Linkki

https://ahdasportti.blogspot.com/2020/07/onko-totuus-vihapuhetta.html?m=1 

Unohdin linkittää tän jo ajat sitten. Tässä linkki toisen blogini tekstiin. 

Hulttiotytön VideoBlogi - Joulupostaus

 

 Tässä tämmöinen joulupostaus. Hulttis viettää joulua kanojen kanssa ja laulaa kanoille itse tekemänsä laulun. 

On jännittävää julkaista omaa laulua.. Olen kovin arka laulamisen suhteen, joten vähäisen jänskättää, kun nyt kaikki kuulee mun laulua. Tää laulu vaan tuli jostain yhtenä iltana Raamatun äärellä. Sävel alkoi soida päässä ja sanat tulivat mukaan pikkuhiljaa. Ja niin syntyi jälleen yksi hengellinen laulu. Nimeksi tuli Syntisen turva Jumalassa. Sellaista.

 Nyt sit tallensin lauluni. Paremminkin olisi voinut mennä, ei ollut ääni auki kunnolla ja myös videon äänenlaatu on oma tekijänsä myös. Mutta, tarkoitus oli laulaa kanoille, koska ne tykkää siitä. On ollut ilo huomata, että eläimetkin tykkäävät musiikista. Varsinkin Iivari kukko kuuntelee hyvin kiinnostuneena. 

Anyway, hyvää joulua kaikille lukijoille!! Kiitos, että luette tätä blogia ja kiitos kaikesta tuesta ja kannustuksesta! 

Taidekuvia

Luonnonlapsi luonnossa. Edelleen elossa, asiat kunnossa. Elämä edessä, huumehelvetti takana. Olen kiitollinen, kun olen saanut tulla näkemään ja kokemaan tämän uuden elämän. Kuinka paljon olisikaan jäänyt näkemättä, kokematta, tekemättä, jos olisin kuollut huumehelvetissä. Tämä maailma on ihmeellinen paikka. Kuinka upeaa onkaan saada nähdä niitä ihmeellisiä asioita, joita luonnossa ja kaikkialla on. On kuin sokea olisi saanut näön. Olen kiitollinen, niin kiitollinen, ettei sanat riitä.

Söpöstelijä. Olen vieläkin kuin kasvava lapsi, joka ihmettelee ja hämmästelee tätä maailmaa. Vieläkin on paljon uusia asioita, joita olen saanut huomata ja oppia. Paljon on söpöjä asioita, olen kova söpöstelemään. Ja kun innostun, mua ei pysäytä mikään. Kun innostun, pieni lapsi sisälläni tulee esiin, ja se on huvittavaa. Saatan jopa hyppiä innosta. :D Sellainen mä olen. Pikku Jenna. Työpaikallakin työkavereita huvittaa, kun Pikku Jenna innostuu. Lapsenmielisyys on vain hyvä asia!

Vakavasti traumatisoitunut. Mutta ei toivoton. Vaikka mulla on PTSD, eikä moni sitä ymmärrä, olen silti järjissäni ja elossa. Jotkut leimaa traumatisoitumisen hulluudeksi, koska eivät sitä ymmärrä. Ei se ole hulluutta. Ihminen on vain särkynyt. Mun maailma on järkkynyt pahasti monet, monet kerrat. On tullut traumaa trauman päälle. Kompleksinen PTSD on tullut mulle vakavien, toistuvien traumaattisten kokemusten seurauksena. Ei se ole ihme, että hajoaa, kun joutuu kokemaan kaikenlaista julmuutta ja vääryyttä toistuvasti. Seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta, koulukiusaaminen, huumeet, rikokset, kaikki sellainen tuhoaa ihmistä. Vaikka olen rikki, järkeni olen säilyttänyt. Vai kuulostaako mun tekstit hullun puheilta, hullun, joka on täysin irti todellisuudesta, eikä tajua enää mitään? Olen kysynyt tuota monelta, ja vastaus on ollut "Ei". Hyvähän ymmärtämättömien on leimata toinen hulluksi, koska eivät ymmärrä toista. Tutustuisivat, ennen kuin tuomitsevat. Tai sitten syy on pelkkä ilkeys, tarve lytätä toinen jostain kumman syystä.

