F91.1 Epäsosiaalinen käytöshäiriö
F43.1 Traumaperäinen stressireaktio
R45.5 Vihamielisyys
F10.2 Riippuvuusoireyhtymä

Kaukana terveestä. Vitun moniongelmainen.

Joku


Miten joku on voinu muka nähdä mut paikassa missä en ole koskaan ollu? Miten joku voi väittää tuntevansa mut vaikka ei ole koskaan mua nähnytkään? Miten joku voi vielä keksiä päästään asioita joita muka olen tehnyt? Pitääkö se joku minua aivan idioottina? Ihan kun en tietäis missä olen millonkin ollut, kenen kanssa ja mitä oon tehnyt. Vaikka olenkin ollu sekasin, mä kyllä muistasin jos sen jonkun väittämät jutut pitäis paikkansa, sen verran erikoisia juttuja ne oli. Se joku haluaa mustamaalata mua, enkä tajua miksi. Kyseessä on kaupunki jota en tunne, ja jossa en ole liikkunut viimeisen 10 vuoden aikana kun 3 kertaa. Ne kerrat on ollu talvella vaikka se joku puhuu selvästi kesästä. Ja se joku on muka näny mut tekemässä mitä kummallisempia asioita jotka sotii vastaan mun periaatteita. Ja kuvittelee tuntevansa mut. Paikassa jossa en ole koskaan ollutkaan! Asioita joita en ole tehnyt! Ihmettelen tätä juttua suuresti. Miksi se joku keksii tollasta? Vai onko se sekottanu mut johonkin toiseen? Mä kyllä oon sen näkönen ettei mua oikein voi sekottaa keneenkään muuhun. Se joku selvästi haluaa mustamaalata mua. Vielä noin typerillä jutuilla jotka muka on totta. Mut ei ole. Mä kyllä tiedän mikä on totta ja mikä ei, en oo vielä niin päästäni pehmenny että tollanen kusetus menis läpi. Ihmetelen vaan koko juttua. Miksi minä?

Paska matka

Kerran painoin mäntää pohjaan. Laivan vessassa. Sit olinkin jo Virossa kahden kaverin kanssa. Tutkalla. Sato koko ajan räntää. Ostettiin viinaa, tupakkaa, sähkölamauttimia, pippurisumutteita ja muuta mukavaa. Jumittiin laivaa odotellessa. Kaikki oltiin sekasin. Oli ihan perseestä vaan istua ja odottaa. Totesin että Viro on perseestä jos joutuu odottamaan. Me tylsistyttiin täysin. Ja sit mulla välähti. Meillähän oli mm sähkölamauttimia. Halusin vähän leikkiä. Lamauteltiin toisiamme siinä odotellessa ja se oli hauskaa. Vaikka se vähän täräytti. Sit tuli laiva ja valuttiin sinne. Yö meni rauhallisesti. Aamulla oli laskut mut ei kauan. Tultiin takas stadiin ja tullissa jänskätti. Turhaan, ei siellä ollu ketään. Sit lähdettiin ajaa takas Pieksämäelle. Kuski nukahti rattiin ja oli onnettomuus helvetin lähellä. Vittu että säikähettiin kun melkein osuttiin vastaantulevaa autoon joka onneks väisti. Se oli vitun lähellä. Oli pakko pysähtyä hengittämään kun melkein henki meni. Selvempi kuski rattiin, vedot, ja go go. Himassa totesin että olipa paska reissu. Ei jääny mieleen kun räntäsade, sähkölamauttimet ja se miten pienestä kaikki on kiinni.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Projektit

Huh huh! Katoin tos sähköpostit ja oli tullu pieni ylläri meikäläiselle. Mua pyydettiin lehtihaastatteluun! Innostun. Suostuin. Jännää. Musta halutaan tehä lehtijuttu, hyvin jännittävää. Pääsen kertomaan elämästäni ihan paperilla mikä jaetaan kotiin asti. Toivottavasti siitä jutusta ois hyötyä käyttäjille ja heidän läheisilleen. Siks mä siihen suostuin et voisin kertoo että siitä helvetistä voi päästä eroonkin. Tää on hyvä juttu.

