Tatuointi ym

Minä täällä moi. Kun vihdoinkin on aikaa, laitan tänne taas kuulumisia. Viime viikolla sain uuden tatuoinnin synttärilahjaksi puolisolta. Vihdoinkin se kammottava pentagrammi kauhistus on poissa! Tilalle tuli susi, jonka piirsin itse. Kauan olin tätä kuvaa halunnut, ja nyt se on siinä. Jes!

Tämmöinen. Kuva otettu just kun tatuointi valmistui. 2 tuntia kuvaa hakattiin, ja tunsin mitä ihmeellisempiä aistimuksia sitä tehdessä. Se oli hupaisaa! Välillä tuntui, että vain hierottiin. Välillä kone resonoi kropassa niin, että tuntui et se tulee läpi mun rinnasta. Se oli hauska aistimus. Sit välillä viilsi ja nipisti ilkeästi. Loppuvaiheessa varsinkin, kun iho oli jo herkistynyt kunnolla, kipu tuntui aika voimakkaasti. Kovimman kivun aikana sanoin vain: "Taas tuntuu aika jännältä" tai: "Kylläpäs taas tuntuu voimakkaasti". En itkenyt enkä huutanut kivusta, melkein jopa nautin siitä tavallaan, vaikka en olekaan mikään masokisti. Hyvin kestin tämän siis! Ja nyt olen iloinen ja helpottunut siitä, että edellinen Kauhistus on poissa ja tilalla on kuva, jota ei tarvii hävetä.

Tää on tänään otettu. Juuri äsken. Pääsin just töistä ja ajattelin alkaa kirjoittaa tänne taas. Tänään Mediapajalla äänitettiin ja kuvattiin yksi mun sävellys. Musavideoo on siis tulossa lähiaikoina. 

Tatuointi alkaa pikkuhiljaa parantua. Olen rasvaillut sitä ja välttänyt raapimasta kun kutittaa. Kertaakaan en oo raapinut! (HYVÄ JENNA!) 

Siinä se on ja paranee pikkuhiljaa. En ole mieltäni malttanut, vaan olen innoissani ollut tästä kuvasta ja halunnut näyttää sitä tuttaville. Kai se on ihan normaalia. Olen erittäin helpottunut, että se vanha Kauhistus on poissa! Hävettää, että edes otin sen. Olin silloin noin 18v ja ihan sekaisin, olosuhteet olivat vähän sekavat ja olin hölmö. No, se oli silloin. Hölmö olen vieläkin, mutta yritän oppia virheistäni. 

 En vaan oikein osaa pitää itsestäni.. Häpeä vaikuttaa edelleen.. Yritän piilotella ja peitellä itseäni. Ihan kuin en saisi näkyä tai jotain.. Liikaa saanut kuulla itsestään ikävää. Koulukiusaamisesta lähtien tähän hetkeen asti. Vaikka sellainen muutos on tapahtunut, että kyllä moni minut hyväksyy tällaisena kuin olen ja jopa pitää minusta, mistä olen kiitollinen. Mutta sitten on sellaisia, joilta saa vähän väliä kuulla olevansa pelkkä paska ja saasta. Sanojahan ne vain on, mutta sattuu kuin miekan pistot. Vaikka yritän olla välittämättä ilkeiden ihmisten ilkeistä puheista, silti ne sanat vaikuttaa, ja sitä en tahtoisi. Paskamyrskyjä tulee ja menee, mutta minä en luovuta koskaan. Olen mitä olen, ja jos en kelpaa omana itsenäni, ei voi mitään. 

Moi

 Olen taas vuoden vanhempi. Täytin 14.1 torstaina 32v ja sain faijalta synttärilahjaksi uuden objektiivin järkkäriin. Jes!! Oli ilo, että ihmiset muisti mun synttärit. Vaikka eihän se ole kuin yksi päivä muiden joukossa, mutta kuitenkin vain kerran vuodessa. Suurin osa onneksi muisti hyvällä. Nyt alkoi kuudes vuosi jatkoajalla ja olen kiitollinen. Saa nähdä, osaanko käyttää jatkoaikani oikein. En vieläkään pysty käsittää, miksi minun kaltainen saasta selvisi huumehelvetistä, kun niin moni muu joutuu elämään siellä vieläkin. Takaisin en tahdo, toivon vain, että muutkin sieltä pääsisi. En mä ole yhtään sen erikoisempi kuin muutkaan, joten uskon, että sieltä voi selvitä kuka tahansa. Muuten tässä ei olisi mitään järkeä. 

Viime aikoina olen ollut vähän alamaissa, mutta toisaalta hyvin innokas ja toimelias. Oudon ristiriitaista ollut tää oleminen. Paljon on tapahtunut hyviä ja hyödyllisiä asioita, mutta myös pahoja ja ikäviä asioita, täysin puun takaa, niin et on vaan miettinyt, että: "What is this?". En silti anna ikävien asioiden, pahojen sanojen, enkä minkään muun ikävän asian lannistaa. Vaikka saisin kuulla olevani maailman suurin paskaläjä, pelkkää arvotonta saastaa, muistan, että se on vain yksi näkemys, yksi mielipide muiden joukossa. Enemmän se kertoo sanojastaan.

Edelleen.. Maailma on vaarallinen paikka. Se näkemys on vain vahvistunut. Ei voi koskaan tietää, kuka puukottaa selkään, ketä ja miksi. Ihmisillä on tapana toimia usein mielivaltaisesti, ja se on turhuus ja sydämen tuska. Täällä tyypit jyrää toisiaan, valehtelevat päin naamaa ja hyökkäävät kimppuun täysin arvaamatta. Ja niin alkaa verbaalinen sota. Ensin sanoo toista ja sitten täysin päinvastaista heti perään. Mitä siinä voi muuta tehdä kuin ihmetellä, että mites tää nyt jälleen meni näin. Mikä on totta, mikä luotettavaa, kun ihmiset puhuu niin ristiriitaisesti. Omia sanoja väännetään kieroon ja käännetään itseä vastaan täysin mielivaltaisesti. Eikä omaa ääntä saa kuuluville millään. Sekin mitä sanoo, käännetään sua vastaan. Ja yhtäkkiä saakin kuulla olevansa itse aiheuttanut koko paskan.

Ihmiset on todellakin outoja. Ja maailma on vaarallinen paikka. Edes oma koti ei ole turvallinen. Yleensähän koti on sellainen paikka, jota pidetään turvallisena ja toisetkin yleensä kunnioittaa toisten koteja ja niiden pelisääntöjä. Mutta entäs jos omaan kotiin tuleekin joku, joka ei kunnioita sinua, eikä kotiasi? Ja vaikka pyydät nätisti, siitäkin suututaan. Vihan voimassa ihmisistä tulee raakalaisia. Vihan ei tulisi antaa hallita itseä, vaan hillitä itse vihansa. Vihan voimalla ihmiset murskaa toisiaan maan rakoon, viha sokaisee ihmisen ja voi saada aikaan peruuttamatonta vauriota, ellei lakkaa vihastaan. Ihmisten viha on yksi syy siihen, että joudun elämään pelossa. Koskaan ei voi tietää, kuka räjähtää, koska räjähtää ja missä räjähtää. Ja millaisen tuhon räjähdys tällä kertaa jättää jälkeensä..

Sellaista se vaan on. 

Onneksi on olemassa myös ihmisiä, jotka välittää, eivätkä halua hajoittaa. 

terveisin: Hulttis