Kesä on tullut. Olen ollut ihan innoissani siitä, kun luonto on herännyt eloon ja sinne on ilmestynyt vaikka mitä! Siellä on kauniita kukkia ja kasveja ja kaikkea hienoa! Jenska on innoissaan. Kaikki on vieläkin ihan uutta mulle, vaikka oon jo 4v ja 4kk ollut pää selvänä. Silti en vieläkään voi olla ihmettelemättä ja ihastelematta luontoa ja kaikkea, mitä täällä on. On kuin sokea olisi saanut näön. Näin jo yli 4 vuotta.
Ihmettelen vähän sitäkin, millaisia kommentteja oli tullut siihen Iltalehden juttuun. En muka ole kuivilla, koska mulla on lääkitykset menossa. Huh huh mitä paskaa! Ja sit vasta en ole narkkari, kun en käytä mitään lääkkeitä ja en näytä narkkarilta. Uudestaan: huh huh, mitä paskaa! Näytänkö mä vieläkin narkkarilta? En omasta, enkä muidenkaan mielestä. Jos mut on totuttu näkee narkkarina, on lyöty narkkarin leima otsaan, niin sellaisten mielestä varmaan tuun aina näyttää narkkarilta, vaikka kuinka muuttuisin. Ja olenhan mä muuttunut paljon. En aio mennä kauneusleikkaukseen siks, etten enää näyttäisi narkkarilta joidenkin urpojen mielestä.
Olenko mä narkkari? En enää, enkä ole läheistenikään mielestä. Ne on nähneet mun muutoksen, seuranneet vierestä mun elämää, ja heidänkin mielestään mun elämä on kaukana narkkarin elämästä. Samaa mieltä olen itsekin. En enää tahdo vetää päätä sekaisin, en käytä lääkkeitäni väärin, en pyöri nistikämpissä, en ole enää siinä maailmassa enkä tahdo siihen palata. Jos mulla nyt sattuu olee korvaushoito ja ADHD-lääkitys, se ei tee musta narkkaria. Se tekisi, jos käyttäisin noita lääkkeitä väärin. Sitä mä en tee, koska se ei ole järkevää eikä hyödyllistä.
Ei se, mitä lääkettä sä otat, tee susta narkkaria, vaan se, miten sä sitä otat. Jos mä vetäisin 3kk lääkkeet viikossa-kahdessa, mä käyttäisin lääkkeeni väärin, ja sitä voi kutsua narkkaamiseksi. Mutta kun mä otan lääkkeeni siten, kuin ne on määrätty, se ei tee musta narkkaria. En mene niistä edes sekaisin, joten siitä on narkkaaminen kaukana. Miksi ihmisten on niin vaikeaa tätä käsittää?!
Jos nyt joku haluaa väkisin pitää mua narkkarina, niin pitäköön. Enköhän mä kuitenkin itse tiedä asian paremmin. Samoin myös mun läheiset. Kukaan, joka on seurannut mun elämää läheltä, ei pidä mua narkkarina! Tulkaa hemmetti itse katsomaan jos ette usko!