Kuvia

 Tässä kuvassa olen joutunut työtapaturmaan, eli kytät sai mut kiinni.


 Amfetamiinia ja ekstaasia. Pupillit loistaa ihan lautasina. Ennen rakastin lautaspupilleja. En enää koska kuulin niistä pelottavia asioita.


 Minä ja kytille menehtynyt rakas puukkoni. Tykkään teräaseista!


 Siinä paljon vinkkiin viemisiä. Hyi hitto.

 
Minä ex-mieheni pahoinpitelemänä. Kytätkin sanoi sitä toimintaa kidutukseksi.Ei nyt mikään paha kuva, pahimmat kuvat koneelta poisti hakkaaja ex. Annan anteeksi ne kaikki iskut.


Euforia.Miks mä aina laitan värkit suuhun vetojen jälkeen?


Jälleen kyttien hallussa.


Ja taas kyttäkyydillä mennään. Vakiotaksi koppiin. Nyt kun oon ollu 3v selvänä, kytätkin ovat olleet iloisia.


Järvenpään sosiaalisairaalassa katkojatkoilla katkolla.


Katkolta karannut Temgesicillä rentoutettu Hulttiotyttö. Helpotus on huomattavissa. Olipahan reissu. Turhuuksien turhuus.


Joskus vähän tuli piriä kiskottua.


 Katkohatkat ottanu ja ilmeellä mennään!


Erittäin kätevä kapistus tappeluissa.
Enää en muuten tappele.


Pahimpina aikoina, 43kg/170cm.


Aika dysforinen meininki vaikka aineissa ollaankin. Toivoton tapaus. Niinhän sitä luultiin..


Psykopaattinarkkari.


MDPV ja amfetamiini psykoosissa raivokkaasti vainot ja viha päällänsä.


Hulttiotyttö metadoni korvaushoidossa.


Paljon huomiota ja huolestusta aiheuttanut otos. Rikos: ampuma-aserikos :D Voiko joku olla niin hölmö et menee tekee ilmotuksen kytille tämmösen kuvan takia? Näkeehän tosta ettei toi ase ole oikea. :D


Autoilua dexamfetamiinin voimalla.


 Opiaattipupillit.


Tykkään tyylistäni.


Hulttiotyttö rannalla päivystämässä. Ystäväni, joka kuvan otit: muistan sinua lämmöllä! Toivottavasti tavataan vielä!


Aivan ihana katana <3


Puuhapussi.


Ikinä en mitään oo vetänyt.


Aivan saatanan bubreissa ym seteissä. Ihan kipeetä meininkiä.


Taas erään exäni hakkaamisen jäljiltä. On mulla ollu mahtava miesmaku.. Tajuttomanakin kun olin, sen piti potkia ja hakata. Tämä yritti jopa tappaa mut parikin kertaa. Toivottavasti hää olis saanut asiansa kuntoon.


Riemua havaittavissa..


Happy days..


MDPV-piri psykoosissa on paha olla. Alkaa vituttaa niin että tukka lähtee.


Mitä ajaa BMW:llä kun voit lentää LSD:llä!


Metadoni korvaushoidossa.


Naamioituneena keikalla :D Porttikieltoja oli joka paikkaan..


Stellaa ränniin. Aina stelloissa kädet oli tolleen hasusti. "Nyt toimii!" huudahdin iloisesti ja kädet meni joka kerta tolleen hassusti.
 Tää kuva oli muuten Pieksämäen lehdessä..


 Essoja.
Tämäkin päätyi Pieksämäen lehteen. Pikkusen meinaa vetää noloksi :D


Hakattu sekoboltsi.


Eläin.


Buprenorfiini.


Amfetamiinia ja ekstaasia.


Valepuvussa.


Kamaa vetäessä menin aika huonoon kuntoon. Vastenmielistä. En mä kyl siitä sillon välittänyt.


Maailmanlopun piripää odottamassa atomipommin iskemistä Pieksämäen keskustaan ja valmistautuu menemään "bunkkeriin".


Ei hemmetti missä kunnossa..
 Kun näin tämän kuvan Pieksämäen lehdessä, hävetti jo ihan sikana. Sit mä mietin et oikeestaan hyvä, tuleepahan näkyviin se muutos mikä on tapahtunut.


