Tilannekatsaus

Jännä juttu. Tää on eka syksy mun elämässä kun en oo masentunu vakavasti. Mul on vakava masennus diagnosoitu ja syksysin se aina pahenee. Mut tänä syksynä se on poissa. Oon ihan ihmeissäni. Voin hyvin ja ihmettelen sitä suuresti. Kamahimojakaan ei oo pahemmin ollu. Ne vähäiset himot mitä on ollu, on olleet lieviä. Ne oon selättäny ihan helposti. Vaikka oon nähny uniakin millon mistäkin aineista, herätessä ei oo tehny mieli. Outoo. Oon ihan puulla päähän lyöty kun mulla menee niin hyvin. Pelkään vaan et millon tää kaikki hyvä romahtaa. Tuntuu liian hyvältä olakseen totta. Se pelottaa. Mulla onkin paljon pelkoja. Pelkään jopa sitä et maa nielee mut kun liikun ulkona :D Monet pelot on aika koomisia. Mut sit kun ne iskee, se ei ole kivaa, sillon ne on todellisia. Bensa-asemat räjähtää, tulipalo syttyy, auto ajaa yli, joku seuraa mua, puu kaatuu päälle... Vaikka ei edes tuule. Ilmeisesti kaman käyttö on tehny musta aikamoisen vainoilijan. Aina on joku salaliitto meneillään! Ja minäkö olen terve? Kaukana siitä. Mut silti mä yritän parantua. Kaikista traumoistani en eroon pääse varmaan ikinä, mut niiden kaa voi oppia elämään. Löysin tossa yhen mun päiväkirjan vuoden takaa kesältä. Vikoilla sivuilla oli teksti jonka olin unohtanu. Olin vetäny taas vitusti lyricaa (subu hoidon lisäks) ja olin aivan vitun tutkalla. Sit kuitenki piti kaverin kaa juoda lonkeroo sihen päälle. Vaarallinen yhdistelmä. Notkuin aikani ja kaveri oli huolissaan kun ei enää saanu muhun kontaktia. Sit se huomas et mä olin jo tajuton. Tajutonta kamaa! Heräsin vasta seuraavana päivänä sairaalasta tutulta osastolta. Oli hengenlähtö ollu lähellä. Onneks kaveri oli asiallinen (näitä on harvassa) ja oli huolehtinu musta ja soittanu lanssin. Ilman sitä kaveria mä oisin kuollu. Näitä samanlaisia juttuja on tapahtunu niin monta kertaa mut vasta jälkeenpäin ne on pysäyttäny mut. Sillon kun käytin, en välittäny niistä lähellä kuolemaa hetkistä vittuakaan, piti vaan saada kamaa. Nyt mua jopa järkyttää noi kaikki överit mitkä on melkein vieny hengen. Melkein liian myöhään heräsin. Melkein. Mä sain vielä mahdollisuuden, ja aion käyttää sen. Vielä tuli mieleen yks juttu. Mua pyydettiin mukaan huumevalistukseen. Vastasin jo ja aion kyllä suostua siihen. Uskosin et valistettavat kuuntelee ja ymmärtää paremmin kun kokenut käyttäjä siitä paskasta kertoo asiantuntijoiden kanssa. Oon innoissani tästä mahiksesta. Ehkä just minä voin puheillani saada pelastettua edes yhden tyypin huumehelvetiltä.