Linkki

https://ahdasportti.blogspot.com/2020/07/onko-totuus-vihapuhetta.html?m=1 

Unohdin linkittää tän jo ajat sitten. Tässä linkki toisen blogini tekstiin. 

Hulttiotytön VideoBlogi - Joulupostaus

 

 Tässä tämmöinen joulupostaus. Hulttis viettää joulua kanojen kanssa ja laulaa kanoille itse tekemänsä laulun. 

On jännittävää julkaista omaa laulua.. Olen kovin arka laulamisen suhteen, joten vähäisen jänskättää, kun nyt kaikki kuulee mun laulua. Tää laulu vaan tuli jostain yhtenä iltana Raamatun äärellä. Sävel alkoi soida päässä ja sanat tulivat mukaan pikkuhiljaa. Ja niin syntyi jälleen yksi hengellinen laulu. Nimeksi tuli Syntisen turva Jumalassa. Sellaista.

 Nyt sit tallensin lauluni. Paremminkin olisi voinut mennä, ei ollut ääni auki kunnolla ja myös videon äänenlaatu on oma tekijänsä myös. Mutta, tarkoitus oli laulaa kanoille, koska ne tykkää siitä. On ollut ilo huomata, että eläimetkin tykkäävät musiikista. Varsinkin Iivari kukko kuuntelee hyvin kiinnostuneena. 

Anyway, hyvää joulua kaikille lukijoille!! Kiitos, että luette tätä blogia ja kiitos kaikesta tuesta ja kannustuksesta! 

Taidekuvia

Luonnonlapsi luonnossa. Edelleen elossa, asiat kunnossa. Elämä edessä, huumehelvetti takana. Olen kiitollinen, kun olen saanut tulla näkemään ja kokemaan tämän uuden elämän. Kuinka paljon olisikaan jäänyt näkemättä, kokematta, tekemättä, jos olisin kuollut huumehelvetissä. Tämä maailma on ihmeellinen paikka. Kuinka upeaa onkaan saada nähdä niitä ihmeellisiä asioita, joita luonnossa ja kaikkialla on. On kuin sokea olisi saanut näön. Olen kiitollinen, niin kiitollinen, ettei sanat riitä.

Söpöstelijä. Olen vieläkin kuin kasvava lapsi, joka ihmettelee ja hämmästelee tätä maailmaa. Vieläkin on paljon uusia asioita, joita olen saanut huomata ja oppia. Paljon on söpöjä asioita, olen kova söpöstelemään. Ja kun innostun, mua ei pysäytä mikään. Kun innostun, pieni lapsi sisälläni tulee esiin, ja se on huvittavaa. Saatan jopa hyppiä innosta. :D Sellainen mä olen. Pikku Jenna. Työpaikallakin työkavereita huvittaa, kun Pikku Jenna innostuu. Lapsenmielisyys on vain hyvä asia!

Vakavasti traumatisoitunut. Mutta ei toivoton. Vaikka mulla on PTSD, eikä moni sitä ymmärrä, olen silti järjissäni ja elossa. Jotkut leimaa traumatisoitumisen hulluudeksi, koska eivät sitä ymmärrä. Ei se ole hulluutta. Ihminen on vain särkynyt. Mun maailma on järkkynyt pahasti monet, monet kerrat. On tullut traumaa trauman päälle. Kompleksinen PTSD on tullut mulle vakavien, toistuvien traumaattisten kokemusten seurauksena. Ei se ole ihme, että hajoaa, kun joutuu kokemaan kaikenlaista julmuutta ja vääryyttä toistuvasti. Seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta, koulukiusaaminen, huumeet, rikokset, kaikki sellainen tuhoaa ihmistä. Vaikka olen rikki, järkeni olen säilyttänyt. Vai kuulostaako mun tekstit hullun puheilta, hullun, joka on täysin irti todellisuudesta, eikä tajua enää mitään? Olen kysynyt tuota monelta, ja vastaus on ollut "Ei". Hyvähän ymmärtämättömien on leimata toinen hulluksi, koska eivät ymmärrä toista. Tutustuisivat, ennen kuin tuomitsevat. Tai sitten syy on pelkkä ilkeys, tarve lytätä toinen jostain kumman syystä.

