Mä oon huomannu muutamia ikäviä juttuja. Terveydentilassani. Mua pyörryttää aina kun nousen, päänsärkyä on tosi usein, päähän on tullu pysyviä kuhmuja, niitä on ympäri päätä.. Huonovointisuutta, muistikatkoksia.. Eikä ne johdu aineista, se mulle kerrottiin. Vaan tekijä on hakkaja ex miehet. Ihan kun ei psyykkiset traumat riittäis. Mulle on tullu myös fyysisiä seurauksia väkivallasta. Pysyviä. Vammoja. Niin moni mies on mua hakannu ettei jaksa laskee, mut pahin oli edellinen pitkä aikanen suhde. Siitä oonkin jo kertonu. Se ei tyytyny hakkaamaan, se kidutti. Tajuttomanakin ollessani se hakkas, potki, repi.. Sen tarkotus ei ollu satuttaa vaan tuhota mut. Sairas narsisti. Mä muistan vieläkin sen hullun katseen kun se yritti tukehduttaa mut. Ja sama katse joka nautti mun kuristamisesta. Se todellakin nautti mun kiduttamisesta. Se melkein onnistu tappaa mut 2 kertaa 3 päivän sisällä. Koko vitun 3 päivää se kidutti mua ja otteet vaan paheni. En päässy pakoon kun vasta kolmantena päivänä ja sillonkin siinä ja siinä pääsin pakoon. Se kuristi multa vyöllä tajun kankaalle. Vittu se katse.. En ikinä unohda sitä hirveetä katsetta. Kun mä heräsin, se oli löysänny vyötä ja sain sanottua sille "muista kuka olet, miks sä haluut tappaa kihlattus?" ja se otti vyön pois ja nous mun päältä. Lähin sit juoksee ovelle ja se nappas mua hiuksista. Sille jäi hirvee tuppo käteen kun pakokauhussa revin itteni irti. Vieläkin on päässä sellanen kohta mihin ei hiuksia oo kasvanu. Soitin naapurin ovikelloo ja se pelasti mut. Mun puhelin oli sen kusipään piilossa ja vasta naapuri soitti kytät. Onneks selvisin hengissä. Joka kerta kun se mua hakkas se oli brutaalimpi. En ikinä unohda sitä hullun katsetta sen silmissä kun se mua kidutti. Ja psyykkiset traumat ei riitä, piti jättää pysyviä vammoja. Vittu kun oisin tajunnu edes pyytää korvauksia aina kun oli käräjät pahoinpitelyistä. Mä en tehny ikinä edes ilmotusta vaan kytät teki aina kun olin niin veressä ja paskana. Ja se myös raiskas mut monta kertaa mun nukkuessa koomaani pois. Kerto vaan aina jälkeenpäin ihan kun ei mitään. "Panin sua muuten yölä kun nukuit" Kiitos. Mä päästin sen liian helpolla. Vittu mä olen idiootti. Se oli aivopessy mut. "Et pärjää ilman mua." "Sä rakastat mua niin paljon..." "Sulla on vain mut." "En hakkaa enää ikinä rakas." ym paskaa. Mikään ei pitäny paikkaansa. Onneks vihdoinkin sit tajusin sen ennen kun oli liian myöhästä. Mut silti se selvis liian vähällä. Ja aina seuraavana päivänä se teki itestään uhrin. Syytteli itteesä ja itki niin et piti päätä silittää. Ja kenellähän ne mustelmat, murtumat, kivut, haavat, pelot, häpeä, tuska ja viha oikeesti oli? Silti mä olin hiljaa. Koko jätkä oli yks vitun valhe. Kaikki oli feikkiä ja totuus hirvittävä. Tyypillinen narsisti. Kiitos silloisen metadoni hoidon (eka korvaushoito oli metadonilla, tää toinen ja nykynen korvaushoito on subulla) että pääsin hänestä eroon. Kaduttaa että edes aikoinaan käänsin pääni sitä kohti, se ei ois sitäkään ansainnu.
Loppukevennys
Pari kaveria tuli kerran taas "kouluttamaan" sitä kun niille oli selvinny et se oli taas hakannu mut. Ne vei sen ulos, käski riisumaan ja laittovat talutushihnaan. Sielä se konttas hihnassa ympäri kaupunkia ja haukku kuin koira.
Nämä on elettyä elämää, ja hirveitä trauman aiheuttajia. Jenna, yritä luopua näistä muistoista, ja keskity siihen hyvään mitä sinulla on tänäpäivänä. Vain ne nykyiset hyvät asiat kantaa eteenpäin.ota tavoitteeksi hankkia se kuntouttavan toiminnan paikka jostakin nuorisopajalta tai käsityöpaikasta, niin pääsisit tekemään osaamiasi käsitöitä ja askarteluja paikassa missä olisi monipuolisesti materiaalia tarjolla, ja ohjaajia. Saisit niitä onnistumisen elämyksiä, ja huomaisit sitä kautta edes, että olet taitava ja hyvä ihminen menneisyydestä huolimatta. Muistoistakin kannattaa jossakin vaiheessa päästää irti, ettei niistä tule lopun iän taakka, eikö niin?
