Tänään on ollu parempi olla. Eilen sain puhuttua niistä peloistani, mitä mulla oli. Ja se auttoi paljon.
Mul on koko ikäni ollu niin, et puhuminen auttaa varsinkin vaikeissa asioissa.
Jos ei oo ketään kelle puhua, niin pelot ja ahdistus vaan kasvaa ja kasaantuu möykyksi rintaan. Kun eilen sain puhuttua, niin möykky suli pois. Oon huomannu, et pelko menettää paljon voimaansa jos siitä voi puhua. Jos sitä taas pitää sisällään, se kasvaa ja muuttuu melkeinpä todeksi. Sit se saa uusia muotoja, ottaa aiheita sieltä täältä, kehittelee jopa todisteita sille, et joo, kyl tää pelko on ihan aiheellinen. Se tekee muurin mun ympärille, erottaa mut todellisuudesta.
Mut sit kun asiasta puhuu, pelko menettää paljon voimaansa. Ja myös rukous on erittäin voimakas apu pelkoon. Usein kun rukoilen peloissani, tulee sellainen lohduttava tunne ja tieto siitä, etten ole yksin, vaikka olisikin yksin. Jeesus on paras!
Joskus 13-vuotiaana kun pidin kaiken paskan sisälläni, vuoden aikana möykky kasvoi ja kasvoi, lopulta jouduin puoleks vuodeks psykiatriselle Moision sairaalaan. Olin niin pahasti masentunut ja itsetuhoinen. Päihteiden käyttökin siihen vaikutti. Siel mul sitten diagnosoitiin F90.0 Aktiivisuus- ja tarkkaavaisuus häiriö ADHD ja liuta muita diagnooseja.
Oikeestaan oli hyvä et jouduin sinne sillon. Sainpahan ADHD-diagnoosin. Alussa mä kovasti yritin esittää "tervettä", mut ei se oikeen onnistunu. 😅 Karkasinkin sieltä sillon alkuvaiheessa. Totesivat useaan otteeseen siel et "Jennan käytös on hyvin rajatonta". Ja niinhän se oli. Mut sit kun aloin asettuu sinne, siel olikin mukavaa. Sain kavereita, jopa yks mun pahimmista koulukiusaajista pyysi multa anteeks ja meistä tuli kaverit.
Kyllähän mä siel tötöilinkin, mut ihan mukavaa siel oli. Niin mukavaa, etten olis halunnu sieltä lähtee kun lähdön aika tuli. 😄
Laulu, jonka tein Moisiossa ollessani, veisataan Mombasan tahtiin.
Jäi Moisioon vain päivä elämää,
Ja elämään nyt Moisio vain jää.
Pillerin soikean
Minä kaapista varastan
Ja uneen syvään vajoan.
Mä ensin näin
vain talon valkoisen.
Ja leparit
Mua kutsui sitoen.
Sinne sitten jäin,
Vain hulluus mielessäin,
Näin Moisioon meikä jäi.
Ite olin 15-v. 3kk psyk. En ois myöskään halunnu pois. Ne heitti ulos terveen papereilla kun join alkoholia päästyäni ulos 2kk vain sisäilmaa hengitettyäni kun en suostunu seuloihin, vaikkei siellä ois mitään enää 1kk jälk. näkynykään. Oli jotenkin pettymys. Että oot terve kun joit ja seur. pvänä ulos. Oli olo etten oo niin okei kuin ne väitti. Ei saanu diagnoosia, ei selvyyttä miks tunsin itteni oudoksi, erilaiseks. Eihän se normaalia oo mitä sitä ennen oli tapahtunu eikä se kiljun kittaaminenkaan 15v. osastolla. Sain kai jtn "älykkyyspisteitä", että kapinointia vai oli vai mitä? Ei. En kertonut kaikkea. Rikä hoitsut kysyneet kaikkes. Esim. raiskauksista ei mitään. Tyhjänä pois. En kelvannu ees "hulluks". Tyhjänä, tyhmänä, nuorena tyttönä, ulos. Olispa tajunneet. 18v. alkoi sit rännipiikin kautta. Loppunu jo. Mut mieli on rikki. Ja bissee saa kaupasta. Ja muuta sillon tällön. Ja välillä sekoo vanhoista jutuist ja viiltelee. Nainen. Ei vaan enää uskalla kertoo. Äiti. Tajuut kai? Neuvoja?
VastaaPoistaOotko kellekään puhunut noista raiskauksista? Ei niistä oo mukavaa puhuu, mut ite kun oon alkanut käydä läpi noita menneisyyden hirveyksiä, niiden kanssa alkaa pikkuhiljaa pystyy elämään. Kyl mäkin vielä hajoilen traumojeni takia, mut hajoilisin enempi jos en niitä käsittelisi. Terapia on mulle tärkeä juttu. Paras apu, tuki ja turva on Jeesus Kristus. Hänelle voi kertoa kaiken, koska Hän tietää kaiken ja ymmärtää. Rukous on aivan mahtava selviytymiskeino. Ei tarvii yksin räpiköidä eteenpäin omin voimin, helpottaa ihan sikana kun on Jumala johon voi turvata ja jolle voi kaikki huolet ja murheet kertoo. Hän kulkee mun kanssa, tukee mua ja kantaa eteenpäin, jos en itse pysty kävelee. Noin sitä kuvailisin. Nää on mun selviytymiskeino ja oon todennut ne toimiviksi. Jos haluut jutella, niin laita mulle sähköpostiisi aivotukaani@gmail.com
PoistaHei!
VastaaPoistaAluksi mahtava blogi + toipuminen sulla, todella paljon onnea kolmesta vuodesta raittiina! Oon lukenut alusta asti kaikki postaukset :) <3
Mun on nyt on pakko kysyä, että mitä oot kuullut Mikkelin-yhteisöstä? Mulla on nyt todella rakas ihminen siellä ollut kuukauden päivät hoidossa... millainen paikka lienee?
Oon kuullut paikasta. En ite siel oo ollut, mut yks kaveri oli siel joskus 2003 vuoden paikkeilla. Sen mielestä se oli tylsä mesta ja se karkaili usein. En kunnolla muista mitä kaikkee se siitä paikasta kertoi/mitä oon kuullut, kun siitä on niin pitkä aika. Joku tais joskus sanoo et se on tiukka paikka, mut siel kyl pärjää jos ottaa oikeen asenteen, on asiallisesti siis. Eihän mikään laitos silleen mukava paikka oo, toisissa kyl viihtyy paremmin, toisissa ei. Se riippuu myös paljon ilmapiiristä, millaiset työntekijät siel on, millaiset asukkaat. Ja millaiset säännöt ja miten niihin suhtautuu.
PoistaPystytkö olee yhteydessä siihen, joka siel hoidossa on? Yleensä tollasiin paikkoihin voi kirjottaa kirjeitä. Usein myös on soitto ajatkin. En tiedä ton paikan yhteydenpito mahiksista, mut kannattaa kokeilla laittaa vaikka kirje sille, joka siel hoidossa on.
Paljon voimia ja jaksamista sulle!
Okei, jotain tollasta aattelinkin. Pitää kirjoittaa kirje, ja kai siellä jossain vaiheessa saa oman puhelimenkin käyttöön. Kiitti ja samoin tsemppiä kaikkeen!
VastaaPoista