Mulla on traumaattinen stressi meneillään vieläkin. En ole pahemmin saanut nukuttua tänä aikana. Kahdessa viikossa vain kahtena yönä olen nukkunut suht hyvin. Joka kerta kun olen nukuttamassa, alan kuulla ääniä. Kuulen kuiskauksia, niitä sanoja, joilla mua on satutettu. Myös kuulen nukahtamaisillaan ollessani kolinaa, musiikkia, auton tööttäyksiä ja välillä kuulostaa kuin joku olisi murtautumassa tänne. Säikähdän niitä ääniä, ja sit on vaikeaa saada unta taas. Ja kun lopulta olen nukahtamassa, se alkaa taas. Se toistuu, toistuu, se on kuin kidutusta. Traumatisoitunut mieli reistailee.
Eilen kävin "kotona" hakemassa edes jotain sieltä pois. Se asunto on aivan järkyttävässä kunnossa. Se on ihan tuhottu. Kaikki mitä olen saanut aikaan siellä ollessani, on tuhottu. Turhaan laitoin "kodin" kauniiksi. Turhaan maalasin tauluja ja virkkasin kaikkea kivaa sinne. Kaikki on tuhottu. Teinkö mä kaiken vaan siksi, että sen voi tuhota? Kaikki mitä olen tehnyt siellä, on ollut turhaa.
Rakkaat lukijat, antakaa anteeksi, etten ole aiemmin uskaltanut tästä puhua! Olen niin tahtonut kertoa ja jakaa asian, mutta mua on estetty. On ollut hemmetin vaikeeta kirjoittaa, kun ei ole saanut sanoa aina sitä, minkä tahtoisi sanoa. On tuntunut niin pahalta pitää asia salassa, olen kokenut sen vääryytenä kun en ole voinut kertoa. Te lukijat ootte olleet mulle niin iso tuki ja apu, etten voi kyllin kiittää. Olen kokenut syyllisyyttä siitä, kun en ole voinut kertoa. Antakaa anteeksi!
En ole ainakaan vielä retkahtanut. Aion pysyä lujana. On ihme, etten ole tähän mennessä retkahtanut! Siitä olen kiitollinen. En tahdo enää palata huumehelvettiin, miksi palaisin? Hetken "helpotuksen" takia? Ei. Se hetken "helpotus" olisi vain illuusio. Se ei ole hyödyllistä, enkä tahdo pilata elämääni jonkin hetkellisen illuusion takia. Onneksi koen ajatukset retkahtamisesta vastenmielisinä, se suojelee. Silti niitä ajatuksia tulee välillä ja ne pelottaa ja ahdistaa. Kunpa vaan pysyisin lujana! Aion pysyä lujana. Nyt jos koskaan on tarpeellista pysyä lujana. En anna vaikeuksien enää viedä mua kamahelvettiin. Ne on Vanhan Jennan ajatuksia, enkä anna Vanhan Jennan häiritä itseäni. Olisi hulluutta lähteä vielä narkkaamaan! En tahdo heittää kaikkea hyvää hukkaan, enkä tahdo pilata elämääni.
Vaikka on vaikeaa, ei se ole syy lähteä narkkaamaan. Vanha Jenna sanoisi: " aina on tekosyy narkata", mutta en lähde siihen enää. Mulla on parempi syy pysyä selvänä. En tahdo heittää kaikkea tätä hyvää hukkaan. En tahdo vetää päätä sekaisin, siinä ei ole järkeä. Se olisi vaarallista. Voisin tehdä silloin täysin väärät valinnat ja joutua ties mihin. En tahdo vaarantaa elämääni enää yhtään enempää. Kunpa vain pysyisin lujana! En anna periksi! Rukoilkaa mun puolesta, te jotka uskotte Jeesukseen!
Jenna ei luovuta.
Jenna pysyy lujana.
Jenna yrittää pysyä järjissään.
Rukoilkaa Jennan puolesta.
Olen muutaman kuukauden aikana lukenut blogisi läpi ja viimeisimmät postaukset on ollut musertavia. Niin toivoin, että olisit vihdoin aidon onnen löytänyt, olisit sen ansainnut.
VastaaPoistaMutta se löytyy vielä! Olet päässyt upeasti jaloillesi ja uuteen alkuun, vanha Jenna on vanha Jenna, olet nyt uusi, vahvempi Jenna ja selviät tästäkin vastoinkäymisestä varmasti. Toivon sinulle kovasti voimia ja tsemppiä tänä vaikeana hetkenä, muista ettei paskat ihmiset ole syy heittää omaa elämääsi enää hukkaan. Selviät kyllä! <3
Voi Jenna! Ihan hirveä juttu, tämä vielä kaiken jälkeen mitä olet muutenkin joutunut kokemaan ja käymään läpi. Miten mätä ihmisen täytyy olla, että tietoisesti satuttaa toista ihmistä? Ja vielä väittää rakastavansa. Itse väkivaltaa parisuhteessa kokeneena voin luvata, että yksin on paljon parempi, toivut vielä ja nouset entistä vahvempana! Toivon siule voimaa kääntää kaikki nämä pahat ja väärät kokemukset itsellesi voimavaraksi joka kantaa eteenpäin. Näytät niille, että nujertamiseen tarvitsee paljon enemmän kuin valheita ja sinua vastaan kohoavat nyrkit. Voimia!