Toivo on säilynyt kaikesta huolimatta. Sen huomasin huumemaailmassa, että ne, jotka menettivät toivonsa, ne kuolivat. Älköön kukaan menettäkö toivoaan! Pahimmassakin kriisissä on aina toivoa. Niin kauan kuin on elossa, on myös toivoa. Ihmistä ei ole luotu luovuttamaan. Toivo paremmasta auttaa jaksamaan. Ne, joilla ei toivoa ole, usein luovuttavat ja siitä seuraa kuolema ennemmin tai myöhemmin. Valitettavasti olen joutunut näkemään tätä liikaa. Liian moni menetti toivon, liian moni kuoli. Välillä koen jopa syyllisyyttä siitä, että selvisin, kun niin moni muu kuoli. Se on vähän outoa. Suren vieläkin niitä kuolleita kavereita, jotka huumehelvetissä henkensä menettivät. Rauha heidän muistolleen!

Ennen olin satanisti, nykyään kristitty. Kuinka voikaan ihminen muuttua. Kun olen käynyt läpi ateismin, satanismin ja lopulta päädyin kristityksi, olen saanut huomata, kuinka turhia ja haitallisia nuo aiemmat ismit olivat. Ateismi oli turhuutta, elämää vailla merkitystä. En pystynyt uskomaan evoluutioon edes ateistina, se ei vaan toiminut, Ei ollut mahdollinen. Satanismi oli.. Pahuutta. Inhottavaa, vastenmielistä pahuutta, ja olen kiitollinen, että pääsin pois siitä touhusta! Kun tulin uskoon, palaset loksahti paikalleen. Elämälle tuli merkitys, järki, mielekkyys, rauha, turva, pelastus, ikuinen toivo ja elämä. Sain kokea valtavan mielenmuutoksen, muuttua todelliseksi itsekseni. Ehkä se näkyy täällä blogissakin, kuinka olen muuttunut ajatuksiltani, asenteiltani, arvoiltani jne. 

Entinen narkkari, nykyinen taiteilija. On käsittämätöntä, kuinka monia lahjoja olen saanut. On ollut hienoa päästä käyttämään lahjojani ihmisten iloksi. Moni saa voimaa ja rauhaa mun musiikista, on ollut ilo nähdä, kun äidit tulee lastensa kanssa tanssimaan, kun soitan sävellyksiäni flyygelillä. Ihmiset tykkää mun musasta. Se on suuri ilo. Samoin mun taide on kiinnostanut monia. Tälläkin hetkellä Poleenissa on tauluja minulta kahdessa näyttelyssä. Mun makramee töitä kehutaan myös kovasti, ja nyt oon päässyt tekee makramee vaatteita. Siistiä! Myös mun teksteistä on ollut hyötyä ihmisille. En tee tätä turhaan. Vielä kun pääsisi käyttämään laulamisen lahjaa Jumalan kunniaksi. Olen laulanut paljon täällä asunnolla, mutta harva sitä kuulee. Eräs kristitty, joka ei edes tiennyt laulun lahjastani, sanoi mulle :"Sinusta tulee laulava evankelista." Jännittävää. Aika näyttää, miten käy.

En ole uhri, olen selviytyjä. Vaikka olen joutunut kokemaan monenlaista julmuutta ja kaltoinkohtelua, en suostu olemaan uhri. Olen selvinnyt niistä hirveyksistä hengissä, eikä mun minuutta ei ole onnistuttu tuhoamaan, joten olen selviytyjä. Katson eteenpäin, kuljen eteenpäin, menneisyys takana, eikä se määrittele minua. Olen mitä olen kaikesta huolimatta. Myös ne kovat kokemukset kasvatti mua ja olen iloinen siitä, että olen selvinnyt. Rikkinäinen ja haavoja täynnä, mutta elossa. Opin ymmärtämään elämän arvon vasta käydessäni lähellä kuolemaa. Ennen halusin kuolla, nykyään kuolemanhalu on vaihtunut elämisen iloon. Elämä on arvokas lahja, jota ei tule heittää hukkaan!