Sienet toimii.


Refloissa.


Koukussa.


Syksy on ihmeiden aikaa.


ADHD lääkitys aloitettu. Maaliskuu 2015.


Tutkalla? Ei muistikuvia tästä kuvasta.


Eka selvä kesä.


Jenna menee naimisiin! Häävaatteita testaamassa. Häät 7.7.2015


 Nykyään mä hymyilenkin. Ennen se ei ollut aitoo. Nyt on. Vähän oon ujo hymyilee, mut eiköhän se siitä.


 Maaliskuusta 2015 asti kuivilla.
ADHD-lääkitys mahdollisti elämän ilman armotonta narkkaamista. Ei ole enää tarvetta vetää päätä sekaisin.


 Olen kuulemma terveemmän näkönen. Olenko?


Näytän kuulemma vieläkin narkkarilta. Ehkä, ei mun ulkonäkö muutu kovinkaan erilaiseks vaik lopetinkin käyttämisen. Ei lopettaminen vaihda kasvoja, ei kroppaa. Mut on totuttu näkee narkkarina, joten se leima pysyy aina. Enkä mene sen takia mihinkään kauneusleikkaukseen. Mielummin näytän narkkarilta.

 On tää elämä helvetin jälkeen aivan mahtavaa. 1v 8kk kuivilla.


1.2.2018 otettu. Tän vuoden maaliskuussa tulee 3v selvää elämää täyteen. Toivottavasti. Vieläkin mä pelkään retkahtamista vaikka koko asia inhottaa mua! Vanha Jenna ei tahdo jättää rauhaan.


 Vuosi 2009. Jenna elää ja voi hyvin. Ja vieläpä iloitsee elämästä!

 Neljäs vuosi selvänä on alkanut.

 Muutos on ilmeinen. Enää ei ole sitä Vanhaa Jennaa, joka piikkipyörässä juoksi toivotonta juoksuaan seuraavaa annosta kohti..

 ..Vanha Jenna on jäänyt pois, ja aito Jenna on alkanut elää uutta elämää, jännittävää elämää.

 Menneisyyden varjot aika ajoin kiusaa, ja uuden elämän mukanaan tuomat haasteet ja paniikkikohtaukset välillä pistää ihmetyttää ja Jenna pelkää.

 Mutta Jenna ei lannistu. Jenna elää ilolla haasteista ja peloista huolimatta uutta elämäänsä, jota ei olisi pitänyt olla. Jennan pitäisi olla kuollut, mutta nyt Jenna on yliajalla, ja siitä Jenna on kiitollinen.



Pitkästä aikaa laitan tänne kuvia. Tänään on perjantai 23.2.2024 ja aiheena on Hulttis Taideluolassa (ja mitä muuta mieleen tulee). Kaikki taustalla oleva taide eri muodoissaan on mun aikaansaannosta. Paljon olen tehnyt monenlaista taidetta, ja jatkan edelleen samaan malliin. Ja teen juttuni TYYLILLÄ. Omanlaisellani HulttisTyylillä.

Ensi kuussa tulee täyteen 9 vuotta uutta elämää. Se on jotain aivan käsittämätöntä. Joka kerta, kun tulee uusi vuosi täyteen uutta elämää, olen mykistynyt ja ihmeissäni.

Minä selvisin sieltä! Selvisin huumehelvetistä, mikä on ihme. Tässä olen, ja olen siitä valtavan kiitollinen. Olen jo päässyt pitkälle, vaikka olenkin vielä aika alussa. 9 vuotta on pitkä aika, mutta toisaalta se on vasta alkua, lyhyt hetki ihmisen elämässä. Varsinkin toipumisen suhteen. Toipuminen rankoista kokemuksista on rankkaa. Kompleksinen PTSD vaikuttaa edelleen voimakkaasti elämääni, mutta elän täysillä siitä huolimatta.

