perjantai 31. joulukuuta 2021

Uuden vuoden postaus

 Vuosi vaihtuu taas. Aika on mennyt ihan hirveän nopeasti, tuntuu kuin koko vuosi olisi mennyt hetkessä ja tässä sitä ollaan. 

Kaikenlaista on tänä vuonna ollut, tapahtunut ja sattunut. Kuten: 

• Suunnattoman paljon posttraumaattista stressiä kaikkine kompleksisen PTSD:n oireineen. Välillä hiippailen omassa asunnossani, säikyn kaikkia ääniä, näen painajaisia, eristäydyn, pelkään pahinta ja toivon parasta.

• Kaksi loppuunpalamista, The Grande Finalea, eka kesällä ja toinen tämän syksyn aikana. Tää viimeisin The Grande Finale on ollut hiipivä ja salakavala, sitä ei tajunnut ennen kuin oli jo myöhäistä. Krooninen uupumus on perseestä. 

• Peruskoulun valmistuminen. 3 kymppiä äidinkielestä on ehkä siistein juttu opiskelussa. 

• Olen tuottanut valtavan määrän taidetta eri muodoissaan, kaikkiaan 9 näyttelyä, joissa on ollut mun maalauksia, piirustuksia ja makrameetöitä. 

• Monta mukavaa työpäivää Mediapajalla, videoiden tekoa ja julisteiden väsäämistä. Olen kuulemma työpaikan väriläiskä, vaikka mustiin pukeudunkin. Olen päässyt sielläkin käyttämään lahjojani ja oppinut uusia asioita. On ollut mahtavaa, et mut on hyväksytty omana itsenäni ja ilahtunut siitä, että pajalla outous on okei. 

• Hauskoja hetkiä maalauskurssilla. Yhdellä kerralla suutuin tauluun maalauskurssilla ja heitin taulun huoneen poikki päin seinää suutuksissani. Menin ulos tupakoimaan ja sit alkoi hävettää. En aikoihin ollut noin tulistunut ja pahoittelin asiaa muille. Heitä huvitti koko asia ja totesivat vain, että "Sellaista se taiteilijan elämä välillä on, ihan normaalia!' :D Onneksi taidepiirissä muutkin taiteilijat ymmärtää, mitä se luomisen tuska on. 

•  Hyviä hetkiä läheisten kanssa ja ihania hetkiä kanojen kanssa. Ritva-kana hyppäsi syliin yhtenä päivänä. Kanojen kanssa oleminen on ollut mahtavaa. Harmillista on, että 5 kanaa kuoli tämän vuoden aikana. Levätköön ystävät rauhassa! 

• Hirveä määrä valokuvia eri valokuvausreissuilta. Ennätys kuvien määrässä yhdeltä reissulta on noin 1300 kuvaa. Hulttis on kuvannut ihan *into* *into* ja sitten kuvien läpikäyminen on ollut lievästi sanottuna työlästä. 

• Blogissa käynyt kaiken kaikkiaan yli 1 940 000 kävijää. Tämä on jo ihan käsittämätöntä. Olen ihmetellyt tätä blogijuttua ja en pysty käsittämään, kuinka tästä on tullut näin suosittu. Olen kiitollinen. Hulttis ei tee tätä turhaan! Olen iloinen myös kaikista yhteydenotoista, joita olen teiltä lukijoilta saanut. Kiitos! Yhteyttä saa ottaa jos haluaa, ja se on toivottavaa. Joka haluaa ottaa minuun yhteyttä, viestiä voi laittaa sähköpostiin aivotukaani@gmail.com. (Aivotukaani on lintu, joka asuu ihmisen pään sisällä ja nokkii aika ajoin ajatuksia poikki Tok Tok Tok... Ja sit ei enää muista mitä piti sanoa tai kirjoittaa). 