Hirvittävistäkin asioista voi selvitä ja toipua. Ei elämä ole koskaan helppoa, mutta vaikeuksilla on sekin hyöty, että ne kasvattavat meitä ja niistä voi oppia. Ei täällä mikään tapahdu turhaan. Eikä pahaa tapahdu vain pelkkää pahuuttaan. Sen on tuotava myös jotain hyvää mukanaan.

Kuvaaja: Jone Matilainen

www.jonematilainen.com

www.facebook.com/jonematilainen.photodesign

@jonematilainen 

#jonematilainenphotography

#jonematilainen
 

Hulttiotytön VideoBlogi - Kuulumisia pitkästä aikaa

Tässä uusi video pitkästä aikaa. Tänään tehty. 

 

Pakko on varoittaa

Pakenen pahaa maailmaa 

Pääsenkö pakoon?

Pääsenkö pakoon,

Vai joudunko 

Pahempaan helvettiin,

Kuin todellisuus on?

Liian moni valitsee todellisuutta pahemman helvetin, huumehelvetin, koska pelkää liikaa todellisuutta. Näin kävi myös minulle. Olin hölmö, kun en kuunnellut toisten, kokeneempien käyttäjien varoituksia. Mua todella varoitettiin, mutta en kuunnellut. Kun kerran varoitettiin, olihan se pakko kokeilla. 

 Olin todellakin hölmö.

Liian myöhään sitten tajusin, että olisi hemmetti pitänyt uskoa. Olisi pitänyt kuulla varoituksia. Mutta olin jo liian syvällä, liian pahassa koukussa. Ihan omaa typeryyttäni päädyin siihen helvettiin, todellisuutta pahempaan helvettiin, jossa aineet määritti kaiken. 

 Se on myöhäistä rykäistä, kun on jo mäntä pohjassa..

Oli liian rankkaa kokea se kaikki paska, mitä huumeriippuvuus toi mukanaan. Ei sellaista ihmismieli eikä kroppa kestä. Elin julkeaa ja rumaa elämää, jonka ainoa päämäärä oli seuraavat vedot, sitä seuraavat vedot ja sitä seuraavat.. Piikki piikiltä vajosin aina vaan syvemmälle, enkä nähnyt mitään keinoa päästä sieltä pios. Mitä enemmän vedin kamaa, sitä paskemmat oli myös viekkarit. Välttääkseni inhottavat vieroitusoireet, vedin kaksin käsin kamaa. En toivo sellaista kenellekään, en halua, että kukaan enää joutuisi elämään huumehelvetissä.

 Se tekee ihmisestä orjan..

 

Oravanpyörä pyörii 

Samat virheet toistetaan,

Aina vaan, uudestaan,

Loppua ei näy, kun

Oravanpyörä pyörii,

Samat virheet toistetaan,

Aina vaan, uudestaan,

Loppua ei näy, kun...

Koska en voinut sietää todellisuutta, valitsin sitäkin suuremman helvetin. Mikä typerys minä olenkaan! Vuosia vain pakenin kaikkea, menetin kaiken, hajotin itseni ja tuhosin ympäritöäni liiankin tehokkaasti. Aineiden takia olin valmis tekemään mitä vaan, ja sehän siitä tekikin niin sairasta.

 Voi, kunpa olisin ollut fiksumpi, ja kuunnellut varoituksia..

Mutta ei. Minä olin täysi ääliö. Halusinko oikeasti kokea kaiken sen julmuuden, väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön, rikokset, överit, laitoskierteet, kuolemat, epätoivoiset teot ja armottomat reflat? EN HALUNNUT. Mutta olin liian hölmö, ja siksi jouduin ne kokemaan.

 Kuka ikinä tätä lukeekin, älä ole yhtä hölmö kuin mä, vaan kuule varoitukset ja pakene, kun vielä voit!

