Kun lueskelin tuota lehtijuttua, mulla palasi mieleen muisto yksistä övereistä.
Menin yhteen kämppään. Siellä oli mies. Ja ekstaasia.
Otin vedot, ja kun mäntä oli pohjassa päässä humahti vähän liiankin kovaa. Aloin vapisee ja sydän hakkasi todella kovaa.
Tajusin heti et nyt tuli överit.
Oksensin. Useita kertoja. Vapisin ja oksensin.
Vaikka olin huonossa kunnossa, silti mua piti käyttää hyväksi. Oli vähän pakko.
Ei ollut väliä sillä, missä kunnossa olin. Ei varmaan olisi ollut väliä silläkään, jos olisin kuollut. Varmaan ruumiskin olisi kelvannut.
Saatoin olla välillä tajuttomana, koska muistan, kuinka välillä pimeni.
Ei sillä ollut mitään väliä.
Huumemaailmassa ei ihmishenki paljoa paina.
Vaikka oli pahat överit, selvisin sieltä, mikä on ihme. Kadulla kulkiessakin oksentelin ja liikuin vähintäänkin epämääräisesti. Olin ihan valkoinen ja vapisin. Vastaantulijat kstsoivat mua kauhistuneena.
Kävin myös jossain sisustusliikkeessä kysymässä lapsen äänellä et onko siellä niitä tapetteja.
Miksi? En ymmärrä itsekään.
Pupillit lautasina ilmestyin kaverin ovelle. Kaveri kyseli että pitääkö soittaa apua. Ainakin se välitti. Sain siltä ensihoitoa ja jouduin lepäämään. Ajan myötä olo alkoi helpottaa.
Selvisin silloinkin taas säikähdyksellä, mut jälkensä se jätti. Vaikeaa edes kertoa tästä, kädetkin vapisee kun yritän kirjoittaa.
Onhan siinä jotain koomistakin kun muistelen sitä kulkuani kadulla.. Mut mä en olisi välttämättä edes selvinnyt sinne asti. Olisin voinut kuolla jo siellä nistikämpällä.
Sillä vaan ei ollut mitään merkitystä. Olin vaan lelu, jonka voi rikkoa, ja heittää pois käytön jälkeen. Hengenvaarassakin olin vaan merkityksetön käyttöesine. Kerta toisensa jälkeen.
Näin sairas on huumemaailma. Naisen osa siellä on helvetillinen.
On ihme, että mä selvisin sieltä.
Moni ei selviä. Liian moni kuolee mitä ikävämmillä tavoilla.
Jos huumeiden käyttö kiinnostaa, kannattaa miettiä hyvin tarkkaan. Sieltä ei välttämättä ole paluuta. Se maailma on helvetti maan päällä. Sinne ei kannata mennä.
Elämä on arvokas, sitä ei pidä heittää hukkaan!
Osaatko sanoa yhtään, kauan lopettamisesta menee että on ns tolpillaan ja pystyy tekemään normaaleja asioita? Oon 4v käyttäny iv kamaa, 3v päivittäin subua, annos 2-3mg päivässä. Oon monesti yrittäny lopettaa, pisin aika ollu reilu 2viikkoa,mutta sitten taas retkahdus. Mietin kun kohta ois tarkoitus yrittää uudestaan, millon ne reflat oikein loppuu? Kahen viikon jälkeen olo oli kuitenki todella kurja... Kiitos etukäteen!
VastaaPoista-21V N
Pari viikkoa on yleensä kaikkein pahimmat olot, ja reflat voi kestää kuukaudenkin.😵 Se on aika tapauskohtaista. Psyykkiset reflat kestää vielä pidempään. Ja paljon onkin psyykestä kiinni toi kärsimyksen aikakin. Oon kuullut tapauksia, joissa osalla mennyt ohi parissa viikossa, ja myös olen kuullut et osalla reflat on kestänyt yli kuukaudenkin.
VastaaPoistaKunpa pääsisit irti!!! Mä rukoilen sun puolesta. En tahdo, et kama pilaa sun elämän. Vaikka en tunne sua, silti koen näin. Oot rohkea kun uskallat yrittää! Mä niin toivon, että tällä kertaa sä onnistuisit! Älä luovuta! Paljon voimia ja siunausta sulle!!