•Tämän vuoden maaliskuussa tuli 6 vuotta täyteen uutta elämää ilman ruisku- ja huumehelvettiä. Olen todella kiitollinen. Ensi vuonna tulee 7 vuotta, ja seiska on mun lempiluku, sitä pitää juhlia. 

• Helmikuussa tuli täyteen 3 vuotta ilman tupakkaa sähkötupakan avulla. Mahtava juttu ja on muuten ollut paljon terveempi olo. 

• Kirjoitusterapian päätyttyä ilmestyi kirja, jossa on meidän kirjoitusterapiassa kirjoitettuja tekstejä, Heroines antologia. Kirjan kanteen pääsi mun tekemä piirrustus. Kirjasta löytyy yli 20 tekstiä meikäläiseltä. Löytyy myös netistä. Heroines tarkoittaa sankaritarta. En tiedä kuinka suhtautua siihen, että olen sankaritar. :D 

• Viime uutena vuotena aloin yllättäen piirtämään sarjakuvaa. Koko juttu lähti käyntiin ihan extempore, ilman suunnitelmaa, ja silti siitä on tullut kiinnostava kokonaisuus. Sarjan nimi on Oliot. Siinä oliot käsittelevät elämän syvällisiä ja hengellisiä asioita ja ilmiöitä huumorin kautta. En ole vielä uskaltanut julkaista tätä sarjaa, vaikka jokainen, joka on sitä lukenut, on kehoittanut julkaisemaan Oliot -sarjan. Olen piirtänyt Olioita jo 38 osaa ja tarina etenee vieläkin. Ehkä mä vielä joskus uskaltaudun julkaisemaan sen. 

• Hulttion kasvi-innostus räjähti käsiin. Taideluolassa on tällä hetkellä 64 huonekasvia. Olen ilahtunut ja innoissani siitä, että osaan pitää ne hengissä. Peikonlehdet ovat suosikkejani ja tälläkin hetkellä kotona yksi peikonlehti tekee jo kolmatta uutta lehteä. Kasvit ovat suuri ilo minulle. Se on aika jännä juttu ja uusi siisti asia. 

• Vaikka on ollut vaikeeta, on ollut myös mukavaa. Kaiken kaikkiaan olen 100 % kiitollinen. Pääsin myös todistamaan tästä suuresta muutoksesta seurakuntaan tänä syksynä. 

• Olen työstänyt traumojani lukemalla kirjoja aiheesta ja kirjoittamalla aiheista mieleen tulevia juttuja. Olen kirjoittanut noin 14 kokonaista päiväkirjaa huhtikuusta lähtien. Ennätys kirjan täyteen saamisessa oli 11 päivää. Sain siis kirjastokortin ja se on ollut iso apu traumaprojektiini. Olen lainannut ja lukenut hirveän määrän kirjoja tärkeistä aiheista ja samalla kirjoittanut asioita ja asioista. Tää on yksi osa toipumisprosessiani. 

• Hyvät hetket ystävien ja kavereiden kanssa. On ollut ilo saada ystäviä, jotka hyväksyy ja ymmärtää mua omana outona itsenäni. Erityisen siistiä on ollut se, kun olen saanut kannustaa ystävää ja olla innoittajana hänen kirjaprojektissaan. Sain rohkaistua hänet käyttämään lahjojaan, olen tukenut häntä kirjoittamisen aikana ja saanut lukea valmistuvaa kirjaa, jossa on aivan mahtava juoni. Olen ollut muusa olemalla vain mitä olen. Siistiä! 

