En osaa sanoa mitä haluaisin sanoa. Vaikeaa.
En osaa ajatella niin kuin olisi hyvä ajatella. Hiton hankalaa.
En osaa puhua niin kuin tulisi puhua. Sanat vain katoavat. Hemmetin vaikeaa.
En osaa olla niin kuin tulisi olla. Olen vaikea tapaus. Aiheutan vain harmia toisille. Ahdistavan vaikeaa.
Ja koska en osaa olla mitenkään, vetäydyn piiloon ja eristäydyn. Aiheutan harmia vaikka en tahtoisi harmia aiheuttaa.
On parempi siis olla yksin.
Haluaisin vain nukkua, nukkua jatkuvasti. Ja vaikka nukun, tuntuu kuin en olisi nukkunut lainkaan. Se on yksi The Grande Finalen oireista. Ja toinen oire on jatkuva stressi, masennus ja ärtymys. Olen äksyillyt läheisilleni jo ihan liikaa. Hermot on kireällä jatkuvasti. Kun mikään ei auta sisäiseen tuskaani, se saa minut ärtymään. Ei ole minun tapaista tällainen. En meinaa jaksaa mitään, haluaisin vain nukkua. Ja jos en saa nukkua, olen hiton vihainen. Ja sekin masentaa entisestään. Masennus ja The Grande Finale (TGF) nivoutuvat toisiinsa ja vahvistavat toinen toistaan. En tiedä kumpi tuli ensin vai tulevatko molemmat samaan aikaan.
Ja ajasta puheen ollen: aika ei riitä! Aika vain juoksee hirveää vauhtia eteenpäin ja minä en pysy mukana ajassa. Aika ei tunnu riittävän mihinkään! Sekin on yksi TGF:n oire. Vaikka saan paljon aikaan, silti tuntuu, ettei aika riitä. Aamulla ei meinaa jaksaa herätä millään ja koomailee aikansa siinä heräillessä. Teen taidetta ja muuta ja pian huomaankin, että alkaa olla jo ilta. Taas meni päivä hujauksessa ja sit pääseekin taas nukkumaan. Nukkuisin mieluiten koko ajan. Mutta silloin jäisi taidetta tekemättä ja ihmisiä kohtaamatta. Nyt en ole kyllä pystynyt kohtaamaan oikein ketään, koska pelkään, että masentuneet ja kyyniset ajatukseni myrkyttävät kaiken ympärillään. En tahdo masentaa toisia! Minunhan pitäisi olla se, jonka seurassa on hyvä olla ja paha olo kaikkoaa. Mutta nyt voin itse pahoin. Enkä tahdo, että levitän pahaa oloa ympärilleni. Siis vetäydyn yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen.
Olen jotenkin hyvin herkkä ja haavoittuva tällä hetkellä. Ehkä myös se on syy eristäytymiseen. Eristäytyminen on myös yksi TGF:n oire. Tunteet räjähtää ilmoille täysin arvaamatta. Kun soitan töissä flyygelillä sävellyksiäni, itken samalla ja pelkään, että itkuni pilaa soittamisen. Jotenkin vain hajoan itkuun helposti. Joko itken tai äksyilen. Turhauttavaa. En tahdo olla tällainen hermoraunio ihmisten edessä! Siksi eristäydyn ja pakenen piiloon. En halua romahtaa toisten edessä. Itken jopa kirjoja lukiessani! Jokin on pahasti vialla nyt, ei tämä ole minulle tyypillistä, vaikka erityisherkkä olenkin. Ja kun olen aikani itkenyt, sitten iskee voimakas vihan tunne. Tekisi mieli vain raivota ja tuhota kaikki. No ei nyt ihan kaikkea kuitenkaan. Ei varsinkaan peikonlehtiä! Ajatuskin kauhistuttaa, että tekisin niille jotain pahaa! Ja taas nousee tunteet pintaan ja meinaa alkaa itkettää. Kuinka kauan vielä tämän täytyy jatkua?! Tämä tunteiden sekoilu on myös yksi TGF:n oireista. Ilmeisesti siis minua ei vaivaa vain syysmasennus, vaan myös The Grande Finale. Mahtavaa. Olen aivan innoissani tästä loppuunpalamisesta. Sehän on vain uusi mahdollisuus saada itsensä kasaan ja ottaa uusi suunta elämälleen. Ihanaa! No joo, en ole innoissani tästä, kyse oli sarkasmista.
Hemmetti vieköön. Vaikeuksia riittää, mutta voimat ovat lopussa. Mitä teen? En tee yksinkertaisesti mitään. En jaksa. En hemmetti jaksa! Haluan vain olla ja levätä ja nukkua ja hajoilla rauhassa. En tietenkään haluaisi hajoilla enkä eristäytyä, mutta tässä tilassa se on vääjäämätöntä, koska en tahdo aiheuttaa tuskaa toisille omalla tuskallani enkä tahdo viskata paskaa toisten niskaan! Paljon sitä paskaa onkin, mutta minä en jää paskaan makaamaan (kuin ehkä hetkeksi). Aion saada voimani takaisin, nousta paskasta ja selvitä tästä. Kun olen niin usein väsynyt, en tajua sitä milloin väsymys muuttuu uupumukseksi ja kun sen lopulta tajuan, on jo liian myöhäistä. Mutta ei hätää: olen masentunut ja palanut loppuun ennenkin, tämä on siis mulle jo hyvinkin tuttua, joten eiköhän tää tästä. Kyllä se siitä. Hemmetti vieköön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti