Lepositeet. Lepo! Aikamoinen nimi.
Mut tottahan Se on et niissä levätään. Tai ainakin yritetään levätä. Mukavuus vaan jää pois kun lepäilee lepareissa.
Muistan kerran kun jouduin lepareihin psykiatrisella epäonnistuneen itsariyrityksen takia.
Pari päivää pitivät mua kiinni. Kädet sain irti ihan helposti, ne oli ihan liian löysät.
Mun tavarat oli pienessä laatikossa vessan puolella ja sieltä nappasin toisen kännykkäni ja peiton alla tekstailin ajan kuluks kavereille.
Pari päivää tuntu kyllä pitkältä ajalta. Ei voinu kun yrittää nukkua, eihän siinä voinu kun maata hiljaa paikallaan.
Hoitaja vartioi mua koko ajan. Onneks Se ei tajunnu mun kännykkää.
Parin päivän päästä vihdoinkin lääkäri tuli juttelee ja pääsin pois kun lupasin etten tapa itteeni.
Pidin sen lupauksen.
Nuorempana olin aika riskihenkilö itsetuhoisuuteni takia. Nyt kun on tullu ikää lisää niin en oo enää ihan niin itsetuhoinen
Onnks sun nuoruudesta kuvia? Voisit tehä postausta miten koulussa meni kun aloit käyttämään. Mitä isäsi ja äitisi teki ymym. Niinku enemmän sun nuoruusteini ajoista ois hyvä lukea. Tsemppiä sulle ihan törkeesti! Oot päässy pitkälle
VastaaPoistaEi liity aiheeseen, mutta luin juuri vanhoja tekstejäsi ex-miesystäviesi tekemistä väkivaltateoista ja päätin nyt uskaltautua kysyä apua erittäin arkaan aiheeseen... Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä reilu puoli vuotta, naimisiin ehty mentiä ja yhteen muuttaa. Mies minua reilusti vanhempi. Rakastan häntä yli kaiken ja hän minua enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä. Käytämme kummatkin kamaa ja sen takia olemme aika usein todella tööt ja nyt 3kk sisään on tapahtunut kaksi pahaa "riitaa" joissa mies on käynyt käsiksi. Ekalla kerralla poliisit tuli käymään kun naapurit soitti koska kuulivat naisen itkua ja jouduin myös ensiapuun. Toinen kerta oli lievempi mutta siis hän otti minua hiuksista kiinni, riuhtaisi ja työnsi päin kaappia johon löin silmäni ja kaaduin maahan. Olen toki kamahuuruissani vähän haastanut riitaa tai pannut sanallisesti vastaan, mutta en koskaan kovaa lyönyt. Mies on katunut ja näen että hän kärsii ja katuu, mutta joka kerta kun hän hermostui niin pelkään että minuun sattuu. En tiedä mitä tehdä, en todellakaan halua erota MUTTA MINÄ PELKÄÄN!!! Voiko väkivaltaisuudesta päästä eroon, vai pitääkö tämän asian kanssa vain elää? Selvin päin hän ei ole koskaan minua satuttanut.
VastaaPoistaKiitos jos autat :(
Kuulostaa tosi huolestuttavalta. Väkivallasta voi päästä eroon jos sitä tekijä itse tosissaan haluaa. Monella vaan käy niin että se jatkuu ja jatkuu ja pahenee entisestään. Suosittelen jotain vertaistukiryhmää teille molemmille. Siitä voi olla apua. Ja kun tulee sellanen tilanne että pelkäät et hän lyö sua, niin hanki etukäteen joku turvallinen paikka mihin voit sit mennä odottaa tilanteen tasaantumista. Esim jonkun tuttavan luokse. Laita kaikki tärkeimmät tavarat mitä tarviit mukaan johonkin mistä saat ne otettua nopeesti esim laukku. On paljon parempi lähtee ennen kun mitään sattuu. Jokainen isku on liikaa, sun ei tarvi sietää sitä. Puhukaa vakavasti asiasta ja keksikää toimintasuunnitelma. Jos on huolia tai haluat jutella niin laita sähköpostia jenna.harju89@hotmail.com
PoistaEn mä ainakaan lepareissa levännyt kun vasta sit kun uni tuli. Onneks oon vaan kerran ollut.
VastaaPoistaEn oo pitkään aikaan kommentoinut koska mobiiliversio on paska :( mut tykkän sust vielkii.
- V