VastaaPoistaTotta. Oot ihan oikeessa. Välillä vaan ikävät asiat tuppaa palaamaan mieleen.
PoistaPääasia että et anna enää ikinä vastaavaa tapahtua! Jos nykyinen miehesi lyö tms kertaakaan niin lähdet HETI. Olet liian arvokas ihminen siihen että sinua lyötäisiin kertaakaan. Olet selvinnyt monesta koettelemuksesta hengissä. Olet mielestäni vahva ihminen ja uskon että pystyt jakamaan sitä vahvuutta muillekin ainakin jossain vaiheessa. Elämästäsi tulee varmasti vielä mahtavaa kunhan vain jaksat huolehtia itsestäsi ja arvostaa itseäsi. Kaikkea hyvää sinulle!
VastaaPoistat. Kati
Nimenomaan. nykyinen mieheni ei mua onneks hakkaa. Se on väkivaltaa vastaan ja se on hyvä juttu. Mut enää en anna kenenkään mua lyödä!
PoistaSulle on kyllä sattunut ja tapahtunut, oon seurannut sun blogia nyt jo jonkin aikaa. Nyt ajattelin kommentoida. Mun mieheni on pahoinpidellyt mua myös, mutta ei niin pahasti, kun sulle on tehty. Pahin on ehkä, se kun se polkas mun pään lattiaan hakattuaan mut ensin lattialle. Mustelmia on ollut varmaan joka paikassa mitä kuvitella saattaa, mustaa silmää ja verta nenästä ja huulista. Nyt se ei oo pitkään aikaan kovin pahasti lyönyt, mutta se saattaa uhkailla tappavansa mut ja silloin pelkään tosissani, hän on puukottanut aikaisemmin miestä joka halvaantui ja kuoli myöhemmin sairaalassa. Mies sanoo aina välillä rakastavansa mua ja on joskus muka pahoillaankin, siitä että satuttaa mua fyysisesti ja henkisestikin. Mä tiedän, että olis mun parhaaksi jättää se, mutta en jotenkin uskalla enkä toisaalta haluakaan, kun en varmasti kellekään muulle kelpaisikaan ja rakastan sitä silti. Mies on entinen alkoholisti kuten minäkin. Olen myös huumeita käyttänyt jonkinverran, oon kokeillut varmaan n. Kahtakymmentä eri huumetta ja muutamia viikkojen putkia on tullut vedettyä, mutta onneksi en ikinä oo jäänyt koukkuun. Mulla oli ennen lähes kaikki kaverit käyttäjiä, nyt ei oo kavereita, koska en edes juo enää. Mua on kiusattu ja syrjitty päiväkodista asti ysiluokkaan. Enkä onnistunut valmistumaan amiksesta, koska viina vei silloin voiton. Mulla on kans lukuisia mt-ongelmia jotka johtuu kiusaamisesta, perintötekijöistä ja päihteiden käytöstä. Ymmärrän sua aika hyvin vaikka en ookaan noin pahoja asioita kokenut. Oot todella rohkea, kun teet tätä blogia ja niitä muita projekteja. Nostan sulle hattua, koska jaksat tehdä tätä negatiivisista palautteista huolimatta, itse en ois noin vahva. Hienoa, että olet päässyt huumeista eroon ja jatka samaan malliin.
VastaaPoistaKiitos. Kauheita oon kokenu. Enkä ihmettele yhtään että pelkäät, syytäkin on. Mun mielestä sun ois fiksuinta jo ihan oman turvallisuutes takia jättää se ennen kun se tuikkaa suakin, tai jopa tappaa. En halua pelotella, mut niinkin voi käydä. Tiedän ton tilanteen kun ei uskalla ja toisaalta edes halua erota. Se on paska tilanne. Mä pääsin hakkaaja exästäni eroon kun otin välimatkaa (menin katkolle) ja sain ajatella rauhassa. Sit mä vihdoinkin tajusin että jos en jätä sitä se tappaa mut vielä. Tee ihmeessä pakosuunnitelma. Pidä aina puhelin saatavilla, turvapaikka mihin paeta ja joku jolle voit puhua. Suunnittele tarkkaan miten toimia kun se alkaa hakkaamaan. Pakkaa tärkeimpiä tavaroita jo valmiiks (salassa tietenki) että pääset mahd nopeesti pakoon. Ja sovi naapureiden kanssa että soittaavat kytät jos kuuluu meteliä. Oikeesti sun kannattaa toimia ennen kun on liian myöhästä. Se on vaikeeta, mut muista että sun henki on kallis. Väkivalta vaan pahenee mitä pidempään se jatkuu. Pian se ei enää tyydy vaan lyömään. Olen tosi huolissani sun tilanteesta. Jos haluat jutella niin kirjota mulle luottamuksella jenna.harju89@hotmail.com. Annan kaiken tukeni.
