tiistai 26. maaliskuuta 2019

Toivoa menneestä

Kuinka helpottavaa se onkaan, ettei ne karmeimmatkaan asiat entisessä elämässäni tapahtuneet turhaan! En mä sillon olisi voinut kuvitellakaan, että ne kääntyisi mulle vahvuudeksi.  Ajattelin, etten koskaan selviä niistä.
 Niin, kukapa silleen ajattelisi sillä hetkellä kun joutuu kiusatuksi, hyväksikäytetyksi, pahoinpidellyksi, melkein tapetuksi, raiskatuksi, kidutuksen kohteeksi jne.. Olin varma, etten koskaan selviä niistä tapahtumista. Se katkeruus ja viha, mitä kannoin sisälläni oli kamalaa ja se myrkytti vain mua itseäni. Onneks lopulta tajusin luopua niistä ja antaa anteeksi.
 Ei ollu helppoo! Sekin oli oma prosessinsa ja vaati paljon aikaa. Ne pelkotilat, joita mulla oli silloin joskus, ne alkoi jäädä pois, kun annoin anteeksi. Ennen sitä en voinut luottaa keneenkään, vainoharhailin vaan, et läheisimmätkin ihmiset aikoo tehdä mulle pahaa. Kiusata, hyväksikäyttää, pahoinpidellä, tappaa, raiskata jne.. Olin varma siitä, että niin tapahtuu. Ja joskus olin varma, että niin tapahtui, kun tuli takaumia menneisyydestä tietyissä tilanteissa.
 Se oli helvetillistä. Noi kaikki alkoi jäädä pois pari vuotta sitten, kun annoin anteeksi. Sen jälkeen mun traumat on alkaneet parantua ja ne helvetilliset tilanteet on alkaneet menettää vaikutustaan ja myös kääntyä vahvuudeksi. Se on aika omituista. Sitä on vaikea käsittää, miten noinkin kauheet asiat voi kääntyä hyväksi. Ne ei tapahtuneet turhaan!
 Vaikka en olekaan vieläkään täysin toipunut, olen silti helpottunut, kun olen saanut nähdä ja kokea, ettei nekään asiat tapahtuneet turhaan.

Tää antaa mulle toivoa.

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Harmin paikka

Mieleni maassa on maailmassa tässä,
Kun kipua, tuskaa on elämässä.

Jospa vielä ilon aika koittaisi
Ja masentuneen mielen se voittaisi.

Periksi en aio antaa
En turhia murheita jaksa kantaa.



Ja niin loppuu akku puhelimesta
Ja teksti jää kesken. 😵

Turhuuksien turhuus! Kaikki on turhuutta!

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Runo kevätmasennuksesta

Oi voi voi. Oi voi.
Masennus yllätti Jennan. Vieläpä kevätmasennus.
Se hyökkäsi kimppuun yllättäen,
hyppäsi puun takaa ja otti kiinni
masennusta pakenevan Jennan.
Oi voi voi.
Oi voi.
Näin pääsi käymään,
vaikka kuinka Jenna yritti
taistella kevätmasennusta vastaan.
Mutta.
Jenna ei anna periksi.
Jenna löytää ihan uhallakin paljon hyviä asioita elämässään.
Ja vieläpä iloitsee niistä
parhaimpina hetkinä.
Tämä on myrkkyä masennukselle.
Ilo nimittäin.
Vielä voittaa ilo tuon synkeän turhan masennuksen.
Vaikka välillä masennus saa yliotteen,
silti Jenna ei anna periksi.
Ei anna periksi,
ei sitten millään!
Vielä Jenna masennuksen voittaa.
Varmasti voittaa. Koska
on voittanut ennenkin.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Linkki valtavaan tekstiin


https://ahdasportti.blogspot.com/2019/03/jumalan-rakkaus.html?m=0

Tässä on linkki uuteen tekstiin, joka vaati yli kuukauden työskentelyn. Suuri oli työ ja vaativa. Vihdoinkin se on valmis.
Voin sanoa, ettei ollut mikään helppo homma tuo teksti. Mut siinä se nyt on.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

4 vuotta asiat kunnossa, pää selvänä ja mieli iloisena uudesta elämästä

Nyt on maaliskuu. (Terävä havainto) :D
Olen ollut tässä kuussa tasan 4 vuotta irti siitä vanhasta elämästä, joka narkkaamiseen painottui. Ja siitä olen erittäin onnellinen!
 En olis ikinä uskonut, et näin käy. Tää on eka kerta, kun oon ollut peräti 4 vuotta pää selvänä. Sitä ei kaiken järjen mukaan olis pitänyt tapahtua, mutta se tapahtui. Mun pitäis olla kuollut, mut olen hengissä, saanut elämäni kuntoon, jättänyt vanhan taakse, aloittanut uuden elämän, jossa keskeinen sisältö on opiskelu, kuntouttava työtoiminta, taidepiiri, pianon soitto ja biisien säveltäminen, kirjoittaminen, virkkaaminen, maalaus, piirtäminen, lukeminen, jne jne.
 Kaikki on muuttunut. Mä itsekin olen muuttunut todella paljon. Ihan hävettää, kun lukee vanhoja tekstejä ja päiväkirjoja, hävettää, et millainen olenkaan ollut! Onneks en oo sellainen enää. Jotenkin mykistyttää tämä massiivinen muutos. Muutos on niin suuri, et sitä on vaikea käsittää!
 Se Vanha Jenna, se narkkari on poissa. Mikä helpotus!!