En tahdo, että kukaan joutuu niin syvälle siihen saastaan. Siksi kirjoitan, siksi varoitan. Tuskin kukaan oikeasti haluaa elää huumeriippuvuuden vankina. Moni vaan jää koukkuun sen alkuhuuman takia, kuvitellen, että on jotenkin siistiä vetää kamaa, on hienoa ja hohdokasta narkata.

 Se ei ole hienoa ja siitä on hohto kaukana, mutta sen yleensä tajuaa vasta liian myöhään.

Kamapäissään oleminen on yksi kemiallinen kusetus, joka ei kestä kauan. Se "helpotus" ja "mahtava fiilis" on vaan joitain tunteja kestävä illuusio, joka katoaa pian. Ja kun se katoaa, tilalle tulee inhottavat olot, joita on vaikea sietää. Siksipä hankitaan lisää ainetta, juostaan jonkin hetken kestävän kemiallisen illuusion perässä, joka helpottaa vain hetken. Ja sen jälkeen olo on entistäkin pahempi.

 Näin kierre jatkuu ja jatkuu, ellei tahdo lopettaa.

Kannattaa lopettaa, kun vielä voi. Tai jos vielä voi. Mulla kävi niin paskamaisesti aineiden kanssa, et joudun olee varmaan loppu ikäni korvaushoidossa, koska opiaatit on tehneet jotain mun aivoille. Samoin joudun varmaan koko loppu ikäni syömään lääkkeitä ADHD:n hoitoon. Mut se on hyvä asia, koska ADHD-lääkitys mahdollisti sen, että armoton narkkaaminen loppui ja sain elämäni kuntoon. Ihmettelen vieläkin, miten niin massiivinen huumeongelma vain JÄI pois lääkityksen saatuani. Se vain jäi pois pikkuhiljaa. En voi käsittää vieläkään, miten se oli mahdollista. Mutta olen kiitollinen, et selvisin sieltä.

 Mutta kaikilla ei käy niin hyvin..

On vaarallista leikkiä hengellään. Liian moni on kuollut aineiden takia. On ikävää, että moni pitää narkkaamista jotenkin siistinä tai coolina, sitä se ei ole. On ollut kauheaa nähdä, kuinka moni on kuollut aineisiin tai aineiden takia. Myös mun olisi pitänyt kuolla. On ihme, et olen vielä tässä. Kaiken sen jälkeen.. Liian moni sekaantuu aineisiin "paremman olon" toivossa, mutta ajan myötä saa huomata, että se tuokin mukanaan vain moninkertaisesti pahemman olon. On raukkamaista, miten nuoria lapsia koukutetaan aineisiin! Se on sairasta. 

 Suututtaa niin, et sanattomaksi vetää.

Ei sitä osannut arvata, mihin kaikkeen sitä  suostui, mitä kaikkea oli valmis tekemään saadakseen kamaa. On järkyttävää, miten riippuvuus saa ihmisen antamaan kaikkensa aineille. Sitä antoi tuhota jopa itsensä. Ja siitä joudun kärsimään varmaan loppu elämäni. Kaikki ne haavat ja vammat, jotka jäi, tuntuu, et ne on parantumattomat. Ja se suunnaton häpeä, jota kannan. Ja edelleen mulla pysyy narkkarin leima otsassa, ja sen takia en saa vieläkään terveydenhuollossa apua enkä oikeaa hoitoa.

 Mun tiedoissa lukee edelleen: HUUMERIIPPUVUUS!!!

Sen takia en saa apua terveydenhuollossa, vaikka en ole narkannut yli 5 vuoteen! Kesälläkin kun kävin lääkärissä PTSD:n takia, se määräsi mulle lääkettä, johon olisin voinut kuolla. Se lääke ei sopinut mun muiden lääkkeiden kanssa yhteen, ja vaikka olisi sopinutkin, kyseinen lääke olisi vain pahentanut mun oloa, lisännyt ahdistusta ja itsetuhoisia ajatuksia. Kiitti vaan! Jos olisin alittanut sen lääkkityksen, mulle olis tullut serotoniinisyndrooma. 

 Tällaista "hoitoa" saa ne, jotka on varustettu narkkarin leimalla.