PoistaKirjotin jo äsken pitkän kirjotuksen, mutta jotenkin se vaan hävisi. Pointti kuitenkin se, että kenenkään ei tarvitse kestää väkivaltaa. Kuten Jenna sanoi, se vaan pahenee ja muuttuu raaemmaksi. Tiedän, mistä puhun. Olen parhaillaan lasten kanssa turvakodilla, väkivaltaisen miehen takia.
PoistaKannattaa toimia, ennen kuin on myöhäistä. Suosittelisin ottamaan yhteyttä lähimpään turvakotiin, heiltä saisit varmasti hyviä neuvoja. On myös olemassa avotyötä naisille. Sielläkin voi käydä juttelemassa tai vaikka soittaa...
Erää nainen sanoi osuvasti; "en ikinä uskonut, että mies mua tappais, mutta nyt käytiin melko lähellä". Ja eräs vanha rouva oli elänyt väkivaltaisessa liitossa varmaan puoli vuosisataa. Päästyään omilleen hän on kokenut vasta todella elävänsä.
Myös miehellesi on olemassa apua. Monet kaupungit tarjoavat esim. Jussi-työtä väkivaltaisille miehille. Jos miehes sua tosissaan rakastaa, hakee hän apua itselleen.
Mutta vain sinä voit katkaista väkivallan kierteen. En usko että väkivalta itsestään loppuu. Pahenee vaan. Meitä on olemassa paljon muitakin, jotka ovat olleet samassa tilanteessa sun kans tai ovat edelleenkin. Vertaistukiryhmiäkin on olemassa...
Tsemppiä sinulle!! Muista, että kelpaat kelle vaan. Tuo vähättely vaan on tyypillistä alistaville väkivaltaisille miehille...
Mulle oli jo liian rankka teksti tämä eka jonka luin. Ollaan niin eri maailmoista. Toivottavasti pääset eroon huumeista ja hakkaajista.
VastaaPoistaMolemmista mainituista olen päässyt eroon.
PoistaHei! Tänään löysin sun blogisi ja on kyllä mielenkiintoista luettavaa. Mulla on vähän kokemuksia huumeista, kokeillut olen mutten sen enempää. Muutamia ystäviä on, joista osa on päässyt kuiville ja osa vielä kamppailee. Tää teksti oli sellainen et piti ihan kommentoida. Harvoin mihinkään kirjottelen. Liippaa nimittäin sen verta läheltä tää aihe.
VastaaPoistaOon nyt lasten kanssa turvakodilla, väkivaltaisen miehen takia. Ja ymmärrän hyvin kommentoijan ajatukset. Toisaalta ei edes halua lähteä suhteesta. Mutta onko tuollaisella suhteella tulevaisuutta? Ei se ole tasavertainen suhde, jossa joudut pelkäämään. Ja täällä on kyllä hyvin saanut etäisyyttä asioihin ja se juurikin on ollut tärkeää. Eräskin nainen sanoi osuvasti; "en ikinä ajatellut väkivallan menevän niin pitkälle että henkeni menetän,mutta nyt oli jo melko lähellä." Eihän sitä kukaan usko, mutta yksikin isku riittää...
Ja kommentoijalle vielä...väkivaltaa on aina ihan liikaa, oli sitten yksi lyönti tai kunnon pieksäminen. Mitään ei tarvitse kestää yksin, meitäkin on muita. Suosittelen ottamaan yhteyttä lähimpään turvakotiin. Heillä on varmasti sinulle neuvoja. Myös avopuolella voi käydä juttelemassa tai soittaa heille.
Tapasin täällä erään vanhan rouvan, joka oli joutunut elämään väkivaltaisen puolison kanssa puoli vuosisataa. Vasta nyt hän kokee elävänsä, ikää on varmaan yli seitsemänkymmentä...
Ja vielä se, että miehellesi myös on apua tarjolla. Monilla paikkakunnilla on tarjolla esim. Jussi-työstä, joka siis on tarkoitettu väkivaltaisille miehille. Jos miehesi sua aidosti rakastaa, hän hankkii itselleen apua...tsemppiä kuitenkin. Muista, että vain sinä itse voit katkaista väkivallan kierteen!!!
Ikävä kuulla et oot joutunu kokee väkivaltaa. Se rikkoo aika tehokkaasti. Pysy vahvana ja lujana! Älä palaa enää takas. Kuten sanoit niin kukaan ei ansaitse väkivaltaista kohtelua.
Poista