keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Tekijät

Ajattelin tässä käydä läpi niitä tekijöitä jotka sai mut käyttää aineita 11-vuotiaana lapsena. Niinku yks lääkäri sano, nää on vaikeita asioita.

Äidin hylkääminen
Mutsi hylkäs mut jo kun olin vauva. Sille tuli synnytyksenjälkeinen masennus. Oli sillä jotain muitakin MT-ongelmia. Se sano faijalle "päätä: joko minä tai tuo lapsi" ja faija kerto ettei päätös ollu vaikee. Se valitsi mut. Ne kuitenki vielä yritti. Mut sit kun faija näki mutsin lyömässä mua, me lähettiin.
12-vuotiaaks asti mun piti käydä mutsin luona jokatoinen viikonloppu. Se oli helvettiä. Mutsi ei osoittanu kertaakaan rakkautta. Se vaan aina haukku mua ja sano hirveitä asioita. Se laitto mut tekee kaikki kotityöt yksin. Se huus mulle ja haukku mua kiitokses.
Pian sit kun olin täyttäny 12 mutsi lopetti kaiken yhteydenpidon. Jo ennen tuota ikää mä olin sille vaan pelkkä riesa. Niin se sano.

Koulukiusaaminen
Kun menin kouluun, kiusaaminen alko heti. Miks?
Mustat vaatteet
Tykkään susista
Kuuntelen metal-musaa
Olen oma itseni
Mua haukuttiin. Mua hakattiin. Musta juoruiltiin. Mulle tehtiin "piloja". Mua vainottiin. Mua inhottiin...
Lista on pitkä.
5-luokalla kiusaajat ajo mut yrittää itsemurhaa. Olin kerrostalon katolla ja keräsin rohkeutta hyppäämiseen. Alhaalla muutama kiusaaja huus "Hyppää susi hyppää!" ja just ajoissa kytät nappas mut. Kaikki vaan paheni kun en onnistunu.

"Ei se uskaltanu ees tappaa itteesä!"
"Kuole susi!"
"Tapa ittes!"
"Me tapetaan sut!"
Blaa blaa blaa. Rumia sanoja kasvavalle nuorelle. Ja rumia tekoja.
Kiusaamista jatku aina 9-luokan alkuun asti. Vedin sillon koulun vessassa överit ja lensin pihalle. Onneks.

Nuori ikäni 
Olin vasta 11v kun mulle tarjottiin amfetamiinia. Siinä iässä ei pitäis kenenkään joutua tollasen valinnan eteen. Ja minä olin niin sinisilmänen ja uskoin että se tyyppi voi auttaa mua.
Olin tyhmä.
Olin nuori.

Masennus
Olin ihan maassa joka päivä. Olin menettäny elämänhaluni jatkuvan kiusaamisen ja pelon takia. Mikään ei enää kiinnostanu (kunnes tuli humeet). Lintsasin koulusta useemmin ja useemmin. En vaan jaksanu.
En kestäny.
Viiltelin itteeni ja haaveilin kuolemasta. Elämä oli pelkkää kärsimystä. Halusin pakoon. Ja pakotien anto huumeet.

ADHD
Mun käytös oli tosi rajatonta. En uskonu mitään enkä ketään. Olin aggressiivinen. Ja helvetin impulsiivinen. Aina sähläsin jotain. Ja yleensä jotain luvatonta. Koulussa riehuin tunneilla kun en pystyny keskittyy. Aina olin jälki-istunnossa. Ja tarkkailuluokalla.
Kotona mulle yritettiin asettaa rajat. Mut faija epäonnistu mun kovapäisyyden takia. Mä en vaan kuunnellu enkä totellu. Mua ei estäny mikään. Olin helvetin vaikee lapsi.
Ja entäs ne raivarit mitä sain? Niitä on vaikee kuvailla, niin voimakkaita ja hirveitä ne oli. Satutin itteeni ja ympärillä olevia. Faija siitä eniten kärsi.
13-vuotiaana mulla diagnosoitiin ADHD. Se oli ollu selvä juttu jo syntymästä asti. Mut silon, 13-vuotiaana. En saanu edes lääkitystä. Jos oisin saanu lääkityksen jo sillon, mä oisin ehkä pystyny lopettaa narkkaamisenkin sillon.
Ja väkivaltasen käytökseni.
Mut ei.
Eihän narkkaria voida auttaa!


Noi on ehkä ne suurimmat tekijät joiden johdosta sotkeennuin aineisiin. Varmasti siihen on vielä paljon muitakin syitä, nämä vaan tuli nyt ekana mieleen. Huumeiden käytön alottaminen on monen tekijän summa, niistä tulis piiitkä lista. Enkä näillä halua itteeni puolustella. Sellaseen ei ole tarvetta. Tiedän typeryyteni.