Tässä yksi uusimmista maalauksistani. Susi peikonlehtien keskellä. Laitoin siihen oikeita kuivatettuja peikonlehtiä, ja siitä tuli hauska. Taidetta syntyy valtavat määrät ja luovuuteni vain ryöppyää minusta ulos kuin tsunami, jota ei voi pysäyttää. Narkkarista tuli taiteilija, ja olen siitäkin todella, todella kiitollinen. Olen päässyt käyttämään monia lahjojani ja niistä on ollut iloa myös toisille. Olen kuulemma multitalentti. :D Moni on hämmästellyt lahjakkuuttani, ja kun niin tapahtuu, minä hämmästelen siinä mukana. En itsekään käsitä tätä luovuutta ja sen määrää. 

Minä vain teen, mitä mieleen tulee, ja siitä syntyy taidetta monessa eri muodossa. Piirtäminen, maalaaminen, makramee, virkkaaminen, laulaminen, omien sävellysten tekeminen ja pianolla soittaminen, kirjoittaminen (kirja, blogi ja päiväkirjat), julisteiden tekeminen, valokuvaaminen ja mitä niitä vielä olikaan, en meinaa edes muistaa kaikkea.

Tässä kuvassa taustalla näkyy Kettutaulu, josta tuli mun omakuva. Se on Symppiskettu. Moni on sanonut, että se on kuin minä. Ja mikä tuska mulla olikaan sitä tehdessä! Mutta tuskasta huolimatta siitä tuli oikein onnistunut teos. Tuska onkin yksi luovuuteni käyttövoima. Samoin myös kiitollisuus.

Taideluola on sanansa mukaisesti täynnä taidetta. Sitä on kaikkialla, ja lisää vain tulee. Tilan puute alkaa jo vaivata, ja kaipaisin saada oman studion tai ateljeen, johon voisin viedä taidetta ja jossa voisin tehdä taidetta. Enpä olisi osannut narkkariaikoina arvatakaan, että joskus tulisin haaveilemaan jostain tällaisesta. Tää koko uusi elämä on ollut ihme, jota edelleen hämmästelen.

Kuljen kiitollisuuden voimalla kohti tulevaisuutta, ja vaikka tää uusi elämä ei ole ollut helppoa, olen silti siitä kiitollinen. Helppo elämä olisi tylsää elämää. Helppo elämä ei olisi hyvää elämää, ei ainakaan minulle. Vaikeudet, haasteet ja kriisit kuuluvat elämään, ja ilman niitä jäisi paljon hyödyllistä oppimatta. Olen oppinut olemaan kiitollinen jopa vaikeuksista, koska olen huomannut, että ajan myötä niistä seuraa myös jotain hyvää. Olen saanut hyvän elämän, jollaista en olisi osannut kuvitellakaan.


Hulttis peikonlehtien ympäröimänä. Peikonlehdet ovat sydämeniloni ja olen muutaman vuoden aikana piirtänyt jo 8 kirjaa, aiheena peikonlehdet. On jännittävää, kuinka yhdestä kasvista voi kehittää niin monenlaista taidetta. Peikonlehdet ovat minulle rakkaita. Niissä vain on sitä jotain, mikä kolahtaa. Niiden muodot, reiät ja lovet ovat kuin haavoja, jotka kaunistavat niitä ja tekevät niistä persoonallisia. Sama on myös omien haavojeni kanssa. En olisi minä ilman niitä monia haavoja, joita traumaattinen elämäni on mukanaan tuonut. Haavat vain kaunistavat meitä ja tekevät meistä persoonallisia, aitoja ja empaattisia. Koska on itse kärsinyt, voi ymmärtää myös muita kärsiviä. On lohdullista, ettei traumatisoitumiseni ole ollut turhaa.

Myös taitoni rohkaista ja kannustaa on varmasti myös omalla tavallaan haavojen kautta tullutta. Koska olen itse selvinnyt helvetillisistä tilanteista, voin rohkaista myös toisia. Kun ei luovuta eikä menetä toivoaan, voi selvitä lähes mistä tahansa. Kuolema on tietenkin asia erikseen, mutta vaikeuksista voi selvitä, kun ei menetä toivoaan. Eikä luovuta. Olen innokas rohkaisemaan toisia ja olemaan tukena, ja siitä on ollut monelle paljon apua. Ennen olin pessimistinen, nykyään olen realistisen optimistinen. 

