Monstera Madness näyttelyn mainoksia

 Olen taas touhuillut kaikenlaista, 

tehnyt taidetta monenlaista. 

Välillä mua väsyttää 

ja sit on mentävä lepäämään. 

Täytyy muistaa levätä, 

että jaksaa työtä tehdä. 

Mulla taas monta rautaa tulessa on, 

ja ajantajuni on olematon. 

Aika vain menee 

ja Jenna taidetta tekee. 

Tuntuu että oon irti ajasta, 

ja kadonnut kokonaan tästä maailmasta.

En tiedä saanko kaiken valmiiksi ajallaan, 

täällä hommat on hieman hajallaan. 

Mutta mitä siitä, 

eiköhän tässä aika riitä! 

Taidetta on vähän siellä sun täällä, 

ja valtavat Flow -tilat on taas päällä. 

Palanko loppuun taas vai en, 

vielä on olo aika voimallinen. 

Tai sitten mä vaan kuvittelen, 

ja uuvuksissa hulluttelen.

Ehkä mä kaiken valmiiksi saan, 

kun teen tyylillä hommat innoissaan. 

No voi hitto mitä runoilua taas pääni suoltaa... Melkein nolottaa. En taida olla enää ihan järjissäni tai sitten vain hulluttelen. Mun oli tarkoitus laittaa tänne kuvia mun tekemistä Monstera Madness näyttelyn mainosjulisteista, mutta aloinkin kirjoittamaan blogitekstiä runomuodossa. Ihme sekoilua taas. Mutta laitan tänne myös niitä mainoksia. Olen tehnyt niitä paljon ja jokainen mainos on erilainen. Eilen aloitin mainosten levittämisen ja voisin laittaa tännekin kuvia mainoksista aika ajoin. 

Tuntuu vaan hassulta, kun olen nähnyt paljon vaivaa mainosten tekemiseen, ja nyt vien niitä sinne tänne eri paikkojen ilmoitustauluille. Ne on siellä aikansa ja toivon, että ihmiset näkisi ne. 

Ja sit ne menee roskiin. 

Se on hieman surullista. Mutta minkäs teet. Paperia se vain on, ja ne on mulla tallessa tietokoneella. Minä vaan kiinnyn usein tuotoksiini. Mutta näiden mainosten tehtävä on vain mainostaa tulevaa näyttelyä, ja kun ne ovat hommansa hoitaneet, ne menee roskiin. Hyväksyn sen. 

Tää näyttelyn tekeminen on aika erikoista hommaa. On mahtavaa tehdä taidetta, mutta sitten se näyttelyn suunnittelu ja ripustaminen on oma juttunsa. Se on aika työlästä ja vaikeaa, mutta onneksi saan siihen apua. Näyttelyn avajaiset on vielä kysymysmerkki. En ole varma, kuinka nopeasti näyttelyn saa valmiiksi, mutta tarkoitus olisi saada se valmiiksi Tammikuun ekalla viikolla. Ilmoittelen siitä sitten kun tiedän paremmin. 

Välillä mua melkein pelottaa tää koko juttu. Onko tekemäni taide katsomisen arvoista? Ainakin tähän asti on ollut, mutta väkisinkin tulee mieleen ihan hölmöjä kysymyksiä, kuten: mitähän muut tästä ajattelee? Mitä väliä silläkään on? Entä jos töistäni ei tykätä? No sitten ei tykätä. Mutta tähän asti niistä on kyllä tykätty valtavasti. Ja moni odottaa näyttelyä innolla. Turha mun on vatvoa tällaisia kysymyksiä. Se todella on turhuuksien turhuutta. Mutta entä jos näyttelynikin on turhuuksien turhuutta? No sitten on, mutta onpahan ainakin komeaa turhuutta. Toivottavasti. 

Mikä hemmetin epävarmuus minuun taas iski? Äly hoi Hulttis! Nyt tuntuu etten saa aikaan mitään järkevää, joten on parempi olla hiljaa ja mennä rakentamaan lämmin pesä, jonne voin piiloutua. 

Tässä tulee muutama mainos, jotka olen jo saanut laitettua ilmoitustauluille. 

Noniin. Siinä ne nyt on. Vielä on 20 mainosta laittamatta. Kyllä nekin paikkansa löytää, kunhan jaksan liikkua. Nyt ainakin väsyttää niin paljon, ettei jaksa liikkua. Ehkä huomenna. Kyllä. Minä teen sen huomenna. Minä liikun. Huomenna. Enkä siirrä sitä enää ylihuomiseen. Minä perhana vieköön teen sen. Hulttis ei luovuta. Älä luovuta sinäkään, rakas lukijani.