Mua kiusattiin koko se aika mitä kävin koulua. Miksi? Mä uskalsin jo sillon olla sitä mitä olen. Mustat vatteet, musiikkimaku, tykkään susista, huumeiden käyttö, erotuin joukosta ja sekös niitä vitutti. Joka päivä mua haukuttiin, uhattiin väkivalalla, käytettiin väkivaltaa, ahdisteltiin, seurattiin.. Vittu kiusattiin! Siks kun en ollu sitä samaa massaa mitä ne oli. Uskalsin olla oma itteni niistä huolimatta.
5-luokalla yritin ekan kerran itsaria. Muutama kiusaaja kiusas mua ja pakenin kerrostalon katolle. Ne huus alhaalla "hyppää susi, hyppää!". Kaikin tavoin yllyttivät mua itsemurhaan. Tervettä?? Halusko ne oikeesti nähdä mut maahan liiskaantuneena? Suolet pihalla jne. Ne perkeleet melkein sai mut hyppäämään. Kytät kerkes mut kuitenkin ottaa kiinni. Sairausloman jälkeen palasin kouluun ja kiusaaminen jatku vaan pahempana. "Ei se uskalla edes tappaa itteään" ym paskaa. Pulpetteihin tuli itsemurhakehoituksia, tappouhkauksia ja haukkuja. Huutelu jatku pahempana. Myös fyysinen puoli meni pahemmaks. Edes kouluajan ulkopuolella en ollu turvassa. Kerrankin mut heitettiin järveen. Missä tahansa olinkin, joku oli kiusaamassa myös.
Haukkumista.
Hakkaamista.
Uhkailua.
Pelottelua.
Seuraamista.
Ahdistelua. (jopa seksuaalista)
Paskan jauhamista.
..Kaikkea.
Ja sitä teki vielä niin moni. Lähes koko koulu vihas mua. Eikä lopulta ollu yhtäkään kaveria. Miten musta tuli niin vihattu? oon vaan aina ollu sitä mitä olen. Oma itseni. Onko se syy kiusata? Ei ainakaan kenenkään terveen syy. Muutenkin niiden toiminta kerto sen miten sairaita ne oli. Ja kiusaajat väittää että kiusattu on sairas. Oon mä sairas, mut mun ei oo tarvinnu alentua tollaseen toimintaan. Ja tollasen toiminnan jälkeen kyllä on sairas. Kiusaajat ei edes tajua miten vakavasta asiasta on kyse. Ne sai mut melkein tappaa itteni. Moni kiusattu on siinä onnistunukin. Kiusaajat ei tajua sitä tuskaa minkä ne kiusatuille aiheuttaa ja mitä siitä voi seurata. Kouluammuskelu. Itsemurha. Sekoaminen. Päihdeongelma. Kuulostaako pikkujutulta? Kiusaajat tuhoaa kiusatun tavalla tai toisella.
Mäkin olen suunnitellu kouluammuskelua. En sitä aio toteuttaa enää. Ei se mitään hyödyttäis enää. Vaikka olenkin katkera ja vihainen. Haluisin kostaa. Vihaan niitä. Jos joku mun kiusaajista lukee tätä tekstiä niin toivottavasti tuntee edes katumusta ja miettii mitä mulle on teoillaan aiheuttanu. Ne paskiaiset tuhos minut. Toivottavasti ovat tyytyväisiä tekoonsa ja valmiita kestämään seuraukset.
Mä uskon karmaan, ja tiedän että kaikki pahat teot (myös niiden kiusaajien sua kohtaan tekemät) tulee jossain vaiheessa ihmiselle takaisin. Jossain muodossa. Ehkä tässä elämässä, ehkä seuraavassa, mutta kuitenkin!
VastaaPoistaOn äärimmäisen hienoa, että oot tuossa elämäntilanteessa tällä hetkellä kaikesta paskasta huolimatta :)
Oon se sama ano jonka on pitänyt laittaa sulle mailia jo kauan.. heh :D ehkä mä täs viel joku päivä jaksan keskittyä kirjottaa sulle :D oot jokatapauksessa hurjan vahva ihminen <3
T. Saija
Kiitti :) Kyl mäkin uskon että ne vielä tavalla tai toisella tulevat kärsimään teoistaan. niinkun jokainen meistä, minäkin. En vaan tunne mitään hyvää kiusaajiani kohtaan. Eikä ihme.
PoistaPakko sanoo et mä jopa oikeestaan ihailen sua!
VastaaPoistaKiitti :)
Poistatiedän tunteen....muaki kiusattiin paljon kouluaikana.....kiusajat ovat perseestä....terv.demoni
VastaaPoistaNiinpä. Mutta me vahvat selvitään :)
PoistaMua kiusattiin kans ylä asteella sillä olin vähän ylipainoinen. Se poika joka mua kiusas teki mun arjesta yhtä helvettiä. Tämä kyseinen poika kuoli työonnettomuudessa muutama vuotta sitten, kukaan muu ei loukannut. Karma ..
VastaaPoistaNonin, siitäs sai. Eihän kenenkään kuolema ole kiva juttu, mut jokainen joutuu maksamaan teoistaan. Voimia!
PoistaMun on nyt pakko kommentoida tähän. Ensiksi: Sä olet ihan perkuleen hyvä ihminen eikä ketään pitäisi kiusata sen takia koska on oma itsensä. On välillä vaan vaikeaa pitää leuka pystyssä ja ajatella "haters gonna hate"-tavalla, mutta onneksi näistä yleensä jotenkin selvitään.. Mua ala-asteella syrjittiin ihan 2lk asti aina 5lk loppuun. Olin lähetellyt kavereille jotain uhkailuja itsemurhasta ja olin jotenkin kynsilläni tehnyt pieniä viivoja käsiini ja lähetin kuvia että olisin "viillellyt". Helvetti että kaduttaa. Olin aika huomiohuora. Noh, sit mun äiti sai tietää tästä ja mut lähetettiin psykologille ja johonkin randon puhutteluun koululla. Mua kaduttaa edelleen. En uskaltanut kertoa kenellekään ja otin sen rangaistuksena. Noh, loppujen lopuksi sain kavereita ja mun käytösnumero 5. Luokalla oli vaan 8 (vaikka olin ystävällinen yms. Ja muilla 9-10). Tää psykologi yms jätti syvemmät arvet kun itse syrjiminen. Onneksi kuljin pää pystyssä. Tai yritin ainakin. Sun blogi on mielenkiintoinen!
VastaaPoista-Ellie