Mitäs kaikkee projektia mulle onkaan tullu tän blogin myötä?
1. Mun elämästä tehdään opinnäytetyö
2. Pääsin toimittajaks Weturi lehteen
3. Musta tehdään taideteos ja videohaastattelu lyhytelokuvafestareille
4. Musta tehdään lehtihaastattelu
5. Mä pääsen huumevalistukseen
ja viimeisimpänä mut ei vähäisimpänä (vaan tärkeimpänä)
6. Olen saanut hyviä ystäviä monesta lukijasta

Tosiaan, tossa on jo monta hyvää juttua. Tärkeintä on se et moni lukija on kirjottanu mulle sähköpostia ja kertonu ongelmistaan ym ja näin sit on alkanu monta hyvää keskustelua. Musta on aina kivaa kun lukijoilta on tullu viestejä. On kiva voida auttaa ja olla tukena. Ja on kivaa kun mua on autettu ja tuettu. Arvostan sitä.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tilannekatsaus

Jännä juttu. Tää on eka syksy mun elämässä kun en oo masentunu vakavasti. Mul on vakava masennus diagnosoitu ja syksysin se aina pahenee. Mut tänä syksynä se on poissa. Oon ihan ihmeissäni. Voin hyvin ja ihmettelen sitä suuresti. Kamahimojakaan ei oo pahemmin ollu. Ne vähäiset himot mitä on ollu, on olleet lieviä. Ne oon selättäny ihan helposti. Vaikka oon nähny uniakin millon mistäkin aineista, herätessä ei oo tehny mieli. Outoo. Oon ihan puulla päähän lyöty kun mulla menee niin hyvin. Pelkään vaan et millon tää kaikki hyvä romahtaa. Tuntuu liian hyvältä olakseen totta. Se pelottaa. Mulla onkin paljon pelkoja. Pelkään jopa sitä et maa nielee mut kun liikun ulkona :D Monet pelot on aika koomisia. Mut sit kun ne iskee, se ei ole kivaa, sillon ne on todellisia. Bensa-asemat räjähtää, tulipalo syttyy, auto ajaa yli, joku seuraa mua, puu kaatuu päälle... Vaikka ei edes tuule. Ilmeisesti kaman käyttö on tehny musta aikamoisen vainoilijan. Aina on joku salaliitto meneillään! Ja minäkö olen terve? Kaukana siitä. Mut silti mä yritän parantua. Kaikista traumoistani en eroon pääse varmaan ikinä, mut niiden kaa voi oppia elämään. Löysin tossa yhen mun päiväkirjan vuoden takaa kesältä. Vikoilla sivuilla oli teksti jonka olin unohtanu. Olin vetäny taas vitusti lyricaa (subu hoidon lisäks) ja olin aivan vitun tutkalla. Sit kuitenki piti kaverin kaa juoda lonkeroo sihen päälle. Vaarallinen yhdistelmä. Notkuin aikani ja kaveri oli huolissaan kun ei enää saanu muhun kontaktia. Sit se huomas et mä olin jo tajuton. Tajutonta kamaa! Heräsin vasta seuraavana päivänä sairaalasta tutulta osastolta. Oli hengenlähtö ollu lähellä. Onneks kaveri oli asiallinen (näitä on harvassa) ja oli huolehtinu musta ja soittanu lanssin. Ilman sitä kaveria mä oisin kuollu. Näitä samanlaisia juttuja on tapahtunu niin monta kertaa mut vasta jälkeenpäin ne on pysäyttäny mut. Sillon kun käytin, en välittäny niistä lähellä kuolemaa hetkistä vittuakaan, piti vaan saada kamaa. Nyt mua jopa järkyttää noi kaikki överit mitkä on melkein vieny hengen. Melkein liian myöhään heräsin. Melkein. Mä sain vielä mahdollisuuden, ja aion käyttää sen. Vielä tuli mieleen yks juttu. Mua pyydettiin mukaan huumevalistukseen. Vastasin jo ja aion kyllä suostua siihen. Uskosin et valistettavat kuuntelee ja ymmärtää paremmin kun kokenut käyttäjä siitä paskasta kertoo asiantuntijoiden kanssa. Oon innoissani tästä mahiksesta. Ehkä just minä voin puheillani saada pelastettua edes yhden tyypin huumehelvetiltä.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Kiinnostaako huumeet?