Luovuttaminen ei tule kyseeseen ja mitä vaikeammista kokemuksista selviää, se vain vahvistaa. Jos minä voin selvitä, kyllä voivat muutkin. En ole mikään poikkeus. Aika paljon asenne ratkaisee. Jos jo etukäteen ajattelee epäonnistuvansa ja etten selviä tästä, silloin on vaikeaa selvitä. Mutta jos ajattelee, että en varmana luovuta ja kyllä minä selviän, silloin se todennäköisemmin tapahtuu. Vaikka me ei voidakaan usein vaikuttaa siihen, mitä meille tapahtuu, me voidaan aina valita, kuinka siihen suhtaudumme. Asenne rakaisee.

Syvällinen suhteeni kasveihin on monien mielestä huvittavaa. Jokainen peikonlehti on minulle omanlaisensa persoona, jolla on omanlaisensa luonteenpiirteet ja mielentilat. Juttelen niille usein ja rohkaisen myös kasveja. Koska olen superherkkä, myös yhteyteni ympäristööni on voimakas. Aistin monia asioita, kuten ilmapiirejä, tunteita ja olotiloja, näen pintaa syvemmälle, huomaan paljon yksityiskohtia (mikä näkyy myös taiteessani) ja ymmärrän usein, mikä ihmisten käyttäytymisen taustalla piilee. En tietenkään ole mikään selvänäkijä, mutta aistin asioita hyvin syvällisesti, mikä on toisinaan myös todella uuvuttavaa. Varsinkin sellaisten tyyppien kanssa uuvun helposti, jotka ovat epävakaita eivätkä ole tasapainossa itsensä kanssa. Herkkyydessä on huonotkin puolensa, kuten se, että kun joku haavoittaa minua, koen sen voimakkaasti. Tuska ja muut ikävät tunteet tuntuvat sellaisella voimalla, että niistä on usein vaikeaa päästä irti. Varsinkin jos asioita ei selvitä, nämä tunteet jäävät jylläämään ja asia vaivaamaan. Prosessoin usein asioita liiankin syvällisesti, mikä kuuluu herkkyyteen, mutta kun prosessoin liikaa, jään helposti jumiin. Sitten vatvon ja vatvon samaa asiaa pahimmillaan päiväkausia, joskus jopa viikkoja. Onneksi olen alkanut oppimaan rajoittamaan tätä toimintamallia ja osaan suunnata ajatukseni hyviin asioihin. Aina se ei ole helppoa, mutta harjoittelen sitä. En anna vaikeuksien lannistaa enkä anna haavoittavien ihmisten katkeroittaa minua. Heidän haavoittava käytöksensä on heidän ongelmansa, ei minun.

Vaikka välillä onkin vaikeaa, osaan olla kiitollinen myös vaikeuksien keskellä. Kiitollisuus on väkevä ase katkeruutta vastaan, samoin anteeksianto, mikä ei aina ole niin yksinkertaista. Anteeksianto vapautti minut katkeruudesta ja vihasta iloon ja kiitollisuuteen. Se on ollut yksi muutokseni suurimpia tekijöitä. Vaikka anteeksianto onkin usein hyvin vaikeaa, se kuitenkin kannattaa. Se on elämänmittainen prosessi, jossa kuljen eteenpäin ja välillä otan myös takapakkia. Vaikeinta on antaa anteeksi silloin, kun sama tyyppi haavoittaa yhä uudestaan ja uudestaan. Se on suututtavan vaikeaa, mutta kaikista negatiivisista tunteista huolimatta pysyn valinnassani antaa anteeksi. Se onkin nimenomaan tahdon valinta, jota tunteet seuraavat perässä. 

Myös vihan tunteet kuuluvat anteeksiannon prosessiin. Tottakai siitä saa ja kuuluukin suuttua, kun joku haavoittaa ja kohtelee huonosti. On vain tervettä suuttua huonosta kohtelusta. Ja on tervettä ilmaista, ettei minua saa kohdella huonosti. Vihaa ei kannata yrittää tukahduttaa eikä piilottaa. Viha tulee kohdata ja käsitellä, ettei se kääntyisi itseä vastaan. Vihaa voi ilmaista myös rakentavasti. Vihan ei tarvitse olla tuhoavaa vihaa, vaan se voi olla rakentavaa vihaa, joka ei kohdistu persoonaan, vaan käyttäytymiseen. Se ei pyri tuhoamaan, vaan saamaan aikaan muutoksen. Ihmisen käytös voi olla ongelma, mutta ei ihminen itse. Viha auttaa vetämään rajoja ja ilmaisemaan sen, miten minua saa ja ei saa kohdella. Viha suojelee ja ohjaa oikeaan suuntaan, kun sitä käyttää rakentavasti.