Radiojuttu

Alan jo toipua leikkauksesta. Kipee on suu edelleen mut särkylääkkeet auttaa kyllä. Tikit on jo melkein irronnu. En vaan oo Ton leikkauksen jälkeen Oikeen syönyt mitään muuta kun pari mehujäätä päivässä. Sen verran sattuu ettei pysty syömään. Mut eiköhän Tää tästä. Hyvin paranee vaikka aikaa menee.

Eilen oli kiva päivä. Yle puhe radiokanavan toimittaja kävi meillä ja nauhotettiin radiohaastattelu. Oli yllättävän helppo puhua vaikka nauhotettiinkin. Ja toimittaja oli tosi mukava ja ymmärtäväinen. Oli hyvin perillä näistä päihdeongelma asioista. Annoin sille toimittajalle mun virkkaaman huivin. Ajattelin vaan et ois varmaan kiva Sellanen.
Puhuttiin siitä kun aloin käyttää, huumevuosista, hoitopaikoista joissa oon ollu, korvaushoidosta, suurimmista tekijöistä joiden takia aloin käyttää (koulukiusaaminen, äidin hylkääminen, masennus, ADHD), paranemisprosessista ja lääkityksen tärkeydestä, niin ja mun Blogista. En vielä tiedä millon ohjelma tulee ulos mut ilmotan kyllä heti täällä blogissa kun tiedän.

torstai 24. maaliskuuta 2016

The Leikkaus

Eilen oli aikanen lähtö Mikkeliin. 7.40 olin leikkausosastolla ja mua valmisteltiin leikkaukseen. Sain esilääkkeenä Opamoxia ja mukavasti rentouduin ja jännitys katos. Hihittelin vaan hoitajalle et "heh heh, kohta lähtee hampaat." :D
9.00 aikaan mut vietiin toimenpidehuoneeseen ja ne etti multa epätoivosesti suonia. Neuvoin sit et mihin kannattaa laittaa kanyyli. Kun nukutusaine meni suoneen Se kirveli ja ehdin vaan sanoo etten huomaa vaikutusta ja sit tipahdin.
11 jälkeen sit herättivät mut ja nukahin samantien uudestaan. Multa lähti 16 hammasta. Ja kyllä sattu kun heräsin. Sain sit Oxanestia ja helpotti.
13 jälkeen heräsin sit kunnolla ja rakas tuli heräämöön mua kattoo. Olin ihan tokkurassa ja vedin kunnon kilarit kun en löytäny mun sormusta (joka oli sormessa) :D Onneks rakas sai mut rauhottuu. Oli aika noloo kilahtaa. Kun en ees tajunnu mistään mitään.
Koko loppupäivän olin ihan koomassa. Vielä tänä aamunakin tuntu ettei voimat riitä. Mut nyt alkaa olla jo Suht selkee olo. Kivut on kovat mut niistä selviää.
Että semmoseen operaatioon eilen jouduin. Ja hyvä niin.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Pari kuvaa

http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/  <-- Tuolta löytyy taas uutta.

 PöhinäPöllö! Kova pöllö pöhisemään.
Pitkästä aikaa kuva meikäläisestä. Oon täs jo pitkään kelannu et pitäis ottaa enemmän kuvia. Ajattelin yrittää sitä. Joskus aikasemmin kuvasin paljon mut se vaan sit jäi. Mä nyt yritän kuvata tekemisiäni enemmän. Jos tulee jotain ideoita niin kertokaa ihmeessä. Nyt on pää niin tyhjä et ehkä on parempi jatkaa kirjottelua myöhemmin.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Lepositeet

Lepositeet. Lepo! Aikamoinen nimi.
Mut tottahan Se on et niissä levätään. Tai ainakin yritetään levätä. Mukavuus vaan jää pois kun lepäilee lepareissa.
Muistan kerran kun jouduin lepareihin psykiatrisella epäonnistuneen itsariyrityksen takia.
Pari päivää pitivät mua kiinni. Kädet sain irti ihan helposti, ne oli ihan liian löysät.
Mun tavarat oli pienessä laatikossa vessan puolella ja sieltä nappasin toisen kännykkäni ja peiton alla tekstailin ajan kuluks kavereille.
Pari päivää tuntu kyllä pitkältä ajalta. Ei voinu kun yrittää nukkua, eihän siinä voinu kun maata hiljaa paikallaan.
Hoitaja vartioi mua koko ajan. Onneks Se ei tajunnu mun kännykkää.
Parin päivän päästä vihdoinkin lääkäri tuli juttelee ja pääsin pois kun lupasin etten tapa itteeni.
Pidin sen lupauksen.
Nuorempana olin aika riskihenkilö itsetuhoisuuteni takia. Nyt kun on tullu ikää lisää niin en oo enää ihan niin itsetuhoinen

