Kuulumiset kriisin keskeltä

Moro! Viime aikoina on ollut niin kiireistä etten ole ehtinyt huoltaa tätä blogia. Nyt vihdoinkin pääsin kirjoittaa. 

Jotenkin olen jaksanut, välillä romahdan itkemään. Hajoilen siellä täällä, esim kaupassa kassajonossa hajosin yksi päivä. Kävelyllä myös. Ja iltaisin hajoilen täällä uudessa kodissa. Kai se kuuluu asiaan.

Mutta vielä en onneksi ole retkahtanut. Enkä aio retkahtaa. Pysyn lujana. Eikä nyt ole ollut enää tuokaan asia niin paljoa mielessä kuin aiemmin. Toivon, et pahin uhka olis poissa. Varma ja vakaa on tahtoni siitä, etten tahdo enää palata siihen kamahelvettiin. Joten pysyn lujana.

Paljon on ollut hoidettavia asioita ja onneksi sain tukihenkilön avuksi tähän tilanteeseen. En mä olis yksin päässyt liikkeelle, niin lamaantunut olen ollut. Nyt on jaksanut tehdä ja hoitaa asioita kun on tukihenkilö. On vaan niin paljon kaikkee, et tuntuu ettei mulla riitä aika enää kaikkeen. Vähän on ollut hermoromahduksen oireita ja traumaattista stressiä, joten olen todennut et mun tarvii rauhoittaa ympäristö edes kahdeksi tai kolmeksi päiväksi viikossa. En oo onnistunut.

Jatkuvasti on menoja, mut on myös paljon hyviä asioita. 4.12.2019 klo 12.00 Poleenissa on meidän valokuvausporukan Kipinästä kasvuun näyttelyn avajaiset, jossa mä soitan flyygeliä. Siistiä! Kannattaa tulla katsomaan! Siellä tulee olee hienoja kuvia.

Tälläkin hetkellä Poleenissa on näyttely, jossa on multa 2 työtä.  Näyttelyn teema on Elossa. Käykää vilkaisee jos mahdollista!

Ja onneksi on läheiset tukena myös. Ja eläinystävät. Eilen kävin katsomassa kanoja. Kanat oli todella iloisia taas. Ne antaa jo silittää ja näyttävät tykkäävän siitä, vaikka se onkin niille uusi ja outo asia. Iivari-kukko hakeutui vähän väliä mun lähelle. Se jopa ajoi kanit pois mun läheltä.😆 Iivari kaipasi läheisyyttä. Otin sitten Iivarin syliin ja voi miten kukko oli liikuttunut ja onnellinen. Harras tunnelma vallitsi, kun Iivari-kukko oli sylissä. Mullekin se oli liikuttava hetki, kuten kuvasta alla näkyy. Sylissä olon jälkeen kukko oli paljon reippaampi, avoimempi, iloisempi ja erittäin tyytyväinen. Söpö! Onneks saatiin tuo hetki ikuistettua, kiitos Antille kuvan ottamisesta!

Onneksi on noita hyviä hetkiä tän kriisin keskellä. En varmaan jaksaisi ilman noita hyviä hetkiä. Yksin asuminen ei oo helppoo näin heti alussa, mutta kai siihen tottuu. Siinä on hyvät ja huonotkin puolensa. Mutta mä selviän.

Todella toivon, et selviän.

Ehkä mä selviän.

Kyllä mä tästä selviän.