Hulttis on pesässä peikonlehtien kanssa. Tälläkin hetkellä istun pesässä ja kirjoitan. Pesä on minun turvapaikka, jossa on hyvä olla. Kun on kylmä, teen pesästä lämpöä tuottavan kääriytymällä vilttiin ja laittamalla lämmityslaitteen puhaltamaan lämpöä kämppään. Usein söpöstelen pesässä pehmoleluilleni, joita on paljon. Juttelen niillekin. Taipumukseni personoida esineitä ja kasveja on huvittavaa. Vaikka tiedän, etteivät ne oikeasti ole eläviä ja älyllisiä olentoja, on hauskaa pitää niitä sellaisina. Tietenkin kasvit elävät, mutta en tiedä, kuinka älykkäitä ne ovat ja ymmärtävätkö ne puhetta. Pehmolelut taas ovat vain esineitä, mutta on hauskaa tehdä niistä eläviä mielikuvituksen voimalla. Tietynlainen lapsenmielisyys on hyvä olla aikuisellakin. Silloin elämä on rikkaampaa ja hauskempaa.


Hulttis istuu ja miettii tulevaisuutta. Jo 9 vuotta erossa huumehelvetistä on ihmeellinen asia. Mitähän vielä on luvassa Hulttiksen elämässä? Ainakin paljon taiteen tekemistä ja oman tarinan jakamista. Kirjakin on tulossa, vihdoinkin. Olihan sitäkin jo kauan tullut mietittyä, ja nyt se on toteutusvaiheessa. Jo 156 sivua tekstiä ja alan pikkuhiljaa päästä pois huumehelvetin ajoista kohti uuden elämän alkua. Odotan innolla, kun pääsen kirjoittamaan tästä valtavasta muutoksesta, jonka olen saanut kokea. Välillä vieläkin mietin, voiko tämä olla oikeasti totta, mutta kyllä se on totta. Tämä uusi elämä on paljon todellisempaa kuin huumehelvetin sumuiset ja aineiden vääristämät vuodet. Narkkaaminen oli yhtä turhuuksien turhuutta, vaikka ei sekään tie ollut täysin turha, vaikka narkkaaminen olikin turhaa. Eihän minulla olisi näin hyvää tarinaa kerrottavana, jos en olisi sitä tietä kulkenut. Enkä olisi minä ilman niitä kokemuksia. Minun oli mentävä todella pohjalle, niin pohjalle, että huomasin, että vielä alimmallakin pohjalla oli kellarikerros, johon putosin. Onneksi ei tarvinnut mennä ihan helvettiin asti (vaikka sekin oli monta kertaa lähellä). Huumehelvetti oli oma helvettinsä, mutta onneksi selvisin sieltä. Ja jos en olisi käynyt pohjalla, tuskin olisin oppinut arvostamaan elämää ja kasvamaan omaksi aidoksi itsekseni. Pohjanoteeraukseni olikin tärkeä vaihe, jota en jättäisi pois.

56 kommenttia:

  1. Kyllä sä tuut selviimään! Tietynlaisissa ihmisissä on sitä voimaa, samanlaisissa ku sä. // respektit borgirin hupparista ekassa kuvassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno ja rehellinen blogi! Toivon, että löydät tuolle elämänkokemuksellesi blogin ulkopuoleltakin. Monet hyötyisivät ja olisivat kiitollisia, jos voisi kehitellä jonkinlaisia sinullekin sopivia tapoja, jakaa kokemuksiasi ja niistäkin syntynyttä viisautta erilaisissa elämänvaiheissa olevien kanssa. Kiitos blogista ja rohkeudestasi!

      Poista
  2. Mitä tossa yhessä kuvassa.taustalla ovessa oli? Näyttäisis iha joltai luodinreiiltä..? Tee.teksti sun sienikokemuksista ja ekasta heroiinikerrasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luodin reikäpä hyvinkin. Kiitos juttuvinkeistä, pitää kirjotella.

