Kuvia ja Hulttis -juttuja

Hulttis tässä moi! 

Voisin laittaa pitkästä aikaa kuvia tännekin. Nää kuvat on otettu 22.9.2022 Mikkelissä. Ystäväni Rauno on ottanut kuvat omalla HulttisCameralla, kuten hän sitä kutsuu. :D

Hieman olen aran oloinen eikä ihme. Olen tässä kuvassa Stella -ostoskeskuksessa. Ihmisten ilmoilla oleminen on vieläkin haastavaa. Mutta onneksi sieltä löytyi peikonlehtiä ja tietenkin minä innostuin niistä. Näistäkin peikonlehdistä olen piirtänyt jo monta kuvaa. 

Peikonlehdet on parhaita! Ja peikonlehtihulluus on hyvää hulluutta! Se vaan näyttää olevan tarttuvaa. Olen saanut hulluuteni tarttumaan jo moneen ihmiseen. Ja olen saanut piirrosteni kautta ihmiset näkemään peikonlehdet uudella tavalla. Miten minä jaksankaan piirtää yhtä ja samaa kasvia yhä uudelleen! Ja niin monella tavalla. Peikonlehdet ovat suuri innostuksen lähde minulle. Edelleen. 

Siinä se kasvihullu on. Perhana vieköön. Valtasi Stellassa itselleen alueen, jossa on peikonlehtiä. Eikä haluaisi lähteä siitä enää, haluaa vain ihmetellä ja ihailla peikonlehtiä ja valokuvata niitä kaikista mahdollisista kulmista. Ja samalla ostoskeskuksessa raikuu innokkaan luonnonlapsen innostunut hihitys. Ihme tyyppi! Taitaa olla kipeä päästään ja hieman vinksahtanut. Mutta hyvällä tavalla! 

Kyllähän sen jo katseestakin huomaa. Ihan kahjo! Ja hiton innoissaan. 

Tässä ollaan ulkona. Naisvuorelle menossa. Hulttis innostui ruskan sävyistä ja halusi saada nekin ikuistettua. 

Ruska-aika on yksi mun suosikki vuodenaika. Kaikki ne värit ja erikoiset lehdet! Vau! Harmi vaan että tää kauneus ei kestä kovin kauan. Ja sitten tulee pimeetä ja märkää ja kylmää ja loskaa ja paskaa ja syysmasennus. Kiva! Mutta tämä vähäinenkin kaunis aika on nauttimisen arvoinen. 

Todella toivon, ettei tänä syksynä tulisi kovin paha masennuskausi. En jaksaisi olla yhtään masentunut. Ja vaikka olisin, onneksi on myös paljon hyviä asioita elämässä ja mielekästä tekemistä. Mielekäs tekeminen on parasta traumaterapiaa! Siinä pääsee luovuus kukoistamaan ja syntyy siistejä juttuja, jotka on tehnyt ihan itse. Se auttaa paljon mielenlaatuun ja antaa myös ilon aiheita ja onnistumisen kokemuksia. Samalla saa myös kokea hallinnan tunnetta, sitä että pystyy toimimaan ja vaikuttamaan omaan olonsa ja tekemiseensä. Ja saa aikaan jotain hienoa. Parasta on Flow -tilat! Olen päivittäin mahtavassa Flow -tiloissa ja aika vaan juoksee ja taidetta syntyy. Äsken just maalasin yhtä taulua ja oli taas kunnon Flow päällä. Ehkä mulla on vieläkin Flow, koska tekstiä vaan tulee ja olen innoissani nytkin. :D 

Siinä se hullu taiteilija seisoo. Hänestä huokuu väkevää voimaa, joka kertoo, että hän on selvinnyt monesta helvetillistä tilanteesta ja elää vieläkin. Hänestä huokuu myös rauhaa ja kiitollisuutta. Hänen seurassaan on kuulemma hyvä olla ja siinä paha olikin kaikkoaa. Ehkä tämä Luonnonlapsi on jonkinlainen masennuslääke. Ja tsemppikone, joka kannustaa toisia usein ja rohkaisee ihmisiä eri tilanteissa. Ja on kuulemma aamukoomassakin symppis! 

Luonnonlapsi luonnossa. Siellä se katselee ja ihmettelee tätä ihmeellistä maailmaa, joka on kovin synkkä ja paha, mutta jossa on myös valtavasti kauniita ja ihmeellisiä asioita. Ja ne kauniit ja ihmeelliset asiat voittaa kepeästi kaiken synkän ja pahan. Vaikka maailma on vaarallinen paikka, on se myös todella kaunis. 

Iloinen Hulttio innoissaan on. 

Ja Hulttion innostus on usein sanoinkuvaamaton. 

Se inspiroi ja innostaa toisiakin. 