Toivo on säilynyt kaikesta huolimatta. Sen huomasin huumemaailmassa, että ne, jotka menettivät toivonsa, ne kuolivat. Älköön kukaan menettäkö toivoaan! Pahimmassakin kriisissä on aina toivoa. Niin kauan kuin on elossa, on myös toivoa. Ihmistä ei ole luotu luovuttamaan. Toivo paremmasta auttaa jaksamaan. Ne, joilla ei toivoa ole, usein luovuttavat ja siitä seuraa kuolema ennemmin tai myöhemmin. Valitettavasti olen joutunut näkemään tätä liikaa. Liian moni menetti toivon, liian moni kuoli. Välillä koen jopa syyllisyyttä siitä, että selvisin, kun niin moni muu kuoli. Se on vähän outoa. Suren vieläkin niitä kuolleita kavereita, jotka huumehelvetissä henkensä menettivät. Rauha heidän muistolleen!

Ennen olin satanisti, nykyään kristitty. Kuinka voikaan ihminen muuttua. Kun olen käynyt läpi ateismin, satanismin ja lopulta päädyin kristityksi, olen saanut huomata, kuinka turhia ja haitallisia nuo aiemmat ismit olivat. Ateismi oli turhuutta, elämää vailla merkitystä. En pystynyt uskomaan evoluutioon edes ateistina, se ei vaan toiminut, Ei ollut mahdollinen. Satanismi oli.. Pahuutta. Inhottavaa, vastenmielistä pahuutta, ja olen kiitollinen, että pääsin pois siitä touhusta! Kun tulin uskoon, palaset loksahti paikalleen. Elämälle tuli merkitys, järki, mielekkyys, rauha, turva, pelastus, ikuinen toivo ja elämä. Sain kokea valtavan mielenmuutoksen, muuttua todelliseksi itsekseni. Ehkä se näkyy täällä blogissakin, kuinka olen muuttunut ajatuksiltani, asenteiltani, arvoiltani jne. 

Entinen narkkari, nykyinen taiteilija. On käsittämätöntä, kuinka monia lahjoja olen saanut. On ollut hienoa päästä käyttämään lahjojani ihmisten iloksi. Moni saa voimaa ja rauhaa mun musiikista, on ollut ilo nähdä, kun äidit tulee lastensa kanssa tanssimaan, kun soitan sävellyksiäni flyygelillä. Ihmiset tykkää mun musasta. Se on suuri ilo. Samoin mun taide on kiinnostanut monia. Tälläkin hetkellä Poleenissa on tauluja minulta kahdessa näyttelyssä. Mun makramee töitä kehutaan myös kovasti, ja nyt oon päässyt tekee makramee vaatteita. Siistiä! Myös mun teksteistä on ollut hyötyä ihmisille. En tee tätä turhaan. Vielä kun pääsisi käyttämään laulamisen lahjaa Jumalan kunniaksi. Olen laulanut paljon täällä asunnolla, mutta harva sitä kuulee. Eräs kristitty, joka ei edes tiennyt laulun lahjastani, sanoi mulle :"Sinusta tulee laulava evankelista." Jännittävää. Aika näyttää, miten käy.

En ole uhri, olen selviytyjä. Vaikka olen joutunut kokemaan monenlaista julmuutta ja kaltoinkohtelua, en suostu olemaan uhri. Olen selvinnyt niistä hirveyksistä hengissä, eikä mun minuutta ei ole onnistuttu tuhoamaan, joten olen selviytyjä. Katson eteenpäin, kuljen eteenpäin, menneisyys takana, eikä se määrittele minua. Olen mitä olen kaikesta huolimatta. Myös ne kovat kokemukset kasvatti mua ja olen iloinen siitä, että olen selvinnyt. Rikkinäinen ja haavoja täynnä, mutta elossa. Opin ymmärtämään elämän arvon vasta käydessäni lähellä kuolemaa. Ennen halusin kuolla, nykyään kuolemanhalu on vaihtunut elämisen iloon. Elämä on arvokas lahja, jota ei tule heittää hukkaan!

Hirvittävistäkin asioista voi selvitä ja toipua. Ei elämä ole koskaan helppoa, mutta vaikeuksilla on sekin hyöty, että ne kasvattavat meitä ja niistä voi oppia. Ei täällä mikään tapahdu turhaan. Eikä pahaa tapahdu vain pelkkää pahuuttaan. Sen on tuotava myös jotain hyvää mukanaan.

Kuvaaja: Jone Matilainen

www.jonematilainen.com

www.facebook.com/jonematilainen.photodesign

@jonematilainen 

#jonematilainenphotography

#jonematilainen
 

Hulttiotytön VideoBlogi - Kuulumisia pitkästä aikaa

Tässä uusi video pitkästä aikaa. Tänään tehty.