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Voittaja Hulttio

Mulla oli perjantaina ne käräjät ja siellä kävi ihan hyvin. En joudu vankilaan. Jännitin sitä asiaa ihan hirveesti. Aina kun on jotain tärkeetä menoo mä jännitän ja pelkään pahinta. Ja hyvin voimakkaasti. Siltikin teen niin vaikka oon huomannu et asiat on menny aina parhain päin. Mistähän sekin johtuu?
Eilen oli Yks talvi tapahtuma ja mä voitin siellä karaoke kilpailun. En ollu laulanu aikoihin ja siltikin Se meni tosi hyvin. Rakaskin jaksoi tsempata. Mul on ollu bändi kun olin 16v. Olin laulaja-basisti. Tehtiin Lahdessa studiolla 2 biisin demo. Se soi Pieksämäen radiossakin. Se oli ehkä Yks siisteimmistä jutuista mitä oon tehny. Harmi vaan kun sitä ei oo laitettu nettiin, mut mä koitan saada laitettua sen demon tänne blogiin. Toivottavasti onnistuu, en oo mikään nero koneiden kanssa. Yritän kuitenkin ja rakas on apuna.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Tekeleitä

http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/

Lisäsin taas lisää virkkauksia. Käykää kattoo.

Miten mulla menee?

Hail!
Ajattelin kertoo kuulumisia pitkästä aikaa. Sain postista eilen paketin lukijalta. Siinä oli lankoja <3, suklaata, kortti ja huulirasva. Aloin jo virkkaamaan niistä langoista laukkua. Kiitokset vielä kerran lähettäjälle :)
Perjantaina 4.3 mulla on käräjät Mikkelissä. Pahimmassa tapauksessa joudun vankilaan, mut en oikeen usko et niin käy. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Jännittäähän se ja vituttaa mut ei auta, on vaan otettava vastaan se mitä ite on saanut aikaan typeryydellään.
Nyt kun oon muutaman viikon syöny 100mg Elvansee niin oon voinu huomattavasti paremmin. Jaksaa keskittyä ja saa aikaan vaikka mitä. Mielialakin on hyvä ja tasanen. Mulla on ollu aina taipumusta masennukseen mut nyt vuoden aikana sitä ei ole ollu ja se johtuu Elvansesta. Se kohottaa mielialaa. Eikä menokaan ole pöhinävauhdikasta vaikka kyseessä on lisdexamfetamiini. Mulla on hyvin rauhallinen meininki. Paras lääke mitä oon säännöllisesti syöny.
Tässä kuussa 25. päivä oon ollu tasan vuoden kuivilla. Uskomatonta. Se mun huumeongelma oli niin pahaa laatua ja olin sen suhteen hirveen pakkomielteinenkin et olin varma etten pääse irti kun vasta haudassa, mut toisin kävi. Näköjään mahdotonkin on mahdollista. Pistojäljet on vaalentunu ja terveys alkanu parantua. Kävelen joka päivä aamulla yhteensä 6km mikä ei ois aikasemmin onnistunu mitenkään. Tuostakin jo huomaa sen et terveys on alkanu parantua.
On mahtavaa huomata et miten oon muuttunu paljon parempaan suuntaan. Niin fyysisesti kuin henkisesti. Tottakai ne hirveet kokemukset välillä pyörii päässä mut oon jo alkanu oppia elää niiden kanssa. Pelkoja on edelleen paljon mut niistäkin mä selviän (apua! sytkäri räjähtää!) jotenkin. 
Viime aikoina oon nähny hirveesti painajaisia. Joka yö. Joskus ne kertoo menneisyydestä, joskus ne on jotain mielikuvituksen tuottamaa kauhua. Monesti herään omaan huutooni yöllä. Ja monesti öisin tunnen et joku paha on aivan mun lähellä. Yhtenä iltana näin varjon joka vilahti pois heti kun huomasin sen. Se muistutti ihmistä. Pelottavaa. Sit on kuulunu vaikka mitä outoja ääniä joita ei pitäis kuulua. Kolinaa ja sellasta. Pahoja henkiä ilmeisesti. Mut mitä ne musta haluaa? Noloo myöntää mut mä pelkään niitä. Oon rukoillu paljon ja tossa olikin pari päivää kun niitä ei ollu. Viime yönä niitä sit oli taas. Tunsin niiden läsnäolon selvästi. Painukoot helvettiin!