Yli-innokas kokemusasiantuntija

 Tänään mulla oli kokemusasiantuntija toimeksianto. Pidettiin kokemustarinaluento yhden toisen kokemusasiantuntijan kanssa. 

Taidan olla hieman liian yli-innokas kokemusasiantuntija, koska menin tähän tilaisuuteen jo viikkoa etuajassa. Viime viikon tiistaina olin siinä käsityksessä, et se olisi ollut silloin. Ja minä kävin paikan päällä ja ihmettelin kun ketään ei ollut paikalla. 😁 Soitin sitten tilaajalleni, ja hän kertoi, että olen väärässä paikassa väärään aikaan. Hän olisi mielellään ottanut minut jo kertomaan tarinani, mutta kun ei ollut kuulijoita paikalla. Olin taas sekoillut päivissä! Kiitos The Grande Finalen päivätkin menee sekaisin. Mutta ei se mitään! Vähän hassuahan tuo oli. 

Tänään menin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja menin sinne valtavan jännityksen vallassa. Jenskaa jänskättää aina kun on mentävä ihmisten eteen puhumaan. Vaikka tarinan kertominen sujuu jo hyvin, silti jännitän. Mutta se on vain hyvää jännitystä. 

Pidettiin kokemustarinaluennot ja molempien tarina oli vaikuttava. Yleisö tykkäsi selvästi. Minä puhuin viimeisenä ja kun menin ihmisten eteen, istuin pöydälle ja vapisin. Sanoin, että kylläpäs tuntuu hurjalta olla tässä. Siinä minä istuin pöydällä jalat heiluen kuin mikäkin ADHD ihmisten edessä ja kerroin rankan tarinan elämästäni. Vaikutti siltä, että sain hyvin välitettyä tunteet ja kaikki oli täysillä mukana. 

Yhdessä vaiheessa meinasin alkaa itkeä, kun kerroin huumemaailmasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Olin lähellä hajota, mutta onneksi pysyin kasassa. Eikä sekään olisi ollut vakavaa, jos olisin itkenyt. Enkä ollut ainut, jolla oli tippa linssissä. Huomasin, että moni oli hyvin liikuttunut ja välillä järkyttynyt ja loppua kohti ilahtunut. On jännää, minkälainen vaikutus tarinallani on ihmisiin. Ja kun alan kertoa uudesta elämästäni, kiitollisuudesta ja anteeksiannosta, moni ihmettelee, että kuinka voin kokea tällaista kaiken sen helvetin jälkeen. Miten en ole katkera enkä vihainen. Ihan hiton rikki minä kyllä olen, pahasti traumatisoitunut, mutta en ole enää katkera enkä vihainen. Anteeksianto vapautti minut niistä. Enkä voi olla olematta kiitollinen tästä uudesta elämästä!

Hauskaa oli taas huomata, miten mun tarinan lisäksi myös minulla oli hyvä vaikutus kuulijoihin. Persoonani herättää näköjään kivoja fiiliksiä. Symppis herättää sympatiaa. Ja en puhu tuuleen, minua oikeasti kuunnellaan ja tarinaani eläydytään voimallisesti. Sanoillani on merkitystä ja minut otetaan vakavasti. Kun menen ihmisten eteen omana aitona itsenäni, minua on helppo kuunnella. En puhu toisten yläpuolelta jostain roolista käsin, vaan olen samalla viivalla muiden kanssa ja totean, että outous on okei. Siitä muuten tykättiin, kun sanoin, että outous on okei ja aitous hyväksyy kaiken outouden ja arvostaa sitä. Ja se on totta! On ihan parasta olla outo ja aito. 

En oikein itsekään käsitä sitä, millainen vaikutus minulla on toisiin. Tässäkin tilaisuudessa pääsin rohkaisemaan ja kannustamaan toisia, ja sen huomasi, että sitä arvostettiin. Eikä siihen tarvittu monia sanoja, jo pelkkä asenteeni ilmaisi asian. On jännittävää olla kokemusasiantuntija ja tekemisissä ihmisten kanssa! Vaikka aina jännitän kovasti, tykkään siitä, kun pääsen kertomaan tarinani. Sillä on ihmeellinen vaikutus. Ja samalla saan oppia lisää itsestäni ja toisista, sekä ihmisten edessä olemisesta, puhumisesta, esiintymisestä ja läsnäolosta. Saan olla sellainen kuin olen ja kertoa sellaisen tarinan millainen elämäni on ollut ja se ei ole jättänyt ketään kylmäksi. Olen kiitollinen tästäkin toimeksiannosta!