keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Tekijät

Ajattelin tässä käydä läpi niitä tekijöitä jotka sai mut käyttää aineita 11-vuotiaana lapsena. Niinku yks lääkäri sano, nää on vaikeita asioita.

Äidin hylkääminen
Mutsi hylkäs mut jo kun olin vauva. Sille tuli synnytyksenjälkeinen masennus. Oli sillä jotain muitakin MT-ongelmia. Se sano faijalle "päätä: joko minä tai tuo lapsi" ja faija kerto ettei päätös ollu vaikee. Se valitsi mut. Ne kuitenki vielä yritti. Mut sit kun faija näki mutsin lyömässä mua, me lähettiin.
12-vuotiaaks asti mun piti käydä mutsin luona jokatoinen viikonloppu. Se oli helvettiä. Mutsi ei osoittanu kertaakaan rakkautta. Se vaan aina haukku mua ja sano hirveitä asioita. Se laitto mut tekee kaikki kotityöt yksin. Se huus mulle ja haukku mua kiitokses.
Pian sit kun olin täyttäny 12 mutsi lopetti kaiken yhteydenpidon. Jo ennen tuota ikää mä olin sille vaan pelkkä riesa. Niin se sano.

Koulukiusaaminen
Kun menin kouluun, kiusaaminen alko heti. Miks?
Mustat vaatteet
Tykkään susista
Kuuntelen metal-musaa
Olen oma itseni
Mua haukuttiin. Mua hakattiin. Musta juoruiltiin. Mulle tehtiin "piloja". Mua vainottiin. Mua inhottiin...
Lista on pitkä.
5-luokalla kiusaajat ajo mut yrittää itsemurhaa. Olin kerrostalon katolla ja keräsin rohkeutta hyppäämiseen. Alhaalla muutama kiusaaja huus "Hyppää susi hyppää!" ja just ajoissa kytät nappas mut. Kaikki vaan paheni kun en onnistunu.

"Ei se uskaltanu ees tappaa itteesä!"
"Kuole susi!"
"Tapa ittes!"
"Me tapetaan sut!"
Blaa blaa blaa. Rumia sanoja kasvavalle nuorelle. Ja rumia tekoja.
Kiusaamista jatku aina 9-luokan alkuun asti. Vedin sillon koulun vessassa överit ja lensin pihalle. Onneks.

Nuori ikäni 
Olin vasta 11v kun mulle tarjottiin amfetamiinia. Siinä iässä ei pitäis kenenkään joutua tollasen valinnan eteen. Ja minä olin niin sinisilmänen ja uskoin että se tyyppi voi auttaa mua.
Olin tyhmä.
Olin nuori.

Masennus
Olin ihan maassa joka päivä. Olin menettäny elämänhaluni jatkuvan kiusaamisen ja pelon takia. Mikään ei enää kiinnostanu (kunnes tuli humeet). Lintsasin koulusta useemmin ja useemmin. En vaan jaksanu.
En kestäny.
Viiltelin itteeni ja haaveilin kuolemasta. Elämä oli pelkkää kärsimystä. Halusin pakoon. Ja pakotien anto huumeet.

ADHD
Mun käytös oli tosi rajatonta. En uskonu mitään enkä ketään. Olin aggressiivinen. Ja helvetin impulsiivinen. Aina sähläsin jotain. Ja yleensä jotain luvatonta. Koulussa riehuin tunneilla kun en pystyny keskittyy. Aina olin jälki-istunnossa. Ja tarkkailuluokalla.
Kotona mulle yritettiin asettaa rajat. Mut faija epäonnistu mun kovapäisyyden takia. Mä en vaan kuunnellu enkä totellu. Mua ei estäny mikään. Olin helvetin vaikee lapsi.
Ja entäs ne raivarit mitä sain? Niitä on vaikee kuvailla, niin voimakkaita ja hirveitä ne oli. Satutin itteeni ja ympärillä olevia. Faija siitä eniten kärsi.
13-vuotiaana mulla diagnosoitiin ADHD. Se oli ollu selvä juttu jo syntymästä asti. Mut silon, 13-vuotiaana. En saanu edes lääkitystä. Jos oisin saanu lääkityksen jo sillon, mä oisin ehkä pystyny lopettaa narkkaamisenkin sillon.
Ja väkivaltasen käytökseni.
Mut ei.
Eihän narkkaria voida auttaa!