Eikä se leima häviä mihinkään. Edelleen moni toivoo mun kuolemaa, moni, joka ei edes tunne mua. Ne vain tietää, et joo, se Jenna on joskus ollut narkkari, ja sen perusteella toivottavat mulle kuolemaa, vaikka en ole narkannut enää 5 vuoteen ja 8 kuukauteen! Eikö mikään oikeasti voi muuttaa ihmisten käsityksiä ja mielipiteitä? Mä tuun varmaan aina olemaan se saastainen narkkari muiden silmissä. Niiden silmissä, jotka ei tajua, että ihminen voi muuttua.

KUKA OIKEASTI HALUAISI JOUTUA KAIKKIEN INHOAMAKSI JA KAIKKIEN VIHAAMAKSI YKSILÖKSI, JOTA PIDETÄÄN YHTEISKUNNAN POHJASAKKANA, JONKA TOIVOTAAN VAIN KUOLEVAN POIS HÄIRITSEMÄSTÄ MUKA PAREMPIA IHMISIÄ??

En todellakaan toivo, että kukaan.

Kylläpäs nyt tuntuu.. taas.

 Olen hämmentynyt. On jotenkin irrallinen olo, on kuin olisin, mutta en kuitenkaan. Olen täällä, mutta kuitenkin kaukana. 

En tiedä kuinka suhtautua.

Enää mihinkään.

 On vaikeaa olla olemassa. On vaikeaa hoitaa asioita. On vaikeaa olla tekemisissä ihmisten kanssa. On vaikeaa odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. On vaikeaa liikkua ulkona.

Näen vaaran kaikkialla, olen jatkuvasti varuillani.

Tämä maailma on vaarallinen paikka.

 En uskalla luottaa enää oikein  kehenkään, mihinkään. En edes itseeni. Kaikki on niin epävarmaa, koska tahansa voi taas tapahtua jotain pahaa. Olen eristäytynyt jälleen.

En ole turvassa missään.

Pelkään jatkuvasti, mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu.

Sulkeudun siis sisälle ja piiloudun.

Yksin on hyvä olla. Ei tarvitse suhtautua mihinkään, ei tarvitse riittää kellekään, saa vaan olla.

Nää on taas näitä traumaattisen mielen tuotoksia.. 

Mutta olen kiitollinen siitä, kun on olemassa myös paljon hyviä asioita. Olen kiitollinen myös siitä, että selvisin huumehelvetistä ja pääsin jatko ajalle. 

Vaikka olen traumatisoitunut, olen silti erittäin kiitollinen siitä, etten kuollut huumemaailmassa, vaan pääsin sieltä pois ja sain uuden elämän.Olen kiitollinen myös niistä lahjoista, joita olen saanut ja päässyt käyttää. 

En ole turhaan täällä. Olen saanut havaita, että jopa meikäläisestä on ollut apua joillekin toisille. Se on mahtavaa, kun on voinut auttaa ja rohkaista toisia ihmisiä. Olen aika hyvä siinä. Siitäkin olen kiitollinen.

Aikanaan mun haavat paranee. 

Vaikka ne nyt on syvät ja pahasti auki, ne tulee vielä paranemaan. 

Vain arvet jäävät, koska ne ovat tarpeelliset. 

Ne arvet ovat tarpeelliset siihen tehtävään, joka mun osaksi tulee.

Ne ovat tarpeelliset myös mulle.

Ilman niitä arpia en olisi sama Jenna, kuin mitä olen nyt.

Niistä voi seurata myös aikanaan jotain hyvää.

Se jää nähtäväksi.

Vaikka nyt siis on vaikeaa, synkkää ja tuskantäyteistä aikaa, olen kuitenkin myös toiveikas. Ei tämä tähän jää. Tää on vaan yksi kausi mun elämää. Paljon on edessä myös hyvää. 

Kirjoitusterapia

 Pääsin sellaiseen kiinnostavaan juttuun mukaan. Väkivaltaa ym traumoja kokeneille tarkoitettu kirjoitusterapia. Se alkoi eilen ja tykkäsin. Oli mukavaa ja jo tällä kerralla tuli käsittelyyn monia vammoja lapsuudesta lähtien nykypäivään. Vähäisen pelotti aluksi, kun siellä oli paljon tyyppejä, mut ne olikin ihan mukavia tyyppejä. Ymmärtäväistä porukkaa. 