      Poista
  3. Mitäs odottelet? Jeesusta huuruihin?
    On niitä ihan järkeviäkin tukiryhmiä olemassa.
    Ei kukaan sua tule kotoa hakemaan pl. jos olet vieläkin alaikäinen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole alaikäinen, vaan 26v. Enkä odottele mitään sen erityisempää. Annan asioiden mennä omalla painollaan. Ja kyllä se Jeesuskin vielä tulee. :)

      Poista
  4. Mää haluaisin vaan antaa sulle halauksen :(

    VastaaPoista
  5. Kovan ja kapean polun olet kulkenu, niinku itekkin aikoinaan, mut järjissäs oot ja suunta vaan parempaan päin. Tsemppiä ja jaksamisia.!

    VastaaPoista
  6. "Mitäs odottelet? Jeesusta huuruihin?
    On niitä ihan järkeviäkin tukiryhmiä olemassa.
    Ei kukaan sua tule kotoa hakemaan pl. jos olet vieläkin alaikäinen.."

    -tätä ihmisparkaa harmittaa kun olet osoittanut ymmärtäväsi virheesi ja vielä osaat nauraa niille (selkee merkki siitä, että tilantees selkeesti parantunut/parantuu edelleen). EI kannata tälläsille pelleille antaa ajatuksia, meininki näyttää hyvältä ja blogin kirjottaminen varmasti vaatii paljon rohkeutta, toivottavasti jaksat sitä kirjoittaa jotta monilla on mahdollisuus oppia :-)

    VastaaPoista
  7. Oot ihan super kaunis tossa katana kuvassa :o <3

    VastaaPoista
  8. Päivitystä tännekin osioon :)

    VastaaPoista
  9. Olin saanut täällä Tsekillä käteeni Weturin. On sulla siellä hyvät artikelit. Selvää elämää sulle. Riku.

    VastaaPoista
  10. Näin se elämä kohtelee meitä joilla ei ole kunnon vanhempia ( ei valita niitä) , rajat on rakkautta, itse samanlaisen kohtalon kokeneena tiedän, että voitat ajallaan itsesi kunhan et anna periksi, heikkoudet kääntyvät lopulta vahvuudeksi!

    VastaaPoista
  11. En koskaan lue, saatika kommentoi blogeja, mutta nyt on pakko. Ahmin koko blogin muutamaan päivään ja vitsit, miten siistiä, että oot päässy jo noin pitkälle uudessa alussasi! Kattelin just kuvat läpi ja pakko sanoa, että sulla on mielettömän kauniit kasvonpiirteet! Tuun jatkossakin seuraamaan blogiasi. Ja juttutoiveena; Muakin kiinnostas lukee tästä sun lapsestasi. Ymmärrettävää kyllä, jos et ole asiasta valmis puhumaan.
    -S

    VastaaPoista
  12. Moi :) Mä toivon sulle vaan pelkkää hyvää. :)En sanoja löydä muita. Itelläkin ollut vaikeaa avomiehen itsemurhan jälkeen. on tullut juotuu liikaa. Mutta haluun pois tästä. Ja olla aidosti onnellinen viel joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on varmasti raskasta. Otan osaa. Nuo vaan pitää käydä läpi että voi jatkaa taas eteenpäin. Pysy vahvana! Paljon voimia sulle <3

      Poista
  13. Hei Jenna, olet kaunis nainen! :) Kerro mulle mitä pelottavia asioita olet kuullut lautaspupilleista? Ja millainen oli mdpv psykoosisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Niin, yks henki, Lusifer sano että kun mä katson mun amfetamiinin laajentamia pupilleja niin mä nään jotain sellasta mistä en pääse koskaan eroon. Se tarkotti sillä amfetamiinia. Sen jälkeen en pitkään aikaan uskaltanu kattoo peiliin. MDPV psykoosi on ollu mulla samantyylinen kun piripsykoositkin. Ehkä olin vaan tavallistakin vainoilevampi.