Haluatko sinäkin kokea huumeiden tuoman nautinnon? Haluatko antaa itsesi ja elämäsi huumeille? Houkuttaako hallusinaatiot? Haluatko vaarantaa henkesi?


Jos vastasit yhteenkään kysymykseen kyllä, niin mieti myös mihin ryhdyt! Oletko valmis...

1. ..Ottamaan ainetta mistä et tiedä edes mitä se TODELLA on?
2. ..Maksamaan sikamaisen hinnan?
3. ..Kestämään ikävät olot kun vaikutus lakkaa?
4. ..Ottamaan riskin että aine on tappavaa?
5. ..Luottamaan diilereihin ja käyttäjiin?
6. ..Myymään kamahimoissa omaisuutesi?
7. ..Ostamaan velaksi vaarallisilta ihmisiltä?
8. ..Tekemään rikoksia että saa aineita?
9. ..Joutua huoraamaan että saa kamaa?
10. ..Pettämään läheisesi?
11. ..Jäämään yksin kun läheiset joutuvat ottamaan välimatkaa takiasi?
12. ..Myllertämään velkahelvetissä joka suuntaan?
13. ..Tulemaan hakatuksi (jopa tapetuksi) kun et pystykään maksamaan velkoja?
14. ..Joutua tekemisiin myös virkavallan kanssa?
15. ..Pitämään suusi kiinni asioista kun olet pidätettynä?
16. ..Kestämään kuolemantuomion JOS vasikoit?
17. ..Vankilakierteeseen?
18. ..Itsemurhaan?
19. ..Vierotusoireisiin?
20. ..Kaveriesi kuolemiin?
21. ..Todellisuuden vääristymiseen?
22. ..Paeta todellisuutta?
23. ..Menettää kaiken mikä oli joskus hyvää?
24. ..Kuolla huumeisiin?
25. ..Kestää vierotusoireet?
26. ..Yrittää kuiville useita kertoja siinä onnistumatta?
27. ..Saamaan narkkarin leiman ja vihat niskaasi?
28. ..Pääsemään eroon siitä helvetistä?
29. ..Voittamaan aineet lopullisesti?
30. ..Jättämään traumat huumehelvetistä taaksesi ja YRITTÄÄ jatkaa elämää?

Jos haluat tehdä elämästäsi helvettiä, käytä huumeita!!!

Vainot


Kaikki paikat pitää tukkia ja peittää mistä mut voidaan havaita. Ikkunat, peilit, ilmastoinnit.. Kaikki aukot ettei kukaan voi vakoilla mua. Ovi pitää teljetä kunnolla. Kukaan ei saa päästä sisään! Kaikki on kääntyneet mua vastaan. Kukaan ei ole enää luotettava! Kaikki kusettaa, valehtelee, suunnittelee jotain mua vastaan, yrittää harhauttaa mua, päästä musta eroon. En haluu nähä ketään. Paras paikka on bunkkeriksi tuunattu kämppäni. Kaikki aseeksi kelpaava on pidettävä käden ulottuvilla. Mielellään ympäri kämppää piilotettuina et ne on aina saatavilla. Pitää olla varautunu kaikkeen. Kuka tahansa voi hyökätä! Se on varmaa että joku yrittää käydä mun kimppuun, se on vaan ajan kysymys. Ei voi nukkua, pitää vahtia. On oltava koko ajan varuillaan. Ei uskalla syödäkään kun joku on voinu myrkyttää ruuatkin perkele. Ne on kieroja, on oltava helvetin varuillaan! Koska nehän aikoo vahingoittaa, vangita, kiduttaa, tappaa... Mitä tahansa voi tapahtua. Puhelimeenkaan ei voi vastata. Ne yrittää saada mut kiikkiin. Ja kytät kuuntelee, nekin on mukana tässä. Varmasti. Soittaja voi olla kuka tahansa, mut se on varmaa et soittaja on PETTURI! Ne juonittelee tälläkin hetkellä jotain mun pään menoks. Mut mä en antaudu! Kämpästä on tehty bunkkeri, aseita on lähistöllä joka huoneessa, olen linnottautunut. Mut silti.. Ne voi kuunnella! Pitää alkaa etsii mikrofoneja mitä tänne on varmasti piilotettu. Ja kamerat! Niitäkin on varmasti. Vittu mitä porukkaa. Mua ne ei lannista. Mä tiedän tasan tarkkaan mitä ne yrittää. Mut mua ne ei tule saamaan. Mulla on kuitenkin apuvoimia: Amfetamiini. Se on minun salainen aseeni. Muiden aseiden lisäksi. Vain Amfetamiini voi auttaa.