Olen innoissani tästä jutusta. Vaikka tänään onkin vähän arka ja pelokas olo, olen innoissani kirjoitusterapiasta. Sekin kuuluu asiaan, että on arka ja pelokas olo, tulihan siellä pintaan asioita, joiden takia olen joutunut pelkäämään. 

Toivotaan, että tästä olisi apua!

Olen näkyvä, näkymätön nainen.

Vaikka minut nähdään, kuitenkaan kukaan ei näe sisälleni.

Kukaan ei näe sitä tuskaa, jota kannan mukanani.

Kukaan ei näe, kuinka särkynyt olen sisältä.

Kukaan ei näe, miten pahasti vuosia kestänyt huumehelvetti ja väkivalta on minua rikkonut..

Särkenyt minuuteni sirpaleiksi.

Olen niin rikki, niin hajalla, voinko mä edes toipua?

Jos sisäiset vammani näkyisivät ulospäin, niiden jäljet näyttäisivät vuosia kestäneen kidutuksen jäljiltä..

Ei tervettä paikkaa löydy, haavoja kaikkialla. 

Traumatisoituminen on perseestä.

Taideluola

Tervetuloa Jenskan taideluolaan!

Mielen maisema vessan seinällä.

Olohuone. 

Makuuhuonetta .

Eteisen sekainen seinusta täynnä tauluja ja makrameetöitä. 

Tästä mennään makuuhuoneeseen. Täällä alkaa olla jo niin hirvittävä määrä taidetta, että tila loppuu..

Eräs instagram-seuraajani sanoi nähdessään kuvia mun asunnosta, että "Kunnon taideluola sulla siellä". 😁 Jep. Todellakin. Se oli osuva nimi mun kämpälle.

Olohuone ja eteinen. Täällä on aikalailla kaikki meikäläisen tekemää. Ihmettelen itsekin sitä, miten tuottelias olen..😳

Olohuoneen kirjahylly täynnä kaikenlaista kivaa ja tärkeää.

Piilotin eteisen peilin makrameella.

Eteinen, tai voisiko sanoa taidehelvetti.. Siihen olen kasannut tauluja ja makrameeta tilan puutteen vuoksi.

Eteinen. Kaikenlaista sitä onkin tullut tehtyä. Tuo kolmioista muodostuva taulukollaasi on ihan hauska. Harjoittelin värien sekoitusta. 

Eteisestä pääsee sitten keittiöön ja tietty myös wc on olemassa.

Keittiö toimii kyllä myös keittiönä. Saan tehtyä ruokaa täällä.  Vielä kun jaksaisi syödä.

PEKKIS!! Mun hohtava söpö hämähäkki. Tykkään siitä kovasti. PEKKIS on ystävä.

Tästä alkaa keittiö, joka hoitaa myös maalaushuoneen virkaa. Siksi siellä ei ole mattoja.

Siinä taas makrameeta.

Keittiöstäkin alkaa tila loppua..

Lisää tauluja ja makrameeta. Tuo musta taulu on Rikos ja sen vasemmalla puolella oleva punainen taulu on Rangaistus. 

Tämmöisiä töitä.

Tuli tehtyä myös hienot verhot keittiöön. Ja kasvitkin on pysyneet elossa, mikä on ihme.

J

Keittiökin alkaa olla jo täynnä. Mulla on ongelma: miten saan kaiken mahtumaan? Tää kun ei jää tähän, vaan taidetta tulee aina vaan lisää..

On ollut mahtavaa päästä käyttää niitä lahjoja,jotka olen saanut! Jos olisin kuollut huumemaailmassa, tätäkään taidemäärää ei olisi koskaan tullut. Olen  kiitollinen, että selvisin sieltä!

Wc. Yritin piristää sitäkin tilan puutteen innoittamana.

Ihan siedettävä se on.

Hämärä vessa vaan häivyttää värejä.