Lopuksi:
 Edelleen tuntuu vaikealta käsittää, et niin yksinkertainen asia, kuin ADHD:n hoito ja oikea lääkitys mahdollisti mun uuden elämän. Jos joku pitää mua edelleen narkkarina siks, kun mulla on lääkitys (jota en edes käytä väärin,vaan otan valvotusti), niin pitäköön! Se ei musta narkkaria tee, kun syön lääkkeeni määräyksen mukaan. Se tekis musta narkkarin, jos käyttäisin ne lääkkeet väärin ja vetäisin päätä sekaisin kaikin keinoin, aineella kuin aineella. Mut mä en tee niin. En tahdo palata siihen vanhaan. Tää nykyinen elämä on paljon parempaa. Aitoa elämää,jota en tahdo heittää hukkaan!

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Hulttis junassa

Vesivanat juoksee pitkin junan ikkunoita.
Maisemat vaihtuu ja juna tärisee.
Taidan olla ekaa kertaa selvänä junassa.
Tunneleita tulee vähän väliä..
Tulee outoja fiiliksiä tunnelissa.
Korvat menee lukkoon, happi loppuu, kurkkua kuristaa, pelottaa, tuntuu et painuu kasaan ja tunneli vie mukanaan.
Enpä ole ennen moista kokenut.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa..
Junassa on muutakin outoa: se väsyttää.
Junan kulku saa mielen jumittaa ja iskee ankara väsymys.
Hiljaisuus vallitsee ja juna kulkee.
Eikai taas tule tunneli?
Kyllä matkailu on jännittävää!
Ja vähän tylsääkin.
Mennään vaan, kuljetaan pitkin metsiä, kallioiden välistä, tunneleita tulee ja menee, asema asemalta matka etenee, ihmisiä tulee ja menee, juna menee ja menee..
Ja meikäläinen jumittaa ankaran väsymyksen vallassa.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Linkki ja keväisiä tunnelmia


https://hulttiotytontekeleet.blogspot.com/2019/03/susia-ja-muuta-taidejuttuja.html

Tuossa taas linkki. Laitoin pitkästä aikaa uusia taidejuttuja tohon blogiin.


Viime aikoina on mennyt yllättävän hyvin. Niin seesteistä ja rauhallista on ollut, et ihan pelottaa, mitä kevät tuo tullessaan. Toivottavasti vaan tää hyvä kausi jatkuis. On ollut niin rauhallista ja tasaista, et melkein pelkään, et joko taas kohta mieli rytisee ja romahtaa.. Toivottavasti ei!
 Sellaista oon tässä kevään aikana huomannut, että kuolleet kaverit tulee mieleen usein ja suren niitä. Jostain syystä ne on nyt tavallista enemmän olleet mielessä. Välillä niin voimakkaasti, et oon itkenyt. En mä oo osannut niiden kuolemaa silloin käyttöaikoina surra. Nyt selvänä niitä sit näköjään käsittelen. Varsinkin keväisin. Viime keväänä oli sama juttu. Ja sitä edellisenä.
 Mikä siinä on, et just kevät on se aika, kun suren kuolleita kavereita?
 Omituinen juttu.
 Kai ne on vaan käsiteltävä ja käytävä läpi se suru. Vaikka suren, silti iloitsen elämästä ja koen jopa huonoa omaatuntoa siitä, kun niin monella on asiat toisin. Silti: on aika iloita ja aika surra.
Näissä tunnelmissa menen tänään taidepiiriin.
 Siitä tulikin mieleen, et viime vuonna mä maalasin taidepiirissä kuvan hautausmaalta ja siihen tuli useita ristejä. Kuvan nimi oli "Kavereiden muistolle - levätkää rauhassa kuolleet ystäväni!" Keskellä kuvaa oli joku hahmo mustassa kaavussa. Se leijui ilmassa kuin aave. Siinä taustalla oli ristejä. Useita hautoja siinä oli. Mä osasin nimetä kaikki muut, paitsi kaksi. Mietin et ketkä muka puuttuu. Ihmettelin asiaa, koska muistin kyllä kuolleet kaverini.
Siitä ei sit mennytkään kuin jokunen viikko, ehkä kuukausi, kun sain kuulla et yks hyvä vanha kaveri oli kuollut. Epämääräisissä oloissa. Hajosin. Eikä siinä kaikki. Parin päivän päästä sain kuulla taas, että toinenkin vanha kaveri oli kuollut. Poltti itsensä kotinsa mukana hengiltä. Tahallaan. Hajosin taas.
Sit mä surun keskellä tajusin. Ne kaksi puuttuvaa kaveria oli "löytynyt". Siks en saanut niitä silloin mieleen, kun ne eli vielä. Vasta heidän kuolemansa jälkeen tuli niihinkin risteihin nimet.
 Toivottavasti tällaisia ei enää tapahdu!