Todellisuus vs Todellisuus

Todellisuus
       Entinen Jenna
1. Vain aineet auttaa. Muuta en tarvitse. Aineet tuo onnen.
2. Ei ole enää muuta kuin huumeet.
3. Olen yksin vaikka kuulenkin ääniä.
4. Kukaan ei ymmärrä, ei halua auttaa, musta ei välitetä, kaikki on kääntyneet mua vastaan, meneillään on joku salaliitto taas.
5. Kehenkään ei voi luottaa.
6. Olen valmis mihin vaan kunhan saan aineita.
7. Mielummin överit kuin vajarit.
8. Olen koukussa, okei, sen jo reflatkin kertoo. Mitä sit? Mun elämää tää on!
9. Mua kohdellaan kuin saastaa missä ikinä olenkin.
10. En uskalla kohdata maailmaa ilman aineita.

Todellisuus
       Nykyinen Jenna
1. Aineet ei todellakaan auta, ne TUHOAA.
2. Mulla on vihdoinkin elämä kun olen jättänyt huumeet.
3. En ole enää yksin.
4. Moni ymmärtää, moni auttaa ja välittää. Kiitos.
5. Liian harvoihin voi luottaa.
6. En tekis enää mitään typerää aineiden takia.
7. Mielummin ilman.
8. Olen koukussa, mutta tilanteeni on aivan toinen (subu korvaushoito ja ADHD lääkitys Elvanse)
9. Mua kohdellaan kuin saastaa missä ikinä olenkin.
10. Maailma on paljon antoisampi ilman aineita.


Kumpaa todellisuutta sinä kannatat?

torstai 8. lokakuuta 2015

Kummallisimmat paikat mistä olen herännyt

 Tässä muutamia paikkoja mistä herätessä olen ollut hieman kummastunut, jopa järkyttynyt:

- Piharoskis
- Puistossa tuolin alta
- Kerrostalon katto
- Epämääräiset asunnot (täysin tuntematonta porukkaa)
- Vessa
- Tatuointistudio
- Auton takakontti
- Vaatekaappi
- Yleinen vessa sulkemisaikaan
- Ranta
- Metsässä kiven kolo
- Keskellä katua
- Leikkimökki
- Ulkosauna
- Pidätys selli
- Teho-osasto
- Pöpilä
- Tuntematon kaupunki

tiistai 6. lokakuuta 2015

2 mieltä, 1 ajatus

Tää kansa eli massa on ns. laittomien päihteiden vastaisessa kollektiivisessa joukkopsykoosissa. Ite olen lääkinnyt itteeni aineilla 14 vuotta, ja nyt olen lähes ilman.. Hyvää aikaa? No, ainakin tajusi juttuja tästä ns. normaali yhteiskunnasta ja sen ihmisistä. Bullshit! Kukaan ei tunnu tajuavan mua. Petyin vitusti. Liian korkeat odotukset kai? Oon ollut räkäinen nisti, mutta psykoosin kautta minusta tuli Äärinainen. Musta ei voi tulla mielisairasta, sillä mulla ei ole enää mieltä. Mä olen ei kukaan ei missään. Tuska, joka vuotaa. Mutta silti.. en tahtoisi olla jotain muuta, kun tämä onttous. En halua uskoa totuutta. Mutta silti mulla on kirkas mieli taas sekä pään sisällä että ulkonakin. Tekis mieli taas reissailla. Oman pään ja vähän toistenkin päiden sisällä siis. Tätä tärkeää virkaa suorittaessa olen siirtynyt pimeydestä Valoon. Valo voittaa! Mielikin on valkaistu erinäisillä kemikaaleilla vuosien varrella ja se oli hyvä juttu. Näin psykoosit ulkoa.. Sisältä päin olin ne jo kokenutkin ja ollu monta kertaa hoidettavana eri psykiatrisilla. Tosin ne hoidot on perseestä, kun piripäille annetaan vitun  antipsykootteja, jotka salpaa dopamiini tasoja. Lähde siinä sitten vittu kävelylle, sitä mennään pitkin seinä kuola poskella kun dopamiinit on nollassa jo muutenkin (kun piri on syönyt ne etukäteen, essot verottaa serotoniini tasoja samaan tapaan, mutta syövän lailla). Peittoon on kiva kääriytyä ja toivoa, että jo viimein kuolisi pois. Ehkä tämän sekavan ajattelun opetus on se, että kun pääsee kuiville ei kannata odottaa liikoja ns. normaali maailmalta ja normaali ihmisiltä. Samanlaiset pelit on käynnissä täälläkin/sielläkin, vaikka kaikki selitetään parhain päin ja verhotaan kauniisti. Mä odotin liikaa.. Mut just nyt, näppäillen tätä sormilla jotka tulevat olemaan joku päivä multaa, olen tyytyväinen. Pieni ihme.