Laitoin sinne myös uuden mielen maiseman, jonka viime viikolla tein.

Kato! Hulttishan se siellä on!

Meikäläisen virkkaamia mattoja.

Mattoja.

Susipatsas, jonka sain hyvältä ystävältä.

Siinä on jääkaappi täynnä magneetteja ja muuta mukavaa. Siellä on mm. yhden lukijan kannustava kommentti.🙂 Ja kortti toiselta lukijalta.🙂

Minimakramee koristamassa hyllyä.

Tässä kaikki tällä kertaa. Kyllä oli hankalaa tehdä tätä tekstiä puhelimella. Kuvat ja tekstit hyppi paikasta toiseen ihan ihmeellisesti, joten tavoittelemani järjestys on täysin hukassa. Toivottavasti epäjärjestys ei haittaa!

Viime aikojen tuotoksia

 

Tässä tulee kesän aikana tehtyjä töitä.

Makramee on mahtavaa! Hurahdin siihen täysin.

Jäin siis koukkuun.

Tää on aika intressantti työ. Siitä tuli hengellinen.

Siinä puu kuvastaa elämää ja siivet, jotka kannattelee puuta, kuvastaa Jumalaa, joka antaa elämän ja pitää sitä yllä.

Olen jatkuvasti kokeilemassa kaikkea uutta. Haluan oppia lisää ja lisää uusia asioita.

Kokeilemalla syntyy siistejä juttuja, ja jos ei edes kokeile, ei saa aikaan mitään.

Kannattaa siis kokeilla uusia hyviä asioita. Voi oppia uusia juttuja! (Huumeita ei kannata kokeilla, sen voin sanoa.)

Voehan vietävä.. kuvat on huonossa hapessa. Pahoittelen!

Tää on yksi mun suosikki aikaansaannos.

Ja sit mä tein verhot. Oli valtava lankahelvetti ja epätoivo tän työn alussa. Melkein 200 lankaa oli työstettävänä ja mietin, et voinko edes saada tätä tehtyä. Ajattelin et varmasti menee yli viikko ainakin tän kanssa. 

Mutta...

Menikin vain 4 päivää! Alku oli vaikea, mut sit se vaan lähti etenee ja tein ihan hulluna solmuja ja sain valmiiksi neljässä päivässä koko jutun. 

Erikoinen juttu. Yllätyin itsekin siitä kuinka nopeasti sain tän tehtyä.

Tää on makuuhuoneesta. Taulutkin on mun tekemiä. Tykkään tuosta musta-vihreästä makrameesta. 

Keittiöön tein tämmöisiä.

Tää sijaitsee eteisessä. (Alkaa olla jo kämppä täynnä taidetta..)

Oli siistiä oppia tekee noita makramee kukkia!

Tämmöisen tein mökille.

Tääkin on yksi mun suosikkityö. Sopii hyvin keittiöön myös taulujen kanssa.

Eteisessä..

Makuuhuoneessa on tämmöisiä. Toi musta-vihreä työ kuvastaa mielen sekasortoa ja solmuja.

Tämmöinen taas.

Tää on vähän rauhallisempi työ.

Eteisen oveen laitoin tämmöisen. Tässä oli iso työ.

Tämän maiseman maalasin pari viikkoa sitten. Aika jännittävä.. Myrsky saapuu. Raju ja voimakas myrsky täynnä vihaa. (Mielentilani tuolloin oli just tollainen..)

Tässä uusin makramee. Tuo värikäs siis.

Siinä on kivoja kukkia ja se vaikuttaa iloiselta.

Tätä oli ilo tehdä!

Tykkään noista väreistä myös.

Ihan hyvin sopii makuuhuoneeseen tämäkin.

Ja tässä vielä uusin maalaus. Maalasin sen yhdeltä istumalta hirmuisessa flow-tilassa ja aikaa meni yli 3 tuntia. Livenä se on vieläkin voimakkaampi väreiltään ja muutenkin. Harmittaa kun kamera aina vääristää.

Mutta anyway. Tässä näitä nyt oli! Kaikki made By Hulttis.