Mun elämä toisten sanoin

Pikku Hulttis syntyy ja meinaa kuolla jo syntyessään.
"Rankka oli tapahtuma mutta onneksi selvisit."

Pikku Hulttis kasvaa ja on vilkas luontoinen.
"Tyttöhän on villi kuin mikä. Eikö se pysy aloillaan?"

Pikku Hulttis saa pahoja raivareita.
"Mikä sussa on vikana? Mikä meni pieleen kun sinusta tuommoinen tuli?"

Pikku Hulttis menee kouluun.
"Miks sä tykkäät susista? Miks pukeudut aina mustaan?"

Pikku Hulttis erottuu joukosta ja sitä kiusataan.
"Susi! Hullu! Hevari! Et oo meidän kaveri, me vihataan sua!"

Pikku Hulttis ahdistuu.
"Miks sä et haluu mennä kouluun?"

Pikku Hulttista vihataan koulussa.
"Vitun susi! Tapa ittes! Kuole pois paska, tapa ittes!"

Pikku Hulttis vihaa itseään. Itsetuhoisuus pahenee.
"Mikä sulla on? Miks sä haluat kuolla?"

Pikku Hulttis alkaa käyttää päihteitä.
"Jenna, käytätkö sinä huumeita?"

Hulttista käytetään seksuaalisesti hyväksi.
"Tää on ihan OK, Mehän ollaan kavereita ja sä saat viel kamaakin."

Hulttis joutuu psykiatriselle. Useita kertoja.
"Ei sua voi auttaa, sä oot toivoton tapaus."

Hulttis ei saa apua ja meno vaan pahenee.
"Miten me voitais sua auttaa? Sä oot toivoton tapaus."

Hulttis joutuu erityislastensuojeluyksikköön.
"Tänne joutuu suomen pahimmat nuoret. Te ette oo mitään!"

Hulttiksesta tehdään robotti.
"Ette saa tehdä mitään ilman lupaa. Yksikin virheliike, niin tulee rangaistus."

Hulttis palaa parin vuoden päästä pöpilään.
"Ei sun Jenna täällä tarvitse kysyä lupaa vessassa käyntiin."

Hulttis palaa kadulle narkkaamaan.
"Me ollaan kaivattu sua. Otahan vedot, kyl se siitä!"

Hulttiksen ympäriltä kuolee kavereita tasaiseen tahtiin.
"Se veti överit, se teki itsemurhan, se taas tapettiin ja se kuoli muuten vaan.."

Hulttis joutuu näkee ja kokee paljon väkivaltaa eri muodoissaan.
"Se olis tappanut sut, ellei me olis tultu väliin!"

Hulttis kiertää katkoja.
"Ei me voida sua auttaa. Sä joko kuolet kadulle tai joudut vankilaan."

Hulttis kiertää psykiatrisia.
"Ei päihdeongelma ole mielenterveysongelma. Ei me voida sua auttaa. Tapa ittes! Ainiin, sähän teet sitä koko ajan!"

Hulttis meinaa kuolla. Usein.
"Elämä on ainutlaatuinen, älä heitä sitä hukkaan!"

Hulttiksesta ovat käyttäjäkaveritkin huolissaan.
"Jenna sä kuolet jos et lopeta. Oikeesti Jenna me ollaan huolissaan."

Hulttis pääsee korvaushoitoon.
"Valitse joko saattohoito tai korvaushoito."

Hulttis yrittää pysyä erossa aineista.
"Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt.."

Hulttis retkahtelee vähän väliä.
"Jos et mee katkolle, me lopetetaan korvaushoito."

Hulttis tapaa tulevan puolisonsa.
"Sulle on saatava ADHD-lääkitys, että elämä järjestyy."

Hulttis käy viimeisen kerran katkolla.
"Sä et oo valmis lopettaa."

Hulttis pääsee pois ja menee ADHD-lääkärille.
"Et sä oo toivoton tapaus! Kyllä sua voi auttaa."

Hulttis yllättyy, kun huomaa ettei tarvitse enää vetää päätä sekaisin.
"Mähän sanoin et kun saat ADHD:n hoitoon niin asiat järjestyy."

Hulttis iloitsee uudesta elämästä.
"Enää en halua kuolla."

Kuulumisia

Moro!

Tässä on taas aika päässyt vierähtää. Pahoittelen, etten ole ehtinyt kirjoittaa. Meillä oli kuun vaihteessa muutto, ja sen jälkeen on ollut paljon järkkäämistä uudessa kodissa. Se on koti, joka oikeesti tuntuu kodilta. Sain jopa työhuoneen! Paljon on tilaa ja valoisa on asunto. Kunhan saadaan koti järjestettyä, voisin tehdä tänne siitä jutun. Iloitsen uudesta kodista!

Sellainenkin helpottava ilon aihe on ollut se, et pahimmat kamahimot on hellittäneet. Jostain syystä ne helpotti kun muutettiin. Mut kamahimokauden jälkeen mua on vaivannut menneisyyden muistot. Ei kiva. Mut mä oon alkanu oppii elää menneisyyteni kanssa. Jotenkin. Eihän ne muistot kivoja ole, mut onneks pystyn elää niistä huolimatta. Kun oon näin herkkä tyyppi muutenkin, niin kyllä ne muistot riipii ja harmittaa niin, et itku tulee. Mut ne on onneksi menneitä, ei tätä hetkeä. Eikä ne karmeimmatkaan asiat ole turhaan tapahtuneet, oon jopa huomannut et nekin on alkanut kääntyä hyväksi. Vähän erikoista, mut näin oon havainnut. Mun haavoista on tullut mun vahvuuksia. Esim pystyn säveltää kokemuksistani ja fiiliksistäni musaa ja myös maalaamaan niistä tauluja. Myös pystyn tukee toisia jotka ovat samaa kokeneet.

Viime viikon torstaina mut oli kutsuttu soittaa flyygeliä Poleeniin (Pieksämäen kulttuurikeskus) näyttelyn avajaisiin. Vähänkö mä jännitin, mut se meni ihan jees. On mukava päästä käyttää lahjojaan toisten iloksi. Sunnuntaina kun käytiin seurakunnassa ja laulettiin siellä, niin sielläkin yks sisar sanoi et mun laulua on ihana kuunnella kun on niin hyvä ääni. Se ilahdutti ja samalla rohkaisi mua laulamaan jatkossakin. Mut muuten kutsuttiin Pieksämäen vapaaseurakunnalle todistaa nyt sunnuntaina 18.11 klo 16. Jännittävää. Mutta mukavaa.

Kaikenlaista siis tässä ollut ja tulee olemaan. Eipä mulla nyt muuta tule mieleen. Kirjoitan sit tien taas kun asiaa tulee. Ja jos uskallan, niin saatan ehkä tehdä videoo. Oon nimittäin havainnut et video on myös hyvä tapa kerroilla asioita. Se (kuvaaminen) on pelottavaa, mut josko mä siihen tottuisin.