Ne menivät tolaltaan myös, kun saivat tietää, että olen saanut Neurontin lääkityksen jatkuvaan hermokipuun. Ja siitä on vielä ollut mulle apuakin! Enkä ole havainnut mitään sivuvaikutuksia/yhteisvaikutuksia muiden lääkitysteni kanssa. Eli lääke on hyvä ja hoitaa sen, mitä kuuluukin. Ja siitäkös päihdepoli "riemastui"! Menivät niin pois tolaltaan, etteivät paikallaan pysyneet ja alkoivat paniikinomaisesti uhkailemaan korvaushoidon lopettamisella! Sanon taas: Paskiaiset!!
Ei ne saa lopettaa korvaushoitoa tollaisista syistä! Moni on korvaushoidossa ilman aptekkisopimusta ja moni saa hoitoa kipuihin, niin ei ne perkeleet voi mun korvaushoitoa lopettaa tollaisista syistä. Voipi olla et joutuu ottaa yhteyden asianajajaan. En jaksa enää päihdepolia ja sen paskamaista toimintaa!! En hemmetti jaksa!!
Pieni kevennys tähän loppuun.
Kerron tässä mun ruuanlaittotaidoista. Ne eivät ole kehuttavia. Olen vielä varsin tietämätön monesta asiasta. Usein sattuu pieniä mokia. Muutama esimerkki:
Neljä vuotta sitten mieheni laittoi minut tekemään maksaa. En ollut koskaan moista tehnyt. Se piti kuulemma paistaa. Ja minähän paistoin. Paistoin sen niin, ettei se enää irronnut kattilasta. Se vieläpä oli sulanut kiinni kattilaan paketteineen päivineen. Oli muuten musta näky! Mieleenpainuva näky se oli. Hävettää vieläkin. :D
Sitten, viime viikolla tehtiin Rakkaan kanssa kalaa. Kokonainen kirjolohi paistettiin uunissa ja siitä tuli oikein hyvää, koska Rakas teki sen. Mutta. Kun tuli aika ottaa kalaa, Jenna mietti hetken, että kuinkahan tätä leikataan. Jenna päätyi lopulta leikkaamaan kalaa niinkuin kakkua! Siinä tuli keskelle kalaa sellainen kolmion muotoinen leikkausjälki, josta pala oli otettu, aivan kuin kakkua olisi leikattu. Vähänkö olin nolona, kun sain tietäö, ettei kalaa leikata, kuten kakkua. Sain oppia, että ensin irrotetaan nahka, ja sitten niiden lihassyiden mukaan otetaan. Se oli mulle täysin vieras ja uusi asia. Mut ainakin opin, ettei kalaa leikata niinkuin kakkua. :D Koominen oli kyllä se kokonainen kala, jonka keskeltä oli pala leikattu kakun tapaan. Voi raukkaa. Mieleenpainuva oli tämäkin näky. Ja nyt voin jo nauraa sille.
Ihana kakkukakala 💕😂😂😂
VastaaPoistaHaha! Ihanan symppis juttu tuo kalan leikkaminen! Voin kuvitella tilanteen, mutta turha sitä on nolostella jos jotain ei tiedä - siinäpähän oppii :)
VastaaPoistaTosi ikävää, että sulla on ollut vaikeuksia päihdepolin kanssa, ja noin ylipäätäänkin viime aikoina. Toivon kovasti, että asiat selviäisivät parhain päin. On väärin joutua kantamaan 'narkkarin leimaa' vielä kauan käytön loputtuakin, mm. tuolla tavalla että riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden saanti on vaikeaa tai miltein mahdotonta, vaikka ymmärrän toki senkin, miksi niiden määrämistä ja käyttöä on syytä harkita tiukasti. Kumpa tuohon kuitenkin löydettäisiin joku toinen ratkaisu, kuin joko korvaushoitolääkkeen tai hermokipulääkkeen evääminen kokonaan! Tarvitset kuitenkin molempia, joten kumman tahansa poistaminen kuulostaa kaikista huonoimmalta vaihtoehdolta.
Aiempaa postausta lukiessani tulin iloiseksi siitä, miten helppoa ja tietyllä tapaa itsestäänselvää piristä kieltäytyminen sinulle oli ollut! Vaikka kirjoitit myös, että riski vastata toisella tavalla on aina olemassa, ja myös himoja tulee joskus, mutta tuokin kieltäytyminen oli yksi askel oikeaan suuntaan ja samalla toivottavasti myös auttaa rakentamaan omaa, päihteetöntä identiteettiä. Et tarvitse huumeita <3
Toivotan sulle paljon tsemppiä ja voimia tulevaan!
Kiitos! Toivotaan, että asiat menisi parhain päin. Oon itsekin sitä mieltä, et jos jompikumpi noista evätään, se ei ole hyväksi mulle. Neurontinista on todella ollut apua. Pystyn jopa olemaan paremmin, tekemään paremmin, sietämään kipua paremmin, kun se leikkaa tuota kipua pois. Eilen pystyin kävelee paljon pidemmän lenkin kuin aikaisemmin! Se sai mut hyvälle mielelle. Todella on auttanut lääkitys. Enkä uskaltaisi vielä korvaushoitoa lopettaa, tuntuu et on vielä liian aikaista. Vaikka oon vahvistunut, olen silti vielä liian heikko lopettaa korvaushoitoa. Se saattaisi mut vaaraan.
PoistaIhmettelen itsekin tota, et miten selkeästi ja varmasti pystyin kieltäytyy, vielä niin yllättävässä tilanteessa! Se on jäänyt mieleen ja tuo kokemus kertoo, että olen ihan tosissani. Se piri vielä, mistä kieltäydyin, olisi ollut vahvaa, ja nimenomaan piri on ollut aina mun lempi aine. Joten aika hyvin onnistuin, kun pystyin kieltäytyy.
Olisi pitänyt ottaa kuva siitä kalasta, jota leikkasin kuin kakkua🤣 Oli nimittäin aika koomisen näköinen. Nyt pystyn jo nauraa asialle, enkä häpeile niin paljoa.😁
Heippa! Olen seuraillut blogiasi ja on ollut hienoa lukea, kuinka syvistä vesistä olet noussut pinnalle. Koska kirjoittelet avoimesti elämästäsi rohkenen kysyä oletko saanut/halunnut addiktiosairauteesi koskaan apua? Korvaushoito varmasti on kohdallasi hyvä alku kuntoutumiselle, mutta addiktiota se ei toki paranna, pitää vain oireet kurissa.
VastaaPoistaOletko käynyt NA:ssa? Tai muissa itsehoitoryhmissä? Psykologilla? Miettinyt vaihtoehtona yhteisöllistä laitoskuntoutusta?
Hyvää jatkoa kuntoutumiseen toivottelen ja lämmintä kesää!
Kyl mä käyn terapiassa ja siellä käsittelen sitäkin asiaa. Sen olen havainnut, et jos addiktioon keskittyy liikaa, siitä tulee itselle olemus, joka hallitsee. Se ei tee mulle hyvää. Vaikka olen addikti, en tahdo elää elämääni addiktiolinssien läpi. Keksityn mieluummin tähän uuteen elämään ja uuteen maailmaan, jossa nyt elän. En näe järkeä siinä, että addiktiosta tehdään elämän keskus. Se on tosiasia, mut sen mukaan ja sen ehdoilla ei tarvitse elää. Elämässä on paljon enemmän sisältöä kun ei ole liian addiktiokeskeinen. Jos jatkuvasti hokee, että olen addikti, sehän ylläpitää sitä. Elämää voi elää addiktiosta huolimatta.
VastaaPoista