Syntymä on lopun alkua..

Kiitos eräälle henkilölle siitä että minäkin tajusin :)

Ruiskuroskaajat

Mua vituttaa aivan saatanasti. Vitutus on kestäny jo vuosia. Vitutuksen syy: pitkin pitäjiä heitetyt ruiskut. Miten niin moni voi olla niin idiootti et heittelee värkkejä leikkipuistoihin, yleisiin kulkuvälineisiin, puistoihin, vessoihin, kaduille, missä ikinä nyt sen piikkinsä vetääkin. Ja kun kyse ei ole mistään pikkujutusta. Yleensä ne ruiskut on kyllästetty c-hepatiitilla tai jopa hivillä. Sen vielä ymmärrän että tyyppi vaarantaa oman henkensä vetämällä roipetta räpylään, mut sitä en ymmärrä että jätetään ne vitun värkit ihmisten ilmoille ja näin vaarannetaan ulkopuolisten turvallisuus. Monet kerrat oon keränny yleisiltä paikoilta löytämäni ruiskut ja heittäny ne roskikseen. Monet kerrat oon pitäny palopuheita muille käyttäjille. Tuntuu ettei mikään auta. Aina niitä löytyy paikoista mistä niitä ei pitäs löytyä. En tajua miten joku voi olla niin vastuuton. Mitä tälle asialle vois tehdä? Miten vois saada ruiskuroskaajat tajuamaan?

maanantai 5. lokakuuta 2015

Tilanne

Hyvin meni viikonloppu. Perjantaina sain Tän päivän subu annoksen ja eilen elvanse annoksen tälle päivälle. Ei ollu himoja vetää niitä ennen aikojaan. Oon tosi yllättyny. Tänään aamulla sit otin lääkkeet ihan oikeaoppisesti. Ajatuskin piikittämisestä inhotti. Ei hotsita. Enää. Aikamoinen muutos! Tää jo kertoo paljon kun pystyn ottaa lääkkeeni oikein. Jotenki tuntuu uskomattomalta. Ehkä Tää kuulostaa pikku jutulta mut sitä Se ei ole. Jos narkkari voi olla käyttämättä väärin hallussaan olevia lääkkeitä (jotka luokitellaan huumeiks), Se on suuri edistys. Kerrankin voin olla tyytyväinen itteeni :)

lauantai 3. lokakuuta 2015

Nistiretki

Tuli mieleen eräs nistiretki stadiin. Se tapahtu 2012-2013 joulun jälkeen vuodenvaihteen yli. Oli kyllä paska reissu. Seurustelin sillon yhen jätkän kaa joka rahotti mun kaman käytön ja mun oli tarkotus mennä sen luo tikkurilaan. Ennen lähtöö se laitto mulle paljon rahaa ja mä kävin ostaa matka huumeet: vitusti lyricoita ja teemuja. Niinkun oli tarkotuskin. Enhän mä ois pystyny liikkuu mihinkään ilman kamaa. Ennen lähtöö narkkasin itteni narkkarimaiseen olotilaan että uskalsin lähtee.

