Keskustelu Syysmasennuksen kanssa

 Sain taas vieraakseni joka syksyisen vieraan. Syysmasennus on saapunut taas kerran minua kiusaamaan. Kunpa vain voisin olla päästämättä sitä sisään! Mutta en voi, koska se hiipii niin salakavalasti luokseni. Sitä ei huomaa ennen kuin on jo myöhäistä (rykiä kun on jo mäntä pohjassa, kuten Vanha Jenna sanoi). 

En voi muuta kuin antaa sen olla ja aloittaa keskustelun syysmasennuksen kanssa. 

Kysyn: "Mitä haluat? Miksi olet täällä?" 

Syysmasennus vastaa: "Haluan murentaa mielesi masentavilla ajatuksilla ja ajaa sinut itsetuhoon. Haluan, että ymmärrät kuinka paha ja armoton paikka maailma on ja kuinka sietämätöntä elämä on. Olen täällä koska haluan olla. Olen missä olen ja milloin huvittaa. Syksyt ovat parasta aikaa ihmisten masentamiseen ja siksi olen nyt luonasi." 

Vastaan: "Mutta Syysmasennus hei, sinähän puhut paskaa! Sinä valehtelet minulle. Vaikka mieleni olisi kuinka maassa, itsetuho ei ole ratkaisu siihen. Ja vaikka maailma on paha ja usein armoton paikka, silti elämäni ei ole sietämätöntä! Ja pahuuden lisäksi maailmasta löytyy paljon hyvää. Ja minä näen sen! Turhaan yrität sokeuttaa minua! Ja armottomuuden lisäksi maailmasta löytyy myös armoa ja rakkautta. Tuot esiin vain kolikon toisen puolen, sen huonon ja ikävän puolen, ja haluat saada minut unohtamaan kolikon paremman puolen. Sori vaan, ei onnistu. Ja jos haluat välttämättä olla vieraanani, sinun on kunnioitettava minua ja asumustani Taideluolaa. Täällä pätee tietyt säännöt ja täällä Hulttiksen sana on laki. Taideluolassa ei ole hyväksyttyä masentaa toisia. Täällä ei ajeta ketään itsetuhoon! Täällä ei olla miten huvittaa ja milloin huvittaa. Täällä ollaan silloin kun se minulle sopii. Ja jos käyttäydyt epäystävällisesti, et voi olla enää täällä." 

Syysmasennus: "Olet liian positiivinen ja hyväuskoinen. Etkö muista mitä kaikkea sinulle on tehty? Etkö muista mitä kaikkea pahaa olet itse tehnyt? Eihän sellaisten tekojen kanssa voi elää. Olet hyväuskoinen hölmö joka antaa pahojen ihmisten satuttaa itseäsi yhä uudestaan. Eikö sinua hävetä? Hyväuskoisuutesi on syy kaikkeen kokemaasi vääryyteen. Ja etkö tiennyt, että positiivisuus on perseestä? Tapa jo itsesi, paha ihminen! Jos jatkat elämää, joudut kokemaan vain lisää pahuutta." 

Minä vastaan: "En ole huonomuistinen vaikka hajamielinen olenkin. En ole unohtanut niitä kaikkia vääryyksiä. Mutta olen antanut ne anteeksi. Kaikki. Olen antanut anteeksi jokaiselle minua satuttaneille ja myös itselleni. En jaksa kantaa kaunaa. Kaikki ne teot ovat poissa, menneisyydessä. Nyt on nyt. Ja se on suurta armoa, ettei katkeroidu vaan antaa anteeksi. Saatan olla hyväuskoinen, mutta se ei ole syy siihen, jos joku minua satuttaa. Jos joku satuttaa minua, se on hänen oma valintansa. Minä en ole syyllinen toisten tekoihin. Kantakoon itse vastuun teoistaan. Tiedän senkin, että joskus positiivisuus on perseestä, varsinkin silloin jos sen avulla paetaan todellisuutta. Se ei ole aitoa positiivisuutta vaan itsepetosta. En harrasta sellaista, näen myös kaiken pahan ja vääryyden. Mutta niistä huolimatta voin olla positiivinen ja toiveikas, koska minulla on ikuinen toivo Jumalassa. Jos vielä kerrankin yrität yllyttää minua itsetuhoon, saat häipyä ja tuhota itse itsesi. Peikonlehdetkin masentuvat typeristä puheistasi. On parempi että häivyt. Ja kannattaa häipyä hyvän sään aikaan, koska huonolla säällä on ikävämpi häipyä. Ja se huono sää koittaa heti, jos suututat minut. Ja minä ehdottomasti suutun, jos masennat rakkaat peikonlehteni! " 

Syysmasennus vastaa: "Etkö muista, että olet toivoton tapaus? Ei sinua voi auttaa kukaan. On vaan parempi että päästät itsesi päiviltä. Eihän toivottomilla tapauksilla voi olla toivoa!" 

Vastaan (hieman ärtyneenä): "Pöljäkö olet? Puhut ihan samalla tavalla kuin kaikki ne lääkärit ja muut terveydenhuollon työntekijät, jotka kieltäytyivät auttamassa minua. Entä sitten? Ihmisille ehkä olin toivoton tapaus, mutta en Jumalalle. Ilman Häntä en olisi tässä. Ja jos Jumalaa ei olisi, ei olisi minuakaan. Olisin kuollut jo lapsena jos Jumala ei olisi varjellut minua. Hänelle en ollut toivoton tapaus. Sitä paitsi tunnen myös lääkärin, joka sanoi minulle, etten ole toivoton tapaus ja että kyllä minua voi auttaa. Miksi kaivelet vanhoja asioita? Etkö näe sitä muutosta, mikä minussa on tapahtunut näiden yli 7 vuoden aikana? Vielä aiemmin lähdin mukaan itsetuhoon, johon minua aina yllytit. Mutta en enää. En ole enää vuosiin yrittänyt itsemurhaa ja syy siihen on se, etten tahdo heittää hukkaan kaikkea tätä hyvää, mitä olen saanut! En tahdo heittää hukkaan elämääni, koska se on hiton arvokas lahja! Joten turha on edes yrittää! Anna minun jo olla ja painu 🤬🤬🤬!!!" 

Syysmasennus vastaa pettyneenä: "En jaksa väitellä enää kanssasi. Olet ihan mahdoton. Sait minut masentumaan!"  

Minä vastaan: "Olet masennuksesi ansainnut. Vain raukat puhuvat kuten sinä! 'Yhyy elämä on paskaa, tapa ittes!' Hohhoijaa. Olet niin nolo tyyppi, että häpäisen sinut julkisesti. Olen kyllästynyt valitukseesi. Häpeä siis ja ole hiljaa!" 

Ja niin syysmasennus vetäytyy Taideluolan ahtaimpaan nurkkaan murehtimaan ja miettii samalla kuinka saisi masennettua minut. En anna sille valtaa enkä tilaa. Jääköön sinne nurkkaan häpeämään!