• Olen saanut tämänkin vuoden aikana kasvaa ihmisenä. Olen ymmärtänyt monia asioita ja tehnyt mielekkäitä juttuja. Olen saanut olla avuksi ja hyödyksi, jopa iloksi toisille. Mutta ei tää vielä tässä ollut, katsotaan ja ihmetellään, mitä Hulttiksesta vielä on tulossa!

tiistai 21. joulukuuta 2021

Hulttiotytön VideoBlogi - Hulttiotytön Taideluola


 Hyvää joulua lukijat! Kiitos, että ootte jaksaneet seurata tätä blogia! Tässä teille joululahjaksi video mun asunnolta. Tehtiin tää Mediapajan porukan kanssa ja oli hauskaa kuvailla tätä. Toivottavasti tästä on teillekin iloa! Pääsette näkee, millainen mun kämppä on. Taidetta löytyy valtavasti, samoin myös kasveja. Jos kaikki yksityiskohdat olisi käynyt erikseen läpi, tätä videoo olisi joutunut työstämään pienen ikuisuuden. Aika hyvin tästä kuitenkin ilmenee, millaisen Taideluolan olen kehittänyt. :D 

Hyvää joulua!! 

Terveisin. Hulttis😬

lauantai 4. joulukuuta 2021

Postermywall kikkailua

Rohkaisua kaikille pimeässä kulkeville.


Joka aamuinen riesa. Olen aivan koomassa aamuisin ja herään hitaasti. Välillä kooma on niin paha, ettei muuta pysty ajattelemaan kuin sitä, kuinka koomassa sitä on. 


Typeryyden peruslaki. 


Näin on! On parempi yrittää ja epäonnistua, kuin paeta ja olla yrittämättä. Epäonnistumisista oppii aina jotain, mutta pakeneminen ja yrittämättä jättäminen ei opeta muuta kuin olemaan pelkuri, ja lamaantunut sellainen.


Välillä koen asiat aika voimakkaasti myös negatiivisessa valossa. 


Aina on mahdollisuus toimia oikein. Joka hetki. Joka päivä. 


Jos emme tunne itseämme, emmekä sitä, kuinka toimimme, olemme hukassa ja menetämme paljon, ehkä jopa hukkaamme itsemme (ja läheiset). Itsetuntemus on tärkeää ja sen myötä on helpompi elää ja olla ihmisten kanssa. Jos emme tiedä, mihin reagoimme, miten reagoimme, miksi reagoimme, olemme kusessa itsemme suhteen ja aiheutamme samalla paljon harmia toisillekin. 


Jees. 


Näin on. On heikkoutta alistaa toisia.


Varsinkin itsensä!


Tämäkin on raskas taakka erityisen herkälle persoonalle, joka aistii voimakkaasti toisten tunnetiloja. Ja heti sitä miettii: mitä mä oon tehnyt? En välttämättä mitään, mutta tunteet, joita toinen yrittää peittää, näkyy läpi, ja pistää miettimään, mikä on vialla ja miksi.


Jokaisen on hyvä olla sellainen kuin on. Oma itsensä. 


Terveisiä TraumaJennalta! 


Tämä koskee jokaista, sinuakin, joka tätä luet. 


Niin!! Perhana sentään.


Eräänä aamuna mulla vähän jumitti...


Syksyt on vaikeita. Aina.



 Jumala johdattaa meidän elämään oikeat ihmiset oikeaan aikaan. Älä siis työnnä luotasi ketään, jolla on hyvä tahto sinua kohtaan. 

tiistai 30. marraskuuta 2021

Kymppejä ja kasveja

 Noniin. Kyllä mä sain siitä äikän kurssista 10 ja todella hyvää palautetta. Yllättyin vähän itsekin, kuinka positiivista palaute oli. Olen kiitollinen ja iloinen. Opettaja sanoi muun muassa, että on tosi hienoa, miten olen panostanut tehtäviin. Oli tehtävä sitten mikä hyvänsä, olen tehnyt sen huolella ja hyvin. Hän sanoi myös, että mun kursseja on ollut suuri ilo arvioida. "Kunpa kaikki tekisivät näin huolellista jälkeä, eivätkä vain yrittäisi päästä läpi", opettaja sanoi. Yhteenkin tehtävään oli arvion kohdalla kirjoitettu: KYMPPI!!! 😁  Olen iloinen ja kiitollinen. Koulu on nyt käyty ja odotan todistuksen saamista. Jännää nähdä, mikä on mun keskiarvo. Sen näkee sitten.