      Poista
  14. Hei, eksyin sattumalta blogiisi ja samantien luin useamman postauksen. Hienoa, että olet saanut elämäsi nykyisin järjestykseen ja toivon todella ympärillesi kaikkea hyvää ja että olet onnellinen! Nuorisotyöopettajana mietin, että voisit olla myös vavahduttava luennoija huumeista ja niiden vaaroista. Nuoret (nuorisotyöopiskelijat, nuorisotalot..) kuuntelisivat varmasti mielellään/paremmin toisen nuoren omakohtaisia ja realistisia kokemuksia kuin että tietoa tankataan kirjoista. Varsinkin kun näytät kirjoittavan omasta elämästäsi hyvin rehellisesti ja avoimesti.

    Toivotan sinulle paljon elämäniloa, tsemppiä sekä avio-onnea! Iloista uutta vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis mielenkiintoista päästä puhuu nuorille. Koen syvää huolta ihmisistä, ja en todellakaan toivo et kukaan alkais vetää kamaa. Siks mä kirjotan. Ja olis kyl kiva päästä puhuu nuorille aiheesta.

      Poista
  15. Hei hieno homma että olet tainnut päästä aika hyvin opioidien perkeleistä eroon.
    Itse lopetin metadonihoidon joku 3kk sitten ja voin sanoa että ei 10vuoteen ole ollut näin tunnerikasta ja aidon tuntusta menoa, kyllähä lekuri bentsot määräs juuri siks että huumeidenkäytön minimisointia. Mutta joo toi maailma on kylmä ja kova josta olen oikeastaan päässyt pois(suurin osa, itsekeskeisiä lapsia jotka haluavat vaan hyötyä kaikinpuolin toisista. Olisi kiva joskus kirjoitella vaik sähköpostitse asioista niin liittyen noihin yllämainittuihi juttuihin ja ihan kaikkeen maan taivaan ja helvetin väliltä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jutellaan vaan! Laita sähköpostia osoitteeseen aivotukaani@gmail.com

      Poista
  16. Jenna olet kaunis ♡

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Selvänä todella kaunis!

    VastaaPoista
  19. Jenna,kävin läpi kuvasi ja itku tuli. Miten voit nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän tulee vastaus myöhässä, mutta voin hyvin. 5 vuoteen en ole narkannut. Ei olis onnistunut ilman, että tuo hemmetin ADHD saadaan hoidettua. Ihmettelen edelleen tätä maailmaa ja tätä uutta elämää. Välillä en oikein käsitä, et voiko tää olla todellista. Mut se on, ja olen todella kiitollinen, et sain tulla näkee, millaista tää normielämä oikeen on.

      Poista
    2. Moikka,
      Tyttärelläni on ADHD ja pöihderiipouvuus. ADHD lääkitykseen annetaan ei stimulanttia lääkettä, mutta en ole varma toimiiko se. Millainen lääkitys sinulla on?

      Poista
  20. Mitä pelottavia asioita kuulit pupilleista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään olen unohtanut vastata. Sellaista kuulin noista lautaspupilleista, että tulen aina olemaan koukussa amfetamiiniin, ja että paholainen ei jätä mua koskaan rauhaan.

      Poista
  21. Bravo! Kaunis nainen sä olet😊

    VastaaPoista
  22. Ootko pysynyt kuivilla?

    VastaaPoista
  23. Tsemppiä sulle!
    Hienosti oot pärjänny vaikka kaikkea shittiä ropissu.. Oon ite käyny saman helvetin läpi, jotenkin ymmärrän!
    Katana kuva on hieno (paitsi että se on wakishasi, katana on pitkä miekka ����)
    Oot edelleen kaunis
    T kopteri

    VastaaPoista
  24. Suloinen jenna <3 älä koskaan luovuta!

    VastaaPoista
  25. älä retkahda, nainen

    VastaaPoista
  26. kaikkea hyvää sinulle nyt ja aina tähän elämän polulle! ps olet kaunis( et näytä narkkarilta ) toipuneissa kuvissa näytät hyvältä :) terv - suboxone hoidossa nyt 3 vuotta ilman oheiskäyttöä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Onnittelut sullekin 3v onnistuneen hoidon johdosta! Mahtavaa!

      Poista
  27. Narkit ampu vastikään mun sukulaisen ihan ilman mitään syytä ja polttivat heidän talon. Tätä ennen jo vihasin nistejä, mutta tuon tapahtuman jälkeen viha tuntui sietämättömältä.

