Kauhistuttava asia

Elämä on aika rankka ja vaikea asia. Paljon on hyvääkin, onneksi. Viime aikoina on mennyt ihan silleen ok. Mutta se mieleen palannut muisto on kovasti vaivannut mua. Paljon sen myötä on kyllä asioita selkeytynyt. Olen saanut vihdoinkin ymmärtää, mistä ne kaikki omituiset, seksuaalisuuteen liittyvät oireet on joutuneet. En olekaan järjiltäni, mulle vaan on tehty jotain sellaista, mitä ei lapselle saisi tehdä.
 Mua vähän ihmetyttää, suorastaan kauhistuttaa, kun nykyään seksuaalivalistus opettaa, että pienellä lapsellakin on oikeus kokea seksuaalisia kokemuksia. Eihän sellainen kuulu lapsille. Tuollainen opetus saattaa matkaan paljon tuhoa, tuhoutuneita ihmisiä ja paljon tuskaa ja sekasortoa. Tulevaisuudessa  saamme sen entistäkin selvemmin nähdä. Terve järkikin jo sanoo, ettei pienten lasten kuulu harrastaa seksuaalisia tekoja. Lapset ei vielä edes ymmärrä asiaa, ja niitä suorastaan painostetaan seksuaalisiin tekoihin. Samalla lasten seksuaalinen hyväksikäyttö helpottuu. Ja jos vielä pedofilia laillistetaan, niin sitten lapsia saa käyttää hyväksi vapaasti ja luvallisesti.
 Kuka oikeesti haluaa tämmöistä?!?!
 Jos laki turvaa lasten hyväksikäytön, pitää sitä vielä muka lasten oikeutena, voiko sellaisessa maailmassa kukaan elää turvallisesti? Ei voi. Miksi ei mietitä niitä, jotka on jo joutuneet hyväksikäytön kohteeksi, ja sen myötä menneet niin pahasti rikki, etteivät voi elää tervettä elämää?
 Jos pedofilia laillistetaan, lapsista tulee irstaiden saalistajien riistaa.
 Kuka sellaista haluaa omille lapsilleen? Tuskin kukaan.
 Itse olen joutunut hyväksikäytön kohteeksi useita kertoja, ja voin sanoa, että se ei ole hyväksi kenellekään. Sellainen tuhoaa ihmisen. Lapsia pitäisi suojella tällaiselta. Minut tuhottiin jo pienenä, niin pienenä, etten osannut edes vielä puhua, ja se johti minut todella paskoihin kuvioihin vanhempana. Myös hoitamaton ADHD oli taustalla, mutta yhtälailla hyväksikäyttö lapsuudessa johti mut myöhemmin uudestaan hyväksikäytetyksi, johtipa se minut myös huumemaailmaan.
 Ei sellaisen kokemuksen kanssa pystynyt elämään. Se oli niin traumaattinen kokemus, että suljin sen pois tietoisuudestani, mutta oireet jäivät. Koko ikäni olen ihmetellyt ja pelännyt oireita, jotka hyväksikäyttö jätti. Ne on olleet pahoja ja ahdistavia oireita, joiden syytä en tiedostanut 31 vuoteen. Kun sitten muistot hyväksikäytöstä palasi mieleen, aloin ymmärtää sen, mistä ne oireet johtui ja miksi mun elämä on mennyt niinkuin on mennyt. Sellaista elämää en toivo kenellekään.
 Muhun sattuu se, kun nykyään opetetaan jo lapsille aloittamaan seksuaaliset toiminnat mahdollisimman nuorena, väitetään, että kaikki seksuaalisuuden muodot ja ilmaisut on turvallisia, terveitä, hyviä ja oikeita. Pedofilia mukaan lukien. Onko sellainen seksuaalisuus ja sen ilmaisu muka turvallista, tervettä, hyvää ja oikeaa, joka tuhoaa toisen?
 Tällainen paska opetus johtaa monet hyväksikäytön uhreiksi. Tällainen opetus turmelee lapsen ymmärryksen hyvästä ja pahasta. Ei pieni lapsi osaa eikä pysty enää erottamaan, mikä on hyvää seksuaalisuutta ja mikä pahaa. Se helpottaa hyväksikäyttöä entisestään. Eikä pieni lapsi pysty puolustautumaan aikuista vastaan. Lapsista tulee riistaa hyväksikäyttäjille.
 Tämä väite, että lapsen kuuluisi saada kokea seksuaalista aktia jo pienenä, perustuu tutkimukseen, joka on tehty tarkkailemalla pedofiilin uhreja. Laitan asiasta linkin tohon tekstin loppuun. Lapset on muka nauttineet siitä, kun pedofiili on tehnyt heille seksuaalista väkivaltaa. Ja tämmöisen perusteella lasten kuuluisi saada seksuaalisia kokemuksia!! Ei voi ihmiset olla näin hölmöjä!! Tai no, näköjään voi.
 Minä en ainakaan nauttinut siitä, mitä mulle tehtiin! Se hämmensi mua todella pahasti, se oli pelottavaa ja vastenmielistä. En pystynyt käsittämään, mistä oli kysymys, koska olin vielä niin pieni. Ja millaiset jäljet se muhun jätti... En ole toipunut siitä vieläkään.
 Olisi erittäin tarpeellista saada hyväksikäytettyjen ääni kuuluville vastapainoksi tuollaiselle opetukselle, joka hyväksyy lapsiin kohdistuvan seksuaalisen toiminnan. Lapset ei pysty puolustamaan itseään pedofiileiltä, mutta me, jotka ollaan aikuisia, voidaan puolustaa lapsia. Tuskin kukaan hyväksikäytetty toivoo samaa kohtelua toisille. Meidän hyväksikäytettyjen olisi aiheelista tuoda ilmoille se vääryys ja tuska, mitä ollaan jouduttu kokemaan, josko se avaisi niiden silmät, jotka pitää jopa pedofiliaa hyvänä, turvallisena, oikeana ja terveenä seksuaalisuuden muotona. Sitä se ei todellakaan ole!

