Kuinka helpottavaa se onkaan, ettei ne karmeimmatkaan asiat entisessä elämässäni tapahtuneet turhaan! En mä sillon olisi voinut kuvitellakaan, että ne kääntyisi mulle vahvuudeksi. Ajattelin, etten koskaan selviä niistä.
Niin, kukapa silleen ajattelisi sillä hetkellä kun joutuu kiusatuksi, hyväksikäytetyksi, pahoinpidellyksi, melkein tapetuksi, raiskatuksi, kidutuksen kohteeksi jne.. Olin varma, etten koskaan selviä niistä tapahtumista. Se katkeruus ja viha, mitä kannoin sisälläni oli kamalaa ja se myrkytti vain mua itseäni. Onneks lopulta tajusin luopua niistä ja antaa anteeksi.
Ei ollu helppoo! Sekin oli oma prosessinsa ja vaati paljon aikaa. Ne pelkotilat, joita mulla oli silloin joskus, ne alkoi jäädä pois, kun annoin anteeksi. Ennen sitä en voinut luottaa keneenkään, vainoharhailin vaan, et läheisimmätkin ihmiset aikoo tehdä mulle pahaa. Kiusata, hyväksikäyttää, pahoinpidellä, tappaa, raiskata jne.. Olin varma siitä, että niin tapahtuu. Ja joskus olin varma, että niin tapahtui, kun tuli takaumia menneisyydestä tietyissä tilanteissa.
Se oli helvetillistä. Noi kaikki alkoi jäädä pois pari vuotta sitten, kun annoin anteeksi. Sen jälkeen mun traumat on alkaneet parantua ja ne helvetilliset tilanteet on alkaneet menettää vaikutustaan ja myös kääntyä vahvuudeksi. Se on aika omituista. Sitä on vaikea käsittää, miten noinkin kauheet asiat voi kääntyä hyväksi. Ne ei tapahtuneet turhaan!
Vaikka en olekaan vieläkään täysin toipunut, olen silti helpottunut, kun olen saanut nähdä ja kokea, ettei nekään asiat tapahtuneet turhaan.
Tää antaa mulle toivoa.
Vaikeita asioita itsekin kokeneena voin samaistua. Tietyllä tavalla sitä alkaa uskomaan kaikesta heti sitä kaikkein pahinta. Ei enää usko, että ansaitsisi parempaa. Ei pidä itseään enää edes ihmisenä. Itseluottamuksen korvaa itseinho.
VastaaPoistaJoskus ajattelenkin kuinka ihanaa olisi olla jälleen lapsi-yhtä avoin ja usko tulevaisuuteen vahva.Aloittaa puhtaalta pöydältä.
On kuitenkin yritettävä elää nykyhetkessä eikä antaa menneisyyden määrittää nykyistä elämää.Silti mieleen nousee kysymys, millainen voisin olla nyt ilman vaikeita kokemuksiani. Olisin ehkä yhteiskunnallisesti tuottavampi ja enemmän yleisten odotusten mukainen, enkä tällainen ahdistunut pelkäävä panikoija. Unelmien toteuttaminen olisi helpompaa ja en olisi aina niin väsynyt.
Toisaalta en osaisi arvostaa elämää ja pieniä iloisia asioita siinä. Auringon lämpö iholla ja veden rauhoittava liplatus. Se, että saa olla sisällä lämpimässä, kun ulkona sataa tai on kylmä.Kun tietää olevansa turvassa ja kykenevä päättämään/ohjaamaan omaa elämäänsä,ihan pieniäkin asioita.Minulta on viety paljon, mutta en jaksa enää olla katkera.
Sun kirjoitukset on tuonu mulle paljon voimaa jaksaa eteenpäin elämässä. Voi hyvin. <3
Ihana kuulla, että mun teksteistä on ollut sulle apua! :) Siks mä kirjoitan, koska toivon, että siitä voisi olla apua toisille.
PoistaSamaa oon mäkin miettinyt, et millainen mahtaisin olla, jos kaikkea sitä kamalaa ei olisi tapahtunut. Oon tullut siihen tulokseen, että en olisi silloin sellainen kuin nyt olen, en olisi mä. Ja varmasti tää on parempi, et asiat on menneet näin, koska ne on tapahtuneet ja eivät turhaan. Ehkä näin on paras. Kokemukset kasvattaa, ja vaikka se sattuu todella kovaa, niin vielä joskus saa huomata, että se kipu ei ollut turhaa.
Paljon voimia ja jaksamista sulle!!