    Googlailin sitten vihoissani narkkijuttuja ja löysin tämän blogin. Avullasi olen alkanut pikkuhiljaa hyväksymään ja ymmärtämään, että narkitkin ovat ihmisiä ja kärsivät elämäntyylistään kovasti itsekin. Teet tärkeää työtä, kun kirjoitat tätä ja ihana nähdä kuvasarjasta, miten tervehdyt ja näytät nyt "normaalilta" ja "kunnon ihmiseltä". Kiitos ja onnea elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot joutunut kokee hirveitä! Ymmärrän hyvin vihasi. Viha vaan on siitä huono, kun se ei edesauta asioita, ja se vaan kuluttaa kokijaansa. En varmasti itsekään voisi tai osaisi olla tuntematta vihaa tuossa tilanteessa. Mut mahtavaa on kuulla, et oot mun tekstien avulla alkanut hyväksyy ja ymmärtää käyttäjiä. Se on iso juttu mullekin. On upeaa saada kuulla, etten kirjoita turhaan! Kiitos!! Kaikkea hyvää sulle ja voimia paljon!!😊

      Poista
  28. Puhut, että adhd lääkitys auttoi pääsemään irti huumeista. Voitko kertoa tästä lisää. Saatiin just 2kyt vuotiaalle huume nuorelle Conserta lääkitys. Kiitos avustasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu näin pääsi käymään. En olis itsekään uskonut, et näinkin yksinkertainen asia voisi saada mun elämän kuntoon. Mut näin kävi. Mulla aloitettiin eka Concerta, pian sen jälkeen vaihtui lääke Elvanseen ja kun sen sain, mulla alkoi aika nopeesti asiat muuttuu. Pian huomasin, ettei mulla ole enää pakottavaa tarvetta vetää päätä sekaisin, koska pystyin lääkityksen avulla paremmin sietämään itseäni, koska se helvetillinen ADHD oireilu alkoi helpottaa. Pystyin myös paremmin sietää ympäristöä, elämänhallinta palautui ja se jatkuva sekasorto pään sisällä oli poissa. Yllätyin itsekin tästä kaikesta suuresti, tuntui ihan uskomattomalta et näin yksinkertainen asia voi niin paljon muuttaa mua ja mun elämää. Jopa niin paljon, että se huumehelvetti päättyi!
      Helppoo ei ole kuitenkaan ollut, vaan oon edelleen joutunut taistelee sitä vanhaa Jennaa ja vanhaa elämäntyyliä vastaan. Sitä kesti niin pitkään, että siitä toipuminen on mullakin vasta aika alussa, vaikka on kulunut jo 4vuotta siitä, kun narkkaaminen loppui.
      Toivon kovasti, että sun läheinen saisi elämänsä kuntoon! Päihdehelvetistä voi päästä eroon, kun hoitaa sen taustalla olevan tekijän kuntoon, mikä oli syynä siihen, että alkoi käyttää. Mulla suurin tekijä oli ADHD. Mä rukoilen ja toivon kovasti, että sun läheinen pääsisi eroon huumemaailmasta! Älkää menettäkö toivoa, koska aina toivoa on! Voimia ja jaksamisia sinne!

      Poista
  29. Tuli uskomattoman onnellinen olo sun puolesta, tsemppiä!

    VastaaPoista
  30. ei kannata narkata.toi adhd lääke on hyvä lääke siihen ja ihan itse vaivaankin.ja Jumala pitää oukealla tiellä,kasvuntiellä

    VastaaPoista
  31. Tässä just itse pirikoukussa, kun luen tätä sun blogii, niin oon VITUN onnellinen sun puolesta et pääsit irti !!

    Ps: tuli kyl tippa linssiin tätä lukiessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa säkin saisit elämäsi kuntoon! Jos se oli mulle mahdollista, niin tottahan se on mahdollista myös sinulle. Kun saa sen oikean avun, niistä kuvioista voi päästä eroon. Pysy lujana! Älä luovuta!

      Poista
  32. oot tosi vahva ja selvinnyt paljosta<3 oon tosi ylpee susta.

    VastaaPoista