Jännittävää, vastenmielistä ja ihanaa

Noniin. Tänään oli se Iltalehden haastattelu ja se meni ihan jees. Jännittävää!
En vielä tiedä tarkkaa ilmestymispäivää, mutta se on aikaisintaan ensi viikon viikonloppuna. Aikaisintaan siis.
 Vähän hassulta tuntuu, et musta tehdään aika ajoin lehtijuttuja. Se jopa hämmästyttää.  Enpä olisi uskonut silloin käyttöaikoina enkä jälkeenpäinkään, et musta tehdään juttuja lehtiin. Se on aika yllättävää. Mutta jos siitä on edes muutamalle apua tai toivoa, niin mikäs siinä. Siks mä tätä blogiakin kirjoitan, että siitä voisi olla edes joillekin apua, toivoa, tukea, ja myös siksi, et ihmiset paremmin voisi ymmärtää, että narkkarikin on ihminen, arvokas ihminen siinä missä muutkin. Ja myös siksi kirjoitan, että aina on toivoa, aineista voi päästä irti ja elämän voi saada kuntoon.

 Olen siitä elävä esimerkki.

 Aikamoista taisteluahan tämä on, mutta mä en anna periksi.
 Viime aikoina on taas ollut huumepainajaisia ja kamahimojakin olen välillä havainnut. Mietin, et liittyykö nuo masennukseen. Mulla on koko kevään ajan ollut masennusta. Taas. Sit oli vielä läheisen kuolema, joka sai mut pois tolaltaan. Ehkä nää voi liittyä siihen, et tulee noita painajaisia ja välillä kamahimot iskee. Vastenmielistä.
 Yhdenkin yön jälkeen mun piti tarkistaa mun kädet, et eihän niissä ole pistojälkiä. Niin todentuntuinen uni oli ollut. Mut se on helpottavaa, kun näkee, ettei niitä pistojälkiä ole. Se on niin helpottavaa.

On myös yksi ihana asia, joka on viime aikoina tehnyt mulle hyvää: ampuminen.

 Se on niin vapauttavaa ja rentouttavaa. Pakko laittaa kuvia aiheesta, koska innostuin.

 Ampuminen vähentää stressiä ja lisää tarkkuutta. Siitä tulee hyvä mieli ja se virkistää masentuneen mielen.

 Se auttaa jaksamaan paremmin ja se onnistumisen ilo, joka tulee kun osuu maaliin, on kertakaikkiaan mahtava.

Ampuminen on ihanaa ja olen saanut kuulla, että olen siinä taitava. Se on jotain niin mukavaa, ettei voi olla innostumatta. Voi kuinka ihanaa ampuminen voikaan olla!