Tässä linkki aiheeseen:
https://www.oikeamedia.com/o1-75907

Filminauha

Moromoromoo. Olen nyt töissä Mediapajalla ja täällä on mukavaa. Tänään tehtiin äänitys ja video yhdestä mun sävellyksestä. Tällä hetkellä sitä editoidaan. Olen innoissani. Vähämkö tulee hieno video. Jee. Tääl on ollut ihan mukavaa. Oon päässyt valokuvaamaan ja editoimaan kuvia. Ja tekee videoita.

Täytin viime kuun 14. päivä 31v ja sain faijalta synttärilahjaksi järkkärin. Tosi mahtava ja hyvä lahja! Ihan paras. Oon sit sillä kuvaillut paljon viimeaikoina. (Kuvia löytyy instagramista) Kun sain ton järkkärin, olin ihan silleen et jes jes jes JES! Pitkään olin sitä toivonut ja nyt sain sen vihdoinkin. Kiitos faijalle hyvästä ja hyödyllisestä lahjasta! Jee!

Sain myös toisenlaisen "lahjan". Näin pari viikkoa sitten yöllä unen, jossa juttelin pienessä talossa mummoni kanssa ja yhtäkkiä tuli ukkonen ja iso salama iski ihan lähelle. Ukkonen jyrisi ja sit salama iski uudestaan ja tuli telkkarista sisään. Se tuntui niin kauhistuttavalta, et heräsin.

 Se uni jäi vaivaamaan. Oli pakko katsoa, mitä ukkonen ja salama tarkoittaa unessa, vaikka en niin noihin unien selityksiin perustakaan elämää. 
 Ukkonen tarkoitti:

Lähestyvä ukonilma enteilee unennäkijän elämään vyöryvistä muutoksista. Usein muutos on henkistä, elämänläksyjen opettelemista ja asioitten ymmärtämistä. Kova ukkosen jyrinä unessa voidaan toisinaan tulkita varoitukseksi tulevasta vaarasta.

Ja salama: Unen salama symboloi jotain asiaa, joka tulee unennäkijän elämään tai tietoisuuteen “kuin salama kirkkaalta taivaalta”, yllättäen ja varoittamatta ja joka ravistelee elämää ja/tai ajatusmaailmaa järisyttävällä tavalla. Muista unisymboleista voi saada viitteitä tulevien järistysten laadusta ja vaikutuksista.

Ja se, että salama tuli just telkkarista, tarkoitti mun mieltä ja sitä muistoa, joka palasi mun mieleen kuin filminauha. Se muisto todella tuli mun mieleen kuin salama kirkkaalta taivaalta, se todella ravistelee ja järisyttää mun mieltä, tunteita ja koko elämää. Oli kuin olis katsellut elokuvaa, sellainen se muisto oli, filminauha.


Palaset loksahti paikalleen.

Lapsuudesta asti vaivanneet oireet selkeytyi, niiden syy selvisi. Mä arvelinkin, että jotain sellaista on tapahtunut. Nyt se selvisi ja olen järkyttynyt ja täynnä raivoa.

Se muisto on kuin filminauha, jota voin kelata.

Se on hyvin selkeä ja yksityiskohtainen.

Se herättää voimakkaita tunteita, jotka on kauan olleet pinnan alla. Välillä raivoan ja huudan yksin asunnollani. "Miten kukaan voi tehdä mitään tällaista?!?!" Välillä taas itken ja kaipaan turvaa.


Se myös mietityttää. Voiko se olla oikeesti totta?

Mistä saan varmuuden siihen, et onko se totta?

Tää vaivaa mua kovasti. Mistä voin tietää, onko toi muisto totta vai ei? Jos se ei ole totta, niin miksi se nostaa pintaan tukahdutettuja tunteita, jotka ovat kyteneet pinnan alla koko elämäni? Ja jos se ei ole totta, niin miksi kaikki palaset loksahti paikalleen, kun muisto tuli? Niin moni asia selveni, sain useita ahaa-elämyksiä, ymmärsin, miksi mikäkin asia oli niinkuin oli ja miksi reagoin tiettyihin asioihin tietyllä tavalla, miksi olen oireillut niinkuin olen oireillut koko ikäni, jne jne.


Jos se muisto ei ole totta, niin miksi se selittää niin monta asiaa?

Tää hemmetin filminauha saa kaikki palaset oikeaan paikkaansa. Se selkeytti monta asiaa.

Ymmärrys.

Nyt todella ymmärrän paremmin, mikä ja kuka pilasi elämäni.

Mut mistä voin olla varma, et tää filminauha on todellinen muisto?

Ahdistavaa tää epävarmuus.

Ahdistava on muistokin. Oon itkenyt ja raivonnut sitä paljon. Oon kirjoittanut päiväkirjaan siitä, käsitellyt sitä jopa virkatessani. Se filminauha ei jätä mua rauhaan.

Se on pakko käsitellä.

Ja mun on saatava jotenkin varmuus siihen, et onko se totta.

Miten sen saan selville, ei hajuakaan.