Noi on ehkä ne suurimmat tekijät joiden johdosta sotkeennuin aineisiin. Varmasti siihen on vielä paljon muitakin syitä, nämä vaan tuli nyt ekana mieleen. Huumeiden käytön alottaminen on monen tekijän summa, niistä tulis piiitkä lista. Enkä näillä halua itteeni puolustella. Sellaseen ei ole tarvetta. Tiedän typeryyteni.

11 kommenttia:

  1. Voi kulta.. Liikutuin kun luin tämän, vaikken yleensä liikutu juuri mistään. Tiedän itse mitä tuska ja nöyryytys on joten voin samaistua. On ikävä kuulla mitä olet joutunut käymään läpi, mutta koin tekstin lukemisen voimaannuttavana tällaisen veemäisen päivän päätteeksi. Kiitos Sinulle <3

    VastaaPoista
  2. haluan ilmaista yhden oman mielipiteeni. ja se liittyy tuohon aivan viimeiseen lauseeseesi, ja sen suhteeseen koko tarinaasi. olen lukenut vain suhteellisen vähän aikaa, enkä aina kaikkea, joten en tiedä kaikkea mitä olet täällä kertonut. mutta... mitenköhän tämän asettelisin ettei tätä voisi ymmärtää vahingossakaan väärin hmmh :---D et ole typerä. juu, en väitä että huumeet olisivat todellakaan hyvä juttu; eivät ole. mutta tavallaanhan sä yriti vain pelastaa itsesi. kuten tässä kirjoitit, uskoit että sua voitaisiin auttaa. että saisit apua siltä tyypiltä, niistä huumeista. tavallaanhan se on ihan järkevää. seuraukset ovat sitten aivan eri asia, mutta sä halusit vain auttaa itseäsi. olit vielä niin nuori, ja kokenut paljon vaikeita ja pahoja asioita - ei tuon ikäiseltä voi vielä vaatia niin paljon. sä halusit kuitenkin selvitä - avuntarjous vain saapui väärästä suunnasta, mutta en näe sitä sun syynä. sä teit mitä pystyit. seuraukset varmastikkin ovat olleet täyttä paskaa monin tavoin, mutta mä näen että olet edelleen siinä, koska halusit selvitä. sussa oli taistelija siellä jossain - joku joka tekee mitä tahansa selvitäkseen. vetää sitten vaikka huumeita. ja kato missä oot nyt! oot tehny hienon duunin, ja selvinny! tsemppiä myös tulevaisuuteen :3!

    VastaaPoista
  3. Kehittelen tässä Ymmärrystä käyttäjille- projektia, jonka tarkoituksena on saada lisää ymmärrystä käytttäjille. Oon täytättäny kyselyitä käyttäjillä ja ne on ottanu tän projektin hyvin ja oon kuullu paljon mielenkiintosia tarinoita ja kaikkee. Oon lueskellu tätä sun blogia suurella mielenkiinnolla. On hienoo että oot ite pystyny hakemaan myös ymmärrystä. Arvostan sua! :) <3

    VastaaPoista
  4. Oi ei,sulla on ollut kamalaa :C Mitä pahaa siinä muuten on, että tykkää susista, mä oikeesti haluisin huutaa niille kunnolla jotka sulle on kaikkea kurjaa tehny ;( t:henkilö, jolla on vielä elämä edessään :3

    VastaaPoista
  5. Olen uusi lukija, enkä ole lukenut kaikkea sanasta sanaan, joten pahoittelen, jos kyselen jotain mitä aikaisemmin on jo käsitelty. En vain käsitä, miten ns. hyvinvointivaltiossa päästetään 11-vuotias lapsi luisumaan huumemaailmaan, ilman että kukaan voi estää. Ymmärrän, että hoitamaton ADHD teki susta vaikean lapsen, eikä isälläsi ollut keinoja pärjätä kanssasi. Suahan olisi pitänyt auttaa jo paljon ennen kuin törmäsit huumeisiin, mutta varsinkin sen jälkeen. Mitä tekivät opettajat, koulukuraattori, terveydenhoitaja? Lastensuojelu, muut sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset? Kaikki aikuiset, joita kohtasit ikävuosina 11-18; kaikki ne, joiden olisi pitänyt työnsä puolesta auttaa?

