Linkki ja keväisiä tunnelmia

https://hulttiotytontekeleet.blogspot.com/2019/03/susia-ja-muuta-taidejuttuja.html

Tuossa taas linkki. Laitoin pitkästä aikaa uusia taidejuttuja tohon blogiin.


Viime aikoina on mennyt yllättävän hyvin. Niin seesteistä ja rauhallista on ollut, et ihan pelottaa, mitä kevät tuo tullessaan. Toivottavasti vaan tää hyvä kausi jatkuis. On ollut niin rauhallista ja tasaista, et melkein pelkään, et joko taas kohta mieli rytisee ja romahtaa.. Toivottavasti ei!
 Sellaista oon tässä kevään aikana huomannut, että kuolleet kaverit tulee mieleen usein ja suren niitä. Jostain syystä ne on nyt tavallista enemmän olleet mielessä. Välillä niin voimakkaasti, et oon itkenyt. En mä oo osannut niiden kuolemaa silloin käyttöaikoina surra. Nyt selvänä niitä sit näköjään käsittelen. Varsinkin keväisin. Viime keväänä oli sama juttu. Ja sitä edellisenä.
 Mikä siinä on, et just kevät on se aika, kun suren kuolleita kavereita?
 Omituinen juttu.
 Kai ne on vaan käsiteltävä ja käytävä läpi se suru. Vaikka suren, silti iloitsen elämästä ja koen jopa huonoa omaatuntoa siitä, kun niin monella on asiat toisin. Silti: on aika iloita ja aika surra.
Näissä tunnelmissa menen tänään taidepiiriin.
 Siitä tulikin mieleen, et viime vuonna mä maalasin taidepiirissä kuvan hautausmaalta ja siihen tuli useita ristejä. Kuvan nimi oli "Kavereiden muistolle - levätkää rauhassa kuolleet ystäväni!" Keskellä kuvaa oli joku hahmo mustassa kaavussa. Se leijui ilmassa kuin aave. Siinä taustalla oli ristejä. Useita hautoja siinä oli. Mä osasin nimetä kaikki muut, paitsi kaksi. Mietin et ketkä muka puuttuu. Ihmettelin asiaa, koska muistin kyllä kuolleet kaverini.
Siitä ei sit mennytkään kuin jokunen viikko, ehkä kuukausi, kun sain kuulla et yks hyvä vanha kaveri oli kuollut. Epämääräisissä oloissa. Hajosin. Eikä siinä kaikki. Parin päivän päästä sain kuulla taas, että toinenkin vanha kaveri oli kuollut. Poltti itsensä kotinsa mukana hengiltä. Tahallaan. Hajosin taas.
Sit mä surun keskellä tajusin. Ne kaksi puuttuvaa kaveria oli "löytynyt". Siks en saanut niitä silloin mieleen, kun ne eli vielä. Vasta heidän kuolemansa jälkeen tuli niihinkin risteihin nimet.
 Toivottavasti tällaisia ei enää tapahdu!