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Huvittavat haukkujat

Katselin tossa joku aika sitten mun YouTubeen laittamia videoita. Havaitsin jotain huvittavaa: siellä ääliöt edelleen kommentoi 4v vanhoihin videoihin haukkuen mua "vitun narkki", "paska narkki", "kaikki narkit pitäis tappaa" jne jne.. näitä riittää! Vaikuttaa siltä, et nää haukkujat eivät oo havainneet, etten mä oo narkannut 4 vuoteen, tai sit ovat havainneet, mut hölmöydessään haukkuvat mua ihan vaan haukkumisen ilosta.
 Erikoista toimintaa.
 Huvittavaa.
 Voiko ihmiset olla näin hölmöjä?!
 Voi. Todellakin voi.
 Vaikka siellä onkin 4v vanhoja nistivideoita, siellä on myös vielä enemmän sellaisia videoita, joissa mulla on jo ne ajat jääneet taakse. Vitun narkkia ei ole enää. Eikö ne ole sitä huomanneet? Varmasti ovat, elleivät ole sokeita. Eihän toi niille mitään merkitse, et oon saanut elämäni kuntoon, heille on tärkeämpää haukkua sitä Vanhaa Jennaa, jota ei edes ole enää! Mut mitä siitä, pakkohan ääliöiden on päästä haukkumaan, tosiasioista välittämättä. Naurettavaa typeryyttä.
 Turhuuksien turhuutta on tuo turha haukkuminen. Ajan hukkaa. Eikö ne edes tajua, että niiden haukut tulee pikkuisen myöhässä? Ei kai silläkään ole niille väliä, kunhan vaan pääsevät laukomaan turhuuksiaan. Säälittävää. Tämmöisiä viisastelijoita löytyy YouTubesta! Ja kaikkialta nettifoorumeilta, joissa voi nimimerkin takaa huudella sellaista, mitä ei kasvotusten uskalleta sanoa. Ja tässä tapauksessa vielä huudellaan jollekin, joka on jäänyt taakse, joka on ollut menneisyyttä jo useita vuosia!
 Ei voi kuin nauraa!😂😂😂

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Asia saatu järjestykseen

Jonkin aikaa taistelin koneiden kanssa ja ehdin jo turhautuakin, melkein heitin puhelimen seinään, mut onneks en sitä tehnyt. Sain kun sainkin tän jutun toimii, nyt pystyn taas vastaa kommentteihin. Helpotus.
En olis yksin tätä osannut saada kuntoon, kiitos siis puolisolleni avusta! (Onneks hän on nero koneiden kanssa ja näppärä hakkeri) Kiitos, Rakkaalle avusta!
 Onneksi asia saatiin järjestykseen!

Edelleen jotain outoa meneillään bittiavaruudessa

Hemmetti.🤪
En saa vieläkään vastattua lukijoiden kommentteihin blogin puolella. En tajua, mistä on kyse.
Harmittaa!😵
Oon yrittänyt kaikkea, oon koittanut kirjautua, mut se ei blogin puolella pidä mua kirjautuneena, vaikka olen kirjautunut.😡 Oon kokeillut käyttää eri selaimia, mut ei oo sekään auttanut.🤯 Järjestelmäkin meni uusiksi puhelimessa ja tabletissa, mut ei!😠
EI AUTA VAIKKA MITÄ YRITÄN!!!🤬
HARMITTAA!!🤪🤪🤪

Viime aikoina on tullut niin ihania kommentteja, et olen mykistynyt. Yhdestäkin kommentista päätyi teksti meidän jääkaapin oveen.😊 Niin rohkaisevia, kannustavia ja motivoivia, hyvän mielen kommentteja, joista olen erittäin kiitollinen!😍
On mahtavaa huomata, etten kirjoita turhaan. Se on mulle suuri ilo, kun saan kuulla, kuinka mun teksteistä on ollut apua ja hyötyä toisille. Sekin on ollut yksi ilon aihe, kun niin moni on alusta asti kulkenut mun mukana tällä toipumisen tiellä, vaikkei toipumisesta pitänyt olla toivoakaan. Kiitos rakkaat lukijat! Kiitos kaikesta!💕💞💕