    Koska kärähdit ensimmäisen kerran huumeidenkäytöstä, ja mitä sitten tapahtui? Yrittikö kukaan koskaan todella auttaa? Olitko vain ongelma, jota yritettiin sysiä pois omalta vastuualueelta? Sanot, ettet saanut apua edes ADHD-diagnoosin jälkeen, koska ”eihän narkkaria voi auttaa”. Juu, ei varmaan voi, aikuista narkkaria, jolla on itsellään vastuu elämästään, mutta 13-vuotiaana olit lapsi, ja aikuisten vastuulla.

    Kaikki huumeidenkäyttäjät jotka tiedän, ovat aloittaneet parikymppisinä tai jonkin verran alle, hauskuuden ja jännityksen takia. Sua ei voi verrata heihin. Sun tarinasi pitäisi oikeastaan kirjoittaa kirjaksi. Ehkä siitä voitaisiin oppia jotain. Mikä meni pieleen?

    Tässä tää vuodatus. Anteeksi jos oli liian pitkä. Olen vain vihainen puolestasi, sille henkilölle, joka tarjosi sulle huumeita, äidillesi ja kiusaajillesi, sekä kaikille niille aikuisille, joiden olisi pitänyt auttaa.

    Voimia jatkoon, jatka tielläsi parempaan päin! Olet lahjakas, piirrät hyvin ja pöllö on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ne aikuiset tehny muuta kun nostivat kädet pystyyn. Niin sossut kuin hoitajatkin. Faija oli ainut joka yritti kaikkensa. Silti en saanut apua. Kaikki vaan sano että olen toivoton tapaus, etten pääse koskaan irti aineista. Arvaa vaan oonko latkeroitunu.

      Poista
  6. Moi! Muistan joskus vuosia sitten käyttäessäni naureskelleeni jollekkin sun vanhalle postaukselle että ompa siistiä kun joku uskaltaa puhua noin suoraan asioista nimellä ja naamalla. Nyt pitkän tauon jälkeen oon lueskellut sun blogia jotain tunteja, kun eksyin tänne ihan sattumalta. Oon itsekkin toipuva entinen oikein kunnon piripää ja takana nyt kaks kertaa linnas joista yks lyhyempi hallussapidosta ja yks pitempi avunannosta murhaan (lusin siis hämeenlinnassa) ja tän kaiken jälkeen nyt vihdoin tiedän että ihan liian monta vuotta meni käyttämiseen. Nyt ensimmäistä kertaa puhtaana omasta tahdosta - ilman mitään lääkitystä tms. Se mikä mut on pitänyt erossa huumeista on ehdottomasti NA. Oot varmasti ainakin kuullut ohjelmasta jos linnassakin ollut? Käytkö kokouksissa? Voisit postata ehdottomasti siitä jos käyt, tää blogi tavottaa paljon käyttäjiä jotka ei välttämättä edes oo kuullut koko sanomaa. Sadat tuhannet addiktit on kuitenkin saaneet toipumisen lahjan ohjelman myötä - allekirjoittanut mukaan lukien ;) jokainen päivä ilman huumeita on ihme <3

    Halusin tällä kommentilla lähinnä tsempata ja kertoo että täällä on yks joka samaistuu tosissaan sun höpinöihin. Kiva että oot jaksanu kirjotella vaikeistakin aiheista.

    Terkuin M/1430

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saanko kysyä miltä tuntuu auttaa toisen ihmisen murhaamisessa? Eikö yhtään rehellisesti sanottuna päätä pakota, että nyt minä teen väärin ja tunnu pahalta kun oot antanu avun toisen ihmisen elämän katkaisemiseen? Etkö yhtään mieti mitä hän olisi halunnut vielä tulevaisuudessa tehdä?

      Poista
    2. Mahtavaa että oot päässy irti! Oikeesti nostan hattua. Kyllä Tää selvä elämä aineet voittaa.

      Poista