Se vetää mukaansa masentuneetkin.  

Ja hyvä niin!

Innostukseni kumpuaa kiitollisuudesta. Kiitollisuus on yksi elämäni tärkeimpiä voimavaroja, joka on kuin polttoainetta. Mitä synkemmän helvetin läpi on kulkenut ja sieltä selvinnyt, sitä kiitollisempi on sen jälkeen. Se mistä olen pelastunut, on jotain niin ihmeellistä, etten voi olla kokematta kiitollisuutta. 

Ennen kaikki oli synkkää ja maailma näkyi mustavalkoisena sumeiden linssien läpi. Huumehuuruissa kuljin sokeana vuosikaudet päämääränäni vain se seuraava piikki. Tein ja koin paljon pahoja asioita. Ja kun sitten sieltä selvisin, sain näköni takaisin. Maailmaan tuli värit ja valoa. Kaikki on vieläkin ihmeellistä ja uutta. On kuin sokea olisi saanut näön. Ja ymmärtämätön tomppeli saanut ymmärrystä. Typerys sai järkensä takaisin. Idiootti alkoi ajatella. Toivoton tapaus sai toivon. Rikollinen mieli koki mielenmuutoksen. Ja niin narkkarista tuli taiteilija.  

En voi käsittää, miten monia värejä luonnossa on. Ne värit on niin eläviä ja monisävyisiä, niissä on intensiteettiä ja ne ovat mukaansatempaavan kauniita. Ne innostaa luovuuteen. Ne myös rauhoittaa ja aiheuttaa usein VAU-elämyksiä. Ruska-aika on upeaa aikaa! Se on VAU-aikaa! Ennen vihasin syksyä, mutta en enää. Ennen en välittänyt luonnon kauneudesta, mutta nyt se on minulle kaikki kaikessa. Tekisi mieli vaan sulautua syksyn väreihin. Mutta en voi. Mulla on mustat vaatteet. Mutta sieluni on erittäin värikäs! Sulaudun väreihin sitten sielullani. Ja mustista vaatteista en muuten luovu. 

Aivan mahtavan ihanan punaiset köynnökset! Tykkään köynnöksistä, ne on kauniita. Varsinkin syksyisin, kun ne on punaisia ja oransseja ja keltaisia ja vihreitä. En osaa sanoin kuvata sitä tunnetta, minkä nää värit aiheuttaa. Se on jotain, joka pulppuaa ja innostaa. Lisää voimaa luovuudelleni, joka on kuin luonnonvoima, jota ei voi pysäyttää ja joka vain ryöppyää ulos kuin tsunami ja saa aikaan siistejä juttuja. Sisäinen luonnonlapseni riemuitsee päästessään luomaan uutta. Ja jopa TramuaJenna rauhoittuu ja innostuu mukaan taiteen tuottamiseen. 

Me emme luovu luovuudesta! Me teemme ja toimimme kuin tehdas ja tuotamme taidetta. Me emme luovuta koskaan! (Puhun usein itsekseni itsestäni me-muodossa) :D Yksimielisesti LuonnonlapsiJenna ja TraumaJenna tekevät taidetta. Joskus ehkä riidellään siitä, miten mikäkin pitäisi tehdä. 

Ja niin pääsemme blogitekstin loppuun. Kiitos, lukijani, että luet tätä blogia! Arvostan sitä sydämeni pohjasta. Ja olen kiitollinen siitä, etten tee tätä turhaan. Jos sanoistani on hyötyä edes joillekin, en kirjoita turhaan. Ja minulle saa myös antaa palautetta ja kirjoittaa yksityisestikin, jos haluaa. Sähköpostia osoitteeseen aivotukaani@gmail.com ja niin Hulttis tavoitetaan. (Aivotukaani on lintu, joka asuu aivoissa ja nokkii ajatukset poikki. Tok. Tok. Tok...) Ja koska olen kokemusasiantuntija, minua sitoo vaitiolovelvollisuus. Olen pitäytynyt siihen jo ennen kokemusasiantuntija koulutusta, mutta nyt se on myös virallista. 

PS. Kirjan kirjoittaminen etenee hyvin. Pääsin just ohi Loikalan kartanon ajoista. Nyt olen satanismi ajoissa eikä niistäkään ajoista kirjoittaminen ole ollut helppoa (eikä mukavaa). Mutta kirjoittaessani olen oivaltanut uusia asioita, joita en ennen ollut tajunnut. Hyödyllistä hommaa se on, vaikkakin vaikeaa ja välillä jopa raivostuttavaa. Mikä ääliö olenkaan ollut! Todella rukoilen ja toivon, etten enää olisi yhtä ääliö. Enkä enää sellaiseksi tulisikaan.