VastaaPoistaÄlä vaan palaa kumpaankaan huumehelvettii tai väkivaltaiseen suhteeseen. Tiedän kokemuksesta kuinka kauheaa on, kun ei voi kertoa kenellekään, että sun rakastama ihminen pahoinpitelee sua sun omassa kotona. Pysy vahvana kuten tähänkin asti äläkä palaa sen kusipään luo. Mies joka lyö naista ei ole mies ollenkaan, vaan raukkamainen luuseri, yleensä sellaiset ei uskaltais käydä oman kokoisen kimppuun.
VastaaPoistaJoskus kusipäät ei pelkää mitään.
PoistaJenna, olet kulkenut pitkän ja vaikean taipaleen tähän hetkeen. Olet uskomattoman vahva, pysy sellaisena. Luota siihen, että elämällä on sinulle valmiina uusi paljon parempi käsikirjoitus.Voima halit sinulle !
VastaaPoistaKiitos! Yritän pysyä lujana enkä anna periksi. Kunpa vaan asiat menisi parhain päin, enkä joutuisi enää kokemaan mitään ikävää.
PoistaTuli tästä postauksesta mieleen, että onko sulla ketään ihmistä, jolle voit puhua ihan mistä vaan? Oliko ketään, jolle pystyit kertomaan tästä tilanteesta aiemmin, tuttua tai edes tuntematonta? Sellainen olisi tärkeetä olla, vaikka luottaminen onkin varmasti vaikeaa.
VastaaPoistaMutta pitkäaikaisena lukijanasi olen ylpeä, ettet ole näistä ikävistä tapahtumista huolimatta retkahtanut. Kyllä susta löytyy enemmän vahvuutta kuin varmaan itsekään tiedostat. Toivon, että sun elämä lähtee paremmille urille nyt ja että löydät sisältäsi sen tarvittavan voiman tästä toipumiseen!
On mulla onneksi ihmisiä, joiden kanssa voi puhua. Onneksi. En koe itseäni vahvaksi, päinvastoin, mutta toivon, että olet oikeassa siinä, et mussa on vahvuutta. Mut siitä olen erittäin helpottunut, etten ole retkahtanut! Enkä aio retkahtaa, aion pysyä lujana tässäkin asiassa. En anna periksi!
PoistaSun pitää alkaa rakastaa itseäsi, niin tajuat, että ansaitset vain hyvää. Silloin ymmärrät, että yksinolokin on parempi, kuin huono suhde. Vaikka se aluksi onkin vaikeaa. Se on ainoa tie parempaan, uuteen,sinun näköiseen elämään. Läheisriippuvuudesta ja väkivallastakin kärsineenä vaan tiedän.
VastaaPoistaOlet oikeassa ja olen samaa mieltä. Sen olen tajunnut, että todella on parempi elää yksin, kuin olla sairaassa suhteessa. En enää palaa, en voi. Opettelen elämään yksin koska se on mun kannalta parempi ja turvallisempi vaihtoehto.
PoistaOletko huomannut että sun addiktio on muuttanut kohdettaan, tai siis on edelleen olemassa niin kauan, kuin riiput huonoissa, tuhoisissa,väkivaltaisissa suhteissa. Nyt on korkea aika katkaista se kierre. Kaikella ystävyydellä!
VastaaPoistaAjattele että nyt sulta tipahti harteilta viimeinenkin kahle. Nyt oot vapaa kaikesta pahasta, tulevaisuus on auki ja sä pystyt mihin vaan!
VastaaPoistaTodella toivon, että asia olisi näin!!
PoistaOlethan pysynyt kuivilla?? Kovasti tsemppiä ja voimia <3
VastaaPoistaVoin vaan kuvitella miten vaikea on taas aloittaa kaikki alusta :(. Kovasti tsemppiä ja vcimia <3
Olen pysynyt. Onneksi. En tahdo pilata elämääni enää yhtään enempää, joten aion pysyä kaukana aineista. Hemmetin vaikee on tää tilanne, mutta mä yritän selvitä.
PoistaVoi Jenna! <3 Muista, että olet VAHVA! Niin äärettömän vahva. Sut voidaan yrittää rikkoa ulkoapäin, mutta selviät kyllä kaikesta. Täällä yksi anonyymi lähettää sinulle paljon lämpimiä ajatuksia ja rukouksia. Taivaan isä pitää huolen, turvaa häneen vaikeina hetkinä niin pysyt lujana! <3 En tiedä, miksi yhdelle ihmiselle annetaan niin paljon paskaa kannettavaksi kuin sinulle, mutta olet taistelija <3
VastaaPoistaKiitos kovasti! <3 En anna kenenkään enää tuhota itseäni. Nyt onneksi menee jo paremmin. Pysyn lujana Kristuksessa. Tuli mitä tuli. Kaikki se paha ei ole tapahtunut turhaan, mitä oon joutunut kokemaan. Pahimmatkin tapahtumat on tuoneet myös hyvää tullessaan. Aina sitä ei ole heti huomannut, mutta jälkeenpäin oon saanut nähdä, miten niistä karmeistakin kokemuksista on seurannut myös hyvää.
Poista"Pahaa ei tapahdu vain omaa pahuuttaan, sen on tuotava mukanaan aina myös jotain hyvää." Nää sanat mulle sanottiin rukouksessa. Se on lohdullista.