Matkalla junassa narkkasin "vähän" lisää. Olin muutenkin ihan vitun tutkalla. Kävin monta kertaa vessassa vedoilla ja yhellä kerralla unohtu piikki suuhun (mul oli tapana pitää aina osuman jälkeen värkit suussa) ja kävelin siinä omalle paikalleni ihmisten tuojottaessa mua kauhuissaan. Ihmettelin että mitä vittua ne kattoo ja kun istuin paikalleni mun vieressä ollu tyyppi huomautti asiasta aika hämmentyneenä. Ja hämmennyin kyllä minäkin. Lopulta mä sit tipahdin ja menin melkein tikkurilan aseman ohi, mut onneks se vieressä ollu tyyppi herätti mut oikeella kohalla. Olin ihan kaatokunnossa.

Oltiin sen jätkän kaa sit tikkurilas ja tarkotuksena oli tavata yks toinen jätkä jonka piti kertoo mulle yhestä katkopaikasta. Se tyyppi oli kuulemma siellä duunissa. Lähettiin sit moikkaa sitä jätkää stadiin ja se halus olla mun kaa kahestaan. Ok, jätkäkaveri vittuun ja menoks. Fiksua! Mentiin sen kämpälle ja se löi piripussin pöytään. JES! Siitähän se ajatus sitten lähti. Tökittiin iteemme ja toisiamme viikon verran ja pyörittiin ympäri stadia ihan tutkalla. Niistä liikkeistä mul on erittäin hatarat muistikuvat. Ja tää tyyppi vielä ihastu muhun. Se oli aika kiusallista. Jätkäkaveri oli vitun huolissaan ja soitteli koko ajan, ymmärrettävästä syystä. Narkattiin ja pyörittiin millon missäkin (hyvin eriskummallisissa piireissä) ja mä olin oikeestaan tuntemattomien tyyppien armoilla. Enhän mä tätä katko tyyppiäkään kunnolla tuntenu. Onneks ei käyny mitään hirveyksiä. Paitsi...

..Aineet loppu ennen aikojaan. Reilun viikon verran reissu kesti ja olin laskeskellu et aineet riittää. Mut yhtenä aamuna olikin sit reflatirallaa meininki. Ja lähtö lähellä. Olin aikasemmin törmänny yhteen jätkään joka heitti mulle sillon palan subua ja se lupas järkätä mulle sitä lisää kun koodasin sille. Mulle oli just tullu rahaa ja ne vitun rahat hävis samantien kun se jätkä hävis. Vittumainen katoamistemppu. 200e meni vitun ohareihin. Hajosin. Ja vielä oli edessä matka takas spankhilliin.. Hajosin pelkästä ajatuksesta. Lähtö lähesty lähestymistään ja kamaa ei löytyny ilman rahaa. Jätkäkaverillakin oli rahat loppu. Se sit haki mut stadista tikkurilaan.

Ja saatto junaan. Olin ollu pari päivää refloissa kun joudin kohtaamaan todellisen helvetin: reflat, vitun pitkä junamatka ja juna täynnä pelottavia muukalaisia. Olin ihan vitun paniikissa. Linnottauduin junan vessaan kun iski paniikkikohtaus. Hyvää matkaa Jenna! Koko vitun tikkurila - pieksämäki matkan itkin ja vapisin junan vesassa. Se oli yhtä helvettiä. Laatta lenti, hirveet kivut ja suunnaton pelko. Tuntu ettei matka lopu ikinä. Onneks se sit loppu ja pääsin himaan. Olot ei kyllä helpottunu ennen seuraavaa päivää mut olin kuitenkin helpottunu.

Vittu, mun piti mennä sinne stadiin katkotutkimuksen takia mut se muuttukin nistiretkeks. Mistä en muista kun alun ja lopun. Paska reissu mut tulipahan tehtyä.


500 000 ja subu

POKS! 500 000 kävijää tuli täyteen :) Siinä on jo niin paljon numeroita mun aivoille etten meinaa lukua käsittää :D

Mulla on nyt tossa jemmassa maanantain subuannos. Jännää ettei ole aikomustakaan vetää sitä ennen aikojaan. Olen muuttunut. Ennen tää ei ois ollu mahdollista. Eilen ne sain, ja ennen oisin jo vetäny ne aikoja sitten. Mut nyt.. Siinähän ovat subut. Ei huvita alkaa nykii niitä taipeeseen mikä tuntuu vähän kummalliselta. Tää on varmaan monille pikku juttu mut mulle se on suuri harppaus.