Kirjoittaminen on mun vahvuus, mutta huomasin, että osaan myös esiintyä videolla. Siitä innostuneena käytiin viime perjantaina kuvaamassa video mun asunnolla. Siinä mä esittelen Taideluolaani. Nyt video on editointi vaiheessa ja kun se on valmis, se tulee tänne blogiin. 

Olen järjestellyt asuntoa uuteen uskoon, koska sinne on tullut uusia asukkaita. Kasveja! Mieletön määrä kasveja! Olen hullaantunut siis kasveihin. Innostuin niiden hoitamisesta, kun huomasin, että minähän osaan pitää ne elossa. Ainakin suurimman osan. Nyt Taideluolassa on 58 elävää kasvia kaiken kaikkiaan. 😁 Tässä näkee taas, että kun mä innostun jostain, niin sit mä todellakin innostun. Kasvien hoito ja niiden kasvun seuraaminen on tosi siistiä. Mä aina juttelen niille, kannustan niitä kasvamaan ja voimaan hyvin. Välillä mä laulan niille ja kun laulan, näyttää ihan siltä kuin ne kasvit alkaisi jotenkin hehkua. Ihan kuin ne ilahtuisivat. En tiedä onko tää vaan omaa kuvitelmaani, vai hehkuuko ne oikeasti. Joka tapauksessa niitä on kiva hoitaa! Moni kasvi on kukkinut, jopa mehikasvit ovat kukkineet. Ja kasvit myös kasvaa ja sitä kasvua on hauska seurata. Nytkin siellä kaksi peikonlehteä tekee uutta lehteä ja myös köynnökset kasvaa pituutta ja ihmepensas tekee uusia lehtiä. En jaksa edes luetella kaikkia kasvien ihmeitä, mitä Taideluolassa on meneillään. Peikonlehdet on mun suosikkeja. Niiden lehdet on upeita, kun niissä on reikiä ja lovia. Jotenkin niin meikäläistä. Aion hankkia niitä vielä lisää. Olen myös piirtänyt peikonlehtiä eri tekniikoilla yhä uudestaan. Samoin muita kasveja, mutta peikonlehdessä on SITÄ JOTAIN. Vähänkö olen niistä innoissani! Ja vähänkö mä aina riemuitsen ja iloitsen, kun kastelen kasvit ja sumutan niitä vedellä. Sitä iloa ja riemua on vaikea sanoin kuvata. Se on sitä luonnonlapsen luonnollista iloa ja riemua. Kuulemma hellyttävää. 

Tämmöistä tällä kertaa. Jos joku haluaa nähdä kuvia mun kasveista ja taidejutuista, kuvia löytyy Instagramista @hulttiotytto . On siellä paljon muutakin kuvamateriaalia, joten käykää vilkaisemassa! 

tiistai 16. marraskuuta 2021

Tekstejä by TraumaJenna

Tässä traumatisoitunut puoleni astuu esiin..
























Koen olevani ongelma.


Aina välillä iskee uupumus, The Grande Finale, ja silloin Jenna meinaa luovuttaa. Melkein.


TraumaJenna taistelee itsestään ja asettaa rajat.








Hyvä Jenna! Taas sinä keksit tavan dissata itseäsi! Lopettaisit jo!












Tähän se valitettavasti on menossa. 




















Kerran päässä löi tyhjää. Ja sit tuli mieleen gaslighting. 






Terveisiä TraumaJennalta.


Vastustan katkeruutta viimeiseen asti!


Asuntoon oveen tuleva kyltti.







Näin on. Vaikka olen rikki, en tahdo rikkinäisyyden eristää itseäni toisista. TraumaJenna ei luovuta!